Retkikuvia Inarilta ja Vätsäristä elokuussa 2004, osa 5.

Tuomas kuvaa retkellämme ensimmäistä uutta järveä Seuraavana aamupäivänä lähdemme Tuomaksen kanssa kaksin tutkimusmatkalle Vätsäriin kevyet reput mukanamme. Tapio ilmoittaa jäävänsä telttavahdiksi. Kaameassa kivikossa kuljemme alkumatkan. Onneksi ei sada, muuten märässä rakassa olisi tasapainoilemista yllin kyllin. Saavumme jylhärantaiselle pikkujärvelle, jota Tuomas kuvaa. Itse kuvaan miehen. Järven vastaranta on jyrkkä ja louhuinen Jatkamme matkaa jo hieman helpommassa maastossa. Järviä on paljon lähellä toisiaan. Teemme jokaisella muutaman turhan koeheiton. Joko kala ei syö tai sitten sitä ei ole. "Onko onki ottamaton vai lampi kalaton?", vanha onkimiehen ongelma nousee täällä mieleen. Jälleen uusi Vätsärin järvi. Keloa on pystyssä ja pitkällään kaikkialla Vihdoin löytyy järvi, josta ahven nappaa Tuomaksen uistimeen. Nimetön on tämäkin lompolo, muta kastamme sen Ahvenjärveksi. Selällä ui kaakkuripariskunta peräti seitsemän poikasen kanssa. Käsittääkseni aika suuri poikue kaakkureille. Linnut ovat kuitenkin niin kaukana, ettei kannata yrittää kuvaamista. Tuomas pyydystää lahden vastarannan niemennokasta nätin ahvenen Tuomas onnistuu saamaan ahvenen kuiville ja tietysti se heti kuvataan Jatkamme seuraavalle järvelle ja kapealle kannakselle, joka erottaa sen viereisestä lompolosta. Kannaksen poikki juoksee puro, jonka suulta napsin neljä - viisi ahventa. Ne eivät ole yhtä isoja kuin Tuomaan ensimmäinen, mutta ruokaa kuitenkin. Puronsuun ahvenia. Johan ahti antoi antillekin! Tuomas tekee tulet ja juomme kahvit ja nautimme eväitä komeassa maisemassa, jota harmaat kelot kaunistavat Tuomas teki tulet ja pian kahvivesi porisee pannussa Vanhaa Vätsärin metsää: "Kirveen nykäsemätöntä", toteaa Tuomas Palailemme eri reittiä takaisin. Matkalle näemme, miten lompoloissa on vesi laskenut kuin joku olisi vetäissyt ammeesta pohjatulpan joksikin aikaa pois. Vedet ovat pudonneet alueen lompoloissa. Katso, miten kaunis kruunujuurakko etualalla Palatessa alkaa sadella ja harhaudumme oikeasta suunnasta. Joudumme tekemään aikamoisen mutkan ennen kuin vihdoin olemme takaisin asennolla, missä Tapio on juuri tehnyt maittavan aterian. Kyllä ruoka maistui, samoin kuin foliossa paistetut ahvenet iltamyöhällä. Tuuli kääntyy ja poikien on muutettava loueviritelmänsä suuntaa, mutta eikös vain tuuli vielä kerran käänny juuri kun uusi asento on saatu aikaan! Sade yltyy lopuksi niin rankaksi, että kömmin Nalloon nukkumaan ja hetkeä myöhemmin Tapio omaansa. Tuomas viettää yönsä louteen alla.

Osa 6: "Matkakuvien viimeinen sivu!

Luotu 19.10.2004