Harrastukset
TOKO
Koiramaailman "pilkunviilauslaji",toko, on itse asiassa päälajimme. Ehkäpä veri vetää Taavilla enemmän agilitykentille kuin tokokehiin, mutta minun, kouluttajan, taipumusten vuoksi olemme päässeet myös tokon makuun.
Itseäni tokossa kiehtoo nimenomaan tarkkuus sekä koiran ja omistajan saumaton yhteistyö. Kenties tokossa motivoinnin merkitys korostuu vielä enemmän kuin agilityssä, sillä siinä kaikki pitää hioa täydelliseksi. Toistomäärän kasvaessa täytyy koiran kuitenkin olla hereillä, joten motivoiminen voi välillä olla hyvinkin raskasta.
Mielestäni Taavi on tokokoirana muuten varsin ihanteellinen, mutta paineistuminen on ongelma. Taavin motivoiminen ei ole lainkaan vaikeaa, koska poika pitää niin nameista kuin leluistakin. Tokoliikkeet opetan pääasiassa naksuttimen avulla. Taaville on tullut myös iän myötä yllättävän paljon keskittymiskykyä. Välillä kakaran kekseliäisyys ja älykkyys tuovat yllättäviä haasteita ohjaajalle, sillä älykäs koirahan oppii helposti myös ei-niin-toivottuja juttuja. Onneksi tokossa ohjaaja kehittyy usein koiran mukana, vaikka kärsivällisyyttä laji kyllä vaatii.
Emme harjoittele Taavin kanssa missään ryhmässä, sillä Pihtiputaalla ei järjestetä erityisiä tokoharjoituksia. Häiriöharjoitukset ovat kuitenkin mielestäni erittäin tärkeitä, joten yritän treenata toisten koirien läsnäollessa mm. agilityharjoitusten aikaan.
Entäpäs ne kuuluisat tavoitteet? Tokoharrastuksen alkuvaiheessa minulla ei ollut erityisiä tavoitteita. Jo ALO-luokasta napattu TK1-koulutustunnus oli hieno juttu. Nälkä kasvaa syödessä, joten viimeistään TK2-koularin saavutettuamme päätin, että haluan kouluttaa Taavin aina tokovalioksi asti. Niinpä pitkän tähtäimen tavoite on FIN TVA. Tällä hetkellä tähtäämme VOI1-tulokseen ja TK3-koulariin. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan. Kilpailemisemme ongelmana on nimittäin ohjaajan huono hermorakenne. :P Olen älyttömän kova jännittäjä, joten yleensä onnistun pilaamaan kaiken omalla käytökselläni.
Agility
Taavin ehdoton suosikkilaji on agility. Tuskinpa asiasta jää mitään epäilystä, kun näkee Taavin painavan täysillä agilityradalla. Pelkkä esteiden näkeminen saa pojan hännän heilumaan, ja vauhtia Taavilla riittää, vaikka muille jakaa. Mainitsemisen arvoinen asia tosin on, että kesän 2007 aikana T oppi tekemään TOKO-liikkeitä muiden treenatessa agiliitoa.
Agilityharrastuksemme sai alkunsa Taavin ensimmäisenä kesänä, kun kävimme opettelemassa "vauva-alkeita" Peningin agilitykentällä 3 kilometrin päässä kotoamme. Kyseessä oli todellakin vain alkeisharjoittelu eli menimme muutamia "hyppyjä" sekä putkea ja pussia. Tarkoitukseni oli totuttaa Taavi kenttään ja esteisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mistään varsinaisesta harjoittelusta ei voinut puhua.
Taavin kasvaessa aloitimme tietenkin oikean esteharjoittelun. Ykkösohjaajanamme toimi alusta alkaen Paanasen Mira, jonka ihastuttavan shelttineitokaisen Karan (FIN AVA) kanssa olin saanut harjoitella ennen Taavin tuloa. Alkeita meille ohjasivat myös Kekkosen Jaana ja Kinnusen Marjaana. Varsinkin Marjaanalta olen saanut monta hyvää vinkkiä.
Oikeastaan Taavi oppi kaikki esteet todella kivuttomasti. Alusta alkaen poika oli käsittämättömän nopea, joten sain juosta hippulat vinkuen Taavin perässä radalla. Onneksi yhteistyön hioutuessa ja harjoittelun edetessä ohjaustyöskentelyni on parantunut niin vauhdillisesti kuin tekniikallisestikin. Töitä riittää tosin paljon edelleen.
Kävin kesän 2007 aikana treenaamassa agilitya viikottain joko Miran tai Marjaanan opastuksella. Oma ohjaukseni on kehittynyt hirvittävästi, "täällä"-käskyt tulevat välillä jopa ajoissa ja osaan lukea Taavia paremmin. Seuraava agitavoitteemme on 0-tulos kakkosista ja sitten tietysti 3-luokkaan nouseminen.
Näyttelyt [vanha harrastus]
Taavin ollessa nuorempi kiertelimme näyttelyissä jonkin verran.Näyttelyt kiinnostivat jo pentuaikana, joten näyttelyharrastus aloitettiin pentunäyttelystä, jossa Taavi oli hienosti VSP-pentu.
Kooltaan Taavi on todella pieni, mistä useat tuomarit huomauttivat. Onpa poika kuitenkin saanut näyttelyistä pari erinomaistakin ja toki erittäin hyviä. Vuonna 2005 Taavi sai myös rotujärjestöltä ykkösruusukkeen, johon on oikeuttu kolmen ykkösen jälkeen.
Keväällä 2007 tein päätöksen Taavin "näyttelyuran" lopettamisesta, sillä Taavi kastroitiin. Jotenkin näyttelyt jäivät tokon ja agilityn jalkoihin. Ainakaan vielä ei ole näyttelyihin kaivattu ja ainahan voimme käydä mätsäreissä. wink