Kun vihdoin istuin satulassa jalustinhihnat sopivalle pituudelle säädettyinä, ei minun tarvinnut pyytää Eppua kahdesti lähtemään tallustelemaan kaviouraa pitkin löysin ohjin. Ensimmäisen kierroksen ajan Eppu otti sivuaskelia jokaisen vähänkin isomman puskan kohdalla ja puhisi ilmeisesti yrittääkseen karkottaa puskissa varmasti lymyävät kauhut kauemmas. Näemmä puhinakarkotus toimi, koskapa toisen kierroksen Eppu kiersi jo kaviouraa koko ajan seuraillen, vaikka yrittikin kulmissa oikoa ahkerasti. Kohta päätin että olisi aika keksiä Epulle jotain aktiviteettia ennen kuin se alkaisi itse kehitellä actionia, ja aloimmekin treenata kolmikaarista kiemurauraa - edelleen käynnissä löysin ohjin. Alkuun Eppu olisi vain halunnut kiirehtiä mutkasta toiseen joten kuten välillä suoristuen, mutta kun ahkerasti käytin istuntaa ja pohkeita niin alkoihan sitä kaivattua suoruuttakin lopulta löytyä.
Kun kiemuraura sujui kauniisti suoristuksineen, asetuksineen ja taivutuksineen, päätin että on aika aloittaa raviverkat. Kokosin ohjia jonkin verran ja hiuksenhienolla pohkeiden painalluksella kehotin Eppua siirtymään raviin - ja mielellään se siirtyikin, ponkaisten oikein vauhdilla ylös ja eteenpäin! Aloitin kevyessä ravissa ratsastamaan suurta kahdeksikkoa kahden pääty-ympyrän avulla, niin ettei Epun kuulunut suoristua lainkaan. Alku meni Epun osalta vain koikkelehtiessa suuressa vauhdin huumassa välillä lapa edellä ja pää ties minne suuntaan vääntyneenä, mutta kun aktiivisesti keskityin ohjillani ja pohkeillani kääntämään uljasta ratsuani niskasta asti ja hidastamaan sitä painoavuillani, alkoi se hiljalleen toimia paremmin ja paremmin. Laskemattomien kahdeksikkojen jälkeen vauhtikin alkoi vähän hiipua kun Eppu tajusi ettei saavuta mitään kaahottamisella, ja sain sen lopulta suorittamaan peräti kolme kahdeksikkoa oikein mallikkaasti.
Ennen kuin Eppu taas ehtisi kyllästyä, siirryin harjoitukseen jossa teimme lyhyiden sivujen puoliväleistä pohkeenväistöä noin pitkän sivun puoleenväliin. Nyt kun herra-ratsuni ei viitsinyt enää kaahottaa niin hirveästi, sujui harjoitus jo muutaman yrityksen jälkeen todella hyvin - Eppu asteli hienosti ristiin lievästi asettuneena juuri siitä lähtien ja sinne päätyen kuin pyysinkin.
Lyhyiden väikäyntien jälkeen olikin laukkaharjoitusten vuoro! Jo muutamankin kierroksen mittaiset välikäynnit saivat Eppuun taas reilusti lisää uutta virtaa, ja kentänvierustan pusikot täyttyivät jälleen peikoista ja möröistä. Ensimmäinen, suurella pääty-ympyrällä suoritettu laukannosto olikin hiukan turhankin vauhdikas, joten pyysin Epun heti raviin ja ruotuun jotta se muistaisi taas miten kouluhevosen kuuluisi nostaa kauniisti pyörivä, tasainen laukka.. Korvat niskaa pitkin valahtaneina Eppu laskikin askellajin raviksi, mutta ennen yhden pääty-ympyrän pienentämistä pikkuruiseksi voltiksi ei ravi ollut niin rauhallista että siitä olisi voinut kuvitellakaan nostavansa laukkaa!
Seuraavalla nostoyrityksellä Eppu osoitti selvästi mieltään sen mielestä liian tiukkoja kurinpitotoimiani vastaan, eikä ensin olisi tahtonut kuin kaahottaa turboravia laukka-avuistani välittämättä. Kun taas sain ratsuni takaisin ruotuun muutaman kierroksen tahtojen taistelun jälkeen, pyysin taas laukkaa ympyrällä ja tällä kertaa se nousikin ihan siivosti, vähän vastahakoisen tuntuisesti vain. Mutta kyllä Eppu taas pian unohti ärsyyntymisensä "niuhottamiseeni" ja alkoi laukata ympyrällä hyvin rullaavaa, tasaista laukkaa. Kun niin laukka kuin asetus ja taivutuskin olivat mielestäni kunnossa, vaihdoin laukan lennossa ja siirryimme ympyrälle toiseen suuntaan. Koska laukka pyöri hyvin tähänkin suuntaan, aloin tehdä kahdeksikkoa vaihtaen laukan aina keskellä suoraan askeleessa - alun hapuilun jälkeen tämäkin alkoi sujua ihan mukavasti, mutta orin koulutustason huomioon ottaen en jaksanut tämän liikkeen kohdalla suuremmin niuhottaa.
Viileästä tuulesta huolimatta niin minä kuin Eppukin kylvimme hiessä pitkänlaisen laukkailun jälkeen ennen kuin pyysin taas kaikenlaiset pelot unohtaneen ratsuni harjoitusraviin. Tällä kertaa se ei ollutkaan mitään hirveää kaahotusta, vaan ihan siivoa ja satulaankin miellyttävän tuntuista ravia. Koska Eppu nyt tuntui taas oikein yhteistyökykyiseltä, päätin kokeilla lisättyä ravia lävistäjällä: ja niin sitä liidettiin kentän lävitse! No, ensimmäinen kerta oli vielä vähän hapuilua, mutta toisella yrityksellä Eppu yritti todellakin parhaansa ja pystyikin niin loistavaan suoritukseen että katsoin viisaimmaksi lopettaa kaikki vaativammat hommat siihen.
Ravailimme hetken ympäri kenttää tehden ympyröitä, kaarroksia ja voltteja, samalla kun annoin Epulle hiljalleen lisää ohjaa. Orin ravi pysyi koko ajan rennon letkeänä ja pää alkoi painua alemmas sitä mukaa kun ohja löystyi, ja ohjien roikkuessa täysin pitkinä hidastin nyt oikein kuuliaisen, ilmeisesti laukkailusta vähän väsähtäneenkin ratsuni käyntiin painoavuilla. Käynnissäkin teimme vielä ympyröitä ja suunnanvaihtoja löysin ohjin viiltävän tuulen tuivertaessa Epun pitkässä harjassa ja kylmentäessä nopeasti lämmenneitä lihaksia. Kovin pitkään emme kentällä kävelleetkään, mutta kävin vielä taluttamassa Eppua hetken verran metsän suojassa ennen kuin vein nyt jälleen tammoille hörhöttelevän orin talliin jossa riisuin siltä varusteet, harjasin sen pintapuolisesti ja heitin vielä selkään ulkoloimenkin jottei hionnut ori vain vilustuisi tuulessa ja tuiskeessa. Vaan eipä tuntunut tuuli ja tuiske Eppua haittaavan, päinvastoin se suorastaan nautti kun sai nyt vapaasti juosta karkuun kaikkia mörköjä joita aina tuulella maan pinnalle jostain putkahtelee..
~ Amar
Päästyäemme turvallisesti rinteen alas ja polun levennyttyä hetken kuluttua koivikon keskellä kulkevaksi hiekkatieksi, kuiskasin innoissani tamman korviin: "no nyt mennään!" Ja pienestä pohkeiden painalluksesta Emma nosti pehmeän laukan - tuuli ja tamman ruskeat jouhet pyyhkivät kasvojani, puut vilisivät silmissä ja maa tuntui tärähtelevän suomineitoni kavioiden tömähdellessä tien pintaan. "Okei, eiköhän nyt kuule ole jo aika hidastaa", totesin rauhoittelevalla äänellä innoissaan pärskivälle ratsulleni hidastaessani vauhtia ohjaksilla ja istunnalla.
Saimme ravata pitkään kiemuraista mökkitietä ennen kuin Emma alkoi rauhoittua reilusta laukkapätkästä. Taputin sitä taas tyytyväisenä ja hetkeksi syvennyimme molemmat katselemaan lähimaisemia tien jatkaessa kiemurteluaan peltojen keskellä. Kirkkaana syyspäivänä maisema olisi ollut upea, mutta nyt kaikki oli kietoutunut sankkaan sumuun.
Saavuimme tallille tältä lyhyehköltä mutta mukavalta ja rentouttavalta maastolenkiltämme koivukujaa pitkin, ja mennessään Emma tervehti hörinällä tarhailevia tallikavereitaan. Päätin hoitaa sen ulkona koska ilma ei edes ollut kylmä ja koska se niin mielellään hamuili hoitopuomin lähistön viimeisiä voikukanlehtiä. Riisuttuani Emman varusteista harjasin sitä pitkään ja hartaasti, mistä tamma selvästi nautti täysin rinnoin. Putsasin sen kaviot ja syynäsin hännän ja harjankin läpi takkujen, takiaisten ja muun ylimääräisen tavaran varalta. Pitkän hoitohetken jälkeen päätin että Emman olisi aika päästä tarhailemaan Keenan ja jo pitkällä kantavana olevan Gildan kanssa.
Vaikka suunnittelinkin ulkoiluttavani seuraavaksi Emman tytärtä Ensinaa, en kuitenkaan voinut vastustaa shettistamma Gildan sulosilmien anovaa tuijotusta ja kaappasin sen matkaani samalla kun päästin Emman nautiskelemaan syksyn vähenevistä ruohorippeistä. Pikkuinen ja huvittavan pyöreä Gilda kipitti vierelläni reippaasti tallin suuntaan riimunnarun roikkuessa löysänä, ja matkan varrella aloitin jo sen paksun ja pörröisen etuharjan setvimisen. Tallin luo päästyämme sidoin vuorostaan Gildan hoitopuomiin ja sen harjat haettuani aloitin harjaamisen ensin pyörivin liikkein kumisualla. Vatsan kohdalta pyöritellessäni Gilda vähän liikahteli ja heilutteli korviaan, mutta selän ja kaulan kohdalta pyöritellessäni tamma rentoutui täysin. Kumisuan jälkeen vuorossa oli pölyharja ja viimeisenä juuriharja - siivottuani Gildan kaviotkin irrotin uneliaan oloisen tamman harjauspuomista ja lähdin taluttamaan sitä maneesin ja askellajibaanan suuntaan.
Ajattelin kävelylenkillä katsastaa mitä muillekin tallilaisille kuului, sillä talli oli vaikuttanut täysin autiolta varustehuoneessa pistäytyessäni. Kentällä näyttivät harjoittelevan Cinnamon hoidokkinsa Astrilla PIC:n kanssa, kun taas maneesista kuului selviä estetreenin ääniä ja ovesta kurkistaessani näin Wonderin ja Karosin sekä Elinan ja Donan loikkimassa sekalaisten estekyhäelmien yli. Baanan lähellä metsän nurkalla törmäsin Ulrikaan joka ohjasajoi nuorta vuonotamma Luciaa tallille päin. "Hei Ulrika, mites teillä on Lucian kanssa sujunut?" kysäisin antaen Gildan mutustaa pienen kuusen oksaa pysähtyessämme. "Oikein hyvin, Lucia on kyllä niin fiksu tamma! Tuolla pellon reunalla mentäessä ilmestyi sinne sumun keskelle hirvi ihan yhtäkkiä, mutta Lucia vain tuijotti sitä ja pikkuisen jännittyi kun metsänelijä lähti koikkelehtimaan pellolla lähemmäs, mutta heti kun hirvi muutti suuntaa niin Luciakin tyytyi vain pärskähtämään vähän hämmästyneenä", Ulrika tilitti silmät loistaen suu hymyssä, selvästi ylpeänä tulevan valjakkotähtemme fiksusta käytöksestä. "Hahhah, no sehän on hyvä ettei neiti ole mikään hötkyilijä", totesin hymyillen vähintään yhtä leveästi kuin Ulrika. "Mites tallissa ei ollut ketään karsinoita siivoamassa, joko ne on kaikki siistitty?", ihmettelin muistaessani. "Aa, Liisa ja Kaisa soittivat ja ilmoittivat tulevansa auttamaan tallihommissa ihan kohta, niin ajattelin että he saavat sitten siivoilla niitä karsinoita. Kun tulin luvanneeksi että pidät heille sitten ratsastustunnin iltapäivällä.." Ulrika selitti muuttaen äänensävynsä vihjaavaksi viimeisen toteamuksen kohdalla. "Ah, selvä. Noo, he saavatkin sitten liikuttaa vaikka Demthenen ja Randomin sitten tunnille tullessaan. Mutta meidän pitää nyt ainakin Gildan kanssa jatkaa matkaa että ehdin vielä Ensinankin ennen ruokinta-aikaa puunata ja treenata. Että nähdään taas!" hihkaisin Ulrikalle joka toivotti mukavaa kävelylenkkiä ja hennolla ääniavulla pyysi taas Lucian siirtymään käyntiin.
Pitkää lenkkiä emme kyllä Gildan kanssa tehneet. Kävelimme baanalta lähtevää tietä pellon ja metsän välissä lätäköitä väistellen, tähyillen aina välillä ympäristöä hirvien varalta. Pellon vaihduttua metsäksi lähti tie laskeutumaan loivasti kohti rantaa, ja jatkoimme matkaamme verkkaisessa käynnissä auringon pilkahdellessa välillä pilviverhon välistä. Saavuttuamme järven rantaan totesin että suurimmat sumumäärät olivat jo kadonneet järveltäkin ja kannustin reippaasti mukana tepsutelleen Gildan vatsaa hölskyttävään raviin. Pitkään emme ravanneet, mutta kohta jo käännyimmekin ylämäkeen vievää tietä laidunten ja tarhojen välistä kohti tallia.
Tallilla hieroin Gildaa vielä hetken aikaa vain huvikseni ja tamman mieliksi, mutta sitten totesin kellon olevan jo niin paljon että oli aika viimein hakea Ensina laitumelta ja alkaa harjoitella sen kanssa normaaliin tapaan harjattavana ja talutettavana käyttäytymistä. Suunnittelin lisäksi tutustuttavani sitä vähän puomien ja estehypyn saloihin maneesissa ja sen laidunta kohti tallustaessani suunnittelin myös Liisan ja Kaisan varalle tiukkaa koulutreeniä - pohkeenväistöjä, paljon laukkatreeniä... Ah miten mukavaa olisikaan päästä taas rääkkäämään ahkeria vakiokävijöitämme tiukalla treenillä, mietin pirullinen hymy huulillani kun huhuilin kaunista suokkivarsaa luokseni laitumelta.
~ Amar
Nousimme pienen mäen päälle Stefanin heilutellessa harjaansa ja halutessa kiihdyttää vauhdin raviksi. Tiukalla ohjienpidätyksellä ja kevyellä ääniavulla pidin sen kuitenkin käynnissä aina mäen alapuolelle asti. Siellä eteemme avautui suora, molemmilta puolilta peltojen reunustama tie, joten maiskautin Stefanin reippaaseen raviin. Hurja ravuriorini juoksi harja ja häntä tuulessa hulmuten välittämättä viiman viileydestä tai tiestä lentävästä kurasta. Metsänreunassa toppuuttelin orin hurjaa menoa hitaampaan raviin, ja pienten vastustelujen jälkeen vauhtimme hidastui rennoksi lönkyttelyksi - vieläkin Stefan kyllä jaksoi riuhtoa päätään ja heitellä jalkojaan mielenosoituskellisesti.
Kaartaessamme pienemmälle tielle, oikeastaan vain punertavien havunneulasten peittämälle polulle, oli pakko hidastaa käyntiin ja suorastaan yllätyin miten vähän Stefan tätä tekoa vastusteli. Löysin ohjin löntystelimme eteenpäin vesipisaroiden tipahdellessa sammaleiseen maahan lähes äänettömästi ja kevyesti napsahdellen takilleni. Tupsahtaessamme metsästä lilluvan märän niityn laitaan kannustin Stefanin taas raviin, mutta tällä kertaa meno ei ollut yhtä vauhdikasta kuin ensimmäisellä ravipätkällä.
Ravailimme leppoisasti eteenpäin jälleen metsän keskelle ja siellä harjun laelle. Lähtiessämme laskeutumaan jyrkähköä mäkeä jouduimme hidastamaan käyntiin, ja Stefan joutuikin keskittymään kunnolla siihen mihin kavionsa asetti. Jatkettuamme käynnissä jonkin matkaa mäen jälkeenkin saavuimme järven tuuliselle rannalle, jonne vesi loiskui reiluina laineina. Kannustin Stefanin viimeiseen reippaaseen ravipätkään ennen kuin sukelsimme sekametsikön keskellä mutkittelevalle polulle, jonka vieressä kasvavat pusikot kastelivat meidät ihan täysin. Kielloistani huolimatta Stefan rouski satunnaisia vadelmapusikkojen lehtiä matkalla tallille, mutten oikeastaan jaksanut asiasta häirintyyä tänä rauhallisena aamuna kun Stefankaan ei ollut järjestänyt lenkillä kummempia kohtauksia vaan toiminut oikein mukavasti - vaikka varustettaessa ori oli kyllä taas jaksanut kiukutella kun se piti sitoa kiinni karsinassa karkailun estämiseksi..
~ Amar
Aamupäivääni päätin piristää teen lisäksi jättämällä muut hoitamaan karsinoiden siivousta ja itse karkaamalla treenaamaan kouluratsastusta tulevan kouluratsutähteni Novan kanssa. Se tuli heti nuuskimaan heppanameista pullottavia taskujani kun astuin karsinaan, enkä voinut vastustaa ruskeiden, suurten silmien anovaa katsetta.. Novan rouskutellessa namujaan aloitin sen harjauksen - ja siinä olikin tekemistä, sillä herra oli selvästikin nukkunut kankku vessapaikkansa päällä! Novaa ei pitkäaikainen jynssäämiseni kuitenkaan tuntunut suuremmin haittaavan, se rouskutteli heiniensä rippeitä ja katseli varsin kiinnostuneena kun toisia hevosia kuljetettiin ulos tarhoihin.
Lopultakin sain Novan siistiksi ja varusteetkin ongelmattomasti sen päälle ja saatoin lähteä taluttamaan innokasta ratsuani kohti valoisana loistavaa maneesia. Maneesissa laskin kiiltävänahkaisen koulusatulan jalustimet ja kiristin vielä himpun verran vyötä ennen kuin kapusin Novan selkään. Pyysin sitä heti siirtymään reippaaseen, tahdikkaaseen käyntiin uralla, ja ori totteli välittömästi kulkien ryhdikkäänä löysistä ohjista huolimatta.
Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja siirsin Novan raviin. Siirtymä oli pehmeä ja Novan ravi hyvin tahdikasta, yllättävän kiireetöntä. Kannustaessani Novaa vähän reippaampaan menoon se leiskautti itsensä vauhdilla eteenpäin selvästi innoissaan vauhdinlisäyspyynnöstä. Teimme reippaassa kevyessä ravissa ensin suuria ympyröitä ja Novan lämmettyä kunnolla myös pienempiä voltteja. Siirtymisiäkin harjoittelimme, ja erityisen ylpeäksi minut sai orin esittelemät luotisuorat peruutukset ilman vastustelun häivääkään!
Koska ratsuni oli erinomaisesti kuulolla, päätin aloittaa laukkatreenit. Nostin laukan pitkää sivua edeltävässä kulmassa, ja nosto olikin erinomaisen vauhdikas! Novan laukka ei kuitenkaan ollut mitään päätöntä ryntäilyä, vaan täydellisen hallittua, ylös- ja eteenpäin kohdistuvaa täydellisen kolmitahtista askellusta. Annettuani Novan laukata pari kierrosta uralla ihan pelkästä laukkaamisen riemusta, kääntelin sitä pääty-ympyröille ja volteille sen pureskellessa kuolaintaan keskittyneenä, selvästi innoissaan mutta kuitenkin täysin hallinnassa pysyvänä. Hetken päästä vaihdoimme suuntaa ja teimme samanlaiset laukkaharjoitukset toiseen suuntaan.
Laukkaamisen jälkeen Novasta löytyi taas reilusti energiaa, jonka päätin purkaa pohkeenväistöjän treenaamiseen ja takaosakäännösten harjoitteluun. Pohkeenväistöjen lennokkuus ja reilu sivuaskellus ilahduttivat mutta myös naurattivat minua - Novan pään ja kaulan asennosta päättelin että se joutui todella keskittymään siihen ettei olisi lähtenyt purkamaan laukkaamisesta syntyneitä intojaan loikkimalla ympäriinsä miten sattuu. Novan selviydyttyä loistavasti pohkeenväistöistä aloimme harjoitella takaosakäännöksiä, jotka alkuun olivat turhankin hätäisiä. Teinkin sitten väliin muutamia askellajinvaihdosharjoituksia ennen kuin kokeilimme uudestaan takaosakäännöksiä, joihin herra nyt jaksoi keskittyä vähän paremmin. Pitkän jankkaamisen jälkeen käännöksetkin sujuivat toivomallani tavalla ja heitin ohjat ihan löysäksi pyöritellessäni Novaa ympäri kenttää letkeässä, energisessä kevyessä ravissa.
Kun Nova alkoi osoittaa ravin energisyyden hyytymisen merkkejä, siirsin sen pehmeään käyntiin uralle ja annoin talsia siinä niin pitkään että sen hengitys tasaantui normaaliksi - ja samalla omakin hengitykseni, olinhan kuitenkin joutunut keskittymään siihen että saisin Novan keskittymään ja tekemään kaiken vaaditun juuri niin kuin halusin. Kohta lähdimmekin jo maneesista talsimaan kohti tallia kevyessä tihkusateessa joka kiharsi Novan harjan suloisille laineille..
~ Amar
Asetin Karosia sisälle, tein paljon voltteja ja otimme pian ravissa pääty-ympyröillä olevia puomeja. Energinen ja innokas hevonen ei olisi millään malttanut totella pidättäviä apujani vaan jyräsi vain eteenpäin kuin höyryveturi. Tein sille varsin selväksi ettei puomeille menty, ellei toteltu ja hetken verryttelyn jälkeen alkoi sujua. Menimme myös sisäuralla olevia ravipuomeja, joissa hevosen tuli kumminkin olla erittäin lyhyt, jotta sen askeleet sopivat puomien väliin. Oikeista suorituksista kehuin hevosta suuresti. Siirryimme käyntiin ja otimme parit etuosankäännökset ja väistöt. Niiden myötä sain taas hieman parempaa tuntumaa Karosiin ja se jopa tarjosi peräänantoa. Jatkoimme ravia, mutta tällä kertaa istuen alas harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta ja ravasimme muutamaan otteeseen pienen ristikon ylitse.
Sitten nostimme pari laukkaa ympyröillä ja suoralla uralla. Sen jälkeen menimme taas puomeja pääty-ympyrällä ja sisäuralla. Karosilla oli ihmeen pitkä laukka, joten se tuli ratsastaa erittäin lyhyeksi, jotta sen askeleet sopivat normaaleihin sarjaväleihin ja puomiväleihin. Kun laukka sujui hyvin menimme pari pikku ristikkoa ja pystyä laukassa hetken, kunnes siirryimme hyppäämään 65cm kaksoissarjaa. Siinä oli neljän askeleen väli, mutta ensimmäisillä kerroilla en saanut Karosia menemään sarjaa neljällä askelella vaan se meni sen kolmella. Muutaman yrityksen jälkeen neljä askelta mahtui väliin. Hienoa Karos! Kävelimme hetken vapain ohjin ja tulimme sitten rauhallisessa kevyessäravissa kolmoisristikkosarjan. Kehuin Karosia kun meni hyvin ja hyppäsimme 80cm pystyn. Korjasin laukan ja jatkoimme siitä suoraan 80cm kaksoissarjalle. karosilla oli sen verran hyvä tekniikka, että se ylitti sarjan hyvin liian kovasta vauhdista huolimatta. En antanut sen kumminkaan vain olla vaan välittömästi sarjan jälkeen kokosin hevosen ja tulimme sarjan heti putkeen uudelleen, ja nyt sujui hyvin. Taputin Karosin hikistä kaulaa ja kokeilimme vielä 100cm melko leveää okseria. Lähestyimme okseria hyvässä, tasaisessa laukassa. Laskin hieman askelia ja painoin sitten pohkeeni kiinni hevosen kylkiin. Karos ei epäillyt hetkeäkään. Se nousi vahvaan ja kantavaan hyppyyn ja selvitti esteen leikiten. Taputin sitä ja päätin lopettaa nyt, hyvään suoritukseen.
Ravasimme ja kävelimme loppuverryttelyt ja menimme kaartoon. Laskeuduin ratsailta ja nostin jalkkarit. Sitten vein Karosin talliin. Riisuin sen nopeasti ja vein karsinaan. Kävin pian siivoamassa esteet pois kentältä. Kun olin sen homman hoitanut vilkaisin kelloani. 17.30. Menin harjaamaan ja puhdistamaan hikisen hevosen.Sitten annoin sille tarhaan kasan heinää ja vein sen sinne syömään niitä. Puhdistin ripeästi karsinan ja lakaisin käytävän. Tein hevosen iltasapuskat kuntoon ja menin puhdistamaan vielä Karosin varusteita. Kun kello näytti 20.00 hain Karosin sisälle tarkistin, että se oli kunnossa ja annoin sille sen iltamuonat.Lähdin kotiin.
~ WonderKommentit: Kivasti hoidettu jälleen kerran, estetreeninne meni ilmeisen loistavasti! Hyvä että teit heti huonosti menneet harjoitukset uudelleen ettei Karos päässyt laiskottelemaan ja luulemaan että voi painella esteradalla miten huvittaa :)
Samalla maksan tässä Guston heinäkuun vuokran ja toivottelen Amarille ja muutenkin Heijastuksen väelle mukavaa kesälomaa!
~ Alexiina C.Kommentit: Kiitokset kesäloman toivotteluista, toivottavasti teikäläiselläkin oli mukava loma :) Gusto tosiaan ainakin näyttää nauttineen heinän mussuttelusta ja vapaudessa kirmailusta sydämensä kyllyydestä! Kiitokset vuokrasta ;)
Nousin satulaan. Se narisi istuessani siihen. Kiristin vyötä. Strilla luimi. "Tänään menemmekin maastoon!" Amar huudahti. Olin innoissani. Ensimmäinen kerta Strillan kanssa maastossa. Vatsassani oli perhosia. "Ja liikkeelle!" Kuului. Jouduin viimeiseksi jonossa, mutta se ei meitä haitannut. Hidastelimme välillä tahallamme, että voisimme nauttia luonnon syleilystä. Metsässä oli sumuista ja kasvien lehdillä oli vesipisaroita jotka lipuivat hiljaa maahan. Käki kukkui. Saavuimme metsän laidalle ja edessä aukeni suuri niitty. Täynnä kauniita kukkia! Hihkaisin. Strilla nuuhkaisi ilmaa ja pärskähti. Nautimme oikein kunnolla. "Ja nyt otetaan laukkaa!" Siirsin pohkeeni ja Strilla siirtyi keinuvaan laukkaan. Heinä kahisi kivasti liitäessämme sen yli kuin linnut. Aikku pukitti. "Hehheh" En voinut pidätellä nauruani kun Aikku nautti luonnosta. Ratsastaja sentään pysyi selässä. Strilla venytti kaulaansa ja nopeutti vauhtia kun jäimme jälkeen. Tämä vasta on elämää! Elämäni paras maasto! Ja kiitos Strillan. Kaikkia suretti hirveästi kun saavuimme tallipihalle. Kaarsimme keskelle kenttää ja löysäsimme vyöt. Talutimme hevoset väsyneinä talliin. Riisuin varusteet. Strilla joi kokonaisen ämpärillisen vettä. Hain lisää. Sekin meni joten jouduin tekemään vielä kolmannen reissun. Matkustelu loppui ja saatoin hengähtää kun Strilla oli hoidettu. Vein lopuksi tyttelin tarhaan ja nostin pyöräni ja poljin pois.
~ CinnamonKommentit: Kylläpäs maastoretki kuulosti teidänkin osaltanne ihanalta, kaunis kuvailusi toi siihen nautittavan kesäistä tunnelmaa! On myös todella kiva huomata että Strillan kanssa tunnutte aina nauttivan toistenne seurasta, jatka samaan malliin vain (tosin kirjoitusasuun puuttuakseni lauseita voisi vähän yhdistellä pilkkua käyttäen niin kerronta olisi vielä sujuvampaa, esim. "Aamulla siellä ei ole ketään, voisin ratsastaa ilman ei toivottua yleisöä." ;) ) :)
Tallilla oli hiljaista lukuun ottamattta paria vaimeaa hirnahdusta tarhojen suunnalta. Juoksin vauhdilla talliin jossa suutasain heti Randomin karsinan luo. -Moi Poika, pitkästä aikaa! Tervehdin Randomia joka hirnahti kimeästi. - Onko ollut ikävä? Ori alkoi hangata päätään minun takkin hihaan. Laitoin orille riimun päähän ja nappasin maasta riimun narun ja lähdin taluttamaan Randomia tarhoja kohti. Taputin Randomia kaulalle ja kuiskasin sen korvaa: - On ollut tosi kova ikävä sinua höpsö! Sitten päästin Randomin irti. Nojauduin tarhan porttia vasten mutta päätin sitten lähteä siivoamaan Randomin karsinaa. Vein reppuni ensin satulahuoneeseen mutta sitten lähdin hakemaan kottikärryjä sekä talikkoa ja rupesin siivoamaan Randomin karsinaa. Erottelin kaikki märät kohat sekä lanta kikareet kärryyn joka täytyttyä aika äkkiä joten lähdin tyhjentämään kärryä lantalaan. Kippasin kottikärryn sisällön lantalaan jossa törmäsin Amariin! - Huomenta, ei ole sinua tallilla liiemmin näkynyt? - Huomenta, joo olin laskettelemassa Lapissa viikon ja sitten sairastuin flunssaan mutta tänään olen täällä taas! Otin tyhjät kottikärryt ja palautin ne talikon kera oikeaan paikkaan. Hain tiski harjan ja ämpärin jossa oli vähän vettä ja pesin Randomin ruoka kipon ja vesi automaatin. Kun karsina oli kunnossa päätin mennä siivoamaan Randomin varuste kaappia. Otin kaikki tavara ulos kaapista ja luutusin pölyt kaapista. Sitten hyökkäsin satulan ja suitsien kimppuun. Avasin kaikki soljet Randomin suitsista pesin ne tosi huolellisesti koska niissä oli aika paljon kuivunutta hikiä. Otin satulasta satulahuovan sekä satulavyön irti ja rupesin sitten putsaamaan satulaa. Lopuksi laitoin satulaan puhtaan satula huovan sekä satulavyön. Huokaisin ja rupesin putsaamaan Randomin harjoja. Kun harjat olivat putsattu otin likaisen satulahuovan, satulavyön sekä loimet ja vein ne pestäviin tavaroihin. Kun Randomin kaappi oli puhdas päätin lähteä hakemaan Randomia tarhasta. Random antoi ottaa itsensä helposti kiinni ja lähdin taluttamaan sitä karsinaa päin. Kun ori oli karsinassa ja sidottuna kiinni päätin lähteä hakemaan harjoja sekä varusteita. Otin ensin pölyharjan ja harjasin sillä Randomin kokonaan, sen jälkeen harjasin vartoloharjalle. Harjasin pään, jalat sekä selvittelin harjaa ja häntää ja tietysti putsasin kaviot. Kun Randomi oli puhdas otin satulan ja liuutin sen oikealle paikalle. - Hyvä Poika! Kehuin sitä kun oli ihan kiltisti. Kun satula oli laitettu niin päätin laittaa suitset. Random antoi taas ihan helposti laittaa kuolaimet suuhun. Sillä on tänään joku extra kiltti päivä , totesin. Talutin Randomia kentälle jossa Teimme käynnissä pääty ympyröitä ja kaiken laista kivaa päätin nostaa ravin se sujui hienosti. Sitten menimme laukka puomeja joissa Random vähän hoselsi mutta lopulta se meni oikein nätisti sitten päätimme vähän hypätä siinä teimme ihania loikkia ja ihania pukkeja. Huokaisin vikasta pukkilaukasta ja totesin että muuten oli extra kiltti mutta muuten villikalle . Otin orilta varusteet pois ja harjasin sen sekä loimitin sade loimella ja vein sen sitten takaisin tarhaan. Ehdein viedä varusteet sekä harjat pois kun huomasin äitini auton kurvaavan tallin pihaan. Juoksin tyhjänä olevan tallin läpi ja kävin paijaamassa vielä Randomia kunnes hain tavarani ja lähdin mummon luokse.
~ AlluKommentit: Pakko todeta jo alun perusteella näitä kesäisiä tarinoita luettuani että mielenkiintoiseen aikaan teillä koulua on, mutta voihan sitä toki kirjoitella näitä tarinoitakin vähän vaikka mistä vuodenajoista kun hevosetkin ikääntyy niin epärealistisesti :D Ilahduttavan huolellisesti kuurasit niin Randon itsensä sekä sen karsinan, kaapin että varusteetkin, loistavaa! Kiva myös huomata ettet todellakaan säikähtele orin pukkeja ja muita "mukavuuksia", kunhan vain muistat komentaakin sitä kun se tekee jotain ei-toivottua! Hienosti hoidettu kokonaisuudessaan :)
Hain satulan ja suitset satulahuoneesta ja nostin kevyen satulan heposen selkään.Kirkkaan oranssi huopa väläytti myös Karosin kesämieltä.Satuloituani hevosen pujotin vikkelästi suitset hevosen päähän ja taputin sen lihaksikasta kaulaa.Samassa eräs tyttö pyyhälsi paikalle.
-Heippa oletko Wonder? Tyttö kysyy.Nyökkäsin hymyillen.
-Haluaisitko lähteä kanssani maastoon, Amar ehdotti että voisimme tehdä yhtrisen lenkin?Hän kysyy.
-Joo totta kai, hihkaisen innosta.
-Onko hevosesi jo varustettu?Kysyin.
-On mutta odottelemme Strillan kanssa pihalla, Tyttö vastaa ja poistuu.
-Mahtavaa, ihanaa saada maastoseuraa! Hihkaisin Karosille ja pistin sille vielä suojat.Hetken kuluttua seisoimme keskelle tallipihaa ja värkkäsimme jalustimia oikean mittaisiksi ja satulavöitä kireiksi.Sitten kapusimme ratsailla ja pyyhälsimme reippaassa käynnissä pois paikalta.
Hevoset kulkivat peräkkäin pitkin tien reunaa.Strilla oli kaunis holstein tamma ja kulki ylvään neitimäisesti Cinnamon alla.Käveltyämme tätä tallille johtavaa maalaistietä jo n.2km kokosimme ohjat.Edessämme näkyi vain loputtoman pitkä ja tyhjä suora jota reunustivat kellertävät pellot ja niityt.Kokosimme ohjat ja siirryimme raviin.Juttelimme taukoamatta milloin mistäkin.Ensin aihe oli helppo alottaa hevosista mutta pian se siirtyi elokuvissa nyt pyöriviin uutuus leffoihin ja kaikesta huolehtiviin ja mariseviin vanhempiimme.Ravasimme pitkän suoran loppuun asti kunnes käännyimme pienelle metsäpolulle jota reunustivat ylikasvaneet suuret vaahterat.Hevoset pidettiin hetken matkaa käynnissä ja hiljaisuus laskeutui yllemme.Satulat narisivat ja hevoset pärskivät.
Kapusimme jyrkän metsäpolun ylös mäen kukkulalle.Siellä hevoset saivat hetken katsella ympärilleen ja minä ja Cinnamon ihastelimme kauniita maisemia johon kuului myös solisevan puron kevyt laulu.Sitten käänsimme hevoset kohti toista ylämäkeä ja painoimme kevyesti pohkeemme niiden kylkiin.Cinnamonla oli pieniä ongelmia saada Strilla kiiveämään kivikkoista mäkeä mutta reippailla avuilla ja luottavaisella istunnalla tamma lähti lopulta kiipeämään vastentahtoisesti ylös.Karos kompuroi eteenpäin ja sain moneen moneen otteeseen käskeä sitä rauhoittumaan jotta se malttoin katsoa jalkoihinsa.Lopulta pääsimme kivikkoisen polun ylös ja takaisin pehmeälle ja kevyelle niittytielle.
-Ravataanko?Kuului edestä Cinnamon huuto.
-Jep,huikkasin takaisin ja siirsimme hevoset kevyeeseenraviin.Tuuli humisi korvissamme kun hevoset köpöttelivät reipasta ravia alas tieltä.Tämä oli hevosille tuttu laukkapolku joten moneen otteeseen sai ainakin Cinnamon tehdä töitä hevosensa kanssa kun Strilla yritti ryöstää laukkaan.Päättäväisesti ravasimme kuitenkin tietä pitkin kunnes käännyimme toiselle peltotielle ja siirryimme käyntiin.Tervehdimme puolituttua maanviljeliää joka hoiteli viljelmiään.Strilla hyppi edessämme ja olisi niin hurjan mielusti laukannut että se vain heitti päätään kiukkuisesti kunnes uskoi Cinnamon käskyjä.Peltotieltä poikkesimme takaisin metsään jossa polku oli kapea ja täynnä oksia ja risuja.Kuljimme sitä muutaman metrin kunnes pääsimme leveälle suljetulle kärrytielle.
-Haluatko laukata vai jätetäänkö se osuu kentälle?Cinnamon kysyi.
-Olisi se kyllä mukavaa mutta kai hevoset pysyvät otteissamme?Kysyin epäluuloisesti.
-Pysyvät pysyvät sitä paitsi tämä tie päättyy vanhalle roskikselle joten siitä kauemmaksi ei edes urheat ratsumme pysty jatkamaan laukkaansa, Cinnamon vakuutti.
-No siinä tapauksessa, naurahdin.Siirryimme harjoitusravin kautta laukkaan.Cinnamon istui syvällä Strillan satulassa ja piti hevosen huolellisesti hallinassaan.Annoin Karosin venyttää askeltaan ja nauttia maastolaukasta.Karosin kaviot iskeytyivät pehmeään polkuun ja heittivät pölyä ja hiekkaa taaksepäin.N.500m laukkapätkän jälkeen hillitsimme hevosiamme ja taputimme niitä tosi paljon.
-Hieno poika,mutisin Karosin korvaan ja astuimme käynnissä tiheään metsikköön.Puuskuttavat hevoset etenivät pari kymmentä metriä pitkin tiheää metsikköä kunnes pääsimme takaisin tielle.Nyt olimme taas tallitiellä joten annoimme hevosille hieman ennemmän ohjaa ja kävelimme loput 2km tallille.
Talli pihaan saavuttuamme hevoset seisahtuivat rinnakkain.Laskeuduimme ratsailta ja nostimme jalkkarit.Sitten nostin ohjat kaulan yli ja kiitin Strillaa ja Cinnamonaa mukavasta reissusta.Hymyillen palasimme Karosin kanssa karsinalle.Riisuin Karosilta varusteet ja pistin sen riimunarun päähän käytävälle.Tarkistin jalat naarmujen ja kolhujen varalta mutta onneksemme mitään ei ollut.Sitten kylmäsin hieman hevosen jalkoja ennen kuin suin sen kumisualla tarkistin kaviot ja vein takaisin tarhaan.Toin sille kasan maukasta vihreää ruohoa ja tarkistin että sillä oli runsaasti vettä saatavilla.Sitten menin talliin siivoamaan karsinaa.Muistelin maastoretkeämme samalla kun loin lannat Karosin karsinasta ja pesin sen kaukakipon ja vesiautomaatin.Hymyillen vein tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin.
~ WonderKommentit: Tähän tarinaan voisin kommentoida samoin kuin edelliseenkin, kuvailet tosi ihanasti kesäisiä maisemia ja iloisia tunnelmia! Maastoretkenne kuulosti suorastaan kadehdittavan hyvältä, Karoskin tuntui nauttineen! Ja tosi kiva että toisia hoitajiakin käytät "sivuhenkilöinä" näissä tarinoissasi, huippuhienoa :)
Kommentit: Huolellisesti hoidettu ja tarinoitu, hienoa! Kappalejaot tosin helpottaisivat lukemista jonkin verran ;) Tunnutte Emman kanssa tulevan niin hyvin toimeen ja kun saat Emman sen ahneudesta huolimatta pidettyä hallinnassasi niin voitte vaikka seuraavalla kerralla kokeilla kentällä ratsastusta :D
Noh.. Menin Hakemaan Demeä Talliin mutta Se lähti nelistämään kohti laitumen vastakkaista päätä missä minä olin. Astuin laitumelle ja lähdin Demen perään. Sain sen kiinni heti sen jälkeen kun se pysähtyi syömään ruohotuppoa. "No nyt tälläkertaa saat olla nätisti" Sanoin mielessäni Demelle mutta turhaan. Se ruoesi syömään kun olin viemässä sitä talliiin.
Nykäisin sitä kunnolla riimusta ja talutin sen talliin. Harjasin sen perusteellisesti ja Aloin laittaa pinteleitä. Deme ei tykännyt yhtään kun laitoin sille Pinteleitä.JATKUU ....
~ ^Neetu^Kommentit: Kommentoin sitten kun tarina on valmis ;)
Vein reppuni hoitajien huoneeseen jossa istuskeli pari hoitajaa hörppimässä mehua.Moikkasin heitä nopeasti ja kiirehdin takaisin tallin puolelle ja sitä kautta Karosin likaiselle karsinalle, vilkaisin sitä nopeasti eikä aikaakaan kun saavuin jo mukanani kottikärryt ja talikko.Loin lantaa n.puolituntia kunnes pyyhi hikeä otsaltani ja nojasin väsyneenä talikkoon.Kaadoin rehuastiaan kuumaa vettä ja pesin sen juuriharjan avustuksella jättäen jälkeeni puhtaan kipon ja siirtyen pyyhkimään suoklakivestä hieman roskaa pois ja pesemään vesiautomaattia.Kun olin saanut kaiken kuntoon vein tavarat paikoilleen ja katselin ympärilleni, talli oli huomattavasti siitimpi ja porukkakin oli hajantunut jo hevosia hakemaan.
Menin aurinkoiselle pihamaalle josta seurailin hevosten laiduntamista ja joidenkin nuorempien yksilöiden villiä menoa.Kannoin pari ämpärillistä vettä muutamaan tarhaan ja laahustin sitten toimistoon paita liimautuneena selkään.Useammat väsyneet tallityöntekijät ja hoitajat sekä muut tallillakävijät istuivat sohvalla ja lattialla ja nauttivat tuulettimen vilvoittavasta tunteesta ja jääkylmistä mehujäistä.Seurasin esimerkkiä napaten pakastimesta maukkaan mehujään ja pistämällä siitä hyvästä euronkolikon Amarin pöydälle.Istuskelimme mehujäitä söiden siinä aikamme kunnes osa porukasta lähti raahautumaan tallia kohden.Tulimme viileään talliin ja menimme rehuvarastoon.Vaiteliaina sekotimme jokaisen tallilla asuvan heposen ruuat ja pistimme ne hyllylle turpoamaan.Lakaisin lattian ja lähdin yhdessä parin hoitajan kanssa tarkistamaan että hevosilla oli kaikki ok, ja olihan niillä.
Yhden jälkeen kannoimme hevosille ämpäreitä tarhoihin ja ruokimme jokaisen maukkailla annoksilla ja tarkistimme vesitilanteet.Karos hirnui minulle tervehdyksen, ja upotti turpansa ämpäriin mussuttaen ruokaansa nautinnollisesti.Pari tuntia kuluttelin aikaani löhöen toimiston ränsistyneellä sohvalla parin kaveri kanssa ja jutellen hevosista ynm.Kellon lähestyessä jo puoli neljää nousin ylös ja astelin pihalle, pujotin riimun rautiaan orin päähän ja vein sen talliin.
Sidoin Karosin kiinni kätevästi ja avasin pullollaan olevan harjapakin, noukin sieltä harjan ja aloitin tarmokkaasti kunnon puhdistus työn.Suittuani hevosen, katsottuani sen kaviot ja haettuani sen nahkaiset varusteet, heitin satulan selkään ja suitset päähän.Käärin upouudet pintelit hevosen jalkoihin, suoristin kaulalla lepäävän martingaalin ja painoin kypärän päähän vieden samalla reippaan hevosen varjoiselle kentälle.Pari muutakin ratsukkoa ilmestyivät portille ja tiedustelivat olivatko tervetulleita.
- No totta kai, mitä tehtäisiin tänään hevosten kanssa?Kysyin myilta kiristäen samalla satulavyötä hampaat irvessä.
- Mä ajattelin ettei koulutreenit tekis pahaa, mutta kun on niin tukahduttavan kuuma niin tekis mieli vaan marssia käyntiä ympäri kenttää koko tunti, ja toivoa ettei hevoset nukahda ennen meitä,sanoi yksi väsynyt tallityttö ja taputti hevostaan kaulalle.
- Hahhaa hyvä idea, mutta ehkä noista kahdesta voitais valita ihan kaikkien parhautta ajatellen se koulutreeni, vaikka onkin näin kuuma, toinen tyttö sanoi ja heilautti itsensä satulaan.
- Siinä tapauksessa vedetään oikein tehokkaat koulutreenit, naurahdin ja astelin Karosin kanssa alkukäyntejä ympäri kenttää.
Kävellessämme jo tarpeeksi, kokosimme ohjat ja siirryimme tarmokkaaseen raviin, harjoitellen ympyröitä ja asetuksia. Karos vaati minulta paljon, jopa näin kuumana ja tukalana päivänä.Tein armottoman paljon puolipidätteitä, ratsastin aktiivisesti kulmiin ja pidin hyvän tuen ulko-ohjalla ja asetin Karosia sisälle.Allani ravaava reipas hevonen venytti jalkojaan ja puhisi, vaikka tuntia oli kulunut vasta reilun 10min verran.Suunta vaihtui, teimme samaa hetken, kunnes otimme oma-aloitteisesti pysähyksiä ja peruutuksia sekä siirtymisiä.Karos alkoi hieman rauhoittumaan, vaikka vieläkin sain ratsastaa sitä volteille ja pidätellä sitä paljon, mutta ainakin pysähdyksistä oli huomattavasti apua.Taputin hikistä hevosta, siirryimme kaikki käyntiin ja liu´utimme ohjat vapaiksi.Karos heitti päätään, pyristeli ja huiskutteli kiukkuisesti ötököitä pois ympäriltään.Kokosimme pikapuolin ohjat, siirryimme raviin ja otimme laukannostoja pääty-ympyröillä.Naputtelin sisäpohkeella Karosin kylkeen, vedin sisäkättä kohti napaani ja istuin rentona satulassa.Sain Karosilta hyvää lyhyttä ja rentoua laukkaa, josta kiitin sitä paljon.
Laukan jälkeen otimme pohkeenväistöä, etu- ja takaosankäännöksiä, hieman avoväistöä ja saimpa Karosilta hetken matkaa jopa nättiä koottua ja ryhdikästä ravia.Pohkeenväistössä huomasin välittömästi eron kun muistin istua siiviisti satulassa, käyttää paino apuja ja pohkeita yhdessä, kuin että olisin vain paukuttanut hevosta pohkeella ja pyytänyt väistämään.Taputin Karosia tyytyväisenä, ja kokeilimme myös toiseen suuntaan.Muillakin ratsukoilla meni oikein mallikkaasti, vaikkakin yksi hevosista osoitti pohkeenväistössä huomattavia kärsimättömyyden merkkejä, nousemalla melkein pystyyn.Etu- ja takaosankäännökset sujuivat ihan hienosti, vaikkakin minun ja Karosin kohdalla ei niin mallikkaasti, mutta kun onnistuimme edes joten kuten taputin Karosia ja pidimme hetken hengähdys tauon.
Reilun tunnin koulutunnin jälkeen laskeuduimme ratsailta ja veimme hevoset ripeästi vilpoiseen talliin.Riisuin Karosin ja pesin sen sienellä ja harjasin sualla, ennen kuin pistin karsinaan.Sitten marssin suorinta tietä satulahuoneeseen kuuraamaan varusteita ja juomaan litra kaupalla raikasta vettä.Pesimme yhdessä porukalla varusteita, auttaen välillä toisiamme ja juttelemalla rennosti kesästä.Hieman ennen kello kuutta talutin Karosin tarhaan ja laitoin sen iltaruuat kuntoon, mutta vaikka kuinka olisin halunnut jäädä tallille, minun oli palattava kotiin ennen puolta seitsemään.Lähdin siis kotiin.
~ WonderKommentit: Tarinasta huokuu kuuman kesäinen tunnelma ja mukava ilmapiiri, tätä oli todella ihana lukea :D Oikein tyytyväinen olen myös siihen että treenasitte Karosin kanssa kunnolla koulua, joka vaikutti sujuneenkin oikein mainiosti, hienoa!
Ihana tuoksu tunkeutui nenääni. Katselin ympärilleni. Olin pari päivää sitten käynyt jo hieman tutustumassa talliin ja pyytelemään Randoa hoitsuksi. Olin kuullut että Rando oli aikamoinen veijari, mutta se ei minua haitannut. Etsin katseellani Randon karsinaa. Huomasin Randon joka yritti kurkistaa karsinastaan, mutta Randon pieni turpa vaan näkyi. Kävelin sen luo. Silitin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Ilmeisesti hevosia ei vielä oltu viety ulos. Mutta kellohan olikin vasta seitsemän. Äkkiä kuulin äänen takaani.
-Hei! Kukas olet? Ai niin, olet se Randon hoitaja. Minä olen Elina. Hauska tutustua!, hän sanoi iloisesti ja kantoi samalla isoa heinä annosta sylissään.
-Minä olen Tirre tai oikeastaan se on lempinimeni.., lauseeni jäi kesken, kun Elina keskeytti minut.
-Meillä on aamuheinät vielä jakamatta, tule vaan auttamaan!, Elina sanoi nopeasti ja lähti erään hevosen karsinan luo ja tyhjensi heinäannoksen sinne.
Nyökkäsin hiljaa vastaukseksi ja lähdin hakemaan heinää Randolle. Pian olin jo täydessä touhussa jakamassa heinää hepoille. Elina selitti minulle, että tänään Ulrika olisi poissa samoin Amar. Jaimme vielä yhdessä hepoille väkirehut ja tarkistimme vesiautomaatit. Sitten menimme toimistoon. Panin kassini omalle kaapilleni ja istuin alas. Elina tarjosi minulle teetä, mutta sanoin etten ollut teeihmisiä. Onneksi toimistosta löytyi mehua ja otin sitä lasillisen. Juttelimme jonkin aikaa ja kerroin suunnitelmastani ratsastaa hieman Randolla.
-Ole sitten varuillasi, sillä ei olle menty nyt pitkään aikaan joten se voi olla vauhdikas, Elina varoittelin ja joi mukistaan loputkin teen rippeet.
Nyökkäsin ja join mehuni loppuun. Äkkiä talliin alkoi kuulua puhetta.
Toimiston ovi avattiin ja pari tyttöä astui sisään. He moikkasivat Elinalle ja tämä jäi puhumaan heille.
-Tuota..Menen tarkistamaan Randon ja vien sen sitten tarhaan, kun alkaa kello olla kahdeksan, sanoin ja odotin vastausta.
-Joo, tulen kohta viemään muutkin hepat tarhaan. Muuten, tarha on tarkastettu ja varmaan kohta tulee lisävoimiakin apuun, Elina sanoi ja jatkoi jutteluaan.
Lähdin toimistosta ja menin Randon luo. Kävin Randon riimun, sekä riimunarun ja panin ne sille. Laitoin sen hetkeksi kiinni ja tarkastelin sen jalat. Rando liikahteli levottomasti koko ajan ja minun piti ihan käskeä sitä. Irrotin Randon ja lähdin taluttamaan sitä. Käytävälle oli tullut porukkaa. Ulkona huomasin, että osa hevosista oli tarhoissaan. Varmaan jotkut tytöt olivat vieneet hoitsunsa jo tarhaan. Rando yritti ruveta ravaamaan, mutta pidin sen kovassa kurissa. Tamma aitauksen vierestä kulkiessa Rando oli käydä yli-kierroksilla melkein liikaa ja oli nousta pystyyn. Rauhoittelin sitä ja lopulta päästin sen omaan tarhaansa kaveriensa seuraksi. Sitten kävelin talliin ja otin kottikärryt, sekä talikon. Menin Randon karsinaan ja tyrmistyin. Herra Rando oli näköjään joka puolelle tehnyt tarpeitaan. Huokaisin ja rupesin työhön.
Melkein tunnin uurastuksen jälkeen lopetin ja pyyhin hikeä otsaltani. Nopeasti putsasin vielä Randon vesikupin. Kävin tyhjentämässä kottikärryt ja vein ne paikoilleen. Joku tyttö pyysi minua vielä satulahuoneen järjestelyyn. Sanoin tälle tulevani ihan kohta. Kävin nopeasti katsomassa Randoa, jolla oli vaan turpa kiinni ruohossa. Huomasin ensinmäisen tunnin alkaneen maneesista. Sitten lähdin nopeasti satulahuoneeseen. Järjestelimme tavaroita paikoilleen pitkään. Satulahuone oli ollut aivan sekaisin eräitten aloittelijoiden jäljiltä. Pitkän työn jälkeen menin toimistoon ja kulautin yhden mehulasin suuhuni.
- Tarvitseeko kukaan tällä hetkellä kenttää?, kysyin ja katselin ympärilleni.
- Ei oikeastaan, sillä aika iso ryhmä tästä lähtee nyt maastoon, joku sanoi ja nousi paikaltaan.
Sanoin jotain vastaukseksi ja istuin vapaalle paikalle. Päätin pitää pienen tauon. Rupesin ahmimaan eväitäni ja tarkastelin tuntilistaa. Onneksi kenttä oli vapaa ja lähdin hakemaan Randoa tarhasta. Sain napattua Randon nopeasti tarhasta ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Pari kertaa se yritti kaahata ohitseni, mutta pidin kovan kurin. Panin Randon kiinni ja lähdin hakemaan harjoja. Harjailin Randoa rauhallisesti ja puhuin sille. Rando oli nukahtaa paikalleen ja lepuutti huulian hauskasti. Näpäytin sitä hellästi, että se heräisi. Harjasin vielä pään ja häntää selvemmäksi. Sitten otin kaviokoukun ja rupesin nostamaan kavioita. Rando ei nostanut niitä, vaan luimisteli. Suutuin Randolle ja käskin sitä. Näpäytin sitä kaulaan ja silloin Rando hieman rupesi kuuntelemaan. Sain kaviot putsattua, vaikka olihan se aika rankkaa. Kävin sen satulan ja suitset. Laskin satulan sään yläpuolelle ja liu`utin sen paikalleen. Rupesin kiristämään satula vyötä, mutta Rando pullisteli. Se oikein keskittyi ja suutuin sille. Tökkäsin sitä hieman mahaan kyynerpäällä ja remmi kiristyi helpommin. Sitten rupesin laittamaan Randon päähän suitsia. Se nosti päätään korkealle. Lopulta sain sen kuriin ja pujotin kuolaimet sen suuhun. Laitoin vielä remmit kiinni ja kävin kypärän. Otin varalta raipan mukaan.
Talutin Randon kentälle. Aijoin puolisentuntia näin aluksi ratsastaa sillä. Tuuli liikutteli hieman puita ja aurinko paistoi taivaalle pilvien sejasta. Pari tyttöä oli tullut katsomaan ja he kuiskivat toisilleen. En välittänyt siitä, kun talutin Randon keskelle. Kiristin vielä satula vyötä ja laskin jalustimet. Mittailin niitä sopiviksi ja nousin selkään. Annoin pohkeet ja suuntasin sen uralle. Kävelimme jonkin aikaa pitkin ohjin, kunnes otin ohjastuntuman. Rando pysähtyi äkisti, olin ihan äimänä ja annoin sillä pohjetta koko ajan. Lopulta minulle riitti ja näpäytin ori raipalle taakse. Silloin ori lähti kävelemään reippaasti korviaan luimistellen. Tein pari pysähdystä ja voltin. Ori ei oikein lähtenyt voltille joten väänsin oikein kunnolla ohjasta ja annoin pohjetta kaksin kerroin. Silloin Rando taipui tottelemaan ja teki työtä käskettyä.Vaihdoin täyskaarrolla sunnan. Nostin sitten ravin ja Rando lähtikin kovaa vauhtia painellen keskelle kenttää, pukkittelun ohella. Istuin satulassa ja pidätin koko ajan. Jalustimet irtosivat jaloistani. Sain hetken päästä rauhoiteltua Randon ja otin paremman istunnan. Otin uusiksi ravin, tekemällä samalla pieniä puolipidätteitä. Se onnistui hyvin ja ravasimme kahdeksikkoa. Taivuttelin Randoa kulmissa ja menin eri tempoissa. Sitten otin käynnin ja annoin sen hetkeksi kävellä pitkin ohijn. Kävelemisen jälkeen otin ravin ja nostin voltilla laukan. Ensiksi Rando ei millään nostanut, mutta annoin pohkeitten kanssa samalla raippaa. Laukkasimme rauhalllisesti kerran kentän ympäri, lukuun ottamatta paria sivuhyppyä. Sen jälkeen ravasin hetken ja lopettelin loppukäyntiin. Kävelimme hetken, kunnes suuntasimme kentän keskelle. Nousin selästä,nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä.
Talutin Randon talliin ja riisuin sen. Harjasin sen vielä nopeasti ja vein tavarat paikoilleen. Pesin kuolaimet huolellisesti. Menin Randon luo ja tarkastin sen jalat. Kaikki oli kunnossa joten vein sen tyytyväisenä tarhaan. Kävin vielä tallissa ja hain kassini kaapiltani. Sitten kävelin vielä Randon luo ja annoin sille kassistani porkkanan. Kun hyvästelin Randon, lähdin pyörällä ajamaan kotiini. Olin hyvin tyytyväinen, että olin selvinnyt Randon kanssa. Ajattelin että tästä tulee vielä ihana kesä!
~ Tirre.Kommentit: Voivoi tuota Randoa, onneksi kuitenkaan et antanut sen pelotella itseästi (noh, tuolla koolla ei kyllä hirveästi ketään pelotella..) vaan komensit jukuripäätä reippaasti, hyvin toimittu! Hyvä myös että hoidit pojan tarkasti, siivosit karsinan yms. Tarinaasi oli kiva lukea kun siinä oli niin tarkasti kuvailtua kaikkea, kiva että otit muitakin henkilöitä mukaan tarinaan :)
"Mitä mun pitikään tehä??" ihmettelin. Ainiiiin... Hakemaan satula. Ja arvaappas mitä? Deme oli tietysti Tallin käytävällä kiinni. Mutta eipä enää ollut kuin riimu ja ovi joka oli ihan selällään. "taas tämä sama homma!" ajattelin. Mutta voi onnea. Tämä tyttö olikin jäänyt syömään tallin ovelle tuoretta ja vihreää ruohoa. "DEME NYT TÄNNE!" karjaisin,mutta en tajunnut että ei olisi kannattanut. "kloppoti,kloppoti,kloppoti" Demen kaviot kolisivat. Juoksin Demen perässä aika kauan... Kunnes /lääh/ Sain sen kiinni ja "Lassosin" sen Riimun-narulla.
Deme lähti juoksemaan Tallia kohti ja minä Raahauduin sen mukana maassa kuin mikäkin myyrä. Nykäisin kunnolla Riimusta ja sanoin "Tämä loppuu tähän!!!!!" Deme hätkähti ja se näytti siltä kuin se olisi sanonut minulle " Ai että loppuu?!? No katsotaanpas!!" Ja niinpä niin. Se lähti revittämään Strillan laidunta kohti mutta aavistin sen ja vein sen talliin. Laitoin sen uudesttan kiinni ja liu'utin satulan sen selkään. Sen jälkeen Pyysin Demeä aukaisemaan suunsa. Deme aukaisi sen todella hyvin.Kiristin soljet ja hain kypäräni. talutin Demen Kentälle. Nousin selkään,kiristin satulavyön ja laitoin jalustimet sopiviksi. Alotin käynnillä. Menin noin 10 min käyntiä pitkillä ohjilla ja sen jälkeen aloin ottamaan käynnin kautta pysähdyksiä. Sitten kun olin lämmitellyt Demen aloin nostamaan ravia. Se nosti mahtavasti! Kehuin sitä samalla kun se Liisi omaa outoa raviaan. Ajattelin että en oikein tänää viihtisi laukata kun on muutenkin juossut Laitumille ja takaisin. Menin loppuravit ja otin käyntiin. Kaarsin keskelle. Laskeuduin pois satulasta ja löysäsin vyön.
- Neetu hei! Lähtisikkö mun ja Strillan kanssa maastoon? Cinnamon kysyi.
- emmää tällä kertaa taija! sori.. vastasin Cinnamonille.
talutin Demen talliin ja otin varusteet pois. Tarkisitin kaviot että siellä ei ole kiviä. "ei ollu! Heippa Hanipöö!" kuiskasin varovasti Demen korvaan ja lompsin pyörälleni.
~ ^Neetu^Kommentit: No tästä ekasta hoitokerrastapa ei vauhtia puuttunut :D Ei Thene (tai Deme, miten vain) kyllä normaalisti ihan noin villisti käyttäydy, tainnut tuore laidunruoho vaikuttaa muuhunkin kuin mahanympärykseen.. Eikö tamma ollenkaan ratsastaessa sitten temppuillut, yleensä se ei ihan heti ala parastaan esittelemään uusille ratsastajille? Tai ehkä tamma oli jo väsynyt juoksenteluun kaiken karkailunsa jälkeen.. ;) Olisi muuten kiva lukijan kannalta jos kiinnittäisit vähän huomiota siihen mitkä sanat kirjoitat isolla ja mitkä pienellä, itse ainakin vähän hämäännyin / häiriinnyin isolla kirjoitetuista "epänimistä" keskellä lausetta :P
Menin etsimään Karosia.Ori oli laskettu laitumelle.Huutelin sitä portilla aikani mutta turhaan.Pujahdin aidan ali ja hain Karosin laitumen toisesta päästä.Taluti sen porille ja avasin portin katsoin kelloani ja menimme talliin.Sidoin Karosin käytävälle kiinni ja hain sen hoitotavarat ja varusteet.Laitumelta hakemisessa oli mennyt jo 15min.Otin kumisuan ja ryhdyin harjamaan heppaa.Karos seisoi kiltisti paikoillaan ja yritti vai vihkaa kurotella kohti heinäkasaa johon se ei kumminkaan ylettynyt. Muta ja lika lähti melko helposti Karosin karvasta.Harjasin sen huolellisesti ja pyyhin sienellä hännän alusen, mahan ja pään.Tarkistin jalat ja kaviot ja tein tarpeelliset toimenpiteet.Samassa näin kuinka Ulrika talutti Emma nimisen suomenhevostamman sisälle talliin.Hän tervheti minua iloisesti ja kysyi mimmoinen lenkki kierrettäisiin.
-Joku rento ja rauhallinen en ole taas vähään aikaan maastoillut tällä hepulla joten ei mitään kaupunki reissua,naurahdin.
-Selvä ei sinua huvittaisi maastoesteitä hypätä?Ulrika kysyi.
-Huvittaisi mutt en oikein tiedä Karosin kanssa,mutisin.
-Hyvin se menee otetaan sellainen rauhallinen ja pieni maastorata tuolta parin viiden kilometrin päästä,Ulrika sanoi ja katsoi minua vielä kysyvästi.
-No okei,vastasin hymyillen.Nyt minua kyllä hieman jännitti.
Satuloimme Ulrikan kanssa hevoset ja talutimme ne tallipihalle.Kiristin vyötä ja laskin jalustimet.Nousin ratsaille.Lyhensin jalustimia vielä parilla reijällä ennen kuin sirryin Ulrikan ja Emman perään.Kävelimme aluksi pari kilometriä suht vapain ohjin.Karos meinasi räjähtää innosta kun pääsi maastoon.
-Siirrytään pian raviin,Ulrika sanoi.Kokosin ohjat istuin syvälle satulaan ja sitten siirryimme raviin.Tein koko ajan puolipidätteitä ja pidin Karosin visusti tamman perässä.Ravasimme jyrkän mäen ylös ja vielä pitkän matkaa vanhaa kärrytietä pitkin.Karos nautti selvästi.Sillä oli rkovat tarmokkaasti pystyssä ja se ravasi rentona ja reippaasti allani.
-Käyntiä,Ulrika sanoi.Ylitimme ajotien ja tulimme kivikkoiselle polulle.Hevoset selvittivät kivikon rauhallisesti ja kun pääsimme takaisin leveälle ja pehmeälle polulle jatkoimme kevyttäravia.N. kilometrin ravin jälkeen Ulrika käännähti minuun päin ja kysyi laukattaisiinko.
-Vaikka,vastasin nopeasti.Ulrika ja Emma siirtyivät vauhdikkaaseen laukkaan.Annoin Karosin mennä.Ori syöksyi eteenpäin.Sen kaviot vain rummuttivat tien pintaa vasten.Istuin rentona satulassa ja tein edelleen puolipidätteitä.Laukkasimme melko pitkään varmaan reilu 500m pätkän.Mutta tie oli kuin luotu laukkaamiseen.Taputin Karosia ja siirryimme hetken päästä ravin kautta käyntiin.
-Tulemme pian radalle se sijaitsee melkeen kokonaan pellola joten mennään aluksi vain sitä pelto-osuutta,Ulrika sanoi.Hetken päästä sujahdimem metsän siimeksestä pellolle jossa oli vanhaa heinää vain.Kävimme radan käynnissä läpi ja Ulrika ja Emma menivät ensin.Minulla oli kova pidätteleminen hevostani joka hyppi allani ja olisi halunnut singahtaa jo Emman ja Ulrikan perään.Kun Ulrika ratsasti Emman takaisin hän sanoi että rata oli erinomaisessa kunnossa.Hän antoi minulle vinkkejä ja tuli mukaani niin että laukkasi esteiden vieressä.Kumminkin hyvän välimatkan päässä ettei Karos lähtisi mihinkään laukka kilpailuun.
Sitten ravasimme radalle.Annoin Karosin siirtyä laukkaan ja tein heti paljon pidätteitä.Ensimmäinen este oli n.60cm korkea risu este.Karos ei epäillyt hetkeäkään vaan hyppäsi isolla loikalla esteen yli.Nousin kevyeeseen istunaan ja otin heti esteen jälkee hevosen kiinni.Laukkasimme pienen mutkan läpi ja tulimme toiselle esteelle joka oli n.70cm korkea kärryeste ja melko leveä.Säätelin hevosen askelia ja päästin sen sitten hyppyyn.Pitkän ja korkean loikan myötä laskeuduimme ja laukkasimme huimaa vauhtia kohti seuraavaa estettä.Onneksi esteiden välillä oli pitkä matka joten sain pidäteltyä Karosia ja sain sen takaisin otteisiini ennen seuraavaa estettä joka oli puunrunko.Ylitimme sen ongelmitta ja lähestyimme kohti seuraavaa estettä joka oli vesieste.Siinä Ulrika oli käskenyt minun pitää kunnolla pohkeet kiinni ja ohjata keskelle estettä.Yritin noudattaa ohjetta mutta juuri ennen estettä Karos ponkaisikin sivulle eikä minulla ollut minkään näköisiä mahdollisuuksia pysyä kyydissä.Tömähdin maahan pää edellä.Karos laukkasi pillastuneena kohti Emmaa ja Ulrikaa.Ulrika sai hevosen melkein heti kiinni.Sitten hän palasi minun luokse.Olin noussut seisomaan mutta käteeni sattui hieman.Nousin takaisin ratsaille.
-Sattuiko?Ulrika kysyi vielä kerran.
-Ei pahemmin koitamme uudelleen vesiestettä,vastasin.Nyt pidin tiukasti pohkeeni kiinni Karosin ympärillä ja kun lähestyimme estettä paiskasin pohkeeni tiuaksti sen kylkiin ja Karos hyppäsi jollain kummallisella hypyllä esteen yli.Taputin sitä ja käännyimme kohti viimeistä estettä joka oli risueste.Ylitimme sen vaivatta ja laukkasimme Ulrikan ja Emman luokse.Taputin Karosia tosi paljon.
-Hienosti meni!Ulrika kehui.
-Haluatko mennä vielä vai tullaanko joku toinen kerta koittamaan uudelleen?Ulrika kysyi.
-Tämä saa riittää,vastasin hymyillen.Ratsastimme käynnissä pois pellolta.Menimme metsätielle ja siirryimme raviin.Karos oli erittäin innokkaalla tuulella ja heitti päätään.Se meni tien sivusta toiseen sivuun muttei sentään lähtenyt käsistä.Laukkasimme pienen ylämäen ylös ja siirryimme taas käyntiin.Olimme tallilta muutaman kilometrin päässä joten otimme vielä hetken kevyttäravia ennen loppukäyntejä.Molemmat hevoset olivat kuuman auringon alla hieman hikisiä.Saavuimme pihalle ja laskeuduimme ratsailta.Nostin jalkkarit ja vein hevosen talliin.Riisuin sen ja otin hikiviilalla hieman sitten harjasin sualla katsoin kaviot ja jalat ja vein Karosin tarhaan.Kävi kotona syömässä.Palasin klo.18.00.Ehtisin ratsastaa Karosilla vielä koulua.
Hain hevosen talliin ja harjasin sen.Onneksi se ei ollut piehtaroinut.Tarkistin jalat ja puhdistin kaviot.Sitten pistin sille satulan ja sutiset sekä pintelit.Painoin kypärän päähän ja marssimme kentälle.Kiristin vyötä ja pidensin jalustimia.Menimme tielle kävelemään.Kävelimme vain sitä yhtä tietä pitkin ja kun palasimme menimme kentälle.Siinä oli tullut huolelliset alkukäynnit.Ravasimme kevyttäravia ja teimme pääty-ympyröitä ja kiemuroita.Karos ei ollut nyt niin vilkas kuin aamupäivällä vaan jaksoi kuunnella paremmin.Otimme käynti ravi siirtymisiä keskiympyrällä ja pysähdyksiä ja peruutuksia.Ori totteli jo hienosti.Otimme pohkeenväistöä joka meni hetken kangistelun jälkeen hienosti.Etuosankäännöskin luonnistui.
-Sinähän osaat poikaseni vaikka mitä,hihkaisin ja nostimme laukkaa.Teimme laukassa laukkaympyröitä jolloin asetin hevosta ja se kulki oikein nätisti.Sitten otimme hieman keskellä olevia laukka ja ravi puomeja ja kavaletteja.Nyt oli aika lopettaa ravisimme loppu ravit ja kävelimme loppu käynnit vapain ohjin.Sitten menimme keskelle kaartoon ja vein hevosen talliin.Riisuin kamat ja harjasin Karosin pölyharjalla.Otin pintelit pois ja huolsin kaviot.Kello oli jo paljon joten vein kamppeet pois talutin Karosin karsinaan ja ruokin sen.Otin sen karsinasta nopeasti lantakikkareet pois ennen kuin lähdin kotiin.
Kommentit: Oikein hyvin hoidettu jälleen kerran, ihanan tarkasti kertoilet kaikista tekemisistä :) Ensimmäinen maastoestehyppelynne menikin oikein hyvin, tippumisia kun sattuu kaikille niin niistä ei kannata välittää, selkään vain takaisin heti juuri niin kuin teitkin - onneksi ei pahemmin sattunutkaan! Nyt voitkin treenailla Karosin kanssa tosi monipuolisesti eikä tarvitse kummemmin jännäillä että miten mikäkin juttu sujuu kun melkeinpä kaikkea olette jo ainakin kerran kokeilleet :D (Kirjoittamiseesi liittyen muuten: pilkkuja ja muita välimerkkejä kaipailisin tekstiisi, ettei se vain lipuisi silmien ohi, varsinkin "vuorosanoissa" pilkut tms. helpottaisivat lukemista - toisaalta ainakin välillä lyhyitä lauseita voisi myös yhdistää yheksi pidemmäksi lauseeksi pilkun avulla. Esim. vertaa vuorosanoissa "Jeps Ulrika lähtee kanssasi sovin että tapaatte 1h kuluttua pihassa" vs. "Jeps, Ulrika lähtee kanssasi: sovin että tapaatte 1h kuluttua pihassa". Muuten kirjoitat kyllä tosi hyvää, kuvailevaa tekstiä jota on ilo lukea! :))
Noh, Kapu jäi tarhailemaan ja minä kipitin takaisin talliin siivoilemaan orin karsinaa. Poika on heittäytynyt siistiksi uudessa kodissaan. Lannat oli yhdessä nurkassa - olin lyöty, mutta äärimmäisen iloinen. Papanoiden keräily sieltä täältä purujen seasta ei ole mielipuuhaani. Toinen ilon aiheeni oli, etten joudu selittelemään Amarille jäystettyjä seiniä. En ymmärrä, mikä miehestäni on tehnyt noin hyvätapaisen. Ehkä poika koittaa tehdä vaikutusta tallin neiteihin..
Talliin alkoi virrata porukkaa touhuilemaan ja siinä vaihtelimme ajatuksia. Oikein mukavia ihmisiä. Ennen lähtöäni kävin vielä harjailemassa komistukseni ja tämä jäi nuokkumaan puun varjoon - ja paarmojen syötäväksi.
~ Puuha-AnniKommentit: Kapu on kieltämättä käyttäytynyt oikein kivasti, enkä ihmettelisi vaikka neidoilla asiaan vaikutusta olisikin - ihmisneidot herra on ainakin saanut täysin pauloihinsa :D Tosi kiva että kävit päivikseen turisemassa, haluatko että kommailen näitä tekstejäsi jotenkin jos enemmänkin kirjoittelet? :)
Kommentit: Loistavaa että ensimmäinen laukkakertanne sujui näin hienosti, varmasti Strillallekin jäi hyvä mieli kun ratsastajakin oli niin tyytyväinen :)
Kommentit: Voisit kenties panostaa enemmän kirjoitukseesi, oli vähän vaikea tajuta mitä tarinassa edes tapahtui kun teksti valui silmien ohi ilman mitään mikä pätkisi sitä ja kirjoitusvirheitäkin löytyi.. Kyllähän se Rando selvästi sinullekin sen "kurjemmankin" puolensa sitten näytti :P
Kommentit: Oikein hyvin hoidettu ja kivasti kirjoitettu tarina, kiva että ihastuit Emmaan niin kovasti :D Ja oli hyvä päätös jättää ratsastus näin ekalla kerralla väliin ja tutustua tammaan ensin muuten - tulettekin varmasti tulevaisuudessakin hyvin juttuun! :)
Pian saavuinkin Heijastuksen pihaan. Puut toivat mukavasti varjoa auringon paahtamalle hiekkapohjaiselle alueelle, joka toimi ilmeisesti parkkipaikkana ja tallipihana. Katsahdin nopeasi ympärilleni. Kaikki näytti olevan kunnossa.
Sisällä tallissa oli ihanan viileää, verrattuna siis siihen, että ulkona lämpöasteita oli lähes 27. Huhhuh! Astelin suoraa päätä Novan, hoitsuni, karsinalle. Tallin omistaja Amar pyyhälsi ohitseni kottikärryjen kanssa, jotka näyttivät olevan täynnä tuoretta tavaraa. "Terve, Clisa!" Amar huikkasi. Hymyilin tallin ns. 'valtiattarelle' pirteästi. "No moi."
Sitten sieppasin Novan karsinan ovessa olevasta koukusta riimun ja riimunarun, avasin nopsahkosti karsinan oven ja pujahdin sisään. Nova seisoi takapuoli minuun päin. "Morjens, mitä mies?" kysyin iloisesti. Nova säpsähti hieman ja käänsi päätään niin, että se pystyi mulkaisemaan minua ei-niin-iloisesti. Nova värisytteli sieraimiaan ja luimisti äkäisesti korviaan. Ilmeisesti olin keskeyttänyt sen päiväunelmat, jos sillä nyt sellaisia edes oli.
"Ollaanpa sitä nyt kohteliata, ei edes omaa hoitajaa vaivauduta tervehtimään!" puuskahdin mukamas pettyneesti. Menin tyynesti Novan pään lähelle karsinan takaosaan. Nova tuhahti ja yritti näykkäistä kättäni. Komensin Novaa olemaan kunnolla ja nipistin sitä kevyesti turvan alapuolelta. Se tepsi. Nova ei tehnyt melkeinpä mitään kun sujautin sille riimun päähän. Nova niskuroi vähän, mutta sain kuin sainkin sen kääntymään ympäri karsinassaan. Sitaisin riimunarun pitävälle vetosolmulle. Taputin Novan kaulaa ystävällisesti - ja kiskaisin sormeni äkkiä pois kun ori yritti jälleen purra minua. "Lopeta", sanoin tomerasti hoitsulleni ja heristelin sormeani sille. Nova ei ollut moksiskaan.
Haettuani Novan harjapakin ja napattuani käteeni pehmeän harjan sekä pölärin, luikahdin takaisin karsinaan. Nova mulkoili minua uhkaavasti.
~ Clisa
Kommentit: Juu, jatka kun ehdit, kommentoin sitten kun tarina on valmis :) (tarinan ulkopuoliseen kysymykseesi viitaten)
Äiti heitti minut tallille.Kiitin kyydistä ja juoksin pihan poikki laitumelle kurkkaamaan.Laidun ammotti kumminkin tyhjyyttään ja tarhoissakin oleskeli vain muutama hassu hevonen.Menin kummissaan talliin.Suurin osa hevosista oli sisällä karsinoissa ja torkkuivat siellä.Menin Karosin karsinalle.Ori makoi karsinan pohjalla pitkin pituuttaan ja eikä havahtunut tulooni.En viitsinyt herättää sitä vaan menin viemään reppuni toimiston kaappiin.Siellä tapasin Amarin.Amar istui puoli nukuksissa toimiston pöydän takana ja nojasi raskaasti käteensä.
-Heippa,moikkasin Amaria ja katsoin häntä hieman kummissaan.
-Hei,Amar vastasi väsyneesti ja haukotteli.
-Tuota miksi kaikki hevoset ovat sisällä näin kauniina kesäpäivänä,kummastelin.
-Yli puolilla tallin hevosilla oli eilen yönä reipas karkausreissu jonka takia jokainen Heijastuksen talliapulainen ja työntekijä ovat kodeissaan nukkumassa ja myös minä kaipaisin rutkasti unta,Amar vastasi ja haukotteli makeasti.
-Kerroppas koko juttu,vaadin ja istahdin toimiston pöydän vastakkaiselle puolelle.
Siinä istuskellessamme Amar kertoi kuinka n. klo.00.30 oli Ulrika tullut herättämään Amarin ja sanonut että jokainen laitumen hevonen oli päässyt irti.Joku oli vain nähnyt kuinka viimeisetkin hevoset siltä laitumelta olivat kadonneet yönhämäryyteen.Siinä oli sitten hevosia etsitty ihan aamuun asti.Vasta puoli 7 oli viimeinen karkulainen saatu kiinni.Nyökkäsin ymmärtäväisenä.
-Karos taisi lukeutua heihin,mutisin.
-Kyllä vain,Amar vastasi.
-Se nimittäin nukkui äsken oikein makeasti karsinassaan,huokaisin.
-Voi sitä ori poikaa harjoituksilta se ei kummikaan saa välttyä,Amar sanoi ja hörppi kahvikuppinsa sisällön loppuun.
-Laidunta ei ole vielä saatu korjattua, lähtisitkö seurakseni korjaamaan sitä?Amar kysyi.
-Ilomielin,vastasin ja ponkaisin pystyyn.Astelimme tallin poikki pihalle varasa, kasa nauloja ja lankaa mukanamme.
Töskentelimme ison laitumen kanssa reilun 1h verran kunnes koko laidun oli saatu kuntoon.Hevoset olivat kaataneet muutaman tolpan mennessään ja niiden pystyttäminen vei aikaa.Palattuamme talliin oli hevoset jo hereillä.Ne kurkkivat nälkäisinä karsinoiden ovien yli ja hirnuivat.
-Voi ruokkia ne,sanoin.
-Kiitos minä menen tekemään paperitöitä,haukotteleva nainen sanoi ja palasi toimistoon.Kärräsin niitettyä ruohoa sisälle talliin ja jaoin hevosille ruuat.Karos ryhtyi ahneesti syömään omia ruokiaan eikä edes huomannut minua.Vein kärryt pois ja lakaisin käytävän.
Kun hevoset olivat syöneet menin kysymään Amarilta voisinko viedä hevoset pihalle.Hän vastasi että se oli hyvä idea.Otin siis aina pari hevosta kerraallaan ja talutin niitä tarhoihin ja laitumille.Kun talli oli tyhjä aloitin uurastuksen karsinoiden parissa.Siivottuani koko tallin olin niin puhki että istahdin vain penkille ja pyyhin hikeä otsaltani.Tätä pitäisi tehdä useammin.Yllensä siivosin vain ihan yhden tai enintään kaksi karsinaa mutta nyt olin kyllä ihan tyytyväinen kun talli oli siisti.Keräsin vielä ämpärit rehuvarastoon ja menin katsomaan Karosia joka seisoi tarhassa ylvään näköisenä. Vihelsin sitä ja se ravasi päätään viskoen portille.Voi raukkaa ötökät kiusasivat.Otin sen kiinni ja vein innokkaan ison orin talliin.Karosin vasta kengitetyt kaviot kopisivat betonilattiaa vasten.Pistin sen käytävälle kiinni ja aloitin harjaamisen.Ori oli totta tosiaan piehtaroinut ja saanut itsensä paraati kuntoon.Suin sitä pitkän aikaan ennen kuin sen oman karvan kaunis kiilto rupesi näkymään.Otin kovaharjan jolla sain myös likaa hyvin pois.Loppu silauksen tein pölyharjalla.Sitten putsasin kaviot ja pistin pintelit jalkoihin.Hain Karosin varusteet ja rupesin satuloimaan.Nostin yleissatulan hevosen selkään ja liu´utin sen omalle paikalle.Pistin vyön ensimmäisiin reikiin ja odotin hetken.Sitten kiristin kolmansiin ja odotin taas hetken.Sitten vielä viidensin ja annoin sitten vyön olla.Otin suitset koukusta ja suitsin Karosin.Painoin kypärän päähän ja menin sanomaan Amarille ja ratsastiasin rauhallisesti koulua kentällä.Hän vain nyökkäsi ja pyysi olemaan varovainen.
Talutin Karosin kentälle ja suljin portin.varmistin vielä vyön ja laskin jalustimet.Nousin ratsaille ja pidensin jalustimet koulujalkkareiksi.Painoin kevyesti pohkeeni sen kylkiin ja astelimme vapain ohjin käyntiä uralle.Kävelimme melko pitkään ennen kuin kokosin ohjat.Vaihdoimme suunnan kokorataleikkaalla ja siirryimme kevyeeseen raviin.Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja.Karos oli hieman kuumana.Harjoittelimme pysähdyksiä ja asetin oria sisälle.Kenttä pöllysi todella paljon.Vaihdoimme suunnan ja istuin harjoitusraviin.Otimme temmonvaihteluja ja asetin taas hevosta sisälle.Otimme hieman kiewmurauraa, voltteja ja kahdeksikkoa.Hiki nousi otsalleni oli aivan tuskaista ratsastaa näin kuumana kesäpäivänä koulua mutta minkäs sille mahtoi sitäkin oli joskus maltettava mennä.
Pidätin Karosia ja kävelimme hetkisen.Sitten otimme laukannostoja ravista ja käynnistä.Karos nosti laukkaa jo erinomaisesti.Se meni todella pehmeästi mutta innokkaasti.Kokeilin kulmissa laukanvaihtoja ja kyllä nekin suht hyvin onnistuivat.Kehuin Karosia ja teimme suunnanvaihdon.Kokeilimme toiseen suuntaan laukkaa.Vaikka emme olleet tehnyt vaikeita harjoituksia tai muuta oli meillä molemmilla jo armoton hiki.Kokeilimme vielä hieman pohkeenväistöä käynnissä joka meni aika pipariksi.Mutta tarmokkaan kokeilun ja hiomisen myötä onnistuimme lopussa.Taputin Karosia ja annoin sille vapaat ohjat.Lopetimme tältä erää.Valuin väsyneenä satulasta ja nostin jalustimet.Löysäsin vyötä ja talutin hevosta hetken pihalla ennen kuin vein sen talliin.Riisuin satulan ja suitset sekä pintelit.Pesin sitä hieman pesukarsinassa viileällä vedellä.Sitten annoin sille kasan heinää karsinassa ennen kuin vein sen laitumelle.Pistin iltakaurat kaikille valmiiksi karsinoihin ja kävin sanomassa asiasta Amarille ennen kuin lakaisin käytävän ja soitin äidilleni että hän tulisi hakemaan.Hyvästelin vielä Karosin ennen kuin astelin tyytyväisenä äitini autoon.
~ Wonder
Kommentit: Sinusta oli vaaaltava apu hevosten "piristävän" karkureissun jälkeen, kiitokset siitä! Karos on tosiaan edistynyt loistavasti, mistä iso kiitos kuuluu kyllä sinulle, tulette orin kanssa loistavan oloisesti toimeen :) Tarinasi oli myös ihanan tarkka ja kivaa vaihtelua kun keksit tuollaisen karkureissun ;)
~ Allu
Kommentit: Teillähän sujui Randon kanssa oikein hyvin näin ekalla hoitokerralla, kun ori ei enempää ratsastaessakaan kenkkuillut - hyvä juttu! Tarinan lukemisesta tekisi kuitenkin mukavempaa jos käyttäisit vähän enemmän pilkkuja ja isoja alkukirjaimia kun tarvitsee, myös pisteet ovat välillä vähän oudoissa paikoissa.. Ja muistahan ensi kerralla sulkea karsinan oven kun lähdet muualle ;)
Sytytin maneesiin valot. Kirkkaus täytti maneesin ja saatoin nähdä kaksi suurta estettä pystytettynä keskelle hallia. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyötä vielä vähän. Strilla pullisteli. Lopuksi sain laitettua satulavyön neljänteen reikään vastinhihnoissa. Rimpuilin itseni selkään ja taputin Strillaa. Annoin hennosti pohkeita ja Strilla lähti tasaiseen käyntiin. Kävelimme pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Sitten otin lyhyet ohjat ja aloin tekemään pysähdyksiä toistuvaan tahtiin. Kiittelin Strillaa aina kun se meni hyvin. Sitten siirryimme keinuvaan raviin. Istuin alas. Teimme pääty-ympyröitä ja lävistäjiä. Tykkäsin Strillasta kamalasti!!! Olimme ratsastaneet jo 45 minuuttia.
Se riitti hyvin. Annoin pitkät ohjat Strillalle ja taputtelin sitä. Otin jalustimet pois jalasta ja annoin niiden roikkua velttoina Strillan liikkeiden mukana. Kaarsin keskelle ja tulin pois satulasta. Maneesissa kuului syvä tömähdys kun tulin alas satulasta. Strilla hätkähti. Rauhoitin sitä. Löysäsin satulavyötä ja lähdin taluttamaan heppaa pois maneesista. Laitoin valot pois päältä. Ne napsahtivat väsyneinä pimeiksi. Maneesin valtasi pimeys. Selkäpiitäni karmi! Suljin oven ja lähdin tallia päin. Pahus! Nytkin satoi! Muta roiskui Strillan jalkoihin. Samoin kävi minun kiiltäville saappailleni. Me molemmat hyppäsimme lätäköiden yli kiroten. Vihdoin pääsimme lämpimään talliin. Hoitajat raahasivat isoja heinäkuormia karsinoihin. Strilla yritti päästä irti. Helpotuin kun huomasin karsinan olevan jo lähellä. Jouduin nykimään Strillaa pois heinäkasasta kun se yritti syödä heinää kuolaimet suussa! Sain suitset pois ja otin loputkin varusteet. Käärin pintelit ja laitoin ne paikoilleen. Suljin karsinan oven ja hyvästelin Strillan. Voisimme ensi kerralla laukata, hmm… =)
Kun kävelin kotiin, olin tyytyväinen. Olin tyytyväinen siihen, että Strilla oli ollut kiltti ja kuuliainen ratsastaa eikä sellainen hurja pukkikone! Onneksi hoidan Strillaa enkä jotain muuta. En voisi kuvitella itseäni esim: Emmalla tai Aikulla! En todellakaan. Olen iloinen siitä, että hoidan Strillaa, kultaista sydäntä!<3
~ Cinnamon
Kommentit: Lopetus pisti kyllä hymyilemään, hyvä että mieleisen hoidokin olet löytänyt :D Ja hyvin Strillaa hoiditkin taas, tarinasta välittyi kivasti tunnelmia - myös tunnelmia mälsästä, nyt jo varsin kyllästyttävästä kesäsateesta..
Kun sain kärpästen pörräyksestä vähän kiukustuneen tamman varustettuna pihalle ja aloin nousta selkään, nousivat Emman korvat heti hörölle ja ryhti koheni kummasti: se ymmärsi selvästi että nyt lähdetään maastoon! Jalustimet olivatkin jo sopivalla pituudella, joten annoin Emmalle käskyn lähteä kohti järven rantaa. Tamma olisi kovasti tahtonut nostaa ravin heti alkumatkasta, mutta pidättelin sitä istunnallani ja pidin ohjat löysinä vinkiksi käynnissä pysymisestä.
Rannassa reilumpi tuuli hääti kärpäset tehokkaasti ja olisi tehnyt mieli seisoskella siellä pidempäänkin. Emmiinalla oli kuitenkin kova hinku veteen jonne en tänään vesipedon kanssa suunnitellut meneväni, joten tomerasti ohjasin ratsuni rannan pehmoiselta hiekalta pajupusikon läpi pikkuruiselle, välillä täysin mustikanvarpuihin peittyvälle polulle. Siinä lähdimme hiljalleen ravaamaan ja nautimme mäntyjen huminasta, kavioiden kuminasta neulasten peittämällä polulla, kesän täyteläisestä tuoksusta: olisipa elämä aina tällaista!
Kipusimme kuin huomaamatta mäen harjalle, jossa annoin Emman laukata hidasta vauhtia pitkin suoraa polkua. Tamma olisi tahtonut laukata kovempaakin ja jouduin muistuttelemaan sille muutamaankin otteeseen että minä määrään - vastahakoisesti Emma sitten lopulta hidasti ravin kautta käyntiin ja onnistuimme laskeutumaan mäeltä turvallisesti leveän hiekkatien varteen, jonka reunustoilla kasvoi valtavasti horsmia.
Ravailimme ja ravailimme pitkin loputtomalta tuntuvaa hiekkatietä, jonka varrella vastaan asteli muutamakin lenkkeilevä, ilmiselvästi upeaa ratsuani ihasteleva mökkiläinen. Onneksi tietä reunustivat puut suurimman osan matkasta, sillä lyhyilläkin puuttomilla osuuksilla olin läkähtyä! Se uiminen olisi sittenkin voinut olla mukava idea.. Vihdoin ja viimein saatoimme sukeltaa taas sekametsän siimekseen - vain pölähtääksemme kohta tasaisen niityn reunaan. Ja aivan kuin Emma olisi lukenut ajatukseni: se singahti reippaaseen laukkaan heti puristettuani sen kylkiä hiuksenhienosti pohkeillani! Niin me sitten viiletimme hurjaa vauhtia poikki niityn, tuulen ja ratsuni harjan lyödessä päin kasvojani ja Emman kavioiden jyskyttäessä maata tasaisen kiihkeästi.
Niityn toisella reunalla en selvästikään ollut ainut laukkapätkästä nauttinut ja sen lyhyyttä harmitteleva, Emma nimittäin steppasi ja pörisi varsin innokkaasti vaikka siirtyikin ravin kautta käyntiin heti pyytäessäni. Halasin hionneen ratsuni kaulaa sen venytellessä sitä rennosti eteenpäin lompsahtelevien etukavioidensa kärkiin asti. "Sinä se vain olet niin hieno tyttö", mutisin tammalleni jaksamatta vielä pitkään aikaan nousta kunnolliseen istuntaan.
Astelimme pitkän matkaa erilaisia pikkupolkuja ja välillä vähän leveämpiä teitäkin pitkin, kunnes saavuimme laitumien välistä tallille kulkevalle, kevyesti nousevalle tielle. Annoin Emman napsia matkan varrella ruohonkorsia nauttiessani itse lämmittävästä auringosta ja kuitenkin haaveillen jääkylmästä limsasta jonka kulauttaisin kurkkuuni heti saatuani ratsuni viilennettyä ja vietyä tarhaan kavereidensa seurasta ja vihreästä ruohosta nauttimaan.
Uupuneena loikkasin vihdoin tallipihassa alas Emmiinan selästä, sidoin sen puomiin tallin edustalle ja raahasin sen varusteet yhdellä kertaa varustehuoneeseen. Matkalla takaisin ulos kaappasin vesiletkun pesukarsinasta ja suihkutin sillä selvästi pesusta nauttivan Emmiinan kokonaan märäksi. Lämpimän ja aurinkoisen ilman kunniaksi talutin tamman kummemmin kuivaamatta tarhaan, jossa se tietystikin rojahti heti paikan hiekkaisimpaan kohtaa piehtaroimaan. Itse heitin saappaani tallin ulko-ovelle ja paljain jaloin hipsin toimistoon, jossa vain muutama kärpänen surisi ikkunassa ja kello laskeskeli sekunteja naksahdellen. Suunnistin jääkaapille ja join pitkän kulauksen limpparipullosta: nam mikä kesä!
~ Amar
Otimme jonkin matkan jälkeen käyntiä ja huomasimme metsässä liikkuvan jonkin eläimen. Strillan silmät suurenivat lautasten kokoisiksi ja minä tähystin sinne suuntaan. Näin jotain ruskeaa, jotain pientä, mutta nopeaa. Sitten huomasin, että se oli rusakko. Se loikki pitkiä pätkiä meitä karkuun. Sain kokea siinä kohdassa aikamoisen asian! Nimittäin, Strilla lähti rusakko raukan perään yhtäkkiä kuin raketti olisi laukaistu. Otteeni irtosi narusta ja huusin Strillan nimeä. Voi ei! Jos se vielä satuttaisi itsensä ei minulle kunniankukko laulaisi! "Strillaa!!! Strilla, tule takaisin!!!" Minä kiljuin.
Ei, Strilla vain jatkoi jahtiaan. Kun oli kulunut noin tunti tapahtuneesta ja olin rämpinyt ties missä suolla, silmistäni valuvat kyyneleet joita oli pidätellyt, alkoivat vieriä pitkin poskeani. Olin jo lähdössä tallille soittaakseni apuja, kuulin yhtäkkiä takaani hirnahduksen. Käännyin nopeasti ja näin edessäni hienon, nuoren, aika korkean ja suloisen hevosen. Strillan!!!!! Se käveli luokseni ja hengitti kiivaasti. Silitin sen silkkistä turpaa ja suukotin sitä poskelle. Taisin saada selville Strillan heikkouden, jänikset. Vein sen merenrantaan jossa se joi vettä kylläisekseen. Onpa minulla nyt selittelemistä. Mitähän Amar sanoo? Se nähdään sitten tallilla. Kun saavuin tallille Amar tuli minua vastaan. " Miten teillä noin kauan meni?" Hän kysyi. Pikaisen selittelemisen jälkeen Amar rupesi nauramaan. Hän selitti, että Strilla rakastaa jänisten jahtausta ja, että on itse kokenut saman monta kertaa. Huokaisin helpotuksesta. Sitä Amar kuitenkin ihmetteli, miten Strilla oli tullut takaisin. Viimeksi se oli jouduttu hakemaan toisesta kaupungista!
No, ainahan niitä mysteerejä pitää olla, varsinkin Strillan kanssa niitä ei saa edes selvitettyä! Vein sen karsinaan jossa se joi kaksi ämpärillistä vettä suolaisen meriveden jälkeen. Harjasin siitä männynhavut pois jotka olivat lienee tulleet jahdissa. Ja sitten pudistin kaviot. Vein sen lopuksi tarhaan. Se meni makuulle ja piehtaroi hetken. Näin sen nauttivan hiekan rapsuttavista pikkukivistä. Sen silmissä loisti iloinen pilke. Strillan kanssa tulisi koettua vielä monta seikkailua!
~ Cinnamon
Kommentit: Hih, Strilla tosiaan osaa järjestää seikkailuja varmasti tulevaisuudessakin erityisesti näin kesäisin kun kunnon vihreän ruohon jäljiltä neidiltä löytyy energiaa yhtä paljon kuin hoitajaltaankin kesäloman alkamisen johdosta ;) Tarinasta oikein huokuu aurinkoinen, kesäinen fiilis, ihanaa! Voit muuten jo rauhassa ratsastella Strillalla niin kentällä kuin maastossakin, sillä kun jo helpoissa luokissa pikkuhiljaa kilpaillaankin :)
Olin suhteellisen uusi tällä tallilla, joten katselin ensin rauhallisesti ympärilleni ja painoin mieleeni kaikki paikat. Hetken päästä paikansin uudehkon hoitohevoseni karsinan. Tallustelin karsinan luokse ja laskin laukkuni sen eteen, en oven eteen, vaan siihen viereen. "Terve. Sä olet siis mun uusi hoitsu, häh?" sanoin hyväntuulisena. Sain vastaukseksi tuhahduksen ja niskaan kiinni liimaantuneet korvat. Hoitohevoseni Novalero mulkoili minua hiukan ylimielisesti tummilla silmillään, ja taisi jopa vähän irvistelläkin. Kuulin kolauksen, kun ori pamautti etukavionsa lattiaan aika moisella voimalla. Hymähdin itsekseni.
Otin Novaleron riimun karsinan ovessa olevasta koukusta riimunaruineen päivineen ja pujahdin sisälle karsinaan. Novalero heitteli kaunista valkeaa päätään ja pärskähti varottavasti. Ilmeisesti se yritti opetella uusia steppailuliikkeitä. "Rauha, herranen aika", sanoin topakasti. Ori mulkaisi minua päästä jalkoihin ja siirsi päänsä pois ojentaessani kättäni. "Hei, pliis", maanittelin oria ja sain kuin sainkin lopulta kiepautettuani käteni Novaleron nenäpiin ylle. Pujotin riimun tyynenä Novaleron päähän, enkä välittänyt sen kovista vastaanpanemisista yhtään. Sitaisin riimunarun sopivan tiukalle vetosolmulle, ja jätin narun aika löysälle, että Novalero pystyisi liikkumaan.
Kävin hakemassa satulahuoneesta Novaleron harjapakin. Asetin sen karsinan eteen laukkuni viereen. Poimin käteeni kumisuan ja menin takaisin karsinaan. Novalero tuhahti kun huomasi harjan kädessäni. Ilmeisesti herra ajatteli pääsevänsä minusta eroon alta aikayksikön. "Kuules, mä harjaan sut, vaikka sä pistäisit kuinka paljon tahansa vastaan. Okei?" sanoin tiukasti ja tuijotin Novaleroa suoraan silmiin parin sekunnin ajan. Novalero vastasi tuijotukseeni uhmakkaana. Huokaisin hiljaa itsekseni ja aloin harjata Novaleron harmahtavanvalkeaa karvaa voimakkain, pyörivin liikkein.
Novalero tömisytteli jalkojaan ja mulkoili minua vähän väliä häntäänsä huiskautellen. "Sä et mua pelota. Mä tiedän, että mä olen uusi, mutta sun kannattaisi silti kunnioittaa mua", sanoin rauhallisesti. Novalero pärskähti terävästi ja tapitti minua suurilla tummilla silmillään. Sen korvat olivat yhä luimussa, mutta näin kuinka ne pari kertaa kääntyivät höröön, mutta ihan muutamaksi sekunnin murto-osaksi.
Harjattuani ensimmäisen puolen huolellisesti luikahdin orin kaulan ali toiselle puolelle. Novalero onnistui näykkäisemään käsivarttani. "Hei! Lopeta tuollainen typerä käytös", komensin kovalla, topakalla äänellä. Hieraisin käsivarttani, jota kivisti hiukan. Pian kivistys kuitenkin lakkasi. Analyysini mukaan Novalero ei ollut kunnolla päässyt puraisemaan, sen hampaat olivat vain hiukan raapineet ihoani hihan kankaan läpi. Käärin hihani ylös ja vilkaisin käsivarttani, johon oli hyvää vauhtia muodostumassa sinertävänkellertävä mustelma.
Novalero vilkuili minua kuin mikäkin piru. En olisi ihmetellyt, vaikka sen korvat olisivat muuttuneet ykskaks punaisiksi pirunsarviksi. Aloin harjata Novaleron kaulaa pyörivin vedoin, vahtien samalla tiukasti orin tekemisiä. Kaulalta siirryin selkään ja kylkiin, sitten lautasille ja reisiin, ja lopuksi harjasin varovaisesti orin jalat. Pehmeällä harjalla tai pölärillä voisi harjata jalat vielä vähän paremmin.. "No hyvinhän se meni", totesin lopulta ja taputin hellästi Novaleron lapaa. Kävin viemässä kumisuan pois ja tulin sitten takaisin karsinaan kaviokoukku ja pehmeä harja mukanani.
Harjasin Novaleron vielä nopeasti pehmeällä harjalla orin nostellessa levottomasti jalkojaan ja heitellessä hienopiirteistä päätään. Puhdistin sen jalat erityisen huolellisesti ja tunnustelin jalkojen jänteitä ja niveliä. Orilla vaikutti olevan täydellisesti muodostuneet jalat. Hienoa. Sulloin pehmeän harjan taskuuni ja näytin Novalerolle kaviokoukkua, joka lepäsi kämmenelläni. Novalero nuuhkaisi koukkua kerran tai pari ja liimasi sitten suipot korvansa kiinni niskaansa. Se menetti pian kiinnostuksensa kaviokoukkuun ja keskittyi keskustelemaan viereisen karsinan naapurinsa kanssa, unohtamatta kuitenkaan mulkoilla minua hieman äkäisesti.
Liu'utin kättäni pitkin Novaleron vahvaa etujalkaa ja nojasin samalla kevyesti sen olkavarteen. Naksautin kieltäni. Mitään ei tapahtunut, Novalero ei nostanut jalkaansa. Yritin uudestaan, ja tällä kertaa nojasin orin olkavarteen hiukan painavammin. Ei reaktiota. Vielä muutaman yrityksen jälkeen suoristin selkäni itsekseni puhisten. "Jaaha", puuskahdin ja katsahdin Novaleroon, joka vastasi katseeseeni korviansa hiukan luimistellen. Uusi yritys, ei tuloksia. "Nosta nyt se jalka!" komensin terävästi ja läpsäisin Novaleron lapaa kevyesti. Ori säpsähti ja mulkaisi minua paheksuvasti. "Äläs siinä mulkoile, vaan nosta se jalka", sanoin vaativasti. Liu'utin jälleen kerran kättäni pitkin Novaleron jalkaa ja nojasin melkein koko painollani sen olkavarteen. Tällä kertaa jalka nousi. "Hyvä poika, hienoa! Komea poika!" Kehuin hoitohevostani vuolaasti. Kaivelin liat huolellisesti pois annoin orin laskea jalkansa. Jouduin taistelemaan Novaleron kanssa taas hetken takajalan kohdalla, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Sama juttu toisella puolella. Parin minuutin vastaan vänkäämisen jälkeen jalat nousivat ylös oikein nätisti. Olin oikein ylpeä hoitsustani. "Vau, sä osaat sittenkin olla kiltti poju, eiks jee?" kysyin lempeästi ja silitin Novaleron harmaanvalkeaa poskea. Novalero ei enää luimistellut niin paljoa, eikä yrittänyt enää irvistellä.
Tällä ensimmäisellä hoitokerralla en aikonut tehdä enää muuta, enkä varsinkaan nousta selkään. Halusin antaa Novaleron ensin totutella rauhassa minuun. Sitten kun ori tuntisi minut paremmin ja minä sen, silloin olisi aika nousta satulaan. Muttei vielä. Sujautin Novaleron suuhun sokeripalan ja rapsutin sen otsan keskellä olevaa karvapyörrettä. Ori sulki kauniit tummat silmänsä puolittain ja rouskutteli autuaana herkkupalaansa. "Nyt mun täytyy mennä, ole sitten kiltisti, joohan?" sanoin ja napsautin riimun poskilukon auki. Heti kun sain riimun pois hoitsuni päästä, Novalero kääntyi takapuoli minuun kohti ja jäi tuijottelemaan ikkunasta ulos. Naurahdin itsekseni ja ripustin riimun ja riimunarun takaisin koukkuunsa. Vein vielä harjapakin takaisin satulahuoneeseen, tarkistin että olin laittanut Novaleron karsinan oven kunnolla lukkoon, poimin laukkuni karsinan edestä ja huikkasin vielä heipat hoitohevoselleni. Sitten lähdin. Pyöräillessäni rämisevällä kulkupelilläni kotia kohti suunnittelin innolla jo seuraavia hoitokertoja. :)
~ Clisa
Kommentit: Onpas ihanaa luettavaa tämä tarinasi, kirjoitat mukavan elävästi ja sujuvasti! Hahaa, sait odotusteni mukaisesti tutustua tuohon Novan "mitä hurmaavimpaan" puoleen, jota kuvailitkin mainiosti, mutta uskon että kun noin oria käsittelet niin syksyllä (jos et ennen sitä ehdi käymään) ori kyllä alkaa varmaan pehmoilemaan pikkuhiljaa ;)
Suin oriin vain kevyesti, tarkastin jalat ja selän läpi ja katsoin kavioihin. Kaikki oli ok. Tyytyväisenä taputin pojan lihaksikasta kaulaa ja hain varustehuoneesta Guston satulan, suitset ja jännesuojat. Kiinnitin purppuran värisen huovan satulaan ja vatsavyön kiinni ennen kuin nostin ne hevosen selkään. Gusto näytti yhä tylsistyneeltä ja uupuneelta eikä jaksanut innostua edes siinä vaiheessa, kun pyysin sitä ulos karsinasta.
- Piristy nyt vähän, maiskutin.
- Mennään pitämään hauskaa!
Talutin Guston ratsastuskentälle, jossa toinen ratsukko ravasi rennosti koottuna.
- Moi, tulkaa vaan, kyllä tänne mahtuu! ratsastaja nauroi leveästi.
Kiitin ja käänsin Guston kentän toiselle puolelle keskelle, jossa laskin nopeasti jalustimet alas ja kiristin vyötä muutaman reiän. Ori oli valpastunut ja nostanut hieman päätään tarkkaillakseen korvat hörössä toista hevosta, joka teki täyskaarron ja vaihtoi suuntaa.
Ponnistin selkään ja istuin Guston mukavaan satulaan. Satula oli ihkauusi, joten sen nahka oli vielä mukavan pehmeää eivätkä saumat hiertäneet. Jalustimet tuntuivat hyviltä, joten pyysin Guston käyntiin. Kiersimme uran sisäpuolella ja pidin hevosta hereillä pienillä pohjeavuilla, jotta se ei löntystelisi. Kumarruin sivelemään sen kaulaa ja samalla venyttelin itseäni yrittäen kurkottaa Guston korviin ja vastaavasti häntäpäähän. Hevonen ravisteli päätään ja nuuhki hiekkaa alapuolellaan.
Hetken löntystelyn jälkeen keräsin ohjia kevyesti nyrkkiini ja pyysin oriin raviin. Se keinahti kaksitahtiseksi hieman hitaasti ja vaivaisesti. Toinen ratsukko lopetteli erittäin joustavan ja nopean käynnin kautta ja ratsastaja hyppäsi alas miltein vauhdista. Hän heilutti meille kättään ja talutti ratsunsa reippaasti pois kentältä. Gusto katseli niiden perään ja päästi jotain epämääräistä, pientä örinän tapaista ääntä.
Keventelin kaikessa rauhassa ja ratsastin Gustoa rennoksi. Tein paljon erikokoisia voltteja ja ympyröitä, täyskaartoja ja halkaisijoita. Hitaasti, mutta varmasti Gusto alkoi innostua ja liikkua sujuvammin. Rapsutin huomaamattomasti sen säkää harjamarton tyvestä kehuakseni. Pitkällä sivulla otin temmonlisäystä ja lyhyillä sivuilla hidastin ravia mahdollisimman pieneen.
Kentän aidalle tuli kaksi hoitajaa katselemaan. Toisella oli norjanvuonohevonen riimunnaruun kytkettynä ja se nyhti ruohikkoa. Gusto nosti heti päätään ja steppasi vähän, - näyttääkseen ettei ollut mikään luuseri. Norjispoikaa tosin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa eikä se edes vilkaissut säälittävää heppaparkaani. Hetken kuluttua tytöt lähtivät ja veivät ponin mennessään.
Pidätin Guston käynnistä pysähdyksiin, peruutus ja takaisin raviin. Toistin saman pari kertaa ja annoin sen sitten kävellä löyhemmällä ohjaksella. Tummat pilvet kerääntyivät lähemmäs ja tunsin muutaman viileän pisaran tipahtavan nenälleni, kun katsoin ylöspäin. Jossain hyvin kaukana kuului matalaa jyrinää. Ajattelin lopetella ennen kuin ukkonen ehtisi paikanpäälle, joten otin ohjat nopeasti takaisin ja nostin harjoituslaukan. Gusto laukkasi matalaa laukkaa, jossa kaviot lähes kyntävät hiekkaa ja se kompastui kerran. Kokosin oriita paremmin, mutta se ei jaksanut enää oikein keskittyä ja yritti luistella hommasta. Päätin harjoituksen vielä rentoon harjoitusraviin ja sitä kautta käyntiin. Taputin Guston lapaa ennen kuin jalkauduin alas ja löysäsin vyötä.
Pisaroita tuli hieman tiheämmin, kun talutin hevosen takaisin talliin. Kiinnitin sen käytävälle ja riisuin varusteet. Gusto päästi korviasärkevän hirnunnan. Harjasin sen muutamalla pitkällä vedolla, tarkistin jalat ja kaviot ja laskin takaisin karsinaansa. Sade oli yltynyt ja jouduin juoksemaan kädet päänsuojana takaisin autooni.
~ Alexiina C.
Kommentit: Oikein mukavaa että taas kirjoittelit :) Orin rentoudesta muuten huomaa että se on jo ihan hyvin kotiutunut talliin, ei kyttäile paikkoja maneesissa eikä kentällä, maastossa kyllä vielä katselee oikein kiinnostuneena ympärilleen mutta kentällä saa tosiaan aina välillä liikuttaja tehdä töitä että saisi oriin vauhtia - toisaalta toisina päivinä vauhtia saattaa olla vähän liikaakin.. :D
Lähdin reippaasti kulkemaan kohti laidunta.Hakisin nyt ensin Karosin, harjaisin ja varustaisin sen ja kokeilisin hieman esteitä.Vihelsin kimakasti portilta ja näin kuinka lauma hevosia lähti laukkaamaan kohti porttia.Karos hieman uhitteli pienempää ponia pysymään kaumpana ja ehtikin ensimmäisenä portille.Hieroin sen lihaksikasta kaulaa ja otin sen kiinni.Napsautin sähköt pois päältä ja talutin orin rinnallani tielle.Karos korskui rinnallani ja heitti päätään.Se potki takajalallaan uhkaavasti mutta pysyin onneksi poissa sen takajaloista.Saatuani reippaan pojan tallinpuolelle pistin sen kiinni ketjuihin ja hain harjat.Otin kumisuan ja aloitin.Karvaa lähti melko reippaasti.Kärsimättömänä Karos kuopi koko ajan lattiaa.
-Lopetappas nyt,sanoin tiukasta ja siirryin toiselle puolelle sukimaan.Harjattuani Karosin sualla otin pölyharjan ja tein sillä huolellisen harjauksen.Huolsin kaviot ja harjasin pään.Hain satulan ja suitset ja ryhdyin tarjoamaan kuolaimia.Karos vain peruutti taaemmaksi sen verran kuin narut antoivat periksi ja rupesi sitten kiukuttelemaan.
-Kuules känkkäränkkä!Sanoin kiukkuisesti sille ja kutitin sitä suupielistä.Vikkelästi pujotin korvat niskaremmin ja otsaremmin välistä ja pistin turpahihnan kiinni.Laitoin riimusta narut suitsiin ja nostin satulan käsivarsilleni.Satuloin orin kevyeeseen satulaan ja kiristin vyötä.Satuloituani sen pistin suojat joka jalkaan ja lähdin kysymään Amarilta ehtisikö hän tulla opettamaan.En löytänyt Amaria mistään joten päätin mennä kentälle.Taluttelin Karosia hetken ja nousin satulaan.Se oli melko rauhallinen joten aloitin sillä alkukäynnit.Sitten kokosin ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin.Karos meni tosi hienosti.Hieroin sen kaulaa ja etsin yhä katseellani jotain tuttua aikuista.Olin jo lämmitellyt Karosin kun näin Ulrikan kärräämässä lantakärryjä laitumilta päin.Huusin hänelle ja kysyin oliko hän nähnyt Amaria.Ulrika sanoi että Amar on maastoa vetämässä mutta kysyi oliko joku hätänä.
-Eikun olisin vain halunnut Karosilla ratsastaa,vastasin empivästi.
-No minä voin tulla valvomaan kuulin Amarilta että sinä ja Karos menisitte tänään esteitä eikö totta?Ulrika kysyi.
-Joo, vastasin ja kiitin.
Ulrika kokosi meille pienen pieniä n.30cm ristikoita ja paljon puomeja.Sitten hän auttoi laukannostossa kannustamalla hevosta maastakäsin.Liu´utin sisäpohjettani eteenpäin ja siirryimme keinuvaan laukkaan.Pidin tasaisen tuntuman ja teimme pääty-ympyrän.Hyvin sujui!Siirsin puhisevan hevosen raviin ja nostimme uuden laukan.Parin laukannosto-harjoituksen jälkeen taputin Karosia ja menimme ravissa maapuomeja.Ai että Karos meni taitavasti.Se ei kertaakaan kompuroinut puomeilla tai ottanut yli isoja loikkia.Harjoittelimme niin ravi kuin laukkapuomejakin.Ulrika ohjeisti meitä ja käski hypätä pienen ristikon ravissa.Ajoin orin esteelle rauhallisessa ravissa ja kun tuli ponnistuksen aika painoin pohkeet kiinni hevoseen ja annoin ohjaa.Karos loikkasi kömpelösti esteen yli ja siirtyi laukkaan.
-Takaisin raviin ja rauhallisesti uudelleen, pidä se kumminkin hereillä ennen estettä ei matelua,Ulrika sanoi.Käänsin Karosin uudelleen esteelle ja nyt meni jo paremmin.Menimme vielä monen monta kertaa ravissa molempiin suuntiin kunnes kokeilimme laukkaa.Karosin ei edes tarvinnut hypätä se vain sovitti askeleensa esteeseen ja laukkasi kepeästi sen yli.Taputin ja menimme uudelleen.
Ulrika käski meidän kävellä muutaman minuutin ja nosti ristikkoa 40cm.Parin kierroksen kuluttua kokosin ohjat ja tulimme esteen ravissa.Karos meni niin ihanasti pieni sulava hyppy ja takaisin uralle.Muutaman kerran jälkeen menimme saman laukassa kumpaankin suuntaan.
-Tämä menee niin hyvin että kokeillaan vielä 40cm pystyeste,Ulrika innostui ja korotti.Ravasimme kevyessäravissa kohti pystyä.Pidin hevosen keskellä estettä ja kannustin sitä pari metriä ennen.Ori otti sellaisen loikan että jalustimet lipesivät jaloistani ja valuin kaulalle.Karos taisi itsekkin säikähtää nimittäin se heitti päätään ja lähti laukkaamaan.Hytkyin kaulan päällä hetken kunnes ori heitti takapäätään reilusti ilmaan ja valahdin alas maahan.Tömähdin suoraan esteen viereen.
-Oi sattuiko?!Ulrika huudahti.
-Ei,naurahdin ja kömmin pystyyn.Karos oli ravannut kentän toiseen päähän ja seisoi nyt siellä ohjat maassa.Ulrika otti sen kiinni ja auttoi minut takaisin selkään.
-Kokeillaan heti uudelleen,sanoin päätääväisesti ja ratsastin Karosin uudelleen kohti pystyä.Karos otti ison askeleen ja ravisi esteen yli.Taputin sitä ja menimme vielä uudelleen laukassa.
-Voisitko korottaa vielä 45cm pystyyn,anelin.
-No tällä kertaa,Ulrika tuhahti.Menimme vielä aika monta kertaa tämän 45cm pystyn ennen kuin otimme kevyttäravia.Tunti oli hieman venähtänyt mutta molemmat me olimme tänään oppineet paljon uutta.Jäähdyttelin orin ja laskeuduin satulasta.Siivosin esteet ja vein Karosin talliin.Ori oli ihan hikinen kaulalta ja satulan alta.Vein varusteet pois ja otin reilusti vettä ämpäriin ja sienen.Pyyhin Karosin runsaalla vedellä ja otin hikiviilalla.Irroitin sen ja menin syöttelemään sitä pihalle.Annoin Karosin nyhtää ruohoa ojan penkasta.Istahdin alas nurmikolle ja seurailin ahneen hevosen eleitä.Aurinko paistoi vielä hiukan ja kuivatti hevosta.
Annoin Karosin mennä minne lysti.Se söi ruohoa suurin piirtein samassa paikassa n.40min ajan.Kömmin lopulta pystyyn ja talutin hevosen laitumelle.Karos ravasi ylväästi kavereiden luokse.Suljin portin ja kytkin sähköt.Menin laittamaan heiniä illaksi kuntoon ja tein kauraannoksia suurimmalle osalle hevosista.Nyt kun minulle kerran jäi aikaa pyyhin kostealla liinalla Karosin hikiset suitset ja satulan ja harjasin huovan ja satulavyön.Loppu ilta kuluikin siinä puuhastellessa.Kun koitti aika lähteä pistin Karosille ruuat kuntoon ja hain sen talliin.Se ei ollut likastanut itseään mitenkään joten tarkistin sen kaviot ja päästin sen muitta mutkitta syömään.Palasin kotiin.
~ Wonder
Kommentit: Teidän esteharjoituksennehan sujui oikein hienosti, tippumistakin kun on syytä harjoitella! ;) Hyvä ettei kuitenkaan tuon dramaattisempaa tapahtunut ja muuten Karos ylitti esteet ihan luottavaisesti ja hyvillä mielin - ensi kerralla kun hyppäätte niin voitte jo kokeilla isompiakin esteitä, muistat vain olla tarkkana että Karos ei esteen jälkeen vaihda askellajia ilman käskyä. Kun vielä kerran tai pari olette hypänneet kentällä ja käyneet maastossa niin sitten voittekin jo kokeilla maastoesteitä! :)
Kuulin askelia käytävän puolelta ja samassa tutut kasvot putkahtivat karsinan oven suuhun.
-Terveppä terve Wonder,Se oli Elina.Ruskea hiuksinen säteilevät nuori tallityöntekijä Elinahan se siinä.
-Moikka Elina hauska nähdä taas vähään aikaan,vastasin iloisesti.
-Mä vähän juttelin tuon Amarin kanssa et tänään vois olla semmonen maastopäivä, eiks vaa?Mentäis maastoo yhdessä joku taluttelis sua ja Karosia ja sit otetaa joku kiva rauhallinen ja turvallinen polle seuraks jookosta?Elina sano innokkaasti ja nojasin karsinan oveen.
-Kuulostaa tosi hauskalta,hihkaisin.
-Siinä tapauksessa pistäppäs ori kuntoon ja nähään ½h päästä tos pihas,Elina sano pilke silmäkulmassa ja lähti rallatellen kohti tallin ovea.
-Kuulitko poika? Kuiskasin Karosin korvaan ja otin sen käytävälle narun päähän.Hain harjat ja varusteet ja ryhdyin sukimaan.Reippaan harjauksen päätteeksi kurkkasin että kavioissa ei ollut mitään kummempaa ja että kengät olivat kiinni.Sitten suljin pakin ja nostin varovasti satulan selkään.Suoristin huovan ja kiristin pikku hiljaa vyötä.Avasin suitset ja tarjosin kuolaimia.Liu´utin niskahihnan korvien yli ja kiristin remmit.Sitten vielä kiristin satulavyötä ja pistin suojat kaikkiin jalkoihin.Laitoin riimunarun huolellisesti kiinni suitsiin ja painoin kypärän päähäni.Talutin Karosin pihalle.Elina ei ollut vielä tullut joten taluttelin rauhatonta oria siinä hetkisen ja mittasin jalustimet valmiiksi.
5min päästä Elina talutti pihalle rautiaan holstein orin Serin.Elinan ja Serin perässä asteli minulle vieraan näköinen pitkähkö ja ystävällinen nainen joka tuli luokseni.
-Hei olen Anniina ja tulen auttamaan sinua Karosin kanssa maastoon,nainen sanoi.Esittelin itseni ja kapusin ratsaille.Kun oli valmista Elina ratsasti Serillä etummaisena ja Anniina talutti Karosia perässä.Rauhoittelin hieman kiihtynyttä oria ja istuin rentona satulassa.Kävelimme metsään, leveälle kärrytielle.Seri asteli rauhallisesti edessämme ja napsi aina välillä vaivihkaa puusta pienen oksan jota se sitten ryhtyi pureskelemaan.Elina jutteli taukoamatta ja kertoili vanhoja ratsastusleiri-kokemuksiaan.Kuuntelin tarkkaan ja nauroin paria hauskaa juttua mutta keskityin samalla tiukasta allani astelevaan reippaaseen oriin.Karos katseli ympärilleen uteliaana aivan kuin ei olisi tälläkin tiellä ennen kävellyt.
Käveltyämme jo reilun 2km ajan kokosin ohjia hieman enemmän ja siirryimme syvemmälle metsään kapealle polulle.Seri vaikutti jo suorastaan tylsistyneenä.Se asteli eteenpään päätään roikottaen eikä jaksanut edes astella eteenpäin niin huolellisesti.Käveltyämme tätä pientä polkua ½km loikkasimme maalaistielle.
-Kokeillaa pientä hölkkää,Elina sanoi.Annoin hieman pohkeita ja siirryimme raviin.Karos piti päätään korkealla ja sen korvat olivat pystyssä.Se loikki sinne tänne eikä suostunut millään rauhoittumaan.
-Istu syvälle satulaan,pehmeä käsi ja kantapäät alas,Anniina opasti ja rauhoitteli oria samalla kun juoksi vieressä.Menimme maalaistien reunaa edes takas n.5min kunnes siirryimme käyntiin.
-Otetaan tälläisiä pieniä ravipätkiä jospa se vaikka hieman rauhoittuisi,Anniina sanoi.
Kun palasimme taas metsän hiljaisuuteen Karos hieman rauhoittui.Ravasimme siellä useita eri pätkiä ja Karos tuntui paljon rauhallisemmalta.Sitten kävimme vielä toisella maalaistiellä ja hyvin sujui.45min maaston jälkeen palasimme rauhallisessa käynnissä takaisin tallille.Taputin Karosia ja päätin mennä sen kanssa vielä kentälle ottamaan hieman ravia.Anniina tuli auttamaan.Hetkeä myöhemmin ravasimme jo pitkin uraa kevyttäravia.Liikuttelin kuolainta orin suussa ja teimme paljon voltteja ja muita ympyröitä.Karos meni niin uskomattoman hienosti että päätimme treenin siihen.Kävelytin sitä n.10min ja vein talliin.
Riisuin satulan ja suitset ja palasin sitä vielä harjaamaan.Katsoin sen kaviot ja annoin sille hieman heinää.Jätin sen syömään ja menin tekemään kotitehtäviäni hoitajien huoneeseen.40min ahkeran läksyjen teon jälkeen kävin heittämässä Karosin tarhaan.Hain kottikärryt ja talikon ja ryhdyin luomaan lantaa.Tallista oli enää 3 karsinaa siivoamatta joten päätin ne siivota.½h jälkeen vein viimeisen kärryllisen lantaa pois ja lakaisin hieman pihaa.Kello oli jo 18.30 joten menin laittamaan Karosin iltaruokia kuntoon.Sekoitin ne huolellisesti ja hain heinäladosta pari paalia.Pistettyäni orin ruuat kuntoon pölytin sen harjat ja lähdin hakemaan sitä sisälle.Otin sen käytävälle ja harjasin sen vikkelästi.Selvitin sen jouhet ja päästin syömään.Vedin karsinan oven kiinni keräsin tavarani ja lähdin kävelemään kohti kotia.
~ Wonder
Kommentit: Oi miten innostuinkaan heti kun huomasin tarinan otsikon, halusin heti kuulla miten maastoretkenne sujui! Ja oikein hyvinhän se menikin, kaikeksi onneksi :) Ensi kerralla voisitte vaikka kokeilla taas esteitä jos huvittaa, mutta tietysti mikä vain liikutus sopii kunhan tarvittaessa pyydät jonkun avustajaksi - teidän yhteistyönne Karosin kanssa on kuitenkin oikein hyvällä mallilla! Tämä oli muutenkin varsin kivasti kirjoitettu tarina hyvällä kuvailulla, jatka vain samaan malliin :)
Seitsemältä tuli aika tarjoilla rehut vaativille asiakkaille, joista Stefanin hirnunta ja kolisuttelu kuului kaikkein kovimpana pitkin tallikäytävää. Suloisen, rauhaisan rouskutuksen ja kattoon kohdistuvan sateen ropinan täyttäessä tallin tarkastimme hevoset kolhujen varalta, heittelimme niiden selkiin sadeloimia, tarkastimme käytössä olevien tarhojen kunnon ja lähdimme kahdeksan aikaan viemään hevosia pihalle toisten kenkkuillessa sateen ja vesilätäköiden takia, toisten antaessa sadepisaroiden valua pitkin ylös ojennettua turpaa selvästi virkistävästi.
Muutamia hoitajia saapui sopivasti auttamaan karsinoiden siivouksessa, joten minä ja Ulrika otimme hevoset liikutettavaksi ja jätimme Elinan pölisemään hoitajien kanssa ja siivoilemaan tallia revittyämme lämpimät kamppeet niskaamme ja hevosille varusteet päälle. Itse suuntasin varustettaessa suorastaan laiskana möllöttäneen Novaleron kanssa maneesiin treenaamaan uusia koululiikkeitä Ulrikan seuratessa perässä Siljan Empaatin kanssa. Alkuverkassa Nova kuunteli korviaan pyöritellen sateen ropinaa katossa ja tuulen vinkunaa nurkissa, kuten Eppukin. Hiljalleen ainakin Nova alkoi rentoutua ja saatoin aloittaa sen kanssa erilaisten askellajinvaihdosharjoitusten ja taivuttelujen jälkeen takaosakäännösten harjoittelun. Ensin kunnollinen kokoaminen oli herralle vähän vaikeaa, samaten kuin ihan paikallaan pysyminen, mutta kun kärsivällisesti treenattiin niin saatoin olla lopulta oikein tyytyväinen: lyhyiden kiemurauralla suoritettujen laukkaharjoitusten jälkeen annoin orille pikku hiljaa ohjaa reippaassa kevyessä ravissa ja annoin sen venyttää itseään eteen ja alas ennen loppukäyntejä. Ulrikalla ja Epulla oli vähän enemmän yhteistyöongelmia, joten he jatkoivat vielä treenailua ja suorastaan höyryveturimaista menoaan lähtiessäni taluttamaan kevyesti hionnutta ratsuani läpi lotisevan tallipihan, jossa sade oli hetkeksi tauonnut.
Tallissa riisuin Novalta varusteet ja kävin sitten viemässä sen tarhaan napaten matkan varrella mukaani Randon ja Gildan, joiden varustamisessa Elina auttoi minua ennen kuin hyppäsin kaksikon yhdessä vetämille kärryille ja ohjastin parivaljakkoni kohti kenttää. Rando selvästi tykkäsi raikkaasta, tihkusateisesta ilmasta ja porskutti kuralätäköiden läpi sellaista vauhtia että lyhytaskelisempi Gilda joutui tekemään töitä vierellä pysyäkseen, ennen kuin sain Randoonkin vähän kuria. Molemmat ponit kuitenkin työskentelivät mielellään koko treenin ajan niin että kura vain roiskui! Alkukäynnitkin jäivät lyhyiksi kaksikon hoppuilun takia, ja laukassa tehtyjen ympyröiden, kahdeksikkojen ja kiemuraurien jälkeen oli työn ja tuskan takana saada kaksikko keskittymään ravissa suoritettuihin temponvaihdoksiin ja voltteihin asettumisineen ja kunnollisine taipumisineen. Valitettavasti taas rankentunut sade keskeytti loppuverkkamme, ja muutaman löysin ohjin suoritetun käyntikierroksen jälkeen jouduin ohjastamaan pettyneen oloiset, energiset ponit talliin, jossa ne yhteisvoimin kuivattiin ja vietiin sitten tarhoihin kirmailemaan jäljelle jääneitä energioitaan pois.
Äskeiseen liikutustuokioon erittäin tyytyväisenä tyydyin jäämään talliin siivoamaan karsinoita ja käytävää Elinan ja yhden hoitajan lähtiessä Ulrikan kaveriksi liikuttamaan Rosemania, Roomeota ja Karosia maneesiin estetreenien merkeissä. Aamupäivä vierähtikin kovin pikaisesti, ja kaikkien hevosten tarhaillessa kokoonnuimme kaikki tallilla olijat varustehuoneeseen putsailemaan jo liikutettujen hevosten varusteita rupatellen yhdessä niitä näitä. Yhdeltä haimme kaikki hevoset sisälle sateen keskeltä ja tarjoilimme niille rehut ja siirsimme loimet joko varustehuoneeseen tai käytävälle kuivumaan ennen omaa ruokailutuokiotamme.
Kahdelta veimme taas aimo lauman hevosia tarhoihin, jättäen kuitenkin sisälle Stefanin, Smigrenden, Emmiinan, Peikon ja Terin, joista yksien kärryjen eteen valjastimme Keenan ja Terin, ja loppujen kolmien kärryjen eteen muut hevoset yksinään. Hyppäsin itse Stefanin kärryille ja muut järjestäytyivät vähän miten sattui muiden kärryille. Osa hevosista oli selvästi innostuneempia kuin toiset kun suuntasimme tallipihasta pitkässä letkassa leveälle kärrytielle järven rantaan tuulen puhallettua synkimmät sadepilvet jo vähän kaueammas päältämme. Kiersimme mukavan, noin puolentoista tunnin mittaisen lenkin, jonka aikana ajokkimme ehtivät innostua pitkästä laukkapätkästä, muutama ohjastaja meinasi löytää itsensä tienvarren pusikosta ajokkien säikähdettyä yhtäkkisen tuulenpuuskan riepottelevia puita ja ennen kaikkea kaikki ohjastajat ehtivät kastua niin puista tippuvista kuin ajokkien kavioista ja kärryjen altakin ryöppyävistä vesipisaroista.
Tallille palasi kuitenkin tyytyväinen joukko, josta Ulrika ja hoitajat jäivät huoltamaan äskeisiä lenkkikavereitamme ja niiden varusteita minun ja Elinan suunnatessa maneesiin satulaan totuttelua aloittelevan Demthenen kanssa. Tamma ei yhtään tykännyt kuraisesta pihasta eikä maneesin nurkkien huminasta, mutta irtojuoksutuksen aikana se rauhoittui tepsuteltuaan aikansa, ja satuloitaessa se käyttäytyi jo fiksusti vaikkakin vähän ihmettelevästi katseli touhujamme. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin ja annoimme tamman juoksennella vielä vähän aikaa ennen kuin veimme sen takaisin tarhaan ja otimme Lucian ja Ainottaren vuorostaan maneesiin irtohypytykseen. Molemmat pikkutammat loikkivat esteiden yli enemmän tai vähemmän tyylikkäästi, ja lopuksi kävelyttelimme niitä teettäen pysähdyksiä, ravipätkiä ja erilaisia käännöksiä niin etu- kuin takaperinkin. Kumpikaan ei pannut pahakseen taluttajan komennusta ja molemmat työskentelivät ilahduttavan innokkaasti!
Varsojen liikutuksen jälkeen saapuivat Ulrika ja hoitajat sekä muutama tallille ilmestynyt yksityisen omistaja liikuttamaan yksityisiä ja Astrillaa. Koska talli oli varsin siistissä kunnossa, päätimme Elinan kanssa lähteä käymään rauhallisella eläkeläismaastoreissulla Demitesin ja Spencerin kanssa päätettyäni antaa Skjorrelle vapaapäivän ja auringon hiljalleen pilkahdellessa pilvien raoista. Maastoreissusta ei kuitenkaan tullutkaan niin kovin rauhallinen Serin pursutessa energiaa ja Demin väistellessä lätäköitä kiemurrellen, steppaillen ja loikkien. Joten kuten käyntiä muistuttavassa askellajissa kuitenkin pysyttiin, lukuun ottamatta muutamaa säikähdyksestä johtunutta loikintapätkää.
Saapuessamme takaisin tallille, oli jokainen hevonen vapaapäiväläistä lukuun ottamatta liikutettu ja viety tarhaan. Hoidimme vielä Serin ja Demin tarhoihin ja jatkoimme aiemmin kesken jäänyttä varusteiden kuurausta ja iloista rupattelua. Lopulta kello tuli seitsemän ja oli aika hakea hevoset talliin mutustamaan aiemmin valmiiksi laitettuja iltarehuja. Tarkistimme ettei kukaan ollut kuraisissa tarhoissa liukastellessaan kolhinut itseään, sammutimme lopuksi valot ja jätimme hevoset rouskimaan ruokiaan ilta-auringon valaistessa tallia pölyisten ikkunoiden läpi. Pihalla kaikuivat hyvän illan ja yön toivotukset toisten suunnatessa polkypyörilleen, skoottereilleen ja autoilleen itseni saapastellessa mullalta ja alkukesältä tuoksuvan puutarhan läpi päärakennukselle, jossa sisällä lämpimässä pysytelleet koirat ottivat minut hännät heiluen vastaan.
~ Amar
~ Alexiina C.
Kommentit: Kiva että kirjoitit saapumispäivästänne! :) Haluatko että kommentoin tarinoitasi jotenkin vai lisäänkö vain päivikseen? Tällä kertaa ainakin voisin tässä ilmoittaa että orisi tarhaileekin enää vain Spencer Grandin kanssa, toinen tarhakaveri muutti toisen yksityisen tarhaseuraksi. Ainakin näin muutaman päivän perusteella näyttäisi siltä että orit tulevat hyvin toimeen ja että Gusto olisi muutenkin kotiutunut ihan mukavasti :)
Tallissa laitoin Roomeon karsinaan ja kävin hakemassa tavarat. Ensin pyöritin Roomeosta kovan kuran irti kumisualla ja sen jälkeen harjailin pölyharjalla sekä lyhytharjaisemmalla harjalla. Puhdistin kaviot kivistä ja muusta. Selvitin harjan ja hännän huolella. Harjasin myös pään pehmeällä pikkuharjalla. Roomeo nojaili harjaan ja torkkui. Se nautti "hierontatuokiostamme". Lopuksi vielä kiillotin karvan kostealla sienellä. Tänään olisi vuorossa koulua, joten laitoin etusiin pintelit+patjat, selkään satulan sekä suitset päähän. Säädin jalustimet koulujalustimiksi, kiristin satulavyötä ja pistin itselleni kypärän päähän. Lähdimme kentälle.
Nousin aidan vieressä olevalta jakkaralta selkään. Selästä käsin kiristin vielä satulavyötä reiällä ja lähdimme liikkeelle. Alkukäynnit käveltiin tasaista vapaata käyntiä pitkin ohjin. Roomeo hirnahteli välillä ja seuraili muiden heppojen puuhia tarhoissa. -Mitäs me tänään harjoiteltaisiin, poju? kysäisin silittäen Roomeon kaulaa. Ratsuni hörisi ja värisytteli lihaksiaan siihen malliin, että se on valmis mihin tahansa mitä pyydänkään. :)
Keräsin ohjat. Aloitin tekemällä kierroksen aikana muutamia voltteja ja menimme syvälle kulmiin. Muistin asetukset ja taivutukset. Pyörittiin kolmisen kierrosta molempiin suuntiin, kunnes aloimme tehdä pohkeenväistöä, avoa sekä sulkua. Tein väistöt pituushalkaisijalla. Pitkillä sivuilla paljon eteen ja lyhyillä kokosin. Lämmityämme kumpikin tein vielä kahdeksikkoa, jonka jälkeen nostin kevyen ravin. Roomeo kulki jo todella kauniisti peräänannossa ja taipui nätisti. -Hyvä! kehuin. Ravissa tulin lävistäjällä lisättyä ravia ja tein voltteja. Sen jälkeen vaihdoin suuntaa ja aloin tehdä kolmikaarista kiemurauraa niin, että keskimmäinen kaari käynnissä ja muuten kevyessä ravissa. Näin tehtiin vielä jonkun aikaa ja sitten siirsin käyntiin sekä annoin pitkät ohjat. Lepäsimme hetken, kunnes taas jatkoimme treeniä harjoitusravilla. Ravasimme kahdeksikkoa, teimme väistöjä ja serpentiiniä. Tein myös ravi-käynti-ravi siirtymisiä ja muutamia ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä. Nyt, kun oltiin kunnolla lämmetty niin aloin suunnitella jotain kivaa harjoitusta. Mutta sitä ennen otin pari laukannostoa molempiin suuntiin.
Seuraava harjoitus oli: Tulin pituushalkaisijalle harjoitusravissa, väistö ravissa uralle, käynti, laukannosto, laukkaa puoli kierrosta, raviin ja uudestaan. Olin saanut Roomeon kulkemaan hyvin ja niinpä se oli herkkä pohkeelle ja kädelle ja toimi todella pienillä avuilla. Tein tätä myös toiseen suuntaan. Tämän jälkeen tein kolmikaarista kiemurauraa laukanvaihdot mukana. Ja, sitä myös molempiin suuntiin. Lopuksi laukkailtiin vielä lävistävillä lisättyä laukkaa ja sitten aloin lopuuverkata Roomeota. Venyteltiin taas eteen-alas ja mentiin rentoa ravia venyttäen askelta. Tein suuria ympyröitä ja huolehdin ettei näin lopussakaan Roomeon takapää lakkaa työskentelemästä. Venyteltiin myös hetki käynnissä, kunnes annoin pitkät ohjat. Taputin tosi paljon ja kehuin kuinka super Roomeo oli!! :) Meni mahtavasti. -Hieno poika! Hieno! kehuin hymyssäsuin. Roomeokin tiesi olleensa aivan täydellinen ja hirnahti vastaukseksi!
Vein Roomeon sisälle karsinaan, otin kamat pois ja koska se oli hiessä jonkun verran vein sen pesulle. Huuhtelin hiet pois ja hikiviilalla otin suurimmat vedet pois. Kuivasin vielä pyyhkeellä sekä laitoin kevyen vieltin hetkeksi. Ulkona kumminkin oli tosi lämmin, 18 astetta joten en ajatellut sitä sinne jättää päälle. Kylmetin Roomeon jalat sekä puhdistin kaviot. Annoin pari porkkanaa palkkioksi upeasta työstä! :) Vein Roomeon karsinaan juomaan ja kuivumaan siksi aikaa, kun puhdistin satulan ja suitset. En purkanut osiin tällä kertaa. Rullasin pintelit ja laitoin muutenki kaikki kamat kuntoon sekä paikoilleen tietysti. Kello oli melkein kuusi, joten laitoin Roomeon ruuat likoamaan. Menin katsomaan olisiko herra jo kuivunut ja koska se oli lähes kuiva vein sen tarhaan. Matkalla Roomeo kipitti semmoista "pikkuravia" kokoajan, mutta minua se ei haitannut, olihan meillä juuri ollut mahtavaa aikaa! Päästettyäni Roomeo irti se lähti laukkailemaan kavereidensa luokse, mutta pysähtyi kumminkin kesken matkan ja käänsi päätään niin, että se näki minut ja hirnui kuin sanoakseen:"Heippa. Nähdään taas rakas ystävä!" Hymyilin onnessani. Se oli kaunista! Sitten rakkaani laukkasi muiden hevosten luo. Lähdin takaisin talliin.
Tallissa siivosin vielä Roomeon karsinan ja laitoin heinät valmiiksi. Puhdistin ruoka- ja juoma-astian. Lakaisin vielä käytävän, kunnes lähdin kotiin. Kävellessäni tarhojen ohi näin kuinka Roomeo katsoi perääni heiluttaen päätään. Olisin halunnut nyt jo takaisin sen luo. En ollut ennen tajunnutkaan kuinka hyvä suhde meillä oikeasti oli. Minä ainakin pidän Roomeosta ja äärettömän paljon! Mutta mikä tärkeintä, näyttää siltä, että se pitää myös minusta. :) <3
~ minde
Kommentit: Voi miten suloinen teksti, kyllä te vain olette loistava parivaljakko jota on ilo katsella :) Ihan kuin en olisi jo kymmentä kertaa asiaa todennutkaan.. Ihanan tarkasti kertoilit tekemisistänne ratsastuskentällä!
Menin talliin ja otin varastosta talikon ja kottikärryt.Tallissä kävi kova kohina kun hoitajat pääsivät koulusta viikonlopun viettoon ja moni tuli toki hoidokkiaan hoitamaan.Kauhoin lantaa karsinasta kärryyn.Puhtaita olkia oli runsaasti joten siivosi vain lannat ja likaiset oljet pois ja vein ne lantalaan.Puhdisti juuriharjalla vesiautomaatin ja kaurakipon.Karosin nimikyltin pyyhin rätillä.Vein ovessa roikkuvat loimet siististi viikattuina ja ravisteltuina kaappiin.Sitten otin seinältä talliluudan ja rupesin sen kanssa huikimaan roskia tiehensä.Saatuani heinänkorret ja mutapaakut ulos käytävältä palautin harjan paikoilleen ja vilkaisin kelloani.Menin toimistoon.Siellä Amar istui.
-Amar, anteeksi että häiritsen mutta voitaisiinko nyt harjoitella Karosin kanssa?Kysyin.
-Ai hei Wonder kuule minulla on aivan kauhea kiire näiden tilausten kanssa joten olen pahoillani en millään kerkiä mutta tallimme työntekijä Elina auttaa sinua varmaan mielellään.Voitte tänään kokeilla Karosin kanssa laukkaa ja harjoitella viimekertaisia aisoita,Amar sanoi.
-Selvä osaatko neuvoa mistä löydän Elinan?kysyin.
-Elina lähti hetkisitten Novan kanssa maastoon joten hänet tavoittaa varmaan alle tunnin kuluttua jos et tunnin sisällä löydä tule pyytämään apuani,Amar vastasi hymyillen.
-Selvä kiitos juoksutan nyt Karosia ennen ratsastusta sillä on niin paljon energiaa,sanoin.
-Hyvä idea,Amar vastasi.
Poistuin toimistosta ja nappasin Karosin riimunarun kainalooni.Ori ravasi sulavin askelin tarhan toiselta laidalta portille.Kehuin sitä ja annoin sille porkkanan.Otin sen kiinni ja talutin talliin.Se oli jo rauhoittunut.Kiinnitin sen riimunarulla karsinan kaltereihin ja hain harjat ja varusteet.Karosin oli totta kai pitänyt piehtaroida äskeisellä reissullaan.Nyt se seisoi korvat lurpallaan karsinan uumenissa karva mudan ja pölyn peittämänä.Rupesin pika pikaa töihin.Harjattuani hoitohevostani jo n.½h otin kostean sienen ja pyyhin sen vielä sillä.Huolsin kaviot ja selvitin jouhet.Sitten satuloin sen rauhallisin ottein.Pujotin suitset riimun tilalle ja käärin pintelit jalkoihin.Pistin liinan suitsiin kiinni nappasin raipan ja kypäräni sekä turvaliivini otin jo kentän laidalle.
Astelimme Karosin kanssa kentälle.Elina varmaan palaisi pian maastosta joten rupesin heti juoksuttamaan oripoikaa.Lämmittelin sitä ensin käynnissä kumpaankin suuntaan ottaen parit pysähdykset.Sitten siirryttiin raviin.Karos olisi mielusti rynnännyt täyteen vauhtiin mutta hillitsin sitä ja pidin sen rauhallisessa ravissa n.5min ajan.Sitten vaihdettiin suunta ja annoin sen ravata hieman reippaammin.Sitten käskin pysähtymisiä aina valotolpan kohdalla.Aluksi Karos oli aivan että no ei.Mutta kun laitoin sen menemään sekin ymmärsi ruveta tottelemaan.Kehuin sitä kun se teki oikein.Karos rupesi pian jo hieman kuumumaan kun se innostui suoraan pysähdyksestä raviin menemisestä.Se yritti nostaa laukkaa ja pukkasikin kerran.
-No no poika,rauhoittelin sitä ja pyysin käyntiin.Annoin sen kävellä hetken rauhassa ja sitten pyysin taas ravia.Kokeilimme laukkaa.Ori siirtyi vauhdikkaasti askellajista toiseen ja rynnisti matkaan.Annoin sen laukata yhden pitkän sivun ja yhden lyhyen sivun sitten vaadin raviin siirtymistä ja taas hetken päästä annoin laukata pienen matkaa.Monen monen laukan noston jälkeen huomasin katsoa tallinpuolellekkin.Aika oli kulunut kuin siivillä.Näin kuinka ruskea pitkä hiuksinen hoikka nainen talutti kimoa pestyä hevosta vierellään kohti tarhaa.Elina,hoksasin.
-Elina,huusin.Nainen kääntyi kenttää kohti ja lähti hevosen kanssa tulemaan tänne päin.
-Heippa kukas sinä olet Karosin hoitaja näköjään mutta nyt sen saa nimeä päähän,Elina pähkäili.
-Olen Wonder,naurahdin.
-Aaa juu juu wonderhanse oli,Elina naurahti.
-Voisitko auttaa minua Karosin kanssa kun sillä pitäisi tänään taas harjoitella rastastusta mutta Amar ei ehdi,sanoin.
-No tottahan toki voin,Elina innostui.
-Aloitetaanko heti vien vain Novan tarhaan?Elina kysyi.
-Joo mulle sopii,vastasin.Annoin Karosin kävellä jonkin aikaa.Pistin sillä välin itselleni turvaliivin ja kypärän.
Kun Elina palasi kentälle annoin hänelle Karosin ja tarkistin satulavyön.Mittasin jalustimet ja nousin tuolin avulla hevosen selkään.Istuin rauhassa selässä ja taputin oria.Elina puhui Karosille ja talutti meitä n.5 kierrosta.Pidin vapaat ohjat.Pitkän kävelyn jälkeen kokosin ohjat ja kävelimme hetken.Teimme käynnissä kääntymis harjoituksia kiemurauralla ja volteilla.Otimme parit pysähtymiset ja nuo kaikki menivät todella hyvin.Taputin Karosia.Sitten Elina siirtyi hölkkäämään ja minä annoin Karosille kevyesti pohkeita ja maiskutin.Menimme kevyttä ravia.Koitin pysyä tasaisena ja rauhallisena satulassa ja pitää pehmeän käden.Pitkän ravailun jälkeen otimme kiemura uraa ja voltteja ravissa.WAU Karos meni todella upeasti!Sitten Elina meni keskelle ja kertasimme lisää tuttuja asioita.Karos vaikutti rauhalliselta, mutta reippaalta ja yhteistyöhaluiselta.Kun olimme mennyt n.25min Elina ehdotti laukkaa.Painoin kantapääni alas ja tarrasin harjaan kiinni.Nojasin taakse ja sovimme Elinan kanssa että ravista lähtee.Painoin kevyesti sisä pohkeella eteenpäin ja annoin sisä ohjaa.Maiskautin ja Elina kannusti oria laukkaan.Karos siirtyi hieman epäilevästi laukkaan.
-Nojaa taakse tasainen ohjastuntuma ja kannusta sitä eteen puhu sille,Elina jakeli minulle neuvoja ja seurasi orin eleitä.Kierroksen laukattuamme aloin rentoutua hieman.Karoskin otti jo varmempia askelia ja meni tosi hyvin.
-Mennään vielä kierros kannusta sitä hieman lisää,Elina sanoi.Kahden kierroksen jälkeen siirtin painoni selvästi taakse pidätin hevosta ja taputin sitä.Laukka oli mennyt eirttäin hyvin.Ravasimme harjoitusravia pari kierrosta ja otimme uudelleen.Vieläkin ensimmäinen puoli kierrosta oli haparoivaa ja epätasaista mutta kunnon kannustuksella Karos pääsi rytmiin.Laukkasimme kolme kierrosta.Toistettuamme laukkaa parisen kertaa Elina oli sitä mieltä että tältä päivältä saisi riittää.Hän irroitti liinan suitsista ja käski minun mennä rauhallista kevyttäravia Karosilla jonkin aikaa ja ottaa sitten loppu käynnit.Hän jäi kentälle valvomaan ettei mitään sattuisi.
Kun olin jäähdytellyt tämän uskomattoman ihanan Karosin halasin sitä ja tulin alas selästä kun Elina piti kiinni.Samassa Amar asteli kentälle.
-Uskomatonta Karoshan meni kuin kokenut konkari ainakin melkeen,Amar naurahti.
-Se meni todella hienosti ja selässä oli ihana olla,huudahdin ja taputin Karosia.
-En odottanut tältä nuorelta orilta aivan tälläistä mutta olen siihen enemmän kuin tyytyväinen,Amar naurahti.Talutimme yhdessä Karosin talliin.Elina ja Amar menivät toimistoon ja minä jäin riisumaan Karosia.Vein sen varusteet paikoilleen ja harjasin sen pölyharjalla.Käärin pintelit pois jaloista ja heitin porkkanan Karosin kaurakippoon.Pistin sille riimun ja talutin sen tarhaan.
Kävin kotona syömässä.Kun palasin en malttanut mennä talliin tekemään tallitöitä vaan menin tarhan portille jossa hoitohevoseni oli.Rapsuttelin sitä ja sormeilin sen silkkistä harjaa.Karos nautti suunnattomasti hellyydestä.Kun olin sen kanssa ollut jo melkein 20min portilla lupasin tulla pian ja menin talliin.Keräsin koko tallialueelta ylimääräiset ämpärit pois ja pesin ne.Vein ne omalle paikalle ja lakaisin taas käytävän.Istahdin satulhuoneeseen penkille ja otin orin varusteet.Pyyhin ne kostealla liinalla ja otin satulasaippuan.Kiillotin nahkaosat puhtaiksi ja pyyhin ne vielä lopuksi kiuvalla liinalla.Harjasin satulahuovasta karvoja pois ja pistin sen tuulettumaan.Harjat puhdistin ja suat pesin.Kello alkoi olemaan jo jonkin verran.Iltatalleja aloiteltiin ja hevosia tuotiin talliin.Lähdin satulahuoneesta ja menin Karosin tarhalle.Otin sen kiinni ja taputin sitä.
-Olet kyllä melko uskomaton mies,naurahdin ja vein sen talliin.Harjasin sen nopeasti kovaharjalla ja puhdistin kaviot.Joku oli jo laittanut sen ruuat valmiiksi joten hain ne ja annoin ne Karosille.Ori ryhtyi mutustelemaan niitä eikä enää kiinnittänyt huomiota minuun.Keräsin tavarani tarkistin että Karos oli kunnossa ja lähdin polkemaan kohti kotia.
~ Wonder
Kommentit: Olipas tosiaan kiva huomata miten hyvin teillä harjoittelu Karosin kanssa sujuu! Ja muutenkin kuulostaa menevän hyvin, vaikka orilla nyt vähän onkin kevättä rinnassa ja ylimääräistä energiaa.. Oikein hyvin hoidettu siis jälleen! :)
Aamulla kisajärjestelyt alkoivat jo aikaisin lintujen vasta viritellessä äänihuuliaan, ja kaikki ehdittiinkin saada valmiiksi hyvissä ajoin ennen kilpailujen virallista alkamisaikaa eli kello yhtätoista. Ensimmäisenä vuorossa oli toinen kisojen eniten osallistujia keränneistä luokista, vauhdikas Speed Weavers. Neljä ratsukkoa kerrallaan pujotteli kentälle asetettujen tolppien lomitse ja pakko myöntää että tuomaria ainakin välillä kauhistutti ratsukkojen vauhti yhdistettynä tiukkoihin kaarteisiin ja liukkaaseen kenttään..! Muutama tolppahan siinä hulinassa meni nurin, mutta pahempia vahinkoja ei sattunut ja kaikki vaikuttivat iloisilta suoritustensa päätteeksi, erityisesti kaikkein nopeimpana pujottelusta suoriutunut Tessa Princess Sparklellaan!
Seuraava laji oli Sword Lancers, jossa osallistujat pääsivät sohimaan muovirenkaita puisilla kepeillään ja yrittämään niiden nappaamista ja kuljettamista lähtöpaikalle. Hyvä ettei keneltäkään silmiä puhjennut kun ensimmäiset ratsukot kirmasivat matkaan innoissaan ja kovalla tohinalla! Eikä hulina kentällä kyllä missään vaiheessa rauhoittunutkaan, ilmassa lenteli niin keppejä kuin renkaitakin enemmän ja vähemmän harjoitelleiden, pääasiassa uutta jännää lajia kokeilevien ratsastajien ja ponien viilettäessä renkaiden perässä ja niiden kanssa ympäriinsä. Vihdoin ja viimein, kauhistuneena meininkiä katselleen tuomarin helpotukseksi, luokka saatiin päätökseen ja sinivalkoinen ruusuke ojennettiin ratsukolle Meeri N. - Rankkasateen Ophelia!
Kolmannessa luokassa olikin kaksi ratsukkoa edellisiä luokkia vähemmän kilpailemassa ja laji oli muutenkin rauhallisempi: Stepping Stones, jossa osa kentällä kuljettavasta matkasta kuljettiin niin että ratsastaja talutti poniaan ja pomppi itse nurin käännettyjen ämpäreiden päällä. Muutama ponin säikähdyksestä, ratsastajan tasapainottomuudesta tai muuten vain sattuneesta kompuroinnista johtuva ämpärin päältä suistuminen tapahtui, mutta onneksi kaikki selvisivät ehjinä, vaikkakin jotkut vähän toisia likaisempina, maaliin asti ja voittajaksi saatettiin niukalla etumatkalla kruunata karyu ratsullaan Fantaasia HOL.
Päivän viimeisessä yksilöluokassa osallistujia olikin jo radikaalisti vähemmän kuin muissa yksilöluokissa, liekö ihmisten kokeilunhalu tullut tyydytetyksi muutamalla luokalla. Toisaalta olin tuomarina ihan tyytyväinen vähäisempään osallistujamäärään, sillä neljätoistakin ratsukkoa onnistui hävittämään melkoisen kasan hevosenkenkiä joita oli tarkoitus heitellä ämpäreihin niin pitkään että jokaisen osallistujan ämpäristä löytyi viisi kenkää. Selvästikään kaikki eivät olleet harjoitelleet sihtausta tai totuttaneet ratsujaan lentäviin esineisiin, sen verran onnettomia esityksiä tuli nähtyä, mukaan luettuna muutama ratsastajan selästä tippuminen ratsun vähän säikähtäessä pään vierestä sinkoutunutta kenkää.. Selvästi joukosta parhaimmaksi ratsukoksi erottui Lokki - Fast Flash GER, jotka palkittiin sinivalkoisella ruusukkeella ja kovilla aplodeilla!
Päivän viimeinen luokka olikin omasta mielestäni kaikkein jännittävin, sillä ratsastin siinä itse omistajansa ystävällisesti lainaamalla kasvatillani Amarn Whirlwindillä Janika H.:n ja Adelheidin parina. Vastustajaksemme uskaltautui vain yksi pari, Sakkura ja Ada ratsuillaan. Luokka oli siis pariluokka, ihan tavallinen viesti jossa piti hypätä pieni este ja hallita nopea satulasta laskeutuminen ja sinne nousu. Viimeisenä mainittu oli kaikilla selvästi loistavasti hanskassa, mutta valitettavasti menin itse möhläilemään renkaan kuljetuksen ja säikäyttämään ratsuni tiputtamalla renkaan keskelle kentän suurinta kuralätäkköä! Johtuen tästä mokasta, ja siitä tosiasiasta ettei tuomarina toiminut tallityöntekijämme Ulrika suostunut olemaan puolueellinen, jouduin parini kanssa tyytymään kakkostilaan tällaisen nelikon viedessä voiton: Sakkura (SirPe) - Michel Nääs & Ada (SirPe) - Hadiya al Sahida ox. Ensi kertaa varten lupaankin treenata itse paremmin!
Viimeisen lajin päätyttyä alkoi porukka pikkuhiljaa valua pois kisapaikalta, trailerit kadota tallipihasta ja hälinä ja pulina hiljentyä. Meidän tallilaisten iloksi paikalle jäi vielä jokunen kilpailija auttamaan paikkojen siistimisessä ja saatuamme tavarat ihastuttavan nopeasti paikoilleen jämähdimme tallin edustalle penkeille nauttimaan iltapäivän kevätauringosta sekä kylmästä mehusta ja pulisemaan hevosista ja tietysti tästä ihanasta, vielä harmittavan tuntemattomasta lajista eli gymkhanasta!
Suurkiitos kaikille osanottajille ja tervetuloa uudestaankin, näin positiivisen kokemuksen jälkeen gymkhanakisoja järjestetään meillä varmasti tulevaisuudessakin!
~ Amar
Harjat löydettyäni palasin Keenan karsinaan. Tervehdin matkalla toista hoitajaa toisessa karsinassa. Aloitin harjaamaan Keenaa kumisuolla, sillä Keena oli aivan kurainen. Keena nuokkui leppoisasti pyörittäessäni kumisukaa sen karvassa. Kumisuan jälkeen harjasin irtoroskat ja irronneen lian pölyharjalla. Yskein hillittömästi irtokarvojen lentäessäni nenääni. Harjasin Keenan jalat huolella pehmeällä harjalle ja pään pää harjalla. Keena oli oikein mallikkaasti. Otin vielä kaviot, laitoin suojat ja otin riimunnarun.
Olin päättänyt mennä taluttelemaan Keenaa kentälle, jotta voisin tutustua siihen paremmin. Keena lapsi taas rennosti perässäni kentälle, joka oli onneksi aivan tyhjillään. Taluttelin Keenaa käynnissä kenttää ympäri ja juttelin sille niitä näitä. Keena kuunteli juttujani toisella korvalla. Rupesin kiemurtelemaan kentällä pitkällä narulla. Keena seurasi kivasti perässäni. Aikani siinä mutkiteltuani, nopeensin tahtia jolloin Keena siirtyi verkkaiseen raviin. Ravissa Keena ei olisi jaksanut kääntyillä, joten minun piti vähän enemmänkin kääntää narua. Keenan mielestä asia taisi olla hyvinkin tylsää. Vaihtelin suuntaa ja kiemurtelin ympäri kenttää vähän aikaa käynnissä ja ravissa. Olimme olleet kentällä noin 45 minuuttia, päätin lopettaa. Kävelin Keenan kanssa kenttää hetken ympäri. Keena oli melko pitkästynyt. Talutin Keenan pois kentältä.
Karsinassa otin Keenan suojat pois, harjasin sen huolella ja talutin sen takasin tarhaan. Tarhassa annoin sille porkkanan ja kiitin sitä. Keena lampsi pois luotani verkkaisesti kavereitaan tervehtimään kavereitaan. Suljin portit ja kävelin takaisin talliin. Putsasin suojat mudasta, harjat enimmästä pölystä ja ruoka- ja juomakupin liasta. Askareeni tehtyä siistin jälkeni, hyvätelin pari tallityttöä ja lähdin polkemaan kotiin.
~ Make
Kommentit: Kivasti hoidettu, viisasta näin ekalla kerralla käsitellä Keenaa ihan vain maasta käsin, vaikka Keena ei tainnutkaan ihan samaa mieltä olla innostuneisuusasteestaan päätellen :D Jatka vain samaan malliin niin ystävystyt Keenan ja muidenkin tallilaisten kanssa varmasti pian :)
Kommentit: Harmi että satuit paikalle aikaan jolloin kaikki olivat ilmeisesti jossain ulkosalla nauttimassa keväisestä auringosta, mutta loistavaa että oma-aloitteisesti karsinan kuitenkin siivosit :)
Kommentit: Ah miten ihanasti keväistä luontoa kuvaileva tarina! Tosin keväästä sopiikin nyt nauttia kun se vihdoin on tainnut tulla ihan jäädäkseen! Ja kuten olen aiemminkin todennut, on teidän yhteistyötänne kiva seurata :)
Astuin Peikon karsinaan, ja tällä kertaa luimistelu ei ollut niin voimakasta kuin ennen. Kun vain reippaasti aloin harjata sen karvaa, se lopetti luimistelun kokonaan ja alkoi rentoutua. Ehkä se oli jo hoksannut, että minä en sitä pelkää, ja hyväksynyt minut. Harjasin Peikon karvaa ensin kumisualla, sitten kovalla harjalla, pölyharjalla ja lopuksi pehmeällä harjalla. Lopputulos oli siisti. Puhdistin kaviot, eikä Peikko taistellut vastaan... onneksi. Laitoin harjat takaisin laatikkoon ja vein sen paikoilleen. Otin samalla Peikon suojat, suitset ja satulan. Menin takaisin Peikon luokse ja laitoin sille ensin suojat jalkoihin. Peikko oli rento ja lupsakka. Ei mitään aikeitaolla hankalalla päällä. Mutta olin varautunut pahimpaan, kun satula tulisi kuvioihin. Silloin Peikon korvat menivät luimuun ja pahaenteinen irvistys valtasi sen suloisen rennon ilmeen. Menin rohkeasti Peikon luokse ja nostin satulan sen selkään. Jos oisin vain yrittänyt laittaa satulaa sen selkään, se olisi voittanut minut aivan 6-0. Laitoin satulavyön kiinni, mutta en vielä täysin kireälle. Kun satula oli selässä, Peikko alistui ja antoi laittaa kuolaimet nätisti suuhun. Kiristin vielä vähän vyötä ja lähdin hakemaan tavaroitani.
Ulkona kentällä, Peikko seisoi nätisti. Ajattelin "vääntää" vähän koulukiemuroita sen kanssa. Kiristin vielä vyötä, laskin jalustimet alas ja nousin selkään. Peikko seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt välillä siirteli jalkojaa. Laitoin jalustimet sopivan pituisiksi ja pyysin Peikolta käyntiä. Aluksi se ei meinannut lähteä liikkeelle, mutta kun pyysin uudestaan se lähti kauniisti kävelemään eteen päin. Oli oppinut Peikosta sen verran, että jos sitä alkaisi potkimaan eteen päin, lopputulos olisi taakse päin. Kun olin kävellyt Peikon kanssa vähän aikaa, keräsin ohjat ja pyysin Peikolta ravia. Se lähtikin tahdikkaaseen raviin, ja minä kevensin tahdissa. Teimme ympyröitä, voltteja, kolmikaarista kiemurauraa yms. Välillä vaihdoimme suuntaa ja teimme taas samaa siihenkin suuntaan. Kun olin ravannut Peikon kanssa tarpeeksi ja se alkoi tuntua lämpimältä, siirsin sen hetkeksi käyntiin. Kävelimme hetken aikaa ja sitten päätin nostaa laukan. Lyhyen sivun keskellä nostin Peikon kanssa laukan ja se oli keinuva. Aluksi laukka oli hieman laiskaa ja sitä sai työstää, mutta vähän ajan päästä se olikin mukavan reipas. Nostimme laukkaa molempiin suuntiin ja kun olin laukannut Peikon kanssa tarpeeksi, otin käyntiin. Annoin sille hetkeksi pitkää ohjaa. Kun olin kävellyt Peikon kanssa vähän aikaa, keräsin taas ohjat ja siirryimme keskiympyrälle. Ensin käynnissä taivuttelin sitä, niin sisälle kuin uloskin. Sitten teimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Kun ne sujuivat tein samaa ravissa. Pian tunti alkoikin olla lopuillaan ja siirryin käyntiin. Tiesin, että metsässä olisi yksin hyvä todella lyhyt lenkki ja päätin Peikon kanssa kävellä sen. Peikko hieman höristi korviaan, kun ohjasin sen metsään. Kävelimme juurien ja kivien yli rennosti, ja Peikkokin oli ihan rentona. Saavuimme lopuksi tallipihaan, jossa nousin alas, nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä ja vein Peikon talliin.
Karsinassa otin Peikolta varusteet pois, ja vein ne omalle paikalleen. Otin Peikon harjoista yhden ja kaviokoukun ja menin sen luokse. Harjasin karvan nopeasti puhtaaksi ja puhdistin vielä kaviot. Sitten annoin sille leipäpalan, jot se mussutti ahnaasti. Laitoin Peikolle riimun päähän ja riimuun kiinni riimunnarun. Lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Tarhan portilla otin riimunnarun pois ja avasin portin. Peikko ravasi sisälle tarhaan ja alkoi saman tein etsiä ruohotuppoja. Suljin portin huolella ja menin takaisin talliin. Laitoin riimun ja riimunnarun takaisin paikoilleen, ja sitten päätin puhdistaa muutamia karsinoita. Karsinat olivat kyllä melko siistejä, joten minulla ei siinä kauan mennyt. Puhdistin vielä Peikon varusteet, ja sitten menin syömään omia eväitäni. Kun olin syönyt herkullisen täytepatongin, juonut mehua ja pakannut tavarat reppuun päätin lähteä bussipysäkille päin. Hiekka rahisi saappaiden alla ja taivas oli hieman kirkastunut. Peikko oli onnellisena tarhassa ja kevät oli saapumassa. Olipa kiva päivä Peikon kanssa.
~ Milena
Kommentit: Kiva tunnelma tässäkin tarinassasi, hyvä kun kuvailet kaikkea niin ihanan tarkasti! Ja toki oikein hyvin hoidettu ja ratsastuskin kuulosti hyvin menneeltä :)
Vihellellen juoksin pihan poikki kohti alatarhoja jonne aurinko paistoi jopa melko kuumasti.Karos laukkasi tarhaa ympäri päätään viskoen ja hirnui tammoille jotka seisokelivat parin tarhan päässä.Napsautin sähköt pois ja avasin portin.Vihelsin ja huusin Karosia.Ori katsoi minua korvat hörössä ja lähti pian ravaamaan kohti porttia jonka edessä seisoin.Taputin sitä ja kehuin todella paljon.Annoin palan porkkanaa ja otin sen kiinni.Talutin Karosin tallin takaa kulkevaa polkua pitkin etupihalle ja pujahdimme talliin.Vein Karosin sen karsinaan ja sidoin sen heti kiinni kaltereihin.Hain satulahuoneesta Karosin harjapakin ja sen satulan, suitset ja liinan sekä myös suojat.Ennen varustamista aloitin kumminkin sukimaan sitä.Karvaa ei enää lähteny paljoa mutta mutaa ja likaa senkin edestä.Huolellisen sukimisen jälkeen harjasin Karosia pölyharjalla ja puhdistin sen kaviot.Selvitin pojan jouhet ja lähdin etsimään Amaria.Nainen istui pihalla ja pesi varusteita auringon paisteessa.
-Moikka Amar, hihkaisin.
-Terve Wonder, Amar vastasi ystävällisesti ja hymyili.
-Olisiko sinulla aikaa jos treenaisimme Karosia?Kysyin.
-Eiköhän minulta yksi tunti olisi aikaa onko ori jo varustettu?Amar kysyi.
-Ei vielä muttei siinä kauaa mene, vastasin.
-Selvä minä pesen nopeasti nämä varusteet loppuun ja tavataan n.7min kuluttua maneesissa sopiiko?Amar kysyi ja rupesi pyyhkimään satulaa.
-Joo sopii, sanoin ja kipaisin takaisin talliin.Varustin kärsimättömän orin ja painoin kypärän päähäni.
Astuimme hämärään maneesiin.Amar ei ollut vielä tullut joten vein Karosin keskelle maneesia ja rupesin kiristelemään vyötä ja mittaamaan jalustimia.Samassa maneesin pikkuovi aukesi ja Amar asteli luoksemme.
-En ole kyllä vielä juoksuttanut sitä, sanoin.
-Ei se mitään voidaan tehdä se nyt, Amar sanoi.Ori lämmiteltiin ensin ravissa ja käynnissä ja sitten Amar antoi sen oikeaoppisesti laukata joitan kuvioita ynm.Sitten pärskähtelevä Karos talutettiin keskelle ja minä nousin satulaan tuolin avulla.Hieroin rauhoittavasti Karosin kaulaa ja juttelin sille.Se liikutteli korvia levottomasti mutta muuten oli suht rauhallinen.Amar kävelytti ensin Karosia n.5 kierrosta.Sitten kokosin ohjat ja otin kunnollisen istunnan.Kävelimme vielä muutaman kierroksen.Sitten Amar siirtyi hieman kauemmaksi ja kävelimme vielä yhden kierroksen.
-No niin anna sille pidättäviä apuja samalla kun minä hollaan "prr"- tä sano sinäkin niin ja katsotaan mitä käy, Amar sanoi ja piti liinaa kädessään.Nojasin rauhassa taakse pidätin ja jännitin hieman sanoin rauhallisesti prr.Karos hidasti vauhtiaan mutta silmäili kummastellen Amaria.Kun ori pysähtyi kehuimme sitä todella paljon ja kokeilimme pariin otteeseen uudelleen.Sitten Amar tuli vierellemme hymyili ja taputti Karosia.
-Annappas sille hieman pohkeita ja maiskuta siirrytään rentoon raviin, Amar sanoi.Painoin hellästi pohkeillani Karosin kylkiä ja maiskutin.Karos hyppäsi vauhtiin ja minä hieman horjahdin.Amar antoi Karosin rauhassa ravata liinan päässä mutta seurasi sitä koko ajan.Rauhotitelin oria että se hieman hillitsisi menohalujaan.Parin kierroksen jälkeen rauhoittelu alkoi tuottamaan tulosta.Karos meni todella upeasti vaikkakin painoni sen selässä hieman vielä kummastuttikin.Monen monen kierroksen jälkeen taputin Karosia ja katsoin Amariin.
-Noniin kävellään hetki.Karos sai hetken mennä vapain ohjin kunnes taas kokosin ohjat ja siirryimme raviin.Nyt ravi nousi jo paljon paremmin vaikka vieläkin ori hieman sätkyili alkuaskelilla.Parin käynti-ravi-siirtymisen jälkeen otimme pari pysähtymistä Amarin avustuksella.
-Tämähän menee odotettua paremmin, Amar sanoin iloisesti.Tunnistamme oli kulunut ½h.
Karos alkoi rentoutua hieman eikä nämä asiat tuntuneet olevan sille enää niin hepreaa.Hieroin sen kaulaa.
-Olisitko halukas kokeilemaan kevyttäravia?Jos kokeilisimme laukkaa sitten vaikka ehkä ensikerralla?Amar kysyi.
-Totta kai, hihkaisin.Kokosin ohjat ja annoin Karosille hieman pohkeita.Se siirtyi reippaaseen raviin jonka yritin kierroksen verran muokata hieman hitaammaksi.Kun onnistuin rupesin keventämään aina kun vasen jalka osui maahan.Ensi alkuun kaikki meni hyvin ja odotetusti.Amar kehui Karosia mutta sitten kulmassa ori kääntyikin sisäuralle ja heitti päätään.
-Soo soo eipäs mitään tuollaisia, Amar sanoi keskeltä ja kiristi liinaa.Ori heitti takapäätään ilmaan ja seisahtui siihen paikkaan.Valuin kaulalle ja molemmat jalustimet menivät hukkaan.Amar sai viime tipassa orista kiinni ennen kuin se yritti ampaista matkaan.Tyynnyttelimme Karosia ja minä kapusin takaisin satulanpuolelle.
-Kokeillaanpas uudelleen, Amar sanoi päätään puistellen.Tällä kertaa olin itse enemmän hereillä ja samoin myös Karos se ravasi pää korkealla ja korskui.
-Koita rauhoitella sitä hieman, Amar sanoi.
-Joo yritän mutta se on vaikeaa, vastasin hammasta purren.
-Istu harjoitusraviin ja keskity vain siihen että ori hieman tyyntyisi, Amar jatkoi.Painoin kantapääni alas ja istuin satulaan.Hieroin Karosin kaulaa ja juttelin sille tyynesti.Orin korvat kääntyivät taaksepäin ja se pärskähti.Parin kierroksen jälkeen se rauhoittui ja meni todella nätisti hieman vapaanpienkin ohjien kanssa.Nyt päätimme lopetella tältä päivältä.Kävelimme Karosin kanssa pitkään ennen kuin laskeuduin ratsailta ja talutin sen talliin.
Pienet hikilaikutkin olivat ilmestyneet orin kaulalle.Riisuin suitset ja satulan sekä suojat ja vein ne satulahuoneeseen.Pyyhin Karosin märällä sienellä ja harjasin sen huolellisesti ennen kuin lähdin viemään tarhaan.
Kun ori oli tarhassa menin pyyhkimän hikiset varusteet.Sen jälkeen hain heinää varastosta ja menin viemään ne sinne tarhaan missä Karos oli.Ori oli edelleen täynnä energiaa se laukkasi tarhaa ympäri ja heitti peppuaan ilmaan.Kun pistin heinät kaukaloon havahtui Karos ja ravasi kaukalolle.Se hirnahti ja rupesi oitis syömään.Avasin köyden jolla vesi saavi oli sidottu kiinni tolppaan ja raahasin saavin talliin.Kaadoin likavedet pois ja rupesin juuriharjan kanssa pesemään mutaa ja hiekkaa pois saavista.Huolellisen pesun jälkeen täytin saavin ja vein sen takaisin tarhaan.Sidoin sen kiinni ja menin kentälle katsomaan kun kaksi tyttöä hyppi esteitä hevosineen.Toinen hevonen oli erittäin kaunis ja nähtävästi myös kuuliainen ruunikko ruuna.Vaalea hiuksinen tyttö ohjasi ruunaa kevei avuin ja todella taitavasti.Hän myötäsi hyvin hypyssä ja ratsasti muutenkin erittäin hyvin.Toinen hevonen oli suomenhevostamma joka laukkasi lyhyt askelisin askelin ratsastajansa alla ja meni oikein nätisti pieni n.50cm hyppyjä pääty-ympyrällä.Tamman ratsastaja lähti hyppäämään sillä nyt rataa.Hevosesta näki että menohaluja ainakin löytyi mutta oikeaoppisesti ratsastava lyhyehkö tyttö pidätti sitä ja hyppäsi sillä pari 80cm estettä.
Pian alkaisi hämärtää mutta päätin lähteä Karosin kanssa hieman köpöttelemään keväiseen maastoon.Hain orin tarhasta ja vein sen talliin.Pistin sen kiinni käytävälle ja rupesin harjaamaan.Karos seisoi ihmeen tyynenä paikoillaan ja hamusi vain taskuistani herkkuja.Taputin sitä ja puhdistin sen kaviot.Hain sen suitset ja suitsin sen.Pistin suojat jalkoihin ja lähdimme köpöttelemään kohti ovea.Pihalle päästyämme avasin takaportin ja menimme polulle.Karos nuuhki keväistä raikasta iltaa ja lähti reippaasti vierelläni liikkeelle.Käveltyämme tätä jo tutuksi tullutta polkua n.2km verran hyppäsimme vettä täynnä olevan ojan yli pellolle ja lähdimme hölkkäämään.Karosin kaviot painautuivat märkään maahan ja jättivät isot jäljet.Juostuamme pellon toiseen päähän pysähdyin hengästyneenä.Karos korskui ja katsoi minua.
-Tiedetään sinulla on tuplasti komeampi kunto kuin minulla, naurahdi ja rapsutin sitä.Lähdimme liikkeelle.Kiersimme pellon ja pujahdimme hämärään metsään.Sitä kuljimme n.½km ja tulimme taas tielle.Lopun matkan eli n.3km kävelimme tallille saakka.Tallilla katsoin tarhoihin jokainen hevonen oli jo tallissa joten meille tuli kiire.Tallissa riisuin varusteet Karosilta tarkistin ne ja harjasin huolellisesti.Katsoin kaviot ja pistin sen karsinaan syömään ilta heiniä ja turvotettuja kauroja.Sanoin sille hyvät yöt vein varusteet omille paikoille ja lähdin kotiin.
~ Wonder
Kommentit: Todella hyvin hoidettu, kiva kun kuvailet niin tarkasti Karosin ratsastusopetusta :) Hyvä myös että kuurasit karsinan kunnolla, nyt alkaakin olla se "innolla odotettu" kevätsiivousaika.. Ensi kerralla voisi tosiaan kokeilla sitä laukkaa Karosin kanssa, tai sitten käynti-ravi-maastokin on mahdollinen jos saat jonkun jollain maastovarmalla hepalla mukaan! Hyvin ja ahkerasti olet käynyt hoitsuasi hoitamassa ja kouluttamassa, suuri kiitos siitä :)
Avasin karsinan oven ja Peikko toivotti minut tervetulleeksi ilkeän näköisellä luimistelullaan. Menin sen luokse ja rapsutin sitä kovan takaan ja silittelin sen turpaa. Murhaava ilme hieman suli lempeämmäksi, mutta kiltin näköistä siitä ei vieläkään tullut. Otin kumisuan ja aloin pyörivin liikkein harjata Peikon karvaa. Juttelin Peikolle kaikkea, mitä päähän nyt pälkähti. "Miten sulla on mennyt poika?" "Mitäs oot puuhaillut?" Peikko kuunteli puhettani, mutta keskittyi myös heiniin, jotka olivat karsinan pohjalla. "Kuule Peikko. Voitko antaa anteeksi mulle? Oon ollut tosi tyhmä kun en oo tullut hoitamaan sua. Mutta mulla on ollut tosi kova kiire koulussa ja kotona. On pitäny lukee kokeisiin ja tehä läksyjä. Voitko antaa anteeksia muru? Anna mulle anteeksi". Halasin Peikko lujasti, ja se vain seisoi. Minun pikku muruni. Sitten se alkoi näyttää vähän enemmän hyväksyvämmältä. Korvat menivät täysin hörölleen. Se hörisi. Minua hymyilytti. Kunnes tajusin, että iltaruoat olivat tulleet sisään, ja Peikko halusi ahneesti syömään. Hymyilin vielä leveämmin. Vai semmoinen se minun pikku Peikkoni oli. Ruoka vain mielessä. No, totta kai. Mikäs muukaan. Harjasin Peikon loppuun kaikilla harjoilla, ja lopputulos oli suorastaan "säkenöivä". No, eihän se nyt niin timantin hohtoinen ollut, mutta puhdas kumminkin. Puhdistin kaviot, ja harjasin jouhet auki. Sitten muiskautin Peikolle suukon turpaan, ja annoin sille ruoka-rauhan. Vein harjat takaisin paikoilleen.
Kun tulin takaisin tallikäytävälle Ulrika tuli luokseni. "Moi! Ehtisitkö vielä lakaista tallikäytävän? Mulla on hirveä kiire, ja pitäis nyt aika pian lähteä", hän sanoi. "Totta kai mä voin. Sammutanko lopuksi sitten vielä valot?" kysyin. "Ei tartte. Amar tulee vielä takaisin tallille. Kiitos paljon!" hän huikkasi ja lähti nopeasti. Lakaisin tallikäytävän huolellisesti kaikesta heinästä, hiekasta, kauranjyvistä, lantakasojen jäämistä yms. Kun kaikki oli valmista hain tallireppuni, ja soitin äidille, että hän voisi tulla hakemaan minua. Odotellessani kyytiä ajattelin etten ehtisi huomenna tulla tallille, mutta voisin tulla ehkäpä perjantaina. Äkkiä punainen auto kaarsi pihaan, ja minä hyppäsin sen kyytiin. Auto kaarsi pois tallipihasta renkaiden alla hiekka rahisten.
~ Milena
Kommentit: Tosi kiva että tulit taas hoitamaan, tarinoitasi on mukava lukea ja ainahan se on sitä kivempaa mitä enemmän on porukkaa auttamassa tallitöissä ;) Kyllä se Peikkokin varmaan sinua ikävöi, mutta eihän meidän ruunapoika nyt sitä voi näyttää!
*koulussa*
Olin ottanut tallikamppeet jo kouluun mukaan, ettei tarvitse rampata kotiin ja tallille. Kodiltani tallille on noin 1½km. Ei kovin paljoa, mutta luonteeltani olen aika laiska. Paitsi jos kyseessä on hevosia tai muita eläimiä. Poljin turbovauhtia kohti tallia. Halusin niin kovasti taas hoidella ja harjailla rakasta hoitohevostani Strillaa<3
Olin ajatellut juoksuttaa Strillaa maneesissa, ja katsoa miten se sujuisi.
Talutuslenkki maastossa oli mennyt niin hyvin, että voisi juoksutusta jo kokeilla.
Ulkona oli valoisaa ja aurinko lämmitti selkääni mukavasti.
Puista tipahteli lunta niskaani joka kutitti kylmyyttään.
Olin niin keskittynyt luonnon kyttäämiseen, että ajoin vahingossa suoraa ojaan jossa ei onneksi ollut vettä.
Mutta lunta siellä oli ja aika paljon!
Möngersin sieltä pois lunta suusta sylkien.
Ravistelin lumet pois vaatteistani ja jatkoin polkemista.
Saavuin tallille hikisenä ja kuin räjähtäneenä lumipallona toimistoon.
*aivastus
Keitin kuuma camomillateetä ja istuuduin lukemaan hevoslehteä kaikessa rauhassa. Kun olin juonut ja lukenut menin talliin.Näin edessäni monta silkkiturpaa jotka työnsivät päänsä katsoen minua. Tervehdin jokaista.Sitten menin Strillan karsinan eteen. -Hei, sinä suloinen tyttö!<3, Tervehdin Strillaa. Se vastasi siihen hörähtämällä ja jatkoi sen jälkeen oman lounaansa syömistä. Otin harjapakista piikkisuan ja pujahdin karsinaan. Etenin kaulasta lautasille ja samoin tein toiselle puolelle. Strilla nautti suan rapsuttavista vedoista. Se nosti päänsä korkealle ja sulki silmänsä. Naurahdin. Siiryin harjaan ja harjasin sillä pitkin vedoin ja jätin jalat vielä pehmeämm'lle harjalle. Otin pölärin ja sillä harjasin kunnolla jalat ja muutenkin harjasin hevosesta pölyt pois. Strilla näköjään rakasti harjausta enemmän kuin olin luullut. Sitten otin pääharjan ja harjasin sillä kevyesti turpaa. Siitä Strilla ei oikein pitänyt. Se nosteli päätään kun edes koskin harjalla siihen. Sitten rauhoitin sitä ja se luovutti ja antoi minun tehdä työni päätökseen.Pistin suitset Strillalle joka antoi pistää kuolaimensa suuhun.
Talutin sen maneesin ja Strilla ei vastustellut sen kummemin kolisevaa ovea. Sytytin maneesiin valot jotka helisten loivat sisälle rauhallisen tunnelman. Kiinnitin puna-harmaanvärisen liinan Strillan suitsiin. Otin Strillan ympyrälle joka kiltisti seurasi ohjettani, että mentäisiin rauhallista käyntiä. Annoin sen kävellä noin 5min. Sitten aloin harjoittelemaan pysähdyksiä ja senkin neiti teki kuin automaattisesti! Myöhemmin otin ravia. Olin hämmästyksissäni Strillan luonteesta. Useimmiten hevoset panevat vastaan liinassa mutta ei, ei tämän kohdalla. Seis! Raviin! Seis! Strilla kulki kuin tasainen kello. Sitten päätin ottaa laukkaa. Jännitykseni purkautui ilona kun huomasin Strillan nostaneen hitaan tasaisen laukan. Kiitin Strillaa kovasti ja talutin sen karsinaan. Olin helpottunut päivästä ja siitä mitä olin kokenut! Nyt päivääni ei voisi pilata enää kukaan!!!!!
~ Cinnamon
Kommentit: Hyvä että juoksutuskin sujui noin hienosti, Strillalle on näköjään juoksutusopit menneet perille - tosin hyvähän niitä on aina pitää yllä tammaa juoksuttelemalla :) Pian voisi muuten alkaa totuttaa Strillaa satulaan (ensin ihan vaan karsinassa, sitten taluttaessa & juoksutettaessa), ratsastajaan (ensin paikoillaan, sitten taluttajan kanssa jne.) ja sitten selästä käsin apuihin niin että taluttaja auttaa ja Strillan jo oppimia ääniapuja käytetään apuna. Te tulette tamman kanssa selvästi hyvin toimeen, loistavaa! :)
Myöhästyin! Opettajalla oli tiukka ilme kun saavuin luokkaan naama punaisena ja hengästyneenä. Siitä seurasi jälki-istunto. En siis päässytkään tallille sovittuun aikaan:(
Kello oli noin 16.30 kun saavuin taas tallille. Päätin käyttää Strillaa pienellä talutusmaastolenkillä, kun ilmakin oli niin kaunis! Ensin harjasin sen taas entiseen tapaani ja lähdimme matkaan. Kävelimme pitkin puiden ympäröimää tietä ja linnut lauloivat kevään merkkejä. Strilla nautti luonnon vehreydestä, ja päättikin käyttää sitä hyväksi... Lenkillä se koitti näykkiä jokaista esiiin tulevaa nurmikkolänttiä, saadakseen jotain pientä hiukopalaa. Matkan loopupuolella Strilla lopetti hamuamisen heiniä kohtaan ja keskittyi. Kun tulimme takaisin tallipihaan, näin olikseni Aikun kirmaamassa pitkin tietä.! Se siis oli jälleen kerran karannut aitauksestaan! Taas tein kaiken samalla tavalla kuin edellinen rumba ja vein sen karsinaan. Sitten keskityin Strillan hoitamiseen. Laitoin sen tarhaan hetkeksi, kun siivosin karsinan. Se oli aika likaisessa kunnossa. Puolen tunnin päästä karsinan oli taas mukava asukille ja hain Strilla pois laitsalta. Sitten harjasin sen ja päästin karsinaan heinävuoren luo. Lähdin pois ja menin kotiin pitkin auringon valaisemaa tallitietä pitkin:D~ Cinnamon
Kommentit: Kiva tunnelma tässä tarinassa, tuli mukavan keväinen olo! Eikö Strilla kummastellut maastossa mitään? Hienoa toki jos ei :D Hmm, Aikun tarhaan pitäneekin laittaa vähän vahvistusta, kiitos hevosen metsästyksestä kuitenkin! Muutenkin hyvin hoidettu, hienoa :)
Ori oli aikoja sitten syönyt.Taputin sitä ja pistin sille riimun.Pistin sen kiinni ja hain satulahuoneesta harjapakin.Otin suan ja rupesin harjaamaan Karosia.Ori nautti harjan hierovista vedoista.Etenin pitkin kaulaa kohti selkää.Kun olin saanut harjattua Karosin sualla otin kumisuan ja otin sillä myös huolellisesti.Sitten otin pölyharjan.Kello läheni pikku hiljaa kahdeksaa joten hevosia alettiin taluttamaan tarhoihin.Otin kaviokoukun ja nostin Karosin etujalan.Sen se nosti oikein hienosti ja kehuin sitä.Puhdistin sen ja siirryin takajalan puoleen.Siinä oli hieman ongelmia nostossa mutta hyvin sekin sujui.Kavioiden jälkeen pyyhin sienellä mahanalusen, hännänalusen, turvan, korvat ja silmät.Pistin tavarat pakkiin ja vilkaisin lämpömittaria.Siellä ei ollut kuin yksi pakkasaste ja ilma näytti tyyneltä.Joten päätin olla laittamatta Karosille loimea.Talutin innokkaan orin tarhaan jossa sen kaveri jo kyhjöttikin.Karos ilmoitti tulostaan innokkaalla hirnahduksella.Eppu vilkaisi nuorta oria nopeasti mutta jatkoi sitten omia puuhiaan.
Päästin Karosin irti ja se laukkasi lyhyin askelin kaverinsa viereen.Suljin tarhan portin ja kytkin sähköt.Otin tolppaan sidotun vesisaavin ja kannoin sen tallin kulmalle se oli aivan saven ja likaveden peitossa.Pesin sen huolellisesti.Olin kuullut jotain juttua että Eppu oli ainakin yksi tallin nokkelimmista tässä vesisaavin likaamisessa.Kun se oli puhdas täytin sen raikkaalla vedellä ja palautin tarhaan.Menin talliin.Kello oli puoli 9.Hain kottikärryt ja talikon ja rupesin luomaan lantaa orin karsinasta.Siivottuani sen huolellisesti arvioin olki määrää silmilläni ja päätin että pieni kasa olkea lisää ei olisi pahitteeksi.Niimpä toin sinne puhtaita olkia ja levittelin ne karsinaan.Pesin kaurakipon ja vesiautomaatin sekä pyyhin suolakiven.Sitten vein lannat lantalaan ja tarvikkeet pesun jälkeen omille paikoilleen.Hain Karosin suitset ja liinan sekä raipan ja menin tarhalle.Kutsuin sitä parilla napakalla vihelluksellä.Ori ravasi portille.Taputin sitä ja annoin porkkanan.Otin riimun pois ja heilautin ohjat kaulalle.Karos yritti peruuttaa pois paikalta mutta minäpä pidin sen aloillaan ja suitsin sen näppärin ottein.Kiinnitin liinan ja otin raipan.Sitten talutin Karosin kentälle.Karos heitti päätään ja tanssahteli vierelläni se loikki ympäriinsä eikä olisi millään halunnut tulle kentälle.Maiskautin ja kävin määrätietoisesti sisään porteista.Lopulta sain sen raahattua sinne.Taputin sitä ja kävelytin sitä ensi alkuun uralla.Viiden minuutin kävelyn jälkeen maiskautin ja Karos ryhdistyi se siirtyi raviin.Orin kaviot upposivat märkään lumeen.Lämpötila oli vaihdellut tässä muutaman päivän aikana nollan molemmin puolin joten kenttäkin oli siinä kunnossa.Reippaan ravailun jälkeen vaihdoin orin suuntaa ja annoin sen ravata siihenkin suuntaan.Sitten harjoittelimme hieman temponlisäilyjä ja pysähdyksiä.Karos teki mielellään vauhdin lisäämistä mutta pysähtyminen ja vauhdin hidastaminen ylipäänsä olivat sille suuri mahdottomuus.N.10min hiomisen jälkeen sain sen vihdoin pysähtymään seisahdukseen asti.Kehuin tosi paljon.Pyysin suoraan pysähdyksestä ravia ja siitäpäs vasta Karos innostuikin.Se heitti päätään ja pukitti parit jumbo pukit.
-Soo soo poika prrr, sanoin turhautuneena.En päästänyt Karosin jatkamaan metkujaan vaan vaadin pysähdyksen ennen harjoitusten jatkumista.Onneksi se tottelikin minua.Menion silittämään sitä ja kokeilin raviin siirtymistä niin että olin itse aika lähellä.Onnistuihan se ihan hyvin.Teimme niitä vielä pari ennen laukannostoa.Karosilla oli tosiaan virtaa.Annoin sen parin laukka-ravi siirtymisen jälkeen laukata n.5 kierrosta vain ympäri.Sitten vilkaisin kelloani.Voi ei se oli jo puoli kymmenen.Niimpä jäähdyttelin Karosin ja vein sen talliin.Nopeasti kuivasin sen jalat ja mahanalusen harjasin sen pika pikaa.Heitin loimen selkään tarkistin kaviot ja jätin karsinaan.Sitten kiirehdin kovalla kiireellä kohti koulua.
*KOULUPÄIVÄ*
Koulupäiväni loputtua poljin kovalla kiireellä kohti tallia.Joku oli pistänyt minun onnekseni orin pihalle ja nyt se odotteli tarhan portilla minua että toisin sille porkkanaa.
-Senkin pöhkö poika, sanoin nauraen ja pörrötin sen harjaa.Kysyin yhdeltä työntekijältä jos hän tiesi kuinka kauan Karos oli ollut pihalla ja hän sanoi että puoli 11 asti.
-Hyvä ja kiitos, sanoin hymyillen ja suoritin nopean laskutoimituksen päässäni.Se oli siis ollut tarhassa 4h.Otin Karosin riimunvarren ja otin sen kiinni.Pistin sähköt pois ja talutin Karosin portista ulos.Vein sen talliin.Riisuin siltä loimen ja puhdistin sen kaviot.Harjasin sen pikaisesti pitkä harjaksisella harjalla.Sitten irroitin riimun päästä ja vein loimen satulahuoneeseen.Menin toimistoon jossa Amar istuskeli.
-Voitaisiinko tänään treenata Karosilla sitä ratsastamista?Kysyin.
-Juu totta kai käykö tunnin päästä?Amar kysyi.
-Juu käy, vastasin.
-eli siis varttia vaille viisi maneesissa, Amar sanoi.Kiitin ja lähdin.Söin evääni ja vaihdoin vaatteeni.Samalla väsäsin läksynikin ja siinä vierähtikin sellainen aika että kun sain kaiken hoidettua lähdin varustamaan Karosia.
Otin karsinalle mukaan suojat, satulan, suitset, liinan, raipan, harjan ja kaviokoukun.Sitten menin sisälle orin karsinaan.Pistin sen kiinni ja harjasin nopeasti satulankohdan.Tarkistin kaviot ja kiristin hokit.Sitten pistin suojat jokaiseen jalkaan.Ori arvasi mitä oli tekeillä ja se tunkikin turpansa hiuksieni joukkoon ja hörisi hiljaa.
-Mitäs sinä hassukka?Kysyin nauraen ja rapsutin sen silkkistä turpaa.Otin harjoitussatulan ja huovan ja nostin sen varovasti Karosin selkään.Taputin sitä ja kiristin varovasti vyötä.Karos oli todella upeasti.Kehuin sitä ja otin suitset.Kuolaimet se otti jo kuin kokenut konkari ja kyllä satulakin meni jo todella hyvin.Kun ori oli varustettu hain kypäräni ja turvaliivini ja talutin Karosin maneesiin.Olimme hiukan ajoissa joten taluttelin n.7min Karosia uralla.Sitten Amar tuli.Pysäytin hepan keskelle maneesia ja Amar tuli luoksemme.Hän otti Karosin suitsista kiinni ja tervehti hevosta.Kiristin satulavyön ja turparemmin ja laskin jalustimet.Amar roikkui toisessa jalustimessa kun nousin satulaan.Vielä selästä käsin kiristin vyötä.Taputin Karosia ja koitin pysyä mahdollisimman rauhallisena.Seisoskelimme siinä hetken ja sitten Amar alkoi antamaan ohjeita ja taluttamaan hevosta.Ensimmäiset kolme kierrosta menivät aika epävarmasti mutta sitten alkoi Karos hieman rentoutua.Silittelin sitä kokoajan ja puhelin hiljaa.
-Nouse kunnolla pystyasentoon ja ota kunnon istunta, Amar ohjeistin ja seurasi hevosen liikkeitä.Karos hieman jäykistyi ja hidasti vauhtia.Taputin Karosta ja matka jatkui.
-Ota ohjat niin että on ihan pikkiriikkinen tuntuma ei muuta, Amar sanoi.Tein niin.Vielä pari kierrosta ja Amar siirtyi pari askelta hevosesta sisäuralle päin.
-Loistavaa!Amar sanoi hymyillen.Pitkän kävelyn jälkeen suunta vaihtui.Amar oli päässyt jo melkein keskelle asti.Karos oli kyllä ihmeen rauhallinen ja tyyni.
Sitten Amar pysäytti Karosin ja tuli sen vierellä.
-Hipaise rauhassa pohkeilla ja maiskuta hiljaa minä yritin saada sen raviin, Amar sanoi.Painoin kevyesti pohkeillani hevosen kylkiä ja maiskautin.Karos potkaisi takajalallaan ja lähti lihakset jäykkinä ravaamaan.Joka toisella askeleella sen melkein potkaisi takajalallaan tai vikuroi.
-Rauhassa vain juttele sille ja istu rauhassa kyllä se pian rauhoittuu, Amar sanoi ja yritti itsekkin rauhoittaa oria.Silitin Karosia ja juttelin sille.Kolmen ravikierroksen jälkeen Karos alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan ja menemään niin ettei se sählännyt.Nyt se ravasi Amarin vierellä ja Amar pystyi jopa pitämään narua löysällä.
-Tee pieniä pidätyksiä samalla kun sanot prrr ja minä teen samoin, sanoin Amar.Nyökkäsin ja aloitimme.Karos nosti kummissaan päätään kun tunsi pidätyksen
suussaan.Se kumminkin pysähtyi hienosti.Kehuimme molemmat sitä ja Amar sanoi että tältä päivältä riittäisi.Hän hiippaili pikku hiljaa keskelle ja antoi orin kävellä loppu käynnit rauhallisesti.
-Tämä meni todella upeasti!Amar kehui.Taputin Karosia ja tulin varovasti alas selästä.Löysäsin vyötä ja avasin turparemmin.Sitten veimme hevosen talliin.Amar meni toimistoon ja minä menin Karosin kanssa sen karsinaan.Riisuin varusteet ja suojat ja vein omille paikoille.Pyyhin sienellä hikiset kohdat joita oli jännityksestä hiukan tullutkin.Sitten katsoin kaviot ja pistin kevyen loimen Karosille.Jätin sen karsinaan ja menin laittamaan iltaruuat turpoamaan.Sitten vein Karosin tarhaan.Lakaisin taas tallikäytävän ja pyyhin Karosin varusteet.Sitten jaoin heinät Karosin karsinaan ja kun kello oli 19. hain orin talliin.Käytävällä tarkistin Karosin jalat ja harjasin sen.Puhdistin kaviot ja vein loimen pois.Sitten päästin sen karsinaan syömään heiniä.Hetken päästä toin myös kaurat sille.Sitten sanoin hyvät yöt ja lähdin kotiin.
Kommentit: Sinun ja Karosin yhteistyötä on kyllä ihana seurata, ori on ihan selvästi tykästynyt sinuun! Ihanaa myös huomata miten aktiivinen tallilainen olet, aina auttamassa tallihommissa :) Ratsastus meni todella hienosti, ensi kerralla voidaan vielä jatkaa siitä mihin jäätiin ja Karosin edistymisestä riippuen jättää taluttaja jo kohta pois. Ekalla estehyppykerralla taluttaja olisi taas hyvä olla, ja kannattaa muuten ainakin jonkin aikaa tehdä niin että joko aiemmin päivällä tai edes juuri ennen ratsastusta juoksuttaa Karosista enimmät virrat pois kuten nyt teitkin :) Loistavasti hoidettu jälleen!
Kommentit: :D Tämäpä kertomus saikin hymyn huulilleni, miten kivaa saada yllätysvierailijoita käymään! Tulkaa toki toistekin maastoseuraksi - ja yritähän saada hevostasi vähän kesytetyksi, melkein mikä vain hevosemme vaikuttaa laiskalta Gnellaan verrattuna ;)
Vein pojan karsinaan, otin loimen pois ja jätin sen hetkeksi. Vein loimen kuivumaan ja hain Roomeon varusteet. Otin satulan, suitset+martingaalin ja etusiin jännesuojat. Lisäksi otin jalustimiin kiinnitettävät heijastimet ja itselleni otin kypärän, turvaliivin ja heijastinliivin. Harjasin hoidokkini hyvin, erityisesti satulan ja muiden varusteiden kohdalta. Puhdistin kaviot ja selvitin harjan sekä hännän. Tänään Roomeo ei seissyt ihan paikallaan hoitotoimenpiteitten aikana, niin kuin yleensä vaan steppasi ja pyöri kuin hyrrä. Niinpä talutin Roomeon käytävälle ja kiinnitin sen molemmin puolin. Juttelin sille rauhallisesti ja varmistin, että kaikki olisi kunnossa: ei turvotusta jaloissa, patteja, aristusta selässä tms. Kaikki kuitenkin oli kunnossa ja Roomeokin hieman rauhoittui, kun vain juttelin sille ja silittelin. Luultavasti se tosiaan oli vain aavistanut maastoreissun ja edellisenä päivänä sillä oli ollut vapaapäivä, joten energiaa tuntui riittävän. Laitoin suojat, satulan ja suitset, joiden kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmaa. Sitten "varustin" vielä itseni: kypärä päähän, turvaliivi päälle ja heijastinliivi vielä sen päälle. Lopuksi kiinnitin vielä jalustimiin heijastimet.
Nousin tallin pihassa selkään. Tarkastin vielä satulavyön ja lyhensin jalustimia reiällä. Sitten lähdettiin liikkeelle. Roomeo tosiaan oli todella innokas ja vaikka annoi pohkeita todella kevyesti niin se otti heti pari raviaskelta. -Oho, sähän oot reippaalla tuulella! totesin istuen syvälle satulaan ja hiljentäen Roomeon takaisin käyntiin. Kävelimme leveää hiekkatietä kohti metsää. Ilma oli upea ja sen täydellisempää talvimaastoilmaa ei vain kertakaikkiaan voinut olla! Lumi narskui Roomeon kavioiden alla ja minä keinahtelin liikkeiden mukana satulassa. Oli ihan tyyntä ja lumi kimmelsi kauniisti. Oli kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen. Roomeokin nautti, mutta se olisi selvästi halunnut jo mennä lujempaa. Tein välillä vähän pohkeenväistöä, avoa ja sulkua tiellä, että Roomeo vähän keskittyisi ja tietäisin hallitsevani sen. Roomeo teki kyllä pyytämäni asiat, mutta vähän hätäisesti. "Hei, haloo! Mehän ollaan maastossa, ei täällä kuulu tollasia harjoitella" Roomeo tuntui sanovan. Vähän lämmettyämme nostin ravin, josta Roomeo olikin todella tyytyväinen. Ravailimme reippaasti vähän matkaa, kunnes hiljensin käyntiin astuessamme metsään ja polku kapeni hurjasti. Pian se kumminkin taas leveni sen verran, että jatkoimme ravilla. Metsässä oli lunta kymmenisen senttiä enemmän kuin muualla ja Roomeo joutuikin nostelemaan jalkojaan tahdikkaammin. -Hyvää jumppaa, sanoin johon Roomeo vastasi hörisemällä lempeästi.
Olimme siirtyneet käyntiin, kunnes näin edessä aukion. Sen jälkeen tie jatkui leveänä metsätienä. Nostin ravin ja sitten laukan. Roomeo ei kahta käskyä tarvinnut pukittikin vielä merkiksi, että oli ymmärtänyt tahtoni. Olin onneksi ehtinyt ennakoimaan tämän ja ehdin isoon pukkiin mukaan enkä lentänyt selästä. Laukkasimme hurjaa vauhtia ja vain tuuli vinkui korvissa. Lumi kahisi allamme ja kuulin vaimeana Roomeon kavioiden rummutuksen, koska lumi vaimensi ääntä. Se oli fantastinen laukkapätkä!
Hidastin raviin ja jatkoimme ravissa jonkun matkaa. Tie kääntyi vasemmalle, mutta minä halusin mennä viereiselle pellolle. Tiesin, että kyseisellä pellolla saisi ratsastaa. Nostin laukan ja ohjasin ratsuni pellolle päin. Hyppäsimme pellon ojan yli ja jatkoimme laukassa kohti pellon toista päätä. Pelto oli tosi suuri ja laukkasimme, ravasimme sekä menimme hiukan käyntiä ristiin rastiin peltoa. Pysäytin hetkeksi Roomeon. Silitin sen kaulaa ja juttelin sille kuinka hieno maasto meillä oli. Se kuunteli tarkkaavaisena. -Mitäs sanoisit jos laukattaisiin vielä vähän matkaa oikein lujaa ja sitten lähdettäisiin takaisin tallille? kysäisin ratsultani. Roomeo hirnahti hyväksyvästi ja niinpä käänsin Roomeon tahtomaani suuntaan ja nostin ravin kautta laukan.
Ravailimme hissukseen takaisin päin samaa reittiä. Polun jälleen kavennutta siirsin käyntiin ja annoin hetkeksi pitkät ohjat. Päästyämme tallille johtavalle hiekkatielle ravasimme vielä ihan vähän ja sitten menimme käyntiä pitkin ohjin loppumatkan. Meillä oli ollut todella hauska reissu! Laskeuduin alas satulasta, löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Talutin Roomeon tallin käytävälle ja riisuin sen varusteista. Pyörittelin hiet pois sualla ja harjasin sen vielä muilla harjoilla. Laitoin hikeä kuivattavan loimen sille ja puhdistin vielä kaviot huolellisesti. Laitoin Roomeolle vielä ulkoloimen ja vein sen sitten ulos.
Palattuani takaisin talliin siivosin Roomeon karsinan ja laitoin sen päiväruuat turpoamaan. Purin suitset osiin ja puhdistin ne sekä tietty kokosin ne uudestaan. Puhdistin myös satulan. Lisäksi pesin ruoka- ja juoma-astiat. Järjestin tavarat siististi paikoilleen ja lopuksi lakaisin vielä käytävät. Saatuani kaikki valmiiksi hain pari porkkanaa rehuvarastosta ja kävellessäni tarhan ohi kävin antamassa ne rakkaalle hoidokilleni, Roomeolle! Sitten lähdin kotiin.
~ mindeKommentit: Vai olisiko Roomeolla vain ollut jo vähän etuajassa kevättä rinnassa? :D Todella hyvä että huolehdit heijastimista maastoon lähtiessäsi, ja voi apua miten ihanalta maastoretkenne taas kerran kuulosti! Muutenkin tarinassa oli todella kiva tunnelma, kirjoitat siis oikein kivasti :)
Sisällä tapasin pari muuta hoitajaa täydessä työn touhussa. Moikkasin heitä, ja lähdin etsimään paikkaa, johon voisin jättää eväslaukkuni. Sellainen löytyikin onneksi pian toimistosta. Eväslaukun vietyäni palasin takaisin talliin. Kävin kaikki karsinat läpi Eppua etsien, mutta se olikin ilmeisesti pihalla. No, empä menisi sitä nyt häiritsemään, vaan voisin vaikka siivota sen karsinan. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä kottikärryt ja talikko voisivat olla. Siispä kysyin niiden sijaintia ensimmäiseltä vastaantulijalta, ja löysinkin ne pian melkein selkäni takaa. Kärräsin kottikärryt Epun karsinan eteen, ja aloin lappaa lantaa. Tähän huhkimiseen minulla meni noin 15 minuuttia, tosin jouduin välillä käymään juomassa, sillä karsinan puhdistus kävi jo hyvinkin liikunnasta.
Kun olin valmis, jouduin taas etsimään jonkun tallilaisen käsiini kysyäkseni missä lantala on. Löysin onneksi toisen hoitajan toimistosta, ja hän neuvoi minulle ystävällisesti lantalan sijainnin. Palasin siis Epun karsinan eteen, ja lähdin kottikärryt mukanani lantalaa kohti. Pääsin takaisin talliin vasta vähän ajan kuluttua, sillä olin onnistunut kaatamaan kottikärryt matkan varrelle. Kun tulin, minulla oli mukanani puhtaita kuivikkeita. Kippasin ne Epun karsinaan, ja vein kottikärryt ja talikon paikoilleen. En juuri nyt keksinyt mitään muuta tekemistä, joten rupesin lakaisemaan tallin lattioita. Lattian likasuudesta päätellen joku muukin oli ollut karsinanpuhdistushommissa.
Kun olin valmis, jouduin taas etsimään jonkun tallilaisen käsiini kysyäkseni missä lantala on. Löysin onneksi toisen hoitajan toimistosta, ja Lattian lakaisuun sain kulumaan mahtavat kymmenen minuuttia. Kello oli jo puoli 11, joten ehkäpä voisin hakea Epun tarhasta ja tutustua siihen. Hain siis Epun riimun ja riimunarun, ja lähdin lampsimaan Epun tarhaa kohti. Tarhan löytäminen ei onneksi tuottanut ongelmia, koska olin nähnyt sen tullessani tallille. Tarhan luokse päästyäni huutelin Eppua portilta, mutta tälläkertaa se ei vaivautunut tulemaan. No, pujottauduin portin ali, ja lähdin etsimään Eppua tarhasta. Ensimmäisenä vastaani tuli Epun kämppis Karos, joka oli myös samaan aikaan ulkona. Hetken aikaa kierreltyäni ja huhuiltuani löysin viimein Epun. Lähestyin sitä rauhallisesti, eikä sillä onneksi ilmeisesti käynyt mielessä lähteä karkuun. Kun pääsin Epun luo, silittelin ensin sen silkkiturpaa, ja pujotin sitten riimun sen päähän. Maiskautin, ja lähdin kävelemään, mutta Eppu ei ollut erityisen halukas seuraamaan minua, joten se päätto jämähtää paikoilleen. Hetken sitä maaniteltuani sain kuin sainkin sen vihdoin liikkeelle. Kun pääsin tarhan portille, avasin sen vaivihkaa, ja kävelimme Epun kanssa ulos. Laitoin portin huolellisesti kiinni, koska Karos oli vielä tarhassa.
Tallille päästyämme vein Epun karsinaansa, ja pidin parhaana sitoa sen kiinni. Sen tehtyäni käväisin äkkiä hakemassa Epun harjat satulahuoneesta. Takaisin päästyäni aloin heti harjaamaan Eppua. Harjasin sitä varmaan kaikilla sen harjoilla, ja putsasin vielä kaviotkin. Löysin vasemmasta takakaviosta kiven, mutta se ei onneksi ollut vahingoittanut Eppua millään tavalla, koska Eppu oli kävellyt ontumatta tarhasta talliin. Kun olin valmis, vein Epun harjat takaisin paikoilleen, ja palasin sitten sen karsinan luo. Ajattelin, että voisimme lähteä pienelle kävelylle, koska en vielä viitsinyt ratsastaa Epulla, kun en tuntenut sitä kunnolla. Talutin siis Epun pihalle, ja suuntasimme pienelle metsätielle. Sää oli onneksi hiukan lämmennyt, ja tuuli ei enää tuivertanut kasvojani ikävästi. Lumet olivat tosin alkaneet sulaa, joten maa oli todella mutainen ja loskainen, ja se likasi kenkäni totaalisesti (enkä kyllä voi sanoa, että Epunkaan jalat olisivat olleet ihan puhtaat). Kävelyymme aikaa kului noin puolisen tuntia. Välillä matkan varrella Eppu oli kavahtanut jotakin metsän ääntä, mutta onneksi mitään sen "vaarallisempaa" ei ollut päässyt sattumaan.
Talliin päästyämme talutin Epun taas kerran karsinaansa, ja sidoin sen kiinni. Kävin jälleen hakemassa sen harjat, ja harjasin hiukan kuraantuneen hevosen huolellisesti.
"Marianna! Epun ruoka olisi nyt valmiina, tulisitko hakemaan sen?" kuulin jonkun huutavan. "Juu tulen heti" huusin takaisin, ja menin hakemaan Epun ruoka-annoksen. Joku toinen kiltti hoitaja oli sekoittanut sen samalla kun oli sekoittanut oman hoitohevosensa ruoan. "Kiitti" sanoin hoitajalle hymyillen, ja vein annoksen Epulle. Heti ruokansa nähdessään se alkoi kuopia maata kärsimättömänä, ja kun avasin karsinan oven, se nuuhki minua innoissaan. Laskin ruokaämpärin maahan, ja poistuin karsinasta.
Olin saanut tallilla aikaa kulumaan jo aika mukavasti, ja huomasin että minun oli aika lähteä. Kävin hakemassa eväslaukkuni, ja tajusin että en ollut muistanut edes syödä eväitäni työn touhun lomassa. Kävin vielä Epun karsinan luona hyvästelemässä sen, ja lähdin sitten tallustelemaan kotia kohti.
~ MariannaKommentit: Olipas kiva kuulla miten ystävällistä kohtelua muilta tallilaisilta sait, vaikka en sitä toki minään yllätyksenä pitänytkään ;) Teillä tuntuu myös synkkaavan Epun kanssa hyvin, tosin ei kannattane nuolaista ennen kuin tipahtaa, katsotaan sitten ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen miten yhteistyö pelaa.. Mutta hienosti hoidettu, tallitöitäkin teit mukavasti ja tarinaa oli kiva lukea :)
Menin Karosin karsinalle. Se seisoi siellä ylväänä ja puhalsi sieraimistaan lämpöistä ilmaa kämmenelleni.
-Hassu poika, mutisin ja avasin karsinan oven. Ori hörisi ja tepasteli vierelläni. Pujotin riimun päähän rauhallisin ottein ja sidoin sen kiinni. Karos yritti laittaa vastaan mutta turha toivo!Sidoin sen kiinni ja taputin sitä.
-Koita kestää palaan pian. Hain Karosin harjapakin joka oli pullollaan harjoja. Nappasin suan jolla aloin harjaamaan Karosia. Tekisin vain nopean harjauksen ja heittäisin loimen selkään. Sitten Karos pääsisi tarhaan. Suittuani kärsimättömän hevosen ja katsottuani sen kaviot laitoin hoitotarvikkeet pakkiin ja otin Karosin loimen karsinanovelta. Levitin toppaloimen selkään ja kiinnitin kaikki remmit. Avasin vetosolmun jolla Karos oli kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti ulko-ovea. Liukastelimme pihaa pitkin aivan perimmäiselle tarhalle jossa näin Epun olevan. Suljin sähköt ja avasin tarhan portin. Sormet jäässä pujahdimme tarhaan ja suljin portin. Irroitin riimun orin päästä ja päästin sen irti. Se laukkasi täyttä pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän ja meni korvat hörössä Epun viereen. Orit seisoivat hetken vierellään kunnes Karos pinkaisi vauhtiin ja melkein liukastui kun se kurvaili ympäri tarhaa Eppu kintereillä. Hymyilin poikien leikille ja poistuin tarhasta. Pistin sähköt takaisin ja menin hakemaan vesisaavin pois tarhan toisesta laidasta. Raahasin sen hanan alle ja laskin ämpäriin kuumaa vettä niin että jäätynyt likainen vesi suli pois. Pesin saavin ja laitoin sinne uutta vettä. Vein sen Karosin ja Epun tarhaan.
Kello oli 14. 10. Hain kottikärryt ja talikon ja kärräsin ne liukkaan pihan poikki tallinovista sisälle ja Karosin karsinalle. Siivosin karsinan nopeasti mutta huolellisesti ja arvioin olkien määrää. Kyllä ne riittäisivät toisin sitten lisää olkia ensi kerralla. Pesin kaurakipon ja vesiautomaatin ja pyyhin suolikivestä pölyt pois. Vein lannat lantalaan ja lakaisin jättämäni roskat pois käytävältä. Vilkaisin ikkunasta pihalla ja näin että joukko ratsukoita asteli reipasta käyntiä tallipihalle. Vein luudan varastoon ja sulkeuduin satulahuoneeseen. Avasin Karosin kaapin oven ja vilkaisin sisälle. Sen satula ja suitset todella olivat puhdistuksen tarpeessa. Siispä hain kaikki tarvittavat tarvikkeet ja istuuduin viltin päälle lattialle. Rasvasin kaikki suitsen osat paitsi kuolaimet sekä koko satulan. Ne olivat niin likaiset ja pölyiset että siinä puhdistaessa en edes huomannut ajan kulua vaan pian vain huomasin kellon näyttävän jo 15. 50. Harjasin satulavyöstä irtokarvat tiehensä ja pyyhin kaikki varusteet. Suitset olivat jo hieman kuivuneet joten kokosin ne. Kävin vielä tarkistun pyyhkäisyn ja pistin varusteet omille paikoille kaappiin. Sitten vein pesutarvikkeet pois ja pölytin Karosin harjat.
Astelin tallikäytävää pitkin ja menin pihalle. Samassa näin Amarin joka tuli puheilleni.
-Jos vain sinulla on aikaa kierrä jokin lenkki Karosin kanssa ennen kuin tulette maneesiin tämä on ensimmäinen kerta kun sen selkään sitten koitetaan mennä on siellä painona oltu muttei istuttu vielä. Pistä satula ihan normaalisti selkään, hän sanoi ennen kuin poistui maneesiin pitämään valmennustuntia. Menin katselemaan kun Karos ravasi tarhassa. Vihelsin kimakasti ja ori tuli portille tuttuun tapaan. Annoin sille kourallisen kauraa ja juttelin sille. Ori ei kumminkaan pitkään jaksanut olla seurassani vaan pärskähti ja laukkasi tiehensä Eppua härnäämään joka lepäili muiden suojassa. Kello oli vasta 16. 00 mutta päätin ottaa Karosin jo talliin jos halusin sen harjata kunnolla ja kiertää vielä jonkin lenkinkin ennen puolta kuutta. Otin sen siis kiinni ja talutin talliin. Pistin karsinaan kiinni ja hain harjaustarvikkeet. Otin toppaloimen selästä ja pistin karsinan ovelle. Suin Karosin pehmeää karvaa ja mietin missä voisimme käydä kiertämässä lenkin. Päätin tehdä yhden vakkari lenkeistämme. Harjattuani Karosia jo n. ½h otin kaviot ja varmistin että hokit oli paikoillaan. Selvitin jouhet ja hain varusteet. Laitoin puoliloimen hepalle ja nostin satulan selkään. Silitin sen kaulaa ja kiersin toiselle puolelle. Suoristin huovan ja kiristin pikkuhiljaa vyötä. Sitten suitsin sen. Annoin sille porkkanan kun se otti nätisti kuolaimet suuhun. Kun Karos seisoi karsinassaan satuloituna. Kello oli 16. 40 joten lähdimme.
Talutin reippaan hevosen tallipihalle ja lähdimme takaportista kohti niittyjä. Käveltyämme n. 10min saavuimme niityille. Lumi oli laskeutunut niittyjen päälle isona paksuna massana ja siellä oli rakas kulkea. Tarvoimme kumminkin 1km pitkän niityn toiseenpäähän ja kapusimme tielle. Karos oli kyllä hieman rauhoittunut vaikka se vieläkin jaksoi riehua riimunarun päässä. Kun palasimme tallille oli kello 17. 20. Taluttelin Karosia tallipihassa n. 7min ja menin sitten ottamaan puoliloimen pois. Sitten kiirehdimme maneesiin. Amarin valmennusryhmä oli juuri lopettanut joten menimme Karosin kanssa kaartoon odottelemaan että muut ratsukot olivat lähteneet. Kun viimeinenkin katosi maneesin ovista pihalle tuli Amar ja avustaja luoksemme. He tervehtivät oria ja Amar otti sen.
-Noniin tehäänpäs nyt niin että sinä Ida pidät nyt ensin Karosista kiinni ja Wonder mene tuon tuolin päältä nojaamaan Karosin selkään ja minä olen täällä toisella puolella, Amar sanoi. Siirsin tuolin Karosin viereen ja ori oli jo siihen tottunut joten se ei sanonut siitä mitään. Nojasin sen selkään hetki hetkeltä enemmän ja pian olin siinä koko painollani. Teimme tuota pari kertaa ja Karos oli todella nätisti. Annoin sille porkkanan ja sitten menin taas nojaamaan sen selkään nyt jo kolmatta kertaa. Tämän jälkeen Amar auttoi minut selkään niin että pysyin aivan matalana ja jalkani roikkuivat selkää pistin alas molemmilta puolilta ja käteni olivat lapojen kohdalla. Pysyin siinä jonkin aikaa kunnes Amar auttoi minut pois Karos käyttäytyi todella hienosti ja se luotti Idaan.
Hetken harjoittelun jälkeen Amar kysyi olinko valmis ottamaan parisen askelta siellä selässä, vastasin että olinhan minä vaikka äänestäni paistoi epävarmuus. Maoin orin selässä liikkumatta ja niin Ida talutti oria pari metriä eteenpäin. Vasta tämä oli Karosille aivan uutta mutta se ei sitä edes huomioinut se oli tottunut jo niin hyvin satulaan joten tuntui ettei lisäpaino sitä edes liikuttanut. Parin metrin jälkeen liu´uin alas Karosin selästä ja nyt Amar kokeili samaa. Hän oli jo kokenut konkari tässä jutussa ja se sujui todella hyvin. Amarin ja Karosin kanssa käveltiin kierros kunnes Amar tuli alas.
-Ompas se kummaa olisin odottanut sen ihmettelevän todellakin paljon, Amar sanoi ja taputti Karosia. Annoin Karosille pikkuisen palan porkkanaa ja halasin sitä.
-Hieno poni, kuiskasin.
-Kokeillaan vielä yhtä juttua tuleppas tänne, Amar sanoi ja Ida talutti orin tuolin päälle. Hänet hinattiin satulaan ja hän nousi kyyryasentoon. Ori näki selvästi ratsastajan varjon jota se hieman kummasteli ja lähti peruuttamaan. Amar kumminkin taputti sitä rennosti ja Ida lähti taluttamaan. Rohkea ori poika asteli Idan vierellä ja vaikka se hieman Amaria säpsyili meni se kyllä todella hyvin kierroksen verran. Sitten Amar tuli alas selästä ja sanoi että jatketaan ensi kerralla.
Taluttelin Karosia maneesissa vielä hetken aikaa. Se oli kyllä käyttäytynyt todella hienosti. Otin siltä satulan selästä ja vein sen talliin. Riisuttuani sen harjasin sen huolellisesti ja katsoin kaviot. Sitten vilkaisin kelloani. 18. 45. Laitoin Karosille toppaloimen selkään ja vein sen tarhaan. Se sai olla siellä vielä jonkin aikaa. Pistin sen iltaruuat turpoamaan ja lähdin kotiin.
~ WonderKommentit: Päivän positiivinen yllätys todellakin oli Karosin fiksu suhtautuminen sinuun siellä selässä vähän pidempäänkin, onneksi ori luottaa sinuun jo todella hyvin ahkeran ja huolellisen hoitosi ansiosta! Ensi kerralla voitkin sinä sitten jo nousta istumaan siellä selässä ja sitten voidaan alkaa treenailemaan Karosin suullisina, maasta käsin oppimia käskyjä niin että ratsastaja opettaa muita apuja samalla kun avustaja komentaa maasta käsin :)
Talliin tullessani Roomeo katsoi minua tuimasti ja näytti siltä kuin olisi kysynyt:"Missä sä olit?" Naurahdin ja menin laittamaan herraa kuntoon. Harjasin Roomeon äärettömän huolellisesti, putsasin kaviot, selvitin harjan ja hännän. Laitoin suojat etusiin ja pintelit+patjat takasiin, satulan selkään, jonka satulavyön kiristämisestä emme olleet tällä kertaa ihan samaa mieltä. Roomeo pullisti niin paljon kuin vain osasi ja minä yritin saada vyön edes ekaan reikään. Ähistessäni ja puhistessani päätin odottaa järkevästi kunnes Roomeo ei enää jaksa pidätellä henkeään ja saan vyön kiristettyä. Kuluihan siinä hetki, mutta se kannatti. Sitten suitset. Roomeo ei tänään kerta kaikkiaan olisi halunnut niitäkään päähänsä. No, eipä tietenkään. Onhan se ymmärrettävää ettei kukaan halua metallinpalasia suuhunsa ja sitten joku repii suusta. Inhottavaa! Roomeo nosti ja nosti päätänsä yhä ylemmäs ja ylemmäs enkä vaan yltänyt. "Okei, Roomeo rakas, kun nyt ottaisit nämä vaan niin päästäisiin hyppäämään!" suostuttelin. :) Mutta ei vieläkään. Hain porkkanan palan ja tarjosin sen kuolainten kanssa niin silloin sain suitset laitettua. "Hieno poika", kehuin ja taputin paljon. "No niin, nyt me ollaan valmiita", sanoin. Laitoin vielä kypärän päähän ja turvaliivin sekä hanskat. Sitten vihdoin lähdimme. Maneesissa kiristin vielä maasta käsin vyön ja tarkastin jalustimet. Nousin jakkaralta selkään, kiristin vyötä vielä reiällä ja sitten lähdettiin alkukäynneille. Roomeo kulki oikein reippaasti ja katseli tosi innokkaana esteitä. Vein Roomeon muutaman kerran muurinkin eteen ja annoin sen katsella sitä hetken. Kiersimme molempiin suuntiin pari kierrosta ihan pitkin ohjin. Sitten aloin keräillä ohjat käsiini ja tehdä voltteja kulmiin, sulkutaivutusta toiselle pitkälle sivulle ja avoa toiselle. Tein tätä molempiin suuntiin jonkun aikaa. Sitten aloimme ravailla puolipitkin ohjin ensin kierroksen verran ja sitten kokosin ohjat käsiin taas kunnolla. Tein suuria ympyröitä ensin ja sitten voltteja. Ravattiin molempiin suuntiin. Roomeo oli aika jännittynyt eikä oikein olisi halunnut keskittyä. Se olisi kai halunnut vaan heti hyppäämään! ;) Ravattuamme otin hetkeksi käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaa kuviolla siinä kävellessämme.
Keräsin ohjat takaisin ja tein vähän väistöjä. Tein pari sulkua ja pari avoa kunnes aloin tehdä käynnistä siirtymisiä raviin. Niin, että ravia ihan vaan 3 askelta ja takaisin käyntiin. Sen jälkeen toisinpäin. Ravista käyntiin ja käyntiä vain 3 askelta. Tätä tein jälleen molempiin suuntiin. Sitten tein harjoitusravissa sulkua ja avoa sekä vähän pohkeenväistöä. Halusin saada Roomeon notkeaksi ja liikkumaan kunnolla. Herra alkoi kyllä pikku hiljaa lämmetä ja keskittyi paremmin. Alkoi hakea peräänantoa ja kulki nätisti. "Hyvä!"kehuin ja silitin Roomeon kaulaa. Tehtävien jälkeen annoin Roomeon taas ihan hetken kävellä ennen laukkoja.
Tällä kertaa nostin laukkoja niin, että tulin lyhyelle sivulle harj.ravissa, käyntiin ennen lyhyen sivun keskikohtaa ja käynnistä laukka. Laukassa pääty-ympyrä ja lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa raviin. Ravissa pitkä sivu jne. Tein tätä hetken molempiin suuntiin ja sitten aloin tulla jumppasarjaa. Ensin pari kertaa ravissa ja sen jälkeen laukassa. Roomeo oli tässä jutussa aivan mahtava! Se osasi tulla juuri oikein esteille ja vaikka minulla oli istunnassa paljon vikoja niin se meni eikä välittänyt niistä. Jumpattuamme hetken vaihdoin tehtävää. Seuraava tehtävä oli seuraavanlainen: jumppasarja laukalla ja linjan eka osa (pysty) eli ei oikeastaan ollenkaan muutosta. Tämä meni jälleen hienosti ja minäkin aloin päästä mukaan hyppyihin paremmin. Roomeo liisi kuin mikäkin esteitten yli! Tämän jälkeen käveltiin hetki ja sitten alkaisimme hyppäämään ihan ratana.
Eli hypättiin ensin jumppasarja, sitten linja, muuri ja 90cm pysty. Ekalla kerralla Roomeo kielsi muurille, mutta jo toisella kerralla hyppättiin hienosti yli. Hyppäsimme Roomeon kanssa radan vielä kaksi kertaa ja sitten loppuhypyiksi vielä pari kertaa jumppasarja. Sitten olikin loppuravien ja jäähdyttelyn aika.
Ravasimme kevyttä ravia tehden voltteja ja hakien hyvää, rauhallista rytmiä. Aluksi Roomeo ravasi turhan lujaa ja sain rauhoitella jonkun aikaa, jotta saisin annettua enemmän ohjaa ja Roomeo venyttäisi eteen-alas. Kun Roomeo rauhoittui niin tein tämän. Kiersimme vielä molempiin suuntiin hetken kunnes siirsin Roomeon käyntiin pelkällä istunnalla ja annoin pitkät ohjat. Taputin ja kehuin tosi paljon loistavasta estetunnista. :) Käyntien aikana löysäsin satulavyötä reiällä ja otin jalustimetkin pois jaloista.
Käveltyämme tarpeeksi, käänsin keskelle ja tulin alas selästä. Nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä vielä reiällä ja sitten lähdettiin talliin. Tallissa otin varusteet pois, pistin loimen Roomeolle ja koska kello oli jo varttia vaille 6 niin jätin Roomeon sisälle. Laitoin Roomeon iltaruuat likoamaan, siivosin karsinan, puhdistin varusteet ja harjat. Tarkistin vielä Roomeon jalat ja muutenkin, että kaikki olisi varmasti kunnossa. Etuset olivat ihan vähän turvonneet ja niinpä kylmetin ne ja laitoin linimenttiä. Annoin pikku rakkaalle hoidokilleni melassia ja halailin ja kehuin sitä hetken karsinassa kunnes lähdin maneesin kautta kotiin. Kävin maneesilla laittamassa puomit ja tolpat ja muutenkin kaikki kuntoon. Sitten lähdin kotiin! :)
~ mindeKommentit: Jälleen kerran huolellisesti hoidettu ja kirjoitettu, hyvä että verkkasit Roomeon kunnolla ennen estehyppelyä ja pääsitte yli varustettaessa ilmenneistä erimielisyyksistä :D
Karsinassa otin Peikolta loimen ja riimun pois, ja laitoin ne omalle paikalleen. Peikolla ei ollut mitään syötävää karsinassa ja se näytti hieman ärtyneeltä. Hain sen harjat ja menin karsinaan. Tänään se ei ollut mitenkään likainen... hieman kuivunutta kuraa jaloissa, mutta ei sen enempää. Ajattelin silti harjata sen hyvin, joten otin kumisuan ja aloin harjata Peikon karvaa pyörivin liikkein. Taas se hieman luimisteli, mutta ei niin paljon kuin ennen. Tallikäytävältä kuului ääniä ja näin, että Annika, Kaisa ja Liisa olivat siellä. He pysähtyivät juttelemaan kanssani. He kyselivät kaikkea minulta ja vastailin heidän kysymyksiinsä. Rupattelimme niitä näitä, kunnes heidän täytyi mennä hoitamaan omia asioitaan. Huomasin, että oli harjannut Peikon putipuhtaaksi, ja sitten puhdistin kaviot. Nyt Peikko ei tehnyt mitään. Se nosti kiltisti jalkansa, ja minä puhdistin kaviot kivistä ja liasta. Tarkistin myös, että Peikolla oli kaikki kengät tallella. Sitten laitoin harjat takaisin harjapakkiin, ja vein sen omalle paikalleen. Otin samalla Peikon suojat, satulan ja suitset.
Laitoin Peikolle suojat jalkoihin. Kaikki oli mennyt siihen asti hyvin kunnes tuli satulan vuoro. Silloin Peikko alkoi taas luimistelemaan. En välittänyt siitä vaan pistin satulan Peikon selkään ja kiristin satulavyötä. Suitset pystyin laittamaan hyvin Peikolle. Hain kaapistani kypäräni, raipan ja lämpimämmät hanskat. Sitten lähdin taluttamaan Peikkoa kentälle. Kentällä laskin jalustimet alas, kiristin satulavyön ja ponkaisin selkään. Kokeilin vielä satulavyötä, ja jouduin kiristämään sitä reijällä. Säädin jalustimet sopivan pituisiksi, ja pyysin Peikolta käyntiä. Se lähti nätisti liikkeelle. Ohjasin Peikon ulos kentältä, ja lähdin kulkemaan tietä pitkin. juuri kun olimme päässeet tielle, Peikko innostui. Se tiesi, että menisimme maastoilemaan ja alkoi steppailemaan. Pysyin tyynenä ja pidättelin sitä välillä. Kun olimme kävelleet vähän aikaa, otin ohjat kunnolla käsiini ja pyysin Peikolta ravia. Peikko ampaisi matkaan. Pidätin sitä reilusti, ja se kyllä kuunteli minua, mutta oli silti ihan räjähtämäisillään innostuksesta. Kevensin ravin tahtiin, ja kirpeä ilma nipisteli kasvojani. Peikon sieraimista tuli höyt´ryä ja sen korvat olivat pystyssä. Hymyilin sille. Peikko oli suloisen näköinen, eikä sille voinut olla hymyilemättä. Välillä ohitsemme kulki autoja, mutta Peikko ei pelännyt niitä. Otin hetken päästä käyntiin ja annoin Peikon kävellä rauhassa. Kun näin, että selkeä laukkasuora oli edessämme kokosin ohjat ja pyysin Peikkoa laukkaamaan. Peikko lähti kiitämään tietä pitkin. Alukis hidastin sitä, mutta sitten totuin vauhtiin ja annoin sen mennä lujempaa. Kun ihmisiä tuli vastaan he katsoivat ihmeissään, kun kiisimme ohi kuin jokin maantienkiitäjä.
Laukkapätkän jälkeen otin taas käyntiin, mutta Peikko olisi halunnut mennä vieläkin lujaa. Se steppaili kokoajan, mutta pyysin sitä vain hidastamaan vauhtia. Välillä se kuuntelikin minua, mutta välillä se taas olisi halunnut mennä laukkaa. Löysin oikopolun tallille, ja lähdimme Paikon kanssa kulkemaan sitä. Välillä ravasimme, mutta enää en nostanut laukkaa. Pian saavuimme tallinpihalle. Laskeuduin alas selästä, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet alas. Lähdimme Peikon kanssa talliin. Karsinassa riisuin Peikolta varusteet pois. Se oli todella hikinen, mutta ilma oli sen verran kylmä etten viitsinnyt pestä sitä. Harjasin suurimman osan hiestä pois, puhdistin kaviot ja laitoin sille kuivatusloimen päälle. Nyt minulla oli hieman aikaa tehdä tallitöitä, joten puhdistin Peikon varusteet, lakaisin käytävää, ja puhdistin osan karsinoista. Välillä menin syömään. Eväinä minulla oli kaksi voileipää, kuumaa kaakaota ja omena. Kun olin tehnyt tallitöitä menin vielä Peikon karsinaan. Annoin sille muutaman porkkananpalan ja rapsuttelin sitä. Tallilla oli muutakin väkeä, mutta en tuntenut heitä. Joidenkin kanssa juttelin niitä näitä, mutta pian minun täytyi lähteä pois. Hain tavarani kaapistani, ja muiskautin vielä Peikolle pusun. Lähdin tallilta kun oli jo melko pimeää.
~ MilenaKommentit: Kuulostipas maastoreissunne mukavalta, hyvä että Peikko pysyi kuitenkin aisoissa :D Tai siis ohjaksissa.. Tarinassa oli myös ihanan talvista fiilistä ja Peikko selvästi on jo alkanut hyväksyä johtajatarasemasi kun ei niin kovasti luimistele, hienoa!
Menin lantalan taakse jossa sijaitsi iso latomainen varasto sieltä otin kottikärryt ja seinältä talikon.Sitten astelin kohti tallia lykäten korrikärryjä.Käytävällä väistin yhtä hevosta ja taluttajaa ja jatkoin matkaa karsinalle asti.Sitten rupesin töihin.Lapioin lantaa kärryihin ja tuntui että sitä oli loputtomasti.½h päästä oli lannat kärryissä ja minä jynssäsin Karosin kaurakippoa puhtaaksi.Siihen oli pinttynyt orin ruokia kiinni.Kun se oli puhdas puhdistin vielä vesiautomaatin niin että pöly ja lika oli tiessään ja varmistin että automaatti toimi.Sitten vein pesu välineet pois ja kärräsin lannat lantalaan ja kottarin ja talikon takaisin omalle paikalle varastoon.Hain uusia turpeita isoon sankoon ja kannoin sen karsinalle.Levitin turpeet huolellisesti ja vein sangon takaisin.Pyyhin karsinan ovessa olevat nimikyltit siis kaikkien karsinoiden ovista ja vein sitten pyyhkeen pois.Sitten otin Karosin riimunarun ja riimun ja lähdin hakemaan sitä.Viheltelin tarhan portille ja kurkistelin puiden välistä missä se oikein oli.Ei kulunut kauaa kun Karos jo ravasi paikalle pää ylväästi ylhäällä.Se tuli portille kiltisti joten annoin sille porkkanan ja sujautin riimun päähän.Taputin sen lihaksikasta kaulaa ja avasin portin.Talutin sen tarhasta ulos talliin.Hiukan se yritti pistää vastaan mutta pysyi käsissä hyvin.Päästin sen karsinaan ja laitoin ketjuun kiinni.Hain varustehuoneesta harjapakin, satulan, suitset, satulahuovan ja juoksutusliinan, juoksutusraipan sekä suojat.Aloitin harjaamisella.Hain pyörivin vedoin sitä ja puhelin sille samalla.Karos painautui harjaa vasten ja puhisi.Suittuani sen puhdistin kaviot.Sitten pistin pakin syrjään ja otin suojat.Sujautin ne jokaiseen jalkaan ja nappasin satulan ja -huovan.Laskin kevyen satulan varovaisesti orin selkään ja taputtelin sitä.Karos kuopi kaviollaan mutta jatkoin satulointia.Kiristin vyötä varovaisesti.Sitten otin suitset ja sujautin ne orin päähän.Pistin suitsiin kiinni juoksutusliinan ja lähdimme pihalle.Menimme kentälle ja suljin portin.Menimme keskelle kaartoon ja pysähdyimme.Kiristin hiukan vyötä ja päästin Karosin uralle.Pidin tiukasti liinasta kiinni.Kävelytin Karosia ensin n.7 kierosta.Sitten Vaihdettiin suunta ja sama juttu.Sen jälkeen päästin sen raviin mutta ongelmiakin oli luvassa.Se nimittäin yritti kiihdyttää täyteen raviin ja nosti päätään korkealle kohti taivasta.Sain sen kumminkin pian ravaamaan oikein nätisti.Ravautin sitä 5min molempiin suuntiin.Sitten hidastimme takisin käyntiin.Sain prrr ja kiristin liinaa.Karos alkoi tepastelemaan kiivaasti aloillaan ja potkimaan.
-Soo soo poika nyt vain pysähdyt niin hyvä tulee, mutisin.Kun Karos vihdoin pysähtyi kehuin sitä tosi paljon ja pidin hetken aloillaan.Sitten päästin sen takaisin käyntiin.Teimme pysähdyksiä jonkin aikaa niin ravissa kuin käynnissäkin.Sitten vaihdoimme suunnan ja oli ympyröiden ja kaarroksien aika.Sain oikein taiteilla itsekkin liinan päässä jotta ympyrät ja kaarrokset onnistuivat mutta se tuotti tulosta ja pian Karos meni todella nätisti kuin tuleva kouluponi.Kehuin sitä ja annoin porkkanan.
½h ravi-käynti ja helppojen asioiden kertailun jälkeen menimme kentällä olevia puomia käynnissä.Karosille saikin pitkään jauhata jotta se totteli siinä ettei puomeille rynnätty.Mutta loppujen lopuksi meni kyllä oikein kivasti.Sitten kokeilimme hiukan ravissa.Kun rauhassa ja hiljaa mentiin niin sujui aivan uskomattoman hyvin.Ja ori nautti!Sitten kokosin pari estettä ja koitimme niitä.Ne olivat vain 10-20cm joten ensin menimme ne käynnissä ja sitten ravissa.Molemmissa sujui ihan kivasti.Sitten jätimme esteet ainakin hetkeksi ja kokeilimme laukkaa.Miaskautin ja sanoin laukka.Ori otti jalat alleen ja loikkasi laukkaan.Aluksi yritin hiljentää sen menoa mutta kun ei oikein onnistunut heilautin raippaa saapastani vasten ja ori ampaisi vielä kovempaan menoon.Käskin ja käskin sitä juoksemaan niin kovaa kuin ikinä pääsee ja kyllähän se meni.Monen kierroksen jälkeen hidastin hikisen hevosen menoa.
-No olisiko nyt sitten hidasta?Sanoin ja kokeilimme uudelleen.Karos yritti taas pyrähtää täyteen menoon mutta hetken treenailun jälkeen se meni todella nätisti hidasta laukkaa.Menin kierroksen laukan jälkeen päästin sen irti ja ohjasin sen kohti esteitä.Se hyppäsi ne hienosti laukassa.Parin kierroksen jälkeen nostin hiukan esteitä ja Karos sai näyttää taitojaan pikkuisen isommissakin kuin vain 10-20cm korkuisissa.Sen jälkee otin hikisen orin kiinni ja taputin sitä.Se huohotti raskaasti joten kävelytin sitä n.10min ja harjoittelimme vielä paria pysähdystä ja kaarrosta ennen kuin astelimme talliin.Riisuin satulan, suitset ja suojat ja pistin Karosille riimun.Talutin sen pesupaikalle ja aloitin.
Pesin sienellä kaulan, selän, lavat ja lautaset huolellisesti ja suihkuttelin jalkoja jonkin aikaa.Sitten kuivasin sen hikiviilalla ja heitin loimen selkään.Vein orin karsinaan ja jätin sen sinne rouskuttelemaan päiväheiniä.Menin pesemään sen varusteet jotka olivat todella hikiset.Sitten lähdin kotiin syömään.
Kun palasin tallille oli kello jo 19.Siispä ehdin vain harjata vielä hiukan märän hevosen ja selvittää sen jouhet.Sitten otin pari lantakasaa tarhasta ja sen karsinasta ja annoin iltaruuat.Sitten lähdin kotiin.
~ WonderKommentit: Hienosti hoidettu, hyvä että oria liikuttaessasi olet päättäväinen etkä anna Karosin tehdä oman mielensä mukaan! Kiva myös että autat aina tallin siivoushommissa :)
Ulkona oli todella vilpoista. Pakkanen paukkui ja poskiani nipisteli. Onneksi olin laittanut lämpimästi päälleni. Huusin tarhan portilta: "Peikkoooo! Tulehan tänne!" Peikko höristi korviaan. Sen hengitys höyrysi. Lähdin kävelemään sen luokse. Se antoi ottaa itsensä hyvin kiinni. Napsautin riimun-narun lukon sen riimuun kiinni, ja löhdimme yhdessä kävelemään takaisin tallille. Suljin tarhan portin huolella. Minua ja Peikkoa vastaan tuli Keena, jota talutti Ulrika. Keenastahan Peikko vasta innostui. Se alkoi tepastella ympäriinsä, ja katsoi kokoajan taaksepäin minne Keena meni. Puhelin sille vain, ja jatkoin matkaani talliin. Karsinaan päästyäni Peikon kanssa otin siltä pois riimun, riimun-narun ja loimen. Laitoin ne omalle paikalleen ja hain Peikon harjat.
Astuin karsinaan ja aloin reippaasti harjat Peikon karvaa, joka oli yllätys yllätys melko puhdas. Peikko vain luimisteli minulle, mutta en välittänyt siitä. Harjasin vain ja puhelin sille. Peikko oli hieman kiusaantuneen näköinen, kun en pelännytkään sitä. Yritin vain olla välittämättä siitä. Ja taisin onnistua näyttämään määrätietoiselta, koska se lopetti luimistelun ja alkoi rentoutua. Toinen ongelmakohta tuli, kun yritin puhdistaa kavioita. Peikko nirkutteli hampaitaan ja luimisteli, eikä millään aikonut nostaa jalkaansa. Itsepintaisen ponnisteluni jälkeen sain kaikki kaviot puhdistettua. Tosin Peikko antoi hieman periksi, kun olin saanut puhdistettua kaksi ensimmäistä kaviota. Se varmaan huomasi, että oli turha pomotella uutta hoitajaa. Vein harjat paikoilleen ja hain satulat, suitset ja suojat. Menin karsinaan sisälle, ja nyt vastaanottona oli kahta kauheampi luimistelu. Laitoin ensimmäisenä suojat sen jalkoihin. Se sujui ihan hyvin, mutta kun otin satulan luimistelu alkoi taas vielä hirveämpänä. Nostin vain satulan Peikon selkään ja se uhkasi purra minua. Laitoin satulan kunnolla Peikon selkään ja kiristin satulavyötä. Luimistelu loppui kun aloin laittaa suitsia. Se ei yrittänyt edes nostaa päätäään ylös, minä pystyin laittamaan sutiset ihan rauhassa ja kunnolla sille. Sitten päätin hakea kypäräni ja muutkin tavarani kaapistani.
Talutin Peikon kentälle. Päätin ratsastaa hieman koulun ja esteiden sekoitusta, mutta ei mitään liian raskasta. Eräs tyttö, jonka nimeän en tennyt tarjoitui taluttamaan Peikkoa sen aikaa, kun minä laitoin puomeja ja tolppia oikeille paikoille. Kentän reunalle oli tullut muutama tyttö katsomaan. Kiitin tyttöä, joka oli taluttanut Peikkoa, ja talutin Peikon kentän keskelle.
Kentän keskellä laskin jalustimet alas, kiristin satulavyötä ja nousin selkään. Selässä vielä kokeilin satulavyötä. Säädin jalustimet oikean pituisiksi, ja pyysin Peikkoa siirtymään käyntiin. Ensin se ei millään meinannut lähteä liikkeelle, se varmaan testasi minua, mutta kun pyysin hieman topakammin, se lähti liikkeelle. Annoin Peikon kävellä käyntiä pitkin ohjin. Kun olin vähän aikaa kävellyt, otin ohjat ja pyysin Peikolta ravia. Se lähti pehmeään raviin ja minä kevensin tahdissa. Tein ravissa ympyröitä ja kaarteita, menin ravipuomien yli ja vaihdoin välillä suuntaa. Peikko alkoi taipua ja tuntua pehmeältä. Se hangoitellut yhtään vastaan kun pyysin sitä vain nätisti. Kentän laidalla oli edelleen muutama tyttö ja pyysin, että jos he voivat laittaa ravipuomien etäisyyden laukkaetäisyydeksi. He tekivät "työtä käskettyä", ja minä kiitin heitä. Pyysin Peikkoa nostamaan laukan, ja se nosti ihanan keinuhevosen laukan. Laukkasin Peikon kanssa ympyröitä ja menin laukkapuomeja, vaihdoin välissä suunnan ja laukkasin samat asiat tähänkin suuntaan. Laukan jälkeen annoin sen hieman levätä. Kävelimme pitkin ohjin ja Peikko näytti tyytyväiseltä.
Käynnin jälkeen kokosin ohjat ja nostin taas ravin kautta laukan. Lähestyimme sellaista 60 cm estettä ja Peikko jarrutti reilusti ennen estettä. Sitten se hyppäsi reilun hypyn, johon en ollut yhtään varautunut. Pysyin kumminkin selässä hyvin. Päätin lähestyä estettä uudelleen ja nyt ennen esttettä käytin pohjetta enemmän ja maiskutin. Peikko yritti parhaansa ja onnistui nyt paremmin. Kehuin sitä hienosta hypystä. Hyppäsin vielä muutaman kerran esteen ja koko ajan Peikko vain paransi hyppyjään. Loppuverrytelyksi ravasin vähän aikaa m olempiin suuntiin. Lopuksi otin vielä käyntiä pitkin ohjin. Kaarsin kentän keskelle ja nousin alas Peikon selästä. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Lähdin taluttamaan Peikkoa takaisin talliin. Karsinassa otin Peikolta varusteet pois ja harjasin sitä vielä. Nyt se ei enää luimistellut. Laitoin Peikolle loimen ja riimun ja napsautin riimun-narun lukon sen riimuun kiinni. Sitten lähdin viemään Peikkoa takaisin tarhaan.
Ennen kuin päästin Peikon tarhaan muiskautuin sille pusun ja rapsutin sitä korvan takaa. Kehuin sitä paljon ja se näytti vähän ihmettelevän mitä teen. Minä vain hymyilin ja päästin sen tarhaan riehumaan. Peikko todellakin riehui, se laukkasi kavereidensa luo ja pukitteli. Se näytti olevan onnellinen ja minä kun luulin, että siltä lähti virta kun ratsastin sillä, mutta ei... Menin takaisin talliin, laitoin riimun-narun takaisin paikoilleen ja hain valmiiksi jo tavarani kaapistani. Menin kentälle ja keräsin esteet pois. Sitten päätin lähteä kotiin. Minulla oli ollut mukava päivä Peikon kanssa.
~ MilenaKommentit: Kivasti hoidettu ja hyvin kirjoitettu tarina! Hyvä että yhteistyönne ratsastaessa lähti näin hyvin käyntiin ja taas voisin sanoa samaa kuin viime tarinan kommenteissa - hyvä että osaat olla välittämättä ruunan "ilkeilystä". Ensi kerralla jos voisit siivota karsinankin? :)
Sisällä vein Peikon sen omaan kotoisaan karsinaansa ja otin siltä loimen, riimun ja riimun-narun pois. Peikko alkoi heti mussuttaa karsinan pohjalle jääneitä heiniä. Minä puolestaan laitoin riimun ja riimun-narun niiden omaan koukkuunsa ja loimen sen omaan telineeseensä. Hain harjat ja menin takaisin Peikon luo. Avasin karsinan oven ja tervehdykseksi sain luimistelevat korvat. Päätin astua rohkeasti karsinaan ja harjata Peikoin huolellisesti. Peikko luimisteli kun harjasin sitä. Oloni oli aluksi hieman turvaton, mutta yritin olla rohkea ja määrätietoinen. Ei auttanut olla pelokas. Muuten Peikon hoidosta ei tulisi mitään... ikinä. Harjailin Peikkoa, vaikka se luimistelikin minulle. Peikon karva oli hieman likainen ja harjasin sen huolellisesti. Harjatessani Peikkoa ajattelin etten menisi tänään ratsastamaan, koska halusin tutustua Peikkoon paremmin (joten tämä tarina jää hieman lyhyeksi). Peikko alkoi rentoutua ja minua alkoi hymyilyttää pikku "oripojan" kiltteys. Laitoin harjat pakkiin ja vein sen omalle paikalleen. Minulla oli hieman kiire joten muiskautin Peikolle pusun, hain laukkuni ja lähdin kotiin. Päätin, että palaisin huomenna takaisin ja menisin Peikon kanssa ratsastamaan
~ MilenaKommentit: Kiva minitarina, hyvä ettet säikähtänyt (tai ainakaan näyttänyt säikähdystäsi) kun Peikko näytteli hurjaa oripoikaa :D Ratsastamattomuus oli myös hyvä idea näin ensimmäisellä kerralla, maasta käsin on tosiaan parempi tutustua ensin. Ja se on muuten riimunnaru (jos yhdyssanan ekan osan lopussa ja toisen osan alussa on sama konsonantti niin sana tulee normaalisti yhteen, jos taas vokaalit [aeiouyäö] vastaavalla tavalla niin viiva siihen väliin, tyyliin kuu-ukko, jossa lausuttaessakin tavallaan kuuluu se viiva lyhyenä välinä. Anteeksi, jokin mystinen äidinkielen olevinaan-opettaja nostaa päätään minussa aina välillä..) ;)