Kasvattaja

Usein koirasivut tuntuvat persoonattomilta, koska lukijalla ei ole nimeä enempää tietoa kasvattajasta, joka on kaiken takana. Siispä laitan muutaman sanan ja kuvan itsestäni ja koiraharrastuksen ulkopuolisesta elämästäni. Jos tunnistat minut näyttelyissä tai kilpailuissa, tule ihmeessä moikkaamaan!

Olen sikäli tuore tapaus, että sain valkolakin keväällä 2000. Todistuksen arvosanat vaihtelevat ceestä ällään, sillä eihän sitä sovi tasaisella ällärivistöllä tuttavia tylsistyttää =). Kuitenkin minut katsottiin riittävän kypsäksi Islanninkoirat ry:n hallitukseen, kun olin ollut täysi-ikäinen jo reilun vuorokauden. Vuodesta 2003 olen toiminut Islanninkoirat ry:n jalostustoimikunnassa.

Alina saa 
päättötodistuksen
Musiikki on kuulunut elämääni tärkeänä osana jo kuusivuotiaasta asti. Aloitin silloin viulunsoiton, mutta koska en välittänyt vinkuvista äänistä, joita ainoastaan sain soittimestani irti, vaihdoin pianoon. Pianosta on nimittäin vaikeampi saada vinkuvia ääniä (tosin sekin on mahdollista!!). Kävin peruskoulun musiikkiluokalla kolmannesta luokasta lähtien ja ala-asteella kokeilin klarinetin soittoa muutaman vuoden ajan. (Ei tosikoille)

Harjoitusahkeruuteni tuntien ihmettelen vieläkin, miten koskaan saavutin musiikkikoulun päättötodistukseen (virallisesti musiikkiopiston perusasteen tutkintotodistus) vaaditut suoritteet... joka tapauksessa käteeni ojennettiin kyseinen paperi keväällä 1999. Kärsin soittaessani valtavasti esiintymisjännityksestä joten en useinkaan ole ollut niin onnellinen, kuin pitäessäni todistusta, jonka saamiseksi olin joutunut soittamaan yleisön edessä useita kymmeniä kertoja, joista kolme erityisen pelottavan lautakunnan arvosteltavana.

Ratsastusta olen harrastanut muutaman vuoden ratsastuskoulussa ja erinäisiä kertoja useammassa paikassa ravitallilta Islantiin. Eräältä lämminveriravurilta sain muistoksi katkenneen solisluun, mutta opinpahan katsomaan vähän tarkemmin mihin selkään kapuan. Haaveissa on pari omaa islanninhevosta jossain vaiheessa opintojen jälkeen. Hevoset saattavat jäädäkin haaveeksi, mutta pieni lammaslauma paimennusharjoituksiin on ehkä toteuttamiskelpoisempi unelma.

Kultahamsteri Amalia
Ennen omia koiria ehdin hoitaa naapuruston koirat ja toimin 4H:n kouluttamana dogsitterinä. Kasvatin myöskin muutamia gerbiili-poikueita. Parhaimmillaan gerbiilejä oli yhtä aikaa kaksitoista. Myöskin kultahamsteri ja yhteensä kolme kääpiöhamsteria - yksi dzungariankääpiöhamsteri ja kaksi roborowskia - ovat asustaneet kotonani.

Pidän paljon luonnosta ja eläimistä ja pitkään minulla olikin haaveenani eläinlääkärin ammatti. Allergiaa on kuitenkin sekä isäni että äitini suvuissa, joten hylkäsin suunnitelmani ansiotyöstä eläinten parissa. Sen sijaan olin vakuuttunut opettajan ammatin sopivuudesta ja ainut oikea oppiaine oli tietenkin biologia. Kirjoitusten jälkeen pidin välivuoden, jonka jälkeen opiskelin vuoden biokemiaa Oulussa. Kesällä 2002 pääsin lukemaan biologiaa Oulun yliopistoon. Valmistuin filosofian maisteriksi genetiikka pääaineenani kesäkuussa 2008. Genetiikan tiedoista on hyötyä myös kasvatustyössä ja päättötyönikin liittyi islantilaisiin. Pro gradu -tutkielmani käsittelee MHC-geenejä Suomen susipopulaatiossa ja islanninlammaskoirapopulaatiossa. Kuinka ollakaan, tutkimustyö vei mennessään ja aloitin väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa MHC:n parissa elokuussa 2008.