Minkä kokoinen juna ja rata?
Tehdasvalmisteisia pienoisrautateitä on Suomessa kaupoissa käytännössä kahta kokoa:
Yleisin ja eniten vaihtoehtoja tarjoava on ns. H0 ("hoo-nolla") koko, jonka mittakaava esikuvaansa nähden on 1:87. Malliradan raideleveys on 16,5 mm. Järvenpään seurakunnan pienoisrautatiekerhon rata on juuri tässä koossa.
Kotikäyttöön ehkä sopivampi vaihtoehto on ns. N (nine eli 9) koko, jonka mittakaava on 1:160. Raideleveys on nimensä mukaisesti 9 mm. Kuten suhdeluvuista voi päätellä on N-rata H0:aan verrattuna puolet pienempi kooltaan. Näin siis myös vaunut ja kiskot, rakennukset jne. ovat paljon pienempiä kuin H0-koon vastaavat. Pienestä koosta johtuen tavaroiden käsittely on myös vähän tarkempaa. Toisaalta pieneenkin tilaan saa sitten jo aika mukavan näköisen radan ja mahtuu ajamaan junilla, joissa on enemmän kuin kaksi tai kolme vaunua veturin perässä. Hinnaltaan vaihtoehdot eivät juuri eroa.
Mitä merkkiä junan pitäisi olla?
Hyviä ja kestäviä on merkkejä useita. Tunnetuimmat eurooppalaiset valmistajat ovat Märklin, Fleischmann, Piko ja Roco. Märklin-radat poikkeavat rakenteeltaan muista ns. "kaksikisko"-valmistajista siten, että radassa on myös "kolmas kisko" pieninä nystyinä varsinaisten kiskojen välissä. Märklin-vetureissa on tätä varten pyörien välissä metallinen laahain, jonka kautta sähkö viedään veturin moottoriin. Märklin'in molemmat varsinaiset kiskot toimivat sitten sähkön paluujohtona. Märklin-järjestelmä on virransyötön suhteen ehkä hieman vähemmän arka lialle ja pölylle kuin vastaava kaksikiskojärjestelmän mukainen rata. Makuasia sitten on miten paljon nystyt häiritsevät radan visuaalista ilmettä.
Junakerhon radat
Junakerholla on sekä kaksikisko- että Märklin-radat. Lisäksi kerholla on kapearaiteinen rata (H0e), jonka raideleveys on 9 mm vastaten esikuvansa 750 mm:n raideleveyttä.
Kerhon radat on rakennettu ns. fleksikiskosta, mikä tarkoittaa lähes metrin mittaisia taipuisia kiskoja. Fleksikiskon voi taivuttaa halutulle kaarresäteelle ja katkaista sopivan pituiseksi pienellä rautasahalla tai pienoissähköporaan kiinnitetyllä laikalla. Fleksi on aina kiinnitettävä alustaansa pienillä nauloilla tai liimaamalla. Jos rataa ei voida rakentaa pysyvälle alustalle, niin fleksin sijaan on käytettävä jäykkiä ns. palakiskoja. Aloituspakkausten kiskot ovat aina palakiskoja.
Kaksikiskojärjestelmän hyvä puoli on, että eri valmistajien tuotteita voi yhdistää ilman suurempia ongelmia. Junakerholla on esimerkiksi kiskomateriaalina sekä Fleischmann'in että Rocon fleksiä. Vaihteet ovat Rocolta ja Atlakselta. Vaihteiden kääntömoottoreina on Rocon ja Atlaksen omien moottoreiden lisäksi käytetty Peco'n ja Conrad'in moottoreita. Kirjavuutta siis on.
Junakerhon kaksikiskorata ja veturit on muutettu perinteisestä 12V:n muuntajalla toimivasta tasavirtajärjestelmästä ns. DCC eli Digital Command Control -standardin mukaiseksi radaksi. Märklin-rata on myös digitalisoitu. Ajojärjestelmänä on Märklin-Digital tai vaihtoehtoisesti DCC ja myös perinteinen muuntaja-ajo.
Mikä on digitaaliohjaus?
Pienoisrautatien digitaaliohjaus tarkoittaa sitä, että koko rata on käytännössä yhtä virtapiiriä. Vetureissa on pienet vastaanottimet eli dekooderit, jotka ottavat vastaan kiskoja pitkin vetureille käsiohjaimelta lähetettäviä komentoja. Näin junat (veturit) voivat kulkea kuten esikuvansakin - toisistaan riippumattomasti. Digitaalijärjestelmässä junien ajaminen vaatii tarkkaavaisuutta, koska peräänajot ja jopa yhteentörmäykset ovat mahdollisia. Koska digitaalijärjestelmän kiskoissa on koko ajan "ajojännite", niin esim. veturien ja vaunujen valaistus toimii vaikka juna pysäytetään asemalle.
Junakerhon veturikalusto
Junakerholla lähes kaikki veturit ovat Rocolta. Vanhimmat veturit ovat vuodelta 1986 ja toimivat edelleen erinomaisesti. Suuri osa vetureista alkujaan hankittu tasavirtakytkentäisinä ja ne on myöhemmin muutettu digitaaliajoon sopiviksi asentamalla niihin DCC-järjestelmän mukaiset dekooderit.
Nyt kaupassa olevissa uusissa vetureissa on käytännöllisesti katsoen kaikissa digitaalivalmius. Yleensä veturit myydään ilman dekooderia eli tavalliseen "12 V muuntaja" -ajoon sopivina. Dekooderin asennus jälkikäteen on suhteellisen helppoa eikä vaadi juottamista tms. erikoistoimenpiteitä. Tarvittaessa dekooderin asennus tehdään myös myyjäliikkeessä.
Milloin voisi aloittaa junailun?
Koska kunnollinen (= Märklin, Roco, Fleischmann, Piko) aloituspakkauskin maksaa jo jonkin verran rahaa - noin 100-250 €, niin on syytä miettiä ovatko käden taidot jo kehittyneet pienoisjunien hallintaan. Suositeltava alin ikä, jolloin lapsi osaa jo itsekin jotakin tehdä ja ymmärtää miten junat kulkevat, on siinä 9-11 vuotta. Tätä nuorempien kanssa on aikuisen oltava touhussa mukana ja seurattava ettei 'koko juttu' mene roskiskuntoon.
Mistä ostaa?
Pienoisrautatietarvikkeita ja kalustoa myyvät mm. Risteysasema, Pienoismallimarket ja Jokipii Tampereella, Hobby-Point ja Mallikauppa Helsingissä.
Tukholmastä löytyy mm. MJ-Hobbyexperten.
Saksaan matkaaja löytää suurimmista kaupungeista useita pienoisrautatiekauppoja. Monet kaupat myyvät myös postimyyntinä Suomeen. Esimerkkinä vaikkapa Schweickhart ja Conrad (osasto Modellbahn).
Nettihuutokaupat (mm. Ebay.de - Kategorien - Modellbau) ovat myös mahdollisuus. Huutokaupoista ostettaessa ostajan tulee olla selvillä mitä on ostamassa - vaihto- ja palautusoikeutta ei yleensä ole. Tarjontaa esim Ebay.de:ssä on paljon, jopa uusiakin vetureita/vaunuja sekä tarvikkeita ja vielä kohtuuhintaan.
Kysyvä ei tieltä eksy: Parasta (?) tietoa saa alan harrastajilta.
Mistä tietoa?
Internetistä löytyy myös suomalaisia rautatie- ja pienoisrautatieharrastajien keskustelupalstoja ja nettisivuja: sfnet.harrastus.rautatiet, Suomen Rautatiemuseo, Veturitalli, erityisesti N-skaalan harrastajille suunnattu N-Club-Finland ym. Englannin-, saksan- ja ruotsinkielistä infoa löytyy runsaasti hakusanoilla "model railway", "modellbahn", "modelljärnväg".