Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 28.5.2011
Marsu oppii jo parin päivän ikäisenä syömään kiinteää ruokaa matkimalla emäänsä. Myöhemmällä iällä uusien asioiden opettelu tapahtuu lajitoverin esimerkkiä seuraten. Lemmikin varttuessa uusiin juttuihin totuttautuminen hidastuu ja paheiden tieltä pois opettaminen voi olla hankalaa.
Marsua tulisi ruokkia kuten pientä lasta, eli se ei juurikaan osaa tehdä viisaita valintoja kaikesta tarjolla olevasta. Se mutustelee suurimman osan hereilläoloajastaan, ja popsii ensiksi kaikkein herkullisimmat aarteet eli tyypillisesti paljon energiaa sisältävät ruoat (siemenet ja hedelmät). Mikäli herkkuja on tarjolla yllin kyllin, kääntyvät tottumukset helposti yksipuoliseen ja epäterveelliseen suuntaan. Marsu voi myös ahmia itsensä kipeäksi, mikäli se saa kerralla suuren erän tuoreruokaa johon ei ole totuteltu etukäteen.
Toisin kuin ihmisen happamassa vatsassa, suurin osa marsun nauttimasta kasviravinnosta hajoaa imeytyvään muotoonsa vasta eläimen suurikokoisessa paksusuolessa. Kyseessä on eräänlainen komposti ja lietesammio, jossa erityinen bakteerien muodostama yhteisö käsittelee ruokamassaa jatkuvalla prosessilla. Tasapaino on herkkä, ja mikä tahansa erä uutta ja outoa ravintoa voi aiheuttaa ripulin. Tästä syystä ruokinnassa vaaditaan täsmällisyyttä, ja harvinaisten herkkujen antamista ei voi suositella. Jos kuitenkin näin tekee, kannattaa pitäytyä pienissä suupaloissa, joilla ei ole merkitystä normaalin päivärutiinin kannalta. Kun on aihetta juhlaan on viisaampaa tarjota rapsutuksia, syli-, tai jaloitteluaikaa, puhdasta häkkiä ja heinäpetiä, kuin eksoottisia juttuja, tikkuja ja nappeja, joiden päälle marsu ei välttämättä ymmärrä mitään.
Marsu rakastaa syömistä, joten sopivan ruokavalion suunnittelemiseksi niin laadullisesti kuin määrällisestikin viikoittainen punnitus on tärkeää. Lihavuus on marsuilla yleinen ongelma, sillä eläimen valmiiksi pyöreä rakenne ei kieli rasvan kertymisestä. Toisaalta häkkieläimenä marsu saa harvoin riittävästi liikuntaa. Silti läheskään kaikki marsut eivät liho, tai niillä voi olla jopa vaikeuksia ylläpitää painonsa. Keski-iässä (yli 5 vuotta) marsu alkaa hiljalleen menettää lihasmassaa, ja siitä tulee vähitellen luisevampi. Painon pudotus voi olla myös yllättävä, mikäli marsulla on jokin piilevä vaiva ja kipu joka vaikuttaa ruokahalua huonontavasti. Varsinkin pitkä- ja karkeakarvaisilla roduilla tämä ei näy päällepäin, joten keittiövaaka on siksikin välttämätön hankinta.
Marsun terveellinen ruokinta on loppupeleissä yksinkertainen juttu, mutta eri ruoka-aineiden valinnassa ja annosmäärissä on helppo mennä harhaan. Esimerkiksi useissa markettien rehupusseissa on yhtä aikaa marsun, hamsterin ja kanin kuva. No nämähän sopivat marsulle? = Väärin.
Jokainen lemmikkijyrsijä on elimistöltään ja vaatimuksiltaan erilainen, joten yksi ja sama tuote ei ole sopiva kaikille. Vaikka raaka-aineet olisivatkin oikein, niiden sopivat suhteet ovat kullekin lajille ominaiset.
Yleisimmät marketeissa ja lemmikkiliikkeissä myytävät rehut sisältävät liikaa rasvaa, täysin tarpeettomia väriaineita (sokeria) ja mahdollisesti eläinperäisiä proteiininlähteitä (kananmunankuori), joita marsun elimistö ei pysty kunnolla hyödyntämään. Tärkeää C-vitamiinin osuutta ei usein ole ollenkaan tai riittävästi huomioitu (1000mg/kg tai ylitse suotavaa). Herkuiksi tarkoitetut jogurttinapit (maitoa) ja siementikut (hunajaa) kannattaa suosiolla jättää hyllyyn. Siemensekoituksissa suurikokoiset ja kovakuoriset siemenet (auringonkukka, kurpitsa) tuovat mukanaan tukehtumisvaaran.
Marsu tarvitsee runsaasti korkeakuituista ja vähäenergistä ravintoa, eikä se puhtaasti kasvinsyöjänä (herbivoori) voi hyvin nauttimalla eläinperäistä ravintoa kuten maitotuotteita (jogurtti), eläinproteiini (koiran keksit) tai makeaa (hunaja, sokeri ja elintarvikevärit). Sopimaton ravinto altistaa mm. allergialle, rasvamaksalle ja diabetekselle.
Marsun ruokkimiskäytäntöjä on yhtä monta kuin on meitä harrastajiakin. Esimerkiksi jo edesmennyt Peter Gurney on kehunut kirjoissaan antavansa katraalleen viikoittain maitoon imeytettyä leipää. Toiset raastavat pellettien joukkoon kalkkikiveä ja antavat monivitamiinilisiä. Olen myös lukenut marsuille annettavan syötäväksi kukkamultaa ja oluthiivaa. Kahdesta viimeksi mainitusta ensimmäinen on kerrassaan väärin, mutta toinen voi auttaa suoliston bakteerikannan normalisoinnissa, mikäli marsulla on vatsaongelmia. Vastaava lemmikeille suunnattu maitohappobakteerituote on nimeltään Biobakt, mutta paras ja luontainen suoliston tasapainottaja on toisen terveen marsun papana.
Marsulan ruokintapuolella poljettiin alkuaikoina paikallaan pitkä tovi toteuttaen ikivanhaa kaavaa. Vitamiineista ei tiedetty mitään, possut söivät markettiruokia ja heinät ostettiin milloin mistäkin. Kun malli ei toiminutkaan, marsula ajautui useaan otteeseen suoranaiseen kriisiin. Marsuja myös menehtyi jälkikäteen ajateltuna alkeellisiin vaivoihin (ripuli, puutokset), koska tuolloin ei osattu antaa ensiapua ja tukiruokintaa.
Noista päivistä on otettu onkeen ja opittu, että marsun ruokinta ei ole aivan päivän selvä juttu. Se ei myöskään ole mustavalkoinen tai kirkossa kuulutettu asia. Hyvään lopputulokseen voi päästä monin eri tavoin, ja siksi uusille asioille tulisi pitää avoin mieli. Mielestäni omaa ruokintaa pitäisi tarkastella ensisijaisesti kokonaisuutena, ja ammentaa siihen juttuja yksi kerrallaan niin että vastaus kysymykseen "miksi syötän juuri tätä?" saisi jokaisen osasen kohdalla perustellun vastauksen.
Marsun ravinnossa on oltava runsaasti liukenematonta ravintokuitua. Kuitu toimii suolessa materiaalin kuljettajana ja liukastinaineena. Lisäksi marsun jatkuvasti kasvavat poski-, ja etuhampaat tarvitsevat runsaasti työstömateriaalia. Heinän syönti edistää papanan muodostusta, ja ehkäisee ummetusta ja hammasongelmia. Kuivaa ja pölytöntä heinää on oltava tarjolla päivän jokaisena hetkenä läpi vuoden niin paljon kuin sitä menee.
Lyhytkortinen syksyinen "pupuheinä" sopii marsulle hyvin, mutta pitkäkortinen kevätheinä on osoittautunut käytännössä paremmaksi, vaikka sitä kuluukin enemmän. Karkea koostumus on erityisen hyvä otuksen hampaille, ja antaa mahdollisuuden valita hienommat ravinteikkaat osat tai karkean oljen sen mukaan miltä suussa ja vatsassa tuntuu. Syömättä jäänyt olki taas sopii mainiosti levikkeenä häkin pohjalle, lämmittää ja ehkäisee vatsanaluksen sotkeentumisen pissaan.
Heinässä olevan kuidun merkitystä käsitellään omana aiheenaan marsulan kuitu- ja vesiartikkelissa.
C-vitamiini eli askorbiinihappo kuuluu marsun päivittäiseen ruokavalioon erikseen huomioitavana osana läpi lemmikin elämän. Tässä suhteessa marsu on aivan erityinen lemmikkijyrsijä, sillä kanit, rotat, hamsterit ja gerbiilit valmistavat C-vitamiinia elimistössään olevasta sokerista. Marsulta puuttuu tähän tarvittava entsyymi. Vastaava erikoisuus nisäkkäiden joukossa löytyy myös ihmiseltä, kädellisiltä eli apinoilta ja linnuilta.
Riittävä saanti ehkäisee ihoon, karvapeitteeseen, hampaisiin, ikeniin ja niveliin kohdistuvia ongelmia, ja ylläpitää vastustuskykyä tulehdussairauksia vastaan. Tyypillinen lievä C-vitamiinin puutos alkaa varhaisessa aikuisiässä marsun koon ja painon karttuessa. Oireisiin kuuluu mm. kutina, kuiva ja hilseilevä iho, sekä karvan lähtö. Myös hammasongelmat, katkeamiset, hammaspiikit, suun limakalvojen tulehdukset, ja sienten tai ulkoloisten aiheuttamat iho-ongelmat voidaan laskea lievän C-vitamiinin puutoksen välillisiin seurauksiin.
C-vitamiinin merkitystä marsun päivittäisessä ruokinnassa käsitellään omana aiheenaan marsulan C-vitamiiniartikkelissa.
Marsu tarvitsee runsaasti raikasta vettä palan painikkeeksi nauttimalleen kuivamuonalle. Jotta juomaveden kulutus ja sen myötä ruokailutottumukset eivät muuttuisi huonoon suuntaan, ei pulloon kannata sekoittaa vitamiineja makua pilaamaan pois lukien 99 prosenttinen askorbiinihappo eli C-vitamiini. Marsun kannalta on myös tärkeää että juomavesi tulee aina samasta lähteestä ja tarjoillaan aina samalla tavalla.
Veden keittäminen, seisottaminen tai suodattaminen ei ole kotimaamme oloissa tarpeen, mutta jos erityisistä syistä näin tehdään (esim. veden pehmentäminen) toimintatavasta ei tule poiketa. Mikäli marsun kanssa lähdetään reissuun tai kesämökille, kannattaa tuttua juomavettä varata mukaan. Marsun suoliston bakteeriflooran tasapainon ylläpitämiseksi nautitun nesteen laatu on tärkeä. Nopea muutos veden koostumuksessa voi aiheuttaa ripulia, koska hajottamisprosessista vastaavat bakteerit joutuvat epäsuotuisiin olosuhteisiin, tai koska veden maun muuttuessa marsun juomis- ja syömiskäyttäytymisessä tapahtuu äkillinen muutos.
Juomaveden merkitystä käsitellään omana aiheenaan marsulan kuitu- ja vesiartikkelissa.
Marsu tarvitsee tuoreita eineksiä ruokavalioonsa periaatteessa sitä enemmän, mitä keskinkertaisempi on käytetty rehu ja heinä. Tällä tavalla varmistetaan, että lemmikki saa tarvitsemansa ravinteet ja energian pois lukien vesiliukoisen C-vitamiinin, jota voidaan helposti annostella muusta ruokinnasta riippumatta. Tyypillisimmissä markettieineksissä piilee kuitenkin eräs perustavaa laatua oleva ongelma marsun hyvinvoinnin kannalta. Hedelmät ja vihannekset sisältävät poikkeuksetta paljon energiaa hiilihydraattien muodossa, ja vain vähän kuitua marsun tarpeet huomioonottaen. Tasapainoinen ruokavalio kannattaa mieluummin kasata laadukkaan heinän ja rehun varaan, jolloin tuoretta ei välttämättä tarvitse antaa ollenkaan, tai sitä jaetaan vain pieni kerta-annos päivässä. Jatkuva markettituoreen jakelu on myös hintava juttu, ja kuukauden ruokaerän kustannuksella kustantaa helposti markkinoiden parhaan heinän ja rehupussin lemmikilleen.
Marsulle saa syöttää vain tuoreita, ei säilöttyjä, pakastettuja, tai keitettyjä vihanneksia juureksia ja hedelmiä. Sopivia tuotteita ovat mm. porkkana, tomaatti, lanttu, nauris, punajuuri, kiinankaali, keräkaali, paprika, omena ja päärynä. Keräkaalen suhteen on oltava varovainen, sillä se voi käydä marsun vatsassa aiheuttaen ähkyä. Kirpeitä sitrushedelmiä tulee antaa rajoitetusti, sillä ne voivat aiheuttaa huulirupea ja vaikuttaa marsun virtsan koostumukseen huonolla tavalla. Paljon tärkkelystä sisältävät peruna ja raaka banaani eivät sovi marsulle ollenkaan (ripuli).
Herkkuna voi tarjota myös kurkkua, vesimelonia tai lehtisalaattia, mutta näiden ravintoarvot eivät ole kovin hyvät. Tuoreruoka tarjotaan marsulle aina huoneenlämpöisenä ja sellaisena annoksena jonka lemmikki jaksaa popsia kerralla. Ylimäärä kerätään pois ennen pilaantumista.
Häkkieläimenä pidettävällä marsulla on usein ylipainoa johtuen hiilihydraattipitoisesta ja rasvaisesta ruoka-valiosta, sekä liian vähäisestä liikunnasta. Suurin osa marsuille suunnatuista rehuvalmisteista on suunnattu nuorille kasvaville yksilöille. Yli vuoden ikäisille marsuille voimakasta kasvatusrehua kannattaa annostella vain vähän kerrallaan, esim. kahvimitallinen per marsu päivässä tai valita vähemmän tuhti tuote. Mikäli marsua punnitaan säännöllisesti, voi rehun annostelun muutoksilla pitää painoa sopivana.
Hyvälaatuinen marsunrehu:
Marsun painon hallintaa ja sopivia rehuvalintoja käsitellään omana aiheenaan marsulan painoartikkelissa.
Marsu on jyrsijä ja kaikki sen hampaat kasvavat läpi elämän. Se tarvitsee runsaasti jyrsittävää etuhampailleen ja hienonnettavaa poskihampailleen. Tarjoamalla pari kertaa viikossa näkkileipää tai kuivattuja homeettomia leivänkannikoita marsu ei ehkä teroittele hampaitaan huonekaluihin yhtä innokkaasti. Mikäli näin kuitenkin edelleen tapahtuu, voi ruokinnan heinäpuolella olla korjaamisen varaa. Mikään määrä jyrsittäviä herkkuja ei nimittäin korvaa heinän tuomaa mekaanista työtä ja kulutusta marsun hampaille.
Lemmikille voi antaa myös lehti-, tai havupuiden oksia tuoreina tai pihavarastossa lehtineen kuivattuina. Joulunakin marsu ymmärtää aidon luonnonkuusen arvon.
Huolellisesti suunnitellun ruokinnan lisäksi marsu ei tarvitse lisäravinteita tai kivennäisiä pois lukien C-vitamiini ja helokin kaltaiset ihon ja karvan kuntoa parantavat valmisteet, joita annetaan kuurin omaisesti muutaman viikon ajan tarvittaessa. Tällaiseen tilanteeseen tulisi aktiivisesti pyrkiä, sillä lemmikki elää silloin todennäköisesti terveempänä pidempään.
On parempi että marsu saa kaiken tarvitsemansa päivittäisen aterian muodossa, sillä lisien erikseen annosteleminen on hankalaa, ja varsinkin rasvaliukoisten vitamiinien kanssa yliannostuksen mahdollisuus on olemassa. Monivitamiinivalmisteita on harvoin suunniteltu marsun elimistöä silmälläpitäen, ja niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Näiden käyttöä voi perustella vain pitkittyneissä tukiruokintaa vaativissa hoitoepisodeissa, joissa muut keinot on jo käytetty.
Monivitamiinilisien kanssa samaan kastiin voidaan luokitella myös ihmisen ruoansulatuksen tasapainottamiseen käytettävät Gefilus-tuotteet. Näiden teho ruokahaluttoman tai ripuloivan marsun ongelmien ratkaisijana on kyseenalainen, sillä herbivoorin vatsan ja suoliston toimintaperiaate on erilainen. Allekirjoittanut on mm. havainnut maitohappobakteerivalmisteen päivittäisen annostelun viivästyttävän ruoansulatusvaivoista toipuvaa eläintä, ja aiheuttavan kuumetta ja ruokahaluttomuutta. Toiset kuitenkin suosittelevat näitä hoitoja, ja terveen marsun papanan puutteessa niitä voi varauksin kokeilla.
Ehdottomasti paras vatsaongelmista kärsivän marsun probiootti on toisen terveen marsun papana. Lisätietoa sen käytöstä löytyy mm. marsulan tukiruokinta-artikkelista.
Jos marsu saisi itse valita, se luultavasti söisi kaiken päivää vähäkuituista rasvaista pellettiä tai siemensekoituksia, sillä näistä saa helposti energiaa. Eräs markettien marsunruokamerkki on jopa ottanut ajatusmallin myyntipuheisiinsa "Own Choice" ja "Festival" tuoteperheissään. Pieni varoituksen sana on tässä välissä tarpeen, sillä aivan samoista syistä ihmislapset halajavat energiajuomia, sipsejä ja karkkia. Marsujen markettiruokien ideologiaa noudattaen elämän pitäisi olla yhtä juhlaa, mutta silloinhan kohdalle osuu myös krapulapäiviä?
Onko marsullasi karkkipäivä joka päivä?
Kun sopiva rehumerkki on löytynyt, kannattaa olla kustannustehokas ja hankkia sitä puolen vuoden tarpeiksi kerrallaan. Tällä tavalla pelaaminen vähentää marsun terveyteen kohdistuvia riskejä. Rehu ei lopu kesken, ja merkkiä ei tarvitse vaihtaa sesongin mukaan. Kannattaa kuitenkin muistaa että ruokien säilyvyysaika on rajallinen, ja vitamiinipitoisuudet tippuvat varastoitaessa avoimena.
Pakastamalla sopivan pienissä erissä kuivamuona säilyy hyvin. Pakastaminen tappaa myös rehussa mahdollisesti elävät hyönteiset, joita varsinkin markettihyllyillä pitkään viipyvistä tuotteista helposti löytyy. Mikäli useamman kilon rehupussi tuntuu ylivoimaisen suurelta erältä, kannattaa miettiä kimppatilauksen mahdollisuutta. Jakamalla kuluja moni kalliimpi muona alkaa näyttämään kilpailukykyiseltä.
Kokemusteni mukaan rehujen hankinnassa kyse ei ole aina rahasta, vaan vaakakupissa painaa myös saatavuus. Toisille raha ei ole este laadukkaiden ruokien hankkimiselle, vaan se aika ja vaiva mitä hommaan kuluu. Se on toisaalta niin helppoa ostaa lemmikin ruoat samalla markettireissulla kuin omatkin, ja valitettavan monen lemmikkimarsun terveys on sidottu tähän asian tilaan ei pelkästään rehun, vaan myös heinäostosten suhteen. Useat valmistajat käyttävät tätä ihmisten sinisilmäisyyttä hyväkseen lanseeraamalla tuoteperheitä vetävin iskulausein ja näyttävien pakkausten avulla puuttuen myös itse ravinnon ulkonäköön täysin tarpeettomilla väriaineilla, samalla panostaen vähän tai ei ollenkaan tuotteen laatuun ja raaka-aineiden terveellisyyteen kohde-eläintä ajatellen. Onneksi asiaan on tullut korjaustakin kilpailun vähitellen kiristyessä. Silti ja edelleen hyvätkin rehumerkit vaihtuvat huonompiin ja päinvastoin täysin maahantuojan ja valmistajan kampanjoinnin seurauksena marketeissa ja myös lemmikkitarvikeliikkeissä, jolloin suojattinsa hyvinvointiin panostava omistaja voi olla pakotettu hankkimaan rehunsa nettikaupan avulla.
Seuraavassa tehdään vertailua marsulassa kokeiltujen tai käytössä olevien rehujen ominaisuuksista. Tarkoituksena ei ole selvittää mikä on paras tai halvin ruoka, vaan valottaa mitä asioita pussin kyljestä tulisi hakea ruokaa hankkiessa lemmikin tarpeet huomioiden.
Kuvaus: Maistuvuudeltaan hyvä alun perin laboratorioeläimien tarpeisiin kehitetty kasvatusrehu, Altromin kasvatus on markkinoilla olevista rehuista tuhdein ja soveltuu erittäin energiapitoisena (109) pikkumarsuille, ikämarsuille, ja stressatuille yksilöille massan keräykseen
Kuvaus: Maistuvuudeltaan hyvä alun perin laboratorioeläinten tarpeisiin kehitetty elatusrehu, soveltuu nuorten aikuisten ja täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan keskinkertainen elatusrehu, joka soveltuu nuorten aikuisten ja täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi, ei kuitenkaan välttämättä riitä energialtaan (58) runsaasti stressattujen yksilöiden tarpeisiin
Kuvaus: Maistuvuudeltaan heikohko toisen eläimen (hevonen) tarpeisiin tarkoitettu rehu, jolla voidaan hakea kustannustehokkuutta suurissa marsuloissa (10+ yksilöä), soveltuu varauksin (energiaköyhä 57) täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan hyvä kasvatusrehu, joka sortuu kohderyhmänsä huomioonottaen epäedulliseen kalsium-fosfori suhteeseen (1:1) ja pieneen D-vitamiinin määrään (100 KY/kg), soveltuu erikoisrehuna virtsatieongelmista kärsiville (++ D3-vitamiini = 100KY/kg, ++ tuhka 6,5%) ja ikämarsuille massan keräykseen (energiapitoinen 85)
Kuvaus: Maistuvuudeltaan hyvä pikkujyrsijöiden kulutukseen markkinoitu (marsun erityistarpeita ei huomioitu) siemensekoitus, joka sortuu tarpeettomaan markkinointiin (väriaineet), soveltuu täysikasvuisten joutomarsujen, ja virtsatieongelmista kärsiville varauksin (-- huono Ca:P ++ D3-vitamiini = 100 KY/kg, ++ tuhka: 3,5%)
Kuvaus: Maistuvuudeltaan korkeintaan keskinkertainen elatusrehu, joka sortuu kohderyhmänsä huomioon ottaen korkeaan D-vitamiinipitoisuuteen (1600KY/kg) ja kivennäisten määrään (tuhka-arvo 9%) aiheuttaen mahdollisesti ongelmia virtsateissä, ja soveltuen varauksin (jakelumäärä maltillinen) pikkumarsujen ja nuorten aikuisten ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan keskinkertainen elatusrehu, joka sortuu kohderyhmänsä huomioon ottaen korkeaan D-vitamiinin (1600 KY/kg) ja kivennäisten määrään (tuhka-arvo 9%) aiheuttaen mahdollisesti ongelmia virtsateissä, ja soveltuen varauksin (jakelumäärä maltillinen) pikkumarsujen ja nuorten aikuisten ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan hyvä siemensekoitus, joka soveltuu erittäin energiapitoisena (103) varauksin (huono Ca:P) pikkumarsujen ja nuorten aikuisten ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan heikohko kasvatusrehu, joka soveltuu pikkumarsujen ja nuorten aikuisten ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan keskinkertainen siemensekoitus, joka sortuu tarpeettomaan markkinointiin (väriaineet), soveltuu täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi, ja varauksin (-- huono Ca:P ++ D3-vitamiini = 545 KY/kg, ++ tuhka: 3,7%) virtsatieongelmista kärsiville
Kuvaus: Maistuvuudeltaan keskinkertainen elatusrehu, joka soveltuu täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi, ei kuitenkaan välttämättä riitä energialtaan (62) runsaasti stressattujen yksilöiden tarpeisiin
Kuvaus: Maistuvuudeltaan keskinkertainen kasvatusrehu, joka soveltuu varauksin (korkea D-vitamiinipitoisuus 2000 KY/kg, suuri tuhka-arvo 8,5%) pikkumarsujen ja nuorten aikuisten ravinnoksi
Kuvaus: Maistuvuudeltaan erinomainen elatusrehu, joka sortuu kohderyhmänsä huomioonottaen tarpeettomaan kalkkilisään (kalsiumkarbonaatti), aiheuttaen mahdollisesti ongelmia virtsateissä. Tämä yhdistettynä erinomaiseen maistuvuuteen ja alhaiseen kokonaisenergiaan (45), suosii suuria jakelumääriä, jolloin vastaava annos kivennäisaineita edelleen kasvaa. Soveltuu varauksin (jakelumäärä maltillinen) täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi, ei välttämättä riitä energialtaan (45) runsaasti stressattujen yksilöiden tarpeisiin
Kuvaus: Maistuvuudeltaan erinomainen kasvatusrehu, joka soveltuu pikkumarsujen ja ikämarsujen massan keräykseen, ei kuitenkaan välttämättä riitä energialtaan (77) runsaasti stressattujen yksilöiden tarpeisiin
Kuvaus: Maistuvuudeltaan erinomainen erikoisrehu, joka soveltuu energiapitoisena (85) pikkumarsujen, nuorten aikuisten, ja massaa tarvitsevien ikämarsujen ravinnoksi, varauksin myös virtsatieongelmista kärsiville (++ tuhka: 6,5%, -- 1000 KY/kg D3)
Kuvaus: Maistuvuudeltaan erinomainen siemensekoitus, joka sortuu tarpeettomaan markkinointiin (väriaineet), ja mahdollistaa valikoivan syömisen, jolloin käytetyllä kivennäislisällä (raaka-aineita ei ilmoitettu) aikaansaatu Ca:P ei pidä paikkaansa. Soveltuu täysikasvuisten joutomarsujen ravinnoksi, ei kuitenkaan välttämättä riitä energialtaan (66) runsaasti stressattujen yksilöiden tarpeisiin
* Marsulan referenssirehu on titteli, joka annetaan ja vaihdetaan omakohtaisen kokeilun perusteella sellaiselle rehulle, jonka maistuvuus ja koostumus ovat kohdallaan, ja ravintoarvot ja raaka-aineet vastaavat mahdollisimman hyvin sitä viimeisintä tietoa mitä marsun ravitsemuksesta on saatavilla rehun kohderyhmää ajatellen.
** Rehun suhteellinen kokonaisenergia on johdettu kaavasta (Proteiini (%) x 4) + (Rasva (%) x 9) - Kuitu (%). Asiaa käsitellään tarkemmin marsulan painoartikkelissa.
Seuraavassa otetaan kantaa siihen mitä marsun rehupussin kyljessä oleva ravintosisältö käytännössä tarkoittaa, ja miten sitä tulisi tulkita. Huomattavaa on, että eri elämänvaiheessa olevat marsut tarvitsevat erilaista ravintoa. Yksi ja sama tuote ei yleensä ole riittävä läpi marsun elämän. Lisätietoa aiheesta tarjoaa mm. marsulan painonhallinta-artikkeli.
Päivitetty 28.5.2011