Kelkkasafari Jäämerelle 12-24.3.2006

Tälle sivulle tullaan kertomaan safarireissusta juttua sitä mukaan kuin mahdollista. 

12.3.06

Kauan odotettu  reissu etelästä jäämerelle  on nyt totta, muutama vähä uninen yö takana ja puolen vuoden aktiivisempi pähkäily tuottaa tulosta. Noin klo 7:00 startattiin Timpan pihasta, pakkasta oli -15 °C ja ilma selkeä, Lähdettiin kohti Luumäkeä jossa olimme noin 9:20. Maastossa lehden toimittaja Paul Palmu oli jo vastassa, ja antoi meille mukaan pari kameraa, jos vaikka saisimme vähän parempia kuvia reissusta. Luumäeltä lähdimme pakollisten kuvausten jälkeen noin klo 10:30 kohti Parikkalaa. Reitti oli kohtalaista ja suhtkot selvää, ja saamiemme neuvojen mukaan sillan alituksen jälkeen heti oikealle. Siinä me köröteltiin pitkin radan vartta, ja päästiin Lappeenrannan ohi ja jonkin aikaa Soskuan sululle jossa meitä odotti Vuoksen Moottorikelkkailijat Ville ja Antti Haverinen, Jotka johdattivat meidät Imatralle ja Vuoksen yli ja siitä eteenpäin Torsajärven Loganniemeen, josta he kääntyivät takaisin, ilman heidän apuaan olisimme olleet vähän hakoteillä. Reitit oivat  kohtalaiset ja haastavia ja tarkkuutta vaativia, muutamia tökkis paikkoja todettiin, että liian lähellä toisiamme ajettaessa liukkaissa alamäki jarrutustilanteissa, kun pohja on jäinen. Yksi puusilta hajosi ja pieni kiven kosketus oli tämän päivän saldo. Lohikonttiin saavuimme hieman takakautta, mutta perille päästiin, 190 km on päivän saldo johon kului noin 7 tuntia, Lohikontin henkilökunta oli laittanut saunan lämpimäksi ja saunan tilat hyvät ja löyly maistui. Saunan jälkeen oli iltapalan vuoro, pari huurteista ja ei kun ruuan tilaukseen, kaikki muut osasi tilata ruuan paitsi Arska, joka sanoi tarjoilijalle; tuo millä perunoilla tahansa; ja tilaamansa saa, sieltä tuli komea suihku Simpson peruna. Lohikontin tarjoilija ja kokki on huumorin tajuista porukkaa, joka tietysti auttaa ymmärtämään meitä. Säätiedotus lupasi huomiseksi hyvää ja selkeätä säätä, pakkasta -13..-18 °C .

Ei kuin hyvää yötä, huomenna jatketaan, klo: 10.30------------

13.03.2006

Huomenta!

Aamulla herättyämme kokeilimme miten Jäsenet liikkuu, oli hieman kankeutta ’olkapäissä’ muuten olo kohtalainen koko porukalla. Lohikontin aamiainen oli monipuolinen ja riittoisa (suosittelen) reittiopastus paikalle parempia karttoja ei saanut mistään, oli pakko tyytyä vanhoihin, jotka olivat epätarkkoja. Pakkasta aamulla n.-18 °C, kun vedettiin pailakat tulille ja lähdettiin kohti Uukuniemeä jossa oltiin hieman hakoteillä, koska ei ollut uutta karttaversiota, niin tultiin jotain epämääräistä jälkeä ja saatiin sattumalta paikalle Mauno Pölläseltä opastusta oikealle reitille ja päästiin Huoltamoravintolan Pivankan pihaan jossa oli ystävällinen palvelu. Jossa laitettiin Ski-Doo huoltoauton kyytiin hetkeä aikaisemmin havaitun jousirikon takia. Puhelinsoitto Koneveijareille ja kysely Ski-Doon jousesta ja löytyi onneksi heidän hyllystä. Kelkka kuski ja huoltomiehet lähtivät Veijareihin vaihtamaan jousia ja me jatkettiin Kiteetä kohti reittiä pitkin, reitti oli aika kivaa ja yllätyksellinen kuin vuoristorata ja hyvin hoidettu. Kun saavuimme Koneveijareihin pienen etsinnän jälkeen, oli remonttiporukka jo lähtenyt eteenpäin, kun olivat saaneet nopean ja edullisen palvelun Veijareissa ja  lähteneet Tuupovaaraa kohden kelkka kyydissä ennen meidän saapumista Veijariin (onkohan kuskilta loppunut kunto, kun piti lähteä huoltoauton kyydissä eteenpäin ,mutta Timo kertoi puhelimessa etteivät löydä perille joten lähdettiin kohti Tuupovaaraa ) Kun loppujen lopuksi porukka löysi Veijareihin Aimo alkoi hieroa kauppaa kunnon ajotakista joka ei hikoa sisälle kuin halpa Sinisalo ja hinnassakin tulivat vastaan ja oli sopiva päälle. Kuulumiset vaihdettuamme hyvästeltiin Veijareita ja lähdettiin kohti Värtsilää jossa taas tankkasimme edullista polttoainetta. Tässä vaiheessa Ami huomasi että takki oli hyvä ostos. Kartsa ja Arska ottivat pieniä spurtteja kun kyllästyivät meidän mummo vauhtiin, mutta tulivat kumminkin kohtalaisen nopeasti ruotuun. Ilta rupesi hieman hämärtymään joka haittasi patikon lukua. Reitti Myllyjoen kodalta eteenpäin oli aika nopeaa (lennokasta) ja aika hyvin hoidettua ja merkattua. Vekarusjoen kodalta soitto huoltomiehille Wirsuvaaran kämpille``että olemme tulossa laittakaa sauna lämpiämään``. Matkaa oli vielä hotelille n. 10 km, opastus olisi voinut olla hieman parempi, olisi luonut varmuutta. 240 km on päivän saldo johon kului noin 8 tuntia. Hetken haukattiin happea ja tavarat kämppään ja sitten saunaan, kun ei muuten ”hikoillut”. Otettiin parit huurteiset ravinto-opinmukaisesti. Wirsuvaaran emäntä oli jäänyt meitä varten palvelemaan meidän ruoka ja juoma toivomuksiamme, sipulipihvit olivat erinomaisia ja Timpan tarjoama tupla Lumumba oli lämmin, riittoisa ja toimiva. Pian porukat vetäytyivät omiin kaksioihinsa, Jake ja Pekka omansa, Kari ja Pedu , Timppa ja Arska, ja allekirjoittaneet Esko ja Ami jotka kimpassa pähkäilivät tätä päiväkirjaa.

Hyvää Yötä sanoi mummo kun viimeinen silmä puhkesi.

14.03.06

Tiistai oli kaunis pakkasaamu pakkasta n.-8 °C, kun marssimme aamupalalle Wirsuvaaran hotelli ravintolaan. Kelkkaurille lähdettiin 9:45 aikoihin kohti Ilomantsia jossa tankkasimme kelkat ja hörpättiin kahvit ja jatkettiin matkaa, reitti oli Ilomansin jälkeen aikamoista patikkoa ja joitain metsäautoteitä pitkin saavuimme Pitkäkosken laavulle jossa paistettiin makkarat. Matka jatkui edelleen hidaskulkuista patikkoa Pantakoskelle asti ja se alkoi tuntui hartioissa ja selässä rasituksena. Paikka johon saavuttiin on Ruunanmatkailu, Pankakoski, jossa meillä oli pari 6 hengen mökkiä varattu. Matkaa kertyi 195 km ja aikaa kului noin 8,5 tuntia. Huoltomiehet Pekka & Jake olivat lämmittäneet kämpät ja pistäneet saunat valmiiksi lämpiämään ja olivat käyneet päivällä ostamassa kirjolohifileitä ja kermaperunoita ym.. ja ”jälkiruuan” illalliseksi. Saunomisen jälkeen syötiin hyvin, ruoka oli hyvää ja täyttävää. Täydet kiitokset heille. Jälkiruuan aikana kertailttiin päivän tapahtumia ja suunniteltiin huomista pitkää etappia Raatteentielle. Siitä tulee todella raskas reissu ja oletettiin matkan olevan vaikeaa patikkoa ja matkaa kertyvän n.300 km. Huomenna on kova päivä edessä, joten mentiin aikaisin nukkumaan, jotta päästään varhain liikkeelle. Säätiedotus lupasi -20 °C pakkasia aamuksi tälle alueelle.

Ps. Tämmöistä reittiä jota ajoimme ei viitsisi edes pahimmalle vihamiehelle ehdottaa, josta pyydetään reittilupamaksua eikä ole tarjota ajanmukaista riettikarttaa.

Öitä !

15.03.06

 Huomenta !

Keskiviikko päiväksi oli luvattu kaunista säätä, pakkasta mittarissa aamulla oli -18 °C.

Astelimme Ruunaan matkailutiloihin aamupalalle, joka oli maittava ja monipuolinen. Aamupalan aikaan saapui paikallislehden toimittaja KARJALAINEN, joka kyseli meidän reittisuunnitelmia ja kelka-aiheisia muita kannanottoja valtavallan puolen esim. yhteisistä kelkkareittimaksuista  ja urien hoidosta jotka silläkin alueella on hoitamattomat. Kuvausten jälkeen Yeti Team suuntasi kelkankeulan kohti Kuhmoa johon kertyi n. 165 km, josta nostettiin Arska kelkkoineen huoltoautoon kohti korjaamoa kun siitä hajosi pakoputki ja savut tuli suoraan koppaan se meinasi palaa puhki. Timpan kelkkaan laitettiin uusi lämpöanturin minkä jälkeen ryhmä lähti kohti Raatteenmajaa. Loppu ryhmä jatkoi kohti Raatteentietä n. 60 km vähän ennen Lentiiraa rupesi päivä ”tummenemaan” Eskon Classic Touringista sanoi työsopimuksen irti.

Vähänaikaa ihmeteltiin ja totesimme kampiakselin menneen poikki variaattorin puoleisesta päästä, ei muuta kuin Polle Lynxin perään hinaukseen, onneksi ei ollut kuin 5 km tien kupeeseen johon jäin odottamaan tilaamani huoltoauton kuljetusta, josta loput neljä kelkkaa lähtivät kohti Raatetta ja masentunut Esko huoltoauton kyydissä majapaikkaan Raatteeseen. Timo, Kartsa, Bedu ja Amin johdolla jatkoivat illan hämärtyessä matkaa, jonkinajan päästä nähtiin susiparin jälkiä jotka olivat vähänmatkaa tepastelleet kelkkareitillä ja poikkesivat sitten pian tiheään metsään. Reitti oli suhkot hyvää ja paikoin patikkoista joka hidasti matkantekoa, n.20 km ajettua ilmestyi ahman jäljet kelkkareitille, pysähdyttiin ja otin kuvia jäljistä, jäljet eteni kelkkareittiä myöten noin 5 km, jonka jälkeen nekin hävisivät metsän uumeniin. Päivä hämärtyi melko nopeasti ja pakkanen tuntui kiristyvän ja kuutamo paistoi selkeästi taivaanrannalla ainoastaan jätkänristit loistivat lumen täyttäminä kuin lyhdyt valkoisina palloina kelkan valoissa. Raatteen tielle saavuttuamme kävimme historiallisella muistopatsaalla, joka näytti siinä keilavalaistuksessa alijäähtyneessä/sumuisessa pakkasilmassa karmaisevalta paikalta, kun ympärillä on sadoittain kumpuja (kiviä), jotka kuvasiat niitä vainajia jotka sinne kuolivat kun suomalaiset sissit motittivat ne sinne pakkasen kynsiin.  Timo lähti sitten vetämään loppumatkaa, koska hän tunsi reitin, mutta pimeässä maisema oli muuttunut ja ajettiin tietystä risteyksestä ohi n. 5 km ja bensa loppui Timpan kelkasta, joten jouduttiin imemään letkunavulla Kartsan kelkasta parilitraa bensaa, jotta päästiin jatkamaan, YÄK bensan maku suussa jatkettiin matkaa taas vauhdikkaasti n. 10 km jollekin tielle asti, jolloin ruvettiin tarkemmin lukemaan kelkan valoissa karttaa, todettiin että nyt on tultu reilusti harhaan ja bensat olivat vähissä, jolloin ei auttanut muu kuin soitettiin huoltoporukalle että tuokaa bensaa tiettyyn tienristeykseen, niin odotellaan. Pakkasen purema tuntui sormissa ja ihonpinnalla kun jouduttiin odottelemaan puolituntia ennen kuin huoltoauto saapui. Huoltomiehet saapuivat ja ihmettelivät, jopa olitte ajaneet aikalailla harhaan. Kelkan tankit tankattuamme eikö keula takaisin menosuuntaan ja käännyttiin  jollekin tielle joka johti sitten Raatteen Myllypirtin metsästysmajalle.  Matkasaldoa oli ketunlenkkeineen 383 km ja kello oli 11:30, ennen kun oltiin viimein perillä, kelkan kiskot savusivat kun tiellä ajaessa kiskot eivät saaneet kunnolla jäähdytystä. Lämpöisessä mökissä oli emäntä laittanut pöydän koreaksi, karjalanpaisti oli muhinut monta tuntia ja sen tuoksui hyvältä, eikö ajovarusteet kuivumaa ja kiireisesti saunomaan. Syötyämme itsemme tyrmään, niin kukin siirtyi väsyneenä punkkiinsa, ei tarvinnut kauan unta odotella,  …huomisiin.

 16.03.06

Torstai aamuna oli jäsenet hiukan kankeina eilisestä matkasta ja seikkailusta.

Aamulla oli pakkasta mittarin mukaan -25 °C, aamupalan syötyämme rupesimme tankkailemaan huoltoauton peräkärryssä olevista kanistereista bensaa kelkkoihin, koska sillä kulmilla ei huoltoasemia ollut. Arskan kelkasta oli saatu pakoputkihitsattua eilen jossain korjaamossa ja hän pääsi taas meidän mukaan, pussi köykäsempänä. Esko jäi ottamaan kuvia meistä kun lähdimme jatkamaan matkaa kohti Hossaa. Esko ja hänen kelkka jatkoivat matkaa huoltoautossa, mikä on harmillista kun joutuu jäämään huoltoauton joukkoihin. Timppa johti ryhmää tutuilla reitillä, kelkkaura kulki aivan rajanpintaa myöten Pirttivaaran Martinselkosen Eräkeskukseen , jossa poikettiin kahvilla. Pakkanen oli laskenut 12 °C pilvistyvän sään myötä kun lähdettiin jatkamaan matkaa. Hossassa Bensa maksoi 1.40 €/L, onneksi Lynxin tankkiin meni vai 18L, ..muilla melkein puolet enemmän. Kuusamoa kohti ajettaessa perään tuli kolmen pätkäkelkan ryhmää ja aikansa meidän perässä roikuttua kun ei oikein kapeilla reitillä pääse ohitse, he ohittivat meidät järvenjäällä ja painuivat melkoista vauhtia näkymättömiin. Jonkin matkan päässä oli hajonnut silta jota piti korjata että päästiin jatkamaan, edelliset kelkkailijat olivat vauhdilla ajaneet sillan yli ja rikkoneet sillan lankut (ks. kuva sillasta). Myöhemmin n.20 km jälkeen oli yhdestä ohiajavasta kelkasta hajonnut kytkin jota yksi kaverista veti hänen kelkkaa, myöhemmin n.5 km jälkeen kolmas kelkkailija oli jäänyt odottamaan kavereitaan. Kuusamossa tankkasimme kelkat ja joimme kahvit jatkoimme matkaa kohti Sallaa aika hyvää reittiä. Ruka-tunturit hohti jo kaukaa kun parhaissa mainoskuvissa. Rukalle emme kuitenkaan poikenneet koska ilta alkoi hämärtää. Sallatunturi alueelle saavuttiin pimeän saattelemana, puissa oli hyvät tykkylumet. Sallan lomakotiin on vielä matkaa n.25 km joten matkaan , klo 20:45 oltiin Sallan Autohuolto bensa-asemalla, matkaa kertyi 351 km, tankkasimme kelkat ja soitettiin Eskolle että missä päin se lomakoti on? Eikö pohjoiseen päin tienojaa pitkin n.2 km ja tienhaara oikealle, mutta eipä sitä tienhaara ilmaantunut, eikö uusi soitto Eskolle. Esko kertoi että ajoitte ohi vaikka hän kameran salamavalolla koitti saada huomion, mutta kun pimeässä kelkkailee ei sitä niin kiinnitä huomiota mitä sivulla tapahtuu, hyvä että pystyy tarkkailemaan eteensä ja pitämään kelkan raiteilla. Lomakodin pihalla putsattiin kelkan alusta, jotta aamulla ovat lähtövalmiina. Yhtäkkiä vieras kelkka lähti yksineen käyntiin ja sitä jäimme ihmettelemään? Esko yllätti meidät ärhäkkään näköisellä ”kissalla”, kelkan kuomussa luki vielä ISOKENKÄISTENKLUBI.COM mainokset. Kelkkaa ihastelimme ja Eskoa tietysti onnittelimme ja totesimme että ryhmä jälleen huomenna täydessä kokoonpanossa pääsee reissua jatkamaan kohti pohjoista. Saunottuamme ja syötymme huoltomiesten tekemää ruokaa joka oli taas kerran maittavaa. Lomakodissa oli meneillään joku atk-kurssi ja siellä oli mahdollisuus päivittä nettisivuja ekakertaa. Meni jo seuraavan päivän puolelle ennen kuin päästiin nukkumaan. Öitä ! …

17.3.06

Pahoittelemme ettemme matkan aikana pystynyt päivittämää nettisivuja. Pyrimme päivittämään sivut sitä mukaan kun kerkiämme muitten askareitten sivussa.