Vaelluskuvia Enontekiön Tarvantovaaralta heinäkuulta 2004, osa 2.

Kesän 2004 vaellus jatkuu Yöllä sataa, aamulla sataa! Herään ropinaan ja nappaan pari Läkerol Dentsiä kuivaan suuhuni. Niiden voimalla saan uuden sivun aloitettua retkipäiväkirjaan. On mukava käydä tuliterässä puuseessä sateen hieman hellittäessä. Istuskelen ovi auki ja polttelen eilisiltaisen pesällisen loppuun Stanwellissä. Sateen tauottua kävelen harjua alajuoksun suuntaan katsastamassa lompoloa. Komealta näyttää, tosin ranta on aika märän näköinen. Vettä on altaassa piripintaan. Palaan sitten yökkäreissäni äkkiä takaisin sateen taas jatkuessa. Teltassa mysliä, vahvat kahvit ja voileipää sekä kuivaa lihaa ja Koskenlaskijaa kahdeltatoista. Kello on jo 14.30 ja aina vain sade jatkuu! Silverstonessa M. Schumacher voittaa, Räikkönen toinen ja Barricello kolmas. Kimi oli lähtenyt paalulta, mutta ajoi kolmella stopilla kun Schumi vain kahdella. Tämä oli ratkaissut kisan. On tullut juotua jo paritkin kahvit. Niinpä käyn hakemasa rinteen alla olevasta kaltiosta eli hetteestä kattilallisen uutta, jääkylmää lähdevettä, jonka laatua ei nirsoinkaan maistelija voisi moittia. Juuri nyt ei sada, eikä ole satanut puoleen tuntiin. Olisi jo korkea aika päästä kalaan lompololle! Ei millään viitsisi toista pakastekuivattua evästä syödä. Tuntuu, etä ilma olisi vähän lämmennyt, sen verran hyvin teltassa tarkenee, on miltei hiki. Voihan tunne olle tietysti peräisin tuosta vedenhakureissusta. Kaltio on näet melkein pystysuoran rinteen alla. Ai niin, soitin päivällä kotiin. Sirpa kertoi, että vettä on siellä tullut kaatamalla. Tuukan naapurin puiset pihalaatat uivat kuulemma laineilla. Tuntui kivalta ja toisaalta haikealtakin Sirpan kertoessa asioita. Täällä on ihminen niin irti ja kaukana kaikesta tuosta. Sitä on melkein kuin vieraalla planeetalla, etenkin näin alkumatkasta. Jatkossa olo kotiutuu eikä juuri muualle kaipaa. No nyt on taas kalaa syötäväksi! Vedin ensin kolme haukea rannalle kiusaamasta, minkä jälkeen jo tulikin harri. Siirryin sitten lähelle kohtaa, johon sivupuro laskee lompoloon. Siinä jo tämmäsi iso kala kiinni! Pani kyllä hanttiin lujasti, muttei niin raivoisasti kuin suuri harjus tai taimen. Niinpä se sitten ensi kertaa kylkeään näyttäessään paljastuikin siiaksi. Paino taitaa olla lähempänä kahta kuin yhtä kiloa. Saan sen uitetuksi matalan, ruohikkoisen rannan poukamaan ja nostettua sen siitä niskasta kuivalle maalle. Komea siika nappasi lompolosta. Nyt on mitä paistaa ja graavata! Otan vielä ylös pari harjusta. Toinen noin 0,6 kg, pienempi ehkä 0,4kg. Suomustin siian toisen puolen ja vedin fileen irti. Ajattelen paistaa sen huomenna pannulla. Toisen siian puoliskon graavasin. Harreista tein alumiinifoliopaketin. Kämpän edessä on koivuklapia vaikka millä mitalla. Ei liene suuri rikos valita niistä muutama pienemmän puoleinen ja tehdä tuli kämpän kentän nuotiopaikalle. Ai niin, siika tuli punamustavalkeaan Calicoon. Sää alkaa kirkastua puoli seitsemän aikaan, ja nyt tätä kirjoittaessani klo 20 jälkeen on sinistä näkyvissä kohta jo puolet taivaasta. Viritän nuotion klapeista, jotka osoittautuvat vielä melko kosteiksi ja palavat kituliaasti, mutta antavat hyvän hiilloksen. Paistan kahden harrin folion ja syön kämpän rapuilla pienemmän ja puolet isommasta. Hohhoijaa, kylläpä maistui! Klaputuli palaa kituliaasti, mutta antaa hyvän hiilloksen kalojen paistoon Soitan Sirpalle kalansaaliista. Hän oli nimittäin jo hieman huolestunut edellisellä soitolla, kun olin kertonut, ettei kalaa ole tullut. Sirpa kun on tottunut siihen, että ruokaa täällä on yltäkylläisesti. Hiukan minua edelleen ihmetyttää tämä erämaasta soittelu. En ole vieläkään tottunut yhteyden saamiseen, vaikka puhelin onkin jo monella reissulla ollut mukana. Jotenkin kännykän tuomat yhteydet rikkovat tunnelman, vaikka en kiistä välineen merkitystä hätätilanteessa keskellä erämaata. Tietysti on niin, että GSM ei kuulu läheskään joka paikassa Enontekiön takamailla. Tässä kuitenkin kenttä on voimakas ja kuuluvuus erinomainen toisin kuin suurimmassa osassa itäisen Enontekiön Maanselkää. Heti kun olen täyttä masuani ähkien kömpinyt telttaan, alkaa sataa rankasti. Kuuntelen nappikuulokkeista pitkään radiota. Jake Nymanin "Sokkotreffeillä" on vieraana tällä kertaa Pirjo Bergström, kivaa!

Osa 3: "Retki jatkuu"

Luotu 27.9.2004