2. Lapsuus, tyttöikä, nuoruus


Helmi Arneberg-Pentin äiti, Lydia Arneberg, omaa sukua Lagus, oli omana aikanaan poikkeuksellinen nainen. Lydian isä, filosofian maisteri ja pappi Johan Gabriel Lagus, tuli oppineesta suvusta, jota kansoittivat papit, opettajat, lääkärit ja tuomarit; Laguksia oli jopa senaattorin ja professorin virassa. Äitinsä puolelta Lydia kuului Castrénien sukuun, joka niin ikään oli kuuluisa nimi suuriruhtinaskunnassa. Ei siis ollut ihme, että Lydia taustansa mukaisesti lähti opintielle hänkin, vaikka naisten kouluttautuminen oli 1880-luvulla varsin harvinaista. Lydia opiskeli kansakoulunopettajaksi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun pedagogisella luokalla.

Vuonna 1885 koulu lähetti joukon opiskelijoita pohjoismaiseen koulukokoukseen Kristianiaan, Norjan pääkaupunkiin, joka Suomen oloihin verrattuna oli tuolloin todellinen maailmankaupunki. Lydia tutustui tulevaan mieheensä. Jonas Lund-Arneberg, Norjan ylioikeuden asianajaja, oli vastikään jäänyt leskeksi, ja ehkä suruajan tähden kosinta tapahtui vasta kolme vuotta myöhemmin. Jonas Lund-Arneberg kosi Lydiaa kirjeitse vuonna 1888, ja häät vietettiin saman vuoden lokakuussa Lempäälässä. Lydian veli oli siellä kirkkoherrana. Nuoripari muutti Kristianiaan ja sai kaksi lasta: Helmi Arneberg syntyi vuonna 1889 ja hänen veljensä Rolf kaksi vuotta myöhemmin.

Avioliitto kuitenkin epäonnistui. Luultavasti Lydia viihtyi huonosti vieraassa maassa kaukana suvustaan, ja mikä pahinta, menevään elämään tottunut aviomies viihtyi paremmin kapakoissa ystäviensä kanssa kuin kotona vaimon ja lasten luona. Vuonna 1893, avioliiton viidentenä vuonna, Lydia jätti kelvottomaksi katsomansa puolison ja palasi Suomeen. Hän vei tyttärensä ja tavaransa mukanaan. Rolf jäi toviksi Kristianiaan, kunnes Lydia haetutti luokseen hänetkin. Helmi oli tuolloin nelivuotias. Avioliitto ei koskaan purkautunut muodollisesti. Lydia ei suostunut avioeroon, vaikka se olisi tehnyt hänestä suhteellisen varakkaan naisen. Tämän päättäväisyyden syyt eivät ole tiedossa. Mitään yhteyttä aviopuolisoiden välillä ei ollut. He tapasivat eron jälkeen ainoastaan kerran, vuonna 1905. Tämä oli myös ainoa kerta Norjasta lähdön jälkeen, kun Helmi Arneberg-Pentti tapasi isänsä. Hän matkusti tuolloin äitinsä kanssa Kööpenhaminan koulukokouksesta Kristianiaan, missä Lydia, Jonas ja Helmi kävivät teatterissa ja illallisella. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Helmi Arneberg-Pentti kuvaili isäänsä: "Olihan hän sarmantti mies, mutta niin samantekevä."

Eron jälkeen Lydia asettui lapsineen Vaasaan, mistä hän sai kansakoulunopettajan paikan. Perheen olot olivat varsin vaatimattomat.  Yksinhuoltajuus ei vuosisadan vaihteessa ollut sen helpompaa kuin nykyäänkään, paljon vaikeampaa itse asiassa. Lydia sai tukea suvultaan, ja Helmi Arnebergin yhteydet äitinsä sukuun säilyivät läheisinä ja henkisesti merkittävinä koko hänen nuoruutensa ajan. Muistiinpanoissaan hän kertoi:

Med spänd uppmärksamhet lyssnade vi barn till det, som de äldre i familjen berättade om tidigare släktled och deras levnadsförhållanden. Då hade man tid att samlas i lugn och ro…. Det blev ett slags grogrund för ens senare inställning till livet.

Lapset viettivät kesiä suvun luona maalla. He kuulivat tarinoita esimerkiksi äidinäitinsä serkun M. A. Castrénin tutkimusmatkoista, äidinisänsä serkun pietistipappi Johan Laguksen värikkäästä elämästä, ja enonsa Wilhelm Johanssonin muutosta Pohjaanmaalta vieraaseen Karjalaan Jaakkimaan kirkkoherraksi.

Lydia oli määrätietoinen ja säästeliäs nainen, joka olojensa vaikeudesta huolimatta kykeni kasvattamaan lapsensa suvun perinteiden mukaisesti. Kummatkin menivät oppikouluun. Helmi kävi keskikoulun ja jatkoluokat koulussa nimeltä Vasa svenska fruntimmersskolas fortbildningsläroverk, ja pikkuveli Rolf puolestaan kävi Vaasan suomenkielistä oppikoulua. Ei liene epäilystäkään siitä, etteikö Lydia Arnebergin hahmo olisi ratkaisevallakin tavalla vaikuttanut Helmi Arneberg-Pentin käsityksiin naisen elämästä. Tavallaan hän sai jo äidinmaidosta sen, mitä vuosisadan alun naisasialiike vasta tavoitteli: naisen itsenäisyyden sekä taloudellisessa että henkisessä mielessä, täyden oikeuden päättää omasta elämästään omien ratkaisujensa varassa. Arneberg-Pentin myöhemmässä elämässä itsenäisyys olikin ikään kuin itsestään selvää. Se ei koskaan muodostanut hänelle mitään periaatteellista ongelmaa.

Kouluaikanaan Vaasassa Helmi Arneberg tapasi elämäänsä merkittävällä tavalla vaikuttaneen naisen. Vaasan tyttökoulua johti neiti Augusta Krook. Helsingistä Vaasaan muuttanut Krook oli jo vuonna 1899 asettunut venäläisvastaiseen rintamaan. Hänen maailmankatsomuksensa oli järkkymättömän isänmaallinen ja sen mukana kulki selkeä ja voimakas halu toimintaan. Krook nousi vastustamaan sortokauden venäläistämispolitiikkaa siitä huolimatta, että hänen oma uransa ja johtamansa koulun toiminta vaarantuivat. Koulu olikin jatkuvan tarkkailun alla. Vaasan kouluja valvoi kouluhallituksen jäsen ja ylitarkastaja Werner Tawaststjerna, joka edusti myöntyväisyyslinjaa ja kuului jopa venäläistämisen kannattajiin. Tiukka valvonta loi koulun sisälle isänmaallista yhteishenkeä ja kärjisti venäläisvastaisuutta entisestään.

Helmi Arneberg oli neljätoistavuotias, kun hänen koulunsa venäläisvastainen isänmaallisuus alkoi purkautua toiminnaksi. Vuonna 1903 tyttökoulun oppilaat osallistuivat Vaasan läänin kuvernöörin läksiäisjuhlaan. Venäläishallinto erotti kuvernööri Björnbergin, koska se piti häntä vallinneissa oloissa tehtäväänsä sopimattomana. Hänen tilalleen nimitettiin venäläinen Th. Knipovit?. Läksiäisjuhlaa pidettiin, aivan oikein, protestina, ja kouluhallitus syytti tyttökoulun oppilaita ja johtajatar Augusta Krookia osallistumisesta "epäjärjestykseen". Krook vietiin useita kertoja kuulusteltavaksi, ja venäläiset santarmit tarkastivat hänen kotinsa. Krook ei tästä säikähtänyt. Hän jatkoi toimintaansa ja hänen mukanaan kapinoivat myös koulun oppilaat. Vuonna 1903 kouluhallitus kielsi tyttökoulua päästämästä oppilaitaan yliopistoon, koska neljän abiturientin ylioppilasaineet olivat osoittaneet – kuten HOVING toteaa – "Kouluhallitukselle epämieluista ‘henkeä’". 31.10.1905 alkoi suurlakko, ja Augusta Krook sulki koulunsa saman päivän aamuna. 


Vasa svenska fruntimmersskolan oli ensimmäinen Vaasassa suljettu koulu. Opinnot keskeytettiin "epämääräiseksi ajaksi, jotta siten voitaisiin tukea taistelua kansan oikeuden ja vapauden puolesta". Ruotsalainen ja Suomalainen lyseo seurasivat ruotsinkielisen tyttökoulun esimerkkiä ja niin oli suurlakko alkanut myös Vaasan koulumaailmassa. Oppilaat marssivat Vaasan hovioikeudenpuistossa ja lauloivat Vaasan marssia. Vaatimuksiin kuuluivat venäläisten määräysten ja hallinnollisten toimenpiteiden kumoaminen, bobrikovilaisen senaatin ja santarmiston poistaminen sekä vanhan kuvernöörin palauttaminen laittomasti nimitetyn Th. Knipovit?in paikalle. Lisäksi vaasalaiset kannattivat yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta jokaiselle 21 vuotta täyttäneelle. Tätä kaikkea vaadittiin toistuvissa kansalaiskokouksissa. Kun ensimmäinen sortokausi päättyi Nikolai II:n marraskuun manifestiin, tyttökoulun vanhimmat oppilaat siivosivat koulunsa ja pystyttivät juhlavalaistuksen.

Helmi Arneberg-Pentin isänmaallisuus sai alkunsa näistä tapahtumista. Todennäköisesti jo lapsuudessa kuullut sukutarinat olivat herättäneet hänessä eräänlaisen kansallistunteen, kylväneet siemeniä niin sanoakseni. Ensimmäisen sortokauden ja suurlakon tapahtumat antoivat hänen isänmaallisuudelleen sisällön: isänmaallisuus oli toimintaa. Augusta Krookin esimerkki ei voinut olla vaikuttamatta nuoreen Helmi Arnebergiin. Krookia onkin syystä pidetty yhtenä merkittävimmistä aktivistinaisista. Vuonna 1919/20 Arneberg-Pentti liittyi Helsingin Lotta Svärdin osasto I:seen, jonka johtajana toimi Augusta Krook.

Helmi Arneberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1907, jolloin kouluhallitus palautti tyttökoulun oikeudet päästää oppilaitaan yliopistoon, ja kahdeksantoistavuotias Helmi sai yhdessä kuuden muun tytön kanssa suorittaa ylioppilaskirjoituksensa. Kirjoituksissa oli suoritettava arvosana mm. venäjän kielessä. Helmi Arnebergin yleisarvosanaksi tuli laudatur. Valmistuttuaan hän jäi vuodeksi töihin Vaasaan, sillä Lydia piti tytärtään – kuten Arneberg-Pentti kertoi hänen sanoneen – "liian nuorena suureen ja syntiseen Helsinkiin."

Helmi Arneberg-Pentin Rolf-veljestä on vielä syytä kertoa muutamalla sanalla. Helmin lähtiessä yliopistoon Rolf sai kaikesta päätellen tarpeekseen äitinsä tiukasta komennosta: hän lähti karkasi kesken oppikoulun merille. Seikkailtuaan tarpeekseen Rolf rauhoittui, palasi kotiin ja kävi koulunsa loppuun. Myös hän jatkoi opintojaan Helsingissä ja valmistui tuolloin vielä yksityisestä kauppakorkeakoulusta ekonomiksi. Valmistuttuaan hän muutti Pietariin ja toimi konttoristina suomalaisen yhtiön palveluksessa. Hän palasi Suomeen joko vuonna 1917 tai 1918, meni naimisiin ja sai Manja-vaimonsa kanssa pojan, Rolf Arnfinn Arnebergin.

Helsingissä Helmi Arnebergistä tuli itsenäinen nuori nainen. Hän aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa vuonna 1908 ja opiskeli pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä ja kirjallisuutta, kotimaista ja yleistä kirjallisuushistoriaa sekä Rooman kirjallisuutta. Luokkatovereista myös Augusta Krookin veljentytär Anna jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa. Helmi kuului Vasa Nation osakuntaan. 1910-luvun alussa Helmi Arneberg tutustui Wintereihin, Rauhalan kartanon omistajiin, ollessaan vierailulla enonsa luona Karjalan Jaakkimassa. John ja Thyra Winterin lisäksi hän tapasi heidän tyttärensä Astan, joka oli muuttamassa Helsinkiin opiskelemaan. Helmi Arnebergistä tuli nuoren tytön "huoltaja" vieraassa kaupungissa. Hän ja Asta muuttivat yhdessä Wintereiden omistamaan kaupunkiasuntoon. Helmi valvoi ja avusti opintoja, jotka Asta aloitti Brobergska skolanissa. Ilmeisesti Helmi Arneberg oli voittanut Wintereiden täyden luottamuksen, sillä muutoin nämä tuskin olisivat laskeneet tytärtään hänen vastuulleen koko pitkäksi talvikaudeksi. John Winter vieraili nuorten naisten luona, milloin valtiopäivämiehen velvollisuudet toivat hänet pääkaupunkiin.

Wintereiden tuttavuus oli merkittävä asia Helmi Arnebergin elämässä, sillä John Winter oli valtiopäivämies ja kuului suuriruhtinaskunnan varakkaaseen eliittiin avioliittonsa kautta. Rauhalan kartanon herrasväen perheystävänä Helmi Arneberg tutustui ylempään yhteiskuntaluokkaan ja omaksui seuraelämän käyttäytymissääntöjä. Hän vietti kesä- ja talvilomiaan Rauhalan kartanossa Laatokan rannalla. Helmi Arnebergistä ja Asta Winteristä tuli elinikäiset ystävät. He asuivat yhdessä aina vuoteen 1916 asti, jolloin Helmi sai opintonsa päätökseen ja solmi avioliiton Samuel Johannes (S. J.) Pentin kanssa.

Hän tapasi tulevan aviomiehensä jo vuonna 1912 toimiessaan Ostrobotnian rakentamistoimikunnan jäsenenä. S. J. Pentti kuului Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan ja Helmi Arneberg Vasa Nationiin. Avioliitto solmittiin vuonna 1916 Helmi Arnebergin opintojen päätyttyä. Helmi Arneberg säilytti tyttönimensä ainoastaan lisäten siihen miehensä sukunimen, minkä silloinen lainsäädäntö mahdollisti nykyisen sukunimilain tavoin. Samalla Helmi Arneberg-Pentti sai Suomen kansalaisuuden; Norjassa syntyneenä hän oli muodollisesti ollut Norjan kansalainen avioliittoonsa asti. Kesällä 1917 Helmi Arneberg-Pentti synnytti ensimmäisen lapsensa. Arne Samueliksi ristitty poika oli keskonen ja kuoli heti syntymänsä jälkeen. Seuraavana talvena vasta itsenäistynyt maa ajautui sisällissotaan. Väkivaltaiset tapahtumat vetivät mukaansa myös Arneberg-Pentin, joka yhdessä miehensä kanssa vietti vapaussodan punaisten hallitsemassa Helsingissä. Vuonna 1918 syntyi Kaarle Henrik Pentti.

Kun Helmi Arneberg-Pentti 1920-luvun alussa ryhtyi lottatoimintaan, hän oli siis täysikasvuinen nainen, jonka nuoruuden avioliitto, sota ja lapsen syntymä olivat lopullisesti päättäneet. Hän oli elänyt monivaiheista elämää, joka oli muokannut hänen persoonaansa ja ajatteluaan. Edellä pyrittiin lyhyesti luomaan taustaa henkilölle, jonka elämästä seuraavassa erotetaan yksi vuosikymmen lähempää tarkastelua varten.


infoLisää näytelukuja