Heijastus ~virtuaalitalli

Esittely

Mitä sinä arvostat tallirakennuksessa? Toivottavasti et ainakaan moderniutta, korkeita kattoja, steriiliyttä ja millimetrin järjestystä - edellä luetelluista asioista Heijastuksen tilukset eivät nimittäin voi tarjota sinulle mitään. Sen sijaan Heijastuksessa voit kokea jääkalikointia vanhassa, kiviseinäisessä tallissa talvisin, pölyn aiheuttamia aivastelukohtauksia kevätsiivouksen aikaan ja kompurointia pihan mukulakivillä. Heijastuksessa tunnelma on rento ja tuttavallinen, ja mahtavan työntekijämäärän puutteesta johtuen on äärettömän suuri todennäköisyys että sinutkin kiskotaan töihin - halusitpa sitä tai et!

Historia

Heijastuksen tiluksien tarina alkaa jo ajalta jolloin naamioituneet maantierosvot ja -ryövääjät karauttelivat pitkin pimeitä metsäteitä, suurkartanoiden nutturapäiset pikkutyttöset kirmailivat pelloilla pitkissä mekoissaan ja ylhäiset naiset istuivat koreissa, uljaiden hevosten vetämissä kärryissä. Tilalla asui eräs rikas hienostoperhe, aina siihen asti kunnes tuli ilkeä roisto, tappoi perheen isännän, raiskasi rouvan ja vei arvohelyt. Lapsettoman (noh, ainakin tuohon yöhön asti) rouvan häpeä ja suru olivat liian suuria kannettavaksi tällä pienellä paikkakunnalla, jossa tieto siihen aikaan kulki kenties nykypäiviäkin nopeammin. Rouva siis lähti ja jätti kartanon monien kymmenien hehtaarien peltoineen ja metsineen vaille historiaa.

Siitä, että Heijastus nykyisin harjoittaa toimintaansa juuri tällä tilalla, saan kiittää jotakin jo hautakummun lepoon painunutta papparaista, joka aikanaan toimi kartanossa palvelijana. Hän nimittäin otti kartanon maiden kera hoidettavakseen, ja lopultakin tämä suvussa ylimääräisenä hulppeusextrana kiertänyt kartano on minun! Pellot ja metsät tosin vuokrasin heti ensitöikseni läheisille maanviljelijöille - enhän minä mitään maanhoidosta ymmärrä, tahdon vain kuulla hevosten kavioiden kopinan, hirnahtelun ja pärskinnän tilalla josta se oli vaiennut vuosikymmeniksi.

Ympäristö

Heijastus sijaitsee mitä loistavimmalla paikalla Suomessa, juuri siinä upeassa maassa mistä linnut karkaavat kylmää ja pimeää karkuun talveksi, leskenlehdet puskevat itsensä ojien pohjalta esiin toukokuussa ja pakkasherran pojan tuuli ravisuttelee kirjavat lehdet puista syksyisin.

Heijastusta lähin paikka joka vähääkään kertoo sivilisaatiosta, on maatila muutaman kilometrin päässä metsän takana. Sieltä kantautuu keväisin maaseudulle ominaisia tuoksuja, ja kesäisin lehmien ammuminen saattaa kuulua tallille asti. Sivistyksestä kertoo toki myös kirkko, jonka torni pilkottaa järven toisella puolella ylhäisessä yksinäisyydessään mustana, ristillä varustettuna siluettina. Ennen vanhaan oli kyläläisillä, myöskin kartanossa asuvalla väellä, tapana ajaa hevosilla järven jään yli joulukirkkoon - nähtäväksi jää, voidaanko tätä perinnettä jatkaa ilmaston lämpenemisen vuoksi..

Lähin kylä on kirkon lähettyvillä, siis järven toisella puolella. Matkaa sinne ei kuitenkaan tule rannan viertä kulkevaa vaahteroiden ja pihlajien reunustamaa hiekkatietä pitkin kuin kahdeksan kilometriä, tiheämmin autojen siloittamaa asvalttitietä pitkin matkaa tulee lähes 15 kilometriä. Kylä on ihastuttavan vanhanaikainen: vaaleanpunaisia, -sinisiä ja keltaisia kivisiä kerrostaloja vierivieressä kapean kivipäällysteisen kujan molemmin puolin. Vanhanaikaisuutensa ja lämpimän ilmapiirinsä ansiosta kylä onkin suosittu turistikohde, mikä tuo mukavasti vierailijoita Heijastukseenkin. Kylästä löytyy kaikki tarpeellinen - ruokakauppa, vanhan viinikellarin tiloihin moderniksi sisustettu kahvila, posti, pikkuinen kylästä vuosikymmenien varrella otettuja kuvia esittelevä kirjasto sekä perinteitä vaaliva pubi. Kylän koulu lakkautettiin valitettavasti muutamia vuosia sitten, ja nyt Liisat ja Matit raahaavat eväsomenansa mukanaan kaupunkiin, jonne kylältä on matkaa noin 20 kilometriä.

Heijastuksen pääportti on takorautainen, ja mikäli vadelmia kesäisin pullistelevat pensaikot eivät peittäisi näkyvyyttä, voisi huomat korkeat kivipalkit jotka yrittävät edelleen sinnikkäästi pitää porttia pystyssä vuosisatojen tuomalla kokemuksella. Portin takana matka jatkuu pitkin leveähköä hiekkatietä, jota reunustavat suuret ja vanhat koivut, jotka kieltämättä nostavat kauhukerrointa tuulisella ilmalla. Koivukujan ympärillä on valkoaitaisia laitumia ja tarhoja sekä kesäisin lainehtelevia peltoja, joilla loppusyksystä voidaan järjestää kunnon laukkakilpailut.

Pihatie, koivukuja, mikä liekään, päättyy tallin päätyyn pensailla ja valkoisella puuaidalla rajatulle hiekkapohjaiselle alueelle joka toimittaa parkkipaikan virkaa. Tallin toimistoon pääsee valkoiseksi rapatun, punaisella katolla varustetun tallirakennuksen päädystä, missä syvennykseen asetetulle vihreälle puuovelle johtaa kiviportaat.

Tallirakennus

Toimisto on paitsi suurta tammista, tietokoneen ja paperikasojen valtaamaa työpöytää sekä arkistokaappeja, myös upottavaa nahkasohvaa, keittiönurkkausta ja kevyttä teen tuoksua - toimisto ja tallilaisten oleskelutila yhdellä kertaa! Toimiston lattiaa peittävät raidalliset räsymatot, seinillä roikkuu raskaissa kehyksissä valokuvia ja maalauksia, ratsastuskentälle päin maisemaa esittelevän ikkunan edessä on suuri pirtinpöytä jonka ääreen mahtuu vaikka koko tallin väki viettämään siestaa hevosten ruoka-aikana. Toimistosta löytyy myös tallilaisten tavaroille varatut lukolliset kaapit ja pikkuruinen vessa raidallisella tapetilla varustettuna.

Toimiston ulko-ovea vastapäätä on pääsy tallin käytävälle. Aivan toimiston vieressä käytävän eri puolilla ovat ovet varustehuoneeseen, jonka seiniä peittävät kiiltävät nahkasatulat, suitset koukuissaan ja lattiasta kattoon ulottuvat hyllyt ja kaapit, sekä rehuvarastoon, jossa pikkuiset hyllyköt kiertävät seiniä, rehusankot odottavat oven vieressä pinossa ruokinta-aikaa ja rehut säilötään suurissa peltisissä astioissa huoneen seinustoilla.

Varustehuoneen vieressä on tallin vihreä, kaksiosainen ulko-ovi joka johtaa kivetylle pihalle. Pääovea vastapäätä on avoin pesukarsina, jonka yhtä seinää koristavalta hyllyltä löytyy linimenttejä, pesusieniä, hevosshampoita, karvankiilloketta ja muutama harjakin - kaikkea hevosen kaunistamiseen ja huoltoon tarvittavaa turhaketta.

Pitkän, betonipäällysteisen käytävän loppuosa onkin sitten vain karsinaa karsinan perään. Käytävän molemmin puolin karsinoita on 18 kappaletta, jokainen kooltaan 4 x 4 metriä, alaosastaan valkoiseksi maalattua puuta ja yläosastaan koristeellista mustaa kalteria lukuun ottamatta ikkunalla varustettua ulkoseinää. Kuivikkeena karsinoissa käytetään turvetta, varsovan tamman karsinassa tosin olkea. Jokaisesta karsinasta löytyy vesiautomaatti (jotain luksusta siis täälläkin), rehuastia ja nuolukiviteline. Tilan säästämiseksi ovet ovat liukuovia, ja niissä on koukut hevosten riimuille sekä telineet muutamalle loimellekin.

Piha, kenttä, maneesi, tarhat ja laitumet

Tallin toimistoa vastakkaisesta päädystä pääsee pihalle pääoven kaltaisesta ovesta. Oven takaa aukeaa upea näkymä: ensin nurmipohjaisia, valkoisella aidalla aidattuja tarhoja, sitten kevyesti alaspäin viettävää peltoa ja viimeisenä ja komeimpana aiemminkin mainitsemani järvi, jonka toisella puolen voi talvisin nähdä kylää muutenkin kuin kirkon osalta. Ovesta oikealla on portti tallin takana olevaan tarhaan joka jatkuu aina suuren sekametsän laitaan, ja tallin kulman takana sijaitsee korkealla kivimuurilla kolmelta sivulta rajattu lantala. Vasemmalla kulman takana on tallipiha, jota reunustaa tienpuoleiselta sivulta hiekkapohjainen ratsastuskenttä, järvenpuoleiselta sivulta komea kaksikerroksinen kartanorakennus omenapuutarhoineen, ja yhdeltä sivulta tallin kanssa samantyylinen varastorakennus, jossa säilötään heiniä ja tallinsiivoustarvikkeita kuten kottikärryjä ja lapioita.

Heijastuksen ratsastuskenttä on varsin tilava, kooltaan 25 x 60 metriä, mikä mahdollistaa kaikenlaisten koulukilpailuluokkien järjestämisen kisoissa. Kentän vierellä on pieni katos jossa säilytetään kouluaitoja ja estetarpeita muurista kavalettitarpeisiin. Kentän pohja on kimmoisaa hiekkaa joka kastellaan kesäisin auringon kuivatettua pintaa liiaksikin, tasoitetaan kun muutama ratsukko on lentänyt kumoon esteharjoituksissa ja aurataan pilvien puuskittua liiaksikin hiutaleita maan kamaralle talvisin. Pitkään jatkuvan pisaroinnin varalta kenttä on salaojitettu. Aitahan on samanlaista kuin tarhoissakin, valkoista lankkua - itse asiassa kentällä ja yhdellä suurista, tietä reunustavista laitumista on yhden pitkän sivun verran yhteistä aitaa. Pimeiden talvi-iltojen varalle kenttä on valaistukin.

Maneesi on ulkoa valkoiseksi maalattua puuta, alaosastaan kuitenkin harmaata kiveä. Se sijaitsee kentän kulmalta lähtevän kärrytien varrella lehtipuumetsikön suojissa, pellonmitan päässä muista tallin rakennuksista. Kokoa maneesin ratsastusosalla on 25 x 45 metriä, lisäksi aivan oven vieressä on pienehkö katsomo jonka alla toimii este- ja kouluaitavarasto. Toinen ovipäädyn nurkka on varattu tuomarille kilpailujen aikana. Maneesin pohja on pölyämätöntä ja hevosten kavioille mukavaa kumirouhetta, molemmilla pitkillä sivuilla on suuret peilit joista ratsastaja voi tarkastella esimerkiksi istuntaansa ja kaikilla sivuilla on lamppujen lisäksi maneesiin valoa antavat suurehkot ikkunat korkealla katonrajassa.

Maneesin nurkalta sinne johtava kärrytie jatkuu pellonviertä metsän varjostaman mutkan taa, jossa sijaitsee toukokuussa 2009 valmistunut, askellajiratsastukseen tarkoitettu ovaalirata. Rata on aidattu matalalla, valkoiseksi maalatulla lankkuaidalla ja joka puolelle sen ympärille on pystytetty penkkirivejä katsojien iloksi. Tuomarin ja kuuluttajan koppi on toisen suoran sivun kohdalla ja radan keskustassa on pehmeällä hiekalla päällystetty kenttä, erityisesti muiden askellajilajien ratsastukseen suunniteltu. Sen vierellä on omat penkit ja katoksensa tuomareille.

Tarhat ja laitumet ympäröivät Heijastuksen tallipihaa ja sen rakennuksia lähes joka puolelta, kuten aiemmin sepittämästäni on varmaankin jo käynyt ilmi.. Kaikki tarhat ja laitumet ovat nurmipohjaisia ja lankkuaitaisia, kooltaan tarhat ovat puoli hehtaaria ja laitumet hehtaarista kahteen. Tarhoja löytyy ympäristöstä 23 kappaletta, laitumia aivan tallin tuntumasta 2 ja kauempaa järven rannasta kolme laidunta lisää. Tarhoihin hevosia mahtuu korkeintaan kolme kerralla, laitumilla vaeltelee kesäisin neljästä seitsemään hevosen laumoja. Niin tarhoista kuin laitumiltakin löytyy joko metsikköä tai katos jonne hevoset voivat kirmata karkuun syyssateita, talven viimaa tai kesän hellettä, ja näistä suojista löytyy myöskin suuret vesiastiat.

Kuvia tallin upeista maastoista

© Amar 2004-2010, taustat Ritva Väänänen. Valid XHTML & CSS.