Retkikuvia Inarilta ja Vätsäristä elokuussa 2004, osa 6.

Paluu on aloitettava tänään. Siispä kimpsut pussiin ja matkaan! Hieman keventynein taakoin tallustelemme jo tutuksi tulleen reitin takaisin Keinoniemen kiviseen pohjukkaan ja nostelemme kamppeet paattiin. Soutaa nytkyttelen koko Keinolahden ja jonkin matkaa itse Kyynelvuonoakin ennen kuin Yamaha suostuu käynnistymään. Sitten jo ajetaankin huomattavasti parempaa vauhtia länteen. Matka on pitkä, niinpä poikkeamme Pisteriniemen kämppään tekemään sapuskaa ja syömään, mutta pian jo matka jatkuu kohti Reposaarten välistä salmea. Taas veneessä, nyt kokka kotiinpäin. Ilmeet ovat sen mukaiset Istun kokassa ja seuraan taakse jäävää maisemaa. Inari on iso! Onneksi ei aivan sada! Karttaa on seurattava ja väylällä pysyttävä Aiotussa Reposaaren leiripaikassa on joku porukka jo asettautunut asumaan, joten päätämme jatkaa matkaa aina venematkamme alkupisteeseen, Partakon lomakylään asti. Umpisolumuovinen pehmuste takapuolen alla ja mahdollisuus nojata keulassa pystyssä olevaan rinkkaani saa minut pärjäämään huonosta selästä huolimatta, mutta silti olen tyytyväinen kun Partakonlahden rantatöyräät lipuvat ohitse. Hiekkaiset töyräät kertovat venematkan lähenemistä päätöstään. Kohta on alettava soutaa Juttelemme saunan jälkeen muutaman isommalla veneellä uistinta vetämässä käyneen kalamiehen kanssa. Huonoa on ollut syönti Inarilla! Illalla teemme vielä kunnon sapuskat ja painumme kämpän sänkyihin. Unta ei kukaan kauaa haeskele. Päätimme jo illalla ajella Sevettijärven kautta Norjaan ja palata takaisin Suomen puolelle Utsjoen kautta. Näin tapahtuu, ja kauniissa, joskin selvästi jo kylmenneessä säässä ajamme Sevettiin ja sieltä Norjaan. Ihastelemme Näätämön Kolttaköngästä. Ketään ei ole paikalla sen paremmin turisteina kuin kalassakaan, mutta eipä tuo suuresti meitä haitannut. Kolttakönkään kuohut ovat komeat! Kuvaamme köngästä ja toisiamme kuin parhaat turistit ikään, mutta sitten matka jo jatkuu merelle. Maisemat ovat tietysti mahtavat. Ei kaduta yhtään tämä mutka! Poikkeamme Utsjoella EU:n pohjoisimmassa Alkon myymälässä. Taidamme olla ainoat suomalaiset pysäköintipaikan autoista ja liikkeessä kuuluvasta puheen sorinasta päätellen. Kuningaskunnan puolella alkoholijuomat ovat paljon kalliimpia kuin meillä. Utsjoella käymme syömässä hotellissa maukkaan lohikeiton. Itsellä taisi mennä kolme lautasellista, kun tienvarren mainos lupasi, että saat syödä samalla rahalla niin paljon kuin jaksat. Yövymme taas Kitisenrannan Peurasuvannon mökissä, ja amulla jatkamme ajoa, josta ei onneksi suurempia juttuja jäänyt kerrottavaksi. Illalla pääsemme Kuopioon. Tuomas siirtyy bemariinsa ja jatkaa kotiväkeä katsomaan. Jään Tapion luo yöksi ja jatkan sitten päivällä junalla Hämeenlinnaan. Olipa miellyttävä reissu, ja hyvät eväät! Taisi olla kalattomin Lapinmatkani, mutta mainio seura kyllä korvasi heikon saaliin kevyesti. Tarina päättyi tähän!

Takaisin retken alkuun!

Luotu 20.10.2004