Kunnia sille kelle kunnia kuuluu...

Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei ainakaan kun on koiraharrastuksesta kyse. Harrastuksena koiramaailma ei ole helppo, hiekkalaatikot kun tuntuvat olevan "ah-niin-ahtaita". Onneksi matkanvarrella auttajia on löytynyt enemmän kuin niitä jotka asettavat kapuloita rattaisiin... Omien tuntojen purkaminen ja palautteen saaminen treenien jälkeen on tärkeä osa harrastusta, tärkein tekijä omien ja koiran taitojen kehityksessä. Itselläni on ollut ilo treenata ihmisten ja koirien kanssa joiden parissa oikeasti viihdyn, toivottavasti tämä on jatkossakin mahdollista!

Ei saisi eritellä - mutta joskus on ihan pakko...

Ihmisiä tulee ja menee elämässä, toiset viipyvät hetken, toiset viihtyvät pidempään. Joku toivottavasti jää koko loppuelämäksi. On myös ihmisiä joista tulee läheisiä, hyviä ystäviä. Tässä vaiheessa suuren suuret kiitokset (menneille, nykyisille ja tuleville) treenikavereilleni jotka ovat omalta osaltaan auttaneet ja mahdollistaneet tämän mielenkiintoisen harrastuksen - näin äkkiseltään pelkästään hakutreeneihimme osallistuneita on lähemmäs viitisenkymmentä (ellei enemmänkin)!

Kiitokset kuuluvat myös koirieni kasvattajille, ilman heitä minulla ei olisi näin mahtavia otuksia kotona! Kiitos siis Juha ja Tiina (kennel Black Drop) sekä Hartmut (kennel Fuldatal).

Maisa Talviala ja Repa Rantanen - KIITOS! Pitkään asuimme lähes naapureina rekkujemme kera, olosuhteista johtuen tutustuminen siirtyi muutamalla vuodella... Teille kuuluvat erityiskiitokset tehokkaista treeneistä tottiksen, haun, jäljen ja ek:n merkeissä. Ja vieläkin olen myytynä ensimmäisestä Saksan reissustani, se oli KOKEMUS...

Kotisivuja en olisi saanut tehtyä ilman Eevan ja Hannun päivystävää puhelinta. Aika monta piinaavaa paniikki puhelua ja kiitettävä määrä kotikäyntejä asian tiimoilta (ja vähän muutenkin...) on tullut tehtyä. Kyllä kakku on vielä joku päivä tehtynä, ihan teitä varten!