|
Jermun UDS-päiväkirja
Viribus Unitis Eiyuuteki, "Jermu",
25.8.06 - 17.12.07
Uros, pitkäkarvainen
Jermun päiväkirja UDS:ään sairastumisen
jälkeen, joka iski Jermun ollessa vajaat 11 kk (07/2007). Painoa silloin 27 kg.
Pigmenttihäiriöitä ei oikeastaan ollut. Lähes olemattomat muutokset nenässä ja
huulissa. Ja kärsimykset saivat loppunsa Jermun ollessa n. 1 v ja 4 kk. Jermu
kerkesi taistella sairautta vastaan n. 5 kuukautta.
Tekstin on kirjoittanut Jermu omistaja Janita
Sinisalo ja muokannut Emilia Honkanen. Päiväkirjaa on tarkoitus pitää yllä
uusien muutoksien myötä.
Sunnuntai 8.7.2007
Jermu alkoi
illalla pitämään silmiään kiinni. Lenkillä ollessakin Jermu halusi vain
istumaan ja piti silmät tiukasti kiinni. Tässä vaiheessa ei ollut huoli
vielä suurimmillaan, koska vastaavaa oli alkukesästäkin ja silloin arkuus
silmissä meni ohi hoitamatta parissa päivässä.
Maanantai
9.7.2007
Silmät
pysyvät kiinni lähes kaiken aikaa. Nyt lisäongelmana tuli rähmiminen ja
koira alkoi huitomaan ja hankaamaan silmiään tassuillaan. Lenkittäminen
lähes mahdottomuus.
Tiistai
10.7.2007
Edellisten
päivien oireet jatkuivat, mutta pahempina kuin ennen. Nyt silmistä tuleva
rähmä oli vihreää väriltään sekä silmien valkuaiset olivat muuttuneet
punaisiksi.
Keskiviikko
11.7.2007
Oireet
jatkuvat, mutta uusin lisä oli sininen kalvo silmän tummassa osassa.
Torstai
12.7.2007
Aamulla
silmät olivat pullistuneet ulospäin ja harottivat oudon "spanielimaisesti".
Yöllä valitusta ja selkeästi kipua silmissä.
Perjantai
13.7.2007 epäonnenpäivä
Perjantai
ei tuonut hyviä uutisia kun vihdoin vapautui aika eläinlääkärille. Silmissä
todettiin uveiitti. Hoitona kortisonipiikki niskaan ja lääkkeiksi
-
Terra-Poly-C 1 tippa molempiin silmiin 3-4 krt/pv, 14 vrk ajan
- Norocarp 2,5 tabl/pv, kuuri loppuun
- Clavubactin 500 mg 1 tabl 2 krt/pv, kuuri loppuun
Illalla
Jermu oksensi jonkin aikaa lääkkeiden jälkeen, mutta olo helpottui kuitenkin
jo siinä määrin, että lenkkeily onnistui.
Lauantai
14.7.2007
Jermu
oksensi taas, mutta vasta pari tuntia lääkkeiden annon jälkeen. Päivä alkoi
selkeästi pirteämpänä. Silmät eivät enää rähmineet ja punoitus oli osittain
kaikonnut. Silmien sinisyys oli muuttunut sameudeksi, mutta olivat edelleen
"spanielimaiset". (Myöhemmin selvisi, että "spanielimaisuus" aiheutui
silmiin kertyneestä paineesta). Näkö ei ollut kunnossa, koira törmäilee
vähän väliä.
Keskiviikko
18.7.2007
Tilanne
pysynyt samana. Lääkärikäynti Helsingin Apexissa silmäeläinlääkäri Sari
Jalomäellä omistajan ja kasvattajan voimin Jermua näyttämässä. Diagnoosina
vahva epäilys UDS:stä. Diagnoosin varmistukseen olisi pitänyt lähettää silmä
patologille, mutta tähän ei ryhdytty...
Lääkkeet:
- Predison
5 mg
- Minims Atropin (tipat)
- Oftan Dexa Chlora (tipat)
- Trusopt (tipat)
- Clavubactin 500 mg
Edellisistä
lääkkeistä ehdottomasti piti poistaa Terra-Poly-C sekä Norocarp.
Perjantai
20.7.2007
Minims
atropin (tipat) tehoavat onneksi heti. Pupillit laajentuneet kuten oli
tarkoituskin. Pigmentti alkaa hävitä kuonosta ja huulista.
.jpg)
Jermu 27.7.07 Pigmentti katoaa naamasta
Jermu 27.7.07 Huulista puuttuu pigmenttiä
Keskiviikko
1.8.2007
Muutto
tapahtunut "tällä välin". Uusi koti, ilman rappusia.
Pigmentti on lähtenyt todella pahasti huulista, nenästä ja silmien
ympäriltä. Puutokset pahentuneet päivä päivältä. Lääkemäärät vähennettiin,
antibioottikuuri loppui sekä Minims atropin (tipat) antaminen loppui.
Kortisoni aiheuttaa yletöntä juomista.
Jermu 1.8.07 Pigmentti katoaa naamasta, mutta
olo ok.
Jermulla nenä pahassa kunnossa
Torstai
2.8.2007
Trusopt
(tipat) eli painelääkkeet loppuivat. Päätettiin kokeilla ilman niitä muutama
päivä.
Maanantai
6.8.2007
Pigmentti
alkanut taas palailemaan nenään ja huuliin kuin taikaiskusta. Näyttää
hyvältä.
Maanantai
10.8.2007
Pigmentti
palannut täysin nenään ja huuliin. Silmien ympärille ei ole vielä palautunut
kunnolla, mutta niistä se alkoi läheäkin hieman myöhemmin. Luultavasti
havaittavissa oikeassa silmässä painetta. Tilannetta seuraillaan.
Maanantai
13.8.2007
Oikean
silmän hierominen alkoi aamusta. Apteekista varmuuden vuoksi lisää Trusopt
tippoja, joita laitettiin silmiin heti.
Jermu 13.8.07 Pigmentit tulleet takaisin
naamaan
Jermu 13.8.07 Vasemman huulen pigmentti
edelleen poissa osittain
Jermu 13.8.07 Hyvältä näyttää
Keskiviikko
29.8.2007
Oikeassa
silmässä havaittavissa pientä pullotusta (painetta). Painelääkettä on
annettu kahdet tipat päivässä. Siirrytään taas 3:een.
Lääkemäärät pienenee; Oftan Dexa Chlora 1 tippa 2x päivässä, Prednison 1,5
tabl. aamuisin.
Ruoka
maistuu todella hyvin.
Maanantai
3.9.2007
Silmät
menivät muutamassa tunnissa huonoiksi. Jermu siristää silmiään ja yrittää
huitoa niitä. Silmiin laitettiin extra tipat.
Tiistai
4.9.2007
Silmät
rähmii, on sameat ja punoittaa. Yleisilme on huono. Jermu oksenteli pari
kertaa edellisiltana. Aamulla ruoka ei kelvannut. Yö meni läähättäessä ja
pyöriessä (kipuja?). Annettiin kortisonia ja olo hiljalleen helpotti.
Torstai
6.9.2007
Lääkärikäynti. Silmissä paineet kohonneet molemmissa silmissä: oikea 24 mmHg,
vasen 30 mmHg. Lääkitys palautettiin takaisin annokselle Prednison 5 mg, 6
tabl. 2x päivässä, Oftan Dexa Chlora 6 tippaa/pv, Cosopt-tippoja 3x
päivässä.
Paine täytyy saada pois, koska pitkittyessä sokeuttaa koiran.
.JPG)
Jermu 6.9.07 Silmät todella sameat
Tiistai
11.9.2007
Kontrollilääkärikäynti. Paineet laskeneet. Molemmista silmistä silmistä
mitattiin normaalit paineet; 12/14 mmHg. Koira voi taas erinomaisesti.
Silmien sameus on hävinnyt, pientä punoitusta on vielä. Ruoka maistuu,
melkein eläinlääkärin sormien kera ;) ja Jermu on pirteä.
Lääkitys:
Cosopt-tippoja 2x päivässä, Oftan Dexa Chlora 4x päivässä, Prednison 6 tabl.
2x päivässä viikon ajan ja sitten 3 tabl 2x päivässä kaksi viikkoa. Tämän
jälkeen kontrolli.
Torstai
27.9.2007
Ruoka
maistuu erittäin hyvin, mutta silmät punoittaa hieman. Kontrollitarkastus:
Paineet normaalit molemmissa silmissä. Vasemmassa silmässä linssissä
kiinnikkeitä* (värikalvoon). Silmiin laitettiin tippoja, jotka laajentaa
pupilleja ja liikuttaa kiinnikkeet pois. Cosopt -tipat (paineeseen)
vähennettiin 1 x/pv annokseksi, Oftan Dexa Chlora -tipat 3 x päivässä ja
Prednison tabletit 2 tabl./pv. Uusi kontrolli 3 viikon kuluttua.
Eläinlääkäri sanoi, että jos silmät rupeaa punoittamaan, niin on merkki
paineen kertymisestä. Seurataan tarkasti tilannetta.
* kiinnikkeet estävät nesteen pääsyn silmästä pois, jolloin kertyy painetta.
Torstai
18.10.2007
Kontrollikäynti. Nenänpieli kadottanut pigmenttiä.
Toisessa huulessa iho on rikki ja limakalvovaurioita suussa hampaiden
takana. Kortisoniannos nostetaan suuremmaksi. Prednison 15 mg aamuin illoin
toistaiseksi. Oftan Dexa Chlora 3 x päivässä, Cosopt 1 x päivässä. Paineet
silmissä normaalit. Antibioottikuuri limakalvovaurioihin. Kontrolli viikon
kuluttua.
Jermu on
kuitenkin pirteä.
Maanantai
22.10.2007
Tapaaminen
homeopaatin kanssa. Jermulle sai vyöhyketerapiaa ja uudet ruokintaohjeet.
Ruokinta tehty vahvistamaan ja tukemaan vastustuskykyä.
Maanantai
5.11.2007
Jermu voi
loistavasti. Virtaa on tullut ja koira voi hienosti. Pigmentitkin on taas
palaamassa kirsuun. Jermu juo erittäin paljon vettä.
Sunnuntai 18.11.2007
Lenkillä
huomattiin, että Jermu pissii verta. Jermu myös aivastelee.
Maanantai
19.11.2007
Lääkärikäynti. Jermu ultrattiin ja todettiin, että rakossa on paljon verta.
Diagnoosi on eturauhastulehdus. Lääkkeeksi siihen Jermu sai Baytril
tabletteja.
Maanantai 3.12.2007
Lääkkeet
puri, eikä Jermu enää pissi verta. Nenästä vuoti verta reilu viikko sitten
(marraskuun lopulla), joka ei kauaa kestänyt ja meni itsekseen ohi.
Perjantai 14.12.2007
Kontrollikäynti lääkärissä. Silmänpaineet matalat ja muutenkin hyvät. Cosopt
tippoja vähennettiin yhdellä, Prednisonia aletaan vähentämään tammikuussa,
jottei tilanne pahenisi joulun aikana.
Yleiskuva Jermusta kuitenkin huono. Jermu ei ole syönyt kunnolla vähään
aikaan ja kotonaan vain makaa ja hengittää tiheästi. Jermu aloitti myös
ontumaan.
Sunnuntai 16.12.2007
Jermulla ei
enää jalat pidä ollenkaan, joten tarpeilleenkin se on kannettava.
Maanantai 17.12.2007
Jermu ei
edelleenkään pääse ylös. Oma eläinlääkäri suosittelee lopettamista, kun
mitään ei ole enää tehtävissä. Joten Jermu matkasi viimeisen kerran
eläinlääkärille...
© Janita Sinisalo
© Emilia Honkanen
Sivun ylös |
|
Yuhon SA
päiväkirja
Tässä on seuranta Yuhosta, jolle iski ensin
SA ja perään UDS. Kertomus on Yuhon omistajan Niina Tielisen tekemä ja Niinan
luvalla tämä kertomus on tänne laitettu. Kertomukseen on kerätty Yuhon
lääkärikäynnit jo paljon ennen sairauksien toteamista.
Hakutaku Yuho-Go, "Yuho", 9.11.1999 - 21.3.2005
Uros
Kaiken
kaikkiaan Yuhon taudin puhkeaminen oli varsin nopeaa ja ensimmäisistä
epäilyistä koiran kuolemaan kesti vain 2-3 kuukautta.
Koira oli
elämänsä ajan todella usein lääkäreissä. Varsin usein lääkärikäyntien syynä
olivat jatkuvat tassutulehdukset joihin ei tuntunut tepsivän mikään.
Tassutulehdus oli anturoissa ja anturoiden väleissä. Iho oli punaista ja karva
muuttui tassunpohjissa tummaksi. Koiralla ei kuitenkaan ollut furunkuloosissa
esiintyviä paiseita lainkaan.
Toinen
vitsaus olivat korvatulehdukset. Aivan viimeisen elinvuotensa aikana Yuhon
niin upea punainen väri alkoi haalistumaan. En itse ensin havainnut sitä,
mutta tuttavamme alkoivat ihmettelemään onko koira saanut liikaa aurinkoa. Ja
totta, kun kuvia katsoo ja seuraa koiraa eri ikäisenä, huomasin että kasvojen
urajiro alkoi hävitä näkyvistä, koska karva vaaleni myös kasvoissa
kauttaaltaan. Olen jostain lukenut että SA aiheuttaa karvan vaalenemista.
Valpas eläinlääkäri epäili Yuholla jo vuonna 2001 SA:n oireita. Koiralla oli
kummallinen kyynerpäiden ihovaiva. Molemmat kyynerpäät olivat kaljut ja niissä
ei ollut tavanomaista rupea tai ihottumaa. Koska kyynerpäät olivat tismalleen
samanlaiset, eläinlääkäri katsoi ettei ongelma voi olla SA, koska paljaat
alueet olivat liian symmetriset ja identtiset, toisin sanoen epäili ilmeisesti
ennemminkin ulkoisia tekijöitä tähän todeten, että biobsiat ovat tässä
tapauksessa hätävarjelun liioittelua.
8.12.2004
kaikki alkoi. Yuhon korvat kutiavat ja silmät
vuotavat kirkasta vettä. Tämä on koiralle hyvin poikkeuksellista, vaikka
usein tassutulehduksia, ei tällaista korva ja silmäoiretta ole esiintynyt
koskaan aiemmin. Korvakäytävä todetaan kuitenkin olevan ihan kunnossa. Eikä
silmistäkään löydetä mitään vikaa (yleislääkäri). Saa kuitenkin silmätipat.
Oireet laitetaan allergian piikkiin.
15.1.2005
Huomaan hännän yht äkkiä –
siis melkein yhdessä illassa – yht' äkkiä omituisen ohueksi. Hännästä
kadonnut kaikki pohjavilla. Silmät alkaneet taas vuotamaan.
18.1.2005
Tuusvet. Pirkko Valmari
toteaa, että ei osaa sanoa onko SA oireet vai ei koska koiralla on
karvanlähtö. Hännästä ei saa hänen mukaansa hyvää biobsiaa. Valmari neuvoo,
että koepalat tulee otattaa terveestä sekä sairaasta ihonkohdista. Neuvoo
myös ihonhoitoshampoita ja hoitoaineita iholle.
19.-21.1.
2005
Paniikki kasvaa. Yhteydenotto
Taru Laaksoon (silloinen amerikanakita ry:n puheenjohtaja), jolla on SA:ta
sairastava uros amerikanakita Kamu ja muutenkin paljon tietoutta taudista.
Nyt huomaan, että Yuhon korvien sisäpinta hilseilee. Häntä ja korvaoireet
viittaavat Tarun mukaan SA:han ja neuvoo Koira- kissaklinikalle Turkuun,
SA-ekspertti Eva Einola-Koposelle, joka tehnyt akitojen kanssa yhteistyötä.
Tässä vaiheessa myös koiran selässä, hännän lähettyvillä karva alkanut
ohenemaan, silmät valuvat edelleen ja tassuihin tullut paiseita anturoiden
väleihin. Nenän alueen huulet punertavat. Silmän yläpuolella olevat
urajiro-täplät (iho) ovat turvoksissa ja punertavat. Koira näyttää siltä,
kuin se olisi vanhentunut kahdessa viikossa 10 vuotta.
23.1.2005.
Pesut ja hoitoaineet jatkuvat.
Karvapeite yhä ohuempaa kauttaaltaan koirassa. Urajiro-täplät punaiset. Nyt
myös korvien sisäpuolinen karvapeite ohentunut niin, että tulehtunut
punainen iho kuultaa läpi. Silmät eivät enää vuoda kovinkaan paljon.
2.2.2005
Biobsiat ja verinäyte,
Koira-kissaklinikka Turku, Eva Einola-Koponen. Koepalat ja verinäyte
lähetettiin Englantiin. Ihokoepalat ja verinäyte otettiin rauhoituksessa.
Koepalat kohdista: molemmat korvat, vasen kylki, häntä, vasen puoli ja
kuono. Kilpirauhasarvo normaali (28). Klinikalla annettiin kipulääke
suonensisäisesti. Toimenpiteen ajan Yuho oli nestetipassa. Tikkien poisto
10-12 päivän kuluttua. Iholta otettiin värjäysnäytteitä (tassut, korvat ja
poski).
15.2.2005
SA lausunto, Dr. David
Shearer BVetMed. Suomennus: Eva Einola-Koponen, Koira-kissa klinikka:
Biobsioiden määrä kuusi. Yuhon koepalat paljastavat SA taudin eli karvatupen
talirauhasen surkastuman. Koepaloissa ei ole havaittavissa ollenkaan
talirauhasia ja niissä kohdissa joissa pitäisi olla talirauhasia on
rauhasten ympärillä tulehdusreaktio. Kollageni eli sidekudos ja ihon
verisuonet normaaleja. Hoitovaihtoehtoja: shampoopesuja, esim. Allermyl tai
Vetriderm herkän ihon shampoot. Pesut viikottain. Seuraava vaihe (johon emme
koskaan ehtineet), syklosporiini immunisupressiivinen hoito (ennemmin kuin
kortisoni) jos tuntu että oireet pahenee nopeasti. Tukihoitona GLA, megaderm,
viacutan. Alesol 3 kapselia/pvä/3 viikon jaksoissa.
Yuho sai myös antibiootin ihon
tulehduksen vuoksi. Myös leuka rupinen ja verinen. Antibiotti tulehtuneen
ihon takia.
WUACille
(World Union Akita Club) tieto Yuhon SA’sta.
28.2.2005
Yuhon saama antibiootti
Clindabuc 200 mg tehosi. Naaman turvotus ja tulehdus kadonnut lähes
kokonaan. Rupinen leuka ja punertavat huulet lähes kokonaan terveet. Karva
on edelleen ohentunut kauttaaltaan, mutta tasaisesti. Ei samalla tavalla
lähtenyt ”tukkuina” kuin yleensä näkee. Koepalakohtiin karva kasvaa todella
hitaasti, mutta kasvaa kuitenkin. Ainoa kohta johon karva ei kasva lainkaan
on häntä, päinvastoin, sen kaljuuntuminen etenee takapuolen päälle. Koira
kuitenkin reipas ja ruoka maistuu.
Tässä vaiheessa olin miettinyt
Einola-Koposen kanssa kastrointia, koska meillä oli narttukoira! Uskallanko
tehdä sen, lääkäri suositteli tehtäväksi, päinvastoin, karva saattaisi siitä
vain parantua.
Yuho vas. ja Aiko oik.
7.3.2005
koira
kastroitiin.
13.3.2005
Koira ei avaa silmiänsä!
Lääkäriin! Paniikissa päivystykseen Apexiin, jossa ei ole silloin paikalla
silmälääkäriä.
Lausunto: Aamulla pitänyt
silmiä kiinni, vilkkuluomet edessä. Silmissä ei haavaumia, ei roskia,
silmänpaineet normaalit. Vilkkuluomien alla rakkulaa. Rakkulamainen
sidekalvon tulehdus.
20.3. 2005
Paniikkilääkäriin! Totaali
romahdus tapahtunut edellisenä päivänä. Koira mm. kulkee seiniä päin ja
romahti porrastasanteella. Se ei näe mitään! Aamulla kun se avasi silmänsä
niitä ei ole enää! Silmien päälle ovat siirtyneet ns. vilkkuluomet!
Päivystyksessä Yuhon todetaan
olevan jonkinasteisessa shokkitilassa ja se laitetaan useiksi tunneiksi
tiputukseen. Kastraatiohaava rupesi vuotamaan verta.
Lausunto: Tutkimukset
kipuilun, sekavuusoireiden ja kastraatiohaavan valumisen vuoksi.
Yleistutkimuksessa lievät shokkioireet. Nesteytys ja kortisoni
suonensisäisesti. Verinäytteissä tulehdus- ja punasoluarvo, maksa- ja
munuaisarvot sekä verensokeri normaalit. Kivespussin alueen iho ärtynyt,
tulehtunut, haava tihkuttaa veristä kudosnestettä. Oireiluun voi olla syynä
kastraatiohaavan tulehdus tai joku krooniseen sairauteen liittyvä tekijä.
Antibioottikuuri Clinacin. Kivesten alueen suihkutus, puhdistus betadinellla.
21.3. 2005
Silmälääkäri Sari Jalomäelle
heti seuraavana aamuna. Jalomäki toteaa kauhukseen, että koiran molemmat
verkkokalvot roikkuvat irti. Epäily samalla VKH:sta SA:n lisäksi. Lääkäri
toteaa, ettei ole koskaan vielä tavannut koiraa, jolla on molemmat taudit SA
ja VKH. Jotta VKH voidaan varmistaa, sen voi tehdä ainoastaan eutanasian
jälkeen poistamalla silmä.
Lausunto: Molemmissa silmissä
vakava suonikalvontulehdus, oikeassa silmässä tila pahempi, molemmat
verkkokalvot täysin irti ollen kiinnittyneenä enää näköhermonpäähän.
Taustalla mahdollisesti uveodermatologinen syndrooma UDS/sama kuin VKH, jota
rodulla esiintyy, ennuste tällöin hyvin heikko. Näön palautumisen suhteen
ennuste hyvin varauksellinen. Eutanasia eläimen lisäkärsimyksen
välttämiseksi. Patologinen tutkimus silmästä.
31.3.2005
Eläinpatologian laboratorio
PatoVet /Seppo Saari, lausunto:
PAD, silmä, voimakasasteinen
granulomatoottinen ja neutrofiilinen diffuusi uveiitti ja retiniitti (Vogt-Koyanagi-Harada
syndrooma).
”Silmässä todettiin
voimakasasteinen granulomatoottinen uveiitti-muutos, joka affisioi myös
retinaa. Tulehdusalueelle esiintyy yleisesti pöhöä, ja verkkokalvo oli monin
paikoin pöhön seurauksena irronnut. Tulehdusreaktio oli
histiosyyttivoittoinen, paikoin tulehdussoluinfiltraattiin sekoittui
runsaasti lymfosyytteja ja plasmasoluja sekä neutrofiilisiä granulosyyttejä.
Melanofageja esiintyi erittäin runsaasti kautta koko tulehdusmuutoksen.
Sopii immunopatologista alkuperää olevaan muutokseen. Muutoksen histiologian
ja koiran rodun huomioon ottaen kyseessä on todennäköisesti
Vogt-Koyanagi-Harada syndrooma (VKH). "
Niinan
yhteenveto
SA epäily voidaan tehdä
silmämääräisesti, mutta se ei kerro varmasti mitään. Ainoa, varmin ja
myöskin hermoja vähiten raastavin keino on biobsioiden eli koepalojen otto.
Ne otetaan koiralta kevyessä rauhoituksessa. Koepaloja otetaan niin
terveestä kuin sairaasta kohtaa. Koepaloja voivat ottaa lähes mitkä tahansa
eläinlääkäriasemat ja koepalat lähetetään edelleen SA’ta taitaviin
laboratorioihin. Oman koirani koepalat lähtivät lääkärin toimesta
Englantiin, jossa tällä hetkellä maailman parhaimmistoon kuuluva
tutkimuslaboratorio.
SA voi mennä helposti
allergian piikkiin. Ainakin yhtenä erona normaaliin iho-oireisiin on siinä,
että SA ei aiheuta kutinaa, toisin kuten normaalit ihoallergiat. SA’n
voimakkuusasteita on hyvin monia. Yuhon tauti oli raju, mutta myös koiria
jotka ovat eläneet taudin kanssa kymmenenkin vuotta.
VKH:ta (=UDS) ei voi
valitettavasti varmasti todeta millään muulla kuin patologisella testillä
(silmän irrotus), joten sitä ei voi tehdä elossa olevalle koiralle, mutta
asiantunteva, tässä tapauksessa silmälääkäri Sari Jalomäki oli vahvasti
VKH:n kannalla. Taudissa on joka tapauksessa omat oireensa. VKH on SA:ta
vakampi tauti ja johtaa valitettavasti aina kuolemaan ja nopeammin kuin SA.
Siinä voi olla kaikki samat oireet kuin SA:kin, mutta lisäksi vakavat
silmäoireet ja lopulta aina koiran sokeutuminen.
Hyvin tärkeää on käyttää
SA-epäilyssä koiraa vain siihen perehtyneellä, ihotauteihin erikoistuneella
eläinlääkärillä. Samoin on VKH:n kanssa, jonka voi todeta vain
silmälääkäriksi erikoistunut.
© Niina
Tielinen
Sivun ylös
|
|
Sirun
luonnetesti
Joensuu
11.5.2008
tuomareina Lea Kilpeläinen ja Wilhelmiina Virolainen
Viribus Unitis Abundantia, synt. 1.6.2004
Menimme hyvissä ajoin paikalle, että näkisimme muiden suorituksia,
mutta aikaa ei jäänyt paljoakaan yli, sillä edellisen dobermannin suoritus piti keskeyttää, koska koiran hermorakenne
ei kestänyt paineistusta.
JOSEPAn koe viikonloput olivat täyttyneet jo viime vuoden joulukuussa, eli on
auttamatta myöhässä jos siinä vaiheessa alkaa haikailla paikkaa kun koiramme
lehti ilmestyy luonnetestitietoineen.
Testipäiväksi sattui harmittavan lämmin sää (+19) ja testipaikkana hiekkakenttä
johon ei tuuli käynyt. Koska aikataulut heitti hämminkien vuoksi, ei meillä
ollutkaan yhtään jännittämisaikaa vaan koesihteeri tuli jo autolle vastaan
tarkistamaan koiran mikrosirun ja vei rekisteripaperit mukanaan. Nopea
koiranpissitys ja ei kun testipaikalle.
.jpg)
Ensimmäisenä oli tuomaripuhuttelu, jossa kyseltiin
aika tarkkaan koiran ikä, mitä muita koiria perheessä on ja koirien keskinäinen
hierarkia, onko koira ollut perheessä pennusta saakka. No meillä kun ei niin ollut, niin piti selittää
mikä on syy, että edellinen perhe luopui koirasta (oliko ongelmia tms.),
mitä harrastaa koiran kanssa, onko tarkoitus mennä mahdollisesti kokeisiin (meillä
on aikomuksena Mejä ja Vahi), onko käynyt näyttelyissä, miten mennyt, millaisella alueella
asumme, onko oma piha, vartioiko koira aluetta jne., miten suhtautuu vieraisiin
ihmisiin, eli aika perusteellinen kartoitus koiran taustoista. Koko tämän ajan
koiran piti olla vapaasti pitkässä taluttimessa ja se sai tehdä mitä itse
halusi, noh, Siru tietty pötkötteli kun oli mahdollisuus.
.jpg)
Testi jatkui taistelu-/leikkiosuudella. Tuomarit koettivat innostaa Sirua
taisteluun, mutta "hikinen" puukapula ei todellakaan ole Sirun mieluinen lelu!
Siru nuuhki että "yök tää on ollu jonkun suussa" eikä noteerannut puukapulaa
lainkaan. Lelu vaihdettiin narusolmuun, josta Siru hieman kiinnostui (ts.
heilutti häntää, otti solmun suuhun ja pudotti sen pois, eli siinä taistelut).
Sitten ohjaaja sai leikittää koiraa ja jonkin verran Siru muodon vuoksi nahusi
solmun kanssa, mutta ei siitä mitään taistelujuttua syntynyt (olis pitänyt
olla pupun nahka mukana ja jopa ois ollut muuta toista…). Ja tuolla
palveluskoiraväen testeissä ei sitten omilla leluilla leikitä.
Seuraavana oli vieraan ihmisen kohtaaminen eli luoksepäästävyys, jossa ei mitään
ihmeellistä ollut. Sitten kävelimme muutaman kymmenen metrin päähän, jossa toinen
tuomari otti koiran ja itse piti kävellä koiran luota pois. Siru oli tuomarin
luona jonkin aikaa, jonka jälkeen sai kutsua koiraa luokseen ja Siruhan tulla
veivasi juosten luo. Tätä osuutta hämmästelin, että mites tää nyt luonnetestiin
liittyy.. Eihän nyt olla toko kokeissa ja oishan neiti voinut lähteä painelemaan
ties minne kun vieraassa paikassa irti päästetään.
Seuraavana vuorossa oli kelkkakoe (toimintakyky), jossa ensin etenimme
hiekkakenttää pitkin eteenpäin koira edellä kulkien pitkällä taluttimella.
Tuomarin käskystä pysähdys ja kelkka alkoi rahista kohti koiraa. Kolmen ekan
nykäisyn aikana Siru ei hievahtanutkaan, tuijotti hökötystä häntä kippuralla
korvat pystyssä, neljännellä vedolla kimposi oikealle viereeni ja alkoi haukkua,
sitten siirtyi vasemmalle puolelle taakseni, eli oli sitä mieltä, että minä saan
kyllä kohdata kummajaisen ensin jos sikseen tulee. Tilanteessa ei kuitenkaan
ollut mitään paniikinomaista riuhtomista. Eräs koiranohjaaja sanoi, että hältä
lensi silmälasit päästä, kun oma koira kimposi selän taakse. Kun kelkka
pysähtyi, piti kiertää koiran kanssa sen toiselle puolelle.. koiralle ei
tietenkään koko kokeen aikana (kuten ei missään osasuorituksissakaan) saa puhua,
eikä koiraan saa katsoa jos se hakee katsekontaktilla apua ohjaajaltaan.
Odotetaan niin pitkään, että koira tulee itse tutkimaan kummituksen ja kun kuono
hipaisee kelkkaa, koiraa saa kehua!
Toimintakyvyksihän katsotaan myös tuo pakeneminen. Jos
koira jämähtäisi ikiajoiksi paikalleen, katsotaan, että koiralta puuttuu
toimintakyky. Kelkalla toimintakykyä mittaa se miten nopeasti koira uskaltautuu
tutkimaan kelkkaa. Koira ei luontaisesti asettaudu suden suuhun eli
alkukantaisuus tulee tässä läpi.
.jpg)
Seuraavana vuorossa oli pimeä huone. Koira jäi toisen tuomarin kanssa ulos, itse
menin sisälle toisen tuomarin kanssa huoneeseen, johon oli laitettu erilaisia
esteitä (pöytä, lattialla pressu yms. "sälää"). Pitkän huoneen perällä oli tuoli
jonne piti mennä istumaan. Valot laitettiin pois. Koira tuotiin huoneeseen,
jossa sen piti oma-aloitteisesti lähteä etsimään ohjaajaa (toimintakyvyn
testausta). Koiraa ei saanut kutsua, korkeintaan siinä vaiheessa kun tuomari
antaa luvan voi kuiskata koiran nimen (ts. jos koira ei liiku). Siru oli ensin
hieman hämillään ja jäi oviaukon tuntumaan seisomaan, mutta kun tuomari sanoi,
että käyppä kattomassa mitä siellä huoneessa on, lähti Siru hitaasti mutta
varmasti käpäliään varoen kohden nurkkaa jossa istuin. Koiraa ei tarvinnut
kutsua (pimeässä huoneessa koiran pitää pysyä toimintakykyisenä koko ajan!).
.jpg)
Sitten tultiin huoneesta ulos ja koira laitettiin kiinni seinään ilman, että
koiralle sanotaan mitään. Poistuminen koiran luota piti tehdä mahdollisimman
näkymättömästi (terävyys). Tämä vaihe itseäni jännitti eniten, koska Siru ei ole
tottunut siihen, että hänet noin vain "hylätään" lyhyellä taluttimella johonkin
epämääräiseen paikkaan. Yleensä odotetaan niin pitkään, että koira on
rauhoittunut ja sitten alkaa hyökkäys. Siru katsoi ensin tuomaria kohden, sitten
selvästi Eikkaan kohden (kameraa kohden), taas hyökkääjään ja jälleen kameraan,
eli selvästi koetti viestittää Eikalle että "tuu nyt hemmetissä tänne
auttamaan". Siru ei kuitenkaan vinkunut tai ollut paniikissa, eikä myöskään
osoittanut hyökkäävyyttä, vaan käänsi lopulta selkänsä hyökkääjälle. Tässä
vaiheessahan koiran on sitten palauduttava nopeasti ja annettava tuomarin koskea
itseensä ilman jäljelle jäävää hyökkäävyyttä. Oli sanomattakin selvää, että Siru
oli ilahtunut kun "pelastin" tilanteen ja sain palata koiran luo. Yleensä
suotavaa olisi, että perhekoiralla on vähäinen terävyys ja alhainen
puolustushalu, ettei käy niin, että koira ymmärtää ojentuvan käden uhkana ja
napsahtaa sitten siihen kiinni.
Seuraavaksi tuli "tuntematon uhka" (kovuus). Kävelimme seinän vierustaa pitkin
koiran kanssa ja nurkalta "pomppasi" haalarit pystyyn koiran kohdalla. Samaan syssyyn piti vaan jatkaa eteenpäin korokkeella olevan tynnyrin ohi, joka sitten
vyörytettiin räminällä ja kolinalla koirakon perään. Seinänvierusta oli ongelma
kun urokset olivat merkkailleet seinustan ja Siru ois tietty halunnut ensin
rauhassa nuuskia viestit. Haalarien kohdalla koira pomppasi kuin
kumipallo, mutta ei sen kummempaa. Siru olisi kyllä halunnut jäädä nuuhkimaan,
mutta taas pakotettiin vaan etenemään. Ja kun tynnyri rämähti perään, koira
tietty kimposi vasemmalta vierestäni etukautta ympäri katsomaan taakseen, että
mikä siellä rämisi.. Jatkoimme eteenpäin kohden tynnyrin liikkeelle vetänyttä
kehätoimitsijaa, jonka Siru sitten haukkui pystyyn. Tuli käsky kääntyä ja nyt
saman tien haalareiden luokse tutkimaan ne ja nuuhkaisun jälkeen tynnyrin luo.
Nämä eivät olleet ongelmallisia ja Sirun häntä pysyi kippurassa koko ajan (tempperamentti).
.jpg)
Sitten vuorossa oli hyökkäyksen kohtaaminen koiran kanssa (puolustushalu).
Koiraa piti taluttaa lyhyellä taluttimella eteenpäin kunnes tuomari hyökkää
esteen takaa eteemme huutaen seis ja "uhkailuja" huitoen samalla kepin kanssa.
Siru oli vähän ihmeissään ja lähinnä tuomareiden mukaan "katseli lintuja", eli
väisti epämiellyttävän tilanteen tekemällä sijaistoimintoja. Ei piiloutunut
taakseni eikä väistänyt. Pysyi tuomarin ja minun välissä. Taas koiran on
palauduttava uhkasta ja annettava tuomarin tulla koskemaan itseänsä kun pakote
lopetetaan. Toivottavaahan on, että koira pysyy tuomarin ja ohjaajan välissä
vaikka puolustustekniikka ei kovin voimakas olisikaan.
Viimeisenä oli paukkukoe. Jälleen samaisella hiekkakentällä kuljettiin yhteen
suuntaan, tuomarin käskystä ympäri ja kohden tuomareita jolloin liikkeen aikana
ammunta, tuomarin merkistä seis ja toinen ammunta ja vielä kolmas.. No siinä nyt
ei mitään kummallista ollutkaan, eli viilipytty Siru sai täydet +++ paukkuvarma,
joka nyt meillä eniten merkkaakin kun sinne Mejään ollaan menossa. Siellä on
edessä kuitenkin paukkukoe, joka on läpäistävä, että saa osallistua kokeeseen.
Koiranhan on paukkukokeessakin pysyttävä toimintakykyisenä!
Itseäni jännitti se miten Siru kestää kasassa, koska eihän Siru kova ole,
terävyydestä puhumattakaan ja nämä testin kuormitukset ovat semmoisia, joita ei
kotikoira normaalissa elämässä joudu kokemaan. Siinä mielessä luonnetesti on
hyvä, että näkee miten koira mahdollisesti toimi kodin (reviirin)
ulkopuolella. Voihan koira olla vaikka kuinka macho kotonaan, mutta muuttuu
sitten tyystin koetilanteessa. Kyllähän liian kurinalaisella koulutuksella voi
pilata pehmeän koiran ja vastaavasti kova koira löysissä käsissä muuttuu
perheessä terroristiksi, eli ymmärrys koiran toimintaa kohtaan lisääntyy, toivon
mukaan…
Pisteitä ei ropisemalla ropissut, koska Siru oli lievähkösti välinpitämätön koko
koetouhusta (mm. useaan otteeseen rapsutteli itseään, jonka tuomarit tulkitsivat
sijaistoimintana, eli se tulkittiin hermostuneisuudeksi ja se sitten vaikutti
hermorakenne tulkintaan.. hoh hoijjaa, nääs kun neidillä vaihtuu juuri tuo
karva ja rapsutella pitää koko ajan) ja temperamenttiahan ei voi verrata
esim. dobermanniin. Haasteita (ja hermojahan) semmoisen koiran kouluttaminen
kysyy, jolta puuttuu taistelutahtoa kuten akitalta. Mutta eihän kyseessä olekaan palveluskoira!
Ja itse nyt olen kyllä nähnyt vaikka mimmoista kun on semmoinen rotu, joka on
jatkuvassa vireystilassa (tarkoitan tuota meidän ikiliikkuja Ronia,
suursnautseria). Ja selvähän se, että Siru ei mielistellyt vieraita
nuoleskellen, vaan oli hieman pidättäytynyt. Olennaisin pointti oli se, ettei
kokonaissuorituksessa ollut mitään kauheita heittoja jollain osa-alueilla, eli
kaiken kaikkiaan tasainen, tervepäinen koira. Jah eipä myö mitään IPOA meinata
harrastaa ja Siru viis veisaisi vieraitten ihmisten metsästä etsimisestä (haku).
Riittää kun on omat ihmiset lähettyvillä, jotka ymmärtävät koiran tarpeet eli
lepoa, hyvää ruokaa ja mieluisia aktiviteetteja.
Jatkossa varmasti luonnetestiin menen tulevan koiran/koirien kanssa, eli
rohkeasti toisetkin vaan omia koiria testaamaan. Voin sanoa, että kokemuksena on
mielenkiintoinen.
Lopulliset tulokset:
I
toimintakyky -1 (pieni)
II terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
III puolustushalu +1 (pieni)
IV taisteluhalu -1 (pieni)
V hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
VI temperamentti -1b (hieman välinpitämätön)
VII kovuus + 1 (hieman pehmeä)
VIII luoksepäästävyys +2a (luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen)
laukaisupelottomuus +++ (laukausvarma)
Pisteitä tuli 75, mutta kun sieltä miinusteltiin tappiopisteet, jäi
loppupisteiksi 35. Plussan puolella kuitenkin oltiin ja kokonaisuus ratkaisee
kun suuria heittoja ei ole.
Suositukset uravalinnalle (palveluskoirillehan annetaan luonnetestissä tuomari
arvio mihin lajiin koira on soveltuvin):
meillä on ERITTÄIN HYVÄ, MIELLYTTÄVÄ KOTIKOIRA!
Testi on nyt suoritettu, ei voida loppupisteillä
mällätä, mutta Siru kesti testin läpi toiminta-alueella ja kykeni nollaamaan pelästykset --> hermot kesti kasassa.
Omin jaloin testiin mentiin ja omin jaloin sieltä tultiin! Tuomarit totesivat ja
tykkäsivät positiivisena koirakokemuksena nähdä akitan, joita ei PK:n
luonnetesteissä paljoa näy (nytkin oli doppereita, saksareita jne.) ja
suorituksia keskeytettiin, kun koirat paineistuivat liikaa. Palautumisaikaahan
ei koiralle anneta vaan testin läpikulku on nopea.
Tuomarit tuumivat, että Siru on jotenkin kissamainen omanarvontunnon,
miellyttämishalun ja itsenäisyyden osalta.. Pitivät itämaisista koiran ilmeistä
ja olihan Siru vähän ihmeissään kun välillä mesottiin kepin kanssa edessä ja
sitten yltiöpäisesti paijjattiin.
Ei näy traumoja jääneen kun uni ja ruoka maittaa.
Testiradan rakentaminen, esim. tuo "haalarikoe” ei ole enää erillisenä osiona
kuten ennen,
vaan mennään samaan syssyyn tynnyrikokeen kanssa ja paukkukokeessa voi olla jopa
5 laukausta entisen kahden sijaan. Sekä tuomareilla on vapaus tehdä
"lisäkokeita", joihin kuului näköjään meillä tuo luoksetulo.
© Annaliisa Pellikainen
Sivun ylös
|
