Artikkeleita

Rupean kokoamaan tänne juttuja akitaan liittyvistä aiheista. Jos haluat lainata tekstejä jossain, niin ota yhteyttä. Luvaton kopiointi kielletty!

emilia(at)viribus.info

 

 

 

Rodun alkuperää

Monien akitojen suvusta löytyy myös amerikkalaisia koiria. Toiset ovat  juuriltaan japanilaistyyppisiä alkuperämaastaan huolimatta, toisten takaa löytyy enemmän tai vähemmän amerikanakitan vaikutteita. Alkujaan keskikokoisena metsästyskoirana toiminut akita peri nykyisen kokonsakin länsimaisilta roduilta, joten se että nykyinen kanta polveutuisi pelkästään muinaisista akita-matageista olisikin mahdotonta. Tärkeämpää amerikanakitan ja akitan välisessä jaottelussa on koiran oma ja sen periyttämä tyyppi kuin se, onko joidenkin sukupolvien takana yksi "vääräntyyppinen" koira. Akitan ja amerikanakitan välinen tyyppiero on nykyään suurempi kuin aiemmin, koska niiden välisiä risteytyksiä ei enää FCI-maissa tehdä, mutta ne ovat kuitenkin molemmat samaa alkuperää.

AKIHO:n kuvasivulla http://www.media-akita.or.jp/akita-inu/akitas-photosE.html on esimerkkejä akitoista vuodesta 1899 lähtien. Mustamaskisia ja pintoja koiria on jo varhaisimmissa kuvissa 20. vuosisadan vaihteen japanilaiskoirien joukossa. Myös keisari Taisholle esitellyt koirat olivat pintoja, vaikka nykyisin väri on sallittu vain amerikkalaisella tyypillä. Kyseisessä kuvassa olleiden koirien arveltiin vaikuttaneen vahvasti rotuun vuoden 1912 aikoihin, jolloin ne olivat hyvin yleisiä. Kaksi esimerkkiä taistelukoirista näyttävät rakenteeltaan edellä mainittuja pintoja vankemmilta ja muiden rotujen vaikutuksen näkee niissä selvemmin.  Kuitenkin vuoden 1927 punainen koira Babagoma oli vastaavasti aivan erityyppinen kuin joitain vuosia aiemmin tappeluihin käytetty koira,  vaikka sillä olikin nykyiselle amerikanakitalle tyypillinen musta maski, ja oli rungoltaan lähempänä 1910-luvun lopun Kosaku-go:ta. Myös  rakenteeltaan japanilaista tyyppiä muistuttavilla koirilla esiintyi toisinaan mustaa maskia.

Akiho perustettiin vasta vuonna 1927 ja sitä ennen koiria ei siis merkitty Akiho-rekisteriin. Sen perustamisen ja rodulle haitallisen toisen  maailmansodan jälkeen kuvien joukossa mainitaan ensikerran epätoivottu tyyppi: aiempien taistelukoirien tapaan hyvin vankkarunkoinen koira, jota edustivat mm. Kincho-go ja Kongo-go. 1900-luvun alussa kuvatut pintot tuskin edustivat "väärää" tyyppiä väristään huolimatta, sillä sivun mukaan "monia epätoivottua tyyppiä edustavia koiria luultavasti kasvatettiin, vaikkei niistä olekaan saatavissa kuvia."

Näin ollen pinto väritys tai musta maski vanhempien koirien joukossa ei tehne niistä automaattisesti amerikanakitoja, varsinkaan siltä ajalta kun rotuerottelua ei oltu vielä tehty. Esimerkiksi vuonna 1984 syntynyt Nan Chao Raiko-Go No Sanmark (Nan Chao's Excalibur x Nan Chao's Fannie Flagg) oli brindlepinto, mutta kooltaan ja rungoltaan lähempänä akitaa kuin amerikanakitaa.

Sukutaulu, jossa Nan Chao Raiko-Go No Sanmark'n kuva http://www.itokuakitas.com/kali.htm

Kanadalaiskennelissä kasvatettu http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/shinzo.jpg Sanmark Shinzo Kowareru-Go (Sanmark Akihito-Go x Sanmark Mare Tenshi-Go), Nan Chao Raiko-Go No Sanmark'n pojanpoika, puolestaan oli kokobrindle ilman valkoista pohjaväriä ja myös rakenteeltaan ennemmin akita kuin amerikanakita.

 

Lähteet:

http://www.media-akita.or.jp/akita-inu/akitas-photosE.html  AKIHO
http://www.itokuakitas.com/kali.htm Sukutaulu
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/shinzo.jpg Kuva
http://www.itokuakitas.com/puppies.htm Sukutaulu
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNo=LOI98/114416&Sukupolvet=5 Kina-Go'n sukutaulu jalostustietokannassa


Sukutaulua koskevia linkkejä sivustoihin ja kuviin:

Ninnun (Nijiyaka-Go) sukua:

http://www.samuraiyashiki.com/images/psi/sean/pedigre/3.jpg Kiro
http://www.canitalia.it/akitabianchevallate/musashiryu.htm Musashiryu-Go-Shirai
http://www.canitalia.it/akitabianchevallate/musaped.htm Musashiryu-Go-Shirai'n puoleista sukutaulua kaksi sukupolvea kennelliiton jalostustietokantaa pidemmälle
http://www.kajitsuno.it/kennel/pagineng/okushirie.html Okushiri Go No Shatsuko + samassa jalostustietokannan ulkopuolista sukutaulutietoa (tietokanta ei tunne Shoun of Shonan Yamadan vanhempia)
http://www.kajitsuno.it/kennel/pagine/nagasaki.html Nagasaki-go No Shatsuko
http://www.kajitsuno.it/kennel/pagine/sehiho.htm Sehiho-Go of Juantai Doh eli Seihoh of Juantai-Doh
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/shinzo.jpg Sanmark Shinzo Kowareru-Go eli Shinzo No Kowareru-go
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/Shoun.jpg Shoun of Shonan Yamada
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/kyumeimaru.jpg Kyumeimaru of Miss Otafuku
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/asuka3.jpg Asuka of Okayama Minami

Raj’n (Änsmyren’s Yori No Koqawe) sukua:

http://home.online.no/~kintos/britt/bilder/Rai.jpg Ryujin Go No Shatsuko
http://home.online.no/~kintos/britt/bilder/Daiji%20OF%20KISARAZU%20SHIRAI-KENSHA.jpg Daiji of Kisarazu Shirai-Kensha
http://home.online.no/~kintos/britt/bilder/Eri.jpg Eri of Tokyo Takryuh
http://www.akita.it/pedigreeTesy.htm Kokokuvat Daij of Kisarazu Shirai-Kenshasta ja Daiunjoh of Kisarazu Itoh'ista
http://www.chiens-de-france.com/chiens/fiche_popup.php?ID_CHIEN=67855&TABLE=t_chien_03&POP=YES&PEDIGREE=YES Shikishima Go Okino Kenshan vanhemmat

Fujin (Fujimaru Go Seaside Nakagawa) sukua:

http://www.kajitsuno.it/kennel/pagineng/kakusuie.html Kakusui-Go Tezuka Kensha
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/Tougaku.jpg Tougaku-go Mizushima Nakajimasou
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/maki-go%20web.jpg Maki-go Yamagata Shimizu Kensha
http://www.kajitsuno.it/kennel/immagini/touichi.jpg Touichi-Go Noshiro Senjiuso

>> Tekstin kirjoittanut Suvi Suomalainen 2007

Sivun ylös
 




 


 

 



 

Jermun UDS-päiväkirja

Viribus Unitis Eiyuuteki, "Jermu", 25.8.06 - 17.12.07
Uros, pitkäkarvainen

Jermun päiväkirja UDS:ään sairastumisen jälkeen, joka iski Jermun ollessa vajaat 11 kk (07/2007). Painoa silloin 27 kg. Pigmenttihäiriöitä ei oikeastaan ollut. Lähes olemattomat muutokset nenässä ja huulissa. Ja kärsimykset saivat loppunsa Jermun ollessa n. 1 v ja 4 kk. Jermu kerkesi taistella sairautta vastaan n. 5 kuukautta.

Tekstin on kirjoittanut Jermu omistaja Janita Sinisalo ja muokannut Emilia Honkanen. Päiväkirjaa on tarkoitus pitää yllä uusien muutoksien myötä.

 

Sunnuntai 8.7.2007

Jermu alkoi illalla pitämään silmiään kiinni. Lenkillä ollessakin Jermu halusi vain istumaan ja piti silmät tiukasti kiinni. Tässä vaiheessa ei ollut huoli vielä suurimmillaan, koska vastaavaa oli alkukesästäkin ja silloin arkuus silmissä meni ohi hoitamatta parissa päivässä.

Maanantai 9.7.2007

Silmät pysyvät kiinni lähes kaiken aikaa. Nyt lisäongelmana tuli rähmiminen ja koira alkoi huitomaan ja hankaamaan silmiään tassuillaan. Lenkittäminen lähes mahdottomuus.

Tiistai 10.7.2007

Edellisten päivien oireet jatkuivat, mutta pahempina kuin ennen. Nyt silmistä tuleva rähmä oli vihreää väriltään sekä silmien valkuaiset olivat muuttuneet punaisiksi.

Keskiviikko 11.7.2007

Oireet jatkuvat, mutta uusin lisä oli sininen kalvo silmän tummassa osassa.

Torstai 12.7.2007

Aamulla silmät olivat pullistuneet ulospäin ja harottivat oudon "spanielimaisesti". Yöllä valitusta ja selkeästi kipua silmissä.

Perjantai 13.7.2007 epäonnenpäivä

Perjantai ei tuonut hyviä uutisia kun vihdoin vapautui aika eläinlääkärille. Silmissä todettiin uveiitti. Hoitona kortisonipiikki niskaan ja lääkkeiksi

- Terra-Poly-C 1 tippa molempiin silmiin 3-4 krt/pv, 14 vrk ajan
- Norocarp 2,5 tabl/pv, kuuri loppuun
- Clavubactin 500 mg 1 tabl 2 krt/pv, kuuri loppuun

Illalla Jermu oksensi jonkin aikaa lääkkeiden jälkeen, mutta olo helpottui kuitenkin jo siinä määrin, että lenkkeily onnistui.

Lauantai 14.7.2007

Jermu oksensi taas, mutta vasta pari tuntia lääkkeiden annon jälkeen. Päivä alkoi selkeästi pirteämpänä. Silmät eivät enää rähmineet ja punoitus oli osittain kaikonnut. Silmien sinisyys oli muuttunut sameudeksi, mutta olivat edelleen "spanielimaiset". (Myöhemmin selvisi, että "spanielimaisuus" aiheutui silmiin kertyneestä paineesta). Näkö ei ollut kunnossa, koira törmäilee vähän väliä.

Keskiviikko 18.7.2007

Tilanne pysynyt samana. Lääkärikäynti Helsingin Apexissa silmäeläinlääkäri Sari Jalomäellä omistajan ja kasvattajan voimin Jermua näyttämässä. Diagnoosina vahva epäilys UDS:stä. Diagnoosin varmistukseen olisi pitänyt lähettää silmä patologille, mutta tähän ei ryhdytty...

Lääkkeet:

- Predison 5 mg
- Minims Atropin (tipat)
- Oftan Dexa Chlora (tipat)
- Trusopt (tipat)
- Clavubactin 500 mg

Edellisistä lääkkeistä ehdottomasti piti poistaa Terra-Poly-C sekä Norocarp.

Perjantai 20.7.2007

Minims atropin (tipat) tehoavat onneksi heti. Pupillit laajentuneet kuten oli tarkoituskin. Pigmentti alkaa hävitä kuonosta ja huulista.


Jermu 27.7.07 Pigmentti katoaa naamasta


Jermu 27.7.07 Huulista puuttuu pigmenttiä

Keskiviikko 1.8.2007

Muutto tapahtunut "tällä välin". Uusi koti, ilman rappusia.
Pigmentti on lähtenyt todella pahasti huulista, nenästä ja silmien ympäriltä. Puutokset pahentuneet päivä päivältä. Lääkemäärät vähennettiin, antibioottikuuri loppui sekä Minims atropin (tipat) antaminen loppui. Kortisoni aiheuttaa yletöntä juomista.


Jermu 1.8.07 Pigmentti katoaa naamasta, mutta olo ok.


Jermulla nenä pahassa kunnossa

Torstai 2.8.2007

Trusopt (tipat) eli painelääkkeet loppuivat. Päätettiin kokeilla ilman niitä muutama päivä.

Maanantai 6.8.2007

Pigmentti alkanut taas palailemaan nenään ja huuliin kuin taikaiskusta. Näyttää hyvältä.

Maanantai 10.8.2007

Pigmentti palannut täysin nenään ja huuliin. Silmien ympärille ei ole vielä palautunut kunnolla, mutta niistä se alkoi läheäkin hieman myöhemmin. Luultavasti havaittavissa oikeassa silmässä painetta. Tilannetta seuraillaan.

Maanantai 13.8.2007

Oikean silmän hierominen alkoi aamusta. Apteekista varmuuden vuoksi lisää Trusopt tippoja, joita laitettiin silmiin heti.


Jermu 13.8.07 Pigmentit tulleet takaisin naamaan


Jermu 13.8.07 Vasemman huulen pigmentti edelleen poissa osittain


Jermu 13.8.07 Hyvältä näyttää

Keskiviikko 29.8.2007

Oikeassa silmässä havaittavissa pientä pullotusta (painetta). Painelääkettä on annettu kahdet tipat päivässä. Siirrytään taas 3:een.
Lääkemäärät pienenee; Oftan Dexa Chlora 1 tippa 2x päivässä, Prednison 1,5 tabl. aamuisin.

Ruoka maistuu todella hyvin.

Maanantai 3.9.2007

Silmät menivät muutamassa tunnissa huonoiksi. Jermu siristää silmiään ja yrittää huitoa niitä. Silmiin laitettiin extra tipat.

Tiistai 4.9.2007

Silmät rähmii, on sameat ja punoittaa. Yleisilme on huono. Jermu oksenteli pari kertaa edellisiltana. Aamulla ruoka ei kelvannut. Yö meni läähättäessä ja pyöriessä (kipuja?). Annettiin kortisonia ja olo hiljalleen helpotti.

Torstai 6.9.2007

Lääkärikäynti. Silmissä paineet kohonneet molemmissa silmissä: oikea 24 mmHg, vasen 30 mmHg. Lääkitys palautettiin takaisin annokselle Prednison 5 mg, 6 tabl. 2x päivässä, Oftan Dexa Chlora 6 tippaa/pv, Cosopt-tippoja 3x päivässä.
Paine täytyy saada pois, koska pitkittyessä sokeuttaa koiran.


Jermu 6.9.07 Silmät todella sameat
 

Tiistai 11.9.2007

Kontrollilääkärikäynti. Paineet laskeneet. Molemmista silmistä silmistä mitattiin normaalit paineet; 12/14 mmHg. Koira voi taas erinomaisesti. Silmien sameus on hävinnyt, pientä punoitusta on vielä. Ruoka maistuu, melkein eläinlääkärin sormien kera ;) ja Jermu on pirteä.

Lääkitys: Cosopt-tippoja 2x päivässä, Oftan Dexa Chlora 4x päivässä, Prednison 6 tabl. 2x päivässä viikon ajan ja sitten 3 tabl 2x päivässä kaksi viikkoa. Tämän jälkeen kontrolli.

Torstai 27.9.2007

Ruoka maistuu erittäin hyvin, mutta silmät punoittaa hieman. Kontrollitarkastus: Paineet normaalit molemmissa silmissä. Vasemmassa silmässä linssissä kiinnikkeitä* (värikalvoon). Silmiin laitettiin tippoja, jotka laajentaa pupilleja ja liikuttaa kiinnikkeet pois. Cosopt -tipat (paineeseen) vähennettiin 1 x/pv annokseksi, Oftan Dexa Chlora -tipat 3 x päivässä ja Prednison tabletit 2 tabl./pv. Uusi kontrolli 3 viikon kuluttua. Eläinlääkäri sanoi, että jos silmät rupeaa punoittamaan, niin on merkki paineen kertymisestä. Seurataan tarkasti tilannetta.

* kiinnikkeet estävät nesteen pääsyn silmästä pois, jolloin kertyy painetta.

Torstai 18.10.2007

Kontrollikäynti. Nenänpieli kadottanut pigmenttiä. Toisessa huulessa iho on rikki ja limakalvovaurioita suussa hampaiden takana. Kortisoniannos nostetaan suuremmaksi. Prednison 15 mg aamuin illoin toistaiseksi. Oftan Dexa Chlora 3 x päivässä, Cosopt 1 x päivässä. Paineet silmissä normaalit. Antibioottikuuri limakalvovaurioihin. Kontrolli viikon kuluttua.

Jermu on kuitenkin pirteä.

Maanantai 22.10.2007

Tapaaminen homeopaatin kanssa. Jermulle sai vyöhyketerapiaa ja uudet ruokintaohjeet. Ruokinta tehty vahvistamaan ja tukemaan vastustuskykyä.

Maanantai 5.11.2007

Jermu voi loistavasti. Virtaa on tullut ja koira voi hienosti. Pigmentitkin on taas palaamassa kirsuun. Jermu juo erittäin paljon vettä.

Sunnuntai 18.11.2007

Lenkillä huomattiin, että Jermu pissii verta. Jermu myös aivastelee.

Maanantai 19.11.2007

Lääkärikäynti. Jermu ultrattiin ja todettiin, että rakossa on paljon verta. Diagnoosi on eturauhastulehdus. Lääkkeeksi siihen Jermu sai Baytril tabletteja.

Maanantai 3.12.2007

Lääkkeet puri, eikä Jermu enää pissi verta. Nenästä vuoti verta reilu viikko sitten (marraskuun lopulla), joka ei kauaa kestänyt ja meni itsekseen ohi.

Perjantai 14.12.2007

Kontrollikäynti lääkärissä. Silmänpaineet matalat ja muutenkin hyvät. Cosopt tippoja vähennettiin yhdellä, Prednisonia aletaan vähentämään tammikuussa, jottei tilanne pahenisi joulun aikana.
Yleiskuva Jermusta kuitenkin huono. Jermu ei ole syönyt kunnolla vähään aikaan ja kotonaan vain makaa ja hengittää tiheästi. Jermu aloitti myös ontumaan.

Sunnuntai 16.12.2007

Jermulla ei enää jalat pidä ollenkaan, joten tarpeilleenkin se on kannettava.

Maanantai 17.12.2007

Jermu ei edelleenkään pääse ylös. Oma eläinlääkäri suosittelee lopettamista, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Joten Jermu matkasi viimeisen kerran eläinlääkärille...


© Janita Sinisalo

© Emilia Honkanen

Sivun ylös



 
 

Yuhon SA päiväkirja

Tässä on seuranta Yuhosta, jolle iski ensin SA ja perään UDS. Kertomus on Yuhon omistajan Niina Tielisen tekemä ja Niinan luvalla tämä kertomus on tänne laitettu. Kertomukseen on kerätty Yuhon lääkärikäynnit jo paljon ennen sairauksien toteamista.

Hakutaku Yuho-Go, "Yuho", 9.11.1999 - 21.3.2005
Uros

Kaiken kaikkiaan Yuhon taudin puhkeaminen oli varsin nopeaa ja ensimmäisistä epäilyistä koiran kuolemaan kesti vain 2-3 kuukautta.

Koira oli elämänsä ajan todella usein lääkäreissä. Varsin usein lääkärikäyntien syynä olivat jatkuvat tassutulehdukset joihin ei tuntunut tepsivän mikään. Tassutulehdus oli anturoissa ja anturoiden väleissä. Iho oli punaista ja karva muuttui tassunpohjissa tummaksi. Koiralla ei kuitenkaan ollut furunkuloosissa esiintyviä paiseita lainkaan.

Toinen vitsaus olivat korvatulehdukset. Aivan viimeisen elinvuotensa aikana Yuhon niin upea punainen väri alkoi haalistumaan. En itse ensin havainnut sitä, mutta tuttavamme alkoivat ihmettelemään onko koira saanut liikaa aurinkoa. Ja totta, kun kuvia katsoo ja seuraa koiraa eri ikäisenä, huomasin että kasvojen urajiro alkoi hävitä näkyvistä, koska karva vaaleni myös kasvoissa kauttaaltaan. Olen jostain lukenut että SA aiheuttaa karvan vaalenemista. Valpas eläinlääkäri epäili Yuholla jo vuonna 2001 SA:n oireita. Koiralla oli kummallinen kyynerpäiden ihovaiva. Molemmat kyynerpäät olivat kaljut ja niissä ei ollut tavanomaista rupea tai ihottumaa. Koska kyynerpäät olivat tismalleen samanlaiset, eläinlääkäri katsoi ettei ongelma voi olla SA, koska paljaat alueet olivat liian symmetriset ja identtiset, toisin sanoen epäili ilmeisesti ennemminkin ulkoisia tekijöitä tähän todeten, että biobsiat ovat tässä tapauksessa hätävarjelun liioittelua.

8.12.2004

kaikki alkoi. Yuhon korvat kutiavat ja silmät vuotavat kirkasta vettä. Tämä on koiralle hyvin poikkeuksellista, vaikka usein tassutulehduksia, ei tällaista korva ja silmäoiretta ole esiintynyt koskaan aiemmin. Korvakäytävä todetaan kuitenkin olevan ihan kunnossa. Eikä silmistäkään löydetä mitään vikaa (yleislääkäri). Saa kuitenkin silmätipat. Oireet laitetaan allergian piikkiin.

15.1.2005

Huomaan hännän yht äkkiä – siis melkein yhdessä illassa – yht' äkkiä omituisen ohueksi. Hännästä kadonnut kaikki pohjavilla. Silmät alkaneet taas vuotamaan.

18.1.2005

Tuusvet. Pirkko Valmari toteaa, että ei osaa sanoa onko SA oireet vai ei koska koiralla on karvanlähtö. Hännästä ei saa hänen mukaansa hyvää biobsiaa. Valmari neuvoo, että koepalat tulee otattaa terveestä sekä sairaasta ihonkohdista. Neuvoo myös ihonhoitoshampoita ja hoitoaineita iholle. 

19.-21.1. 2005

Paniikki kasvaa. Yhteydenotto Taru Laaksoon (silloinen amerikanakita ry:n puheenjohtaja), jolla on SA:ta sairastava uros amerikanakita Kamu ja muutenkin paljon tietoutta taudista. Nyt huomaan, että Yuhon korvien sisäpinta hilseilee. Häntä ja korvaoireet viittaavat Tarun mukaan SA:han ja neuvoo Koira- kissaklinikalle Turkuun, SA-ekspertti Eva Einola-Koposelle, joka tehnyt akitojen kanssa yhteistyötä. Tässä vaiheessa myös koiran selässä, hännän lähettyvillä karva alkanut ohenemaan, silmät valuvat edelleen ja tassuihin tullut paiseita anturoiden väleihin. Nenän alueen huulet punertavat. Silmän yläpuolella olevat urajiro-täplät (iho) ovat turvoksissa ja punertavat. Koira näyttää siltä, kuin se olisi vanhentunut kahdessa viikossa 10 vuotta.  

23.1.2005.

Pesut ja hoitoaineet jatkuvat. Karvapeite yhä ohuempaa kauttaaltaan koirassa. Urajiro-täplät punaiset. Nyt myös korvien sisäpuolinen karvapeite ohentunut niin, että tulehtunut punainen iho kuultaa läpi. Silmät eivät enää vuoda kovinkaan paljon.

2.2.2005

Biobsiat ja verinäyte, Koira-kissaklinikka Turku, Eva Einola-Koponen. Koepalat ja verinäyte lähetettiin Englantiin. Ihokoepalat ja verinäyte otettiin rauhoituksessa. Koepalat kohdista: molemmat korvat, vasen kylki, häntä, vasen puoli ja kuono. Kilpirauhasarvo normaali (28). Klinikalla annettiin kipulääke suonensisäisesti. Toimenpiteen ajan Yuho oli nestetipassa. Tikkien poisto 10-12 päivän kuluttua. Iholta otettiin värjäysnäytteitä (tassut, korvat ja poski).

15.2.2005

SA lausunto, Dr. David Shearer BVetMed. Suomennus: Eva Einola-Koponen, Koira-kissa klinikka:
Biobsioiden määrä kuusi. Yuhon koepalat paljastavat SA taudin eli karvatupen talirauhasen surkastuman. Koepaloissa ei ole havaittavissa ollenkaan talirauhasia ja niissä kohdissa joissa pitäisi olla talirauhasia on rauhasten ympärillä tulehdusreaktio. Kollageni eli sidekudos ja ihon verisuonet normaaleja. Hoitovaihtoehtoja: shampoopesuja, esim. Allermyl tai Vetriderm herkän ihon shampoot. Pesut viikottain. Seuraava vaihe (johon emme koskaan ehtineet), syklosporiini immunisupressiivinen hoito (ennemmin kuin kortisoni) jos tuntu että oireet pahenee nopeasti. Tukihoitona GLA, megaderm, viacutan. Alesol 3 kapselia/pvä/3 viikon jaksoissa.

Yuho sai myös antibiootin ihon tulehduksen vuoksi. Myös leuka rupinen ja verinen. Antibiotti tulehtuneen ihon takia.

WUACille (World Union Akita Club) tieto Yuhon SA’sta.

28.2.2005

Yuhon saama antibiootti Clindabuc 200 mg tehosi. Naaman turvotus ja tulehdus kadonnut lähes kokonaan. Rupinen leuka ja punertavat huulet lähes kokonaan terveet. Karva on edelleen ohentunut kauttaaltaan, mutta tasaisesti. Ei samalla tavalla lähtenyt ”tukkuina” kuin yleensä näkee. Koepalakohtiin karva kasvaa todella hitaasti, mutta kasvaa kuitenkin. Ainoa kohta johon karva ei kasva lainkaan on häntä, päinvastoin, sen kaljuuntuminen etenee takapuolen päälle. Koira kuitenkin reipas ja ruoka maistuu.

Tässä vaiheessa olin miettinyt Einola-Koposen kanssa kastrointia, koska meillä oli narttukoira! Uskallanko tehdä sen, lääkäri suositteli tehtäväksi, päinvastoin, karva saattaisi siitä vain parantua.


Yuho vas. ja Aiko oik.

7.3.2005

koira kastroitiin.

13.3.2005

Koira ei avaa silmiänsä! Lääkäriin! Paniikissa päivystykseen Apexiin, jossa ei ole silloin paikalla silmälääkäriä.

Lausunto: Aamulla pitänyt silmiä kiinni, vilkkuluomet edessä. Silmissä ei haavaumia, ei roskia, silmänpaineet normaalit. Vilkkuluomien alla rakkulaa. Rakkulamainen sidekalvon tulehdus.

20.3. 2005

Paniikkilääkäriin! Totaali romahdus tapahtunut edellisenä päivänä. Koira mm. kulkee seiniä päin ja romahti porrastasanteella. Se ei näe mitään! Aamulla kun se avasi silmänsä niitä ei ole enää! Silmien päälle ovat siirtyneet ns. vilkkuluomet!

Päivystyksessä Yuhon todetaan olevan jonkinasteisessa shokkitilassa ja se laitetaan useiksi tunneiksi tiputukseen. Kastraatiohaava rupesi vuotamaan verta.

Lausunto: Tutkimukset kipuilun, sekavuusoireiden ja kastraatiohaavan valumisen vuoksi. Yleistutkimuksessa lievät shokkioireet. Nesteytys ja kortisoni suonensisäisesti. Verinäytteissä tulehdus- ja punasoluarvo, maksa- ja munuaisarvot sekä verensokeri normaalit. Kivespussin alueen iho ärtynyt, tulehtunut, haava tihkuttaa veristä kudosnestettä. Oireiluun voi olla syynä kastraatiohaavan tulehdus tai joku krooniseen sairauteen liittyvä tekijä.

Antibioottikuuri Clinacin. Kivesten alueen suihkutus, puhdistus betadinellla.

21.3. 2005

Silmälääkäri Sari Jalomäelle heti seuraavana aamuna. Jalomäki toteaa kauhukseen, että koiran molemmat verkkokalvot roikkuvat irti. Epäily samalla VKH:sta  SA:n lisäksi. Lääkäri toteaa, ettei ole koskaan vielä tavannut koiraa, jolla on molemmat taudit SA ja VKH. Jotta VKH voidaan varmistaa, sen voi tehdä ainoastaan eutanasian jälkeen poistamalla silmä.

Lausunto: Molemmissa silmissä vakava suonikalvontulehdus, oikeassa silmässä tila pahempi, molemmat verkkokalvot täysin irti ollen kiinnittyneenä enää näköhermonpäähän. Taustalla mahdollisesti uveodermatologinen syndrooma UDS/sama kuin VKH, jota rodulla esiintyy, ennuste tällöin hyvin heikko. Näön palautumisen suhteen ennuste hyvin varauksellinen. Eutanasia eläimen lisäkärsimyksen välttämiseksi. Patologinen tutkimus silmästä.

31.3.2005

Eläinpatologian laboratorio PatoVet /Seppo Saari, lausunto:

PAD, silmä, voimakasasteinen granulomatoottinen ja neutrofiilinen diffuusi uveiitti ja retiniitti (Vogt-Koyanagi-Harada syndrooma).

”Silmässä todettiin voimakasasteinen granulomatoottinen uveiitti-muutos, joka affisioi myös retinaa. Tulehdusalueelle esiintyy yleisesti pöhöä, ja verkkokalvo oli monin paikoin pöhön seurauksena irronnut. Tulehdusreaktio oli histiosyyttivoittoinen, paikoin tulehdussoluinfiltraattiin sekoittui runsaasti lymfosyytteja ja plasmasoluja sekä neutrofiilisiä granulosyyttejä. Melanofageja esiintyi erittäin runsaasti kautta koko tulehdusmuutoksen. Sopii immunopatologista alkuperää olevaan muutokseen. Muutoksen histiologian ja koiran rodun huomioon ottaen kyseessä on todennäköisesti Vogt-Koyanagi-Harada syndrooma (VKH). "

 

Niinan yhteenveto

SA epäily voidaan tehdä silmämääräisesti, mutta se ei kerro varmasti mitään. Ainoa, varmin ja myöskin hermoja vähiten raastavin keino on biobsioiden eli koepalojen otto. Ne otetaan koiralta kevyessä rauhoituksessa. Koepaloja otetaan niin terveestä kuin sairaasta kohtaa. Koepaloja voivat ottaa lähes mitkä tahansa eläinlääkäriasemat ja koepalat lähetetään edelleen SA’ta taitaviin laboratorioihin. Oman koirani koepalat lähtivät lääkärin toimesta Englantiin, jossa tällä hetkellä maailman parhaimmistoon kuuluva tutkimuslaboratorio.

SA voi mennä helposti allergian piikkiin. Ainakin yhtenä erona normaaliin iho-oireisiin on siinä, että SA ei aiheuta kutinaa, toisin kuten normaalit  ihoallergiat. SA’n voimakkuusasteita on hyvin monia. Yuhon tauti oli raju, mutta myös koiria jotka ovat eläneet taudin kanssa kymmenenkin vuotta.

VKH:ta (=UDS) ei voi valitettavasti varmasti todeta millään muulla kuin patologisella testillä (silmän irrotus), joten sitä ei voi tehdä elossa olevalle koiralle, mutta asiantunteva, tässä tapauksessa silmälääkäri Sari Jalomäki oli vahvasti VKH:n kannalla. Taudissa on joka tapauksessa omat oireensa. VKH on SA:ta vakampi tauti ja johtaa valitettavasti aina kuolemaan ja nopeammin kuin SA. Siinä voi olla kaikki samat oireet kuin SA:kin, mutta lisäksi vakavat silmäoireet ja lopulta aina koiran sokeutuminen.

Hyvin tärkeää on käyttää SA-epäilyssä koiraa vain siihen perehtyneellä, ihotauteihin erikoistuneella eläinlääkärillä. Samoin on VKH:n kanssa, jonka voi todeta vain silmälääkäriksi erikoistunut.

 

© Niina Tielinen

Sivun ylös

 



 

Sirun luonnetesti


Joensuu 11.5.2008
tuomareina Lea Kilpeläinen ja Wilhelmiina Virolainen

Viribus Unitis Abundantia, synt. 1.6.2004
 

Menimme hyvissä ajoin paikalle, että näkisimme muiden suorituksia, mutta aikaa ei jäänyt paljoakaan yli, sillä edellisen dobermannin suoritus piti keskeyttää, koska koiran hermorakenne ei kestänyt paineistusta.
JOSEPAn koe viikonloput olivat täyttyneet jo viime vuoden joulukuussa, eli on auttamatta myöhässä jos siinä vaiheessa alkaa haikailla paikkaa kun koiramme lehti ilmestyy luonnetestitietoineen.

Testipäiväksi sattui harmittavan lämmin sää (+19) ja testipaikkana hiekkakenttä johon ei tuuli käynyt. Koska aikataulut heitti hämminkien vuoksi, ei meillä ollutkaan yhtään jännittämisaikaa vaan koesihteeri tuli jo autolle vastaan tarkistamaan koiran mikrosirun ja vei rekisteripaperit mukanaan. Nopea koiranpissitys ja ei kun testipaikalle.

Ensimmäisenä oli tuomaripuhuttelu, jossa kyseltiin aika tarkkaan koiran ikä, mitä muita koiria perheessä on ja koirien keskinäinen hierarkia, onko koira ollut perheessä pennusta saakka. No meillä kun ei niin ollut, niin piti selittää mikä on syy, että edellinen perhe luopui koirasta (oliko ongelmia tms.), mitä harrastaa koiran kanssa, onko tarkoitus mennä mahdollisesti kokeisiin (meillä on aikomuksena Mejä ja Vahi), onko käynyt näyttelyissä, miten mennyt, millaisella alueella asumme, onko oma piha, vartioiko koira aluetta jne., miten suhtautuu vieraisiin ihmisiin, eli aika perusteellinen kartoitus koiran taustoista. Koko tämän ajan koiran piti olla vapaasti pitkässä taluttimessa ja se sai tehdä mitä itse halusi, noh, Siru tietty pötkötteli kun oli mahdollisuus.



Testi jatkui taistelu-/leikkiosuudella. Tuomarit koettivat innostaa Sirua taisteluun, mutta "hikinen" puukapula ei todellakaan ole Sirun mieluinen lelu! Siru nuuhki että "yök tää on ollu jonkun suussa" eikä noteerannut puukapulaa lainkaan. Lelu vaihdettiin narusolmuun, josta Siru hieman kiinnostui (ts. heilutti häntää, otti solmun suuhun ja pudotti sen pois, eli siinä taistelut). Sitten ohjaaja sai leikittää koiraa ja jonkin verran Siru muodon vuoksi nahusi solmun kanssa, mutta ei siitä mitään taistelujuttua syntynyt (olis pitänyt olla pupun nahka mukana ja jopa ois ollut muuta toista…). Ja tuolla palveluskoiraväen testeissä ei sitten omilla leluilla leikitä.

Seuraavana oli vieraan ihmisen kohtaaminen eli luoksepäästävyys, jossa ei mitään ihmeellistä ollut. Sitten kävelimme muutaman kymmenen metrin päähän, jossa toinen tuomari otti koiran ja itse piti kävellä koiran luota pois. Siru oli tuomarin luona jonkin aikaa, jonka jälkeen sai kutsua koiraa luokseen ja Siruhan tulla veivasi juosten luo. Tätä osuutta hämmästelin, että mites tää nyt luonnetestiin liittyy.. Eihän nyt olla toko kokeissa ja oishan neiti voinut lähteä painelemaan ties minne kun vieraassa paikassa irti päästetään.

Seuraavana vuorossa oli kelkkakoe (toimintakyky), jossa ensin etenimme hiekkakenttää pitkin eteenpäin koira edellä kulkien pitkällä taluttimella. Tuomarin käskystä pysähdys ja kelkka alkoi rahista kohti koiraa. Kolmen ekan nykäisyn aikana Siru ei hievahtanutkaan, tuijotti hökötystä häntä kippuralla korvat pystyssä, neljännellä vedolla kimposi oikealle viereeni ja alkoi haukkua, sitten siirtyi vasemmalle puolelle taakseni, eli oli sitä mieltä, että minä saan kyllä kohdata kummajaisen ensin jos sikseen tulee. Tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään paniikinomaista riuhtomista. Eräs koiranohjaaja sanoi, että hältä lensi silmälasit päästä, kun oma koira kimposi selän taakse. Kun kelkka pysähtyi, piti kiertää koiran kanssa sen toiselle puolelle.. koiralle ei tietenkään koko kokeen aikana (kuten ei missään osasuorituksissakaan) saa puhua, eikä koiraan saa katsoa jos se hakee katsekontaktilla apua ohjaajaltaan. Odotetaan niin pitkään, että koira tulee itse tutkimaan kummituksen ja kun kuono hipaisee kelkkaa, koiraa saa kehua!

Toimintakyvyksihän katsotaan myös tuo pakeneminen. Jos koira jämähtäisi ikiajoiksi paikalleen, katsotaan, että koiralta puuttuu toimintakyky. Kelkalla toimintakykyä mittaa se miten nopeasti koira uskaltautuu tutkimaan kelkkaa. Koira ei luontaisesti asettaudu suden suuhun eli alkukantaisuus tulee tässä läpi.

Seuraavana vuorossa oli pimeä huone. Koira jäi toisen tuomarin kanssa ulos, itse menin sisälle toisen tuomarin kanssa huoneeseen, johon oli laitettu erilaisia esteitä (pöytä, lattialla pressu yms. "sälää"). Pitkän huoneen perällä oli tuoli jonne piti mennä istumaan. Valot laitettiin pois. Koira tuotiin huoneeseen, jossa sen piti oma-aloitteisesti lähteä etsimään ohjaajaa (toimintakyvyn testausta). Koiraa ei saanut kutsua, korkeintaan siinä vaiheessa kun tuomari antaa luvan voi kuiskata koiran nimen (ts. jos koira ei liiku). Siru oli ensin hieman hämillään ja jäi oviaukon tuntumaan seisomaan, mutta kun tuomari sanoi, että käyppä kattomassa mitä siellä huoneessa on, lähti Siru hitaasti mutta varmasti käpäliään varoen kohden nurkkaa jossa istuin. Koiraa ei tarvinnut kutsua (pimeässä huoneessa koiran pitää pysyä toimintakykyisenä koko ajan!).

Sitten tultiin huoneesta ulos ja koira laitettiin kiinni seinään ilman, että koiralle sanotaan mitään. Poistuminen koiran luota piti tehdä mahdollisimman näkymättömästi (terävyys). Tämä vaihe itseäni jännitti eniten, koska Siru ei ole tottunut siihen, että hänet noin vain "hylätään" lyhyellä taluttimella johonkin epämääräiseen paikkaan. Yleensä odotetaan niin pitkään, että koira on rauhoittunut ja sitten alkaa hyökkäys. Siru katsoi ensin tuomaria kohden, sitten selvästi Eikkaan kohden (kameraa kohden), taas hyökkääjään ja jälleen kameraan, eli selvästi koetti viestittää Eikalle että "tuu nyt hemmetissä tänne auttamaan". Siru ei kuitenkaan vinkunut tai ollut paniikissa, eikä myöskään osoittanut hyökkäävyyttä, vaan käänsi lopulta selkänsä hyökkääjälle. Tässä vaiheessahan koiran on sitten palauduttava nopeasti ja annettava tuomarin koskea itseensä ilman jäljelle jäävää hyökkäävyyttä. Oli sanomattakin selvää, että Siru oli ilahtunut kun "pelastin" tilanteen ja sain palata koiran luo. Yleensä suotavaa olisi, että perhekoiralla on vähäinen terävyys ja alhainen puolustushalu, ettei käy niin, että koira ymmärtää ojentuvan käden uhkana ja napsahtaa sitten siihen kiinni.

Seuraavaksi tuli "tuntematon uhka" (kovuus). Kävelimme seinän vierustaa pitkin koiran kanssa ja nurkalta "pomppasi" haalarit pystyyn koiran kohdalla. Samaan syssyyn piti vaan jatkaa eteenpäin korokkeella olevan tynnyrin ohi, joka sitten vyörytettiin räminällä ja kolinalla koirakon perään. Seinänvierusta oli ongelma kun urokset olivat merkkailleet seinustan ja Siru ois tietty halunnut ensin rauhassa nuuskia viestit. Haalarien kohdalla koira pomppasi kuin kumipallo, mutta ei sen kummempaa. Siru olisi kyllä halunnut jäädä nuuhkimaan, mutta taas pakotettiin vaan etenemään. Ja kun tynnyri rämähti perään, koira tietty kimposi vasemmalta vierestäni etukautta ympäri katsomaan taakseen, että mikä siellä rämisi.. Jatkoimme eteenpäin kohden tynnyrin liikkeelle vetänyttä kehätoimitsijaa, jonka Siru sitten haukkui pystyyn. Tuli käsky kääntyä ja nyt saman tien haalareiden luokse tutkimaan ne ja nuuhkaisun jälkeen tynnyrin luo. Nämä eivät olleet ongelmallisia ja Sirun häntä pysyi kippurassa koko ajan (tempperamentti).

Sitten vuorossa oli hyökkäyksen kohtaaminen koiran kanssa (puolustushalu). Koiraa piti taluttaa lyhyellä taluttimella eteenpäin kunnes tuomari hyökkää esteen takaa eteemme huutaen seis ja "uhkailuja" huitoen samalla kepin kanssa. Siru oli vähän ihmeissään ja lähinnä tuomareiden mukaan "katseli lintuja", eli väisti epämiellyttävän tilanteen tekemällä sijaistoimintoja. Ei piiloutunut taakseni eikä väistänyt. Pysyi tuomarin ja minun välissä. Taas koiran on palauduttava uhkasta ja annettava tuomarin tulla koskemaan itseänsä kun pakote lopetetaan. Toivottavaahan on, että koira pysyy tuomarin ja ohjaajan välissä vaikka puolustustekniikka ei kovin voimakas olisikaan.

Viimeisenä oli paukkukoe. Jälleen samaisella hiekkakentällä kuljettiin yhteen suuntaan, tuomarin käskystä ympäri ja kohden tuomareita jolloin liikkeen aikana ammunta, tuomarin merkistä seis ja toinen ammunta ja vielä kolmas.. No siinä nyt ei mitään kummallista ollutkaan, eli viilipytty Siru sai täydet +++ paukkuvarma, joka nyt meillä eniten merkkaakin kun sinne Mejään ollaan menossa. Siellä on edessä kuitenkin paukkukoe, joka on läpäistävä, että saa osallistua kokeeseen. Koiranhan on paukkukokeessakin pysyttävä toimintakykyisenä!

 

Itseäni jännitti se miten Siru kestää kasassa, koska eihän Siru kova ole, terävyydestä puhumattakaan ja nämä testin kuormitukset ovat semmoisia, joita ei kotikoira normaalissa elämässä joudu kokemaan. Siinä mielessä luonnetesti on hyvä, että näkee miten koira mahdollisesti toimi kodin (reviirin) ulkopuolella. Voihan koira olla vaikka kuinka macho kotonaan, mutta muuttuu sitten tyystin koetilanteessa. Kyllähän liian kurinalaisella koulutuksella voi pilata pehmeän koiran ja vastaavasti kova koira löysissä käsissä muuttuu perheessä terroristiksi, eli ymmärrys koiran toimintaa kohtaan lisääntyy, toivon mukaan…

Pisteitä ei ropisemalla ropissut, koska Siru oli lievähkösti välinpitämätön koko koetouhusta (mm. useaan otteeseen rapsutteli itseään, jonka tuomarit tulkitsivat sijaistoimintana, eli se tulkittiin hermostuneisuudeksi ja se sitten vaikutti hermorakenne tulkintaan.. hoh hoijjaa, nääs kun neidillä vaihtuu juuri tuo karva ja rapsutella pitää koko ajan) ja temperamenttiahan ei voi verrata esim. dobermanniin. Haasteita (ja hermojahan) semmoisen koiran kouluttaminen kysyy, jolta puuttuu taistelutahtoa kuten akitalta. Mutta eihän kyseessä olekaan palveluskoira! Ja itse nyt olen kyllä nähnyt vaikka mimmoista kun on semmoinen rotu, joka on jatkuvassa vireystilassa (tarkoitan tuota meidän ikiliikkuja Ronia, suursnautseria). Ja selvähän se, että Siru ei mielistellyt vieraita nuoleskellen, vaan oli hieman pidättäytynyt. Olennaisin pointti oli se, ettei kokonaissuorituksessa ollut mitään kauheita heittoja jollain osa-alueilla, eli kaiken kaikkiaan tasainen, tervepäinen koira. Jah eipä myö mitään IPOA meinata harrastaa ja Siru viis veisaisi vieraitten ihmisten metsästä etsimisestä (haku). Riittää kun on omat ihmiset lähettyvillä, jotka ymmärtävät koiran tarpeet eli lepoa, hyvää ruokaa ja mieluisia aktiviteetteja.

Jatkossa varmasti luonnetestiin menen tulevan koiran/koirien kanssa, eli rohkeasti toisetkin vaan omia koiria testaamaan. Voin sanoa, että kokemuksena on mielenkiintoinen. 

Lopulliset tulokset:

I toimintakyky -1 (pieni)
II terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
III puolustushalu +1 (pieni)
IV taisteluhalu -1 (pieni)
V hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
VI temperamentti -1b (hieman välinpitämätön)
VII kovuus + 1 (hieman pehmeä)
VIII luoksepäästävyys +2a (luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen)
laukaisupelottomuus +++ (laukausvarma)

Pisteitä tuli 75, mutta kun sieltä miinusteltiin tappiopisteet, jäi loppupisteiksi 35. Plussan puolella kuitenkin oltiin ja kokonaisuus ratkaisee kun suuria heittoja ei ole. Suositukset uravalinnalle (palveluskoirillehan annetaan luonnetestissä tuomari arvio mihin lajiin koira on soveltuvin):
meillä on ERITTÄIN HYVÄ, MIELLYTTÄVÄ KOTIKOIRA!

Testi on nyt suoritettu, ei voida loppupisteillä mällätä, mutta Siru kesti testin läpi toiminta-alueella ja kykeni nollaamaan pelästykset --> hermot kesti kasassa. Omin jaloin testiin mentiin ja omin jaloin sieltä tultiin! Tuomarit totesivat ja tykkäsivät positiivisena koirakokemuksena nähdä akitan, joita ei PK:n luonnetesteissä paljoa näy (nytkin oli doppereita, saksareita jne.) ja suorituksia keskeytettiin, kun koirat paineistuivat liikaa. Palautumisaikaahan ei koiralle anneta vaan testin läpikulku on nopea. Tuomarit tuumivat, että Siru on jotenkin kissamainen omanarvontunnon, miellyttämishalun ja itsenäisyyden osalta.. Pitivät itämaisista koiran ilmeistä ja olihan Siru vähän ihmeissään kun välillä mesottiin kepin kanssa edessä ja sitten yltiöpäisesti paijjattiin. Ei näy traumoja jääneen kun uni ja ruoka maittaa. Testiradan rakentaminen, esim. tuo "haalarikoe” ei ole enää erillisenä osiona kuten ennen, vaan mennään samaan syssyyn tynnyrikokeen kanssa ja paukkukokeessa voi olla jopa 5 laukausta entisen kahden sijaan. Sekä tuomareilla on vapaus tehdä "lisäkokeita", joihin kuului näköjään meillä tuo luoksetulo.

© Annaliisa Pellikainen

Sivun ylös