|
 |
OMIN KÄSIN ONNEEN |
Kuinka teet itse autosi peltityöt ja maalauksen
|
ENNEN TÖIDEN ALOITUSTA
Löytö ja sen "räjäyttäminen"
Maltti on valttia
POHJA JA TUKIRAKENTEET + SUOJAUS
Mätä ja rupinen se ikävä kyllä on...
Varma on aina varmaa
Peittoa suojaksi
Alle kahdella kympillä työkaluja
Kyllästyttävää mutta tärkeätä työtä
TYÖKALUT JA KONEET
Nyrkit ei riitä
......Hitsauskone
......Kulmahiomakone
......Laikat
......Peltisakset
......Pari muuta tärkeää
Hitsauskone ja suojakaasut
......Mig/mag koneet
......Suojakaasut
............Hiilidioksidi
............Seoskaasu
......Ydintäytelanka
......Muutamia vinkkejä
ENNEN HITSAUKSEN ALOITUSTA
Hiekkapuhallus
Korkeapainepesu
Korin tukeminen
|
 Kun puhutaan alle 1980-luvun autoista, niin ne alkavat tähän päivään mennessä olla lähestulkoon kaikki siinä kunnossa, että ne tarvitsevat osakseen hitsausta, oikomista, maalausta ja muuta vastaavaa huolenpitoa.
Olen ymmärtänyt monien käymieni keskustelujen perusteella, että moni tuskailee näiden asioiden kanssa ja ei ole aivan varma kuinka jokin määrätty toimenpide pitäisi suorittaa, tai että millaisia työkaluja tulisi hankkia.
Koska uskallan väittää, että itselläni on kohtalaisen vankka tuntemus noista mainituista töistä, niin jaankin nyt käytännön kautta hankimaani tietoani teille kotisivujeni lukijoille. Tämän sivun sisältöä tulen väistämättä kirjoittamaan pidemmän aikaa, sillä tarkoituksenani on kertoa kohtalaisen laveasti ja kansantajuisesti näistä asioista.
Huomautankin heti, jottei kokeneilla nikkareilla menisi herne nenään, että tällä sivulla pyrin esittämään sellaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia joiden avulla vähemmänkin kokenut tekijä saisi autonsa joskus kuntoon. Lisäksi kaikki kertomani perustuu omakohtaiseen kokemukseeni ja varmasti erilaisia vaihtoehtoja on olemassa.
Tämän sivun sisältö siis koostuu yhden miehen mielipiteestä ja näkemyksestä asiaan ja jokainen käyttäköön myös omaa järkeään autoaan tehdessään. Sivu on siis vain ohjenuora, ei ainut ja absoluuttinen totuus.
Mutta uskoisin ja ainakin toivon, että pitkän linjan rakentajatkin saisivat joitain ideoita ja ajateltavaa näistä jutuistani. Tarkoitus on valottaa mahdollisesti sellaisia vaihtoehtoja jotka onnistuvat ilman suurempia erikoistyökaluhankintoja. Siis alkakaamme saattamaan autojamme kuntoon ajatuksella... OMIN KäSIN ONNEEN
Kaikki kuvat saat suuremmaksi kuvaa klikkaamalla.
Niiden tekstien kohdalla jossa on + merkki, tietoja on päivitetty tai kuvia lisätty kuluvan kuukauden aikana. |
ENNEN TÖIDEN ALOITUSTA
LÖYTÖ JA SEN "RÄJÄYTTÄMINEN"
Ensinnä on syytä mainita siitä asiasta, että jos on rakentamassa ensimmäistä autoaan, niin sitä tuskinpa kannattaa ensitöiksi purkaa aivan atomeiksi. Ja monen kokeneenkaan rakentajan ei välttämättä tulisi aina paloitella autoa ihan osiin ja sitten jälkikäteen miettiä että mistähän alkaisi kasaamaan. Jos vaikka sen vielä osiin purkaisikin, niin tekisi ainakin siten, että pitäisi osat mahdollisimman suurina kokonaisuuksina. Purkaisi/laittaisi kuntoon sitten sitä mukaa kun projektin edistyminen edellyttää.
Nämä varoituksen sanat vain syystä, että monta projektia on mennyt myyntiin kun on kyllästytty epämääräiseen osaläjään (ei siitä saa edes kunnon hintaa). Tai sitten niistä on tullut noita tuttuakin tutumpia ikuisuusprojekteja, joiden osatkin ovat jo vuosien saatossa hukkuneet tai sitten joitain osia on tullut käytetyksi käyttöautona toimivaan erimerkkiseen kulkupeliin.
MALTTI ON VALTTIA
Ennen kuin tekee autolle mitään olennaista, niin kannattaa kartoittaa päälisin puolin löytyvät viat ja ottaa tarpeen vaatiessa valokuvia kriittisistä ja monimutkaista paikoista. Kannattaa vielä malttaa ja pitää työkalut pakissa! Purku- ja korjaushommien sijaan voisi tehdä kartoitusta vaikka osatarpeesta ja katsella paikkoja joissa kenties tarvitsisi mallia.
Kun oman auton puutteet ja hyveet ovat kutakuinkin tulleet selviksi voi lähteä osien ja ohjeiden hakuun.
Ensitöiksi kannatta jostain kaivaa esille ihan 1:1 koossa oleva vastaava kulkupeli vertailu- eli referenssikohteeksi. Jos jostain onnistuu löytämään ihan samanlaisen kuin omansa, niin sitten ei muuta kuin yhteydenotto sen omistajaan ja vierailulle jos vain hänelle sopii. Mukaan reilusti hyvää mieltä, kohteliaisuutta, kynä, paperia ja kamera.
Tutustutaan rauhassa tähän autoon ja tehdään mahdollisimman paljon merkintöjä. Otetaan valokuvia kriittisistä paikoista, joiden tiedetään olevan rempallaan omassa autossa. Keskustellaan molempien autoista, tiedustellaan erinäisiä vinkkejä autosta, osien hankinta paikoista yms. Monesti kannattaa viettää pitkäkin tovi muiden vastaavien autojen harrastajien luona ennen kuin alkaa omaansa aivan hullun innolla laittamaan. Monessa kohtaa voi mennä tekemään asiat turhankin vaikeasti. Mutta jos vastaavaa mitä oma auto on ei ihan helpolla löydykään, niin sitten avuksi kirjallisuus, internet ja lähes samankaltaisten autojen omistajat.
POHJA JA TUKIRAKENTEET + SUOJAUS
MÄTÄ JA RUPINEN SE IKÄVÄ KYLLÄ ON...
En puutu tekniikka-, sähkö- tai verhoilutöihin, vaan käytännössä peltitöihin ja niiden alkutöihin ja viimeistelytöihin. Oletetaan, että kunnostettava auto on siinä kunnossa, että peltitöiden teon voisi aloittaa. Se tarkoittaa sitä, että on silmämääräisesti havainnoitu pahimmat vikakohdat. Jos pohjassa on havaittu jo ruostevikaa, niin sitten seuraava toimenpide on lattiamattojen poisto. Luonnollisesti penkit on jo edeltä käsin irrotettu.
Kun lattiamaton poistaa, niin mitä todennäköisimmin näky on kovinkin surkea. Matto on yleensä märkä ja sen alta löytyy erinäisiä eritteitä ja eristeitä. Jos pintamatto on vielä kuiva, niin mitä todennäköisemmin alusmatot ovat sitten jo kosteita. Näitä äänieristeenä käytettyjä "mattoja" on monenlaisia; itselleni on tullut vastaan ainakin kokolattiamattoa, vaahtomuovia, juuttihuopaa, sanomalehteä, vauvan vaippoja, pikimattoa, räsymattoa, styroxia, uretaania jne. Eräät näistä edellä mainituista ovat oikeita pellin tuhosyöppöjä, ainakin vaahtomuovi, räsymatto ja vaipat.
Siis kaikki ylimääräinen lattiapeltien päältä pois ja harjalla harjataan irtomoska roskakoriin.
Ja miksikö harjalla? Olen vakaasti sitä mieltä jos auto ei ole täysin purettu, niin mitä niitä paikkoja sottaamaan. Pöly näet menee joka paikkaan. Paineilma on kohtalaisen hyvä, mutta ikävä kyllä se helposti siirtää sen moskan ja pölyn paikasta toiseen. Ja se toinen paikka onkin sitten sellainen josta sitä moskaa ja pölyä ei pois saa ilman kohtuutonta työrupeamaa. Siis ensin kaikki mahdollinen harjalla pois, sitten imurointi ja jos on ihan pakko niin viimeksi paineilmapuhallus.
Tässä kohdin on syytä muistuttaa, että jätetään ulkopuoliset pellit vielä kokonaan vaille huomiota ja keskitytään ainoastaan pohjaan ja kantaviin rakenteisiin.
VARMA ON AINA VARMAA
Jos auto on rakenteiltaan hyvinkin pahasti ruostunut, niin tuulilasia ja takalasia ei kannata irrottaa ennen kuin kori on hitsattu ryhtiinsä. Tämä syystä että nuo lasit toimivat hyvin monissa itsekantavalla korilla olevissa autoissa kantavina rakenteina. Peitellään lasit huolellisesti sisä- sekä ulkopuolelta kunnollisella peittopaperilla ja teipataan paperit kiinni maalarinteipillä. Samoin tehdään ovien laseille, mikäli ne ovat vielä paikassaan. Ovia ei kannata irrottaa ennen kuin kori on saatu hitsatuksi tukevaksi.
Jos auto ei ole pahasti ruostunut, niin silloin voi lasit sekä ovet poistaa ja hyvinkin usein se jopa kannattaa. Riippuu siis ihan siitä kuinka paljon aikoo autoa tehdä.
Ovien laseja peittäessä monasti kannattaa kiertää lasit ala-asentoon ja sitten teipata vain se pieni osa piiloon joka jää näkyviin sekä oven sisäpinta, jotta kipinät ei pääse sitä kautta lasiin.
Ja lasien peitteleminen ennen hitsausta ja laikkausta on sitten todella tarpeen! On tullut nähtyä niin monet pilatut lasit, että oikein puistattaa. Meinaan se kipinä palaa siihen lasiin kiinni välittömästi ja lasi on sitä mukaa pilalla.
Jos tilanne on niin ikävä, että itsekantavan korirakenteen useat kotelopalkit ovat ruostuneet pois on edessä helposti suuritöiseksikin venähtävä savotta. Mutta kyllä nekin kuntoon saadaan ja auto pysyy ihan ryhdissäänkin, jos vain maltetaan tehdä työt oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla.
Palaan vielä myöhemmin tekstissäni korin tukemiseen yms. tämä sitten siinä yhteydessä kun aletaan hitsaustöitä tekemään.
Ensitöiksi pidetään kulmahiomakone kaukana työmaasta ja haetaan käsille pieni peltisepänvasara, vanha puukko, katkaistu puukko, suojalasit ja kuulosuojaimet.
PEITTOA SUOJAKSI
Tuossa edellä mainitsin tuon kunnollisen peittopaperin. Se on sellaista melko paksua paperia, joka on tarkoitettu nimenomaan auton peittelemiseen maalaustilanteessa. Koko rulla toki maksaa kohtalaisen paljon, mutta jos sitä ei koko rullan vertaa tarvitse, niin kannattaa hankkia jostain itselleen tarpeellinen määrä. Rullassa on paperia useita satoja metrejä ja rullan leveys on kuta kuinkin kaksi metriä. Hyvin varustelluissa maalausalan liikkeissä tuota on; ainakin automaaliliikkeissä ja -maalareilla. Tuo paperi on hyvää jo yleissuojaukseenkin, koska se on tukevaa, paksua ja hylkii kipinöitä paremmin kuin useat muut paperilaadut.
Sanomalehti ja muovi ovat vihoviimeisiä suojapeittoja. Sanomalehti on pienissä paloissa, se on haurasta ja palaa helposti. Muovikin palaa helposti ja lisäksi se on kovin sähköistä ja se taas tuo omat ongelmansa tullessaan.
Muovin ongelma on tosiaan sen sähköisyys ja se, että se syttyy liiankin helposti palamaan. Sähköisyys tekee sen, että se imee hirveästi pölyä puoleensa; siis molemmin puolin. Muovia imee pölyä magneetin lailla myös taustapuolelle, näin suojatut pinnat kärsivät joko hionta- tai maalipölystä.
Kaikki lasipinnat tulee suojata huolellisesti, sillä kipinät tuhoavat lasit hetkessä. Nyt samalla tietysti peitellään muutkin arat pinnat, jotta saadaan rauhassa alkaa ahertamaan lattian kanssa.
On syytä muistaa, että peitellessä ei ole koskaan liian huolellinen. Pöly jo moska kun menee pienistäkin raoista. Lisäksi jos peittopaperiin on jätetty löysiä pusseja ja vekkejä, niin ne ovat vaarallisia. Niihin näet kipinät voivat jäädä ja siten tulipalon vaara on olemassa. Siis kiristetään peittopaperit kunnolla ja otetaan auton läheisyyteen vielä varmuuden vuoksi sammutin. Ja muistetaanhan, että tulityösääntöjen mukaan tilapäisessä tulityöpisteessä tulee olla vähintään 1 kpl 12 kg AB III E luokan sammutin ja vakituisessa tulityöpaikassa 2 kpl tuollaisia sammuttimia. Myös tulee muistaa 2h vartioimisaika tulitöiden päätyttyä. Muistettava on, että koskaan ei voi olla liian varovainen. Ja työtilan sekä auton vakuutusten tulee olla aina kunnossa.
Suosittelen jokaiselle tulityökurssin käymistä. Kurssikeskukset pitävät niitä ja kurssi on yleensä yhden päivän mittainen. Kannattaa myös tiedustella jospa työpaikka olisi valmis kustantamaan tuon kurssin. Ei oppi ikinä ojaan kaada!
ALLE KAHDELLA KYMPILLÄ TYÖKALUJA
Noinkin pienellä rahallisella sijoituksella selviät projektisi kanssa varsin pitkään. Paras vasara on pienehkö kiilapäävasara ruostepaikkojen auki naputtelemiseen. Vanha puukko, jolla voi irrottaa massoja. Lisäksi sellainen vanha puukko, joka on katkaistu siten, että terää on jäljellä kolmisen senttiä. Katkaistusta kohtaa terä on teroitettu. Puukon tulee olla sellainen, että kahva on päästään pyöreähkö, jotta se istuu kivasti kämmenpohjaan, eikä tee kipeää massaa pois työnnettäessä.
Paikoissa joissa massa on erityisen kovin kiinni tai jos massa on valkoista kovinkin sitkeää massaa (mm. MB:t), niin yksi lisätyökalu on vielä tarpeen. Noin 5-7 mm leveä puutaltta on varsin hyvä. Sillä näet saa työntöön enemmän leikkausvoimaa ja poistettava massa irtoaa helpommin. Tuo kapea terä on myös avuksi jos puhdistettava paikka on erityisen ahdas tai muuten muodoiltaan sellainen, että leveä katkaistun puukon terä ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.
Koska omasta turvallisuudesta täytyy aina pitää huolta, niin suojalasit ja kuulosuojaimet kuuluvat jokaisen varusteisiin.
KYLLÄSTYTTÄVÄÄ MUTTA TÄRKEÄTÄ TYÖTÄ
Massojen irrotus on ikävää ja aikaa vievää työtä, mutta se on väistämättä tehtävä. Ennen työn aloittamista tulee tarkoin harkita miten tarkasti aikoo autoaan rakentaa. Aina ei kannata kaikkia massoja irrottaa, vaan ainoastaan sellaisista paikoista joista massa on irronnut osittain, ruostereikien ympäriltä tai jos on ruostetta alla jne. Jos tekee ihan käyttöautoon remonttia, niin yleensä kannattaa jättää vielä puhtaan pellin päällä oleva massa paikkaansa.
On lopultakin aivan sama aloittaako työt pohjasta ulkopuolelta vaiko sisäpuolelta. Monesti vaan sisäpuolen työ on mukavampaa paremmasta työasennosta johtuen, joten aloitetaan sieltä.
Jos löytyy reikiä, niin sitten irrotetaan massa reilusti reiän ympäriltä; kaikki pois. Monesti massa irtoaa lämmittämättömänä paremmin kuin lämmitettynä, joten kannattaa koittaa ensin niin. Lämmittämätön massa lohkeaa isoina laattoina ja ei suttaa paikkoja; ja yleensä alta paljastuu ihan puhdas maalipinta tai ruoste. Jos massaa lämmittää, niin silloin kaikki ei välttämättä irtoa siististi ja puhdistusjäljestä jää suttuinen; ja se sitten taas vaatii hiukan lisätöitä myöhemmin.
On erittäin tärkeää muistaa poistaa kaikki massa sellaisista paikoista joihin joudutaan jatkossa hitsaamaan. Ei riitä, että poistaa vain ihan reiän vierestä, pitää poistaa enemmän, jotta hitsattaessa lämpö ei sytytä massaa ja toisaalta taas sitten se ei valu hitsattavaan saumaan. Vähintään nyt 5 cm kauempaa kuin mihin korroosio päättyy.
TYÖKALUT JA KONEET
NYRKIT EI RIITÄ
Vaikka kuinka pienin työkalu ja –kone hankinnoin yrittäisi päästä, niin väistämättä joutuu joitain hankintoja tekemään. Otetaan ensinnä tutustumisen kohteeksi jo tässä vaiheessa muutama tarvittavat työkalu ja –kone.
HITSAUSKONE:
Ensinnäkin puikkokoneella ei tehdä autopeltitöitä, vaan tarvitaan joko kaasuhitsauslaitteet, mig/mag-hitsauskone tai tig-hitsauskone.
Tig-hitsi olisi paras vaihtoehto, mutta ei tutustuta siihen nyt, koska tig-hitsi on varsin kallis hankkia ja se ei ole ns. joka pojan tallityökalu.
Kaasuhitsi (asetyleeni + happi) on yksi vaihtoehto, mutta auttamattomasti jo vanhanaikainen kun puhutaan autopeltien hitsauksesta. Kaasuhitsi on monesti kyllä ihan hyvä vaihtoehto, ensinnäkin sillä saadaan tehdyksi lähes näkymätöntä saumaa ja toisekseen se antaa paljon anteeksi ruostetta ja muuta likaa. Kaasulla sitten ei autoa kannata hitsata yhtään jos ei ole vakuutukset ja ensisammutusvälineet kunnossa!
Suurin negatiivinen puoli kaasulla hitsattaessa on tulipalon vaara joka on moninkertainen verrattaessa mag-hitsaukseen.
Kaasuhitsin on nykyään korvannut jo lähes tyystin mig/mag-hitsauskone, joten tutustutaan siihen enemmän. Kun puhutaan mag-hitsauksesta, niin silloin suojakaasuna on hiilidioksidi tai hiilidioksidia sisältävät seoskaasut. Mig-hitsauksessa käytetään argonia tai heliumia. Peltitöissä ei kumpaakaan edellä mainittua kaasua tarvita, joten autopeltihitsaus on aina mag-hitsausta vaikka sitä yleensä erheellisesti mig-hitsaukseksi kutsutaankin.
Mag-koneessa on lopultakin aivan sama hankkiiko kaasuksi hiilidioksidia vaiko seoskaasua. Tosin hiilidioksidi on mennyttä aikaa ja sitä käytettiin silloin kun seoskaasu oli kallista. Itse pidän kuitenkin seoskaasua huomattavasti parempana vaihtoehtona ja suosittelenkin valitsemaan sen suojakaasuksi. Itse hitsauskone on sama, oli kyseessä sitten mig- tai mag-hitsaus.(Lisää mig/mag-hitseistä, suojakaasuista ja hitsauksesta yleensäkin kerron myöhemmin ihan oman otsikon alla.)
KULMAHIOMAKONE:
Kulmahiomakone eli laikkakone eli rälläkkä on eräs olennaisimpia työkaluja autopeltitöissä. Koneeksi on syytä valita kone, joka on fyysisiltä mitoiltaan mahdollisimman pieni ja karapään on syytä olla sulavalinjainen. Konetta ostaessa kannattaa huomioida se, että sillä joudutaan useinkin tekemään töitä ahtaissa koloissa, siksi esim. karapää ei saa olla liian suuri. Koneeksi kannattaa valita sellainen, johon mahtuu halkaisijaltaan 125 mm laikkoja. 100 mm kone on yleensä fyysisiltä mitoiltaan kuitenkin yhtä suuri ja siihen ei saa laikkoja ihan niin hyvin kuin 125mm koneeseen.
Nykyään kulmahiomakoneiden hinnat ovat alamaissa kun puhutaan halvimmista mahdollisista, jopa alle 20 euron saa hankituksi ihan välttävän koneen. Mutta on syytä muistaa, että halvalla ei hyvää saa; tosin pärjää niillä kyllä.
Halvat alle 20 euron koneet on usein kookkaita ja niiden laakerointi, kulmavaihde, teho ja kierrosnopeudet ovat sitä tasoa, että laikkoja kuluu kalliimpaa konetta enemmän.
Kun puhutaan vanhemmasta kalustosta, niin hyviksi havaittuja koneita ovat vanhat 80-luvun Makitat, ovat kestäviä ja varsin pieniä. Myös vanhat Black & Decker koneet on mitä ihanteellisimpia koneita. Ne ovat todella pieniä, mutta eivät niinkään kestäviä. Jos jostain saa käsiinsä vanhan pienen Black & Deckerin, niin suosittelen sellaisen ostamista välittömästi. Ehdottomasti pienin kone joita voi vielä löytää.
Nuo kaksi mainitsemaani merkkiä on nyt mainittu vain siksi, että olen havainnut niissä määrättyjä etuja kun puhutaan autopeltitöistä. Tunnettuja ja tuntemattomampiakin merkkejä on paljon ja varmasti niistä löytyy hyviä vaihtoehtoja joka hinta- sekä laatuluokassa.
Ei ole yhtään haitaksi, että tallista löytyy useampia kulmahiomakoneita. Ei sitä pienintä konetta kannata turhaan rasittaa paikassa jossa kookkaammalla ja tehokkaammalla koneella saa työskennellyksi. Itselläni on joka laikkamallille oma koneensa, mm. hiomalaikoille useampi eri kone.
Valitaan siis 125 mm kone ja ostetaan siihen katkaisu-, hioma- ja lamellilaikkoja.
LAIKAT:
Lamellilaikoissa on hiomapaperiliuskoja limittäin ja se on erittäin hyvä viimeistely hiontaan. Karkeuksia on useita ja kannattaakin ostaa esim. kahta karkeutta; varsin hienoa ja karkeata. On kuitenkin syytä muistaa, että lamellilaikka kuumentaa peltiä varsin paljon, joten ollaan varovaisia sen kanssa. Lamellilaikkaa kannattaa käyttää vain hiomalaikan jälkien silotteluun. Lamellilaikalla ei hiota saumoja alas.
Hiomalaikat on helppo valita, sillä ne ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan yleensä hyvinkin saman oloisia.
Hiomalaikkoja käyttäessä kannattaa pistää pari vinkkiäni muistiin. Nimittäin aina ei kannata hioa lappeellaan, monasti pystyssä laikan terävällä reunalla hiominen tuottaa parhaan tuloksen, näin ei edes pelti kuumene nimeksikään. Ja toisekseen; kun alkaa tuntumaan siltä, että laikka ei oikein kunnolla pure hitsisaumaan, niin se kannattaa kääntää 180 astetta ympäri. Siis asentaa laikan hiomakoneen karalle väärin päin. Näin sen pyörimissuunta muuttuu, esille tulee käyttämätön pinta; taas puree. Itse käytän hiomalaikkaa säännöllisin väliajoin vuoroin oikein ja väärin päin.
Katkaisulaikkoja ostettaessa tulee huomioida eräs tärkeä asia, nimittäin laikan paksuus. "Normaalit" katkaisulaikat ovat varsin paksuja, ei osteta niitä autopeltitöihin. Autopeltitöihin tulee valita erikoisohuita laikkoja. Nämä ohuet laikat ovat vähintäänkin 50% ohuempia mitä nämä vakiolaikat. Ohuet laikat ovat hivenen kalliimpia, mutta myöskin taatusti hintansa väärtejä. Kun laikka on ohut, niin se pureutuu hyvin peltiin ja leikkaaminen käy nopeasti ja siististi. Ohut laikka ei kuumenna peltiä kovinkaan paljoa ja sen leikkaustehokkuus verrattuna "normaaliin" laikkaan on huomattavasti parempi.
Itse en käytä nykyisin mitään muita kuin 1 mm paksuja laikkoja, ne ovat sitten noita "normaalia ohuempiakin" laikkoja ohuempia.
PELTISAKSET:
Peltisaksia ostettaessa ei kannata tinkiä euroakaan ja niitä ostettaessa tulee olla tarkkana. Hyvät peltisakset eivät ole ihan halpoja, ne maksavat 50 eurosta ylöspäin, mutta ovat sitten kyllä hintansa arvoisetkin. Mitään muutaman kympin halpahallin peltisaksia ei kannata ostaa, niillä töitä tehdessä menevät vain hermot ja leikkausjäljestä tulee sutta ja sekundaa.
Peltisaksiksi kannattaa hankkia joko oikea- tai vasenkätiset riippuen tekijän omasta kätisyydestä. Jos haluaa sijoittaa enemmän, niin silloin voi hankkia molemmankätiset sakset, sillä se helpottaa työtä joissain tapauksissa. Mutta kyllä yksillä hyvilläkin pärjää hyvin kun valitsee juuri oikeanlaisen mallin. Saksien tulee olla sellaiset, joilla saadaan leikatuksi sekä suoraan että kaarevaan.
Peltitöitä paljon tekevällä on luonnollisesti peltisaksia useita erilaisia. Mutta käytännössä ne yhdet istuvat käteen parhaiten ja siten huomaamattaan valitsee aina sen yhden ja saman. Kuvassa oikealla oleva saksimalli on se mitä itse käytän lähes aina, sillä onnistuu kaikki leikkaukset vaivatta, ehdottomasti paras saksimalli.
PARI MUUTA TÄRKEÄÄ:
Piirtopuikko eli "rits-piikki" on yksi pakkohankinta. Jos nyt jostain syystä joutuu teroittamaan piirtopuikkoa, niin on syytä muistaa, että kovametallikärki on vain muutaman millin pituinen. Ja kärjellä ei parane sorkkia mitään ruuvinkantoja tms. puhtaaksi, sillä kovametallikärjen katketessa se on entinen. Siis sillä vain piirretään, ei muuta!
Toinen tällainen tärkeä työkalu on rullamitta. Tavallinen rullamittakin riittää, mutta mikäli haluaa sijoittaa hivenen enemmän laatuun, niin silloin on olemassa yksi ja ainut oikea mitta; Talmeter. Talmeter on nimenomaan tarkoitettu peltisepälle, siinä on sellaisia ominaisuuksia joita tarvitaan monesti kun mitataan tai piirrotetaan. Talmeterissä on nimittäin itsessään piirrosterät, joilla saadaan merkatuksi leikkausviivat peltiin. Sillä saadaan itsessään piirrotetuksi suorat viivat ja rits-piikin avulla kaaret yms. Talmeter maksaa yleensä noin 20 euroa, suosittelen ostamaan sellaisen.
HITSAUSKONE JA SUOJAKAASUT
MIG/MAG KONEET:
Hitsauskonetta hankkiessa kannattaa olla tarkka, sillä se on varsin kallis hankinta. Pääsääntönä kannattaa pitää, että voimavirtakone on aina valovirtakonetta parempi. Jos käytettävissä on voimavirta, niin silloin kannattaa ehdottomasti valita voimavirtahitsauskone. Valovirralla toimivan koneen saa kyllä halvemmalla ja se useimmiten riittää autopeltitöin, mutta muutamat ominaisuudet puoltavat voimavirtakoneen hankintaa.
Voimavirtakoneilla saa hitsatuksi paksumpaa materiaalia, paloaikasuhde on parempi, jälki tasalaatuisempaa, jälleenmyyntiarvo parempi ja kone on käyttöystävällisempi.
Jos tarkoituksena on hitsata pääsääntöisesti autopeltejä, niin sopiva koneen koko on 150 – 200 ampeeria, tällainen kone on sopivan pieni, mutta sillä saadaan tarvittaessa hitsatuksi kohtuullisen paksuakin materiaalia.
Paloaikasuhde tarkoittaa sitä, miten kauan voidaan hitsata milläkin virralla. Yleensä halvoissa koneissa on huono paloaikasuhde. Halvasta koneesta saadaan ulos esim. 200 ampeeria, mutta paloaikasuhde on niin pieni, että tuolla maksimivirralla tuskin pystytään edes kunnolla hitsaamaan pikku pätkää enempää.
Koneeksi kannattaa valita sellainen kone johon saadaan laitetuksi 15 kg lankarulla. Nämä isommat lankarullat ovat huomattavasti pikkurullia halvempia ja yleensä isolla rullalla varustetussa koneessa on kunnollinen langansyöttö, kelajarru ja magneettiventtiili.
0,8 mm lanka on ehkä se sopivin vaihtoehto autopeltihitsauksessa. Magneettiventtiili huolehtii kaasuntulon katkaisusta, halvoissa koneissa ei ole edes magneettiventtiiliä. Kelajarru huolehtii siitä, ettei lankakela löysty hitsattaessa. Halvoista koneita puuttuu kelajarru ja kela kiristetään muka sopivaksi jousen avulla; ei hyvä ratkaisu. Halvoissa koneissa ei ole kunnollista langansyöttöä ja se tekee hitsauksen useimmiten varsin tuskalliseksi.
Eräs olennaisin osa koneessa on hitsauskahva jonka on oltava hyvä käteen. Itse pidän Kempin kahvasta, koska se on pieni ja siro, lisäksi kaula on käännettävissä. Parempaa kuin Kempin kahva ei ole vielä toistaiseksi minulle vastaan tullut.
Hitsauskaapeliletkun tulee olla sopivan mittainen, noin 3 metriä on sopiva. Lyhyt on huono, sillä se ei riitä mihinkään ja liian pitkä taasen on useimmiten turhilla mutkilla ja silloin langansyöttö pätkii.
SUOJAKAASUT:
Kuten aikaisemmin mainitsin, niin hiilidioksidilla ja seoskaasulla hitsauksesta yleensä 99% käytetään väärää nimitystä, eli mig-hitsaus. Oikea termi on mag-hitsaus. Tässä selvitän mig- ja mag-hitsauksen erot.
MIG on lyhenne sanoista metal inert gas ja MAG metal active gas. Mig/mag-hitsauksessa valokaarta ja hitsisulaa suojataan kaasusuuttimen läpi virtaavalla suojakaasulla. Mig-hitsauksessa suojakaasu on reagoimaton kaasu eli inertti, vastaavasti mag-hitsauksessa suojakaasu on reagoiva eli aktiivinen. Reagoimattomuus tarkoittaa sitä, että kaasu ei hitsattaessa reagoi sulan aineen kanssa. Silloin kaasuina käytetään argonia tai heliumia. Aktiivisilla kaasuilla vaikutetaan kaaren ja sulan väliseen prosessiin. Hiilidioksidi sekä seoskaasu, eli argon/hiilidioksidiseos ovat aktiivisia kaasuja.
Hiilidioksidi - CO2
Hitsauskaasuksi suosittelen seoskaasua hiilidioksidin sijaan. Hiilidioksidilla on muutamat etunsa, mutta seoskaasu on siltikin parempi ratkaisu. Hiilidioksidi on kovasti jäähdyttävää ja sillä hitsattaessa ei hitsauskoneella päästä hitsaamaan yhtä paksua rautaa kuin seoskaasulla. Hiilidioksidi antaa seoskaasua paremmin anteeksi epäpuhtauksia, mutta tuo etu on marginaalinen, koska hitsattava kohta tulee joka tapauksessa puhdistaa huolellisesti. Hiilidioksidin jäähdyttävä ominaisuus on joskus hyvä kun hitsataan päälipeltejä. Mutta toisaalta taas saumasta tulee useimmiten pelkkä palko pellin pintaan ja sauma häviää kokomaan pois hiomisen jälkeen. Hiilidioksidilla hitsattaessa ikävin piirre on roiskeet, niitä tulee todella runsaasti. Hiilidioksidi on hivenen seoskaasua halvempaa, mutta ei niin merkittävästi kuitenkaan, että se kannattaisi kaasuksi valita.
Seoskaasu - Ar + CO2 18-25%
Seoskaasu on argonin ja hiilidioksidin sekoitus. Seoskaasulla saadaan lämmin sauma ja silloin hitsi taatusti palaa läpi pellin toisellekin puolelle. Hiottaessa pintasauma pois, jää hitsattu pala vielä kiinnikin. Roiskeita ei tule juurikaan seoskaasulla hitsattaessa.
YDINTÄYTELANKA:
Nykyisin näkee kovasti paljon mainoksia joissa mainostetaan ydintäytelankahitsejä. Ydintäytelanka sisältää suoja-aineen ja silloin suojakaasua ei tarvita. Mutta älä osta pelkkää ydintäytelankaa, sillä ei autopeltejä hitsata!!
Ydintäytelangalla hitsattaessa häviävät kaikki mig/mag koneen edut ja hitsaus on käytännössä vastaavaa mitä puikkohitsaus. Saumaan tulee kuona pintaan ja kuona joudutaan naputtelemaan pois kuten puikkohitsauksessakin. Lisäksi ydintäytelankahitsauksessa ei voida koloja täyttää siten kuin mig/mag hitsauksessa.
Ydintäytelangalla hitsattaessa koneessa täytyy olla myös napaisuudenvaihtomahdollisuus. Suojakaasulla terästä hitsattaessa on maadoitus miinuksessa kun taas ydintäytelankahitsauksessa maatto on plussassa.
MUUTAMIA VINKKEJÄ:
- Pullon venttiiliksi tulee hankkia kaksi mittarinen venttiili. Toissa mittarissa on pullon kaasumäärän näyttö ja toisessa mittarissa on kaasunvirtauksen määrä.
- Hyviksi todettuja ja ammattilaistenkin suosimia hitsauskoneita ovat esimerkiksi Esab, Kemppi ja Wallius.
- Hitsauskaasuja myyvät mm. AGA, Messer ja Woikoski.
- Kaasupulloa ei välttämättä kannata ostaa omaksi, vaan se kannattaa vuokrata, eli tehdä vapaakirjaksi kutsuttu sopimus. Mitä pidemmän sopimuksen tekee, sitä halvemmaksi vuokran hinta muodostuu. Kaasupulloksi voi valita minkä tahansa kaasun ja pullon saa heti toimipisteestä, ei siis odottelua. Tarkoittaa siis sitä, että jos vaikka ensin otat happea, niin voit vaihtaa sen myöhemmin esimerkiksi seoskaasuun. Vuokrasopimuksen voi myös jälleenmyydä.
Vuokrapullon katsastaa pullon vuokraaja ja siitä ei synny kuluja pullon vuokraajalle. Vaikka lakisääteinen katsastusaika on 10 vuotta, niin vuokrapullot katsastetaan yleensä 2-3 vuoden välein.
- Mikäli nyt kuitenkin haluaa hankkia oman pullon, niin on syytä muistaa että pullo tulee katsastaa. Teolliset kaasupullot katsastetaan 10 vuoden väliajoin ja katsastusmaksun maksaa pullon omistaja. Katsastus on varsin tarkka toimenpide, silmämääräinen tutkimus, kierteiden tarkastus ja koeponnistus. Katsastuskustannuksista kannattaa kysyä kaasua myyvistä toimipisteistä. Kannattaa siis omaa pulloa ostaessa katsoa koska pullo on katsastettu, ettei tule yllätyksiä. Katsastusmerkinnät löytyvät pullosta.
On myös huomioitava, että omaa pulloa ei aina joka paikassa saa täytettyä välittömästi vaan saattaa joutua odottamaan ilman kaasua jonkin aikaa.
- Messeriltä saa enemmän kaasua sisältäviä pulloja kuin Agalta ja Woikoskelta. On totuttu, että pullossa on maksimissaan 200 barin paine ja siten mittaritkin on mitoitettu sen mukaisesti. Messerillä on pulloja, joissa onkin 300 barin paine, eli 50% totuttua enemmän kaasua. Näihin uusiin pulloihin eivät käy vanhat mittarit, mutta osa kaasun jälleenmyyjistä antoi ainakin jossain vaiheessa veloituksetta uuden 300 barin mittariventtiilin vanhaa 200 barin mittaria vastaan. Tällaisen 300 barin pullon sisällön saa kuulemma halvemmalla mitä 200 barisen, lisäksi vapaakirja on kuulemma ollut edullisempi mitä 200 barin pulloissa.
- Vaikka ruostumatonta terästä hitsattaessa ei suositella käytettäväksi rakenneteräkselle tarkoitetuilla seoskaasuja (Ar + CO2 18-25%), niin sitä voi aivan hyvin hitsata niillä hätätapauksissa.
Suositus ruostumattomalle teräkselle on Ar + CO2 2%.
- Hitsauskoneen kahvasta on syytä pitää erityisen hyvää huolta. Jotta roiskeet eivät palaisi kiinni varren sisälle kiinni, tulee käyttää suoja-ainetta, joko sumutetta tai tahnaa.
- Varsinkin auton pohjaa alapuolelta hitsattaessa tippuu usein ja paljon kipinöitä hitsaussuuttimen sisään. Suutinholkki tulee irrottaa ja puhdistaa riittävän usein, jotta suuttimen sisällä ei syntyisi oikosulkua. Pahimmillaan roiskeen aiheuttama oikosulku voi polttaa reiän alumiiniseen suutinkaulaan ja siten pilata kahvan "kurjenkaulan".
- Jos mieltyy johonkin muuhun kahvaan kuin koneen omaan, niin kahvan letkuineen voi useimmissa tapauksissa vaihtaa. Esimerkiksi Esabin koneeseen saa kiinni Kempin kahvan erillisen adapterin avulla.
- Kahvaletkun sisällä kulkee vaijeri tai muoviputki jonka sisällä lanka kulkee. Kannattaa aina silloin tällöin vetää tuo putki tai vaijeri ulos ja puhdistaa se. Langan mukana kulkeutuu aina epäpuhtauksia ja joskus tuo vaijeri tai muoviputki tukkeutuu ja siten langan kulku huononee.
Muoviputki puhalletaan paineilmalla puhtaaksi. Vaijeria voi hivenen taivutella ja lyödä sitä vaikka lattiaan ja sitten puhaltaa paineilmalla liat pois.
ENNEN HITSAUKSEN ALOITUSTA
HIEKKAPUHALLUS
Tässä kohdin varmaan joku miettii, että mitenkäs olisi hiekkapuhalluksen laita?! Vaikka auto olisikin tarkoitus hiekkapuhaltaa tai puhalluttaa, niin silti on massat poistettava sitä ennen, hiekkahan ei massaa kunnolla poista.
Jos auto on kovasti puhkiruostunut, niin en suosittele hiekkapuhallusta massojen poiston jälkeiseksi ensimmäiseksi toimenpiteeksi. Ensinnäkin hiekka syö hyvinkin ruostepitoisen metallin pois ja jäljelle jää vain pelkkiä reikiä. Toisekseen hiekkapuhallus venyttää peltiä ja kovasti ruosteisen korin kohdalla seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Aina tulisi muistaa se tosi asia, että hiekka vie mennessään mallinkin, on siinä sitten todella ikävä alkaa tekemään uutta paikkaa kun ei ole enää mallia minkä mukaan tekisi. Jos paljon ruostunut kori pääsee venymään, niin voi olla lähes mahdoton saattaa sitä enää kunnolla kuosiinsa. Useimmiten paljon ruostuneissa autoissa olisi syytä hivenen hitsata koria nippuun ennen hiekkapuhallusta.
Jos nyt kuitenkin päättää hiekkapuhaltaa korin ennen hitsaustöiden aloitusta, niin muistutan muutamista asioista jotka tulee huomioida.
Jos korissa on jotakin muutakin kiinni kuin pelkkää koripeltejä, niin 90 % varmuudella puhalluksen jälkeen ne ovat monasti käyttökelvottomia. Pöly ja hiekka tunkeutuvat ahtaisiin ja hyvin suojattuihinkin kohteisiin, senhän tietää sitten mikä on niiden käyttökunto puhalluksen jälkeen. Jos lasit ja tiivisteet ovat vielä paikassaan, niin varmuudella jossakin vaiheessa tulee puhalletuksi liian läheltä niitä pilaten ne. Ja muistammehan aikaisemman mainintani, että tuuli- ja takalasin tulisi olla kiinni paljon ruostuneessa itsekantavassa korissa, koska ne ovat usein osa kantavaa rakennetta. Voi lasit toki poistaa, mutta sitten kori on tuettava muuten.
Kun puhutaan auton päälipeltien hiekkapuhalluksesta, niin vaaditaan erityistä tarkkuutta ja ammattitaitoa. Useimmiten näkee, että päälipellit on pilattu hiekkapuhalluksella. Näin, koska hiekka törmätessään peltiin synnyttää myöskin hivenen lämpöä ja samalla "takoo" pintaa, seurauksena pellin venyminen. Hiekkapuhallusta voidaan tavallaan verrata miljoonien pienen pienten vasaroiden naputteluun. Usein näkeekin pilalle venytettyjä ovia, konepeltejä tai jopa koko koreja.
Jos pintapeltejä menee hiekkapuhaltamaan, niin hiekkasumu tulisi kohdistaa peltiin hyvin loivassa kulmassa, riittävän pienellä puhalluspaineella, pienellä suuttimella, riittävän kaukaa (suuri hajonta, vrt. haulikko) ja hiekan on syytä myös olla pienirakeista.
Jos auton pelleistä on jännitys kadonnut, niin se saadaan takaisin ns. kuumia antamalla (siitä myöhemmin lisää), myös hiekkapuhalluksella saadaan aikaan sama vaikutus. Olen itse joskus jäykistänyt löysäksi tulleen kattopellin kuumien antamisen sijaan hiekkapuhaltamalla. Kun kohdistaa sumun oikeisiin kohtiin, niin jäykkyys tulee takaisin. En kuitenkaan suosittele kenenkään koittamaan, ellei tiedä mihin kohtaan sumu tulisi kohdistaa. En voi selittää itse toimenpidettä, koska on aina tapauskohtaista minne sumu kohdistetaan. Mutta kuumien antamisella saadaan sama vaikutus ja se käy monin eri keinoin, joten on ratkaisuna paljon parempi. Kerroin tämän jäykistämisen ihan syystä, että saisitte oikean kuvan kuinka suuri muokkaava vaikutus hiekkapuhalluksella todellisuudessa on. Aina viisaampaa on jättää päälipellit hiekkapuhaltamatta, jos ei ole 100 % varma työn onnistumisesta peltejä pilaamatta.
KORKEAPAINEPESU
Auton käsittelylle on olemassa hiekkapuhallustakin vaivattomampi puhdistustapa, silloin ei tarvitse edes poistaa massoja edeltä käsin. Kyseessä on korkeapainepesu. Teho siinä perustuu paineen sekä veden aikaan saamaan iskuvoimaan. Vesipaine vaihtelee 200 - 2500 bar ja vesi voi olla lämmitettyä.
Näppärä ja reilusti aikaa säästävä tapa, mutta tulee monelle mahdottomaksi siinä vaiheessa kun kuulee hinnan. Toimenpide maksaa 1000 – 2500 euroa, joten sitä ei viitsi teettää ihan mihin tahansa kulkupeliin. Toimenpide sopii hinnasta johtuen parhaiten suurella rahalla teetettäviin entisöinteihin tai sitten sponsorien rahoilla rakennettaviin kilpa-autoihin yms, ei niinkään yksityiselle autotallinikkarille. Kovasta hinnasta johtuen unohdetaan tämä konsti tässä yhteydessä.
KORIN TUKEMINEN
Otetaan ensinnä tarkasteluun se vaihtoehto, että auto on niin hyvin ryhdissään, että ei ole pelkoa korin retkahtamisesta. Nyt ei tarvita mitään erityistoimenpiteitä ennen hitsaustyön aloittamista.
Koska kuitenkin joudutaan menemään auton allekin, niin kori on nostettava reilummin irti maasta. Tässä kohdin on kuitenkin hyvä muistaa, ettei nostettaisi koria esim. yhdestä kulmasta. Parempi olisi jos nostetaan koko taka- tai etupää irti riippuen siitä missä kohdin paikattava kohde sijaitsee. Kulmasta nostettaessa kori helposti kiertyy ja saattaa olla, että hitsauksen jälkeen vahvaltakin tuntuvaan koriin jää taipumia. Jos hitsataan sopivaan kohtaan, niin nostettaessa syntynyt kiertymä saattaa jäädä vahvistetun kohdan takia valmiiseen koriin. Kun nostetaan koko toinen pää ylös, niin muistetaan, ettei pelkkään tunkkiin parane luottaa ja siksi alle laitetaan pukit; etu- tai taka-akselin alusta on ehkä se paras mahdollinen paikka.
JATKUU... kunhan ehdin päivittämään uutta juttua!
|
Luotu 09.02.2003, päivitetty 23.11.2004
designed & created By©©Makke.
|
Badlord II
