 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
|
 |
|
|
 |
|
|
 |
|
|
 |
|
|
 |
|
|
 |
 |
|
 |
|
Henkilökunta // Päiväjärjestys // Tarhaus
Esittely
Mitä sinä arvostat tallirakennuksessa? Toivottavasti et ainakaan moderniutta, korkeita kattoja, steriiliyttä ja millimetrin järjestystä - edellä luetelluista asioista Heijastuksen tilukset eivät nimittäin voi tarjota sinulle mitään. Sen sijaan Heijastuksessa voit kokea jääkalikointia vanhassa, kiviseinäisessä tallissa talvisin, pölyn aiheuttamia aivastelukohtauksia kevätsiivouksen aikaan ja kompurointia pihan mukulakivillä. Heijastuksessa tunnelma on rento ja tuttavallinen, ja mahtavan työntekijämäärän puutteesta johtuen on äärettömän suuri todennäköisyys että sinutkin kiskotaan töihin - halusitpa sitä tai et!Historia
Heijastuksen tiluksien tarina alkaa jo ajalta jolloin naamioituneet maantierosvot ja -ryövääjät karauttelivat pitkin pimeitä metsäteitä, suurkartanoiden nutturapäiset pikkutyttöset kirmailivat pelloilla pitkissä mekoissaan ja ylhäiset naiset istuivat koreissa, uljaiden hevosten vetämissä kärryissä. Tilalla asui eräs rikas hienostoperhe, aina siihen asti kunnes tuli ilkeä roisto, tappoi perheen isännän, raiskasi rouvan ja vei arvohelyt. Lapsettoman (noh, ainakin tuohon yöhön asti) rouvan häpeä ja suru olivat liian suuria kannettavaksi tällä pienellä paikkakunnalla, jossa tieto siihen aikaan kulki kenties nykypäiviäkin nopeammin. Rouva siis lähti ja jätti kartanon monien kymmenien hehtaarien peltoineen ja metsineen vaille historiaa.
Siitä, että Heijastus nykyisin harjoittaa toimintaansa juuri tällä tilalla, saan kiittää jotakin jo hautakummun lepoon painunutta papparaista, joka aikanaan toimi kartanossa palvelijana. Hän nimittäin otti kartanon maiden kera hoidettavakseen, ja lopultakin tämä suvussa ylimääräisenä hulppeusextrana kiertänyt kartano on minun! Pellot ja metsät tosin vuokrasin heti ensitöikseni läheisille maanviljelijöille - enhän minä mitään maanhoidosta ymmärrä, tahdon vain kuulla hevosten kavioiden kopinan, hirnahtelun ja pärskinnän tilalla josta se oli vaiennut vuosikymmeniksi.
Ympäristö
Heijastus sijaitsee mitä loistavimmalla paikalla Suomessa, juuri siinä upeassa maassa mistä linnut karkaavat kylmää ja pimeää karkuun talveksi, leskenlehdet puskevat itsensä ojien pohjalta esiin toukokuussa ja pakkasherran pojan tuuli ravisuttelee kirjavat lehdet puista syksyisin.
Heijastusta lähin paikka joka vähääkään kertoo sivilisaatiosta, on maatila muutaman kilometrin päässä metsän takana. Sieltä kantautuu keväisin maaseudulle ominaisia tuoksuja, ja kesäisin lehmien ammuminen saattaa kuulua tallille asti. Sivistyksestä kertoo toki myös kirkko, jonka torni pilkottaa järven toisella puolella ylhäisessä yksinäisyydessään mustana, ristillä varustettuna siluettina. Ennen vanhaan oli kyläläisillä, myöskin kartanossa asuvalla väellä, tapana ajaa hevosilla järven jään yli joulukirkkoon - nähtäväksi jää, voidaanko tätä perinnettä jatkaa ilmaston lämpenemisen vuoksi..
Lähin kylä on kirkon lähettyvillä, siis järven toisella puolella. Matkaa sinne ei kuitenkaan tule rannan viertä kulkevaa vaahteroiden ja pihlajien reunustamaa hiekkatietä pitkin kuin kahdeksan kilometriä, tiheämmin autojen siloittamaa asvalttitietä pitkin matkaa tulee lähes 15 kilometriä. Kylä on ihastuttavan vanhanaikainen: vaaleanpunaisia, -sinisiä ja keltaisia kivisiä kerrostaloja vierivieressä kapean kivipäällysteisen kujan molemmin puolin. Vanhanaikaisuutensa ja lämpimän ilmapiirinsä ansiosta kylä onkin suosittu turistikohde, mikä tuo mukavasti vierailijoita Heijastukseenkin. Kylästä löytyy kaikki tarpeellinen - ruokakauppa, vanhan viinikellarin tiloihin moderniksi sisustettu kahvila, posti, pikkuinen kylästä vuosikymmenien varrella otettuja kuvia esittelevä kirjasto sekä perinteitä vaaliva pubi. Kylän koulu lakkautettiin valitettavasti muutamia vuosia sitten, ja nyt Liisat ja Matit raahaavat eväsomenansa mukanaan kaupunkiin, jonne kylältä on matkaa noin 20 kilometriä.
Heijastuksen pääportti on takorautainen, ja mikäli vadelmia kesäisin pullistelevat pensaikot eivät peittäisi näkyvyyttä, voisi huomat korkeat kivipalkit jotka yrittävät edelleen sinnikkäästi pitää porttia pystyssä vuosisatojen tuomalla kokemuksella. Portin takana matka jatkuu pitkin leveähköä hiekkatietä, jota reunustavat suuret ja vanhat koivut, jotka kieltämättä nostavat kauhukerrointa tuulisella ilmalla. Koivukujan ympärillä on valkoaitaisia laitumia ja tarhoja sekä kesäisin lainehtelevia peltoja, joilla loppusyksystä voidaan järjestää kunnon laukkakilpailut.Pihatie, koivukuja, mikä liekään, päättyy tallin päätyyn pensailla ja valkoisella puuaidalla rajatulle hiekkapohjaiselle alueelle joka toimittaa parkkipaikan virkaa. Tallin toimistoon pääsee valkoiseksi rapatun, punaisella katolla varustetun tallirakennuksen päädystä, missä syvennykseen asetetulle vihreälle puuovelle johtaa kiviportaat.
Tallirakennus
Toimisto on paitsi suurta tammista, tietokoneen ja paperikasojen valtaamaa työpöytää sekä arkistokaappeja, myös upottavaa nahkasohvaa, keittiönurkkausta ja kevyttä teen tuoksua - toimisto ja tallilaisten oleskelutila yhdellä kertaa! Toimiston lattiaa peittävät raidalliset räsymatot, seinillä roikkuu raskaissa kehyksissä valokuvia ja maalauksia, ratsastuskentälle päin maisemaa esittelevän ikkunan edessä on suuri pirtinpöytä jonka ääreen mahtuu vaikka koko tallin väki viettämään siestaa hevosten ruoka-aikana. Toimistosta löytyy myös tallilaisten tavaroille varatut lukolliset kaapit ja pikkuruinen vessa raidallisella tapetilla varustettuna.
Toimiston ulko-ovea vastapäätä on pääsy tallin käytävälle. Aivan toimiston vieressä käytävän eri puolilla ovat ovet varustehuoneeseen, jonka seiniä peittävät kiiltävät nahkasatulat, suitset koukuissaan ja lattiasta kattoon ulottuvat hyllyt ja kaapit, sekä rehuvarastoon, jossa pikkuiset hyllyköt kiertävät seiniä, rehusankot odottavat oven vieressä pinossa ruokinta-aikaa ja rehut säilötään suurissa peltisissä astioissa huoneen seinustoilla.
Varustehuoneen vieressä on tallin vihreä, kaksiosainen ulko-ovi joka johtaa kivetylle pihalle. Pääovea vastapäätä on avoin pesukarsina, jonka yhtä seinää koristavalta hyllyltä löytyy linimenttejä, pesusieniä, hevosshampoita, karvankiilloketta ja muutama harjakin - kaikkea hevosen kaunistamiseen ja huoltoon tarvittavaa turhaketta.
Pitkän, betonipäällysteisen käytävän loppuosa onkin sitten vain karsinaa karsinan perään. Käytävän molemmin puolin karsinoita on 18 kappaletta, jokainen kooltaan 4 x 4 metriä, alaosastaan valkoiseksi maalattua puuta ja yläosastaan koristeellista mustaa kalteria lukuun ottamatta ikkunalla varustettua ulkoseinää. Kuivikkeena karsinoissa käytetään turvetta, varsovan tamman karsinassa tosin olkea. Jokaisesta karsinasta löytyy vesiautomaatti (jotain luksusta siis täälläkin), rehuastia ja nuolukiviteline. Tilan säästämiseksi ovet ovat liukuovia, ja niissä on koukut hevosten riimuille sekä telineet muutamalle loimellekin.
Piha, kenttä, maneesi, tarhat ja laitumet
Tallin toimistoa vastakkaisesta päädystä pääsee pihalle pääoven kaltaisesta ovesta. Oven takaa aukeaa upea näkymä: ensin nurmipohjaisia, valkoisella aidalla aidattuja tarhoja, sitten kevyesti alaspäin viettävää peltoa ja viimeisenä ja komeimpana aiemminkin mainitsemani järvi, jonka toisella puolen voi talvisin nähdä kylää muutenkin kuin kirkon osalta. Ovesta oikealla on portti tallin takana olevaan tarhaan joka jatkuu aina suuren sekametsän laitaan, ja tallin kulman takana sijaitsee korkealla kivimuurilla kolmelta sivulta rajattu lantala. Vasemmalla kulman takana on tallipiha, jota reunustaa tienpuoleiselta sivulta hiekkapohjainen ratsastuskenttä, järvenpuoleiselta sivulta komea kaksikerroksinen kartanorakennus omenapuutarhoineen, ja yhdeltä sivulta tallin kanssa samantyylinen varastorakennus, jossa säilötään heiniä ja tallinsiivoustarvikkeita kuten kottikärryjä ja lapioita.
Heijastuksen ratsastuskenttä on varsin tilava, kooltaan 25 x 60 metriä, mikä mahdollistaa kaikenlaisten koulukilpailuluokkien järjestämisen kisoissa. Kentän vierellä on pieni katos jossa säilytetään kouluaitoja ja estetarpeita muurista kavalettitarpeisiin. Kentän pohja on kimmoisaa hiekkaa joka kastellaan kesäisin auringon kuivatettua pintaa liiaksikin, tasoitetaan kun muutama ratsukko on lentänyt kumoon esteharjoituksissa ja aurataan pilvien puuskittua liiaksikin hiutaleita maan kamaralle talvisin. Pitkään jatkuvan pisaroinnin varalta kenttä on salaojitettu. Aitahan on samanlaista kuin tarhoissakin, valkoista lankkua - itse asiassa kentällä ja yhdellä suurista, tietä reunustavista laitumista on yhden pitkän sivun verran yhteistä aitaa. Pimeiden talvi-iltojen varalle kenttä on valaistukin.
Maneesin nurkalta sinne johtava kärrytie jatkuu pellonviertä metsän varjostaman mutkan taa, jossa sijaitsee toukokuussa 2009 valmistunut, askellajiratsastukseen tarkoitettu ovaalirata. Rata on aidattu matalalla, valkoiseksi maalatulla lankkuaidalla ja joka puolelle sen ympärille on pystytetty penkkirivejä katsojien iloksi. Tuomarin ja kuuluttajan koppi on toisen suoran sivun kohdalla ja radan keskustassa on pehmeällä hiekalla päällystetty kenttä, erityisesti muiden askellajilajien ratsastukseen suunniteltu. Sen vierellä on omat penkit ja katoksensa tuomareille.
Tarhat ja laitumet ympäröivät Heijastuksen tallipihaa ja sen rakennuksia lähes joka puolelta, kuten aiemmin sepittämästäni on varmaankin jo käynyt ilmi.. Kaikki tarhat ja laitumet ovat nurmipohjaisia ja lankkuaitaisia, kooltaan tarhat ovat puoli hehtaaria ja laitumet hehtaarista kahteen. Tarhoja löytyy ympäristöstä 23 kappaletta, laitumia aivan tallin tuntumasta 2 ja kauempaa järven rannasta kolme laidunta lisää. Tarhoihin hevosia mahtuu korkeintaan kolme kerralla, laitumilla vaeltelee kesäisin neljästä seitsemään hevosen laumoja. Niin tarhoista kuin laitumiltakin löytyy joko metsikköä tai katos jonne hevoset voivat kirmata karkuun syyssateita, talven viimaa tai kesän hellettä, ja näistä suojista löytyy myöskin suuret vesiastiat.
Kuvia tallin upeista maastoista
|
Tallin vakiokävijät & työntekijät
Hoitajien lisäksi tallilla pyörii tietysti tiukkapipoinen tallin omistajatar Amar, sekä kaksi palkattua tallityöntekijää: Ulrika ja Elina. Vähemmän säännöllisesti tallilla auttelevat lähitalojen tyttökolmikko: Liina, Kaisa ja Annika. Tällä hetkellä tallin hevosista vain Bialla on hoitaja, hän tottelee nimeä heidi.
Amar on siis tallin omistaja, jonka opiskelut keskeytyivät lukion jälkeen - talli siirtyi hänelle heti kun täysi-ikäisyyden maaginen raja oli saavutettu. Rahansa hän ansaitsee kilpailuista ja muun tallin toiminnan kautta. Luonteeltaan Amar osaa olla tiukka, mutta yleensä hän on kuitenkin varsin leppoisa ja varhaisdementoitunut. Amarin tunnistaa helpoiten punaisista hiuksista, virneestä naamalla ja sinisistä, kuluneista ratsastushousuista.
Ulrika on 21-vuotias, hevosenhoitajaksi valmistunut naisihminen. Luonteeltaan hän on ystävällinen ja alkuun melko varautunut, mutta tulee kuitenkin toimeen kaikkien kanssa - niin hevosten kuin ihmistenkin. Ulkonäöllisesti Ulrika ei vastaa aivan yleistä käsitystä suomalaisista - mustat, useimmiten letitetyt pitkät hiukset ja ruskeat silmät saavat hänet näyttämään intiaanimaiselta.
Elinaa, Ulrikan lisäksi Heijastuksessa tallityöntekijänä toimivaa brunettia ei voi olla kuulematta! Joko hänen hersyvä naurunsa raikuu yli ratsastuskentän, tai jatkuva pälätys kuuluu jostain tallin kolkasta. Elina on siis todella sosiaalinen, eikä häneltä tahdo saada suunvuoroakaan lähes koskaan. Kaikki työnsä Elina hoitaa kuitenkin äärettömän tunnollisesti höpöttelynsä ohessa.
Liisa, Kaisa ja Annika ovat yläasteikäisiä tyttöjä, jotka asuvat Heijastuksen lähellä ja käyvät silloin tällöin koulun jälkeen auttelemassa tallihommissa - tästä palkaksi he saavat ilmaisia ratsastustunteja Amarilta. Liisa on pitkä- ja vaaleahiuksinen, pienikokoinen tyttö, joka tulee erityisen hyvin toimeen Elinan kanssa. Hän tykkää hoidella erityisesti nuoria varsoja ja poneja. Kaisa on mustahiuksinen, pisamakasvoinen tyttö, jolla riittää huumorintajua ja myönteistä ajattelua vaikka muille jakaa. Hän pitää erityisesti orien kanssa puuhastelusta, ja pärjääkin lempihommassaan erinomaisen hyvin. Annika on kaveriporukan hiljaisin tyttö, joka kyllä innostuessaan peittoaa melkein Elinankin puhetulvallaan. Vaikka Annika erityisesti tuntemattomien ihmisten seurassa onkin melko arka, ei sitä hänestä hevosen selässä uskoisi - Annika on aina se joka on ratsastamassa talliin uutena saapuneella hevosella ensimmäisenä, ja joka maastossa aina ehdottaa reipasta laukkakilpailua!
Päiväjärjestys
Kuuden aikoihin laitetaan hevosten rehuannokset turpoamaan nimettyihin sankkoihin (löytyy rehuvarastosta). Päivän heinät kannetaan varastorakennuksesta tallin eteiseen ja osa päätyovelle.
Aamurehut jaetaan seitsemältä; ensin heinät, sitten väkirehut. Ruokinnan yhteydessä tarkastetaan että vesiautomaatit toimivat ja ettei hevosilla ole turvotusta jaloissa, kolhuja, naarmuja yms. Ne hoidetaan tarvittaessa esimerkiksi vedellä, desinfiointiaineella tai voiteella. Tarvittaessa kysy rohkeasti apua!
Noin kahdeksalta viedään hevoset ulos tarhoihin (katso alempaa tarhausta koskevat ohjeet), kunhan ensin on tarkastettu että tarhat, joihin hevosia viedään, ovat kunnossa ja siistejä. Naulaa ja vasaraa saa käyttää tarvittaessa, kottikärryn ja lapion käyttö on melko pakollista.
Päivän työaika on liukuva. Kaikkia hevosia ei tarvitse viedä ulos kerralla, mutta hevoset joita ei viedä tarhoihin, liikutetaan heti. Liikutuksen ja sen jälkeisen hoidon jälkeen hevoset viedään sitten tarhoihin. Kaikki joilla ei ole hevosta liikutettavana, osallistuvat tallin siivoukseen - karsinoiden putsaukseen, puhtaiden kuivikkeiden kärräämiseen, rehuastioiden ja vesiautomaattien puhdistamiseen, käytävän lakaisuun ja yleiseen paikkojen järjestämiseen.
Kahdeltatoista pitää jokaisen hevosen olla tarhassa, ja silloin laitetaan hevosten päiväruoat turpoamaan. Karsinoiden ja tallin siivous voi vielä jatkua, tässä välissä on hyvä tauko myös putsailla hevosten varusteita (joita on jo sinä päivänä käytetty) ja harjoja.
Yhdeltä ruokitaan hevoset joko tallissa tai tarhoissa. Talvisin ja kehnolla säällä ruokinta hoidetaan aina tallissa. Tarhoissa ruokittaville hevosille ei tarvitse antaa heinää kesäisin, muina vuodenaikoina pari siivua, tallissa ruokittaville heitetään heinää samaten pari siivua per hevonen. Hoitajat ja muu tallihenkilökunta voi myöskin syödä tässä välissä.
Suunnilleen kahdelta viedään sisällä ruokitut hevoset taas tarhoihin, toisaalta osa hevosista otetaan heti liikutukseen. Ruokinnan jälkeen ei kannata vetää rankkoja treenejä hevosen kanssa, ne tehdään mieluumin kun ruokinnasta on kulunut ainakin pari tuntia!
Iltaan asti noudatetaan taas liukuvaa työaikaa - hevosia liikutellaan, viedään tarhoihin ja tarhoista pois, karsinoita siivotaan, varusteita putsataan ja tallia järjestellään sekä huolletaan miten kukin ehtii.
Kuudelta laitetaan hevosten iltarehut likoamaan, ja heinät jaetaan karsinoihin valmiiksi. Tähän aikaan jokaisen hevosen on taas oltava tarhassa herkuttelemassa ja rentoutumassa. Nyt kenttä voidaan lanata, kastella tai aurata ja muuten siistiä tarvittaessa, tarkistetaan että kaikki tavarat ovat oikealla paikallaan ja talli ja piha siistissä kunnossa.
Seitsemältä haetaan hevoset sisälle ja jaetaan iltarehut, tarkastetaan taas hevoset kolhujen ja naarmujen varalta. Kun kaikki on kunnossa, sammutetaan tallin valot, suljetaan ovet ja painutaan itsekin yöpuulle.
Tarhausohjeet
Hevoset viettävät tarhoissa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Sateisella säällä hevoset suojataan sadeloimella, toisaalta kesäsateiden aikaan loimitus ei ole pakollista, ellei vettä tule jatkuvasti ja auringosta ei ole tietoakaan. Jos sateen lisäksi ilma on tuulinen ja / tai muuten viileä, laitetaan sadeloimen alle fleece-viltti tai ohuempi puuvillaloimi. Pakkasella käytetään tietysti toppaloimea, ja yli 18 asteen pakkaselle hevoset viettävät ulkona vain noin tunnin aamulla ja tunnin iltapäivällä. Silloin toppaloimen alle laitetaan toinenkin loimi tuulisuuden ja pakkasen purevuuden mukaan. Kolealla ja tuulisella ilmalla tarhailun ajaksi voidaan laittaa puuvilla- tai ulkoiluloimi riippuen säästä ja hevosesta. Hionnutta hevosta ei ikinä tarhata viileällä tai tuulisella ilmalla, vaan se jätetään talliin kuivumaan - tietysti kun sitä ensin on kuivattu hikiviilalla ja pyhkeellä.
Hevosia per tarha on korkeintaan kolme, eikä yhdelläkään hevoslaumalla ole vakiotarhaa. Tietyt hevoset kuitenkin tarhataan aina keskenään, katsothan listasta kenen kanssa kukakin tarhailee:
| Kolmen koplat:
Emmiina - Smigrende - Gilda | Parivaljakot: | Tarhataan yksin:
Peikko Karos Nella Zlatan Iivari Eppu Rando |
* Yksityiset merkattu eri värillä!
Lisää kuvia tallin maastoista
|