Iso-Valkeisen kisaan ilmoittautui ennakkoon kisojen historian suurin joukko, johtuen kisojen (ja koko cupin) luonteen muuttumisesta. Ennen finaalipaikkaan vaadittiin pärjäämistä vähintään kahdessa kisassa, nyt jokainen osakilpailu on oma karsintansa. Cupin pisteet lasketaan edelleen samalla tavalla kuin ennen, eikä cupin tuloksista katsota enää jatkopaikkoja.

Aamulla paikalle arvontaa varten saapui 27 kalastajaa, heistä kahdella jo valmiina finaalipaikka. Se tietäisi sitä, että heidän sijoittumisensa ei olisi mitenkään vaarantamassa muiden pistesaalista. Arvonta heitti minut A-ryhmään, joka aloittaisi kalastusurakkansa yhdeksältä. Ilmoittauduttiin Pasasen Juhon kanssa vielä joukkuekisaan "Team Lahna" joukkueella ja tottakai voittoa lähdettäisiin hakemaan. Kaikkiaan joukkueita ilmoittautui seitsemän, eli yli puolet kilpailijoista kuului johonkin joukkueeseen.

Järvelle sai lähteä soutamaan varttia ennen jakson alkua ja suurin osa veneistä suuntasikin heti kulkunsa moottoritien varteen tutuille ottipaikoille. Aloitusvihellyksen kaikuessa solmin vielä itse viimeistä perhoa kolmen perhon litkaani, ja sivusilmällä näin jo kahden kilpailijan väsyttelevän kalaa. Hei mitäs tämä oikein on, aikaahan oli kulunut vasta alle puoli minuuttia! No, perhot veteen ja hetken päästä jo kala riuhtoi siihen malliin, että haavi esille ja kirjolohi kyytiin. Puolitoista tuntia menikin sitten enemmän tai vähemmän hurmoksessa. Kalaa tuntui joka veneeseen nousevan aika kiitettävästi, kukaan ei ainakaan jäisi ilman.

Jakson voittajalla oli 11 kalaa, maksimipisteet sai kahdella kalalla. Ero aiempiin vuosiin oli aika jäätävä. Aiempina vuosina kaksi kalaa lähes takasi paikan jakson kärkikolmikosta. B-ryhmän noustessa veneisiin jännitettiin ainoastaan sitä, jatkuuko kalantulo samana vai yltyykö se. Ja yltyihän se. Jakson voittajalla 14 kirjolohta.

Seuraavilla jaksoilla kalantulo hieman hiljeni, niin ettei kymmenen kalan saaliita enää nähty. Loppujen jaksojen voitot irtosivat n. seitsemällä kalalla. Omat jaksoni menivät seuraavasti: ekalta 11 kalaa, sijoitus 1. Toiselta 6 kalaa, sijoitus 2. Viimeiseltä 3 kalaa ja sijoitus 3. Huttusen Juha kalasti B-ryhmässä ja oli vahvoilla kahden jakson jälkeen, saaliina oli jo kaksi jaksovoittoa. Valvoin Juhan kalastusta viimeisen jakson ja pidin hänen voittoaan aika selvänä. Mutta toisin kävi ja muut saivat jaksosta niin paljon kalaa että Juhan pistesaalis kasvoi kahteentoista. Toiseksi itsensä hivutti Suomisen Jarkko, joka kahden kakkossijan päätteeksi otti viimeiseltä jaksolta kuusi kalaa ja nelossijan saaden yhteispisteet 8.

Kaikkiaan kaloja tuli ylös asti 312 kpl, joka lienee ainakin kärkipäässä karsintojen kalamäärissä kautta aikojen. Jokainen kilpailija sai siis keskimäärin 11.5 kalaa. Kukaan ei myöskään jäänyt ilman kalaa.

Perhoista voisi mainita keltaisen, mustan ja oranssin leechin, eriväriset boobyt ja perinteisen jäniksenkorva nymfin. Siimoina toimivat kaikki kelluvasta aina Deep7:iin saakka. Käytetyin siima taisi olla nopeasti uppoavalla kärjellä varustettu. Parhaat paikat olivat jälleen moottoritien laidassa, mutta tämä vain siksi, että siellä kalastettiin suurin osa ajasta. Loppua kohti veneet alkoivat levitä tasaisemmin järvelle kun kilpailijat huomasivat että kalaa tulee joka puolelta hyvin. Kalat olivatkin levinneet hienosti pitkin järveä ja joka kolkasta missä vain yrittämässä käytiin, tuli kalaa.

Tälläisen kisan jälkeen ei voi kuin kääntää katseen järjestäjän suuntaan ja kiittää kauniisti erinomaisesti järjestetyistä kilpailuista. Tietysti on helppo sokaistua kalan tuloon ja olla huomaamatta pieniä yksityiskohtia järjestelyissä, mutta nyt tuntui ettei mitään huomautettavaa ollut. Ainoana ehkä tiedottaminen ennen kisaa, monelle jäi hieman epäselväksi kisan aikataulu ja jotkut sääntöpykälät. Kirjeen lähettäminen viime tingassa karsii pahimmassa tapauksessa kisan osanottajia. Näistä huolimatta kokonaisuus taipuu reilusti plussalle, eikä vähiten kalantulon takia.

Sitten vain odottelemaan Vaikkojoen koitoksia (5.6.2005).

Janne Pirkkalainen