Sulhasen puhe

Puhe meni suurin piirtein näin:

Hyvä juhlaväki!

En ole tunnettu suurena puhujana, mutta tänään haluan minäkin lausua sanasen. Suokaa anteeksi tämä paperi, mutta tänään en voi luottaa muistiini.

Aluksi haluan kiittää Annelia ja Penttiä tästä päivästä ja rohkeudesta jolla he toivat Ainon tapaamaan minua Savontien yksiöön.

Omia vanhempia ja sukua haluan kiittää juurista, joiden varaan on ollut hyvä kasvaa niin insinööriksi kuin myös aviomieheksi.

Kiitokset myös Jyrki bestmanille valokuvaamisesta, autonkuljettajana toimimisesta ynnä muusta... (köh), innoamisesta.

Edelleen kiitokset teille kaikille jotka olette saapuneet jakamaan tämän päivän kanssamme.

Viime vuosina minun on ollut vaikea päättää, millä tittelillä minä puhuisin Ainosta.

Pelkkä "tyttöystävä" Aino ei ole ollut moneen vuoteen.

"Kihlattu" ja "avovaimo" kuullostavat liiankin virallisilta titteleiltä. Joskus olen kutsunut Ainoa vaimoksi; vaimo se on kai avovaimokin. Sitä sanaa minä kuitenkin halusin säästää.

"Emäntään" Aino ei ole ollut täysin tyytyväinen. "Emännäksi" voi kuulemma sanoa vain jos on tarpeeksi lypsäviä navetassa. Kumma kyllä, "isäntä" sopii puolestaan minulle mainiosti.

Viime aikoina olen voinut puhua Ainosta sanalla "Morsian". Muuten hyvä, mutta tämän päivän jälkeen sekään ei enää toimi kuten ennen.

(Ainolle:) Tänään minä voin vihdoin puhua sinusta sanalla joka tuntuu juuri oikealta ja kuvaa suhdettamme parhaiten. Tästä päivästä olet minulle "vaimo".

Kiitos!