Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 9.8.2010
Marsun oikeaoppiseen kiinniottamiseen pätee yksinkertainen nyrkkisääntö. Silloin kun marsu liikkuu, pysy paikoillasi ja päinvastoin. Marsu on saaliseläin, joten sitä kiinni otettaessa tulisi aina välttää takaa-ajotilanteita. Näin lemmikki ei rinnasta hoitajaansa petoeläimeen. Sama sääntö pätee myös marsun häkistä pyydystämiseen. Kun marsu ryntää liikkeelle, kädet pysyvät paikoillaan. Älä seuraa tai ahdista eläintä nurkkaan. Ole kärsivällinen. Marsu tulee kyllä kyytiisi kun se on valmis, ja ymmärtää ettet aio antaa periksi.
Rajaa kiinniottoalue laittamalla kämmenet pystyyn levyiksi molemmin puolin marsua sitä leveämmälle, mitä rauhattomampi yksilö on kyseessä. Siirrä sitten marsun etupuolella olevaa kättä eläintä kohden, jolloin lemmikin tulisi alkaa perääntyä pyllyn takana odottavan käden suuntaan.
Mikäli marsu pyörähtää ympäri ja haluaa pois tilanteesta, on homma aloitettava alusta. Kun sitten pylly kohtaa käden, marsu pysähtyy. Tässä vaiheessa etummainen käsi nostaa etupään ilmaan, ja toinen kahmaisee pyllyn alta. Käännä marsu istuvaan asentoon ja vie rintaasi vasten. Toinen käsi tukee rintakehän tienoilta etujalkojen alta, ja toisen käden sormet tekevät istuimen jolla marsun pylly lepää. Tässä asennossa arkakin marsu pysyy yleensä hyvin kyydissä. Mikäli olet tottumaton käsittelijä ja marsu on hermostunut, tee nostoharjoituksia lattiatasossa istuen. Mikäli marsu pyristelee vapaaksi ja hyppää, se ei pääse putoamaan korkealta ja loukkaa itseään. Kuvan mukainen perusasento sopii hyvin myös marsun hoitotoimenpiteisiin silloin kun apuna on toinen käsipari. Näihin kuuluvat esimerkiksi kynsien leikkuu, terveystarkastus ja tukiruokinta.
Mikäli marsu on arka ja tottumaton käsittelyyn, laske se käsivarrellesi ja tarjoa lemmikille mahdollisuus piilottaa pää kainaloosi samalla kun silittelet ja juttelet sille rauhallisesti. Kun marsu on rauhoittunut ja on valmis kohtaamaan sinut, se vetää päänsä pois. Vaihtoehtoisesti mikäli lemmikki on todella hermostunut ja pelokas, se todennäköisesti yrittää kaivautua syvemmälle niin että kuono jo pullahtaa selän puolelta pihalle. Mikäli näin tapahtuu, korjaa asentoa ja jatka tyynnyttelyä. Kuvan mukaisessa asennossa marsulle ei voi juurikaan suorittaa hoitotoimenpiteitä, mutta se sopii erinomaisesti yhteisen luottamuksen kasvattamiseen.
Marsun käsittelyn kannalta vaarallisin vaihe tulee silloin kun lemmikkiä viedään takaisin häkkiinsä. Älä missään nimessä pidä lemmikkiä niin että se saa tilaisuuden hypätä sylistäsi ennenaikaisesti. Mikäli marsu loikkaa tai tippuu yli 30cm:n korkeudelta, se on vaarassa murtaa koipensa ja selkärankansa. Usein nenilleen kopsahtanut marsu myös katkaisee hampaansa, ja saa verta vuotavia haavoja. Vaikka tapaturmasta selvittäisiin pelkällä säikähdyksellä, marsu muistaa tapahtuneen ja saattaa muuttua vaikeaksi käsitellä.
Laske marsu alas takajalat edellä puolittain makaavassa asennossa selkä käsivarteesi nojaten. Kun tassut ottavat kiinni alustaan, pyöräytä lemmikki jaloilleen. Vaihtoehtoisesti laske marsu alas suoraan ylempänä esitetystä syliotteesta takapuoli edellä. Tukikäsi vedetään pois vatsan alta siinä vaiheessa kun takajalat ovat kiinni alustassa.
Tottumattoman hoitajan ja marsun käsittelyä helpottaa huomattavasti kun mukana on avustaja ja ylimääräinen käsipari. Tällöin toinen pitää marsua sopivassa asennossa, ja toinen suorittaa tarvittavat toimenpiteet. Voit kuitenkin suorittaa kaiken myös yksin, joskin pientä akrobatiaa ja luottamusta tarvitaan silloin kumpaisenkin osalta.
Marsu on kaikkein haavoittuvaisin silloin kun se käännetään vatsa ylöspäin. Tämä ei ole lemmikille luonnollinen asento, joten se vaatii totuttelua ja kärsivällisyyttä. Aina marsun ollessa ylösalaisin sille pitäisi antaa jonkinlainen tuki, ja tähän tarkoitukseen sopii toisen etutassun tai kainalon alle sijoitettu sormi. Muussa tapauksessa marsu voi joutua paniikkiin, ja yrittää pyörähtää ympäri tassujen viuhtoessa villisti ilmaa.
Asetu istumaan tuolille tai sängyn laidalle, ja aseta marsu selin jalkojesi väliin. Voit myös istua lattialla. Käytä alustana pyyhettä tai tyynyä. Ylemmän kuvan mukaisessa asennossa marsun vatsapuolen iho, taipeet ja hampaat on helppo tarkastaa. Myös kynnenleikkuu onnistuu joskin ehkä paremmin juuri toisin päin eli marsun pääpuoli sylissä. Variaatio tästä asennosta mahdollistaa myös marsun tukiruokinnan. Polvistu maahan ja nosta marsu pystyyn selkä reisiä vasten puolittain istuvassa asennossa yhden käden tukiessa ja pitäessä lemmikkiä pystyssä, ja toisen käyttäessä ruiskua. Tämä konsti on toimiva silloin kun syötettävä määrä on vain yksi ruiskullinen. Marsun voi käsitellä nopeasti ja päästää saman tien takaisin puuhiinsa.
Suurempia määriä syötettäessä marsun tukiruokinta yksin onnistuu helpoiten pöydän ääressä. Marsu laitetaan istuvaan asentoon pöydän reunalle siten että sen selkä lepää hoitajan rintaa vasten. Tällä tavalla yksi käsi jää kokonaan vapaaksi ruiskun käyttöön. Marsua tukevan käden peukalolla ja etusormella voi myös ohjata lemmikin päätä, mikäli tämä ei ole vastaanottavaista sorttia.
Säännöllinen terveystarkastus on hyvä tapa ennakoida ja ehkäistä marsun terveydentilassa tapahtuvia muutoksia ennen kuin ne kasvavat haitaksi ja vaivaksi. Samalla lemmikki tottuu siihen että sitä käsitellään, eikä vieroksu toimenpiteitä kun ne ovat tarpeen esimerkiksi eläinlääkärin vastaanotolla. Edelleen marsun anatomia tulee hoitajalleen tutuksi, ja mahdolliset poikkeavuudet on helpompi huomata. Yksinkertainen terveystarkastus ja hoitotoimet vievät aikaa viidestä kymmeneen minuuttia per marsu, ja kattavat kaikki tärkeät asiat ja kohteet. Hommaan tarvitaan korkealaitainen muoviastia, keittiövaaka, muistiinpanovihko, hyvä valonlähde ja marsu. Siinä kaikki. Tarkastus suoritetaan esimerkiksi kerran viikossa ja tiettyyn aikaan päivästä, jolloin ruokinta-ajat eivät pääse vaikuttamaan tuloksiin.
Aseta marsu vaakalle ja merkitse tulos vihkoon. Vertaa edellisen viikon lukemaan, ja tee johtopäätökset sen mukaisesti. Täysikasvuisen marsun paino voi heittää viikossa 50g puoleen tai toiseen, mutta 100g ylitse tai alitse on yleensä merkki ongelmasta johon pitää puuttua. Tämä siis ellei muutoksen syy ole valmiiksi tiedossa ja tulos odotettu. Mikäli paino tippuu hiljalleen, marsu ei välttämättä näytä mitenkään poikkeavalta vielä ensimmäisellä tai toisellakaan viikolla. Vaaka ei kuitenkaan valehtele, ja kertoo että lemmikkiä pitäisi vähintäänkin tarkkailla, ja mahdollisesti aloittaa myös ennaltaehkäisevät toimenpiteet ennen kuin tilanne kääntyy uhkaavaksi. Marsu on saaliseläin ja se pyrkii salaamaan heikkoutensa mahdollisimman pitkään. Vaaka on siksi erinomainen apuväline kertomaan ja ennakoimaan lemmikin yleiskunnossa tapahtuvia muutoksia.
Erilaiset silmävammat, muutokset ja sairaudet ovat marsuilla melko tavallisia. Pois lukien selkeät tulehdukset jotka yleensä hoidetaan tipoilla, ne kuitenkaan harvoin ovat lemmikille vaaraksi, eivätkä haittaa menoa tai olemista millään tavalla. Esimerkiksi syntymässään tai myöhemmällä iällään sokeutunut marsu ei välttämättä eroa käytöksen perusteella näkevistä lajitovereistaan.
Tarkasta marsun silmät ja etsi merkkejä vuodosta ja tulehduksista. Kurkkaa myös luomen alle. Tee huomioita kaikesta poikkeavasta, ja vertaa marsun silmiä toisiinsa. Kaksi samanlaista silmää on yleensä hyvä asia, kun taas poikkeama toisessa kertoo ongelmista. Marsun silmästä voi aika-ajoin tulla valkoista maitomaista eritettä. Tämä on normaalia ja liittyy silmän puhtaanapitoon. Sen sijaan kirkas tai kellertävä erite kertoo ongelmasta. Normaalia runsaampi vuoto näkyy silmän alapuolella poskikarvoilla, jotka ovat kosteat, tahmaiset tai kokkareiset. Mikäli ongelmaa esiintyy vain toisessa silmässä, kyseessä voi olla tapaturman kuten silmään pistäneen heinän tai toisen marsun puraisun aiheuttama tulehdus ja ärsytys. Mikäli vuoto on molemminpuolinen, kertoo se viruksen tai bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta, huonolaatuisesta huoneilmasta tai muista terveyden ongelmista. Esimerkiksi liikakasvu poskihampaiden juurissa voi aiheuttaa painetta kyynelkanaviin saaden ne vuotamaan.
Terveen marsun korvan pohja on hieman kostea tai kuivahko, ja pohjalle mistä varsinainen korvakäytävä alkaa on esteetön näkymä. Marsut eivät yleensä tarvitse säännöllistä korvien puhdistamista, eivätkä korvasairaudet ole kovin yleisiä pois lukien sienitartunnat, jotka voivat hoitamattomina levitä iholta korvan sisälle ja korvakäytävään.
Nosta korvanlehteä niin että näet kunnolla korvan pohjalle. Käytä tarvittaessa apuna taskulamppua. Nuuhkaise korvan sisältöä. Ummehtunut haju kertoo sieni-infektiosta. Etsi merkkejä irtonaisista peitteistä, töhnästä, hilseen tapaisesta ja yleensä kaikesta ylimääräisestä. Vertaa korvia keskenään. Mikäli marsu pitää päätänsä vinossa, sillä voi olla korvakipuja. Marsu pitää kipeää korvaa toista alempana. Pidempään jatkuneena kierokaulaisuus, tasapaino-ongelmat tai kehän kiertäminen voivat olla merkki sisäkorvan tulehduksesta (tarvitsee käytännössä antibioottikuurin), mutta mahdollinen sieni-infektio tulisi helposti hoidettavana vaihtoehtona sulkea ensiksi pois.
Terveen marsun sieraimet ovat kuivat ja siistit ja hengitys pinnallista tuskin havaittavaa tuhinaa. Kaikki lemmikin ilmateissä ja hengitysliikkeissä tapahtuvat muutokset ja ihmetyksen aiheet on syytä ottaa vakavasti. Mahdollinen C-vitamiinin puutos, huono sisäilma ja veto altistavat hengitysteiden sairauksille. Marsun keuhkot ovat sen kokoon nähden pienet, joten hengitysteiden tulehdukseen sairastunut marsu on vaarassa kuolla tukehtumalla.
Kuuntele marsun hengitystä ja käytä nenääsi. Mikäli hengitys vinkuu tai tuhisee, marsulla on sierainvuotoa ja karvoissa sierainten ympärillä kuivuneita kokkareita, kyse voi olla liian kuivasta tai pölyisestä huoneilmasta. Kyse voi olla myös vilustumisen oireista, tulehduksesta, tai vakavammasta. Mikäli marsun hengitys haisee imelältä, ja tilaan liittyy apaattisuutta ja ruokahaluttomuutta, marsulla voi olla paastosta johtuva vaarallinen ketoositila joka vaatii välittömiä hoitotoimenpiteitä. Mikäli hengitys rohisee ja marsun kyljet liikkuvat normaalia taajempaan ikäänkuin aaltoina, marsulla voi olla hengitystietulehdus ja nestettä keuhkoissa. Mikäli havaitset mitä tahansa poikkeavaa marsun kuonossa, hengitysäänissä tai liikkeissä, nosta lemmikin selkä tai kylki korvaasi vasten ja kuuntele. Harjaantunut korva erottaa millaiset keuhkoäänet ovat normaalit, ja osaa myös paikallistaa kuuluuko ylimääräinen ääni ylähengitysteissä (ei yleensä vakavaa) vai keuhkoissa (poikkeuksetta vakavaa).
Terveen marsun suu on siisti ja talttamaiset etuhampaat valkoiset, terävät ja katkaisupinnat suorat ja vaakatasossa. Yläetuhampaiden normaali mitta ikenestä hampaan kärkeen on noin puolet alaetuhampaiden vastaavasta katselukulmasta riippuen. Marsun kaikki hampaat kasvavat läpi sen elämän, ja täysikasvuisilla etuhampaat jopa useita millimetrejä viikossa. Satunnaisesti katkennut tai katkaistu hammas kasvaa takaisin entiseen mittaansa hämmästyttävän nopeasti. Jotta hampaat kuluisivat terveellisellä tavalla, suurin osa marsun syömästä ravinnosta tulisi koostua runsaasti leikkaamis- ja hienontamistyötä vaativasta pitkäkortisesta heinästä.
Erilaiset suu ja hammasongelmat ovat marsuilla varsin tavallisia, ja johtuvat suurimmaksi osaksi virheellisestä ruokinnasta. Perinnölliset hammassairaudet ovat harvinaisia, ja lemmikin elinkaari silloin väistämättä lyhyt. Tällaisen yksilön hampaat eivät ole linjassa ja normaalia kulumaa ei tapahdu. Marsun on jatkuvasti vaikeampi syödä, ja se kuihtuu vähitellen pois.
Kurkkaa marsun suuhun vetämällä vähitellen suupielistä peukalo-etusormiotteella. Toimenpiteeseen tottumaton marsu voi peruuttaa ja yrittää rimpuilla irti otteesta. Ole kärsivällinen. Marsu ei pure ja antaa kyllä kurkistaa suuhunsa kun annat sille riittävästi aikaa.
Aloita mahdollisimman hennolla otteella nenän päältä ja suupielistä, ja vedä vähitellen poskipusseja peukalon päillä taaksepäin kunnes näet marsun kielen ja etuhampaat koko matkalta ikeniin saakka. Kiinnitä huomiota epätasaiseen katkaisupintaan, hammapiikkeihin, haavaumiin ja rohtumiin. Mikäli havaitset ongelman, tarkasta vastaavatko hampaat ikeneen tai poskiin suun ollessa kiinni, ja onko suussa haavoja alueella johon hampaan kärki pysähtyy. Tarkasta myös lemmikin huulet. Rohtumat tai ruvet voivat olla merkkejä liiallisen tuoreravinnon ja kirpeiden sitrushedelmien nauttimisesta. Myös juoma-automaatista aiheutuvan nikkeliallergian aikaansaama huulirupi on marsulla mahdollinen joskin harvinainen vaiva.
Ota lopuksi maistuva heinänkorsi, ja anna marsun syödä mikäli se ei ole kipsissä. Seuraa leukojen ja poskihampaiden liikkeitä ja ääniä. Jo pari viikkoa huonosti syövä marsu muuttuu syömisääniltään selvästi karkeampaan ja äänekkäämpään suuntaan, koska poskihampaat ovat kasvaneet pidemmiksi.
Terveen marsun iho on lähes hilseetön, karva kiiltävä ja helposti laskostuva. Karvapeite on tasainen ympäri marsun, eikä iholla ole rupia, punoitusta tai kovettumia. Eriasteiset iho-ongelmat ja ulkoloiset ovat tavallisia varsinkin lemmikkiliikkeiden kauppamarsuilla. Ongelmat voivat olla seurausta virheellisestä ruokinnasta, epähygieenisistä oloista, kuljetuksen ja asutuksen aiheuttamasta stressistä ja C-vitamiinin puutoksesta. Nyrkkisääntönä juuri perheeseen tullut marsu kannattaa varmuudeksi käsitellä ulkoloisia vastaan, ellei alkuperä ole tunnettu ja entinen koti varmasti syöpäläisistä vapaa.
Tarkasta marsun karva ja iho hyvässä valossa. Aloita selkäpuolelta selkärangan päältä, ja etene pyllystä niskaa kohden kuljettamalla sormea hitaasti vastakarvaan. Etsi merkkejä hilseestä, rasvaisesta ja kiillottomasta karvasta, sekä loisista joista ainakin osa erottuu paljaalla silmällä. Mikäli löydät hilsettä (todennäköistä jossain määrin), vertaile tulosta aikaisimpiin kertoihin ja toisiin marsuihin. Käytä tarvittaessa apuna suurennuslasia. Tarkasta myös rapsuttelevan marsun vatsapuoli kääntämällä lemmikki ympäri pyyhkeen päällä. Etsi merkkejä punoittavasta ihosta ja harventuneesta karvapeitteestä vatsan, nisien ja sukupuolielinten tienoilla, rintakehällä, taipeissa ja kainaloissa. Tarkasta marsun peräpää, ja etsi merkkejä pissan ja ulosteen polttamasta ihosta.
Lopuksi tarkasta marsun häntä- eli rasvarauhanen. Etsi merkkejä yhteen liimaantuneista karvoista ja mustista paakkumaisista rasvamöykyistä ihossa häntäluun kohdalla.
Terveystarkastuksen päätteeksi syynätään marsun tassut ja anturat. Terveet tassut eivät punoita tai näytä turvonneilta. Turvotus, haavaumat ja ruvet varsinkin etutassujen anturoissa ovat merkkejä epähygieenisistä oloista, marsun ylipainosta tai ongelmista verenkierrossa (sydämen vajaatoiminta). Viimeinen vaihtoehto on mahdollinen, mikäli tilanne on sama molemmin puolin ja tilaan liittyy silmävuotoa, väsyneisyyttä ja hengitysliikkeiden voimistumista.
Marsun kynnet ja känsät pitäisi hoitaa vähintään kerran kahdessa tai kolmessa viikossa niin etteivät ne tarpeettomasti vaikeuta lemmikin kävelyä, kierrä varpaita mutkalle, tai tartu vahingossa kiinni jaloittelualustaan aiheuttaen verta vuotavia haavoja. Känsät ovat kovaksi kuivunutta nahkaa, ja voivat erehdyttävästi muistuttaa liikavarvasta. Juuri tällaisia kasvuja esiintyy varsinkin etutassujen anturoissa, joilla yli puolet eläimen painosta jatkuvasti lepää.
Päästä marsu hetkeksi jaloittelemaan ja katso miten se liikkuu. Mikäli havaitset käynnissä epätasaisuutta, hyppimistä tai ontumista, tarkasta marsun jalkojen nivelet ja anturat tunnustelemalla.
Kotioloissa marsun silmien hoitaminen liittyy etupäässä niiden puhdistamiseen. Heinästä ja kuivikemateriaalista kulkeutunut roska tai karva voi jäädä silmään saaden sen vuotamaan ja marsun siristämään silmäänsä. Tällainen ongelma kannattaa hoitaa pois saman tien, ja konsti siihen on yksinkertainen. Marsun silmään kaadetaan tai ajetaan pienellä paineella vettä niin että roska kelluu tai sinkoututuu pois. Hommaan käy apteekissa myytävä silmien huuhteluun tarkoitettu neste, tai steriili infuusioneste eli suolaliuos joka ei kirvele. Mikäli silmässä ei ole tulehdusta tai punoitusta, käy korvikkeena myös tavallinen kraanavesi.
Mikäli kyseessä on roska silmän pinnalla, aseta marsu alustalle tai astiaan jossa se pysyy paikoillaan. Täytä 1ml ruisku vedellä, ja aseta pään myötäisesti silmän etu- tai takapuolelle. Tähtää osittain kohteen ohitse siten että vesi ei osu kohtisuoraan silmään, vaan ainoastaan hipaisee ja kimpoaa siitä. Ruiskauta reilusti ja roskan pitäisi lentää tiehensä. Poista ylimääräinen vesi imeyttämällä se paperiin silmän ollessa kiinni.
Ehkä yleisin marsun silmän vammauttaja ja syntipukki sarveiskalvon tulehdukselle on heinän piston aiheuttama. Toinen yhtä todennäköinen mutta odottamaton tapaturma on toisen marsun puraisu riitatilanteessa. Ongelma saattaa parantua itsekseen omistajan tietämättä, tai siitä kehittyy sarveiskalvon tulehdus jolloin silmä on hoidettava terveeksi antibioottia sisältävillä tipoilla.
Kuvan silmä kuuluu marsulan Viiru-tytölle, ja kyseessä on heinän raapaisun aiheuttama vamma (silmän poikki vaakatasossa kulkeva vaalea viiva) noin kaksi vuorokautta tapahtuneen jälkeen. Tämä ongelma parani itsekseen kolmessa päivässä, eikä toimenpiteitä sillä kertaa tarvittu.
Sarveiskalvon tulehdus voi aiheutua roskasta silmässä, heinän pökkäisystä tai toisen marsun puraisusta. Joskus silmän pintakerroksessa voi olla näkyvä painauma tai palkeenkieli (oheisessa kuvassa silmän yläosassa selvä painauma), jonka väliin pöpöjen on helppo tarttua. Mikäli tulehduksen syy ei ole selkeästi näkyvissä, se voi paljastua eläinlääkärin vastaanotolla kun silmään laitetaan väriainetta.
Tyypillinen sarveiskalvon tulehdus muuttaa koko silmän lyhyessä ajassa sameaksi, ja silmän linssissä näyttäisi olevan sininen tai harmaa kajo ja kalvo. Tila muistuttaa kaihia ja marsu näyttäisi yllättäen sokeutuneen. Marsulassa kyseinen vaiva on tullut vastaan mm. vastasyntyneellä pienokaisella, jonka silmä oli päässyt tulehtumaan luultavimmin synnytyksen yhteydessä silmään joutuneesta liasta. Marsulan edesmennyt Tiku-tyttö kärsi aikoinaan samasta vaivasta toisen marsun puraistessa silmästä (vaurio löydettiin tutkimuksissa väriaineen avulla). Loppukesästä 2010 marsulan Sissi-mummon silmästä löytyi pieni heinän tähkä, joka oli majaillut kohteessa tuntemattoman ajan aiheuttaen oireet. Antibioottiset silmätipat poistavat tulehduksen yleensä muutamassa päivässä. Yksi marsuille sopiva tuote on Fucithalmic vet 1 %, 1 tippa silmään 2-4 kertaa päivässä 7-10 päivän ajan.
Fatty-eyen tunnusomaisin merkki on marsun silmän alaluomen alta pullottava kellertävä tai harmaa rasvakudos. Riskiryhmään kuuluvat jo täyteen ikään ja kokoon ehtineet 2+ vuotiaat marsut, joilla on selkeä ylipaino-ongelma. Lisäksi on mahdollista että Fatty-eye on jonkin verran herkempi puhkeamaan lyhytkuonoisilla marsuilla. On myös näyttöä että Fatty-eyen puhkeaminen kulkee geeneissä, joten tällaista yksilöä ei pidä käyttää marsulan katraan lisäämistarkoituksiin. Joissakin yhteyksissä vaiva on myös liitetty ongelmiin verenkierrossa ja sydämessä, mutta ainakin meidän tapauksessa tuo yhteys on toistaiseksi epäselvä. Vaikka ongelma näyttääkin vakavalta, siitä ei ole marsulle haittaa eikä silmää pidä tarpeettomasti pyyhkiä tai hoitaa. Mikäli marsulla on ylipainoa, voi vähärasvainen ruokavalio auttaa asiaa. Yleensä haitta vaikkakin vain kosmeettinen on kuitenkin pysyvää mallia. Marsulan Sissi-tytöllä on Fatty-eye molemmissa silmissä.
Fatty-eye:a ei tule sekoittaa Cherry-eyeen joka on vastaavanlainen vaiva, mutta alaluomen alta pullottava kudos on pieni, punertava, "lihaisa" ja sijaitsee silmän etukulmassa. Kyseessä voi olla kyynelrauhasen tulehdus ja esiintyöntymä, joka on hoidettavissa silmätipoilla.
Kuvan vaiva kuuluu marsulan Wagner-pojalle. Valkeat epäsäännölliset alueet silmän reunoilla ovat rustokudosta, ja näiltä osin silmän normaali rakenne on tuhoutunut. Vaivan englanninkielinen nimi on "Osseous metaplasia of the mesectodermal trabecular meshwork", ja siitä löytyy jonkin verran juttua mm. Guinea Lynx:n foorumilta. Lukemani mukaan haitta on pysyvä, eikä sen korjaamiseksi ole paljoa tehtävissä. Toisaalta marsu ei näytä kärsivän ongelmastaan, mikä puoltaa pelkkää rauhassa tarkkailua. Meillä ensihavainnon jälkeen tilanne on myös pysynyt pitkään ilmeisen muuttumattomana.
Marsulan palautesivulla Sanna Elfving, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja silmäeläinlääkäri antoi 6.2.2008 alkaneessa kirjeenvaihdossaan runsaasti arvokasta tietoa mistä tässä sairaudessa on kyse. Sannan mukaan kasvaessaan rustokudos estää vähitellen silmän normaalin nestekierron, ja lopputuloksena voi olla silmän tuhoutuminen (silmän paine nousee ja ilmeisesti silmään kehittyy Glaukooma eli silmänpainetauti). Vaivan alkuperästä Sanna puolestaan kommentoi, että ongelma liittyisi mahdollisesti marsun C-vitamiiniaineenvaihduntaan, sillä tällaisia etukammion muutoksia tavataan vain marsuilla. Vaikka syntymekanismia ei vielä täysin tunneta, epäiltyjen listalla on mahdollinen pidempiaikainen C-vitamiinin yliannostus. Tämä seikka tuntuisi meidän Wagnerin kohdalla varsin käyvältä selitykseltä. Nimittäin liittyen pojan ongelmiin virtsateissä, kaveri on nauttinut normaalia suuremman annoksen C-vitamiinia yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan yleiskuntonsa ylläpitämiseksi. Edelleen marsulan piskuisella Pikku-Myyllä on molemmissa silmissään ympäri ulottuvat rustovyöhykkeet, glaukooman merkkejä ja kaihi.
http://www.guinealynx.info/forums/viewtopic.php?p=835215&highlight=osseous#835215
Marsulla kuten muillakin eläimillä ja ihmisillä kaihi liittyy silmän linssin läpinäkyvyyden heikkenemiseen. Marsuissa ilmiö lienee melko tavallinen, ja ehkä jopa suhteessa yleisempi kuin ns. kehittyneemmillä lajeilla. Marsun silmät ovat voimakkaasti ulkonevat, alttiina vaurioille, ja toisaalta eläin ei tukeudu näköaistiinsa samalla tavoin kuin syvyysnäköä tarvitsevat nisäkkäät. Tästä syystä marsujen silmien voisi katsoa olevan vähemmän kehittyneet, ja keskimääräistä alttiimmat näkökykyä muuttaville sairauksille ja ongelmille.
Viitaten silmän kaihisairauteen mitä ilmeisimmin perinnöllinen altistus on iskenyt marsulan tuoreimpaan tulokkaaseen Raili-tyttöön noin yhdeksän kuukauden iässä. Sairauden kehittymiseen liittyi silmän hopeinen kajo, ikään kuin marsulla olisi ollut valoa heijastava piilolinssi. Tämän ilmiön huomasin ensi kertaa kuukauden tai kaksi ennen oheisen kuvan ottohetkeä. Lähemmässä tarkastelussa paljastui, että silmän linssi (sijaitsee heti värikalvon ja iiriksen takana) on muuttanut koostumustaan, ja on täynnä pieniä valoa heijastavia kiteitä. Samalla selvisi että silmä on normaalia arempi valolle, ja että pupilli reagoi edelleen silmään kohdistettuun valoon. Marsu siis aistii edelleen valon ja varjon, ja tulee toimeen vaivansa kanssa suhteellisen normaalisti.
Myöhemmät havainnot silmästä kertovat, että vaivan kehitys on toistaiseksi pysähdyksissä. Toisinaan kiteinen massa näyttäisi myös hivenen raskaampana painuvan linssin pohjalle, ja silmä näyttäisi hieman tummemmalta ja läpinäkyvämmältä yläosastaan. Aika näyttää mitä tälle tapaukselle on käypä, mutta näkökyvyn täydellistä palautumista on tuskin luvassa.
Perinnöllisten syiden lisäksi eräs mahdollinen vaihtoehto harmaakaihille on diabetes. Mikäli tästä on merkkejä (runsas juominen, pissaaminen, yleinen väsyneisyys) marsu kannattaa tutkituttaa ja ruokavalion muutosta suunnitella. Ainakin kakkostyyppi on hoidettavissa oleva ongelma, ja sen ennuste yleensä marsuilla hyvä.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ilmiönä marsulan Pikku-Myyn elämän ehtoopuolta haittaa molempien silmien ympäri valkoisena nauhana ulottuva rustoittuma ja tästä seurannut silmänpainetauti, joka on tuhonnut silmän rakenteet. Myrtsi-mamma ei reagoi edes valoon, joten verkkokalvotkin lienevät menneet, ja marsu elää täydellisessä pimeydessä. Käytökseensä sairaudella on ollut huomattava vaikutus, sillä Pikku-Myy ei enää uskalla poistua häkistä itsekseen, ja jaloittelualueelle laitettunakin eksyy helposti. Näön menetettyään tytöstä on tullut entistä arempi, ja käytännössä se rentoutuu vain tuttujen ikätyttöjen (Sissi, Emma) rauhallisessa seurassa ja välittömässä läheisyydessä.
Diseases of Domestic Guinea Pigs: Cataracts
Marsun korvat eivät tarvitse säännöllistä puhdistamista. Puhdista mikäli ne ovat likaiset ja töhnäiset. Käytä puhdistukseen koiran korvavettä ja pumpulityynyä. Älä käytä vanupuikkoja, sillä marsun korva saattaa vahingoittua puikon tökätessä lemmikin ravistaessa päätään. Pudota korvavettä tippa tai pari myös korvan pohjalle. Käsittelyn jälkeen marsu ravistelee päätänsä, ja ylimäärä tulee omia aikojaan ulos. Samalla peitteet ja mahdollinen sieni lähtevät liikkeelle. Mikäli kyseessä on selkeä sieniepäily, kannattaa hoitoon valita Mikonatsolipohjainen Canofite Vet korvatippa.
Marsulan parikymmenvuotisen historian aikana havaitut ja hoidetut korvasairaudet voidaan laskea yhden käden sormin, mikä tekee niistä harvinaisia. Pysty- ja luppakorvaisten marsujen korvaongelmien määrissä ei ole ollut havaittavaa eroa. Korvan ja sisäkorvan tulehduksia joiden tunnusmerkkejä ovat tasapainohäiriöt ja pään vinossa pitäminen, on ollut kaksi tapausta parin vuosikymmenen aikana. Näissäkin kyseessä on voinut olla sienitartunnan aiheuttama korvakipu, joka hoidettiin varmuuden vuoksi yhdistelmähoidolla (ab-kuuri + korvatipat) Augustin ja Lenni-Kallen tapauksissa.
Havaintojeni mukaan marsun korvakivun ongelman ydin on usein puutteellisen ruokinnan ja C-vitamiinin puutoksen aiheuttama iho-ongelma ja sienitartunta, joka hoitamattomana leviää sisälle korvaan. Tällaisia tapauksia näkee toisinaan mm. lemmikkiliikkeiden kauppamarsuilla, joilla on eri puolella ihoa ja korvanlehdissä valkoisia ja hilsehtiviä karvattomia alueita. Korvanlehdessä majaillessaan sieni tekee korvan kuivaksi ja kovaksi, ja levitessään sisälle korvanlehteen ja korvakäytävään aiheuttaa marsulle kipua.
Joskus sienitartunta voi olla itsepäistä sorttia, ja marsun korvat vaativat perusteellisen puhdistuksen. Marsulan Lenni-Kallen korvat olivat sen meille tullessa todella huonossa kunnossa. Hoito aloitettiin normaaliin tapaan Canofite Vet:lla, ja sitä jatkettiin ylemmän kuvan korvavedella. Sieni tuli kuitenkin nopeasti takaisin, ja vaati palaamista alkuperäisen rohdon käyttöön. Marsun korvalehdet olivat kauttaaltaan tahmaisen sienikerroksen peitossa, ja lisää peitteitä löytyi myös silmiä ympäröivältä alueelta. Ongelmasta päästiin lopullisesti eroon hankaamalla korvalehdet puhtaaksi Canofiteen kostutetuilla vanutyynyillä, ja laittamalla tippoja korvaan useamman kerran päivässä päivässä siten, että korvan pohja oli käytännössä jatkuvasti nesteen peitossa.
Hengitystieongelmia ennaltaehkäistessä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia marsun C-vitamiinin tarpeesta, ja toteuttaa jakelu luotettavalla tavalla. C-vitamiini vaikuttaa suoraan lemmikin yleiskuntoon ja kykyyn vastustaa sairauksia, joten se on keinoista tehokkain ja vaikutukseltaan monipuolisin. Lisäksi marsulaa rakentaessa ja järjestystä muuttaessa lemmikkien nukkuma-alueet pitäisi eristää talvisin alta tulevan kylmän varalta. Tätä tehtävää varten muistitoiminnolla varustettu digitaalilämpömittari on mainio apu. Langan päässä oleva anturi pohjalaatikossa, sen alla tai vieressä marsujen tasolla valvomassa yön yli, ja mittari kertoo totuuden (yön alin lämpötila, onko olennaisesti alempi kuin lämpötila katselukorkeudelta luettuna? = vetoa). Pika-apuna marsut voi korjata pois vedon tieltä nostamalla häkki vähintään puolen metrin korkeudelle lattiatasosta ja pois ikkunoiden ja oviaukkojen läheisyydestä. Häkin osittainen peittäminen, tai lämpölampun järjestäminen nasujen käyttöön ovat nekin hyväksi havaittuja konsteja.
Pienikin veto voi aiheuttaa marsussa nuhaisuutta tai satunnaisia rohinoita, mutta vastaavia ongelmia voi aiheuttaa myös riittämätön ilmanvaihto, heinäpölyn, homeen, tupakansavun tai pissojen ammoniakkihöyryjen kertyminen huoneilmaan. Mitä isompi on marsulan pääluku, sitä enemmän on mietittävä koneellisen ilmanvaihdon mahdollisuutta. Pöytäpuhallin vähintään kaksi metriä marsujen oleskelualueelta vaihtaa tehokkaasti ilmaa huoneen sisällä. Riippuen olosuhteista ja satunnaisesti oireilevan yksilön altistuksesta pienikin muutos voi katkaista kierteen.
Eräs eläinlääkäri on sanonut että marsun keuhkot toimivat optimaalisesti +18 asteessa. Tässä on perää sillä vaikka marsut voivat hyvin aina +25 asteeseen asti, ne ovat aktiivisempia ja syövät paremmin hivenen viileässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kylmää (alle +10) tai vetoa (kylmän ilman virtaus marsujen asumusten yli tai alitse). Ilman kosteuden tulisi myös pysyä alle 50 prosentin tason, jotta pissat kuivikkeissa kuivuisivat mahdollisimman nopeasti, eivätkä toimisi bakteereiden ja homeen kasvualustana.
Marsun hengitysteiden ongelmia hoidettaessa asialla on yleensä kiire. Hengitysteiden tulehdukset ovat marsulle poikkeuksetta kuolemaksi, joten ongelman havaitsemisesta hoitotoimenpiteiden aloittamiseen ei saisi mennä aikaa vuorokautta enempää. Omat hoksottimet ovat myös tarpeen häkissään niiskuttavan tai rohisevan lemmikin ongelman ratkaisemiseksi. Vaivan alkuperä tulisi selvittää, sillä se saattaa vaikuttaa tarvittaviin hoitotoimenpiteisiin ja ennusteeseen. Kysy siis itseltäsi:
Kysymykset ovat numerojärjestyksessä suunnilleen vakavuusasteen mukaan. Mitä enemmän ja ylempänä vastauksesi on kyllä tai en tiedä, kannattaa lemmikki kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle varmuuden vuoksi. Riippuen sitten onko kyse nuhasta tai vakavammasta, ongelman ensihoitoon valitaan joko hieman suurempi C-vitamiinin annostelu, mahdollinen tukiruokinta, antibioottikuuri, tai oireiden ollessa lievät ja satunnaiset ratkaisua haetaan olosuhteita muuttamalla, laadukkaampaan ravintoon panostamalla, tai hengitysilman puhtauteen huomiota kiinnittämällä. Mikäli lemmikillä on jo ikää ja sillä on toistuvia hengitystietulehduksia, on syytä tutkia myös sydämen kunto. Yli kuusivuotias jo parhaista päivistään selkeästi luisevaksi käynyt yksilö kuuluu automaattisesti sydänpotilaiden riskiryhmään, mutta voi sopivalla lääkityksellä reipastua ja alkaa jälleen keräämään massaa.
Marsulan kaksi kuolemaan johtanutta hengitystietulehdusta liittyivät molemmat entisen vuokrakaksion vuotaviin ulkoseiniin. Kevättalvella lattialistan ja seinän välistä puhaltanut ulkoilma vilustutti marsut Tikun ja Augustin. Jälkimmäinen parani antibioottikuurilla vain menehtyäkseen muutamaa vuotta myöhemmin samaan vaivaan. Marsulan Lenni-Kallen ja Nellin päivät ovat puolestaan päättyneet sydänlihaksen rappeutumisen seurauksena yli kuuden vuoden iässä kumpaisellakin. Lennillä vaivaan liittyi jatkuva rohiseva hengitys ja luiseva olemus. Nelli puolestaan oireili ainoastaan epänormaaleilla hengitysliikkeillä, hienoisella laihtumisella ja yleisellä väsyneisyydellä.
Mikäli marsun etuhampaat näyttävät vaativan jatkuvaa trimmaamista, niiden pituuden suhteissa tai katkaisupinnassa on toivomisen varaa, kannattaa kokeilla muuttaa ruokavaliota karkeampaan suuntaan. Ehkä marsu ei saa riittävästi pitkäkortista heinää, ja se täyttää vatsansa helposti energiapitoisilla tuoreilla jolloin hampaiden käyttö jää liian vähälle. Panostamalla laadukkaaseen pitkäkortiseen heinään ja vähentämällä tuoreiden (joissakin tapauksissa myös rehun määrää), monet hammasongelmat on mahdollista ehkäistä jo etukäteen. Murmelin marsulassa etuhampaiden epämuodostumat, katkeamiset ja hammaspiikit olivat arkipäivää vuosituhannen vaiheessa. Syntipukiksi osoittautui riittämätön C-vitamiinin saanti ja liian tuorepainotteinen ruokavalio. Näiden asioiden korjaannuttua hampaiden operointeja ei ole tarvittu.
Huonosti syövän marsun ensihoidoksi kotona ja myös eläinlääkärin vastaanotolla valitaan turhan usein ja yksipuolisesti etuhampaiden lyhentäminen. Syyt marsun syömättömyyteen voivat olla mitä moninaisimmat, mutta harvemmin syntipukki löytyy juuri hampaista. Pahennus voi olla seurausta myös pidempään jatkuneista epäterveellisistä elämäntavoista, tai sairaudesta johon liittyy kipuja. Ongelmaan ratkaisua etsiessä asiaa pitäisi siksi tarkastella myös suun ulkopuolella.
Nyrkkisääntönä marsun etuhampaita ei tule trimmata, mikäli suu sulkeutuu normaalisti ja hammas tai sen osa ei ota kiinni ikeneen tai suun limakalvoon aiheuttaen haavan. Etuhampaiden katkaisuhoidolla ei yleensä saavuteta muuta kuin kipeä suu ja entisestään vaikeutunut syöminen ainakin parin ensimmäisen päivän ajaksi. Etuhampaiden trimmaamishoito on perusteltua vain siinä tapauksessa, että hampaan vastakappale puuttuu, hammas on irronnut kokonaan, tai hampaat ovat vinossa toisiinsa nähden niin ettei kunnollista katkaisupintaa muodostu. Tällöin yksin jäänyt hammas kasvaa hallitsemattomasti, ja muodostuu ongelmaksi kerran viikossa tai kahdessa. Vaikka katkaisuhoito on toimenpiteenä yksinkertainen, eikä välttämättä vaadi marsun rauhoittamista, on siinäkin omat vaaransa. Riippuen käytettävästä työkalusta voi hammas haljeta pituussuunnassa, tai vääntyä puristusvaiheessa niin että hammasjuuri vahingoittuu.
Marsun poskihampaat kasvavat läpi sen elämän, ja niitä koskevat samat säännöt ja rajoitukset kuin etuhampaitakin. Karkeampi ja ravinneköyhämpi ruokavalio auttaa toimintaperiaatteeltaan myllynkiviä muistuttavien työkalujen pitämistä mitoissaan, ja ehkäisee ongelmia jo etukäteen. Nyrkkisääntönä marsun etuhampaat ovat sitä lyhyemmät, mitä täydellisemmin poskihampaat ovat kuluneet. Poskihampaiden linja määrää käytännössä sen, mihin alaleuka ja etuhampaat suun sulkeutessa pysähtyvät. Mikäli etuhampaat näyttävät ylipitkiltä, voi vika olla poskihampaissa. Marsun kuolaaminen on yksi selvä merkki ongelmista poskihampaissa.
Aivan kuten etuhampaiden kohdalla joskus poskihampaat eivät ole linjassa ja kohtaa täydellisesti. Tällöin siinä osassa tai hampaan reunassa joka ei osu ja kulu normaalisti, alkaa esiintyä liikakasvua. Ongelmista ehkä klassisin on alaposkihampaiden liikakasvu niin että marsun kieli jää loukkuun hampaiden alle. Liikakasvua voi kuitenkin esiintyä myös muihin suuntiin riippuen miten purentalinja on pielessä. Kyse voi olla myös perinnöllisestä taipumuksesta, ja toistuvien hammasoperaatioiden seurauksena marsun eutanasia voi olla ainoa järkevä vaihtoehto.
Poskihampaiden operoimiseen tarvitaan asiansa osaava eläinlääkäri, ja marsu pitää nukuttaa toimenpiteen ajaksi. Epänormaali kasvu ja purskeet poistetaan, ja hampaiden pinta ja linja hiotaan takaisin normaaliksi. Joskus hammasoperaatiosta toipuvan lemmikin purentaa on tuettu myös erityisillä valjailla (am. chin sling), joilla leukojen purentavoimaa saadaan tilapäisesti kasvatettua. Lisätietoa tästä kuntouttamimuodosta löytyy mm. Guinea Lynx:n foorumilta.
http://www.guinealynx.info/chinsling.html
Marsun iho on harvoin täysin hilseetön, ja yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja. Voimakas hilseily voi kuitenkin olla seurausta C-vitamiinin puutoksesta tai kuivasta sisäilmasta varsinkin talvikuukausina. Tällöin marsuille voi olla tarpeen antaa helokkikuuri tai pari, ja tarjota hieman normaalia enemmän C-vitamiinia. Erityisesti marsulla juuri riittävä C-vitamiinin saanti on suoraan sidoksissa ihon kuntoon ja vastustuskykyyn erilaisille sairauksille.
Ulkoloisista rinkulamato ja sieni-infektio voivat aiheuttaa paikallista hilseilyä, johon liittyy myös paakkumainen karvan irtoaminen, eli karvatuppo on yhä kiinni pienessä ihokaistaleessa. Riippuen kummasta on kyse, ongelmat voidaan hoitaa Stronghold tai Ivomec ulkoloiskarkoitteilla, tai mikonatsolipohjaisella Canofite Vet voiteella jota korvatippoina ensisijaisesti käytetään. Kaikki mainitut tuotteet vaativat eläinlääkärin reseptin.
Karvapeitteen oheneminen ensisijaisesti vatsapuolelta ilman muita ulkoisia merkkejä voi johtua puhtaasti C-vitamiinin puutoksesta. Vatsan punoittava iho voi olla seurausta samasta syystä, kuin myös karvojen nyppiminen ja poikki pureminen pelipaidan omistajan toimesta. Tietyn kohdan järjestelmällinen parturointi voi kuitenkin johtua myös stressistä tai kivuista kohdealueella. Symmetrinen karvanlähtö kyljistä vanhemmalla naarasmarsulla voi puolestaan johtua hormonaalisista muutoksista (munasarjakysta), ja on hoidettavissa pistoksella tai leikkauksella.
Kaikkein voimakkain karvanlähtö ilman muita tai vain vähäisiä ulkoisia merkkejä (rupinen iho) voi seurata marsukapista. Tämä ulkoloinen on alkuvaiheessa karvanlähtöä lukuunottamatta suhteellisen oireeton, mutta johtaa lopulta hoitamattomana suuriin kärsimyksiin, kutinaan ja lemmikin kuihtumiseen shokkiin ja traumaan. Marsukapi lähtee parhaiten Ivomec tai Stronghold käsittelyllä. Muita kissoille tai koirille suunnattuja tuotteita tai sumutteita ei tule käyttää, sillä ne eivät välttämättä ole marsuturvallisia tai oikea annostelu on vaikeaa. Suurina pitoisuuksina nämä hyönteisten keskushermostoon vaikuttavat aineet voivat myrkyttää myös marsun, mikäli tämän vointi on jo valmiiksi heikentynyt.
Marsuilla erilaiset ihonalaiset patit ja kasvut ovat yleisiä, ja vanhemmiten niitä tahtoo kertyä. Ratkaisevaa on millä nopeudella patti tulee ja kasvaa, ja missä se sijaitsee. Näistä seikoista voi päätellä paljon mistä on kyse.
Tavallisimpia lienevät ns. talipatit, jotka ovat seurausta liian rasvaisesta ruokavaliosta. Näitä voi kertyä eri puolille kehoa, ja tyypillistä niille on pyöreähkö muoto, kova tai pehmyt rakenne koosta riippuen, suhteellisen muuttumaton koko, ja se että ne liikkuvat ihon alla pyöritellessä. Näitä ei yleensä ole tarpeen operoida pois, ellei samalla leikata jotain muuta vaivaa. Omilla marsuillani talipatteja on ollut esim. vatsan alueella, kyljissä, selässä ja myös pään alueella eli ihan joka puolella marsua.
Toinen tuiki tavallinen pattityyppi ovat erilaiset kystat eli kudosnesteen täyttämät rakkulat, joita kertyy tyypillisesti marsun leuan alle tai vatsassa nisien alueelle, mutta myös esimerkiksi vanhenevan naarasmarsun munasarjoihin. Vastaavia rakkuloita voivat tehdä myös loukkaantumisista seuraavat paikalliset verenpurkaumat. Siinä missä edelliset kasvavat hiljalleen ajan kanssa kokoa, jälkimmäiset sulavat pois. Tyypillinen kysta on pehmeähkö tai löllyvä, ja muoto voi olla pyöreä tai pitkulainen. Talipattien tapaan nämä rakkulat liikkuvat ihon mukana, mutta voivat myös kiinnittyä alla oleviin kudoksiin. Erityisen ongelmallinen paikka on marsun lean alle muodostuva rakkula, joka voi painaa lemmikin hengitysteitä. Kystan sisältö voidaan tarkastaa ohutneulanäytteellä, mutta yleensä sitä ei kannata operoida pois ellei koko, kasvuvauhti ja sijainti haittaa olemista. Marsulassamme on ollut muutama tällainen tapaus.
Kolmas muoto on esineen kuten heinän, pureman tai leikkausoperaation aiheuttama tulehdus ja mätäpaise. Nämä syntyvät ja puhkeavat usein itsestään, ja paiseen elinkaari sen esiintulon jälkeen on nopea. Pahimmillaan mätäpaise voi viedä marsun hengen, mikäli se muodostuu pään ja suun alueelle, ja aiheuttaa kipuja vaikeuttaen lemmikin syömistä. Mätäpaiseita hoidetaan desinfiointiaineilla, antibiooteilla, kipulääkkeillä ja dreenillä mikäli tulehduspesäke on itsepäistä sorttia. Mätäpesäke voi piileksiä ja tulla esiin jopa useita kuukausia leikkausoperaation jälkeen. Esimerkiksi suun sisällä syntynyt pistohaava (heinä tms.) voi aiheuttaa tulehduksen ja pesäkkeen, joka kulkeutuu ja puhkeaa myöhemmin marsun posken tai leuan alueella.
Neljäs ja viimeinen vaihtoehto on perinteinen syöpäkasvain, joka on marsuilla harvinainen kuten syöpä yleensäkin. Ehkä jopa harvinaisempi kuin nisäkkäillä yleensä. Nimittäin juuri marsulle kuuluva erikoisuus − Kurloffin solut (valkosolutyyppi), joiden merkitys on vielä toistaiseksi epäselvä, arvellaan lähteistä riippuen ehkäisevän syövän etenemistä.
Syöpäkasvaimelle tunnusomaista on kova ja epäsäännöllinen rypäleinen rakenne, ja keskittyminen tiettyyn osaan ruumista (esim. imusolmuke kainalossa tai maitorauhasen kasvain nisän alla). Lisäksi siinä missä muut patit ja kyhmyt enemmän tai vähemmän liikkuvat vapaasti ihon alla, syöpäkasvain on yleensä kiinni lihassa ja kudoksissa. Kasvainten tai syöpäsoluja sisältävien rakkuloiden leikkaaminen on marsun kannalta hyvä asia, kunhan toimenpiteen suorittamiseen löytyy asiansa osaava klinikka, ja operaatio suoritetaan ajoissa. Nimittäin se toinen vaihtoehto eli kokoa ja etäpesäkkeitä kasvamaan jätetyn kasvin ennuste on diagnoosin varmistuttua jo tiedossa, ja toisaalta marsuille ei ole olemassa kemoterapiaa tai säteilyhoitoja. Myös valoa löytyy tunnelin päästä, sillä vuoden 2007 lopussa maitorauhasen kasvaimen leikkauksessa ollut Sissi-tyttömme on toipunut koettelemuksestaan täydellisesti. Yksinisäisenäkin siinä on edelleen marsua ja luonnetta entiseen malliin.
http://www.vet.uga.edu/vpp/clerk/lester/index.php
http://www.jwildlifedis.org/cgi/content/full/41/2/431
Marsun tassujen anturat ovat eläimen kokoon ja painoon nähden sirot. Anturoiden nahka on herkkä ja ohut, ja nilkat, tassut ja sormet hennot kun niitä verrataan esimerkiksi kotimaamme metsissä ja asutusalueilla vaeltavan siilin raajoihin. Varsinkin etutassut joiden varassa yli puolet marsun painosta jatkuvasti lepää, kärsivät helposti eriasteisista ongelmista. Näitä ovat mm. jalkaterän ja sormien rakenteelliset muutokset, iho-ongelmat kuten jalkasieni, känsät ja tassunpohjan tulehdukset. Tapaturmia ja haavaumia voivat puolestaan aiheuttaa känsien ja kynsien kiinni juuttumiset lemmikin jaloitellessa.
Riski jalkaterän ja tassunpohjan ongelmille lisääntyy kun:
Edellä mainitut riskitekijät eivät ole mitenkään tärkeysjärjestyksessä. Kukin seikka yhdessä tai erikseen voi kuitenkin altistaa marsun tassuongelmille sitä enemmän mitä useampi asia on pielessä. Esimerkiksi ylipainoisen marsun jalkaterät saattavat vähitellen painua sisäsyrjän puolelle, jolloin tassunpohjan tulehdus on mahdollinen alueella jonka verenkierto on heikentynyt ja puutuu painumisen seurauksena. Pissaisesta häkinpohjasta tarttuneet pöpöt ja polte puolestaan hautovat helposti jalkapohjan ihon rikki, ja jalkaterään muodostuu paise (am. bumblefoot/pododermatitis). Hoitamattomana tämä sairaus voi levitä luihin ja aiheuttaa verenmyrkytyksen. Tällaisessa tapauksessa jalka on amputoitava tai marsu lopetettava. Vastaava anturan tulehdus on huomattavasti todennäköisempää yksilöllä, jonka verenkierto on jo valmiiksi heikko esim. sydänongelmien vuoksi.
Lievä C-vitamiinin puutos aiheuttaa ihon vastustuskyvyn heikkenemistä, jolloin sienten ja känsien on helpompi asettua jalkapohjaan taloksi. Tässäkin yhtälössä elinympäristön puhtaustekijät vaikuttavat altistuksen määrään. Känsät eivät varsinaisesti ole marsulle vaaraksi, mutta hoitamattomana kasvavat huomattavan pitkiksi, ja marsun jaloitellessa saattavat tarttua kiinni alustaan ja repiä tassunpohjan rikki. Hoitamattomat kynnet ja ylipaino puolestaan yhdistettynä kovapintaiseen jaloittelualustaan vääntävät helposti sormia pystysuorasta vaakatasoon. Tämäkin haitta on enemmän esteettinen kuin ongelmaksi marsulle, mutta pitkään hoitamattomana kynnet kuten känsätkin voivat kääntyä ja kasvaa anturoiden alle, ja vaikeuttaa kävelyä.
Marsulle sopiva kynnenleikkuuväli on keskimäärin kahdesta kolmeen viikkoa, mutta yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja. Jotkut trimmaavat kyntensä itse, ja osalla ne kuluvat itsekseen lemmikin jaloitellessa. Kynsiä leikatessa varomaton voi helposti osua verisuoneen joka on marsulla pitkä, mutta mikä toisaalta myös näkyy hyvin varsinkin väriltään vaaleassa kynnessä. Pieni verenvuoto kynttä leikatessa ei ole marsulle vaarallista, vaikka vinkaisu siitä seuraa. Vuotoa voi kokeilla tyrehdyttää esim. perunajauholla. Mikäli edes yksi kynsistä etu- ja takatassuissa on läpikuultava, voi loput leikata saman mittaisiksi mallia hyväksi käyttäen.
Marsun känsät muistuttavat joskus erehdyttävästi liikavarvasta, mutta ovat vain kuivunutta nahkaa. Etutassuissa tyypillinen kasvu voi työntyä ulos ja ylös tassun sisäsyrjältä, mutta myös ulkosyrjälle voi muodostua känsä. Oheisen kuvan nuolet näyttävät etutassusta kasvavien känsien kasvusuunnan, jota säätelee käytännössä tassun muoto ja anturan painopiste. Vastaavasti takatassussa känsä kasvaa tyypillisesti heti kantapään yläpuolelta kohtisuoraan ulkosyrjän suuntaan. Känsä on helppo lyhentää ihmisten kynsileikkureilla niin, ettei siitä ole vaaraa marsun jaloitellessa. Tassunpohjan nahkaa voi puolestaan hoitaa Helosan tuotteilla, jotka pehmentävät tehokkaasti anturoiden nahkaa ja ehkäisevät jalkasienen leviämistä.
Iholtaan ja karvapeitteeltään normaali marsu ei tarvitse säännöllistä tai edes satunnaista pesua, ellei lemmikki ole selkeästi likainen tai ulosteen tahrima. Mikäli marsu sotkee itsensä tällä tavalla usein, voi se tarkoittaa kahta asiaa: Joko häkki on liian pieni ja sitä ei ole siivottu riittävän tiheään, tai marsu saattaa jopa hakeutua makaamaan omiin lammikoihinsa, eikä näytä välittävän omasta puhtaudestaan. Pohjaväriltään vaalea marsu voi myös helposti värjääntyä kellertäväksi vatsan ja peräpään alueelta, ja vaatia puhdistustoimia esteettisistä syistä. Kaikki edellä esitetyt ovat hyväksyttäviä syitä marsun kylvettämiselle.
Mikäli marsulla on jokin ihosairaus tai ongelma, (hilsettä, ulkoloisia tms.) lemmikin pesuhoito on ensimmäisenä ja ainoana ratkaisumallina verrattavissa lähinnä peräpää edellä puuhun kiipeämiseen. Marsu kestää korkeintaan 1-2 pesukertaa viikossa ilman liiallista ihon kuivumista, eikä toistuvilla pesukerroilla useinkaan saavuteta mitään pysyvää. Mm. Ectosid-ulkoloisshampoon valmistus on tietojeni mukaan lopetettu (vaihtoehtoisesti ja mahdollisesti saatavissa edelleen eläinlääkärin reseptillä), ja ulkoloisia vastaan toimivat huomattavasti tehokkaammin pistoksina tai paikallisvaleluperiaatteella annosteltavat Stronghold ja Ivomec. Vastavuoroisesti hilseinen iho tervehtyy yleensä hyvin kun riittävästä C-vitamiinin saannista on huolehdittu, ja mahdollisesti kuivimpina talvikuukausina annetaan helokkikuuri tai pari suun kautta. Ainoastaan paikallisissa sieni-infektiotapauksissa ongelmakohdan valelu, dippaaminen tai pesu voi tulla kyseeseen, ja tähän hommaan on olemassa hyväksi havaittu Mikonatsolipohjainen korvatippa Canofite Vet.
Valmista kylpyvesi vatiin vessan tai kylpyhuoneen lattialle pyyhkeiden päälle. Vastavuoroisesti marsun voi pestä myös lavuaarissa, kunhan varmistaa ettei lemmikki joudu paniikkiin ja karkaa käsistä kun hanasta lasketaan vettä. Kastele marsu ja haudo pehmeäksi mahdolliset takkuiset kokkareet pitkäkarvaisen turkissa. Saippuoi marsu päätä myöten mahdollisimman miedosti hajustetulla vauvan tai koiran shampoolla tai hilseshampoolla. Varo saippuan joutumista silmiin ja sieraimiin. Huuhtele lemmikki vadissa vaihtamalla vesi puhtaaseen ainakin kertaalleen, tai suorita huuhtelu juoksevan veden alla, kunnes marsun karvapeite ei enää käsitellessä vaahtoa.
Kuivaa marsu reilun kokoisessa kylpypyyhkeessä lattian varassa taittamalla pyyhe kaksin kerroin, ja kävelyttämällä lemmikki pituussuunnassa laskoksen läpi samalla kun hierot sitä kevyesti joka puolelta. Kaksi tai kolme sukellusta pyyhetunnelin lävitse on yleensä riittävä määrä, ja marsusta tulee pörröinen vain hivenen kostea karvapallo. Imeytä loppu vesi talouspaperiin, tai käytä hiusten kuivainta mikäli olet varma mitä olet tekemässä. Lyhyt tai karkeakarvainen marsu voi mennä häkkiin tai jaloittelualueelle suoraan esikuivauksen päätteeksikin, kunhan on varmistettu ettei huoneistossa ole kylmä tai vetoa sinä aikana kun marsu lopullisesti kuivaa.
Marsun rasva- eli häntärauhanen sijaitsee pyllypuolella häntäluun kohdalla juuri siinä missä muilla nisäkkäillä alkaa häntä. Kyseessä on pienikokoinen nahkapussi, jonka sisällä muodostuu paksua tummaa eritettä, jota marsu toisinaan käyttää karvansa kiiltoa parantamaan itseään sukiessaan. Häntärauhasen eritys on yksilöllinen, ja niin on myös sen puhdistustarve. Jotkut marsut tarvitsevat useita puhdistuskertoja vuodessa, ja toiset eivät välttämättä sitä ensimmäistäkään koko elämänsä aikana. Tyypillisesti suurikokoiset ja aktiiviset urokset erittävät runsaasti. Spektrin toisessa päässä ovat puolestaan hintelät jo parhaat päivänsä ohittaneet naarasmarsut. Yksilön karvan pituus ja tyyppi vaikuttavat niin ikään suuresti yhtälöön. Myös C-vitamiinin puutoksella ja ihon huonolla yleiskunnolla voi olla rasvan eritystä lisäävä vaikutus.
Häntärauhasen puhdistustarpeen ja välin voi määrittää joko esteettisistä tai terveydellisistä syistä. Pohjaväriltään vaalean tai valkoisen marsun takapään karvoitus voi likaantua rasvasta hyvinkin nopeasti, mutta ei välttämättä ole ongelmaksi kantajalleen. Vastavuoroisesti runsas eritys varsinkin pitkäkarvaisella marsulla voi muodostaa ajan kanssa peräpäähän mustan karva- ja talimöykyn, joka estää alla olevaa ihoa hengittämästä normaalisti. Tahmainen karvakasa toimii helposti pesäpaikkana ihosienelle, ja häntärauhanen voi myös tulehtua ja paisua viinirypäleen kokoiseksi mätäpaiseeksi. Mikäli puhtaanapitoa ajatellaan pelkästään marsun terveyden kannalta, puhdistuskertoja tarvitaan melko harvoin. Tilannetta on kuitenkin hyvä seurailla, ja kurkistella otuksen peräpäähän karvan alle esimerkiksi terveystarkastuksen yhteydessä.
Häntärauhasen puhdistukseen tarvitaan jonkinlainen alusta, jolla marsua voidaan pitää ja operoida mielellään juoksevan veden eli hanan läheisyydessä. Puhdistusta varten voi vatiin tehdä pyllynpesukylvyn ja saippuoida koko peräpään, mutta toimenpidettä varten marsua ei välttämättä tarvitse kastella kovinkaan paljoa. Mikäli hommaan löytyy apulainen joka pitää lemmikkiä paikallaan, rauhanen voidaan puhdistaa myös marsun oleskellessa esim. leikkuulaudalla tiskialtaan päällä. Avustajan kiinni pitämänä marsun pyllypuoli sojottaa hivenen laudan nurkan ylitse, jolloin hoitaja pääsee näpräämään kohteessa hammasharjalla hellästi hangaten. Tällaiseen paikallispuhdistukseen käy erinomaisesti ihoystävällinen astianpesuaine Fairy, ja leikkuulaudalla istuessaan marsun peräpää on helppo huuhdella hanavedellä niin, ettei lemmikki kastu yhtään ylimääräistä.
Päivitetty 9.8.2010