Emma & Raili - Tyttöenergiaa

Alkuperä

Emma ja Raili - äiti ja tytär ovat pitovaikeusmarsut Kemijärveltä. Toukokuun kuudes 2006 autoilimme avon kanssa paikkakunnalle varta vasten näitä adoptiolapsia hakemaan. Olin keskustellut omistajan kanssa aikaisemmin pesueen kolmannen osapuolen Riepu - nimisen tytön adoptoinnista, mutta tämän jo mentyä sain yllättäen hieman myöhemmin kutsun tulla hakemaan emää ja jäljelle jäänyttä tytärtä. Miltei täsmälleen samaan aikaan olin kuitenkin ehtinyt hakea adoptiomarsun myös Oulun eteläpuolelta Tyrnävältä, mikä hieman sotki suunnitelmiani. Kuitenkin myös Kemijärven tyttöjen ottamisesta oli jo alustavasti sovittu, joten en voinut enää kääntää selkääni. Marsula sai kerralla reilusti tuvan täytettä.

Kyseinen lauantaipäivä oli poikkeuksellisen lämmin (yli +20 varjossa), ja peltilehmämme jäähdytinelementti oli todettu lahonneen käyttökelvottomaksi jo edellisenä syksynä. Tämä seikka ja kesäinen sää käytännössä pakotti meidät pysähtymään tämän tästä tien pientareelle lapioimaan lunta konehuoneeseen. Lapio ja ämpäri olivat luonnollisesti mukana kontissa juuri tätä tehtävää varten. Marsuja varten takapenkillä puolestaan odotti viltin alla 70x50 häkki varustettuna kaikilla herkuilla. Jo pelkästään poikkeuksellisen lämpimästä säästä johtuen reissusta muodostui mieleenpainuva seikkailu. Perillä kerrostalohuoneistossa meitä odottivat valmiina pienessä pahvilaatikossa nämä ihastuttavat tytöt.

Pikaisessa tarkastuksessa ja omistajan haastattelussa totesin että marsut olivat terveitä, ja saaneet asianmukaista hoitoa ja ruokaa. Hieman säikkyjä ja hermostuneita olivat kyllä, mutta arvelin tämän kuuluvan asiaan. Pikaisen kahvin ja pullan jälkeen pakkasimme tytöt autoon ja läksimme kotia kohden. Noin kolmen tunnin ajomatka yhteen suuntaan kyseenalaisella jäähdytysratkaisulla ei antanut mahdollisuutta jäädä katselemaan maisemia. Lisäksi kotimatkan ajan lumiämpäriä tarvittiin takapenkillä viltin alla tyttöjen vieressä. Autosta viis mutta marsujen kanssa en halunnut ottaa pienintäkään riskiä :-)

Kotosalla marsulan free range Wiljami teki oitis tuttavuutta tulokkaiden kanssa. Muutaman päivän karanteenin jälkeen uudet tulokkaat pääsivät ulkoilemaan yhdessä tyttö- ja sekaporukoilla.

Reippaita nuoria neitejä

Varsinkin alkuaikoina Emma oli todella pomotteleva Railia kohtaan, ja moppasi tätä pienimmistäkin syistä. Samaa kohtelua joutuivat kokemaan myös marsulan pienimmät eli käytännössä heiveröinen Pikku-Myy. Vaikka tyttärensä Viiru oli tuolloin kooltaan vieläkin pienempi, ei tämä piskuinen marsunalku antanut äkäisen muorin masentaa itseään, ja niin vain äitinsä piti järjestää eri vuorolle tai häkkiin herkuttelemaan silloin kun Emma ja Raili laidunsivat. Taas puolestaan Wiljamin ja Sissin kanssa tytöt ovat aina tulleet mainiosti toimeen, ja selvästi kunnioittivat vanhemman Sissin arvovaltaa. Tämä asian tila on pysynyt ennallaan, vaikka Emma varsin nopeasti kasvoi Sissin ohi (siinä on järjettömän iiisoo tyttö!). Taas Wiljamin puolelta tällainen asetelma on myös mitä mainioin. Kukas poju ei haaveilisi ei yhden eikä kahden, vaan jopa kolmen tytön yhtäaikaisesta seurasta ulkoillessaan :-)

Luonteeltaan Emma on aika hiljainen ja arkakin, ja viihtyy yleensä hyvin reippaiden ja voimakasluonteisten marsujen kanssa. Sama pätee myös Railiin, ja aika monessa nämä kaksi ovat kuin kaksi marjaa. Kumpikaan ei yritä olla lauman pomo, mutta ei toisaalta halua olla pahnan pohjimmainenkaan. Ainoa selkeä ero tyttöjen välillä löytyy käsittelyn puolelta. Emmaa ei tahdo saada syliin niin kirveelläkään, ja se oletusarvoisesti säntäilee karkuun aina kun sitä lähestyy näissä aikeissa. Taas puolestaan Raili suhtautuu kiinniottoon huomattavasti rauhallisemmin. Molemmat kuitenkin pitävät rapsuttelusta ja sylittelystä, joten Emmankin kohdalla tuo rimpuilu loppuu heti kun siitä saa otteen ja nostaa ilmaan.

Salamatkustajia

Marsulan pääluvun tuplaannuttua todella lyhyessä ajassa ylläpidon suhteen oli tehtävä selkeitä muutoksia. Varasimme joka viikko sunnuntaipäivän marsujen hoidoille ja terveystarkastuksille, jossa jokainen karvakasa punnitaan ja katsotaan huolellisesti lävitse ongelmien löytämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Uuden järjestelyn tuloksena jo toisella kierroksella löytyi syy Emman aggressiiviselle käytökselle: Se nimittäin kuhisi pieniä ulkoloisia eli väiveitä. Luonnollisesti nämä kansoittivat myös tuolloin kolmannes kilon painoista Railia mutta vähemmissä määrin.

Väiveet ovat meille entuudestaan tuttuja, sillä Lemon Agoutimme Augusti sai niitä jokunen vuosi takaperin ulkohäkissään silloisen rivitalokaksiomme takapihalla. Rohdoksi ja kotihoidoksi käytin tuolloin menestyksekkäästi erästä Maxim-merkkistä bentsyyliperoksidipohjaista koiralle tarkoitettua shampoota. En tiedä enkä muista miten alunperin päädyin ja löysin juuri tämän aineen, mutta kahdella tai kolmella pesulla noin neljän päivän välein se käytännössä hävitti väiveet marsusta. Hoitoa kokeiltiin myös tällä kertaa sillä pienellä varauksella, että shampoopullosta olivat päiväykset jo aikoja sitten menneet. Aineen valmistus oli nimittäin lopetettu viimeaikaisten kissoille ja koirille suunnattujen turkkiin suihkutettavien hyönteismyrkkyjen tieltä. Näin on tietääkseni käynyt myös tunnetulle Ectosid-ulkoloisshampoolle.

Näin radikaali muutos loiskarkoitemarkkinoilla on toisaalta ymmärrettävää nimenomaan sumutteiden helppokäyttöisyyden nimissä, mutta huonompi homma on että suurin osa uusista tuotteista on marsulle mahdollisesti jopa hengen vaarallisia. Kaapissani on ollut pullo esim. Frontline Vet:a, mutta en ole sitä uskaltanut käyttää. Huhut nimittäin kertovat että sillä voi jopa tappaa esim. pienen tai heikon marsun, kun taas toisaalla olen kuullut sitä käytetyn ilman mitään ongelmia. Myös marsulan historiassa on ollut loistartuntaepäily, johon käytettiin Duowin nimistä hyönteismyrkkyä. Kaikki meni sillä kertaa ongelmitta. Jos asiasta pitää vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä, arvelen että pahimmat virheet tapahtuvat silloin jos marsu pääsee levitettäessä vetämään aerosolia henkeensä, tai koska sumutteiden annostelu (niin ja niin monta pumppausta per eläimen paino) on mahdollisesti pienelle marsulle liian epätarkkaa hommaa, ja siihen laitetaan epähuomiossa liikaa.

Kolmella perättäisellä shampoopesulla väiveet hävisivät tytöistä, ja marsula pääsi jälleen viettämään sopuisaa arkea. Ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa, sillä noin kolmen kuukauden kuluttua terveystarkastuksessa väiveongelma oli uusiutunut. Lisäksi marsulan löysän häkkikontrollin vuoksi syöpäläiset siirtyivät myös Pikku-Myyhyn. Toisaiseksi kuitenkin Sissi/Wiljami ja Wagner/Nelli akselilla ei ollut mitään merkkejä tartunnasta, joten tyydyin uudelleen käsittelemään vain marsulan tyttöporukat. Tällä kertaa aseeksi valittiin Ivomec 1% Ivermektiini, joka on reseptilääke ja marsuturvalliseksi moneen kertaan testattu hyönteismyrkky. Guinea Lynxissä on erinomaiset ohjeet miten annostella Ivomecia paikallisvaleluperiaatteella. Tätä tapaa käytettiin myös nyt, ja hyvien kokemusten myötä aine ja käyttöohje on päätynyt myös marsulan lääkekaappiin. Tällä tuotteella väiveet lähtivät kaikista marsuista vajaassa viikossa pysyvästi. Varmuudeksi uusin käsittelyn vielä kaksi kertaa, ja myrkytin myös oireettoman Wagnerin joka oli ahkerasti pyörinyt tyttöjen ympärillä ja nukkumanurkkauksissa.

Väive-episodin jälkeen varsinkin Emma on rauhoittunut kovasti, ja on nykyään muita kohtaan aivan toinen marsu. Se on kuitenkin edelleen säilyttänyt arkuutensa kiinniotolle.

Railin silmäongelma

Jossain vaiheessa alkutalvea ja joulun lähestyessä havaitsin Railin katseessa jotain outoa. Sen silmissä oli sellainen hassu hopeinen heijastus aivan kuin marsu olisi käyttänyt peilipintaisia piilolaseja. Tuolloin en kiinnittänyt asiaan enempää huomiota. Nyt hiljan kuitenkin havaitsin että tyttöhän on itse asiassa sokeutumassa oikealta puoleltaan. Vasen silmä on toistaiseksi normaali. Kaikki se vähä mitä asiasta ymmärrän ja toisaalta kirjallisuudesta on löytynyt, viittaa siihen että kyseessä olisi perinnöllinen ongelma joka iskee marsuun tietyssä iässä (9kk). Tosin Railin silmän linssissä ei ole vikaa, mikä sotii hieman tyypillistä kaihiteoriaa vastaan. Sameutuma tai kiteisyys löytyy lasiaisesta. Ulospäin silmä on täysin normaali, eikä punoita tai vuoda mitenkään. Edelleen pupilli reagoi valoon normaalisti, joten verkkokalvo lienee kunnossa. Välillä myös näyttäisi aivan siltä kuin tämä kiteinen silmäneste laskeutuisi raskaampana silmän pohjalle, ja pupillin yläosa olisi tummempi, ja valo sillä puolen silmämunaa läpäisisi paremmin. Aika näyttää mihin suuntaan vaiva etenee, mutta tällä hetkellä en usko että sille on mitään tehtävissä.

Emman pissaongelma

Liittyen Wagnerin jatkuviin rakko- ja sakkaongelmiin, olen viimeaikoina herkistynyt tarkkailemaan virtsatieongelmia kaikilla marsuillani. Meille tulon jälkeen Emma on ajoittain osoittanut merkkejä virtsatietulehduksesta, ja vikisee toisinaan pissatessaan. Myös marsulan kuopus Viiru on valittanut pissaansa, mutta olen asian ratkaisussa jo pitkällä. Nimittäin marsulan juomavedet on kertaalleen vaihdettu kaupalliseen pulloveteen, ja myös pellettipuolella haetaan muutoksia näiden ongelmien kitkemiseksi keskuudestamme lopullisesti. Wagner parkaa uudistukset eivät mitä todennäköisimmin ehdi enää pelastamaan, mutta talon muu väki voi vähitellen liputtaa tulehdukset historiaan juomaveden ja ruokintakuvioiden vaihtumisen myötä.

Jälkipyykki

Emma ja Raili ovat sopeutuneet marsulan porukkaan erinomaisesti, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Emma on kasvanut tuhdilla ruokavaliolla yli 300g meille tultuaan, mutta osa siitä on varmasti myös pituutta. Tässä on meillä kyllä mahtava mamma, sillä se painaa jo yli 1200g olematta hiukkaakaan ylipainoinen. En muista että minulla olisi aikaisemmin ollut toista näin isoa tyttömarsua. Saa nähdä millainen amatsoni puolestaan Railista kehittyy :-)

Emma aka "Emsku" kesäkuu 2005 - 28.11.2011
Raili aka "Haili" 9.3.2006 - 28.5.2009