*Andien musiikki ja Intiaanimusiikki ylipäätään on mielestäni kauneinta musiikkia maailmassa. Rakastan suuria andien huiluja ja panhuiluja, sekä rumpuja ja muita asiaan kuuluvia "luonnon" soittimia. Mielestäni sähkökitara ja muut nykyajan instrumentit eivät kuulu siihen musiikkiin.

Tapasin viime kesänä muutamia Perulaisia ryhmiä, jotka soittavat ns. Native American musiikkia. He eivät rajoita valintojaan ainoastaan Andien ja Perun musiikkiin, vaan edistävät koko Amerikan mantereen intiaaniperinnettä ja heidän musiikkiaan. Mielestäni on hieno asia, että nykypolvet tekevät kovasti työtä kulttuurinsa edistämiseksi ja tiedon levittämiseksi muualle maailmaan. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa parempi on mitä enemmän tiedämme heistä ja heidän historiastaan. Kaikki mikä on outoa ja vierasta on yleensä myös pelottavaa ja se on omiaan synnyttämään ennakkoluuloja eri kulttuurien ja rotujen välille. Toisaalta taas mitä enemmän tiedämme muista kuin omista tavoistamme ja historiastamme, sitä vähemmän koemme heidät vieraiksi ja muukalaiseksi. Sellaista elämän tulisikin olla! Onneksi Suomessa heidät on otettu hyvin vastaan ja heidän musiikistaan ja esiintymisestään pidetään. Juuri siitä syystä he tulevat tänne mielellään aina uudelleen ja uudelleen vuosi vuoden jälkeen.

Olin useita kertoja parin eri ryhmän mukana heidän soittaessaan ja myydessään levyjään. Osallistuin myös itse heidän musiikkinsa myyntiin ja se oli vain ja ainoastaan positiivinen kokemus niin heille, kuin minullekin. On hienoa nähdä miten moni suomalainen pitää sitä musiikkia todella kauniina ja ovat kiinnostuneita tietämään heistä lisää.

Omistan itse 8 cd-levyä, joiden musiikkia kuuntelen päivittäin niin kotona streoista kuin MP3-soittimestani muualla ollessani. On erittäin mielenkiintoista, että siihen musiikkiin ei kyllästy kuten moneen muuhun levyyn, sitä muutaman kerran kuunneltuaan. Päinvastoin ne antavat aina jotain uutta ja mitä tutummaksi ne tulevat, sitä rakkaammiksi ne tulevat. Sama pätee myös ihmisiin niiden taustalla...

Odotankin jo innokkaasti ensi kesää, jotta saisimme taas kuulla Suomen turuilla ja toreilla, kesätapahtumissa ja kaduilla aitoa intiaanimusiikkia heidän itsensä esittämänä.