Wiljami - Herrasmiesten aatelia

Alkuperä

11.6.2005 adoptoimme marsulaan pojat Lenni-kallen ja Wiljamin. Tuolloin marsulassa ei ollut suoranaista tarvetta pääluvun kasvattamiseksi, mutta toimeen ryhdyttiin anopin tuttavan ilmoituksen perusteella pienen harkinnan jälkeen. Positiivisista ennakko-odotuksista poiketen paikan päältä löytyi selkeä rescuekeissi, ja varsinkin Lennin tilanne oli suorastaan kestämätön. Marsut oli saatava pois ja asianmukaiseen hoitoon mahdollisimman nopeasti, ja saimmekin pojille autokyydin saman tien. Wiljamilla ei ollut suoranaista hätää, mutta todella takkuinen, likainen ja hilsehtivä karva, sekä hoitamattomat tassut ja kynnet kertoivat ylläpidon heikosta tasosta. Mukaan saamamme häkit veimme saman tien kaatopaikalle.

Wiljamin tarkka ikä ja alkuperä on tiedossa, ja paperitkin löytyy. Poika on lähtöisin nimettömältä torniolaiselta kasvattajalta, ja on asustellut sinkkuna ensimmäiset kolme ikävuottansa edellisessä kodissaan ennen meille muuttoa.

Reipas ja rehti

Aivan kuten ensimmäiset adoptioporsaamme Ville ja Sissi sopeutuivat oitis uuteen ympäristöönsä, myöskään Wiljami ei ollut muutoksesta moksiskaan. Se tervehti innolla uusia kavereita, ja loi tunnelman aivan kuin poika olisi ollut meillä alusta asti. Luonteeltaan Wiljami on reipas ja rehti marsu, ja ns. free range tyyppiä kuten edesmennyt Villekin. Se rakastaa vapaana olemista, ja lattialla touhutessaan käy välillä tsekkailemassa tyttöjä ruokailu- ja torkkuhetkien lomassa. Koko sen olemus huokuu positiivisuutta, ja tämä marsu osaa myös hymyillä valloittavasti. Jos etsii menestystarinoita heikoista oloista yltäkylläisyyteen tuotujen lemmikkien keskuudessa, sellainen on juuri tässä. Helppohoitoisempaa kaveria on tuskin olemassa. Kynnenleikkuu ja viikoittainen terveystarkastus käy kuin tanssi vain, ja poika istuu kyydissä kuin tatti. Varsin fiksukin kaveri on kyseessä. Se esimerkiksi osaa mennä käskystä häkkiin iltapalojen jakelun aikoihin.

Muita marsuja kohtaan Wiljami on suvaitsevainen. Sillä ei tuule riitaa kenenkään kanssa mukaan lukien marsulan toinen uros Wagner. Poikia ei yleensä pidetä yhdessä, mutta ne vähät kerrat kun näin on tapahtunut eivät ole päätyneet yhteydenottoihin. Molemmat tyytyvät naputtelemaan ja perääntymään tilanteesta - yleensä Wagner ensimmäisenä.

Ei pintaruostetta kummempaa

Wiljami on ensimmäinen Rex-tyyppinen marsuni, ja pojan karva ja iho on mielenkiintoinen ja haastava. Lyhyt, harva ja hieman kiharainen tukka nimittäin suojaa marsun ihoa selkeästi sileäkarvaisia huonommin. Iho on taipuvainen kärsimään kuivuudesta ja hilseilystä, ja varsinkin selkäpuolelta kankkujen päältä ja pyllystä karvaa irtoaa toisinaan ihan tuppoina. Wiljamin pyllypuolella on selkeästi myös jotain ylimääräistä - eräänlainen syylä tai kovettuma, josta sieniongelmat ja hilse helposti leviävät. En ole tällaista ennen marsuilla nähnyt, mutta erittäin todennäköisesti sen alkuperä liittyy puutteelliseen häkkihygieniaan, C-vitamiinin puutokseen ja sieniongelmiin.

Wiljami on painonsa puolesta hieman alakanttiin ja luisevalle puolelle, joten yritän parhaani mukaan pistää kaverille hieman ylimääräistä silloin tällöin. Paino onkin noussut hieman reilumpiin lukemiin, mutta enemmän proteiinipitoisemmalla ruokavaliolla on ollut vaikutusta pojan luonteeseen. Tyttöjen jahtaaminen on selvästi lisääntynyt, mikä lienee muuten niin kovin neutraalille ja rauhalliselle herralle aivan normaali reaktio.

Jälkipyykki

Lenni-Kallen ja Nellin kohtaloiden myötä olen alkanut kiinnittää ikämarsujen kohdalla enemmän huomiota hyvän lihaskunnon ylläpitämiseen ja tukemiseen. Käytännössä tämä hoidetaan reilusti proteiinipitoisella ruokavaliolla eli kasvupelletillä. Varsin nuori ja vetreähän Wiljami herra vielä on, mutta jo vuoden kuluttua saattavat pumppuongelmat nostaa päätänsä mikäli historia toistaa itseään ja asiaan ei puututa riittävän ajoissa ennaltaehkäisevästi.

Wiljami aka "Mörkö" 1.5.2002 - 22.4.2009