Vaellustarina Enontekiöltä
heinä-elokuussa 2000, osa 2.

Seuraavana aamuna puran teltan K olmas päivä Aamulla tuuli on hieman tyyntynyt, minkä vuoksi sääsket käyvät hieman eilistä innokkaammin päälle, mutta ei toistaiseksi vielä suurempaa huolta heistä. Kymmenkunta suurehkoa vesilintua, joita täällä kutsutaan "meriläisiksi", lähtevät äänekkäästi järveltä kun ryömin teltasta ulos. Syön totutun aamupalan, eli kunnon annoksen hyvää terveyskaupan mysliä veteen sekoitettuna ja jonkun ajan perästä kahvia, leipää ja kylmää haukea. Ravitsevan myslin avulla kulkee pitkälle iltapäivään ilman, että nälkä pahemmin pääsee ahdistamaan. Sitä paitsi etuna puuroon verrattuna on, ettei tule kattilapyykkiä ollenkaan. Sen verran vielä tuulee, että on oltava varuillaan telttaa purkaessa, ettei joutuisi hakemaan sitä järvestä tai parhaassa tapauksessa alarinteen puskista. Huomaan unohtaneeni pienen Cullmanin kolmijalan siviilikassiin, jonka jätin Jussantuvan respaan säilytettäväksi. Tämä harmittaa hiukan, sillä enimmäkseen puuttomassa maastossa on hiukan hankalaa saada itseään kuvattua ilman sitä.

Tyypillistä tundramaisemaa Enontekiön Maanselällä Nautin avoimessa maastossa kulkemisesta. Olen päättänyt, että tämä on lomaa, enkä aio rasittaa itseäni sellaisilla pitkillä päivämatkoilla, joita tein nuorempana. Lentokuljetus auttaa huomattavasti tämän päätöksen tekemisessä, säästänhän vähintään kolme meno- ja kolme paluupäivää. Kiirettä ei siis ole ja kun ilma on mitä parhain, on vaeltaminen kuin suoraan Raimo O. Kojon Lapin retkeilyoppaasta. Joitakin kilometrejä kuljettuani saavun hieman pounikkoisen loppumatkan jälkeen purolle, jonne olin päättänyt leiriytyä. Olin kotona pannut merkille, että karttaan oli tälle kohdalle puron varteen ripoteltu tiuhaan pieniä pisteitä hiekkaisen mellan merkiksi. Kohtaa lähestyessäni aloin jo hieman huolestua, kun aina vain jatkui sama pounuinen, märähkö maasto, eikä mella antanut itseään ilmi kuin aivan viime metreillä.

Pystytän Nallon tämä puron ääreen Puro on vaatimaton, mutta se laskee jonkun matkan päästä pienen lompolon jälkeen hieman isompaan joitakin satoja metrejä teltasta. Keitän kahvit ja syön loput eilisestä hauesta limpun päällä. Kala on kylmänä oikeastaan aivan herkullista. Jälkiruoaksi napostelen kaksi LU:n "Le Bastogne" pikkuleipää, mikä on täällä perinteinen herkkuni. Aurinko paistaa edelleen pilvettömältä taivaalta ja koska tuulee jonkin verran, makailen patjalla ulkona, sillä teltassa olisi nyt aivan liian kuuma. Polttelen Gawith,Hoggarth&Con "Brown Flakea" pienessä Brebbian "Bullcapissa" ja nautin sydämeni pohjasta täyteläisen pehmeistä savuista.

Pikkupuroni laskee näihin lompoloihin Puoli seitsemältä illalla kuulen pikkuradiostani, että Camp Davidin kokous ei ollut onnistunut. Barak ja Arafat ovat aamulla lähdössä kotiin. Ihmettelenpä, mitä tämä Lähi-Idän tilanteelle tulee jatkossa merkitsemään. Sprayaan kengät Meindlin sumutteella, jonka pitäisi tehdä nupukkinahka perusteellisesti vettä hylkiväksi. Seitsemän Uutiset kertovat, että McLaren menettää viimeisimmät F1-pisteensä, mutta Häkkinen saa pitää omansa. Säätiedotus ennustaa yöpakkasia tänne, mutta päivälämpötilan pitäisi pysyä 20 asteen yläpuolella! Lähdin kalaan alalompololle siinä klo 20 maissa, mutta ilman tulosta. Palasin ja jatkoin ylävirtaan järvelle, mutta se oli näiltä kohdin perin matala ja niinpä palaan tyhjin käsin, sillä en viitsinyt lähteä järveä suuremmalti kiertämään. On aika teelle, ja niinpä juon Twiningin "English Breakfastia" vaihteeksi limpun, kuivalihan ja parin Bastognen kera. Päälle Brown Flakea Savinellissa täydentämään illallisen. Air Francen Concorde on syöksynyt maahan lähellä Pariisia heti nousussa, ja yli 100 saksalaisturistia menehtyi.

Kolmas osa, seuraavat päivät

Luotu 14.8.2000