Harrastukseni moottorikäyttöisillä kaksipyöräisillä alkoi joskus -60 luvun puolivälissä.
Kylän kaverien kanssa rassailtiin vanhoja mopoja, ja kun ne lopulta saatiin liikkumaan, niin ajeltiin pitkin kylän metsäautoteitä ja soramonttuja. Pappatunturi oli kova sana siihen aikaan.
Kuvassa Tenho Alarakkolan tyylinäytettä.
Monark Topper
Aika vieri ja ikää karttui, eli täydet 15 v. joka oikeutti mopolla ajamaan ihan yleisilläkin teillä. Isäukolta herui silloista rahaa n. 800 mk, jolla sai kaupasta ihan uuden mopon.
Valintani oli Monark Topper, joka oli siihen aikaan muotoilultaan hieman muista mopoista poikkeava, mutta se oli minun mieleeni.
Sillä ajeltiin pari kesää, ja kun oli talvella askartelun puutetta niin pyörä piti kertaalleen purkaa osiksi ja alkuperäinen valkoinen väri ylimaalata tummansiniseksi.
Kuvassa Topper on väärän kätinen ( kehityksessä negatiivi on ollut väärin päin!)
Pikku hiljaa porukalle kertyi ikää lisää ja vauhtia piti myös saada lisää ....
Joku kavereista sai vanhan Jawa CZ skootterin raadon, sen sellaisen peltilehmän, jossa oli 175cc moottori. No sehän kulki ihan eri tavalla kuin mopo, joten porukalla rakennettiin siitä uusi soramonttuajoneuvo.
Sitten eräänä iltana rupesivat samaiset kaverit muistelemaan, että kuorma-autoilija Ensio Pasanen, joka asui samalla kylällä oli joskus vuosia sitten ajellut brittipyörällä, jossa oli ollut sivuvaunukin. Sitä sitten pohdittiin useampana iltana mopoja rassatessa, että mahtaisiko se vielä olla hänellä tallessa.
No päätin sitten yhtenä iltana mennä Enskaa tapaamaan (vuosi oli kai -68), ja tiedustelemaan huhujen alkuperäisyyttä.
Ariel VB vm.1952
Autotallista löytyi kuin löytyikin Ariel. Se oli VB 600 plunger perällä, vm. -52, ja siinä oli aikanaan ollut se sivuvaunukin, jonka hän kuitenkin oli jo aiemmin myynyt. Hinta, jota hän lyhyehkön kaupan- hieronnan jälkeen pyysi pyörästä oli huimaavat 350 mk.
Koulupoikana minulla ei ollut sellaisia rahoja, joten isäukolta piti mennä pyytämään avustusta, ja kumma kyllä yllättävän helposti rahakukkaron nyörit heltisivätkin. Seuraavana iltana menin sitten Enskan luo Arielia ostamaan. Hän oli tällä välin ruvennut muistelemaan menneitä, ja kertoi, ettei kolmosvaihde pyörässä toiminutkaan, joten hän tiputti hintaa satasella. Pyörä maksoi siis vain 250 mk. No sehän sopi minulle, joten pyörä vaihtoi omistajaa, ja minä talutin ostokseni omaan talliimme (onneksi vain n.500 m ja suurin osa alamäkeä, silloin hintelänä alle 70 kiloisena olisin tuskin saanut pyörää pystyyn omin avuin, jos se olisi kellahtanut kumolleen).
Seuraavana talvena seurasi sitten intensiivinen entisöintivaihe, jolloin purin koko pyörän, maalautin peltiosat automaalaamossa, teetin uuden pakoputken ja satuloiden nahkaosat, hankin uuden akun, teetin vaihteistoon uuden 3-vaihteen hammaspyörän ja sitten pyörä olikin taas keväällä ajokunnossa.
Liikennekatsastus sujui ongelmitta.
Pari kesää sillä ajelin, mutta sitten piti päästä liikkumaan hieman vauhdikkaammin, joten Ariel laitettiin myyntiin.
Myyntihinta oli 680 mk, joten Arielin huikea arvonnousu oli jo alkanut.
Kolmen uljasta brittipyörää (Ariel VB ja kaksi Triuph Tiger Cubia myytiin yhteisellä lehti-ilmoituksella.
Yamaha
Uusi ajokki oli kaksisylinterinen Yamaha 250.
Huippunopeutta löytyi noin 60-70 km/h enemmän kuin Ariel VB'stä.
Aloitettuani opinnot Kotkassa v.-72, tuli kuitenkin pian sellainen tunne että Arielin myynti oli ehkä kuitenkin ollut virhe. Otin yhteyttä kaveriin, jolle olin pyörän myynyt ehdotuksella ostaa se takaisin. Hinta oli kuitenkin kivunnut taas parissa vuodessa 700 mk’n hintatasosta 2400 mk’aan. Kun koko vuoden opintolaina oli siihen aikaan noin 5000 mk, jäivät kaupat tekemättä.
Perheen perustaminen muutama vuosi myöhemmin johti siihen, että moottoripyöräily jäi ja tippa-rellu tuli tilalle.
Moottoripyörät olivat poissa kuvioista lähes 20 vuotta.
Sitten alkoi 90-luku...
Työkaverini Tuomo Hyvönen toi v.1990 vanhan Jawansa Keski-Suomesta Porvooseen entisöitäväksi, ja se sai minuunkin taas uutta kipinää.
Kuvassa Jawa,Tuomo ja Janne pistäytymässä Puolukkapolulla..
Ryhdyin selvittämään, mahtaisiko entinen Arielini olla vielä hengissä. Tiedustelin Porvoon poliisilaitokselta, olisiko pyörä RR-319 vielä rekisterissä ? Hetken odotus, ja heti onnisti. Poliisipäivystäjä ilmoitti sen olevan museorekisteröitynä Elimäellä, ja antoi omistajan, Lenni Lukkarisen yhteystiedot.
Tuomon kanssa käytiin sitten Elimäellä v.-90 lopulla katsomassa entistä ajokkiani.
Yritin hieroa Lennin kanssa kauppoja ostaakseni vanhan Arieliani takaisin, mutta Lenni oli sen verran kiintynyt pyöräänsä, että kauppoja ei syntynyt, mielestäni kohtuullisesta n. 10.000 mk'n tarjouksestani huolimatta.
Kuva Arielista joulukuussa 1990.
Honda CB 350
Ariel kauppojen kariuduttua piti sitten ryhtyä tutkimaan muita vaihtoehtoja. Kävin katsomassa mm. XS650 Jammua, mutta sitten päädyin lopulta kuitenkin -70 luvun suosikkiini, Honda CB 350’een.
Hankin kaksi samanikäistä pyörää, joiden parhaista osista kokosin nykyisen pyöräni, Hondan vuosimallia 1972 ja rekisterinumero KY-17.
Honda rekisteröitiin museopyöräksi v. 1999.
Tuli vastaan ulkomaankomennus, joka johdatti perheen ensin vuodeksi Englantiin ja sen jälkeen toiseksi Saudi-Arabiaan. Englannissa ollessamme oli Ariel -vietti vielä päällä, mutta sopuhintaista VB Arielia ei tuntunut löytyvän. Myös Velocette mallit kiinnostivat.
Panther M100
Naapurikylässä Fishbournessa oli myös pyöräkorjaamo, jonka omistaja Reg Beacher oli innokas Panther harrastaja, ja jolla oli useampiakin eri kuntoisia pyöriä kaupan.
Polkupyöräkorjaamoa Fishbournessa pitävä Reg (kuvassa vasemmalla) on juuri myynyt erään toisen Panther M100 pyörän onnelliselle uudelle omistajalle.
Regillä oli myös toinen minulle sopivan tuntuinen Panther M100 vm -56 pyörä varustettuna umpisivuvaunulla. Yhdistelmän kunto oli sellainen, että täysremontti oli enemmän kuin tarpeellinen.
Se oli kuitenkin kohtuuhintainen, ja kuitenkin riittävästi alkuperäisiä osia tallella, joten kaupat tehtiin, ja pyörä rahdattiin Suomeen v. -92.
Sen entisöin museokatsastuskuntoon Suomessa v. 1995.
Mutta sitä ennen oli myös sivuvaunu rakennettava lähes kokonaan uusiksi. Puurungosta ei vanhoja osia säilynyt muuta kuin katon kaarevat kannatinpuut.
Talvirallissa Evolla on käyty pari kertaa...
Sivuvaunussa kulkee emännän ja eväiden lisäksi mukavasti mm. teltat, täkit, retkipöydät ja -tuolit.
Kuva veteraanirallista Orilammilta.
Phelon & Moore Sport 555cc vm 1923 Takaisin alkuun
Syyskesällä 1996 silmiini osui ilmoitus Huimapyörässä, jossa Lehmossa asuva Reijo Pesonen ilmoitti myyvänsä Phelon & Moore pyörää. Totesin sen olevan Pantherini esi-isiä, joten soittelin kyselläkseni lisää taustatietoja.
Muutamien puhelinkeskustelujen jälkeen päätimme Mikko Kososen kanssa lähteä Porvoosta pyörää katsomaan. Peräkärry tuli otettua mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi.
Perillä ensi
hämmennyksen aiheutti se, että Reijo oli puhelimitse kertonut pyörän olevan
kansiventtiilikone, jota valmistettiin v. 1924 alkaen, mutta se osoittautuikin
sivuventtiilikoneeksi vuodelta 1923. Sport mallia tosin, joka selvisi vasta
muutama kuukausi myöhemmin.
Kaupat kuitenkin tehtiin tinkimisen jälkeen, ja pyörä vaihtoi omistajaa.
Paluumatkalla yövyttiin Kososen Mikon mökillä Saarella.
Sain Reijolta mukaan aika paljon taustatietoja pyörästä.
Mukaan tuli mm. rekisteriote vuodelta 1936 Turun läänistä, lehtileikkeitä, sekä luovutustodistukset silloisen omistajan leskeltä Alli Laineelta, ja seuraavilta omistajilta Jorma Heinäaholta Helsingistä, joka omisti pyörän vajaan vuoden 1970 luvulla sekä pyörän minulle myyneeltä Reijo Pesoselta.
P&M uudella kotikadullaan Porvoossa syyskuussa 1996
Entisöinnin alkaessa syksyllä 1996 suurimpia puutteita olivat:
Öljypumppu, josta oli vain kuoret jäljellä. Onneksi Sid Wilkinson Englannista lähetti minulle lainaksi varapumppunsa (jota ei tosin suostunut myymään)
Ralf Strömberg Helsingistä kopioi minulle mallina olevasta pumpusta erinomaisen hyvin toimivan kaksoiskappaleen. Suuri kiitos hänelle vaativasta työstään, sillä kyseessä oli melko erikoinen, iskunpituussäädöllä varustettu ns. feed and loss - annostelupumppu. jossa oli epäkeskoja, hammasrattaita, epäsymmetrisiä kuori- ja säätökappaleita yms. Mutta pumppu toimi sen valmistuttuaan Ralfin testipenkissä sekä myös P&M’ään asennettuna erinomaisesti. Jopa liiankin hyvin, sillä iskunpituuden säätöä piti minimisyötöllä hieman fiilata, sen ollessa liiankin tehokas täyttäen kampikammion öljyllä jopa minimisyötölle säädettynä!
Magdynosta puuttui ostohetkellä laturi
Siihen apua löytyi Veskulta.
“Armoitettu Magneettomies” Vesa Vuorela Imatran suunnalta (myös henkeen ja vereen Panther mies) löysi minulle aihion Englannista (keneltä muulta kuin Sidiltä), ja kunnosti sen vaivojaan säästämättä.
Tässä Vesa huoltaa Panther M100 pyörääni Veteraanirallissa Ylöjärvellä 90-luvulla.
Ja takaisin P&M tarinaan...
Etupää oli ajettu joskus -20 luvulla solmuun, sillä etuhaarukasta löytyi murtumia, ja koko etujarru puuttui; (vai liekö ollut riisuttu malli, joka Suomeen tuotiin!).
Tuskin, sillä vanteetkin olivat erikokoiset etu- ja takapäässä; eli molemmat vanteet hankittiin uudet, samoin uudet renkaat Englannista, kuten myös puuttuva jarruvanne, joka on kiinnitetty pinnoilla etuvanteeseen. Sidiltä Englannista sain taas kerran tarpeellisia valokuvia, joista sain kopioitua etujarrumekanismin päämitat ja rakenteen.
Tankki vuoti kuin seula, pohja oli paikattu jälkikäteen kuparipellillä, joka myös vuoti, joten kokonaan uusi tankki piti valmistaa.
Venttiilit uusittiin myös (Jari Lahtisen kansikoneistamo Porvoossa teki hyvää työtä; myös muiden puuttuvien pikkunikaleiden kanssa)
Nokka-akseli ja keinuvivut piti hioa, täyttöhitsata ja karkaista (Joensuussa)
Vaihdelaatikko oli OK. vain uudet laakerit ja stefat laitettiin; rattaat olivat kuin uusia
Työkalukotelo puuttui,
mutta Panther kerhon (UK) kirjastosta
löytyi alkuperäiset piirustukset vuodelta 1923, jonka mukaan oli helppo
valmistaa uusi
Nahkasatulan ja työkalukotelon nahkaosat valmisti Kalevi Lindberg Järvenpäästä: voin suositella vastaaviin hommiin
Talvella 2000 -2001 alkoi taas löytyä enemmän aikaa näille harrasteille (jotka olivat keskeytyksissä pari vuotta, väliin tulleen kesähuvilan rakentamisprojektin takia). Heinäkuun alkupäivinä 2001 sain ensimmäiset savut koneesta, mutta kaasuttimen bensavuotojen takia ei vielä oikein päästy kunnolla koeajolle.
Talvella 2000 rupesin myös selvittämään tarkemmin vanhan pyöräni tuotantohistoriaa, sillä Englannin Panther Club, jossa olen ollut jäsenenä vuodesta 1991 (jolloin hankin ensimmäisen Pantherini) kertoi, että omistamaani Phelon & Moore, 555cc Sport mallia tehtiin vain vuonna 1923, joka oli siis ensimmäinen ja ainoa valmistusvuosi yhteensä 87 kappaletta. Vanhoja valurautamännällä valmistettuja yksilöitä tehtiin ko. vuonna lisäksi muutama sata. Sport malli korvautui jo v.1924 uudella kansiventtiilimoottorikonstruktiolla.
Englannin
Panther Clubilla on tiedossa vain neljä Phelon & Moore Sport vm. 1923
yksilöä, jotka ovat "suunnilleen ajokuntoisia".
Tämä yksilö on Englannissa Sid Wilkinsonilla
Ja tämä
P&M on
Australiassa David Lewisillä.
Edellä mainittujen lisäksi kolmas P&M on nähty Orkney saarilla Skotlannissa noin 10 vuotta sitten, ja minun Suomi-löydökseni, joka on nyt siis neljäs heidän tiedossaan oleva “noin suunnilleen kasassa oleva yksilö”, kuten he asian ilmaisivat.
Keväällä 2001 rupesin myös selvittelemään pyörän Suomi-alkuperää, ja sain kiinni Helsingissä asuvan Jorma Heinäahon, joka omisti pyörän vajaan vuoden 1970 luvulla. Hän kertoi ostaneensa pyörän Helsingissä vaikuttaneelta merivahinkotarkastaja, merikapteeni Laineen avustuksella Alli Laineelta Turusta. Pari kuukautta yritin soitella Helsingin eri merivakuutusyhtiöihin, mutta tarkastaja Lainetta ei kukaan enää tuntenut. Sitten päätin tilata sukututkimuksen Turun seurakunnasta, ja parin kolmen kuukauden odottelun jälkeen tuli vastaus. Alli Laine ja pyörän silloinen omistaja Aarne Laine (vuodesta 1928 lähtien) olivat jättäneet perillisiä, joiden perusteella pääsin historian jäljille. Pari soittoa samana iltana, kun sain sukututkimuksen käsiini antoi minulle paljon uutta tietoa.
Aarne Laineen tyttärellä Salme Kaarlaksella (os. Laine) oli vielä tallella neljä valokuvaa pyörästä ja sen silloisista kuskeista -20 ja -30 luvuilta, ja jotka kuvat hänen sukulaisensa Tapani Kaarlas ystävällisesti minulle lähetti sähköpostilla. Ne olivat mielenkiintoinen lisä pyörän historiaan.
Lisäksi Salme kertoi, että hänen isänsä, Aarne Laine oli ostanut pyörän Turun Linnan entisöintitöitä -20 luvulla johtaneelta arkkitehdiltä (nimi ei ole tiedossa), ja jonka töissä silloinen “Sähkömonttööri Aarne Laine” (kuten rekisteriotteessa häntä oli tituleerattu) oli ollut 20-luvulla.
Aarne Laineen kerrottiin olleen innokas moottoripyörän harrastaja ja ajelleen paljonkin yhdessä vaimonsa kanssa jopa Hämeenlinnassa asti pyöräretkillään.
Myös englantilainen ystäväni Sid Wilkinson, joka omistaa samanlaisen pyörän, kertoi matkustaneensa ympäri keski-eurooppaa vaimonsa istuessa tavaratelineelle kiinnitetyssä lisäistuimessa samanikäisellä “P&M’llään.
Perimätiedon mukaan näitä vm 1923 P&M pyöriä olisi tuotu -20 luvulla Suomeen 4 -5 kappaletta.
Englannin Panther- kerhon tietojen perusteella se saattaa pitää hyvinkin paikkansa, sillä heiltä saamieni tietojen mukaan pohjoismaat olivat varsin suuri markkina-alue siihen aikaan Panther pyörille.
Oletusta vahvistaa myös se, että ostin Pelle
Lillqvistiltä, Pietarsaaresta tänä keväänä ko. pyörääni
varamoottorin, joka oli palvellut viimeisimmät ajat vahvasti paikkailtuna
ns. paikallismoottorina, kertoman mukaan Vöyrin kyläsepän jäljiltä, josta
Pelle sen oli ostanut. Mutta moottorin valmistenumero osoitti sen olevan samaa
vuosimallia kuin minunkin P&M, eli vuosimallia 1923.
Suomessa on siis mitä ilmeisemmin nähty useampiakin Pheloneita jo 20-luvulla.
Phelon & Moore museokatsastettiin syyskuussa 2001, ja rekisteröitiin 1.10.2001 kilvellä ME-356.
Lokakuussa 2001 järjestivät Porvoon brittimotoristit brittipyöränäyttelyn, johon osallistui n.25 näyttelypyörää, P&M'n ollessa näyttelyn vanhin pyörä.
Omistaja ja Milla poseeraavat brittipyörien keskellä utuisena sunnuntai aamupäivänä Åbergin torilla, Porvoon keskustassa.
Phelon & Moore kuvia 20- ja 30-luvulta.
Monark Topper
Uusi entisöintiprojekti hankittu kesällä 2002.
Lisää kuvia kesän 2002 Topper hankinnasta...
Etsin vielä seuraavia Topper osia...