Sissi - Hellyttävä tuppisuu

Alkuperä

Syyskuussa 2004 adoptoimme marsulan ensimmäiset pitovaikeustapaukset Villen ja Sissin. Kemiläinen isäntäperhe johon kuului nuori 10-12v tyttö, marsut, pieni koira ja pari hamsteria oli päättänyt vähentää karvaista väkeä ajan puutteen vuoksi. Paikan päällä kaverukset oli asutettu hieman ahtaasti pienehköön Dunaan, mutta otusten yleiskunto ja ilme olivat varsin hyvät känsäisiä tassuja ja pitkiä kynsiä lukuunottamatta. Myös painot olivat kohdallaan, ja karvapeite kiiltävä ja hilseetön.

Hiljainen mutta ei mikään hissukka

Sissi on luonteeltaan hieman ei tyypillinen marsu. Se ei juuri puhu eikä pussaa muuten kuin valittaakseen nälkää tai hätää. Esimerkiksi jaloitellessaan se ei päästä marsulle tunnusomaista röhkinää, vaan liikkuu pää pystyssä ja tutkii paikkoja ilman varovaisuutta tai pelkoa. Tällä käytöksellään marsu yllätti meidät jo saapumispäivänään. Villen kanssa se tarkasti koko kämpän nurkasta nurkkaan, ja ensi hetkistä lähtien viipotti lattialla kuin Euroopan omistaja.

Muita marsuja kohtaan Sissi on neutraali tai pikemminkin välinpitämätön. Se pitää rauhallisista marsuista tytöistä ja pojista, jotka eivät yritä pomottaa sitä ja tarvittaessa myös väistävät kun tyttö saa päähänsä viedä toiselta herkkupalan. Pojista Ville oli Sissille selvästi mieluinen kumppani, mutta tämän mentyä se on onnistuneesti muodostanut toimivan suhteen myös Wiljamin kanssa. Wagnerin lipidoa vastaan Sissillä ei ole aseita, mutta nämäkin kaksi yhdessä yleensä rauhoittuvan alun huristelun ja kosiskelun jälkeen, kun Wagner ymmärtää ettei tyttö ole sillä tuulella.

Sissi on suhteellisen helppo marsu asuttaa leikkaamattoman uroksen kanssa, sillä riippuen kumppanistaan se pyrkii olemaan suhteen dominoiva osapuoli ja myös ottamaan ohjakset tullessaan kiimaan. Käytännössä tämä näkyy siten, että jo edellisenä päivänä se alkaa jahtaamaan muita marsuja, yrittää hypätä selkään ja paritella. Suurimman osan elämästään erakkona asunut Wiljami herra on tällaisesta käytöksestä täysin ymmällään, eikä osaa palauttaa palvelusta. Sissi puolestaan saattaa pomotella myös toisen evakkopariskunnan päätä Emmaa, ja nämä sitten huristelevat yhdessä. Aikaisemmin tapasin laittaa Sissin päiväksi tai kahdeksi arestiin, kun se alkoi osoittaa tällaista käytöstä ja antoi ns. väärän vastauksen. Myöhemmin olen todennut toimenpiteen tarpeettomaksi. Wiljamissa ei selvästikään ole Sissille miestä riittävästi. Taas puolestaan Wagnerin kanssa perheen lisäys tällaisenä päivänä olisi välitön seuraus.

Toistaiseksi terve kuin pukin muori

Sissi on ollut esimerkillisen terve pullamarsu lukuunottamatta vammaa ja jonkinlaista murtumaa toisessa etujalassaan meille tullessan. Pahimmillaan tyttö kinkkasi kolmella koivella kuukauden tai kaksi. Se kuitenkin laski koko tuon ajan myös tassua maahan ja laittoi sille painoa paikallaan ollessaan, joten eläinlääkärin palveluita ei tarvittu sillä kertaa. Parempaa tietoa vamman alkuperästä edellisiltä omistajilta ei ole, mutta marsun käytöksestä ja käsiteltävyydestä päätellen se on joskus pudonnut sylistä ja loukannut jalkansa lisäksi myös kuononsa. Tapa millä se valittaa ja sätkii joskus käsitellessä, ja varsinkin jos sitä koskettaa nenään, kertoo selvää tarinaa tapahtuneesta. Ilmeisten henkisten vammojen lisäksi marsu on kuitenkin todella helppo käsitellä, joskin kärsivällisyydessä on toivomisen varaa.

Rakenteeltaan Sissi on varsin tukevaa tekoa, ja sen ruokahalu on selvästi sen suurin kompastuskivi. Toisin kuin suurin osa muista marsuistani, tylppäkuonoisena ja lyhytrunkoisena Sissi kärsii selvästi liiasta pyöristymisestä, eikä sen suuri kiinnostus ruokakuppien tyhjentämiseen juuri auta asiaa. Tämän merkkinä molempiin silmiin on ajan kanssa ilmestynyt Fatty-eye. Ilmeisen esteettisen haitan lisäksi marsu ei kuitenkaan kärsi pyöreästä ulkomuodostaan, ja on todella aktiivinen lattian moppaaja aina kun siihen annetaan tilaisuus.

Tuoreita kuulumisia

Nykyisin Sissin paikka on tiukasti Wiljamin rinnalla, mutta se viihtyy myös samassa häkissä Railin tai Emman kanssa silloin kun poikaystävä piirittää tytöistä toista. Vaihtoehtoisesti pariskunta ulkoilee marsulan toisen miniperheen Pikku-Myyn ja Viirun kera, mutta varsinkin viime aikoina nuoren Viiru-tytön tulinen luonne on alkanut näkyä selvemmin. Viiru ei ole enää pelkästään pippurinen tyttö, vaan myös varttunut todella nopeasti samaan kokoluokkaan kuin Sissi. Tästä johtuen se on alkanut vaatia Alfaemännän paikkaa, jota Sissi ei tietystikään helpolla luovuta. Onneksi nämä kaksi tyytyvät ainakin toistaiseksi naputtamaan toisillensa. Yhteinen tulevaisuus näyttää kuitenkin myrskyiseltä.

Jälkipyykki

Sissi kantaa yhä ylpeänä Villen muistoa ja merkkipaalua marsulamme siirtymästä kauppamarsuista pitovaikeus- ja rescuetoimintaan. Toisaalta Sissi edustaa myös omien kasvatushaaveiden kuoppaamista, ja todistaa että adoptoitu marsu ei ole yhtään sen huonompi tai epävarmempi sijoitus, kun poikasena liikkeestä tai kasvattajalta hankittu. Marsun terveys ja pitkäikäisyys on paljon enemmän kuin pelkät numerot plakkarissa, mutta myös toisaalta hyvin paljon kiinni otuksen perimästä ja elintavoista. Sissin kanssa olemme viettäneet yhteistä aikaa jo kaksi hienoa vuotta, ja odotamme innolla lisää.

Sissi aka "Sintti" Syyskuu 2003 - 16. Joulukuu 2010