Hoitaessa Arto käyttäytyy rauhallisesti, jos tallissa ei ole mitään suurempaa hälinää. Arto ei luota uusiin ihmisiin heti ensimmäisellä kohtaamiselle. Jos käyt tunnollisesti tervehtimässä sitä, niin pian oletkin jo saavuttanut Arton luottamuksen. Tutun ihmisen läsnäollessa Arto seisoskelee rauhassa paikoillaan ja pitemmän puunaamisen jälkeen alkaa tämän pojan silmäluomet uhkaavasti lerppumaan. Jos kyseessä on kumminkin täysin uusi tuttavuus, niin Arto vahtaa herkeämättä, mitä sille tehdään. Se ei voi rentoutua hetkeksikään ja se voi koitua usein hoitajallekin hankalaksi. Varustaminen käy yleensä suhteellisen helposti, mutta joskus kuolaimet joutuu kylläkin suurin piirtein tunkemaan suuhun. Eläinlääkärin tarkastukset ovat Artolle hirmuisen pelottavia, mutta muutamalla porkkanalla tai omenansiivulla saa yleensä turhan jännityksen katoamaan. Kengitykset ovat jo tuttu rutiini Artolle eikä se pahemmin hermoile niin melustakaan kuin kengittäjän olemuksesta. Taluttaessa Arton kanssa saa olla kaiken aikaa varuillaan. Joskus se on niin herkällä päällä liikenteessä että se pelkää jopa omaa varjoaan. Toisina päivinä se taas kävelee niin rohkeasti ja tammojen lähellä alkaa askel kummasti nousemaan. Kannattaa kiepsaista riimunnaru aina turvan ympäri, koska Artosta ei voi koskaan olla täysin varma. Arto on ennen tahtonut juosta ihmisten yli, mutta onneksi tämä tapa on jo tuntunut jäävän unholaan. Arton pahasti säikähtäessä sitä ei pidättele edes kahden ihmisen voimat - se on vain menoa sitten. Vedestä Arto ei erityisemmin pidä, mutta ei sitä kuitenkaan kammoakaan. Arton kanssa on todella mukava käydä uimassa järvessä tai lammessa, koska se ei koskaan mene liian syvälle, mutta kumminkin ui.

Ratsastaessa: Askellajit Artolla ovat suoraan sanottuna huimaavat. Se on yllättänyt joka ainoan ihmisen, joka sen selkään on kavunnut. Arto on ihastuttanut jo monen monta ratsastajaa ja kysyntäkin alkaa olla sen mukaista. Alkukäynneistä lähtien Arton askel on reipas ja se alkaa itsekin lisäämään pituutta vähitellen. Muutaman voltin ja taivutuksien jälkeen Arto on tarkasti kuulolla ja ravi nousee siitä vain. Ravi on lennokasta ja ehdottoman tasainen istua. Arto on itsekin hyvin mieltynyt kouluratsastuksen tuottamiin iloihin. Laukka on oikein hienosti hallittua ja koottuna oikein kaunista katseltavaa. Maastossa kunnon revittely on Artolle kovasti mieleen ja se onkin hyvää vaihtelua kunnon koulutreenien jälkeen. Artolla voi mennä aivan huoletta ilman satulaa jokaisessa askellajissa, jos sen saa pysymään kontrollissa. Voin lämpimästi suositellakin sitä vähän pitempään ratsastaneille. Kouluratsastus on ehdottomasti Arton heiniä. Se nauttii kunnon treeneistä ja mikäs sen mukavampaa onkaan kuin onnistumisen ilo. Arto loistaa omaa hyvyyttään, kun se on oppinut jonkun kauan harjoitellun asian. On uskomatonta katsella, kun hevosen ratsastajan yhteistyö sujuu saumattomasti ja luottamus on molemminpuolista. Esteillä Artoa saa yleensä alkuun rauhoitella. Se kuumenee, kun suunta otetaan kohti ensimmäistä estettä. Arton hypyt eivät ole parhaimmasta päästä, mutta pyrkimys on ihailtavaa. Vaikka väärällä askeleella lähestyttäisiinkin, niin Arto hyppää, jos se suinkin vain on mahdollista. Muuriesteet Arto ylittää kunnon loikalla, ettei se vain vahingossakaan hipaise estettä. Esteratsastuksessa ratsastajalla on merkittävä rooli, koska Arto kaipaa melko paljon apuja. Pidätteiden tullessa oikeassa paikassa Arto hyppää lähes joka kerta puhtaasti. Maastossa Arto on oikea hösääjä. Se mulkoilee joka suuntaan hermostuneesti ja pienenkin rasahduksen kuullessaan sen jalat tippuvat alta. Tiheät pusikot ovat Artolle kammottavia ja niiden lähelle se ei mene millään. Jos sitä yrittää väkisin ajaa johonkin, niin seurauksena on mitä varmimmin vain sarja takajaloille kavahtamista. Laukatessa Arto tahtoo usein ryöstää herkästi, joten aivan kuka vain ei voi tämän oriin kanssa maastoon suunnata. Mukaan kannattaa aina ottaa joku kaveri mahdollisten epäonnistumisien sattuessa.

Kuljetuksessa Arto saattaa ensin tuottaa ongelmia traikkuun menemisessä, mutta muuten se on oikein rauhallinen matkustaja. Arton täytyy aina ensimmäisenä nähdä ettei trailerissa ole mitään pelottava tai mahdollisesti vaarallista, ennen kuin voi mennä sisään. Joskus Artoa täytyy vähän houkutella herkuilla että se astuisi sisään, mutta yleensä se menee nätisti traikkuun. Matkan aikana Arto on rauhallinen, muta kuoppaisella tiellä se alkaa kuitenkin jo jonkin verran hermoilla, mikä on tietysti ihan luonnollista. Ulos traikusta Arto tulee rauhallisesti ja harkitsee tarkoin mihin jalkansa laskee, ettei vain astuisi syrjään sillalta. Arto on hyvä matkakumppani kokemattomallekin hevoselle, rauhoittavan vaikutuksensa ansiosta ;)!

Kisoissa Arto on aluksi vähän hermostuneempi kuin kotona, mutta pienen lämmittelyn jälkeen se alkaa rentoutua. Kun se huomaa ettei ympäristössä ole mitään vaarallista, se alkaa keskittyä kunnolla tehtäväänsä. Siksi Artoa kannattaakin lämmitellä ja verrytellä jonkin aikaa ennen itse kilpailusuoritusta, ettei se sitten enää hermoilisi. Suorituksessa Arto tietää että huomio on keskittynyt siihen, ja niinpä Arto yrittää aina parhaansa. Se ei onneksi säiky salamavaloja tai paljon muutakaan, johtuen suurilta osin siitä että se keskittyy ainakin lähes 100 prosenttisesti. Arto on siis oikeastaan kuin unelma kisoissa, kunhan sen pienen alkujännityksen saa vain pois.

A SIM-game horse! © Maija R. (amarn23@gmail.com) 2006. Valid XHTML & CSS.