etusivu

edellinen sivu

opiksi ja ojennukseksi

työkalupakki

mukava tietää

kätköjä, kätköjä

Kätkön sijoittaminen luonnonsuojelualueelle vaatii aina harkintaa. Alueidenkäyttöpäällikkö Patrick Hublin Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta on antanut seuraavanlaisia ohjeita:

Yksittäisen suojelualueen sopivuus kätköpaikaksi riippuu suojelun tavoitteesta, alueen kulutuskestävyydestä ja tietenkin viime kädessä luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä.

Sellaiset kohteet, jotka muutenkin ovat yleisiä luonnon tutustumiskohteita - esim. näköalapaikkoja tai niissä muutoin retkeilyn kanavointia varten rakenteita (pitkospuita, nuotiopaikkoja tms.) - sopivat pääsääntöisesti minun mielestäni hyvin kätköpaikoiksi. Tietenkin yksityiskohtaisessa sijoittelussa on katsottava maastokohdan sopivuus.

Pienialaiset luonnonsuojelualueet, kuten lähteet, lehdot tai letot, ovat kulutuskestävyydeltään heikkoja ja yksistään pienen kokonsa puolesta huonosti kätköpaikaksi sopivia. Mutta eivät nekään välttämättä yksittäistapauksissa sitä ole, mutta pääsääntöisesti ja lähtökohtaisesti jo välttäisin tämäntyyppisiä kohteita.

Näiden em. tapausten väliin sitten sijoittuu varmaankin suurin osa luonnonsuojelualueista, joissa asiaa on tapauskohtaisesti harkittava viestin alussa mainitsemistani lähtökohdista.

Kätköjen sijoittelun kannalta pidän enemmän kuin suotava maanomistajan informointia ja suostumuksen hankkimista. Varsinaisesti ympäristökeskuksen lupaa sijoitteluun ei pääsääntöisesti tarvita, koska toiminnassa ei ole mitään, mikä edellyttäisi rauhoitusmääräyksistä poikkeamista. Luvan tarve tulee kysymykseen, jos luonnonsuojelualueella on joitakin liikkumisrajoituksia, maihinnousukieltoja tms.

takaisin

12.8.2005
29.10.2005 ylävalikko