Näkymä järvelle Nallon absidista

Jatkan itään! Seuraavinakin päivinä sää jatkuu kauniina, vaikka etelässä kuuluu edelleen satavan. Minullahan ei ole mitään tätä vastaan. Jatkan itään pääasiassa koivumarastossa. Räkkä kiusaa täällä kovasti ja on holvattava Offia! Siksipä olen erittäin mielissäni kun vihdoin pääsen kohdejärveni lähelle. Koivut harvenevat ja tuuli pääsee puhaltamaan vapaammin. Laitan teltan vanhalle poromiesten laavukentälle aika lähelle pystyssä seisovaa salkokartiota. Vieressä on myös vene rannalla, mutta en edes viitsi katsoa, onko se kiinni. Tiedän tätä järveä verkotetun kovasti. Siitä huolimatta sain täältä edellisellä kerralla oikein lihavan kiloisen taimenen.

Niinpä toiveet ovat korkealla, kun hiillosrautupaketin loput syötyäni ja kahvisteltuani lähden kalaan. Tuuli on itäkoillisessa ja kova. Niinpä en viitsi koota perhovälineitä, vaan kasaan haspelin. Kävelen vajaan kilometrin etelään, järven pohjukkaan, mistä pieni laskupuro saa alkunsa. Tästä läheltä sain tuulen rikkoman veden ja tyynen rajalta viimeksi taimenen. Heittelen Lottoa, koska se lentää niin mukavasti, mutta ei siihen tunnu olevan kiinnostusta. Vaihdan Meppsin #2 kupari/mustan ja keltapilkkuisen Black Furyn, joka on mielivieheitäni täällä. Heitto osuu juuri siihen, missä viri ja tyyni kohtaavat, eikä viehe ehdi painua yhtään, kun sitä jo viedään ja lujaa! Kala hyppää kerran oikein komeasti ja pysyy tämän loikkansa, muttei valitettavasti enää seuraavaa, vaan irtoaa. En ole riittävän taitava kalamies vieläkään! Heittelen vielä melkein tunnin, mutta en saa enää tärppiäkään. Tuulikin kääntyy melkein pohjoiseen ja päätän lopettaa. Kahvihammastakin jo kolottaa. Yritän livahtaa telttaa niin vilkkaasti kuin mahdollista, sillä tuuli on kääntynyt puhaltamaan jalkopään suunnalta ja absidipää kerää hyttysiä suojiinsa. Pakollisen sääsken- tapporutiinin jälkeen saan itselleni rauhan nauttia hiillosrautua, jota en jaksanut kerralla päivällä syödä. Sitten vielä myöhemmin graavirautua voidellun näkkärin päällä. Ah, eikös vain tämä ole onnea!

Pulskia tammukoita ja yksi harri

Matka etenee kaakkoon Seuraavana päivänä puran teltan iltapäivällä tuuleteltuani ensin kamppeita mukavassa tuulessa auringon edelleen paistaessa. Jatkan matkaa kaakon suuntaan. Täsä on katsottava eteensä, välissä on ikäviä soita ja pikkulampareita niiden välissä ennen kuin pääsen

joelle, jonka pystyn helposti ylittämään. Kummallisen ruosteen väriset kivet tällä joella. Liekö rautamalmia, mene, tiedä! Juon pari kupillista vettä ja polttelen piippua, sillä tähän osuu taas vaihteeksi raikas tuuli, jota välillä ei tuntunut lainkaan kaikkien lapinkävijöiden tuntemin seurauksin. Mutta nyt kyllä kelpaa pussutella! Piipun savua hyttyset jossain määrin kunnioittavat, ei kuitenkaan niin paljon kuin usein luullaan. Kopistelen piipun varovasti yhtä ruosteenkarvaista kiveä vasten ja punnerran Savotan selkääni. Kuljen hitaasti ja nautiskellen, ajatuksissani. Niinpä säikähdän kun riekkoemo lähtee jaloistani kopeekoitaan kiihkeästi kaivaten. Niitä nyt tuntuu tänä kesänä taas olevankin tavallista enemmän.

Kuivat maapuut palavat hyvin

Saavun vihdoin ajattelemaani asentopaikkaan aiemmin ylittämäni joen putaman länsipäähän. Siinä on kaunis kumpu, jota joki kaartaen sivuaa. Tässä en ole aikaisemmin ollut enkä tästä joesta koskaan kalastanut, vaikka olenkin sen alempana monesti ylittänyt. Niinpä on kiinnostavaa nähdä, miten

tässä on kalaa. Uusi vesi saa aina kivat ajatukset viriämään kalamiehen luontaisen optimistisessa pääkopassa. Tavoistani poiketen en ensin pystytäkään telttaa, siltä varalta, että kalaa ei jostain kumman syystä sattuisi kuitenkaan tulemaan, vaan lähden samantien putamalle. Oikein nätti lompolo! Riittävästi vettä kalan uida. Vasemmalla, toisella puolen on matalaa. Hiekka kuultaa siellä keltaisena veden läpi, mutta omalla puolellani on putama koko matkaltaan syvä. Pajukkoa on sen verran taajaan ja korkeana, etten taaskaan viitsi ryhtyä taistelemaan perhovavan kanssa, vaan turvaudun haspeliin. Ensimmäinen heitto ja ensimmäinen pullea tammukka! Heitän ehkä kymmenen kertaa tällä putamalla ja saan viisi kaunista tammukkaa ja yhden mitan täyttävän harjuksen! No nyt voisi jo laittaa teltankin pystyyn. Perkaan kuitenkin ensin kalat. Vanhan tavan mukaan graavaan yhden ja laitan lopuista tuhdin alumiinipaketin huomiseksi. Yöllä, kun makailen teltassa nappikuulokkeet korvissa uutisia seuraten, kuulen mönkijän lähestyvän pohjoisesta. Se tulee putman rantaan ja sitten ilmeisesti telttani havaittuaan kurvaa kuski aivan viereeni. Pistän pääni ulos absidista ja näen mustan, läähättävän porokoiran. Hieman lisää kurottaessani näen jo mönkijän ja vantteran kaverin, joka kapuaa ajokiltaan alas. Sehän on Piera Matti! -No terve, täällähän taitaa olla tuttu mies, sanon. Piermatti jo käärii sätkää mättäällä: -On ainakin! Mie olen tuolla pohjoisessa aitahommissa parin kaverin kanssa ja aattelin lähteä kalaan kun tuli niin kaunis ilta. -Sie se vain taiat jo olla tuon katsonut? Matti kysäisee sätkäänsä saumaa nuollen. -No kyllähän sieltä niestakalat jo kerkisin huomiseksi ottaa, myöntelen. -Mutta eiköhän sinne vielä sullekin jäänyt, jatkan. Olin telttaan kuullut, miten kalat molskivat putamassa perhoja tavoitellen. -Niin ainakin, Piermatti myöntelee. Raatimme siinä tovin muistellen Iisko Näkkäläjärveä, joka yllättäen nuorena kuoli syöpään toissa talvena. Iisko oli miesten parhaita! Hyvä mies, tosin jo vanhempi oli myös Lapin Erkki, joka kuoli Jussantuvan portaille viime talvena. Herkistymme kumpikin muisteluistamme. Vihdoin sanon meneväni nukkumaan. Hyttyset alkavat kiusata tyyntyneessä alkuyössä. Sovimme tapaavamme Hetassa vajaan kahden viikon päästä. Telttaan kuulen, miten Piermatin vapa viuhahtelee ja kiintokela surahtelee. Toivon hänelle lihavia tammukoita. Seuraavana päivänä paistan kalapaketin tulilla teltan takana. Huomaan kumpua katsellessani erittäin vanhan kotasijan, jonka sisällä jo kasvaa vankka koivu, mutta suuren kodan pohjan ääriviivat vielä erottuvat tulipaikan ympärillä ovaalinmuotoisena hiukan ympäröivästä kasvillisuudesta poiketen. Tämän täytyy olla ikivanha paikka! Tästä on kysyttävä Piermatilta tai Maggan veljeksiltä palattua.

Reissu jatkuu!

"Erään rinkan anatomia", varustevinkkejä!

http://www.uta.fi/~hoanka/vaell298.htm
Antti Kalliokoski, 24.8.98