Kadonnutta aikaa etsimässä

LSAluksi

Tämä kirja on väitöskirja ja sellaisena se on itsestään selvästi ja läpikotaisin tieteellisen historiantutkimuksen esitys. Tutkija on kuitenkin myös kirjoittaja, ja kaikkeen kirjoittamiseen sisältyy kysymys, kenelle kirjoitetaan. Kuka on teoksen lukija? Varsin usein tieteellinen historiankirjoitus yleensä ja monet väitöskirjat aivan erityisesti kohdistetaan toisille tutkijoille. Lukijoina, teoksen oletettuna yleisönä ovat muut historiatieteen ammattilaiset. Sen myös huomaa. Tulokset esitetään monasti tavalla, jonka lukeminen ja ymmärtäminen edellyttää ammattipätevyyttä. Niin sanottu tavallinen lukija, tieteenalan oppisanoihin ja menetelmiin perehtymätön maallikko, joutuu helposti ymmälle tai yksinkertaisesti pitkästyy.

Minä valitsi oletetuksi lukijakseni tavallisen kansalaisen. Kirjoittaessani tätä kirjaa pyrin alusta alkaen esitykseen, jonka lukeminen kävisi päinsä ilman ammattipätevyyttäkin. Se oli paljon vaikeampaa kuin olin luullut. Luettavuuden ja säteeltään laajan ymmärrettävyyden ylläpitäminen ei missään tapauksessa saanut vaarantaa työn tieteellistä arvoa. Ymmärrettäväksi tekeminen ei suinkaan välttämättä merkitse yksinkertaistamista, mutta aina toisinaan sain kulkea kuin pitkin nuoraa selventämisen ja todistamisen välillä. Jos oli valittava, valitsin aina tieteellisen tarkkuuden. Useimmiten valintaa ei tarvinnut tehdä.

Itse en tietenkään voi työtäni arvostella. En tiedä, saavutinko tavoitteeni, ja lopulta se jää lukijan arvioitavaksi. Kirjassa on osuuksia, joissa historian tieteen teoria ja metodiikka nousevat vahvoina esiin. Erityisesti näin on kirjan ensimmäisessä luvussa, jossa tuon esille tutkimusprosessin perusteet ja käyttämäni metodin lähtökohdat. Pyrin myös sen osalta mahdollisimman suureen luettavuuteen, mutta miten hyvin siinä onnistuin, sitä en osaa sanoa. Mikäli lukija on kiinnostunut paitsi historiantutkimuksen tuloksista myös tavasta, jolla ne on saavutettu, hän kenties lukee kirjan ensimmäisen, johdattelevan luvun mielenkiinnolla. Jos niin käy, olen ainakin osittain saavuttanut kirjallisen tavoitteeni.

Näin suurta työtä ei voi tehdä joutumatta kiitollisuudenvelkaan hyvin monille ihmisille, niin monille ettei kaikkia voi mitenkään tässä mainita. Ensinnä haluan kiittää professori Jussi T. Lappalaista, joka nykyään jo on emeritus. Hän johdatti minut ensin historiatieteen metodeihin ja sitten Lotta Svärdin tutkimuksen pariin. Häneltä opin kaiken muun ohella sen, että historiankirjoituksen tulee mikäli mahdollista olla kenen tahansa luettavissa.

Lisensiaatintyöni tarkastanut dosentti Pirjo Markkola vaikutti huomattavasti tässä työssä näyttäytyvän tutkimusnäkökulman muodostumiseen. Kiitän häntä siitä. Kiitän myös väitöskirjani esitarkastajia, dosentti Irma Sulkusta ja dosentti Kari Seléniä, joiden yksityiskohtaiset, tarkat ja tehokkaan kriittiset huomiot ohjasivat työn viimeistä kirjoitusvaihetta eteenpäin. Käsikirjoitusta lukivat ja kommentoivat myös Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen ja professori Timo Myllyntaus sekä dosentti Ali Pylkkänen.

Työni on tapahtunut Lottien Suomi -tutkimusprojektin puitteissa. Sen tieteellinen neuvottelukunta oli tukea antavalla tavalla läsnä työn kaikissa vaiheissa. Kiitän professori Elina Haavio-Mannilaa, dosentti Kaija Hasusta, professori Ohto Mannista, dosentti Aura Korppi-Tommolaa, professori Päivi Setälää, professori Päiviö Tommilaa, professori Eeva Tapiota sekä kaikkia muita neuvottelukunnan työhön osallistuneita henkilöitä. Samoin kiitän projektissa työskennelleitä kollegoitani, FT Pia Olssonia, FT Tiina Kinnusta ja VTM Marjo Laitista.

Ilman Lottien Suomi -tutkimusprojektia, jonka Suomen Lottaperinneliitto vuonna 1999 käynnisti, työni olisi ollut mahdotonta. Haluan kiittää kaikkia projektin rahoitukseen osallistuneita tahoja. Opetusministeriö, Suomen Naisten Huoltosäätiö, Alli Paasikiven säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maanpuolustuksen kannatussäätiö, Vapaussodan invalidien muistosäätiö, Eileen Starck Johan ja Thelma Starck Johan-Bruunin säätiö ja M-Real corporation Äänekoski Paper katsoivat Lotta Svärdin historiankirjoituksen tukemisen arvoiseksi hankkeeksi. Kiitän lämpimästi kaikkia Suomen Lottaperinneliiton jäseniä ja toimihenkilöitä, jotka työtä ja vaivaa säästämättä ovat ponnistelleet projektin ylläpitämiseksi ja eteenpäin viemiseksi. Haluan erityisesti mainita Raili Malmbergin ja Irma Törnströmin, jotka antoivat panoksensa projektin hallinnointiin tutkimushankkeen kaikissa vaiheissa.

Suurimmassa kiitollisuudenvelassa olen Päivi Varpasuolle, joka vuoteen 2003 asti toimi Suomen Lottaperinneliiton puheenjohtajana. Surullisen varhaisen poismenonsa tähden hän ei koskaan saanut nähdä valmiina teosta, jonka syntyyn hän niin ratkaisevalla tavalla vaikutti. Ilman Päivi Varpasuon uupumatonta ja menestyksellistä työtä Lottien Suomi -tutkimusprojektin käynnistämiseksi ja sen resurssien takaamiseksi tätä kirjaa ei olisi milloinkaan kirjoitettu.

Omistan teoksen äidilleni.

Turussa 22.2.2004
Annika Latva-Äijö