virtuaalihevonen
Novalero Ion VH-47113

Syksyllä 2010 tuli jälleen aika minulle luopua joistain rakkaista hevosistani, ja Novasta päätin luopua jotta se saisi paremman loppu-uran kunnon kouluradoilla ja tulevaisuuden aktiivisena loistoperiyttäjänä - itselläni ei riittäisi aikaa orille niin paljon kuin se tarvitsisi, ja kuitenkin siinä on loistoperiyttäjän ainesta joka ei varmasti Suomessa olisi päässyt suurestikaan näkymään. Niinpä Novan osti ranskalainen kouluratsastaja ja hevoskasvattaja, jonka ratsuna ja orina Nova varmasti tullaan Euroopassa näkemään! Haikein mielin hyvästelin tallin komeuden, "ihmeellisen valkoisen orin" kirpeänä syyspäivänä 6.9.2010.


kimo PRE-ori, 157 cm x kasvattaja: Ionic, omistaja Amar
syntynyt 24.07.2008, 12 v. (2 kk = 1 va » 24.9. 13 v.) x Ko Int.II, Re 60, Me 60
koulupainotus x kisa- ja jalostuskäytössä

Alempana toinenkin kuva jonka voi klikata suuremmaksi! Kuvien © Avi Cohen.

Sukujuuret

i. Novato GA ii. Novalero iii. Nimeno XXI
iie. Destinha
ie. Calymera iei. Egoisto
iee. Cantaresia
e. Ylvania ei. Uruguay eii. Pelegrosso
eie. Lunara
ee. Yulia Bella eei. Tornado X
eee. Ynez
Novan isä on ioniclainen espanjalaisori Novato GA. Säkäkorkeudeltaan 157 senttisen komistuksen painotus on doma vaquerassa, eikä ori näin ollen ymmärrettävästä syystä ole kisakenttiä kummemmin kolunnut. Jälkeläisiä tällä hienolla, pääasiassa mukavaluonteisella mutta ajoittain kovinkin temperamenttisella orilla oli ennen Novaleroa vasta yksi, mutta tähän mennessä jälkeläisiä on ilmestynyt kaksi lisääkin. Novaton hienot askellajit ovat periytyneet kaikille sen jälkeläisille!
Novato GA:n isä Novalero, jonka mukaan omistamani pojanpoikansa on saanut nimensä, oli myös doma vaquera -painotteinen ja esiintyi ahkerasti suuremmissakin näytöksissä pitkin asuinmaatansa Espanjaa. Orilta löytyi rutkasti temperamenttia, mutta osaava ratsastaja sai esiintymisestä nauttivan ratsun kyllä pysymään kurissa. Jalostuskäytössä tämä 158 senttinen kimo oli suosittu taitojensa vuoksi, ja sille syntyikin kymmenen jälkeläistä, joista osa toimii työhevosina, osa esiintyy näytöksissä ja löytyypä varsoista kouluratojenkin valloittaneita.
Novaleron isä Nimeno XXI ei ollut mikään kuuluisuus, mutta omistajansa ehdoton silmäterä. Kimo, 156 senttiä korkea ori oli nimittäin ahkera, työintoinen ja kuuliainen hevonen joka toimi "paimenratsuna" espanjalaisen omistajansa karjatilalla. Nimenon omistaja tahtoi jättää itselleen parhaasta työratsustaan itselleen yhden varsan, ja siksi se astutettiin kauniilla ja hyvärakenteisella Destinhalla.

Destinha, Novaleron emä ja oman Novaleroni isänisänemä, oli todellakin mitä kaunein tamma! Tämä ruunikko neito syntyi pieneen siittolaan kunnianhimoiselle omistajalle, jonka ei tarvinnut pettyä ainakaan Destinhan kohdalla. Tamma oli luonteeltaan kipakka ja varsinainen nirppanokka välillä, mutta kuitenkin kiltti. Luonteensa heikkoudet tamma korvasi monin kerroin rakenteellansa, sillä tamma niitti menestystä monen monissa näyttelyissä ja kantakirjattiinkin ensimmäisellä palkinnolla! Varsoja tamma ehti saada omistajansa harmiksi "vain" viisi elinaikanaan, ennen menehtymistään kuudennessa varsomisessaan jossa myös varsa menehtyi.

Novato GA:n emä, eli Novan isänemä Calymera oli suosittu siitostamma erityisen mukavan ja kuuliaisen luonteensa ansiosta. Se ei loistanut kummemmin kilparadoilla, vaikka kävikin normaaleissa seuratasoisissa koulukilpailuissa silloin tällöin näyttäytymässä. Myös esteitä tamma loikki omistajansa nuoren tyttären kanssa pikkuisissa esteluokissa, ja parissa pienemmässä doma vaquera -näytöksessäkin kimo tamma kävi näyttelemässä taitojaan nuorten ratsastajien kanssa. Mitään erityisempää mainetta tamma ei kuitenkaan niittänyt, mutta moni sen kisoissa nähnyt ihastui täysin sen suloiseen luonteeseen ja kauniisiin silmiin.. Varsoja Calymera sai viisi kappaletta ennen jäämistään eläkkeelle siitoshommista.
Calymeran isä oli komea ori Egoisto, joka toimi omistajansa maatilalla paimenratsuna ja kilpaili ja esiintyi doma vaqueran parissa, saavuttaenkin pienen piirin suosion, varsinkin omien jälkeläistensä syrjäytettyä itsensä maatilan hommissa. Orilta löytyi säkäkorkeutta 159 senttiä ja kimon karvan alla majaili hieno rakenne, jolla ori kävin muutamat palkinnot näyttelyistäkin napsimassa. Jälkeläisiä orista jäi vain kaksi, sillä omistaja ei kummemmin piitannut jalostustouhuista.

Calymera peri hienot liikeensä isältään, mutta ihastuttavan luonteensa ja nöyryytensä emältään Cantaresialta, joka siis on Novan isänemänemä. Tämä kimo, 155 senttinen tamma ei ollut kilpakenttien valloittaja perustasoisten liikkeidensä ja jähmeän ratsastettavuutensa vuoksi, mutta asuttamallaan matkailutilalla se oli kyllä suosittu retkiratsu rauhallisuutensa ja varmajalkaisuutensa vuoksi. Monia asiakkaita ihastuttanut tamma sai vain yhden jälkeläisen omistajan halutessa päästää paljon rahaa tienannut, pidetty tammansa ajoissa eläkkeelle.

Novan emä oli kaunis kimo, 158 senttiä korkea koulutamma Ylvania, joka menehtyi 26.4.2009. Tammalla oli ihastuttava luonne ja se oli loistava, huolehtiva emä kaikille viidelle varsalleen. Se ei koskaan kilpaillut vaan keskittyi vain varsojensa hoivailuun, vaikka liikettä ja näköä tammasta löytyikin kouluradoilla kotona: esiintymishaluinen tamma ei kuitenkaan ollut ja stressaili kuljetustakin sen verran ettei sitä kisoissa sitten käytetty.

Ylvanian isä oli hienon rakenteensa ja hienoisesta temperamenttisuudestaan huolimatta hyvän luonteensa ansiosta KTK-II -palkinnon ansainnut kimo, 165 senttinen PRE-ori Uruguay. Ori ei paljoa ratsastuskilpailuissa käynyt, mutta doma vaquera -näytöksissä oli kyllä mahdottoman komea ja yleinenkin näky, samoin kuin isommissakin näyttelyissä. Jälkeläisiä tälle suositulle jalostusorille sikisikin vähän yli kymmenen kappaletta!
Uruguayn isä, kimo Pelegrosso, oli myös loistavarakenteinen ja monipuolinen ori, joka kilpaili niin näyttelyissä kuin doma vaquerassa ja kouluratsastuskilpailuissakin. Luonteeltaan ori oli kuitenkin poikaansa vaikeampi, ja sitä käsittelemään tarvittiin aina tottuneet ihmiset. Vaikeampi luonne vaikuttikin kantakirjaustilaisuudessa siihen ettei orille rakenteen takia odotettua II-palkintoa herunut, vaan se joutui tyytymään KTK-III -palkintoon. Kouluradoilla ori keräsi jonkin verran sijoituksia aluetasolla ja se sai seitsemän jälkeläistä.

Uruguayn emä taas ei ollut mikään rakenteellinen helmi, mutta luonteensa puolesta varsin hyvä kouluratsu, joka kilpaili kansallisellakin tasolla vaativissa luokissa. Novan emänisänemä Lunara, kimo 159 cm korkea tamma, oli äärettömän herkkä ratsu ja kuuliainen vain varovaisella, tutulla ratsastajalla. Lunarasta löytyi myös mielettömästi liikettä ja se olikin ihailtu tamma, joka hoidettaessa oli rauhallisempi kuin kouluradalla päättäväisyyttä ja energiaa uhkuen kiitäessään ja leijaillessaan. Tammasta tulikin vanhemmalla iällä suosittu jalostushevonen ja se sai 5 varsaa ennen kuolemaansa suolisolmuun.

Ylvanian emä Yulia Bella oli kuin tyttärensäkin: suuren, melko tunnetun siittolan kantatamma joka ei turpaansa paljoa oman tallipihan ulkopuolelle pistänyt. Bellalta Ylvania onkin selvästi miellyttävän luonteensa perinyt! Bellalla yritettiin nuorena kilpaillakin jonkin verran, mutta se homma todettiin melko turhaksi tamman muuttuessa kisapaikkojen sähköisessä tunnelmassa hermostuneeksi ja säpsyksi. Kotona 156 senttinen tamma kuitenkin miellytti kouluratsastajia tasaisilla askellajeillaan ja kuuliaisuudellaan.
Yulia Bellan isä, Novan emänemänisä oli melko tuntematon musta pre-ori Tornado X, jonka suvusta löytyy pääasiassa paimenhommissa toimineita hevosia. Luonteeltaan ori oli nimensäkin mukaisesti melkoinen tornado ja pyörremyrsky joka laittoi paikan kuin paikan sekunnissa sekaisin: tallissa oria sanottiinkin lähes mahdottomaksi käsitellä, mutta osaavalla ratsastajalla orista kuoriutui ihan kelpo paimenhevonen. Kisoihin tai näyttelyihin oria ei kuitenkaan viety, mutta kaksi varsaa se jätti jälkeensä omistajan astuttaessa orilla pari oikein rauhallista tammaa: varsin hyvin tuloksin onneksi!

Yulia Bellan emä, Ynez, oli kiltti ja rauhallinen kouluratsu, joka näytteli kouluratsastustaitojaan ja kepeitä askellajejaan ahkerasti kansallisillakin kouluradoilla hienosti menestyen. Omistajan toivomaa näyttelymenestystä hennolle, 156 senttiä korkealle kimolle ei kuitenkaan kertynyt. Toivoessaan parhaimmasta kouluratsustaan itselleen hyvärakenteista varsaa omistaja astutti tamman useita kertoja erilaisilla oreilla, ja varsoja sille syntyikin kuusi kappaletta ennen erityisen ansaittuja eläkepäiviä.

Jälkeläiset

Novalla ei ole jälkeläisiä mutta siitä on otettu talteen kolme annosta pakastespermaa. Lähetä sähköpostia omistajalle jos tahtoisit Novalerosta varsan tammallesi.

Sanasia luonteesta

Novalero Ion on Etelä-Eurooppalaiseen tapaan tempperamenttisempi tapaus. Se testaa ja komentaa niitä jotka ovat arvoasteikossa omasta mielestään itsensä alapuolella, mutta tottelee nöyrästi ja yhteistyöhaluisesti niitä jotka tunnustaa johtajikseen. Valitettavasti johtajuusaseman valtaaminen tältä orilta vaatii paljon töitä, kärsivällisyyttä, herkkyyttä ja silloin tällöin koviakin yhteenottoja. Mutta siinähän se suhde lujittuu, nee?

Nova on kuin kaksi eri hevosta riippuen siitä kuka sitä hoitaa. "Alamaisen" hoidossa ollessaan Nova tuppaa kiukuttelemaan koko ajan. Se tulee mielellään karsinan ovelle vastaan korvat luimussa, polkee maata kavioillaan ja kyetessään potkii karsinan ovea kärsimättömästi kaviollaan kuin haluaisi pois inhottavasta hoitopiinasta. Kiinni sitominen ärsyttää Novaa suuresti, mutta hoitajan fyysisen hyvinvoinnin kannalta se on suotavaa. Omissa kuvitelmissaan alempiarvoisilleen Nova ei millään suostuisi nostamaan kavioita putsattavaksi, eikä yhtään mieluumin ottaisi kuolaimia suuhun tai satulaa selkään. Novan steppaillessa edestakaisin hoitajaa häiritäkseen kannattaakin antaa sille kunnon läimäys ja karjaisu, jotka tosin tulistuttavat oria entisestään - mutta kun se sitten ehkä käyttäytyy sen aikaa kunnolla että hoitaja ehtii napata taskustaan porkkanan, voi sillä palkita herran mahdollisen hyvän käyttäytymisen. Pomon hoidokkina Nova taas käyttäytyy suorastaan mielistelevästi: seisoo paikallaan oven tai ikkunan luona ihmettelemässä maailman menoa, nostaa kaviot pienestä vinkistä ja avaa suunsakin kuolaimille siivosti käskettäessä. Pitkien hoitosessioiden aikana Nova joka tapauksessa kyllästyy, eikä se kummemmin välitä harjauksista ja rapsutteluista.

Talutettaessa Novan käyttäytyminen riippuu jälleen taluttajasta. Toisia herra riepottelee mielellään ja helposti pitkin pihamaata tammojen ja ruohotuppojen perässä; toisten kanssa se kulkee reipasta tahtia taluttajan vierellä, joskus vähän etuillen mutta komennuksesta ruotuun palaten, ja pysähtyy ja kääntyy silloin kun taluttajakin niin tekee. Peseminen on Novan mielestä aivan turhaa ja vähän kammottavaakin puuhaa, ja se kiemurtelee aina vesisuihkun saavuttaessa sen selän ja nostelee kavioitaan mitä ihmeellisimpiin ilmansuuntiin jalkoja huuhdeltaessa. Useampi ihminen Novan pesussa on siis tarpeen.

Ei liene vaikea arvata että ratsuna Nova on samanlainen takinkääntäjä kuin muutenkin. Toisille se esittelee pukkeja ja äkkistoppaustaitoja ja tekeytyy niiin osaamattomaksi jukuripääksi että on vaikea uskoa. Jokainen ratsastaja pääsee kokemaan tämän vaiheen aluksi, ja riippuu paljolti ratsastajan istunnan vakaudesta ja voimankäytöstä mutta samalla myös hevostenkuuntelutaidosta kuinka nopeasti päästään toiseen vaiheeseen: siihen kun Nova kuuntelee ratsastajaansa herkeämättä, rekisteröi pienimmänkin avun ja liitelee askellajissa kuin askellajissa kuin unelma pitkin kenttää.

Nova on ehdottomasti paras kouluratsuna: sen oikein suunnattu temperamentti saa sen yrittämään jokaista liikettä niin pitkään että ratsastaja on tyytyväinen, se ei kyllästy heti vaikka jotain vaativampaa liikettä jahkattaisiinkin useita kertoja ja kaiken lisäksi sen loistava tasapaino ja upeat liikkeet ovat omiaan kouluradoilla. Esteistä Nova ei ole ikinä innostunut, kunhan jotenkin lompsii esteiden yli tyylistä tai ratsastajan mukavuudesta välittämättä. Maastossa Nova on vähän säikky ratsu, se ei pidä pelottavan näköisistä pusikoista joista voi milloin vain hyökätä kimppuun ties mikä olio! Suuria autoteitä kannattaa Novan kanssa vältellä, koska rekat ovat sen mielestä hurrrrjan pelottavia ja niitä se voi juosta karkuun kovaa kyytiä tai vaihtoehtoisesti loikata ojaan tai metsään moista hirviötä piiloon.

Kun Novaa lastataan kuljetusautoon, se ei selvästikään ymmärrä astelevansa itse moiseen hurjan kauheaan rekka-autoon, vaan tepsuttelee suhteellisen tyynesti lastaussiltaa pitkin ja tarkistaa että hevosten matkustusosassa on kaikki hyvin. Kun kaikki vaikuttaa turvalliselta ja heinäverkko pullottaa heinästä, asettuu Nova taloksi ja matkustaa ihan mielellään. Reippaita vauhdinmuutoksia ja jyrkkiä kaarteita se tosin aina protestoi potkimalla kuljetusauton seinää.

Kisapaikoilla Nova esittäytyy aina ensimmäisenä kisapaikan valtiaana, hörhöttää tammoille ja steppailee aikansa ennen kuin tajuaa ettei pääse suuren yleisön huomion keskipisteeseen kuin kisaradalla. Verryttelyssäkin se kyllä yrittää varastaa huomiota muilta, jolloin ratsastajan täytyy todellakin keskittyä jotta saa pidettyä orin kurissa ja poissa muiden tieltä. Kilpa-areenalla Nova sitten ymmärtääkin loistaa, se paistattelee oikein mielellään parrasvaloissa ja panee parastaan - huonosti mennyt verryttely ei siis tarkoita surkeaa kilpailusuoritusta!

Mutta ennen kuin Novan kanssa pääsee palkintopystejä keräämään, täytyy molempien käydä läpi kova koulu ja vuodattaa vähän verta (toivottavasti toki ei), paljon hikeä ja kenties kyyneleitäkin.

Otteita elämästä

Novan päiväkirja löytyy täältä.

Novalero kilpailee pääasiassa porrastetuissa, KRJ:n alaisissa kilpailuissa, tarkista ominaisuuspisteet rekisterisivulta.

12.5.2009: nimilistavalmennus Pocket Rocket:ssa, taso HeC-B, valmentajana Anni Taija Sjånd, kommentit:
Nova ei esittänyt tänään ihan parastaan. Nuorelle oriille vieras paikka ja vieraat hevoset ja tammat olivat kiinnostavia ja ratsastaja sai tehdä töitä oriin saamiseksi kulkemaan haluttuun suuntaan halutussa tempossa. Ori esitti mm. mielenkiintoisi pukkisarjoja ja jyräsi kättä vasten mutta hienosti sait oriin takaisin kuulolle ja sait pideltyä sen, mainiota! Sinullakin kädet nousivat vähän ylös oriin pelleilessä ja katselit sen korviin - rauhallinen käsi ryöstötilanteissakin niin ei lähde kuolainta pakoon hevonen. Lopussa sait Novan menevään kuitenkin kivasti ja väläytti se sitten hieman hyviäkin puoliaan lopussa.

19.5.2009: KRJ:n alaiset tarinakilpailut Stonegardenissa, luokka Kür HeC, sijoitus 1/2
Niin monta loppupäästään olemattomaksi järsittyä kynää, niin monta unetonta yötä ja niin monta päässä soinutta kappaletta. Kisapäivä lähestyy kovalla kiireellä ja vielä on paljon tehtävää! Olemme siis tallin nuorimman kouluratsun kanssa matkalla kilpailuihin Stonegardeniin, ja tapojeni mukaan aivan liian myöhään alan valmistautua edessä häämöttävään kür-koitokseen.. Treenaamme Novan kanssa päivittäin erilaisia ratoja jotka lopulta ajautuvat kaikki aivokoppani ö-mappiin, talliporukan voimin pohditaan ratsuni heikkouksia ja näytönpaikkoja, yritetään saada kasaan mahdollisimman mairitteleva ohjelma.

Eräänä sunnuntaina laiskottelen television ääressä toivoni menettäneenä: kunnes kuuluville kajahtaa Serranon perheen alkumusiikki ja tajuan Novan espanjalaisen temperamentin kaipaavan ehdottomasti espanjalaista, sähäkkää ja rytmikästä musiikkia! Tästä keksinnöstä innostuneena säntään tallille, laitan kuraisen, kimon PRE-herrani kuntoon ja kaappaan sen, kannettavan ministereon ja kourallisen tallilaisia mukaani ja riennän kentälle. Heti musiikin ensisävelien aikana harjoittelu alkaa luistaa kuin saippua märissä käsissä, joskin hallitummin, ja ohjelma muotoutuu kuin itsestään.

Tämän ensimmäisen, mieltäni avartaneen harjoittelukerran jälkeen treenaamme taas päivittäin ja aivan uudella innolla! Astelemme radalle rytmikkäästi lyhyessä ravissa Novan nostellessaan luonnostaan kinttujaan korkealle, tervehdyksestä kaarramme kahdeksikolle laukassa musiikin rytmin muuttuessa iloisemmaksi, vähemmän marssimaiseksi. Ohjelma sisältää paljon laukkaa ja suuria, pehmeitä kaarteita, Novan mielestä tylsempää kävelyä ja peruuttelua välttelemme enemmän.

Kisoja edeltävänä päivänä saan valmiiksi omaan, musta-punaiseen pukuuni ja Novan suitsiin ja jalustimiin kiinnitettävät kultaiset hapsukoristeet, ja innolla odotan kisapäivää jolloin pääsemme näyttämään kykymme ja espanjalaistyyliset asumme niin tuomaristolle kuin yleisöllekin!

2.6.2009: nimilistavalmennus Versaillesissa, taso HeA, valmentajana Miv, kommentit:
Nova aiheutti hieman häslinkiä maneesiin tultaessa hirnumalla ja yrittämällä viedä ratsastajaansa ympäri maneesia. Onneksi alkuverryttelyn jälkeen hevonen alkoi olla jo hallinnassa ja takajalat ratsastettuna alle. Kuitenkin ori pyrki helposti etupainoiseksi ja jouduit tekemään paljon töitä pitääksesi sen ylempänä. Harjoittelimme takaosakäännöksiä alkutunnista ja ne tuntuvat olevan teille molemmille helppoja, kunhan Novan saa vain keskittymään. Lisäykset ravissa ja laukassa saisivat olla selkeämpiä ja liike lennokkaampi.

4.6.2009: nimilistavalmennus hevostalli.netissä, taso HeB, valmentajana Wetched, kommentit:
Espanjalaista en olekkaan valmentanut aikoihin, oli hienoa tehdä jälleen tuttavuutta tämän upean rodun kanssa, vieläpä niin komean edustajan kuin Novalero. Tunnin aiheena oli helppo B-ohjelman 4-kaarinen kiemuraura. Lämmittelyn suoritimme pääosin ympyröillä - pääty-ympyröillä, keskiympyrällä ja kahdeksikolla tehden siirtymisiä, asetuksia sekä muotoonhakua. Ori lämpeni nopeasti, joten siirryimme tehtävään myös nopeasti. Idea oli kummallekkin tuttu. Aluksi orin suoristamisessa ja pian sen jälkeen asettamisessa oli ongelmaa, mutta kun kumpikin vetryi, näin hyviä suorituksia.

20.6.2009: KRJ:n alaiset tarinakilpailut Kwaliteitissa, luokka HeB, sijoitus 5/6
Oih, surku voih.
Orini espanjalainen
lastaussillalla horjahti,
kun kisapaikalla lastia purimme.

Ei ensin missään näkynyt,
oli ori itsensä:
leikkiväinen ja liitäväinen.

Vaan kisaradalla,
tuntui se tahmealta,
haluttomalta ratsuni.
Keskeyttää täytyi,
pois radalta oli
itsenikin käveltävä.

Eläinlääkäri orin tutki:
oi ja voi, on jalassa venähdys,
edessä kesäloma orillain pitkä.

Suruissa mielin ja
suu mutrulla,
ori vierelläin ontuen,
trailerille astelin:
kotiinlähtötunnelmat kovin apeat olivat.

8.8.2009: KRJ:n alaiset tarinakilpailut Lutinassa, luokka HeC, sijoitus 3/12
Voitko mukamas itse vastustaa noiden ruskeiden nappisilmien anovaa katsetta? Olla ihailematta väräjäviä lihaksia valkoisen, silkinpehmeän karvapeitteen alla? Ainakaan minä en voi, enkä usko että kukaan muukaan voisi ainakaan tutustuttuaan lähemmin Novaan, joka kantaa kunnianimeä Uljas Valkoinen - ja aivan syystä.

Kyllähän Novan espanjalainen temperamentti voi joskus vähän kuohahtaa, mutta toisaalta se on oikea herrashevonen eikä rohkene luimistaakaan tutuilleen, naisille varsinkaan. Toisille oreille Nova toki näyttää kaapin paikan, kuten oikean orin kuuluukin. Se jakaa rajattomasti suosiotaan ihaileville tammoille, aivan kuin kisakentillä tuntuu esittävän upeat lisäykset, kokoamiset, kiemurat ja kaamurat aina vain Sinulle, jokaiselle katsojalle henkilökohtaisesti.

Eikä kukaan kisakatsomossa istuva voi haaveillakaan mistään niin hyvästä kuin Novalla ratsastaminen - ei varmasti, vaikka oria katsellessa jokaisen mieleen varmasti muodostuu ajatus siitä mitä tällä kimolla ratsastaminen voisi olla. Kenenkään haaveet eivät kuitenkaan voi olla lähelläkään todellisuutta, sillä Nova on ratsunakin jotain hämmästyttävän upeaa ja hienoa! Sen pehmeä liito kentällä minne ikinä ratsastaja vain ajatteleekin suuntaavansa, pehmeät askeleet kuin mummon vanhassa nojatuolissa ja askelten rytmikäs kumina kentän pohjaan, höyhenenkevyt yhteys ratsastajan käden ja orin suun välillä, yhteys jota Nova ei koskaan riko ennen ratsastajaa.

Ah, en edes osaa kuvailla orin lllentäviä lisäyksiä, niiden vaivattomuutta, sitä kun maisemat vilisevät ohi silmien etkä voi estää hymyä kihoamasta huulillesi orin askeltaessa tasaisen varmasti, herkeämättä sinua kuunnellen, kevyesti temperamentin sävyttämänä. Eikä tämä asia ole ainut jota en orissani osaa sanoin kuvailla, jokaisen täytyisi itse kokea tämän ihmeellisen hevosen lumous! Jollaista ei jokainen hevonen pystykään luomaan - ei voisi vaikka omaisikin yhtä suloiset silmät, silkkisen turvan ja kiiltävänvalkoisen karvan täydellisiä lihaksia peittämässä... Ah, Uljas Valkoiseni!

Kommentit: Teksti onnistui hyvin kuvailemaan selkeästi jumalaista ja upeaa hevosta, joka on jokaisen tallitytön unelma. Tekstin tyyli toi hyvin esille uljautta ja ainakin minä rakastuin täysin oriin. Mistä tällaisia hevosia oikein saa?! :D

kilpailut

Porrastamattomat KRJ:n alaiset kisat:
01.04.2009: Virtuaalitalli Viiala, Helppo C: 4/40
19.05.2009: Stonegarden, Kür Helppo C: 1/2 - tarinaluokka, tarina
20.06.2009: Stonegarden, Helppo B: 5/6 - tarinaluokka, tarina
05.08.2009: Divine Angel, KN Special: 2/3 - tarinaluokka
08.08.2009: Lutina, HeC: 3/12 - tarinaluokka, tarina

Villit koulukilpailut:
22.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 25/30 & 10/31
23.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 11/26 & 13/26
24.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 13/27 & 18/27
25.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 7/26 & 12/26
25.06.2009: Villi-Cup, HeC & HeB: 13/55 & 9/74
26.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 26/27 & 11/27
27.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 22/32 & 7/30
28.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 20/27 & 28/28
29.06.2009: Zarda, HeB & HeA: 6/26 & 16/27