Kolme viikkoa yksin erämaassa, osa 2
|
Perjantai, 26.7. neljäs päivä
Herään lopulta yhdeksän jälkeen. Taivas on täysin pilvetön. Tästä on tuleva kuuma luppoilupäivä. Tämänhän päätin jo kotona. Kropalle on annettava aikaa palautua. Keitän kahvit ennen kahtatoista ja syön loput ensimmäisestä graavifileestä jälkiuunileivän päällä. Voitelen vielä hapankorpun ja lastaan sen kuivalla lihalla. Poroa oli matkassa 200g, josta olen nyt syönyt vajaat 150g. Mesikämmenjuustoa en ole vielä edes aloittanut.
Avasin varastosta ensimmäisen Amphora Regularin. Hetassa maanantai-iltana avattu pussi loppui eilen illalla. Pecoulia on kulunut vähän yli puolet 1/2 litrasta. Ensimmäisenä iltana jokimutkassa tein toisenkin paukun, jonka kuitenkin heitin pois, koska maha ei sitä kestänyt.
Tänään teen reissun ensimmäiset tulet ja kypsennän eiliset tammukat. Vahinko, ettei täällä ole katajaa. On siis kerättävä kuivia koivun oksia. Kyllä niistäkin tarpeen tullen riittävän kuuman hiilloksen saa, niin että kalat kypsyvät.
Helposti syttyi tuli ja tammukkapaketti kypsyi rapean ruskeaksi. Söin suuren pois, kahta pienempää en enää jaksanut. Ne ovat illemmalla leivän päällä kylminä hyviä.
Menin loikoilemaan puron luusuan kummulle, sillä siellä nyt etelästä, järven yli puhaltamaan kääntynyt tuuli piti räkän miellyttävästi loitolla. Kello tulee nyt 15. Olen ollut tässä tasan vuorokauden. Lepo tekee hyvää. Tuntuu, että ukkosta olisi kerääntymässä. Ilma tuntuu pistävältä ja olo on sellainen kuin ukkosen alla tapaa. Ei yhtään huvita lähteä kalalle, ja saattaa käydä niin, että nouseva rajuilma tulee ja pelastaa siltä. Eipä huvita nyt radiokaan, sillä sen maajohdon, antennin ja kuulokejohdon virittely on niin tarkkaa puuhaa, että vie helposti suurimman osan aukioloajasta. Jotenkin sen saa kuulumaan, mutta yksikin väärä liike ja koko vaivalla rakenneltu viritelmä on taas luotava alusta uudelleen. Ei semmoinen huvita tässä helteessä! Makaan kalsareissa kaulan poimut ja kainalot litisevän märkinä.
Piirtelen aikani kuluksi päiväkirjaan puukon ja sen tupen. Olen tyytyväinen lopputulokseen, sillä rajallisiin piirtäjän kykyihini nähden tulos on mielestäni varsin siedettävä.
Nyt on jo taivas täyspilvessä ja tuuli on äitynyt kovaksi. Lämpötila laskee niin, että äskeisen tuskaisen kuumuuden jälkeen on puolessa tunnissa tullut miellyttävän viileää. Pian sää täällä muuttuu.
En ollut huomata sateen alkua, sillä sääskien ja mäkäröitten jatkuva ropina telttakankaaseen on pitkään jatkuttuaan puuduttanut korvani niin, ettei sateen ääntä heti siitä erottanut. Vihdoin huomasin ja kiirehdin päästämään absidien liepeiden ylös nostamani kankaat alas ja vetämään vetoketjut kiinni. Kello 16 sataa jo rankasti. Uusi Haltin Base Camp II on ensi kertaa tässä tilanteessa. On mielenkiintoista seurata, alkaako vesi jostain norua sisälle.
Tässä sitä vain makaillaan verkkopaidassa märän sateen ja ihon välissä vain tiukaksi pingotettu päällysteltta ja harson ohut sisäteltan kangas, mutta toistaiseksi ei ainakaan mitään hätää. Mikäli sade jatkuu pitkään, on luettavana lentoasemalta ostamani Ellery Queenin kokoelma 40-50 -luvun parhaita salapoliisinovelleja ja korttipakka. Lisäksi on Pecoulia, graaviharria vielä vajaa puoli kiloa sekä saman verran foliossa kypsennettyä tammukkaa. Luppoilua parhaimmillaan, vai mitä Antti? (Kirjoitan tätä nimittäin sinulle, Antti-kuomaseni, joka näitä muistiin merkintöjä luet kotona talven ankean pimeinä iltoina, kun kaipuu Lapin erämaihin kaivaa mieltä.)
Sade lakkaa, tai ainakin taukoaa ennen viittä. Puron solina teltan jalkopäästä kuuluu taas rauhoittavana ja ympäristöstäni viestien. Teenpä rommipaukun kuksaan, jonka Eerikki minulle teki ja signeerasi kaksi kesää sitten.
Sade alkoi taas yllä olevaa piirrosta kuksan pohjasta jäljentäessäni. Ropina lakkaa kuitenkin puoli kuudelta, ja aurinko pilkistelee pilvien lomasta. Piirränpä aikani kuluksi vielä kuksan sivukuvan. Pahkan loimuja en pysty jäljittelemään, mutta siinä se nyt kuitenkin on, lapinkuksa á la Eerikki Laakso, Enontekiö.
Eteläisellä taivaalla on saman verran puhtaan sinistä kuin likaisen harmaatakin. Näinköhän sitä vielä tulee lähdetyksi kalaan? Keitän kuitenkin oikein paksut lapinkahvit puoli seitsemältä ja graaviharri auttaa mainiosti jälkkärin päällä hiukoon. Nyt maistuu kuin joskus ennen. Jokohan maha alkaa kestää?
Puoli kahdeksalta taas sataa ripsehtii. Sade taukoaa tunnin kuluttua, mutta synkkä pilvi nousee etelästä. Odottelen vielä, etten kastu turhan päiten. Olen kuunnellut radiosta Lappohjasta veteraanien kesäjuhlakonserttia juontajana Jaakko Salonoja, joka on joskus suorastaan ärsyttävän hyväntuulinen mies.
Eipä tullut järvestä mitään. Kävin ennen kymmentä vartin verran heittelemässä.
Kuitenkin puolikiloinen taimenenpoika pääsi rannassa irti. Taivaalla kyllä oli komea sateenkaari, mutta eipä tietysti sattunut kamera mukaan. Mustan, päälle nousevan pilven takia palasin telttaan kuulemaan, että sään pitäisi jatkossa olla kohtalainen. Tämähän jää nähtäväksi.
Paratiisiputamalla jäi siis käymättä, mutta parempi ehkä niin! Tatilta sai nyt ruoan, eipä muuta.
Lauantai 27.7., 5.päivä
Yö oli lämmin, herään kahdeksan jälkeen ja syön myslin jo ennen yhdeksää. Puolipilvistä ja melko tyyntä. Eilen luppoiltiin, mutta tänään on taas ryhdyttävä vaeltamaan. Kyllähän vaeltaminen jotenkin - mutta kukahan pakkaisi ja siivoaisi kaiken tämän kaaoksen teltassa. Kotona pakatessa olen tietenkin poistanut kaikki turhat pahvipakkaukset ja sen sellaiset. Täällä tyhjentyneet minigripit pakkaan takaisin rinkkaan. Siellähän ne eivät mitään paina eivätkä juuri tilaa vie. Pyyhkeinä käyttämäni Savetit vien myös rinkassa pois etelään hävitettäviksi. Tästä ei suurta vaivaa ole, mutta kun rinkan koko sisältö on hujn hajan teltan pohjalla ja absideissa, pakkaamisen aloittaminen vaatii lujasti tahdonvoimaa.
Ennen yhtätoista olen syönyt tammukat ja kuivalihaa hapankorpuilla kahvin kera. Tuuli näyttäisi nyt olevan enemmän lännellä, puolipilvistä. Saattaa tänään vielä sataakin. Tarkoituksenani on tänään siirtyä pikkujokan vanhaan paikkaan.
Ulkona käydessäni havaitsen kahden äijän kulkevan alalammen takaa puron ylittäen. He eivät ole nähneet telttaani, joka on suojassa tunturikoivujen takana. Miehet vaikuttavat kamppeista päätellen paikallisilta. Kulkevat peräkkäin varren pohjoispäätä kohden.
Pelästyn kun rinkkaa pakatessani kuuluu voimakas räjähdys! Se taitaa tulla sieltä, minne päin äijät kävelivät. Mitä hittoa, ei suinkaan nyt sentään dynamiitilla kalasteta! Vartin päästä jysähtää uudelleen ja kaiku kiirii tunturin kupeessa pitkään. Eivät miehet ainakaan tutkijoilta vaikuttaneet, mutta mistä sen nyt sitten koskaan tietää. Pelkään, että ukot ovat pikkujoen porokämpältä tulleet hakemaan ruokaansa täydennystä luvattomin keinoin. Helteisessä säässä ei kala oikein liiku ja käy pyydykseen. Ovat ehkä valinneet varman konstin. Kiukuttaa!
Lähden puoli yhdeltä ja seuraan jäkäläisen, korkeahkon tievan päällä, miten kone laskeutuu toisen kerran idän suunnan järveen. Heille erämaa on pieni, minulle suuri!
Helteessä tallustelen pikkujokea kohti lompolon pohjoisrannan kautta. Hätistän kaksi vesipääskyä pyörimään viiden metrin päähän jaloistani, että saan kuksaan vettä.
Ennen puolta kolmea olen vanhassa paikassa putaman rannalla kivikanjonissa. Saatuani leirin valmiiksi alkaa sataa. Taivas on koko ajan loppumatkassa ajanut aina vain mustempia pilviä esiin, ja nyt alkaa jo tohahdella. Tullessa olikin täysin tyyntä. Taitaa olla kahvihetken aika!
Heittelen klo 18 - 19 välillä. Kalaa on paljon, mutta ne ottavat todella varovasti. Melkein joka kolmannella heitolla tämmää kiinni, mutta saan vain kaksi ylös. Folioin ne. Jää nähtäväksi, teenkö ne tulilla vai puranko paketin kattilaan. Räkkä kiusasi niin sakeana, että oli Offia lisättävä. On tämä jokka hankala kalastettava, pajukkoa ja kivikkoa ehtimiseen. Kävin alempana "silmälasiputamilla", ja kyllä oli vesi vähissä! Kivien alla meni putouksen alapuolella.
No nyt jo jyrisee etelässä (klo 19.50). Saan radion kuulumaan taas hyvin: Rumba Negraa ja Tango Illusionia.
Kello tulee yhdeksän ja juon teetä. Poronliha loppui samoin kuin jälkiuunileipä. Avaan Mesikämmenjuuston ja hyväähän se on sekin. Ei ole tämä Sirpan ostama Kwangsi-teekään hullumpaa! Otin sitä 20 pussia, joten kerran päivässä voi sitä nauttia. Huomasin alkumatkasta, kun maha oli huonona, että teetä se kesti paremmin kuin kahvia.
Kuuntelen Kalevan Kisoja Stadionilta. Ulmala ei juossut vitosta, jonka voitti Hänninen jotain 13.50 ajalla.
Huomenna olisi kaksi vaihtoehtoa: joko ylin Sarvijärvi tai tammukkajoki. Sarvelta olisi luvassa ainakin isoa ahventa, Tammukkajoelta tietysti taimenta. Saattaisi olla viisainta valita jälkimmäinen, jos saisi graaviin. Harri on nimittäin huomenna loppu. Sieltä voisi siirtyä Sarvelle ja siidan kautta Isonjokan niemiasentoon eteläisimmälle Pitkäjärvelle. Saapa nähdä, millainen on sää huomenna. Olisi kivaa, jos saisi edelleen kuivana, vaikkakin tietysti hiestä märkänä vaeltaa, mutta se on "korkeammas käres".
Kroatialaisia on kuollut kymmeniä ammuskelussa, että semmoisia!
Nukahdan yhdentoista jälkeen. Kuuntelin englanninkieliset uutiset, mutten jaksanut enkä viitsinyt enää tunnelmamusiikin puhelintoivekonsertin jatkoa seurata.
|
Luotu 04.01.2009