Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 31.3.2010
Marsu on pienikokoinen saaliseläin ja sillä on nopea aineenvaihdunta. Se on mestari salaamaan ongelmansa aivan viime hetkiin saakka. Näkyvien oireiden ilmaantuessa vaiva on usein jo niin pitkällä, että tämän tästä kuulee juttuja suorilta jaloiltaan kaatuneista lemmikeistä. Toisaalta marsu saattaa myös kärsiä pitkään jälkiviisaasti yksinkertaisilla toimenpiteillä hoidettavissa olevasta vaivasta (ns. elintasotaudista), ja lopulta menehtyä siihen koska asiaa ei ole huomattu ajoissa, tai vaivaan liittyviä oireita on tulkittu väärin. Marsun kohdalla ongelmien vähättely on erityisen helppoa, sillä se ei juuri kerro äänin tai elein pahennuksestaan.
Marsulan ruokintapuolella puhuttiin hieman siitä miten hyviä tuloksia saavutetaan harkitulla toiminnalla. Aivan samaan tapaan suunnitelmallisuus ja ennakoiminen hoitoon liittyvissä asioissa palkitsevat terveemmällä, iloisemmalla ja pidempi-ikäisellä lemmikillä.
Hyvä perushoito ei vaadi rahaa tai resursseja. Se ei oikeastaan maksa muuta kuin aikaa ja hoksottimia. Mikäli näitä ei ole varastossa runsaasti, voi harrastus ajautua odottamatta pattitilanteeseen. Kaiken piti olla kunnossa, mutta tästä huolimatta marsu voi yllättäen sairastua ja kuolla ennen kuin mitään ehditään tehdä.
Juuri tällaisen murhenäytelmän välttämiseksi näille sivuille on pyritty kasaamaan marsun hoidosta olennaisin, ja kerrottu miksi asioista huolehtiminen on tärkeää. Täältä löytyvät mm. syy-, ja seurauskuvaukset yleisimpien vaivojen syiden selvittämiseksi, ohjeet ensiavun antamiseksi, sekä johdanto eläinlääkärin palveluiden käyttöön.
Monet tällä sivustolla esitetyistä asioista on opittu kantapään kautta, ja useat marsulan kasvateista ovat poistuneet ennenaikaisesti. Tietoa sairauksista ja hoidosta ei ole ollut riittävästi silloin kun sitä olisi tarvittu. Murmelin Marsulasta kertovaa sivustoa ei olisi olemassa, mikäli asia ei tarvitsisi erityistä huomiota. Jotta vältyttäisiin toistuvilta ja turhilta kuolemantapauksilta on välttämätöntä oppia ainakin perusasiat marsun fysiikasta, ensiavusta ja kotihoidosta. Vieläkin tärkeämpää on oppia tunnistamaan lemmikin vaivat ennen kuin ne uhkaavat sen terveyttä ja henkeä.
Tekemällä yksinkertaisia mutta johdonmukaisia muutoksia marsun olosuhteissa ja ruokinnassa, monet vaivat voidaan torjua ja ehkäistä kokonaan kotioloissa ja välineillä. Vaikka lopputulos ei ehtisikään kääntyä suosiolliseksi tietyn yksilön kohdalla, tietoa pitää kerätä ja siirtää tulevien otusten hyväksi niin ettei vastaavaa pääse tapahtumaan uudestaan. Edes jonkinlaisen sairaskertomuksen laatiminen ja jälkianalyysi on siksi tärkeää.
Pahimman jo tapahduttua on tärkeää saada tietää mahdollisimman tarkkaan mitkä syyt johtivat lemmikin kuolemaan. Mikäli omat hoksottimet eivät tähän riitä, paikalliset eläinlääkärit ja Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA (ks. linkit) tarjoavat vastauksia (ruumiinavaus) muutaman kympin korvausta vastaan.
Heinä kannattaa säilyttää ulkovarastossa tai parvekkeella varjossa muoviin pakattuna mahdollisimman tiiviisti, etteivät ilman kosteuden vaihtelut pääsisi vaikuttamaan ja homesieni kasvamaan. Heinää ei kannata säilyttää ulkona katoksessa maata vasten, sillä hiiret ja hyönteiset pääsevät sen nopeasti kesäaikana pilaamaan.
Kuivassa huoneilmassa avoin heinä kuivuu päivässä tai parissa samaan tapaan kuin tuore leipä, ja rutikuiva heinä on epämiellyttävää käsitellä ja syödä. Vastaava ilmiö näkyy myös hyvin marketeissa paperipusseihin pakatuissa tuotteissa, jotka saattavat murentua käsiin kun pussi avataan. Paperinen pakkausmateriaali hengittää liikaa. Rutikuivia heiniä käsitellessä pöly siirtyy huoneilmaan, ja voi aiheuttaa ongelmia lemmikeille ja ihmisille.
Hyväksi havaittu konsti on hankkia muovinen ja kannellinen heinäarkku, jossa ruokaa voi pitää sisätiloissa 1-2 kilon erissä. Näin heinä pysyy tuoreena seimeen saakka ja marsu kiittää.
Heinän tarjoilu tapahtuu parhaiten heinäseimen avulla, joita on kahta päätyyppiä. Toiset kiinnitetään häkin kaltereiden ulkopuolelle, toiset sisäpuolelle. Ensimmäinen on halvempi ratkaisu, ja monasti sellainen tuleekin vakiovarusteena tehdashäkin mukana. Se kuitenkin sotkee häkin ulkopuolta ja riippuen kalteriosan pienatiheydestä ja heinän karkeusasteesta, se voi myös vaikeuttaa marsun ruokailua.
Huomattavasti toimivampi malli on häkin sisäpuolelle kiinnitettävä seimi, jossa on kiinteä peräseinä. Heinät ovat paremmin marsun ulottuvilla ja silppu ei pääse putoamaan lattialle. Heinäseimen voi myös rakentaa itse, mutta siinä ei saa olla teräviä osia, ja se pitää testata marsuturvalliseksi ennen käyttöönottoa.
Seimeen käyttö ohjaa marsua ruokailemaan tietyllä tavalla, mutta sen tehtävä ei ole pitää häkkiä puhtaana. Seimen tehtävä on toimia välivarastona, ja estää heinää tallaantumasta ja pilaantumasta kunnes parhaat osat on syöty. Seimen koko sisältö kannattaa vaihtaa kerran päivässä, ja laskea tarjolla ollut heinä häkin pohjalle jolloin marsu voi piehtaroida ja tehdä pesää. Näin tehdessään marsu myös läpikäy kasan uudestaan, ja jäljelle jää yleensä vain karkea olki. Tälläkin on oma tärkeä tehtävänsä, eli syömättä jäänyt heinä ja olki toimii häkin pohjalla lämmön eristeenä, ja estää marsun vatsan aluksen sotkeutumisen pissaan.
Vanhojen ja heikkojen yksilöiden kanssa ei kannata ottaa riskejä, joten heinä tarjoillaan ensisijaisesti suoraan marsun nenän eteen, ja sitä vieläpä kannustetaan asettumaan makuulle mutustelemaan. Seimi toimii varalla, eli sieltä löytyy lisää tavaraa mikäli marsu haluaa ruokailla seisaaltaan.
Heinän merkityksestä marsun terveydelle puhutaan lisää marsulan kuituartikkelissa.
Kesän 2005 heinät tulivat maatilalta muoviin käärittynä pyöröpaalissa henkilöauton peräkärryssä. Tämä lähes täydellinen joka sään ja kuljetuksen kestävän ruokapillerin korkeus oli 140cm, leveys 125cm ja nettopaino n. 300kg. Hintaa komeudelle kertyi 50€. Tämä oli pelkkä omakustannehinta, eli hyvästä voi maksaa enemmänkin. Pyöröpaalia hankkiessa kannattaa myös tarkistaa että kyseessä on nimenomaan kuiva heinä, ei esikuivatettu säilörehu jota muovikääreeseen useimmiten laitetaan.
Pyöröpaali ruokkii vuoden aikana 2-10 marsua (päiväannos 80g per marsu x 365 päivää x 10 marsua = n. 290kg heinää), ja ylimäärän voi myydä edelleen, antaa paikalliselle metsästysseuralle, tai kuskata suoraan kaatopaikalle. Heinäkuussa 2006 heinät haettiin puolestaan n. 10kg:n pienpaaleissa ja 25 paalin (n. 250kg) hinnaksi muodostui 40€.
Murmelin marsulassa heinät varastoidaan muoviin pakattuna pihavajassa saunapuiden ja ruohonleikkurin kanssa, mistä ruoka siirtyy sisätiloihin heinäarkussa n. 1-2kg annos kerrallaan. Arkkua säilytetään marsujen huoneessa kansi kiinni, ja heinät annostellaan häkkien seimiin ja marsujen suihin tarpeen mukaan.
Kuten ruokinnan puolella jo todettiin, marsu tarvitsee C-vitamiinia ruokavalioonsa päivittäin. Ei ole väliksi mistä sitä tulee, kunhan kokonaismäärä määrä on riittävä ei pelkästään keripukin torjumiseksi, mutta myös kasvun ja terveyden turvaamiseksi.
Kotimaamme oloissa marsu voi tyydyttää C-vitamiinin tarpeensa pelkästään tuoreruokaan nojaten käytännössä vain kesäaikaan (ulkoruokinta). Syksyllä merkittävä osa tarpeesta voidaan edelleen tyydyttää kuivalla heinällä, kunhan se on juuri puitua. Marsu saa osan tarvitsemastaan C-vitamiinista myös rehusta, mutta sen tulee olla laadukasta, ja valmistuspäivästä ei saa olla yli puolta vuotta aikaa. Toisaalta mikäli rehun antamista joudutaan rajoittamaan painonhallintasyistä esim. pariin ruokalusikalliseen päivässä, on rehun merkitys C-vitamiinin lähteenä jo melko pieni.
Hedelmien ja vihannesten C-vitamiinipitoisuudet laskevat talvella sitä mukaa kun varastoajat ja kuljetusmatkat pitenevät. Kaikki tuoreet eivät myöskään ole pitoisuuksiltaan samanarvoisia. Esimerkiksi kilon painoisen marsun pitäisi syödä päivässä porkkanaa n. 200g tyydyttääkseen C-vitamiinin tarpeensa, mikä on mahdoton yhtälö. Vastaavasti paprikaa tai persiljaa tarvitaan n. 10g (lähde Fineli).
Marsun C-vitamiinin tarve muuttuu elämäntilanteen mukana. Lemmikin varttuessa ja kasvaessa kokoa myös vitamiinin tarve kasvaa suunnilleen kahteen ikävuoteen asti. Lisäksi väliaikaisia lisätarpeita ilmenee aina kun marsu tulee raskaaksi tai sairastuu. Riippuen millaista ruokintaohjelmaa toteutetaan, varsinkin talvikuukausina voi olla järkevää tarjota marsulle erillistä C-vitamiinilisää. Muutaman marsun taloudessa hyvä tapa toteuttaa lisä on valita jauhemainen tuote, jonka saa helposti hierottua pieneen suupalaan tuoreruokaa.
Lisätietoa C-vitamiinin tärkeydestä ja käytännön esimerkkejä vitamiinilisän annostelusta löytyy marsulan C-vitamiiniartikkelista.
Marsumme saavat jokapäiväisen C-vitamiinilisän vuoden ympäri riippumatta mitä ne suuhunsa pistävät. Tällä pelataan varman päälle. Varsinkin talviaikaan ylimääräiselle vitamiinille on selkeä tilaus, sillä kuiva sisäilma vaikuttaa ihoon ja karvapeitteeseen näkyvin seurauksin. C-vitamiini torjuu hilsettä ja muita ihoon liittyviä ongelmia. Mikäli tämä ei riitä, marsut saavat parin viikon helokkikuurin. Sormustimeen pudotetut kaksi tippaa öljyä vedetään ruiskuun ja painetaan otuksen suuhun kerran päivässä *. Tulokset alkavat näkymään viikon tai kahden viiveellä.
Päivittäinen C-vitamiinilisämme on luokkaa 10-30mg per marsu. Käytämme mahdollisimman puhdasta askorbiinihappoa, joka tarkoittaa 500 milligramman C-vitamiinitablettia (C-tabs, Ferrosan), tai C-MAX vitamiinijauhetta (pitoisuus 99%). Tabletti murskataan jauhoksi ja jaetaan n. 25 annokseen ( ~ 20mg). Pienellä harjoittelulla maustemitasta tipahtaa juuri oikean kokoinen kasa kurkun päälle ja marsun suuhun. Käytämme myös Ruotsin puolelta saatavaa Diafarmin Cvitamin jauhetta, jonka sekoitussuhde on melko ihanteellinen 60mg/ml. Monia muitakin tuotteita on ajan saatossa kokeiltu, mutta ne ovat jääneet pois joko saatavuusvaikeuksien vuoksi, tai siksi että sisältävät marsuille tarpeettomia makeutusaineita kuten sorbitoli, ksylitoli, sakkaroosi ja elintarvikevärit.
* Helokkiöljyn päiväannos on 1-2 tippaa. Suurempi määrä voi aiheuttaa ripulia
Jotta marsun veden kulutus ei tarpeettomasti heittelehtisi, kannattaa juomapullon sisältö vaihtaa kerran päivässä tai kahdessa. Varsinkin laakerikuulilla varustettua automaattia käyttäessään marsu sylkee osan syömästään materiaalista takaisin pulloon. Valon vaikutuksesta levä alkaa lisääntyä huoneenlämpöisessä vedessä, ja se pilaantuu nopeasti.
Vettä vaihtaessa kannattaa käyttää nenäänsä. Mikäli pullon sisus tuoksahtaa tyhjänä, leväasialle on tehtävä jotain. Osat on syytä huuhdella hyvin ja pyöräyttää kertaalleen pulloharjalla aina kun ylimääräistä töhnää löytyy. Vuoden tai kahden ikäinen muovipullo alkaa jo keräämään pinttynyttä likaa, josta on hankala päästä eroon. Pullon keittäminen kiehuvassa vedessä ei yleensä auta, ja muovimateriaali saattaa sulaa muuttaen muotoaan. Vastaus ongelmaan on uuden pullon hankinta.
Uutta pulloa hankkiessa kannattaa valita mahdollisimman suuri, jolloin vesi pääsee liikkumaan paremmin ehkäisten laatuhaittoja. Edelleen pullomerkeissä on eroja mitä tulee niiden leväherkkyyteen. Kirkkaita muovipulloja voi kokeilla suojata auringolta käyttämällä erillistä suojahuppua. Tämä myös mikäli pulloon sekoitetaan C-vitamiinia, joka on herkkä reagoimaan valon kanssa.
Juomaveden laatuun ja merkitykseen marsun terveydessä otetaan kantaa myös marsulan kuituartikkelissa.
Juoma-automaattimme pestään ja täytetään keskimäärin 1-2 päivän välein ja aina kun sisältö on vajentunut selvästi alle puolen välin. Pullo huuhdellaan ja ravistellaan lämpimällä vedellä, ja näin tehdään myös suuosalle, jonka lävitse hanasta tuleva vesinoro ajetaan samanaikaisesti ravistaen. Tarvittaessa pullo täytetään kuumalla vedellä, ja kaikki sisäpinnat pyöritellään kertaalleen pulloharjalla. Pesuaineita ei yleensä tarvita, mutta Fairylla lähtee pinttyneempi aines. Lopuksi pullo huuhdellaan ja täytetään mahdollisimman kylmällä vedellä. Varsinkin kesähelteellä marsut osaavat arvostaa tätä elettä.
Tuorevihannekset ja hedelmät eivät kuulu luomumarsun päivittäiseen ruokavalioon. Vatsavaivojen välttämiseksi niiden tarjoilussa kannattaa noudattaa tiettyjä sääntöjä. Ensinnäkin tuoreiden määrä on aina suhteutettava marsun syömään kuivamuonaan eli heinään. Mikäli vatsaongelmia ilmenee (ummetus, ähky tai ripuli), tuoreiden osuutta vähennetään tai ne pannaan kokonaan tauolle kunnes oireet häviävät.
Tuorepuolella määrällisiä muutoksia tehdessä kannattaa edetä varoen. Uusien ruoka-aineiden sisältö voi keikauttaa marsun suolistossa vallitsevaa tasapainoa, ja tuloksena on kaasuinen ähky tai ripuli. Toisaalta mikäli marsun heinän syönti on jostain syystä vähentynyt tai estynyt, voi tuoreiden syöminen saada aikaan myös ummetuksen.
Vihannesta tai hedelmää voi olla tarjolla pitkin päivää pieninä suupaloina, tai ne jaetaan suuremmissa erissä kerran tai kaksi päivässä. Mikäli marsuille haluaa jatkuvasti pientä suupalaa, voi tarkoituksen valita esim. porkkanan. Tämän vihanneksen ominaisuudet ovat marsulle varsin hyvät, ja se ei nahistu yhtä nopeasti kuin enemmän nestettä sisältävät vaihtoehdot.
Marsujen vatsavaivojen syistä ja seurauksista on kirjoitettu lisää mm. marsulan kuituartikkelissa.
Meillä syödään tuoretta kerran päivässä iltapalaksi. Kyseessä on eräänlainen koktaili, johon kuuluu neljää tai viittä eri tuoretta. Nämä valitaan seuraavasta ryhmästä: kurkku, porkkana, omena, tomaatti ja kiinankaali. Silloin tällöin marsuille on syötetty myös vaihtelevia jaksoja lanttua, keräkaalta tai punajuurta.
Jokailtainen salaatti leikataan sopiviksi suupaloiksi ja huuhdellaan reilusti lämpimällä vedellä jotta jääkaapin viileys poistuisi. Ensimmäisenä marsuille tarjoillaan kurkunviipaleet, joille päivittäinen C-vitamiiniannos on hierottu.
Tämä toimintamalli on jäänyt elämään, ja sitä on noudatettu rituaalinomaisesti vuosikaudet. Ehkä yksi syy tähän on, että malli antaa hyvät mahdollisuudet huomata ja ajoittaa vatsavaivojen alkamista. Mikäli herkut löytyvät aamulla häkistä koskematta, on marsulla todennäköisesti joku akuutti ongelma, ja paasto on päässyt alkamaan. Löytö on korkeintaan puolen vuorokauden ikäinen, ja hoitotoimet saadaan aloitettua välittömästi.
Marsun rehu on merkittävä rasvan ja proteiinin lähde. Sen annostelu sanelee pitkälti miten nuoren yksilön pituuskasvu etenee, ja toisaalta myös miten lemmikki myöhemmällä iällä kerää massaa. Marsu tarvitsee ruokavalioonsa rehua eri tavalla eri aikoina sekä koostumuksellisesti että määrällisesti, ja tämä tulee ottaa huomioon ruokintaa suunnitellessa.
Syntymästään noin puolen vuoden ikään marsu tarvitsee huomattavan proteiinipitoista muonaa (n. 18%). Myös vanhuuden päiviään viettävät yli 5-vuotiaat ja selvästi alipainoiset yksilöt voivat hyötyä tuhdimmasta kasvatusrehusta.
Noin puolen vuoden iässä marsu on saavuttanut pituuskasvunsa rajat. Tässä vaiheessa tulisi vähitellen siirtyä matalaenergisen elatusrehun käyttöön, jotta myöhemmin vältytään liikalihavuudelta. Tähän sääntöön muodostavat poikkeuksen erityisen rasituksen kohteeksi joutuvat yksilöt, kuten näyttelymarsut ja poikivat emät. Myös pitkäkarvaiset ja karvattomat marsut voivat kaivata lyhytkarvaisia malleja tuhdimmat eväät pysyäkseen mitoissaan. Kotioloissa pelkäksi seurakaveriksi tarkoitettu joutomarsu pärjää yleensä vallan hyvin köyhemmällä pelletillä, tai jopa silkalla vedellä ja heinällä kunhan se on laadukasta.
Mikäli marsut saavat tuoreita päivittäin, hyväksi havaittu nyrkkisääntö on annostella suunnilleen kahvimitallinen (2-3rkl) pellettiä päivässä marsua kohden. Säännöllinen punnitus auttaa selvittämään miten tätä määrää tulee säätää, ja mikä rehumerkki on milloinkin marsulle sopivin. Mikäli uusi pelletti jää koskematta kuppiin, sitä kannattaa pitää siellä vanhan jatkona, jonka määrää puolestaan hiljalleen vähennetään. Marsut ovat yksilöitä mitä tulee parhaiten maistuvaan rehumerkkiin. Aikaa ja kärsivällisyyttä on syytä olla varastossa runsaasti kun opettaa vanhaa partaa uusille elämäntavoille. Marsulan ruokintasivulla on esimerkkejä käytössämme olevista tai olleista rehuista, ja niiden soveltuvuudesta eri kohderyhmille. Lisätietoa löytyy myös painonhallinta-artikkelista.
Vielä 90- luvulla marsulassa popsittiin pelkkää markettikamaa ja Oskun, Best Friendin ja Keron pussit tulivat tutuiksi. Niiden mukana tulivat myös rehussa elävät hyönteiset ja koppakuoriaiset, jotka siirtyivät asumaan marsujen häkkeihin ja myöhemmin koko asuntoon kun pussi oli kertaalleen avattu. Pääosin tuotteiden laatu heikkeni ja hinnat nousivat vuosituhannen loppuun mennessä. Tämä pisti miettimään muita vaihtoehtoja.
Jossain vaiheessa vuotta 2003 luin Kippo.orgin foorumilta ensi kertaa suoraan marsuille suunnatuista merkkirehuista. Nämä olivat siihen aikaan Bello, Altromin ja Supa Guinea. Paikalliset lemmikkitarvikeliikkeet eivät olleet näistä kuulleetkaan, joten asian eteenpäin viemiseksi tarvittiin runsaasti oma-aloitteisuutta ja pioneerityötä mikä toisaalta kummastutti. Mitä ihmettä muut paikkakunnalla olevat marsuharrastajat otuksilleen syöttivät?
Markettirehujen ilmeisen surkean laadun vastineeksi paikalliset lemmikkiliikkeet tekivät tuolloin marsuille omia sekoituksiaan. Tämä ärsytti sillä saatavilla ei ollut minkäänlaista tuoteselostetta. Ei voinut kuin arvailla mitä kaikkea marsut suuhunsa pistivät. Hintakin hilautui pikkuhiljaa kolmesta neljään Euroon kilo, mikä sulki vähitellen pois kyseisen vaihtoehdon. Emme halunneet olla riippuvaisia nimettömistä kilon tai puolen rehupusseista, joita marsut popsisivat vuositasolla kymmeniä. Kustannustehokkuus ja halu hamsteroida tavaraa talven varalle vaativat ruokien tilaamista isommissa erissä.
Tilasin ensimmäiset 15kg säkkini Supa Guineaa kemiläisen lemmikkitarvikeliikkeen välityksellä. Belloa löysimme säkin lopun kesällä -04 ostosreissulla Rovaniemeltä. Altromin tuli ensi kertaa vastaan Oululaisessa liikkeessä samana vuonna. Ruoka oli kuitenkin kaiken aikaa lopussa, ja aina piti miettiä mistä ja miten seuraavan säkin hankkisi. Aikaa, bensaa ja hermoja kului runsaasti.
Alkukesästä -05 marsula siirtyi rehuasioissa uuteen aikakauteen kun allekirjoittanut keksi postimyynnin voiman. Lemmikkiexpress palveli tarvittaessa kotiovelle saakka, ja hyvää sai postikuluineen samaan hintaan tai jopa alle mitä tuotteesta aikaisemmin joutui maksamaan. Tähän ei edes tarvinnut laskea paljonko aikaa ja rahaa paloi liikkeissä asioimiseen ja muonan perään soittelemiseen.
Seuraavaksi vuorossa oli Symppis (Bunny), Vixen (Bailey's), ja keväällä -06 Pro-Pet, jonka välityksellä pääsimme viimein kiinni marsun rehujen eliittiin eli amerikkalaisen Oxbow merkin tilaajaksi. Koska eri rehumerkkejä ja eriä oli tullut tilattua lyhyessä ajassa useita ja rehuja notkui nurkissa kymmeniä kiloja, oli luonnollista sijoittaa tavaraa arkkupakastimeen pois seuraavan tilauksen tieltä. Vasta jälkikäteen tuli huomattua miten helppoa ja järkevää on säilyttää ruokia tällä tavalla. Kokeilemisen halu myös poiki paljon hyödyllistä tietoa eri tuotteista, joka on nyt täällä kaikkien käytettävissä.
Vuoden 2007 kuluessa marsulan huomio rehuasioissa ja yleensä ruokinnassa keskittyi ensisijaisesti virtsatieongelmien ennaltaehkäisemiseen ruokinnan keinoin. Kasiumin, Fosforin, Magnesiumin ja D3-vitamiinin määrät, sekä käytetyn kalkkilisän tyyppi jos sellainen rehussa on, ovat olleet tiukassa tarkastelussa. Niiden seurauksena marsulan ruokintasuositukset ja referenssirehut ovat myös jonkin verran muuttuneet.
Kaudella 2009-2010 marsulan rehut haetaan jälleen pääosin paikkakunnan ja lähialueen lemmikkitarvikeliikkeistä. Musti & Mirri (Science Selective), Faunatar (Oxbow Cavy Performance) ja Djurmagazinet (Bello) ovat toistaiseksi ajaneet ohitse tarpeen tilata ruokia postimyynnistä, jonka tarjonta näyttää ottaneen askeleen taaksepäin.
Lemmikkiliikkeissä ja marketeissa kaupataan pyöreitä ja suorakaiteen muotoisia kalkki-, ja suolakiviä lemmikkijyrsijöiden tarpeisiin. Joutomarsun kivennäisten tarve on todella pieni, ja tämän puolesta puhuu jo valmiiksi vaalea pissa, joka jättää kuivuessaan valkoisen läiskän. Huolellisesti suunnitellun ruokinnan lisäksi marsulle ei käytännössä kannata laittaa suolakiveä kummempaa, sillä sellaisen jyrsiminen voi johtaa ongelmiin virtsateissä.
Suola: 99,7%
Kalsium: 2mg
Fosfori: 0,1mg
Meillä pienet ja pyöreät "KNZ" merkinnällä varustetut suolakivet ovat koristaneet häkkejä alusta asti. Vielä vuosituhannen vaihteessa marsulamme kulutus oli aika reipasta, ja tavaraa ostettiin lemmikkitarvikeliikkeestä kymmenen kappaleen erissä. Jossain matkan varrella tähän päivään suolan kulutus on kuitenkin hiljalleen laskenut, vaikka samat kivet edelleenkin roikkuvat häkeissä. En osaa sanoa mitä on tapahtunut, mutta arvelen että vastaus löytyy parantuneista kuivamuonista. Marsut saavat tarvitsemansa kivennäisaineet rehusta tai kuivatusta leivästä, ja suolakivet eivät enää maistu.
Kaudella 2010 marsula on luopumassa suolakivistään kokonaan ja toistaiseksi. Ruokasuolan sisältämän natriumin tiedetään lisäävän kivennäisaineiden eritystä virtsaan, joten tässä valossa suolakiven lipityksestä voi olla jopa haittaa valmiiksi oireileville yksilöille. Lisätietoa marsun virtsatieongelmista löytyy marsulan virtsatieongelmia käsittelevästä artikkelista.
Häkkien siivousväleissä ratkaisevin tekijä ei useinkaan ole jätösten määrä vaan pissan käry. Siksi luotettavin tapa määritellä häkin pohjan likaisuus on nuuhkaista sitä. Marsu elää 24/7 omissa tuoksuissaan, ja sen sieraimet ovat ruumiinrakenteesta johtuen jatkuvasti kiinni kuivikemateriaalissa. Mikäli huoneistossa on huono ilmanvaihto ja marsut on sullottu akvaariomaiseen Dunaan, eivät nuha ja hengitysteiden tulehdukset ole mitenkään yllättävä seuraus pelkästään hygieniasyistä.
Kuivikkeeksi kannattaa valita mahdollisimman pölyämätön puru, turve, hake, tai kierrätyspaperipohjainen pelletti. Lahosuojattua työstömateriaalia, kovapintaista puupellettiä, ja hienoa sahajauhoa tulee välttää, sillä nämä eivät sovi marsun tassuille ja keuhkoille. Myöskään paakkuuntuva savipitoinen kissan hiekka ei ole hyvä vaihtoehto, sillä se saattaa kerääntyä klimpiksi uroksen peräaukkoon kun otus innokkaasti merkkaa reviiriään.
Kuivikkeen alle kannattaa levittää tiivis kerros viikon vanhoja sanomalehtiä (muste on kunnolla kuivunut) tai muuta päällystämätöntä pakkauspaperia. Näin tuotoksista ja heinistä saa helposti tekaistua kääretortun joka menee roskiin sellaisenaan. Mikäli takapihalla on toimiva komposti, voi myös jätteen maatumista kokeilla.
Meillä käytetään mäntypohjaista lastua, jota lapioidaan 200 litran jätesäkkeihin suoraan talotehtaan purusiilosta. Kuivikkeet säilytetään ulkovarastossa, missä pohjat täytetään. Lisäksi pieni erä kulkee kymmenen litran kannellisessa muovisangossa sisälle, ja sillä voi siivota erikseen esim. pissaisen nurkan. Tyhjennyksen jälkeen häkin pohja huuhdellaan ja pestään WC-ankalla. Likavesi kaadetaan vessan pönttöön. Pohjat kuivataan rievulla, ja purujen alle asetellaan pari kerrosta eväs tai sanomalehtipaperia ja purut.
Marsu kestää paremmin kylmää kuin kuumaa, mutta pienikin veto voi aiheuttaa vilustumisen. Marsulan korvausilma ei saisi olla viileämpää kuin mitä huonetilassa muuten on, ja läpivetoa tulee välttää. Vuotavat ikkunat ja lattialistat on syytä tilkitä, sillä näistä kohteista vuotava kylmä ilmamassa laskeutuu tyypillisesti lattiatasoon missä marsu elää ja nukkuu. Syksyn tullen häkin alustan voi eristää esim. matolla, tai koko häkki nostetaan puoli metriä ilmaan pöydän tai lipaston päälle kylmältä turvaan.
Marsu soveltuu hyvin häkkieläimeksi, mutta se vaatii ympäristöltään vaihtelua tylsyyden poissa pitämiseksi. Lemmikin tarpeet voidaan täyttää hankkimalla riittävän suuri häkki, johon rakennetaan toinen taso, riippumatto, makuunurkkauksia, jyrsittäviä puuesineitä, liikuteltavia väliseiniä, ikkunoita, putkia ja siltoja. Vastaavasti tällainen rakennelma voidaan aidata lattiatasoon pienempikokoisen tehdasvalmisteisen häkin ympärille, jossa marsun annetaan tulla ja mennä mielensä mukaan.
Koiran tavoin myös marsu merkitsee reviirinsä. Varsinkin urokset levittävät hajua anaalirauhasistaan hankaamalla peräpäätä lattiaan. Tutut hajut tuovat turvallisuuden tunnetta ja kertovat missä mennään, sillä marsun näkö on keskinkertainen, ja sitä ei juuri käytetä asioiden tunnistamiseen ja etäisyyksien mittaamiseen. Yleensä puhtaalle lattialle pissimistä vältellään, kunnes lirahtaa ensimmäisen kerran. Samaan kohtaan päästellään helposti uudestaan, ja läikkä suurenee kerta kerralta kunnes koko marsula tuoksuu tutulle. Tämän jälkeen ei ole enää niin väliksi mihin sitä lirauttaa.
Marsun pukkihyppelyt, huonekalujen tai pöydänjalkojen pujottelu ja iloiset kiljahdukset ovat merkkejä siitä että asiat ovat kunnossa marsun kannalta. Samoissa tiloissa asuva ihminen huomaa helposti sinne tänne jätetyt papanat, ja huoneen nurkkiin ja kulkureiteille ilmestyvät pissatahrat. Marsu voi oppia lähes kokonaan sisäsiistiksi ja käyttämään pissalaatikkoa, mutta johtuen suoliston rakenteesta mahdollinen sisäsiisteys pätee lähinnä vain pissien kohdalla. Keskeytyksettä käynnissä oleva papanatehdas tekee tuotettaan tavarajunan lailla.
Vapaasti laiduntava marsula tarkoittaa käytännössä kuvioitujen muovimattojen asentamista lattiaan. Päälle voi levittää mattoja, froteepyyhkeitä ja fleecekangasta palvelemaan eri tarkoitusta.
Harja, kihveli, riepu ja keskuspölynimuri ovat meillä päivittäisessä käytössä. Lattialla lojuvan heinän ja pölyn määrä pysyy kurissa nyt huomattavasti paremmin verrattuna vanhaan rivitalokaksion olohuoneeseen. Tuuletusräppänään asennetut laitepuhaltimet pitävät marsulan alipaineisena. Varsinkin siivotessa pissahöyryt ja pöly kulkeutuvat suoraan pihalle. Ei varmaankaan ole talvella se energiataloudellisin ratkaisu, mutta meillä tuuletetaan vain suojasäällä, etteivät pienet tassut palellu. Kesäkuumalla puhaltimet huutavat yötä päivää lämpöpumpun pitäessä sisäilman kosteuden aisoissa.
Mursuttimet omistavat käytännössä oman makuuhuoneen, ja niiden menemisiä ja tulemisia ei juuri säädellä muuten kuin yöaikana. Pissalätäköt ja papanakasat ovat meillä arkipäivää, mutta sotku pysyy lemmikkihuoneessa, missä sitä varten on asennettu tyyliin ja tassuille sopiva muovimatto. Heinä ja purut kulkeutuvat sukissa joka paikkaan, mutta sehän kuuluu jo jutun juoneen.
Marsun perushoitoon ja käsittelyyn liittyviä asioita käsitellään erillisessä artikkelissa. Klikkaa otsikkoa niin ohjaudut suoraan oikealle sivulle.
Marsun ongelmien ratkaisu- ja ensiapumatriisi käsitellään erillisessä artikkelissa. Klikkaa otsikkoa niin ohjaudut suoraan oikealle sivulle.
Marsun elämässä tulee väistämättä vastaan hetki jolloin tarvitaan eläinlääkäriä. Tähän on syytä valmistautua henkisesti ja käytännössä kartoittamalla paikalliset palvelut ja heidän kokemustasonsa marsujen hoidossa jo etukäteen. Klinikoille voi soittaa ja käydä paikan päällä. Myös marsufoorumit ovat hyvä paikka kysellä oman alueen lääkäritarjonnasta, hinnoista, risuista ja ruusuista. *
Akuutin ongelman ilmaantuessa ensimmäistä kertaa eläinlääkäri on yleensä se tärkein lenkki toimenpiteiden ja hoidon aloittamisessa. Hyvää lääkäriä voi myös konsultoida puhelimen välityksellä, mikäli vaivaan tarvitaan pitkäaikaishoitoa ja sormi menee suuhun.
Kokemusteni mukaan vastaanotolle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa meneminen on vaihtoehtona poikkeuksetta parempi, kuin ne piinalliset tunnit ja valvotut yöt odottaen ihmettä, peläten pahinta, ja kun se suurin tarve ajoittuu tyypillisesti viikonlopulle, jolloin asiantuntevaa apua on huonosti saatavilla. Mikäli marsu osoittautuu terveeksi ja kyseessä on väärä hälytys (sattunut allekirjoittaneelle useasti), ansaittu helpotuksen tunne korvaa kulut. Se myös patistaa ottamaan asioista selvää jatkossa etukäteen, mikä on kaikkien kannalta hyvä juttu. Parhaimmassa tapauksessa eläinlääkärikäynnillä voi puolessa tunnissa oppia enemmän kuin vuodessa kotona lemmikkien keskellä.
Lääkärissä käynti on vuoropuhelua. Marsu ei osaa itse selittää vaivaansa, eikä myöskään näytä ongelmaansa istuessaan jähmettyneenä oudossa ympäristössä. Lemmikki voi jopa piristyä hieman, mikä voi johtaa etsinnät harhaan. Marsu on kokonaan omistajansa kielitaidon armoilla. Yritä välttää tekemästä pitkälle vieviä johtopäätöksiä lemmikkisi ongelmasta, ja keskity kuvailemaan oireita aikajärjestyksessä mahdollisimman tarkasti. Näin eläinlääkäri voi rauhassa tehdä omat johtopäätöksensä ja kysellä lisätietoja. Monasti tilanne näyttää ammattilaisen silmin erilaiselta kuin sen itse miellät, ja toinen silmäpari ja hoksottimet löytävät asioita joita et ole huomannut tai tullut ajatelleeksi. Mikäli diagnoosi on suurella varmuudella jo tiedossa, ongelmasta keskustelu auttaa tärkeän päätöksen teossa.
Mikäli lääkärissä käynti ja jälkihoito aiheuttaa epävarmuutta, tai marsun olo ei odotuksien mukaisesti parane, kannattaa lääkemääräykset ja toimenpiteet kirjata foorumille toisten tarkasteltavaksi. Eläinlääkärillä voi mahdollisesti olla vanhentunutta tietoa, tai ehkä hän ei osaa hoitaa lemmikkiäsi oikein. Yleensäkin koko marsun sairausaika kannattaa kirjata ylös päiväkirjan muotoon myöhemmin tutkittavaksi. Näin se mahdollisuus että jotain tärkeää jää kaikessa hässäkässä huomaamatta, pienenee olennaisesti.
Marsun tilaa toisille ensi kertaa kuvatessa kannattaa kertoa lemmikin ikä, sukupuoli, paino, ja mitä päivittäiseen ruokavalioon kuuluu. Nämä siis aina ja automaattisesti, ellei kyseessä ole joku selkeä juttu kuten haava, katkennut hammas tms. Näistä tiedoista foorumin lukijat saavat nopeasti yleiskuvan, ja pieniä mutta tärkeitä vinkkejä päätellä mikä vaivan takana mahdollisesti piilee, ja joiden perusteella esittää lisäkysymyksiä.
Nykyisin lähes jokaisesta taloudesta löytyy digikamera. Tämä on oiva apuväline juttujen viemiseksi nettiin. Kamerasta kannattaa etsiä makrokuvauspainike "kukka" 
, jolla marsusta saa teräviä kuvia alle puolen metrin etäisyydeltä. Kuvat saa julkaistua Internet-liittymälle varatulla kotisivutilalla (allekirjoittanut käyttää tälle sivustolle), IRC-galleriassa, tai ilmaisia julkaisupalveluita kuten kuvablogi.com, photobucket.com, imageshack.us ja flickr.com käyttämällä. Lisätietoja ja valmiita ohjeitakin saa yleensä suoraan foorumilta.
Johtuen alueemme klinikoiden vähyydestä ja päivystyksen puutteesta, on omavaraisuusasteemme mahdollisimman korkea. Lääkekaapista löytyy useimmat hoidoissa tarvittavat lääkkeet ja tarvikkeet. Varastoa pyritään uusimaan ja laajentamaan sitä mukaa kun pakkausten päivämäärät menevät umpeen.
Aina silloin tällöin vastaan tulee uusi ja ennennäkemätön ongelma, jolle varataan aika ja marsua käytetään vastaanotolla. Eläinlääkärin mielipide on aina avuksi kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisinaan tarvitaan myös röntgenkuvia, leikkaushoitoa ja sitä viimeistä piikkiä. Kahden jälkimmäisen tarpeen määrittelen yleensä tapauskohtaisesti itse riskit huolellisesti punniten. Nykyään kynnys lähteä vastaanotolle on jonkin verran laskenut syystä että olen löytänyt luottolääkärin ja klinikan toisesta kaupungista, jonne lähtö kuitenkin vaatii mittavia järjestelyitä (vapaapäivä töistä, ohjelmaa, ostoksia, ystävien tapaamista) riippuen miten kiireellisestä tapauksesta on kyse. Reissuun lähdettäessä jos mahdollista myös pyritään hoitamaan ja kartoittamaan mahdollisimman monen lemmikin terveydentila samalla kertaa.
Parhaistakin yrityksistä huolimatta ei hoidossa voi aina onnistua ja marsu menehtyy. Jokaisesta tapauksesta on kuitenkin otettava opiksi, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan uudelleen.
* Marsut.netin foorumilla on referenssiketju eri paikkakunnilta löytyville eläinlääkärin palveluille. Mikäli etsit jonkun toisen suosittelemaa eläinlääkäriä suojattisi turvaksi, tsekkaa tämä linkki.
** Guinea Lynx on marsujen terveyteen ja lääkintään keskittynyt sivusto ja foorumi. Marsutietoudessa GL on maailman kärkikaartia, ja sen lista marsulle turvallisista lääkeaineista on oivallinen lisä jokaisen eläinklinikan kirjallisuuteen, ellei sitä valmiiksi ole. On täysin mahdollista että käyttämäsi klinikka ei määrää marsusi kipeästi tarvitsemaa rohtoa, koska tieto turvallisesta vaihtoehdosta ja annosmäärästä puuttuu tai on vanhentunut.
http://www.guinealynx.com/medications.html
- Antibiotics = Antibiootit
- Analgesics = Kipulääkitys
- Antifungal = Sienten torjunta
- Antiparasitics = Loisten torjunta
- Cardiovascular agents = Sydänlääkkeet
- Diarrhea/Motility = Ripuli ja ummetuslääkkeet
Päivitetty 31.3.2010