Edellinen | Seuraava | Pääsivu | Lähetä sähköpostia

11. maaliskuuta 2006

Enollani oli kolme poikaa ja Ford Prefect –merkkinen auto. Elimme 60-lukua (luulisin). Auton vilkut lopettivat toimintansa joulun aikoihin. Pojista kaksi vanhinta joutui aina ennen risteystä avaamaan ikkunan, työntämään kätensä ulos ikkunasta ja näyttämään, mihin suuntaan eno aikoi kääntyä.

Pääsiäisen aikoihin perhe oli matkalla mummolaan. Vanhimmat pojat nurisivat vilkunnäyttötehtävistään, eikö vilkkuja voisi jo korjata. Nuorin pojista puuttui keskusteluun: ”Älkää te pojat aina valittako, kyllä pappa sen sitten korjaa, kun näistä joulunpyhistä päästään!”

Samanlaista tuntuu olevan tämä minun kirjoittamiseni – kunhan joulunpyhistä päästään! Päiväkirjan kirjoittaminen on siitä vekkuli juttu, että sitä pitäisi kirjoittaa kohtuullisen ajan tasaisesti. Päiväkirja kuvaa hetken tunnelmia, jotka e ivät enää tunnu samalta muutaman viikon tai päivänkään kuluttua.

Siitä huolimatta pieni kuvaus tämän vuoden asioista – siksi te kai näitä sivuja luette, että jotain elämästämme ja olemisestamme saisitte tietää.

Nykyinen asuntomme

Muutimme uuteen kotiimme vuoden alussa. Asunto sijaitsee Mijas Costalla, Fuengirolasta Mijasiin johtavan tien varrella. Costaa (rannikko) lähempänä on Mijas pueblo (se varsinainen kylä). Asuntomme on niin korkealla, että meri näkyy asunnostamme erittäin hyvin. Toiselta puolelta asuntoa näkyy Mijasin vuori, sekin näkymä on todella kaunis.

Meistä on tullut rivitaloasukkaita entisen kerrostaloasumisen sijaan. Kotimme on neljässä tasossa: sisääntulokerroksessa on keittiö ja olohuone, toisessa kerroksessa on kolme makuuhuonetta ja ylimmässä kerroksessa kattoterassi (auringonottoa rajoitta). Alimmassa kerroksessa on autotalli ja suuri tila, joka kelpaa työtilaksi, vierastilaksi, lasten leikkitilaksi tai miksi vain, tarpeen mukaan. Lisäksi meillä on oma piha ja terassia ja parveketta juuri oikeaan suuntaan aurinkoon nähden. Tällä asumiskokemuksella vaikuttaisi siltä, että terassille tai pihalle aika harvoin tuulee. On siis usein mahdollista syödä aamiaista ja lounasta ulkona talvellakin.

Olemme viihtyneet asunnossa todella hyvin (minun kohdallani nauttimisen määrä on ollut pieni, mutta sitäkin laadukkaampi – olenhan lähes kaiken ajan viettänyt Suomessa työn äärellä). Koulu ei enää ole kävelymatkan päässä, joten olemme liittyneet päivittäin autoa käyttävien porukoihin.

Pitkä hiihtoloma

Sain viettää Espanjassa ruhtinaallisen hiihtoloman: Suomen pääkaupunkiseudun viikon 8 ja Aurinkorannikon suomalaisen koulun viikon 9.

Lensin Málagaan perjantaina 17.2. Zürichin kautta. Lentokentällä oli runsaasti aikaa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja ostin ihanaa sveitsiläistä vuohenmaidosta tehtyä Camembertia (tuoksua sitten ihmettelin Zürich-Málaga –lennolla, olin jo unohtanut ostokseni, jota yksi rakas ystävämme Suomesta olisi varmasti kommentoinut sanoilla: vuohi tervehtii sinua!) ja suklaata sekä lapsille että aikuisille.

Sunnuntaina 19.2. pistäydyin sairasvuoteella, vähän kuumetta ja vatsassa outoa elämää. Kippari teki seuraa... Tälle päivälle suunniteltu saunailta siirtyikin sitten maanantaille. Telttasauna makuuhuoneen parvekkeella toimi kohtuullisesti tuulisesta illasta huolimatta, ja saunamakkara maistui hyvältä.

Tiistaina 21.2. teimme kipparin kanssa luontoretken lähimaastoon pienille kukkuloille. Kukkuloilta on hyvät näköalat, ne sijaitsevat ihan lähellä kotiamme ja siellä kasvaa kaikenmoisia kiinnostavia kasveja.

Törmäsimme alueella espanjalaispariskuntaan, joka kovasti neuvoi meitä, miten pääsemme sieltä pois. Missään ei lukenut privado tai mitään muutakaan, josta olisi pitänyt ymmärtää, ettei siellä saisi olla. Eivät kuitenkaan suoraan käskeneetkään pois. Luulen, että ovat ihan samasta taloyhtiöstä kuin mekin. Syy innokkaaseen neuvomiseen lienee se, että olivat keräämässä villiparsaa - samoilta paikoilta, joissa juuri itse olimme pyöriskelleet (paljonkohan tallasimme...). Siellä sitä siis on asiantunteville parsastajille! Taitaa olla samanlainen ilmiö kuin suppilovahveroiden löytäminen, kun löytää ekan niin sitten lisääkin.

Keskiviikkona 22.2. teimme retken Málagan kasvitieteelliseen puutarhaan. Sinne olin mielinyt jo pitkään, enkä pettynyt retkeemme. Näin talvisaikaan ei tietenkään niin hieno, kuin esim. myöhemmin keväällä.

Viikon 9 olimme suunnitelleet viettävämme purjehtien Baleaareilla, matkaohjelmaan oli suunniteltu oleskelua Palma de Mallorcalla (joka on veneen kotisatama), läheisellä luonnonsuojelusaarella Cabreralla ja vielä Menorcan Maóssa (Mahón).

Torstaina 23.2. kippari lensi Palmalle järjestelemään venettämme lähtökuntoon. Me lensimme perjantaina koulun päätyttyä perässä. Palman lentokentältä otimme taksin kaupunkiin. Taksikuski hermostui kovasti, kun en pystynyt sanomaan tarkkaa osoitetta venelaiturille – laituri kun on yksityinen laituri, ja taksari olisi ehdottomasti tahtonut viedä meidät Real Club Náuticon laitureille. Neuvoteltuamme hetken hän suostui kuitenkin ajamaan meidät kaupunkiin vihoitellen koko matkan (tuhahtelua, olkapäiden kohauttelua ja käsien levittelyä). Kun katedraali (Sa Seu, maailman toiseksi suurin goottilainen kirkko) tuli näkyviin, annoin ajo-ohjeita kipparilta saamieni neuvojen mukaisesti. Laituri löytyi, ja sekä kuljettaja että kyydittävät olivat tyytyväisiä.

Lauantaiaamu 25.2. alkoi asiallisesti kipparin valmistamalla aamiaisella: mansikoita ja cavaa, jotka tarjoiltiin veneen istumalaatikossa auringon paistaessa lämpimästi. Ennen lähtöä piti käydä kaupassa ja jotain muutakin järjesteltävää vielä oli. Tunnit kuluivat ja laiturin omistajakin ilmaantui paikalle – paikallistelevision kuvausryhmän kanssa. Telkkariin tehtiin ohjelmaa venevuokraustoiminnasta, päätähtenä venevuokraamon edustaja. Meidät pyydettiin rekvisiitaksi, ja niinpä lauantain iltapäivä kuluikin filmitähtinä Palman lahdella.

Sunnuntai oli kovin sateinen, ja niinpä pääsimme lähtöön Cabreralle vasta maanantaina. Matka sujui nopeasti reippaassa tuulessa. Kiinnityimme laguuniin poijuun, alueelle ei saa ankkuroitua lainkaan korallipohjan vuoksi. Saarella vietimme aikaa ulkoillen ja lepäillen. Tutustuimme saaren nähtävyyksiin: linnaan, vanhoihin raunioihin, ranskalaisille pystytettyyn muistomerkkiin, mutta ennen kaikkea kasvillisuuteen ja liskoihin.

Paluumatkalle Palmaan lähdimme torstaina. Menorca jäi käymättä, paremmalla ajalla sitten joskus tulevaisuudessa.

Perjantaina 3.3. kävimme kipparin kanssa turisteeraamassa Almudainan palatsin, jossa Juan Carlos asuu ollessaan Palmalla. Kyllä kelpaisi! Turisteerauksen jälkeen kävimme ostamassa simpukoita lounaaksi. Yllättäen saimme lounasvieraitakin. Samassa laiturissa veneessään asuva saksalainen Jojo tuli koiransa Dinon kanssa kylään. Söimme lounaan ja sovimme illalla yhteisestä päivällisestä ravintolassa, johon Dinokin on tervetullut. Aikamoista saksankielen verryttelyä koko perheelle, tytöillä kai kuitenkin parhaassa muistissa.

Lauantai-iltana palasimme Mijasin kotiin nautiskelemaan kakaraväijyyn hälytetyn ystävämme illallistarjoiluista. Tyttäremme tarvitsivat väijyä, koska kipparikin vietti viikon 10 Suomessa.

Kuten tavallista, lensimme Suomeen eri koneilla. Minä lähdin Zürichin kautta jo sunnuntaina, kippari vasta maanantaina. Perillä olimme molemmat vasta maanantaina, minä edellisen päivän jatkoyhteydestä myöhästyneenä iltapäivällä ja kippari illalla.

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.2006

Päivällä työpaikalla ruusuja, illalla kipparin valmistama illallinen kynttilöiden valossa ja kuohuviinin kera. Lisää naistenpäiviä, kiitos!

Kaksi viikkoa lasten seurassa ja kolme viikkoa kipparin seurassa. Nyt perhe on Sierra Nevadalla hiihtämässä, ja minulla on täällä Suomessa vähän orpo olo!

Edellinen | Seuraava | Pääsivu | Lähetä sähköpostia