Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 6.1.2009
Marsulan nykyhistorian aikana (alkaen 1996) suojattejamme on kuljetettu ja kuvattu eläinlääkärin vastaanotolla siinä määrin, että kertyneistä kuvista voi koota jonkinlaisen arkiston. Lisäksi omista kokemuksista vastaanotolla voi myös tarjota vinkkiä toimenpiteen tarvetta ja mahdollisuuksia mietiskelevälle. Hintapuolesta mainittakoon sen verran, että toimenpidemaksu voi olla kuva- tai kuvauskohtainen ja on allekirjoittaneen kuiteissa liikkunut välillä 16 - 42€. Tässä ei luonnollisesti ole koko laskun summa, vaan siihen tulee myös poliklinikkamaksu, tutkimukset ja lääkkeet yms.
Syyt miksi meillä on marsuja kuvattu, ovat liittyneet sydän-, vatsa- tai virtsatieongelmien diagnosointiin. Näiden lisäksi mm. hampaisiin liittyviä ongelmia (purentavirheet ja juurikasvu) haetaan marsuilla tyypillisesti röntgenkuvauksen avulla. Kuvia katselemalla oppii vähitellen itsekin mikä niissä on normaalia mikä ei, ja mitä asioita röntgenkuvissa voi yleensä nähdä jos vaikka kouluja käymättömän maallikon silmin.
Marsu on siinä mielessä pienikokoinen eläin, että kovin yksityiskohtaista tietoa sen sisuskaluista ei röntgenkuvalla ole mahdollista saada, mutta lopputulos riippuu myös paljon laitteen käyttäjästä (valittu säteilyn määrä ja laitteen kohdistus), sekä kuvaustilanteesta (marsun rauhattomuus). Kuvista haetaan etupäässä elinten kokosuhteiden muutoksia suhteessa tunnettuun terveen marsun referenssikuvaan. Myös se onko elin tarkkarajainen, epäselvä, tumma tai vaalea antaa vinkkejä mistä voi olla kyse.
Röntgenkuvan ottamista varten marsua ei yleensä tarvitse rauhoittaa, sillä tässä on omat riskinsä. Otetaan mieluummin useampi kuva (2-3kpl) kaikessa rauhassa. Suurin epäonnistumisriski liittyy siihen, että marsu rimpuilee ja liikahtaa varsinkin kylkikuvassa, tai on muuten kiihtyneessä tilassa mikä huonontaa mm. keuhkojen ja sydämen erottelutarkkuutta. Hommaa voi kuitenkin harjoitella hetken ennen kuvan ottoa. Marsu tottuu ja rauhoittuu hetkeksi luonnottomiinkin asentoihin kun otteet ovat määrätietoiset, ja mikäli lemmikki ei ole kovin tuskainen. Eräs hyväksi havaittu konsti mikäli ei kuvata marsun päätä tai hampaita, on ote lemmikin päästä ja etujaloista siten, että silmät tulevat peitetyksi (marsun kallo on kämmenpohjassa). Lemmikki ei pelkää mitä se ei näe, ja mahdollisesti kylkiasentoonkin kääntäminen ja siinä pitäminen voi olla tällä tavalla helpompaa.
Avustajan asemaan sopii 18 vuotta täyttänyt henkilö joka ei ole raskaana. Avustajalle puetaan päälle lyijyliivit (suojaavat sisäelimiä), sekä mahdollisesti myös kintaat etteivät sormien luut sotke kuvaa. Säteilyn puolesta näppiensä polttamista ei juuri tarvitse pelätä. Ionosoiva röntgensäteily vaikuttaa ensimmäisenä ja eniten kehomme nopeasti uusiutuvien solujen biologiaan (tyypillisesti sisäelimet, ruoansulatuskanava ja sukusolut) jättäen hitaimmat (aivot) viimeiseksi. Myös iho ja luuydin kuuluu nopeasti uusiutuviin, mutta selkeitä ongelmia aiheuttaakseen laitetta pitäisi käyttää useita tuhansia kertoja lyhyessä ajassa.
Röntgensäteilylähteet voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin sillä perusteella miten laite vaikuttaa kuvaustapahtumaan juuri marsujen kanssa. Laitteet ovat nimittäin joko perinteisellä tai hakkurivirtalähteellä varustettuja. Näistä ensimmäinen päästää kuuluvan hurinan (puhallin), ja voimakkaan naksahduksen jota marsu voi säikähtää juuri kriittisellä hetkellä. Nykyaikaisempi hakkurivirtalähteellä varustettu laite puolestaan ei juuri korvin kuultavaa inahdusta enempää pelottele.
Ensimmäinen kuva on kolmevuotiaasta poikamarsusta, joka on pidempään jatkuneen C-vitamiinin puutoksen seurauksena laihtunut (anorektinen). Lisäksi vatsalaukun toiminta on estynyt saaden marsun oksentamaan mitä se ei normaalisti tee (marsulla ei ole oksentamisrefleksiä). Kylkikuvassa näkyy voimakkaasti laajentunut vatsalaukku ja hengitystieinfektio. Kaksi päivää kuvan ottamisen jälkeen suoritetussa leikkauksessa kohde oli täynnä kirkasta nestettä, mutta ei toisaalta sisältänyt mitään mikä olisi suoraan selittänyt venymisen ja mahdollisen tukkeutuman.
Allekirjoittaneen muistikuvat tapauksesta ovat jo hieman hämärät, mutta ongelman ytimessä ja lopputuloksen vaikuttimina saattoivat olla virheellinen tukiruokinta (valittiin pelkkä kauralima jossa ei riittävää kuitua = muodostaa kaasua), sekä maitohappobakteereiden liiallinen annostus mikä olisi puolestaan huonontanut ennustetta laskemalla vatsan Ph:ta, aiheuttanut nestekertymän, paisumisen, marsun kuumeilun ja mahdollisen myös viimekädessä ongelmat keuhkoissa yleiskunnon heikkenemisen myötä. Tämä marsu ei herännyt leikkauksesta.
Toisessa kuvassa neljävuotiaan urosmarsun virtsakivi ja virtsaumpi (alhaalla pienempi kivi ja sedimenttiä), joka on kokonaan sulkenut virtsatien (kuvassa pienemmän kiven yhteydessä ilmeisesti poikamarsun penisluu, sillä samanlainen pitkä ja kapea viiva löytyy myös muiden poikien kuvista). Näistä kahdesta nimeomaan jälkimmäinen on vaarallinen, sillä se tarkoittaa että marsu ei voi virtsata, rakko venyy äärimmilleen, ja viimekädessä munuaiset saattavat lakata toimimasta ja marsu menehtyä verenmyrkytykseen.
Marsu operoitiin kuvan ottamisen yhteydessä, ja virtsatie saatiin avattua katetroimalla ja huuhtelulla. Lemmikki jouduttiin kuitenkin lopettamaan vain viisi päivää myöhemmin toipumisjakson epäonnistuttua. Syynä tähän oli todennäköisesti vielä tuolloin puutteellinen tietotaito tukiruokinnan ja C-vitamiinin suhteen, mutta mahdollisesti myös avausoperaation rajuuden aiheuttamat komplikaatiot (todennäköinen repeämä ja vuoto vatsaonteloon), sekä kipulääkityksen puuttuminen jatkohoidosta. Kuva on otettu ilman rauhoitusta.
Seuraavaksi vuorossa kuusivuotiaan rescue-tapauksen ja kastroidun poikamarsun sydänlihaksen laajentuma (marsulla normaali sydämen koko noin kolme kylkiluun väliä, tässä neljä), sekä keuhkojen huono tilanne (nestekertymä). Kuvaamisen yhteydessä marsusta otetussa EKG:ssa näkyi myös merkkejä epänormaalista rytmistä, mikä varmisti diagnoosiksi sydämen vajaatoiminnan.
Diagnoosin jälkeen marsuun ei kokeiltu esim. sydänlääkitystä (hoidosta ei tuolloin riittävästi tietoa) tai muita korvaavia hoitomuotoja (happitelttaa suunnittelin mutta toteutus ongelmallinen), ja hoito jatkui lähinnä toissijaisiin vaivoihin (nälkiintynyt olemus, C-vitamiinin puutos, huono karvan ja ihon kunto sekä paha sieni-infektio molemmissa korvissa) keskittyen. Hyvästä hoidosta ja positiivista näkymistä huolimatta (marsu piristyi silmin nähden) sydän petti, ja lemmikki oli vietävä lopetettavaksi 5.8.2005 vain pari kuukautta marsulaan tulonsa jälkeen. Sopivalla lääkityksessä lemmikki olisi mahdollisesti voinut elää joitakin kuukausia tai jopa vuoden pidempään.
Molemmat kuvat on otettu ilman rauhoitusta. Ensimmäisessä kuvassa näkyvissä keuhkojen ja sydämen epäselvä alue ja keuhkon huono väri (vaalea). Edelleen näkyvissä suhteellisesti normaalia suurempi sydämen osuus vaikka kuva onkin tältä osin utuinen. Se että sydän ei ole tarkkarajainen kielii myös poikkeamasta.
Toisessa kuvassa sama marsu ylhäältä, ja siinä edelleen poikkeama keuhkojen alueella (normaalit keuhkot ovat kuvissa väriltään tummat), sekä pienikokoinen vatsalaukku mikä puolestaan kertoo vaikeudesta syödä ja elää normaalia elämää hapenpuutteen vuoksi.
Kuvissa viisivuotias anorektinen poikamarsu, jolla krooninen ohutsuolen tulehdus ja sitä seurannut paikallinen kuolio. Sairausaikana jota tapauksen kohdalla kesti useita viikkoja tai jopa kuukausia ongelma vaikutti vähitellen ruokahaluun, mutta vain vähän tai ei olekaan marsun vireystilaan tai käyttäytymiseen mikä olennaisesti vaikeutti hoitotoimenpiteiden kohdistamista. Lemmikki ei mm. missään vaiheessa osoittanut olevansa kipeä, mutta loppua kohden keskittyi kaikkeen muuhun paitsi syömiseen, mikä oireena viittasi lähinnä yliaktiivisuushäiriön suuntaan. Lisäksi toissijaiset ongelmat kuten rapsuttelu ja karvan nyppiminen viittasivat ulko- tai sisäloisiin, ja joita hoidettiin turhaan Ivomec ja Axilur kuureilla. Edelleen loppuvaiheessa tukiruokintaa annettiin kuukauden verran ajoittaiseen ripuliin ilman positiivista vastetta. Marsun toipumisen kannalta ehkä tärkein, kunnon antibioottikuuri jäi kokonaan kokeilematta.
Ensimmäisessä kahden kuvan sarjassa nähtävissä nestekertymää keuhkoissa (kylkikuva) ja pienikokoinen vatsalaukku yläkuvassa, mikä kertoo ruokahalun puutteesta. Kuvat on otettu ilman rauhoitusta.
Vain pari päivää (1.11.2005) edellisen session jälkeen otetussa kuvasarjassa (tällä kertaa marsu nukutettu nielun ja vatsalaukun tähystystä varten) näkyy selkeitä muutoksia elinten mittasuhteissa. Mm. vatsalaukku näyttää painuneen merkittävästi taaksepäin, ja kudokset sen ja keuhkojen välillä ovat laajentuneet useita senttimetrejä. Tämä on seurausta haiman ja sappirakon normaalin toiminnan estymisestä, ja tässä tilassa marsua ei enää herätetty narkoosista. Lopputulos (paikallinen nekroosi ohutsuolessa heti vatsan jälkeen) varmistui seuraavana päivänä ruumiinavauksessa.
Kuvissa artikkelin kirjoittamisen hetkellä jo viisi vuotta täyttänyt poikamarsu, jonka ongelma on toistuvasti tukkoinen virtsatie ja virtsaamisvaikeudet virtsan toistuvan ja runsaan lietteenmuodostuksen vuoksi. Vaivaan ei kuitenkaan liity virtsakiviä, hoitoa vaativaa tulehdusta tai veripissaisuutta (tarkistettu useilla toisistaan riippumattomilla tahoilla ja testeillä ja viimeksi myös allekirjoittaneen sijoituksella omaan mikroskooppiin), ja marsun elon helppous tai vaikeus liittyy puhtaasti sen kykyyn ja mahdollisuuksiin tyhjentää rakkonsa normaalisti. Ongelmaan on tarvittu ja tarjottu ensiapua virtsarakon palpaatiolla, jossa sakkaisin osa virtsasta poistetaan niin että virtaus jälleen selkeytyy.
Vaivan alkuperää ja ratkaisua etsiessä Röntgenissä ja ultraäänitutkimuksissa on käyty useampaan eri otteeseen ja useammalla eri lääkärillä (4). Marsun virtsa on myös kertaalleen tutkittu Evirassa. Näillä näkymin vaivaan ei ole olemassa lääkitystä tai kirurgista hoitoa, ja sitä voi hallita ainoastaan ruokinnan keinoin jos silläkään riittävän tehokkaasti. Koska pallo on ollut ja on tätä kirjoittaessa edelleen allekirjoittaneen käsissä, ovat tapauksen tulevaisuuden näkymät heitelleet maasta taivaisiin jo puolitoista vuotta jatkuneessa episodissa. Kuitenkin jälleen ja juuri tällä hetkellä tilanne on ollut pitkästä aikaa hyvä, ja viimeisimmät edistysaskeleet ruokinnan ja omahoidon saralla ovat tuoneet marsulle sitä kauan kaivattua vakautta ja itsenäistä rakon hallintaa jo kuukauden verran siinä missä pahimmillaan ensiapua tarvittiin päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä.
Ensimmäinen kahden kuvan sarja (18.4.2006) on otettu ilman rauhoitusta, ja niissä on nähtävissä varsin normaalia poikamarsun fysiologiaa pois lukien mahdollisesti normaalia suurempi kaasuinen vatsa kipuilun ja alentuneen ruokahalun vuoksi.
Toisessa 4.5.2006 päivätyissä kolmen kuvan sarjassa edelleen tavanomaista näkymää, joskin kylkikuvissa on poikkeavaa ainakin suurikokoinen rakko, joka näyttäisi painavan mm. selkärangan loppuosaa ylöspäin. Kuvat on otettu ilman rauhoitusta.
Kuvissa kaksivuotias tyttömarsu jonka vaivana suurikokoiset virtsakivet ja virtsaumpi. Vaivaa hoidettiin ensimmäinen viikko kotona kipulääkityksellä virtsatietulehduksena, ja lääkärin käynnin ja ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen myös reilun viikon verran antibioottikuurilla (Baytril), joka auttoi (niin toivottiin) mutta ei poistanut leikkaamisen tarvetta.
5.11.2007 suoritettu leikkausoperaatio sujui odotettua paremmin (selitys alempana), ja artikkelin kirjoittamishetkellä marsu on toipunut hyvin ja kerännyt sairastelun aikana menettämänsä painon takaisin. Tulevaisuus näyttää myös niin ikään valoisalta parantuneen ruokavalion ja pissojen omatoimisen tarkkailun ja analysointimahdollisuuksien myötä (marsulan mikroskooppi).
Ensimmäinen kuva (23.10.2007) on otettu ilman rauhoitusta. Kuvassa näkyy kaksi suurikokoista virtsakiveä ja myös allekirjoittaneen marsua paikallaan pitävä käsi.
Toinen kuva on otettu narkoosissa 5.11.2007 kesken leikkauksen, kun lääkäri oli havainnut poikkeaman alkutiedoista (rakko huomattavan siisti ja normaaleissa mitoissa) vatsaonteloa avatessa. Osoittautui että marsu oli itse poistanut kivistä suuremman normaalia kautta, ja toinen oli jäänyt virtsatien loppupätkälle jumiin (näkyy kuvassa selvästi). Tilanteen ollessa tämä jäljelle jääneen poistamiseksi rakkoa ei tarvinnut avata ollenkaan, vaan kivi poistettiin paikallispuudutuksella ja nesteinjektiolla rakkoon.
Liitteenä lähikuva poistetusta pahiksesta:
Kuvissa neljävuotias tyttömarsu, jonka ongelmana ylipaino, virtsakivet ja suurikokoinen maitorauhasen kasvain joka päätettiin leikata kuvan ottamisen yhteydessä. Leikkauspäätös oli kytenyt allekirjoittaneen mielessä jo pitkään (kasvi huomattu jo noin vuosi aikaisemmin, joskin sen laadusta ei ollut aavistusta tai taustatietoja), mutta vasta marsun virtsaamisongelmat laukaisivat toimimaan ja varaamaan ajan. Alkuun allekirjoittaneen ajatuksissa oli kahden kärpäsen hoitaminen yhdellä iskulla, mutta virtsakivioperaatio jouduttiin perumaan rauhaskasvaimen poiston vuoksi (leikkausalue on sama jolloin syöpäsolut saattaisivat kulkeutua vatsaonteloon).
Marsu operoitiin vain kasvin osalta, ja jatkohoidettiin kotona toivoen että kivet suhteellisen pienikokoisina tulisivat ulos luonnollista kautta. Nyt artikkelin kirjoitushetkellä näyttäisi siltä että näin on myös käynyt. Marsun virtsan voimakas tuoksu ja peräpään kastelu loppuivat suunnilleen yhdessä yössä ja n. kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, mikä antoi perusteen lopettaa kipulääkitys ja muu jatkohoito (tukiruokinta) toistaiseksi. Tämän jälkeen marsu on elänyt aivan normaalia elämää ja kerännyt massaa. Etäpesäkkeiden esiintymismahdollisuus on kuitenkin edelleen pidettävä mielessä.
3.12.07 otetussa kuvassa näkyy yksi tai kaksi röntgentiheätä virtsakiveä. Kuva on otettu ilman rauhoitusta, ja sen tarkoituksena oli ensisijaisesti varmistaa ettei kasvain ollut tehnyt etäpesäkkeitä keuhkoihin mikä on kuulemma todennäköinen skenaario. Mikäli etäpesäkkeitä olisi löytynyt, leikkaamaan ei olisi ryhdytty.
Liitteenä kuva leikkausta edeltäneestä tilasta ja marsun pullottavasta ja kudosnesteitä vuotavasta nisästä. Kuvan vasemmassa laidassa normaali nisä:
Kuvissa vajaa kaksivuotias tyttömarsu (ikä 23kk), jonka ongelmana huonontunut ruokahalu, painon lasku, etuhampaiden leikkauslinjan vinoon kasvu, ja lopulta voimakkaasti kokoa kasvanut mätäpesäke leuassa vasemmalla.
Tapausta hoidettiin alkuun Baytril antibiootilla, mutta kun tällä ei ollut mitään vaikutusta tulehduspesäkkeen kasvuun, päädyttiin leikkaukseen. Leikkausaluetta valmistellessa kuitenkin paljastui, että tytön leukaluu oli sillä tavalla hauras, että ongelma olisi todennäköisesti vain uusiutunut. Ainoa järkevä vaihtoehto oli jättää tyttö herättämättä.
Kuvissa nähtävissä ainakin tulehdusmuutoksia ja epäsymmetriset leukalinjat.
Liitteenä kuvamateriaalia röntgeniä ja leikkausta edeltäneeltä ajalta. Ensimmäisessä kuvassa purennassa todettu poikkeavuus 7.4, ja toisessa kuvassa tulehdusalue laajimmillaan 25.4.
Päivitetty 6.1.2009