Vaellustarina Enontekiöltä
heinä-elokuussa 2000, osa 4.

K uudes päivä Lämpö herättää taas kerran. Seitsemältä aamulla järvi on peilityyni. Muistan yöllä kuulleeni suurten vesilintujen noususta aiheutuneen voimakkaan läpytyksen. Säätiedotus lupaa helteen jatkuvan, +25 C! Kaukainen maailma tuntuu olevan pähkähullu, sillä Nokian julkistettua osavuosikatsauksen, joka kertoi valtavista voitoista, sen osakkeiden kurssi putosi yli 20% Ollilan kerrottua uuden kännykkäsukupolven mallin lanseeraamisen pienentävän odotettavissa olevia voittoja! Avokallioaluetta, jossa piekana piileskeli Lähdin kahdentoista maissa ja saavuin pian avokallioalueelle, missä piekana naukui lennellen ympäriinsä, mutta kun sain kameran valmiiksi, se tietysti hävisi heti rinteen taakse.

Pieni joki, mutta tammukkaa löytyy! Puoli kolmelta saavun ensimmäisen kerran tällä vaelluksella tutulle paikalle. Se on pienehkö joki, oikeastaan vain puro, mutta siinä on melko runsas, hyvälaatuinen tammukkakanta. Leirin pystytettyäni juon tietysti kahvit. Onneksi tähän sattuu tuuli mukavasti ja voin oleilla ulkona melko rauhassa. Kuivaliha maistuu edelleen erinomaiselta. On hämmästyttävää, miten kauan ikivanhan saamelaisperinteen mukaisesti valmistettu poronliha kestää huoneenlämmössäkin. Kokoan neliosaisen HM River "Travel" perhovapani keltaisesta muoviputkesta, jossa sitä kannan rinkan pystyputkeen LVI-teipillä kiinnitettynä. Valitsen tummanharmaan No. 14:n Nalle Puhin ja onnistun saamaan siedettävän solmun 0.16 mm:n tippetiin. Kävelen muutaman kymmenen metrin päässä olevalle lompololle, jonka ranta on melko pajukkoinen, mutta onneksi pusikko on niin matalakasvuista, että saan heiton onnistumaan. Siima oikenee perukkeineen nätisti ja perho laskeutuu pehmeästi hidasvirtaisen putaman alapäähän. Samalla hetkellä kun perho koskettaa veden pintaa, nousee hopeinen tammukka ja ottaa perhon. Kauniita, hopeisia tammukoita Se taistelee urheasti ehkä viitisen minuuttia kunnes saan sen väsytettyä niin lähelle, että yletyn nappaamaan sen lujalla niskaotteella ylös ja rantaan. Napautan sitä muutaman kerran napakasti puukon terän leveämmällä puolella päähän ja katkaisen valtimon antaen veren valua pois. Teen ehkä viitisen heittoa ja saan toisen, hieman pienemmän sekä yhden aivan pienen, joka on kuitenkin otettava, sillä se oli jotenkin onnistunut saamaan koukun silmäänsä. Suolistan kalat ja palaan teltalle, missä fileoin suurimman ja graavaan, muut kaksi suolaan kevyesti ja käärin nekin alumiinipakettiin, jossa aion ne huomenna kypsentää katajahiilloksella. Radiosta kuulen Trine Hattestadin heittäneen keihään uudeksi naisten ME:ksi yli 69 m. Seitsemäs päivä Kun yöllä poikkean puolinukuksissa asioilleni ajattelen avaavani sisäteltan päädyn pelkälle hyttysverkolle, mutta tulenkin pöpperöisenä avanneeksi koko päädyn auki, minkä seurauksena herään heti saamastani makeasta unesta, kun vähintään 50 sääskeä inisee korvissani. Kiirehdin sulkemaan hyttysverkon, mutta en saa uudelleen unta ennen kuin olen tappanut muutaman kymmentä sääskeä. Graavi tammukka maistuu aivan upealta. Uskoakseni täällä vaivaa pieni suolan puute tavallista kovemman rinkan alla hikoilun ja muuten melko vähäsuolaisen ruokavalion vuoksi.

Makuupussi tuulettuu ja kalanpaistotulet syttyvät Tuulettelen Ajungilak Kompakt -pussia koivun oksilla, sillä vaikka se ei imekään kosteutta untuvapussien tapaan, on silti mukava saada sitä aina välillä raikastettua. Täällä on helppo tehdä tulet, sillä kaikkialla maassa on luunvalkeaa, rutikuivaa katajan oksaa, joka syttyy ja palaa kuin ruuti. Tällainen kuivunut maakataja saattaa olla useita satoja vuosia vanhaa.

Kypsä tammukkapaketti hiilloksella, nam!

Nuotio on muuttunut hiillokseksi, jonka päälle lasken varovasti paketin etten rikkoisi ohutta alumiinia. Ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kalat ovat kypsät. Ihama aromi leviää nenään, kun avaan paketin sauman ja näen kauniin ruskeaksi kypsyneen tammukan nahan ja kypsän lihan.

Iltapäivällä istuskelen kivellä ja polttelen Escudoa pulleassa, käyrässä Ser Jacopossa.
Olen pakannut kaikki valmiiksi, vain tämä piipullinen ja olen valmis jatkamaan eteen päin kohti
seuraavaa jokea.

Viides osa, reissu jatkuu!

Luotu 14.8.2000