sisällön alkuun   |
etusivu edellinen sivu opiksi ja ojennukseksi työkalupakki mukava tietää kätköjä, kätköjä

Miten piilotan geokätkön

TARKAT KOORDINAATIT GEOKÄTKÖLLE

Paikannuksessa on monta epävarmuustekijää, satelliittikeli vaihtelee, olosuhteet kätköpaikalla saattavat olla epäedulliset: jokin este aiheuttaa katveen tai on sekoittavia heijastuksia.

Tarkat koordinaatit ovat tärkeät. Etsinnästä menee maku jos se on ihan umpimähkäistä hakuammuntaa. Joskus huonoja koordinaatteja kompensoidaan korottamalla kätkön vaikeusastetta. Minusta se on huono tapa. Geokätköilyn idea on käyttää GPS:iä kohteen etsimiseen.

VesaK antoi keskusteluryhmässä perusteellisia ohjeita, miten kätkön saa paikannettua tarkasti:

Koordinaatit pitää mitata vähintään kahtena eri päivänä, jotta taivaalla on erilainen satelliittikonstellaatio. Periaatteessa saattaisi riittää aamulla ja illalla, mutta parin tunnin tauko ei riitä. Kätevintä on, että ottaa yhden sarjan käydessään valitsemassa kätkön paikan, palaa kotiin valmistelemaan rasian ja kätkökuvauksen ja toisen sarjan tuodessa kätkörasia paikalle. Kun kuvauksen kirjoittaa gc.comiin ennen rasian vientiä, saa lokikirjaan kirjoitettavaksi waypoint-koodin.

Käytä sijainnin määrittämiseen kahta GPS-laitetta. Toinen niin, että se on ollut päällä pidempään (esim. tunnin) ja toiseen virta päälle vasta, kun ollaan paikalla, johon kätkö aiotaan laittaa. Näin vastaanottimet saattavat saada lukituksen eri satelliitteihin, mikä periaatteessa lisää hajontaa mutta vähentää maksimivirhettä.

Älä luota yhteen mittaukseen. Ota esim 3 waypointtia 5 minuutin välein suoraan kätkörasian kohdalta. Lisäksi ota 4 pistettä siten, että kävelet 10 metriä yhteen suuntaan, otat pisteen sieltä, sitten sama matka vastakkaiseen suuntaan ja piste sieltä. Vielä suorakulmaisesti näihin nähden 2 suuntaa, joista pisteet eli siis piirretään risti paikan kohdalle. Ja tämä kahdella gepsillä jos mahdollista. (Huomaatte varmaan, että gepsissäni ei ole averaging-toimintoa. Silläkään en luottaisi yhteen pisteeseen, jos tarkkoja koordinaatteja haluaa.)

Gepsi ottaa antennista riippuen heijastumia kalliojyrkänteistä, rakennuksista ja muista vastaavista. Samoin metsä saattaa vaimentaa signaalia niin paljon, että mittaus ei enää ole luotettava. Tällöin on pyrittävä mittaamaan toisesta suunnasta, esim. jyrkänteen huipulta.

Kotiin palattua kerää pisteet gepsistä paperille. Jos geometriantaju riittää, voi loppukoordinaatit 'nähdä' suoraan, toinen vaihtoehto on piirtää kaikki pisteet millimetri- tai ruutupaperille. Jos yksi tai kaksi pistettä tuntuu jotenkin kuvioon sopimattomilta, voi kyseessä olla häiriö mittaustilanteessa ja lienee viisainta jättää tuollaiset pisteet pois laskuista. Tarkista lopputuloksen perusteella Karttapaikasta, että olet oikealla puolella puroa, jyrkännettä, moottoritietä.

Toista käyntikertaa varten siivoa vanhat merkkipisteet pois gepsistä ja laita laskemasi/arvioimasi loppupiste laitteeseen. Yritä löytää paikalle gepsin opastamana. Mittaa pari pistettä uudestaan varmuuden vuoksi, jos gepsi tuntui opastavan metrilleen oikealle paikalle, muussa tapauksessa ota useampia pisteitä. Tarpeen vaatiessa toista koko kuvio uudelleen ja tule paikalle vielä kolmantenakin päivänä. Tällöin muista, että huono satelliittinäkyvyys saattoi osua kohdalle joko ensimmäisenä tai toisena päivänä.

Kerran olen ollut tilanteessa, missä mittaus voitiin suorittaa vain alle 180 asteen sektorilta. Kuvittelin tuolle alueelle kolme suoraa, jotka leikkasivat halutun pisteen kohdalla. Mittasin sektorilta eri etäisyyksiltä yli 5 pistettä kultakin suoralta. Pisteiden välin piti olla mahdollisimman kaukana toisistaan, koska pieni välimatka vain korostaisi virhettä. Äärimmäisten pisteiden väli oli siis kymmeniä metrejä; suorilta valitsin mielummin pisteitä joista oli hyvä satelliittinäkyvyys, koska tasaisilla välimatkoilla ei ollut väliä. Lisäksi asetin reittipiirron päälle ja kävelin muutaman kerran edestakaisin läheisen selkeän luonnonmuodostelman mukaan. Kotona laskennassa suorat tuntuivat asettuvan oikealla tavalla suhteessa karttaan ja muodostelmaan, joten pidin koordinaatteja hyvinä.

Aivan perinteinen kompassi tai käsisuuntakehä ovat erinomaisia apuvälineitä gepsin kaveriksi maastossa. Kannattaa hankkia malli, jossa asteikko on asteissa eikä piiruissa, niin säästää yhden päässälaskettavan asian.

Käydessäsi huoltokäynneillä saavu aina paikalle gepsin opastamana. Jos virhettä ilmenee, ota muutama piste ja tarkista laskemalla.

Kiinnitä huomiota logeissa kommentteihin, että koordinaatit tuntuivat osoittavan väärään paikkaan. Lukemalla säännöllisesti muiden seudun kätköilijöiden loggauksia opit, kuka heistä valittaa herkästi virheellisistä koordinaateista silloinkin, kun vain omalle kohdalle sattui huono konstellaatio.

Kätkön sijainnista paljolti riippuu, kuinka työlästä paikantaminen on. Selkeissä tilanteissa ei onneksi kaikkia konsteja tarvita. Jos ei ole käytettävissä kahta gepsiä, on tyytyminen yhteen. Mittauksessa on vaa oltava perusteellisempi ja huolellisempi. Sijainnin tarkistaminen kartalta on hyvä varmistus. Siinä voi käyttää Karttapaikkaa, paperikarttaa tai gepsin karttaohjelmaa.

Teoreettinen tarkastelu selventää virheiden vaikutusta. Jos kätkö on paikannettu täysin oikein, mutta gepsi näyttää etsiessä kymmenen metriä pieleen, on etsittävä 10 m säteeltä eli haravoitava pinta-ala on runsaat 300 m2. Jos ilmoitetut koordinaatit ovat 10 metriä väärin ja etsiessä on virhettä saman verran, onkin etsittävä alue nelinkertainen eli melko ison omakotitontin kokoinen. Käytännössä pinta-alat ovat laajempia, mutta suhde on suunnilleen sama. Etsijä ei tiedä, onko ilmoitetuissa koordinaateissa virhettä. Sitä voi uumoilla jos useissa edellisistä kuittauksissa on asiasta mainittu.

Etsijä käy kätköllä kerran, pari - sitkeä harrastaja ehkä jopa puolen tusinaa kertaa. Huonolla onnella satelliittikeli on joka kerralla surkea. Piilottajan sen sijaan ei tarvitse olla Onnettaren armoilla. Hän voi käydä piilopaikalla riittävän useasti, että saa mitattua sijainnin tarkasti.

 

takaisin

 

29.1.2006