Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 26.5.2009
Marsu on hyväluontoinen ja eloisa koko perheen lemmikki, jonka kimeä vihellys muistuttaa linnun laulua. Jatkuva jokellus tuo mieleen puluparven, kehrääminen kissan, ja eräässä lähteessä sen laumakäyttäytymistä ja fysiikkaa on verrattu myös varsin osuvasti hevoseen.
Kaikki tuntevat marsun nimeltä, mutta eivät välttämättä osaa yhdistää sitä oikeaan eläimeen. Marsu rinnastetaan helposti rottaan ja muihin pikkujyrsijöihin mitä se ei ole. Sillä ei ole häntää ja se on puhtaasti kasvinsyöjä eli herbivoori. Marsu on kooltaan isompi ja pyöreämpi (pituus 20-30cm, paino yli kilon) kuin keskiverto jyrsijä, ja tarvitsee erityistä huomiota ruokavaliossaan (proteiini ja C-vitamiini) toisin kuin useimmat ystävänsä. Näistä asioista on kerrottu lisää mm. marsulan ruokintasivulla.
Marsu on saaliseläin ja se säikähtää luonnostaan kaikkea ylhäältä tulevaa. Kun tämän muistaa voi lemmikistä kasvaa luottavainen outojakin asioita kohtaan. Sopiva tarkkailuasema keskellä arjen askareita ja hyörinää on parempi, kuin eläimen eristäminen suojaan tai nurkkaan. Mitä enemmän marsun asumuksen ympärillä ja tasossa tapahtuu asioita joista ei tarvitse välittää, sitä kesympi lemmikistä tulee.
Suurin osa marsuista pitää muutoksista ja haasteista ympäristössään, ja kiinnostuu tutkimaan uusia juttuja kun siihen antaa mahdollisuuden. Marsu ei ole kovin hyvä kiipeilemään, ja se loukkaa itsensä helposti pudotessaan yli 30cm:n korkeudelta. Tästä huolimatta se oppii helposti käyttämään jopa 50%:n nousulla tehtyjä kiiloja, putkia ja päällekkäisiä tasoja. Tassujen rakenteesta johtuen metalliverkkopohja ja tikapuut eivät sovi marsulle, ja näitä käyttäessä loukkaantumisriski (haavat ja murtumat) on suuri. Vinkkejä lemmikin ympäristön koristamiseen löytyy mm. marsulan varusteluettelosta.
Marsu on laumaeläin ja se riutuu ja masentuu helposti yksin jäädessään. Tästä syystä lemmikkejä pitäisi ottaa vähintään kaksi. Järjestely tuo myös lisävakuuden toisen sairastuessa, jolloin terve yksilö voi auttaa sairastuneen takaisin tolpilleen tukemalla tämän ruoansulatuksen toimintaa. Lisätietoa asiasta löytyy mm. marsulan tukiruokinta-artikkelista. Kaveri voi olla joko samaa tai eri sukupuolta, jolloin uros voidaan kastroida. Nukutus ja leikkaushoito on kuitenkin pienikokoisen lemmikin kohdalla riski, joten sekapari ei ole paras vaihtoehto uroksen kannalta. Leikkaamaton yhdessä asutettu sekapari on puolestaan riski naaraalle, koska tämä tulee kiimaan n. kahden viikon välein, ja poikaslauman mukanaan tuoman rasitteen lisäksi emä voi menehtyä synnytyksenaikaisiin komplikaatioihin (mm. raskausmyrkytys), jotka ovat lemmikkimarsuilla yleisiä. Lisätietoa marsun tiineyden riskeistä löytyy mm. ensiapuartikkelin lopusta.
Jo aikuistuneelle marsulle otetaan tyypillisesti kaveriksi luovutusikäinen poikanen, jolloin nokkimisjärjestyksestä ei tule epäselvyyksiä. Ihanteellisin marsupariskunta on samaa sukupuolta olevat sisarukset. Eri ikäiset ja kokoiset sekaparit voivat myös tulla toimeen keskenään, mutta lopputulokseen vaikuttaa yksilön persoona. Lisätietoa aiheesta löytyy marsulan käyttäytymistä valaisevasta artikkelista. Esimerkkejä elävästä elämästä, marsukohtaloista ja persoonallisuuksista löytyy myös marsulan galleriasta klikkaamalla avataria "Marsulan asukit" otsikon alla.
Osin yleistyksistä ja väärinkäsityksistä johtuen harva tietää miten vaativa hoidokki marsu todella on. Monissa lähteissä sitä pidetään helppona ja säyseänä lasten lemmikkinä, mutta totuus on toisenlainen. Marsun odotettavissa oleva elinikä on 6-8 vuotta, ja muutama yksilö on päässyt yli kymmenen. Harva kuitenkaan poistuu vihreämmille laitumille puhtaasti vanhuuttaan, sillä puutteet ruokinnassa, hoidossa ja ensiapuvalmiuksissa vievät lemmikin helposti jo ennen toista ikävuotta. Tämän jälkeenkin pitempiaikaisen altistuksen aiheuttama sairastuminen voi yllättää milloin vain, ja lemmikin kuntoon saattaminen vaatii käytännössä aikuisen huomiota ja vastuuntuntoa. Marsun sairastuessa toimenpiteisiin jäävä aika on yleensä lyhyt. Ylläpitoon ja hoitoon liittyvistä asioista on kirjoitettu lisää marsulan hoitosivulla.
Syntyy keskimäärin 64-72 päivän raskauden jälkeen täysin valmiina karva päällä ja silmät auki. Liikkuu ja syö kiinteätä ruokaa jo parin tunnin ikäisenä. Pentuekoko vaihtelee välillä 1-5, ja on keskimäärin 3. Marsu on riippuvainen emän maidosta ensimmäiset 2 viikkoa. Urokset ovat sukukypsiä n. 3 viikon, ja naaraat 4 viikon iässä, jolloin porukka on syytä jakaa ei toivottujen raskauksien estämiseksi. Vieroitus ja sijoitus uuteen kotiin tapahtuu n. kuuden viikon iässä ja vähintään 300g painossa.
Syntymäpaino 70-120g riippuen emän koosta ja poikasmäärästä. Täysikasvuinen 1,5 vuoden iässä, jolloin paino 700-1600g ja pituus 20-30cm. Urokset ovat keskimäärin hieman naaraita suurempia, ja sekä uros-, että naarasmarsulla on kaksi selkeästi erottuvaa nisää. Etutassuissa on neljä-, ja takatassuissa kolme varvasta, ja marsulla ei ole häntää. Korvanlehtien takana ja etutassujen sisäsyrjissä on pienet karvattomat alueet, jotka kuuluvat asiaan.
Kypsä ikä 6-8 vuotta, Guinness - eläinten ennätyskirja: 14v
Ruumiinlämpö 38 - 40°C, hengitys 90 - 150 kertaa minuutissa, pulssi 230 - 320 kertaa minuutissa, ravinnon kulutus keskimäärin 6 - 8% painosta joka päivä, veden kulutus keskimäärin 8,5% painosta joka päivä.
Ruoansulatus kuten kanilla ja hevosella. Vaatii runsaasti kuitupitoista ja karkeaa ravintoa alati kasvavien poskihampaiden hienonnettavaksi ja talttamaisten etuhampaiden lyhentämiseksi. Pitää yllä vatsan luontaista bakteerikantaa ja vitamiineja syömällä tuoreita jätöksiään. Ei pysty hyödyntämään eläinperäisiä proteiineja sairastumatta, eikä siedä runsaasti tärkkelystä sisältäviä eineksiä kuten peruna tai raaka banaani. Optimaalinen ravinto on korkeakuituista ja vähäkalorista, eikä sisällä säilöntä-, ja väriaineita.
Muodostaa luontaisesti populaation lajitovereihinsa, johon kuuluu johtaja-uros ja naaraista koostuva haaremi. Myös urokset voivat tulla keskenään toimeen jos lähistöllä ei ole naaraita.
Rikas ja monipuolinen sanavarasto jota voi hyvin verrata laululintuun. Aktiivisimmat jaksot aikaisin aamulla ja myöhään illalla.
+18 - 22°C suht. kosteus 40 - 60%. Ei kestä vetoa, eikä kuumaa (yli 27°C). Myös kylmää (alle 15°C) on syytä välttää, mikäli marsut asuvat normaalisti sisätiloissa.
n. 30cm korkea häkki tai aidattu alue. Pohja pissankestävää materiaalia kuten muovia. Kuivikkeena kutterin puru (Mörttiröpö), pölyämätön sahanpuru tai turve. Pitkäkarvaisilla roduilla fleecekangas, pyyhkeet ja matot ovat käytännöllisiä materiaaleja. Myös keräyspaperista puristettu pelletti sopii kaikille. Paakkuuntuva savipohjainen kissanhiekka ei sovi kuivikkeeksi. Isosilmäistä metalliverkkoa ei tule käyttää, sillä se repii lemmikin herkät tassut ja murtaa hennot nilkat.
Pohjalaatikon pinta-ala vähintään 0,3 neliömetriä ja +50% alaa jokaista ylimenevää yksilöä kohden. Useammalle eläimelle varattava nukkumakoppi, tasoja ja väliseiniä rajaamaan tilaa ja antamaan yksityisyyttä. Lisäksi varattava päivittäinen (väh. 30min) mahdollisuus jaloitella huonetilassa häkin ulkopuolella. Ulkoiluun tarkoitettu tila on tehtävä marsuturvalliseksi aitaamalla ja listoittamalla mahdolliset sähköjohdot, sekä poistamalla kaikki sulamaton irtain materiaali kuten muovipussit ja keinokuidut, joita marsu voi syödä.
Vedottomaan ja valoisaan huonetilaan josta hyvä näkyvyys ympäristöön ja keskeinen paikka perheen arjessa. Ei viihdy pimeässä nurkassa, vaan kyseessä on seuraeläin joka nauttii huomiosta.
Lemmikkiliikkeissä 50+ €, kasvattajalta 20-60€, harvinaiset rodut 80€ tai enemmän.
Yhteensä: 270€ / vuosi
Päivitetty 26.5.2009