Kadonnutta aikaa etsimässä
Pro gradu -tutkielman tiivistelmä
HELMI ARNEBERG-PENTTI - Lotta Svärdin rakentajana 1920-29
Pro gradu -tutkielma, 164 sivua, 9 liitesivua
Suomen historia
Lokakuu 1998
Tutkimuksen aiheena on Helmi Arneberg-Pentti, joka toimi Lotta Svärdin puheenjohtajana vuosina 1921-22 ja 1925-29. Tutkimus kohdistuu hänen toimintaansa järjestön piirissä. Keskeisenä tehtävänä on selvittää hänen vaikutuksensa Lotta Svärdin muotoutumiseen. 1920-luvun aikana lottatoiminta kehittyi itsenäisistä paikallisyksiköistä koko maan kattaneeksi organisaatioksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Helmi Arneberg-Pentin osuus tähän kehitykseen. Välillisenä kohteena on itse Lotta Svärd -järjestö. Aiempi tutkimus on karttanut 1920-luvun lottatoimintaa, ja työn toisena tarkoituksena onkin tämän aukon täyttäminen.
Tutkimuksessa käytetty menetelmä on henkilöhistoriallinen. Helmi Arneberg-Pentin elämästä on rajattu kymmenen vuoden jakso, johon tarkastelu kohdistuu. Siten kyseessä on ns. osaelämäkerta. Tämän elämäkertatyypin tarkoituksena on tuottaa uutta historiallista tietoa tutkittavan henkilön kautta. Se on tarkempi ja tiukemmin sovellettu väline kuin perinteinen kokoelämäkerta, joka tarkastelee kohdehenkilön elämää kokonaisuudessaan. Kokoelämäkerta tuottaa ajankuvaa; osaelämäkerta tietoa jostakin nimenomaisesta ilmiöstä. Tässä tutkimuksessa tuo ilmiö on Lotta Svärdin 1920-luvun historia. Lotta Svärd toimii tutkimuksen viitekehyksenä, jota tarkastellaan Arneberg-Pentin henkilöstä käsin. Henkilöhistoriallisen metodin mukaisesti ensisijaisena kohteena säilyy kuitenkin Arneberg-Pentti. Tutkimusta on luettava kuvauksena ja analyysina ihmisestä, ei järjestöstä.
Helmi Arneberg-Pentin osuus Lotta Svärdin 1920-luvun vaiheisiin oli odotettua selvästikin suurempi. Osoittautui, että 1920-luvulla lottajärjestön tärkein kehitystrendi oli valtakunnallisen järjestörakenteen muotoutuminen. Taloudellisen perustein ja jäsenmäärällä mitattu kasvu jäivät sen rinnalla toisarvoisiksi, ja lottatyön keskeiset toimintamuodot olivat jo vuosikymmenen alkaessa valmiina. Arneberg-Pentti osallistui nimenomaan tähän järjestörakenteen muotoutumiseen; hänen vaikutuksensa oli organisoivaa. Hän ei ollut ideologi tai innovaattori, vaan hallinnon kehittäjä. Hänen työnsä näkyvin ilmenemismuoto olivat Lotta Svärdin säännöt, joita laadittaessa hänen osuutensa oli keskeinen. Toiseksi Arneberg-Pentin vaikutus Lotta Svärdin kehitykseen oli vahvasti yhtenäistävää. Vuosikymmenen lopulla hänestä tuli johtajakultin kohde. Hänen asemansa lottajärjestössä vastasi Fanni Luukkosen 1930-luvulla saavuttamaa asemaa; Arneberg-Pentti oli ensimmäinen "lottakenraali".
Tutkimus osoitti kaksi seikkaa. Ensinnäkin 1920-luku on lottahistoriassa niin merkittävä vaihe, että siihen on kohdistettava enemmän ja kattavampaa tutkimusta kuin tähän asti. Toiseksi henkilöhistoria osoittautui erinomaiseksi menetelmäksi 1920-luvun Lotta Svärdin tutkimukseen. Se tarjoaa tehokkaasti kohdistavan ja luontevan menetelmän, joka auttaa selvittämään vaikean lähdetilanteen tuottamat ongelmat.
ASIASANAT: elämäkerrat, henkilöhistoria, lotat, naisjärjestöt, 1920-luku.
MYYNTI: Turun yliopisto, Suomen historia, Henrikinkatu 2, 20014 Turun yliopisto. Puh (02) 333 5230.
