Morsiamen muistelmat

Kuvat aukeavat klikkaamalla suurempina uuteen ikkunaan.

Torstai 15.6.

Kaaso ja Bestman saapuivat alkuillasta. Kahvin ja seurustelun lomassa kertailtiin seuraavien päivien aikataulua. Morsian ja kaaso kävivät läpi tavarakasaa häitä varten. Vielä ehdittiin huokaista yhdessä kävellen, kävelykadulla ihailtiin Vekara-Varkauden meininkiä. Hihitellen kierrettiin kaukaa lasten kilpailut potkulaudalla pysymisessä. Kaaso askarteli merkillisiä pieniä lappuja, joiden käyttötarkoituksesta ei tullut oikein selvyyttä. Mentiin ihan suhteellisen ajoissa nukkumaankin.

Perjantai 16.6.

Aamu alkoi rauhallisesti kirkkokierroksella, tutkailtiin kuvauspaikkoja ja pidettiin tuumausta kimpun luovutuspaikasta, auton parkkeerauksesta yms. Kirkolta ajettiin kaupunkiin, ostettiin teippiä ja viimeiset nauhat koristeluja varten. Ostoksilta jatkettiin kukkakauppaan, josta haettiin koristelukukat juhlapaikalle. Kimpuissa ja pöytälaitteessa oli valkeita ruusuja, sinistä krysanteemia, harsoa ja vihreitä. Olimme todella tyytyväisiä kukkiin.

Kukkakaupasta siirryttiin juhlapaikalle Puurtilaan hiukan aikataulusta edellä noin 13.15. Puurtilassa oli pöytien kattaminen hyvässä vauhdissa ja näytti todella kauniilta jo ilman koristusta.

Tyhjensimme auton tavaroista ja aloimme sommitella sisällä kukkia, koristetimantteja ja nauhoja paikoilleen. Bestman pelasti paniikilta, kun huomattiin, etteivät nauhat riittäisikään kaikkiin pöytiin. Hän leikkasi nauhasta pieniä pätkiä ja niitä kieputtamalla saatiin pöytiin todella kaunis asetelma.

Päästyämme kaupunkiin takaisin, lepäsimme hiukan, kunnes naisille tuli vimma saada jätskiä. Ei kun kaupunkiin, jäätelötkin saatiin kioskista viittä vaille sulkemisaika. Käytiin vielä viimeiset ostokset, bestmanille kuvausta varten filmiä. Käveltiin rantaa pitkin takaisin kotiin, kun matkalla törmättiin bestmanin armeija-aikaiseen tuttuun. Oli siinä pieni ihmettelyn paikka.

Kotona sovittelimme kaason kanssa puvun pukemista ja pojat jatkoivat auton koristeiden laittelua kahden naapurin sedän ihmettelevien katseiden alla.

17.6. 2006. HÄÄPÄIVÄ

Uni ei yöllä paljon kenellekään tullut silmään ja morsian nousi 4.30. Muu porukka oli hereillä 6.30 mennessä. Unista porukkaa istui aamupalalla.

Nappasin huimausta varten saamani pahoinvointipillerin aamulla ja yritin levätäkin, kun aikaa oli. Hermostukselta ei kuitenkaan lepo onnistunut. N. 7.30 ryhdyimme tekemään lähtöä kampaajalle, Jone jäi vielä kotiin verkkareissa. Siinä vaiheessa tuli itku-paniikki, ei-ei... Mutta mentävä oli.

Odottelimme hetken kampaajaa kadulla, jännitti kamalasti. Pääsin kampaajan tuoliin klo 8, bestman ja kaaso suuntasivat takaisin Jonen luokse. Minua pelotti kamalasti, kurkin kelloa koko ajan ja kyselin kaason perään. Ei tullut vaikka odotettiin, vasta 9.15 näin kaason kurvaavan kimpun kanssa kampaamoon. Kimppu näytti kauniilta ja bestman usutettiin hakemaan Jonea toisesta liikkeestä.

Kuvaajalla meitä jännitti, taitaa tulla totisia kuvia. Kuvaus oli todella äkkiä ohi, noin 20 min meni. Sovimme kuvaajan kanssa, että menemme nyt sitten juhlapaikalle jossa otetaan lisää kuvia. Niin tehtiin ja Puurtilassa meistä otettiinkin todella kivoja kuvia.

Kuvaaja lähti n. 11.30, jäimme Jonen kanssa kahden juhlapaikalle. Kyllä oli ihana hengähtää, syödä ja tarkistaa paikatkin. Kaaso ja bestman tulivat n. 11.50, söivät ja istuimme rauhassa. Yhdessä laitettiin nauhat ja kyltti autoon. N. 12.50 lähdimme kohti kirkkoa, puolesta matkasta palasimme vielä hakemaan kaason rannekukkaa juhlapaikan kylmiöstä.

Siellä oli todella tukala olla. Jännitti, janotti (bestman toi pommacia), vessahätäkin oli. Kanttori tuli vielä viime hetkellä ilmoittamaan, ettei ole saanut nuottia toiseen juhlapaikalla laulettavaan lauluun. En osannut vastata mitään. Kanttori kiipesi urkuparvelle, hyvästelimme kaason ja jännitimme kammarissa Air:in alkamista. Air:in aikana hiivimme eteiseen ja tasan kahdelta kajahtivat ”Prinsessa Ruususen” sävelet. Kävelimme hitaasti, katsellen kohti alttaria. Näin monet kasvot, tajusin, että ukki oli myös tuotu juhlaan.

Siunauksen jälkeen pappi antoi Jonelle vihkiraamatun ja olin saanut viimeisen virren aikana ihanan kukkakimppuni takaisin. Seisoimme alttarilla häämarssin alkutahdit ja aloitimme puolijuoksua matkamme takaisin piilopaikkaamme. Siellä odottikin uusi hääseurue, meidän jälkeen oli toinen vihkiminen. Tässä vaiheessa hiukan inhotti, kun käytävältä kuului ”Mitä nuo tänne tunkee kun me ollaan täällä”, siellä seuraava morsian otti pulttia.

Pian siskoni tulikin hakemaan meitä, kaaso oli hakenut hääauton valmiiksi. Ulkona odotti hääväki, ja PALJON RIISIÄ! Saimme kuulla, että ukki oli lähdössä takaisin hoitokotiin, joten otimme kuvia ulkona ukin kanssa.

Perillä Puurtilassa me ja molempien vanhemmat muodosti onnittelujonon. Siskoni onnitteli ensimmäisenä. Onnittelujen jälkeen väki siirtyi sisälle, ja isäni nostatti maljan. Kaaso kertoi hiukan päivästä ja Arja-pappi piti ruokarukouksen. Me otimme ensimmäisinä ruokaa ja pöytä oli todella runsas. Ruoan aikana Jone piti todella kauniin puheen miettien, millä nimellä minua kutsuisi. Kuulemma hääpäivästä lähtien olen nyt sitten VAIMO. Kun kaikki olivat syöneet, siirryimme ulos valokuvaustuokioon, kaikki saivat ottaa kuvia ja seurustella ulkona rauhassa, kun emännät laittoivat kahvipöytää. Kahville ja kakulle siirryimme sisälle, kaaso luki kirjoittamamme ”Yhteinen matka”-kertomuksen, kummitätini piti kyyneleitä heruttavan puheen ja minä myös. Pienen hetken saimme nauttia kahvista, kun kaksi poikamiestä, ystävämme ja serkkuni tulivat ryöstöretkelle. Olivat kuulemma kateellisia poikamiehiä. Ei auttanut kuin lähteä. Jonelle jäi lunnasvaatimus:” Kerää tämä purkki täyteen elämänohjeita”. No ei kun hääväki hätiin. Hienosti ohjeita kertyi ja pian tultiinkin kysymään, tulenko takaisin. Itse en ollut ihan valmis, pyysimme väkeä hurraamaan. Kun hurraus kuului ulos asti, tulimme takaisin. Kyllä oli mukava, kun sai hurjan purkillisen kaikkea ihanaa.

Illalla, kun juhlat olivat tunnelmaltaan katossa, keräännyimme ulos, pihalle nostettiin tuoli ja oli aika sukkanauhan heiton. Jonelle oli tuotu yleismittari, vasara, pihdit ja muita työkaluja avuksi. Mittarilla mittailtiin sitten hameenalusjännitteitä, hyvät oli kuulemma. Pihdeillä ja hampailla sukkanauha sitten lähti, ystävämme sai sen. Kukkakimppua, joka oli yksi pöytäkimpuista, tavoitteli hurja joukko naisia, mukana myös kummityttö 6 v. Jonen sisko sai kimpun.