Sunnuntaiaamuna kipitys kalasatamasta deportivo-satamaan. Jätin tyttären kilpailemaan ja lähdin itse onnikka-asemaa etsiskelemään tarkoituksenani matkustaa Fuengirolaan passeja hakemaan. Jonkinlainen haisuli bussiaseman sijainnista oli, mutta varmuuden vuoksi pysäytin rouvashenkilön kysyäkseni tietä. Sattui hyvin, rouva oli itsekin matkalla samaan suuntaan. Kävelymatka sujui leppoisasti Marbellan vanhan kaupungin läpi. Keskustelua rouvan kanssa kävimme espanjaksi, rouva ei ollut señora alun perin, vaan oli kotoisin Ukrainasta.

Palasin passit mukanani takaisin Marbellaan lounasajan viimeisillä minuuteilla, ja poikkesimme rantakuppilaan. Palvelu oli uskomattoman huonoa, ensimmäiset eväsvalintamme eivät tuottaneet tulosta, ruoka oli jo loppunut. Lisäksi tarjoilija käänsi minulle selkänsä kesken puheeni, kippari sai väärän ruoan ja vaikka mitä. Mutta – ruoka, jota vihdoin viimein eteemme kannettiin, oli uskomattoman hyvää. En muista, koska olisin saanut niin hyvää lihaa pippurikastikkeineen. Nam! Hinta oli myös kohtuullinen. Sitten vielä jätskibaarin kautta auringonlaskussa veneelle.