Ensimmäinen kohteemme oli Ceuta (se on Espanjaa, vaikka sijaitseekin Gibraltarin salmen Afrikan puolella). Minä istuin vilusta turtana aamuista merta katsellen ja yhtäkkiä näin jonkin suuren mulahtavan vedessä. Ehdin jo esikoiselle gsm-viestillä raportoida sen tonnikalaksi, mutta myöhemmin päätimme sen sittenkin olleen meille tuntemattomampi delfiinilaji. Näimme niitä useita myöhemmin salmen toisella puolella.

Meri oli aika kuoppainen, ja välillä kuljimme huimaa kyytiä. Ajattelin marokkolaisia laittomia maahantulijoita. Ei ihme, että heitä hukkuu niin paljon, veneet ovat usein huonokuntoisia ja täyteen ahdettuja. Matkustajilla ei ole pelastusliivejä muista pelastautumisvälineistä puhumattakaan. Espanjan rannikolta sitten keräillään huono-onnisimmat yrittäjät.

Gibraltarin salmea lähestyttäessä vastavirta voimistui, lisäksi meillä oli myös vastatuuli. Ceuta näytti olevan niin lähellä ja kuitenkin saavuttamaton, emme juurikaan edenneet matkanteossa. Mutta ei hätää, kippari viritti peltigenuan, ja kohde alkoi pikkuhiljaa lähetä.