![]() Jarmo Hilpinen |
![]() Marko Salmela |
Blue Bay’s –kennelin toiminta
on ollut varsin pienimuotoista. Kasvatustyömme tavoitteena ei ole
täyttää maata griffoneilla. Pentueita on vuodesta 2002 lähtien syntynyt
maailmaan 16. Seuraava pentue on odotettavissa keväällä 2012.
Jalostustyömme perustana ovat Sirpa Hannosen kasvattama petit
brabançonuros Zazou Zolenne Zornione sekä Hollannin tuonti, griffon
bruxelloisnarttumme Beannachtaí Exclusive Erin, kasv. Julie
Glaaser-Maher. Yhteistyö Beannachtaí- ja Blue Bay's- kennelien välillä
on aktiivista ja toimivaa. Molempien kenneleiden tavoitteena on
ensisijaisesti korkealaatuinen rodunjalostus hankkimalla uutta
jalostusmateriaalia, sortumatta käyttämään ns. matador-uroksia. Rotu on
lukumääräisesti niin pieni että on mielestämme väärin kaventaa
geenipoolia liikaa. Lähtökohta rodunjalostuksessa pitää olla rotumääritelmä.
Täydellisiä koiria ei ole olemassa mutta lähelle voi päästä, ja tämä tulee olla aina tavoitteena. Pyrimme jalostuksessa ajattelemaan kokonaisuutta, emme pelkästään joitain tiettyjä yksityiskohtia. Hieman kärjistetysti voisi kysyä: Millainen jalostusyksilö on koira, jolla on nollan polvet ja kiva luonne mutta muuten sitä ei griffoniksi tunnistaisi? Pelkästään pariin (sinänsä tärkeään asiaan) takertuminen saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että ei kyetä näkemään kokonaisuutta ja jalostuksen punainen lanka on jo hukassa.
Jalostukseen käytettävän koiran täytyy edes etäisesti muistuttaa griffonia, joten pelkästään näyttelystä saatu laatuarvosana "hyvä" (H) ei meille ole riittävä syy käyttää yksilöä jalostukseen, vaan tällaisella yksilöllä täytyy olla jotain muuta arvokasta annettavaa rodulle.
Luonne määrää paljon. Mikäli koira on arka tai aggressiivinen, emme käytä sitä jalostukseen. Perinnöllisistä sairauksista vakavimmiksi priorisoimme perinnölliset silmäsairaudet. Sairaita, tai sairaan yksilön lähisukulaisia ei tule käyttää jalostukseen sillä ne saattavat kantaa sairauden aiheuttavaa geeniä.
Yllätyksiltä ei kuitenkaan kukaan voi välttyä, vaikka kuinka pyrkisi olemaan tarkka jalostusmateriaalin valinnassa. Resessiivisenä periytyvät sairaudet kun saattavat kulkeutua monenkin sukupolven päähän ilman, että ne ilmenevät yksilön fenotyypissä.

