Vaelluskuvia Enontekiöltä heinä- elokuulta 2001, Osa 2.

Tästä putamasta on nostettu moniaat tammukat Sääsketön vaellus jatkuu Jatkan matkaa joitakin kilometreja eteenpäin ja saavun oikein kauniissa, mutta ei liian kuumassa säässä joelle, jonka vesi on korkealla. Ylityspaikka on niin syvässä vedessä, että otan rinkan remmien alla kuljettamani Lundhagin "Coverbootit" ja vedän ne Meindlien päälle. Ne ulottuvat nivusiin ja solmian ne vyöhön. Rinkka takaisin selkään ja Lekiin hieman lisää pituutta ja niin alan porskutella joesta yli. Vesi ulottuu polviin, joten olen Coverbootteihin erittäin tyytyväinen. Vastarannalla töppöset pois, muutama räväkkä isku varren suusta kiinni pitäen ja kumitöppöset ovat käytännöllisesti katsoen kuivat. Nostan rinkan selkään ja kävelen suojasaappaita kädessä roikottaen sopivaksi katsomalleni asentopaikalle viitisenkymmentä metriä joesta pienelle, kuivalle kummulle, minne pystytän Nallon. Asentopaikka kummulla on mukavan viihtyisä keidas keskellä tiheitä pajukoita On mukava aterioida teltan ulkopuolella, kun sääskistä ei ole kiusaa. Syön kahvin kanssa kuivaa lihaa ja eilen graavaamani taimenta paksusti voideltujen Kuntonäkkärien päällä. Vahva kahvi maistuu niin jumalaiselta, että päätän juhlistaa sitä vielä Le Bastognella, aah! Kaiken kruunaa messevät sauhut: Gawith,Hoggarth&Con "Brown Flakea" Don Carlosin "Volcanossa". Kumarran syvään kiitokseni piippumestari Bruto Sordinille Italiaan. Illalla pajukkoon kalaan! Auringon painuttua hieman alemmas ja räikeimmän kirkkauden näin hieman vähennyttyä lähden iltayhdeksän maissa suvannolle. Pikkuisen on ihmetyttänyt pintomisten vähyys tässä tavallisesti niin kalaisassa putamassa. Mietin, että olisivatkohan Kittilän miehet tässä hiljattain kovastikin heitelleet. No, se jää nähtäväksi. Kalastuksesta ei jäänyt paljon lapsille kerrottavaa, sillä tunnin sitkeän yrittämisen ja monien vieheiden vaihtojen seurauksena saan kolme tammukkaa, joista ainoastaan yksi on kooltaan lähelläkään sitä, mihin täällä olen tottunut. Rannan ruohot ovat tallaantuneet ja tästä päätellen kalamiehiä on äskettäin vieraillut paikalla. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että foliopaketti on taas ansaittu ja voin sytyttää tulet jo ennen kalastamaan lähtöäni keräämään risukasaan. Iltakymmenissä poltan nuotiota kalanpaistoa varten Tuohi ottaa tulen ja syttyy tummalla liekillä ja pian alkavat muutamat harmaankuivat maakatajan oksat palaa iloisesti räiskähdellen. Eipä kestä kauaakaan kun jo alkaa kuivakka tunturikoivukin kärytä. Pian on hiillos valmis! Kalapaketti kuumalla hiilloksella

Osa 3. "Seuraavat päivät"

Ensimmäisen osan alkuun

Luotu 14.8.2001