*Hei! Olen Tiina Kuukasjärvi, olen syntynyt ja elänyt koko elämäni täällä Lapissa, muutaman vuoden nuoruudessani myös Ruotsin Lapissa.
*Olen harrastanut pienimuotoista lapinkoirankasvatusta kotikennelissäni v:sta -88. Kennelnimen sain keväällä -92. Ahvatuuli eli ahava tarkoittaa keväisillä lumihangilla puhaltelevaa lämmintä tuulta, joka tuo tullessaan meidän lappilaisten koko pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen kaipaaman viestin tulevasta kesästä.
*Olen jäsenenä Suomen Kennelliitossa, Lappalaiskoirat ry:ssä, Luoteis-Lapin Eläinsuojeluyhdistyksessä, Porokoirakerhossa, Länsirajan Kennelkerhossa ja Ounasjokilaakson Kennelkerhossa.
*Kennelistäni on lähtenyt maailmalle ainoastaan yhdeksän pentuetta, kesäkuussa 2010 syntyi yhdeksäs, joten pentueet ovat olleet tarkoin harkittuja ja rakkaudella kasvatettuja. Tulevaisuuden suunnitelmissa on pentue kevääksi-kesäksi 2013.
*Ensimmäiset lapinkoiramme hankimme Sodankylästa Matti ja Yrjö Kuivilan suuresta koiratarhasta. Ne olivat Poromiehen Tsikku (8.11.84-11.6.96) ja Fin mva Aljo Noppe ( 2.10.86-5.1.98). Noppe oli mieheni Matin koira, se oli mukana työhommissa ja paimensi myös hyvin poroja. Tsikulla ja Nopella oli kaiken kaikkiaan viisitoista pentua, niiden pentueet syntyivät vuosina 1988-1993. Tsikun ja Nopen pennut, kuten vanhempansakin, ovat jo muuttaneet autuaimmille poronpaimennusmaille. Voit tutustua Tsikun ja Nopen pennun Kasperin sukutauluun. Slkn.Nat Fogel Sirma (s.22.6.96-26.3.09) tuli kotiimme Tsikun poismenon jälkeen kesällä –96. Sirma teki kenneliini yhden pentueen Itätuulen Mossen kanssa v.2000.
*Lapinkoira-lehdessä 2/2003 julkaistu kennelesittely
*Kennelini historiaa ja kertomuksia kuvin
*Nyt meillä on kolme lapinkoiraa: sallalainen u.Itätuulen Mosse (s.24.1.99) ja taavettilainen n.Viksalan Nilla (s.28.12.03). Omaksi jätetty kasvattini n.Ahvatuulen Hippunen Kultaa (s.20.5.07-7.5.10) ehti elää vain vajaat kolme vuotta, hän kuoli työtapaturmassa eli poroja paimentaessaan. N.Ahvatuulen Inka Maare (s.25.6.-10) jätettiin kotiin kasvattini Ahvatuulen Cammon (Mossen ja Sirman poika) ja Nillan pentueesta. Mosse ja Nilla, sekä tietysti niiden pennut, ovat suoraan alenevassa polvessa Ahvatuulen Tassun jälkeläisiä, Tassu syntyi Tsikun ja Nopen ensimmäisessä pentueessa. Mossella ja Nillalla jälkeläisineen sekä myös Sirmalla on yhteistä sukupuuta rotuunotetun Rekun ja Kutrin Yönmustan kautta.
*Lapinkoiran valinta monien monirotuisten ja rotuisten kaverien joukosta lankesi osakseni luonnostaan kotiseutuni ja lappalaisen luonteeni vuoksi! Me Lapin ihmiset ja koirathan olemme samanlaisia: sitkeitä, omin avuin toimeen tulevia ja joskus hieman omalaatuisia, mutta kuitenkin sopeutuvaisia tähän nykyiseenkin elämänmenoon! Niin, ja helppohoitoisia ja vähään tyytyväisiä! Tärkeimpänä ajatuksenani on ollut pennuttaa ihania, älykkäitä, toiminta- ja oppimiskykyisiä ja -haluisia koiria keskenään. Ulkomuoto ja -näkö eivät ole olleet niinkään mielessäni ensisijaisena ominaisuutena. Haluaisin kuitenkin säilyttää sen aidon, alkuperäisen lapinkoiran ulkonäön ns. ahmamaisuuden omissa kasvateissani. Musta, joko merkein tai ilman, on mielestäni lapinkoiran väreistä kaunein ja parhaiten soveltuva sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, musta koira näkyy kauas lumisilla tunturinrinteillä. Pidän mustaa lapinkoiran värinä myös tietyllä tavalla perinteisenä, sillä kaikki lapsuudessani, siitä on kyllä jo todella pitkä aika, tuntemani kotikylän lapinkoirat olivat mustia, mustia olivat myös Pohjois-Norjassa Altassa pikkutyttönä tapaamani lapinkoirat.
*Koiran pitää osata käyttää myös omaa päätään, perustottelevaisuus ja tarpeellisten käskyjen ymmärtäminen ja totteleminen on kuitenkin tärkeää ja välttämätöntä. Koirani on terveystarkastettu PEVISA:n (= perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma) mukaisesti. Mossella todettiin HC (harmaakaihi) lähes kymmenvuotiaana lokakuussa –08, aiemmin sen silmät ovat olleet terveet. Nyt, kun Mosse on jo pitkälti yli yksitoistavuotias, en ole vielä havainnut mitään poikkeavaa sen käytöksessä tuon näköaistin tai muunkaan suhteen. Kaikkein parhain terveydenmittari onkin omasta mielestäni se, että koirat elävät pitkän, vaivattoman ja niin terveen elämän, ettei siihen sisälly montakaan eläinlääkärillä käyntiä sairauksien tai vikojen vuoksi. Lähes kaikki jo edesmenneet kasvattini ja kaikki omat lapinkoiramme, paitsi Hippunen, ovat eläneet 11-13-vuotiaiksi. Täällä on lisää koirieni hoidosta.
*Olen harrastanut ja "tehnyt töitä" lapinkoirien parissa jo yli kaksikymmentäviisi vuotta, mutta koska luonteenpiirteet ja ulkonäkö periytyvät monien sukupolvien takaa, se joskus hieman vieläkin yllättää! Värit, korvien asennot, paimennus-, vahti- ja jopa metsästysvietti….. ne periytyvät ajoilta, jolloin täällä Lapissa samaa koiraa käytettiin moneen eri tarkoitukseen, koiran piti siis olla monitaitoinen. Omissa kasvateissanikin on/on ollut sekä lammas-, poro- ja karjapaimenia että oravan-, hirven- ja linnunhaukkujia. Samassa pentueessa voi olla myös monen luonteista ja rakenteeltaan hieman erilaista koiraa. Melko pitkään kasvatustyötä tehneenä ja samaa sukulinjaa jo kahdeksan koirasukupolvea nähneenä ja seuranneena voin kuitenkin pennusta ehkä:) jo päätellä kenen isovanhemman tai sukulaiskoiran luonteen ja ulkonäön pentu on perinyt. Pyrkimykseni kasvatustyössä onkin ollut molempien sekä emo– että isälinjojen tunteminen. Koska pentuja syntyy harvakseltaan, ajatuksenani on myöskin ollut seurata samaa sukulinjaa ja omalta osaltani näin pyrkiä säilyttämään lappilaista lapinkoirakantaa. Omien kasvattieni elämäntaipaleen seuraaminen on/on ollut todella mielenkiintoista. Parhaimman palkkion olen saanut kodeista, joissa kasvattini asuvat/ovat asuneet! Kun kuulen, että niistä pidetään/on pidetty hyvää huolta, niiden kanssa on tehty töitä, harrastettu ja vietetty myös leppoisaa vapaa-aikaa, tiedän, ettei minunkaan harrastuspohjainen kasvatustyöni ole mennyt hukkaan! Kiitän kaikkien kasvattieni koteja ja ihmisiä hyvästä ja antoisasta yhteistyöstä sekä positiivisesta asenteesta näitä karvaturreja kohtaan! Kiitän myös kasvattajia, joilta itse olen saanut hankkia ihanat omat koirani!
*Helmikuussa 2000 syntyi kenneliimme kuudes lapinkoirapentue. Nämä neljä pentua olivat Mossen ja Sirman ensimmäiset. Tällä hetkellä ne ovat jo yli kymmenvuotiaita. Mossen toinen ja samalla kennelimme seitsemäs pentue syntyi tammikuussa 2006, emona näillä pennuilla on Nilla. Pentuja syntyi viisi. Mossen ja Nillan toinen pentue syntyi toukokuussa 2007. Pentuja syntyi peräti kahdeksan! Kolme näistä on poikaa ja viisi tyttöä. Nilla teki kolmannen ja viimeisen pentueensa Ahvatuulen Cammon kanssa. Kuusi pentua syntyi juhannusaattona 25.6.2010, pentueessa on yksi tyttö ja viisi poikaa. Seuraava pentue on suunnitelmissa vuodeksi 2013.
*Toivotan kaikille kasvateilleni perheineen ja tietysti myös kaikille sivuillani vierailleille onnellisia "koiranpäiviä"!
