Kennelesittely

Koirien kasvatus on ollut haaveni jo pikkutytöstä asti, mutta rotu selkeni vasta vuonna 1996, kun näin kuvan islanninlammaskoirasta Koiramme-lehdessä (koira oli Röggis Snotra, Voittaja-96). Samalla silmäyksellä näin kauniin ulkonäöltään liioittelemattoman koiran ja pelkän kuvan perusteella tekemäni luonnearvio osoittautui hyvin lähelle oikeaa. Valtavan tiedonhankintatyön päätteeksi olimme perheeni kanssa matkalla Ruotsiin hakemaan pientä koiranpalleroa puoli vuotta rodun löytymisen jälkeen. Jännitystä aiheutti äitini sopeutuminen elämään koiran kanssa, sillä hän on astmaatikko ja koira-allerginen.

Ullälvas Svertla

Hieman poikkeava kennelnimeni lähti hullusta päähänpistosta isäni taholta ja päätyi sitten kennelnimianomukseni toiselta sijalta koristamaan kasvattieni nimiä. "Saagelin" kuvaa hyvin omaa asennettani elämään ja koiraharrastukseen - kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti ja nauru pidentää ikää - islanninkoirathan ovat tunnetusti pitkäikäisiä ;). Saagelin kennelistä on tähän mennessä lähtenyt maailmalle seitsemän pentuetta, joista kahden ensimmäisen emänä on FIN MVA Ullälvas Svertla, kotikäytössä Saga tai Saageli.

Täysin vakavasti pyrin kuitenkin kasvattamaan terveitä käyttökoiria, jotka soveltuvat niin perinteiseen paimennuskäyttöön kuin PK-lajeihin, tottelevaisuuskoulutukseen ja agilityynkin. Ulkonäkö on rodunjalostuksessa toki myös olennaista, mutta jos jostain täytyy tinkiä, niin pikkuvirheistä ulkokuoressa.

Jalostukseen käyttämäni koirat on terveystarkastettu (vähintään lonkat & silmät) ja narttujen paimennusvietti testattu. Islantilaisille ei ole virallista paimennustestiä tai -koetta, mutta toivottavasti sellainen on tulossa lähivuosina. Urokset valitsen mahdollisuuksien mukaan myöskin testatuista, työkäytössä olevista tai harrastuskoirana toimivista vaihtoehdoista. Tämä on kuitenkin toistaiseksi hankalaa, sillä islantilaisen hyviä käyttöominaisuuksia ei vielä ole opittu tuntemaan laajalti, joten harvoin sama koira on sekä tervelonkkainen, suvultaan sopiva että työkäytössä kunnostautunut. Kannan pieni koko maailmanlaajuisestikin tuo myöskin omat erityisvaatimuksensa kasvatustyöhön.

Sagan lisäksi olen tuonut Suomeen kolme islanninkoiranarttua Islannista ja uroksen Norjasta. Ensimmäinen islannintuontini saapui Suomeen helmikuun alussa 2001. Narttukoira BH KANS, FIN, N & S MVA Una asuu kotonani Sagan seurana ja sen alaa on agility, myös hakua ja tottista treenataan silloin tällöin. Una on Saagelin U-pentueen emä. Uros Töfra-Ljúfur Bangsi lensi Suomeen Norjasta huhtikuun alussa 2001 ja Sindra-Katla lensi Islannista pääsiäisenä 2001. Bamsi oli sijoituskoira, mutta on D-lonkkien takia siirtynyt kokonaan sijoitusperheen omistukseen Lapinlahdelle. Myös Katla oli sijoituskoira, mutta on nyt siirtynyt kokonaan sijoitusperheen omistukseen Lahteen. Katla on Saagelin F- ja M-pentueiden emä. Sagan jälkeläisissä ilmennedein terveydellisten ongelmien vuoksi sen linja ei enää jatku. Saageleiden uutta polvea edustavat Sindra-Katlan ja Unan pennut.