Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 2.9.2011
"Pitääkö marsuani pakkoruokkia?" on lause jota näkee marsufoorumeilla. Jos kysymykselle annetaan heti jonkinlaisia yleispäteviä vastineita, olisivat ne "Mitä haittaa siitä olisi?", ja "Kyllä ja viipymättä".
Usein kysymyksen esiintulovaiheessa marsun vointi on jo niin pattitilanteessa, että lemmikki on kerrassaan lopussa. Myös hoitajalla on sormi suussa, sillä hän ei tiedä millä marsun oloa voisi enää kohentaa. Lemmikki vain möksöttää häkissään, eikä suostu enää maistamaan mitään sille tarjottua herkkua.
Pakkoruokinta mielletään usein valintana kahden pahan välillä. Marsu on kipeä ja sitä halutaan auttaa, mutta toisaalta lemmikkiä ei haluta kiusata ennen kuin muut vaihtoehdot on käytetty. Asian todellinen tila on näin pessimistinen kuitenkin vain ihmisen mielessä, sillä esiintyyhän sana 'pakko' jo hoidon nimessä. Tässä vaiheessa luovumme tuosta huonosta sanasta, ja puhumme aiheesta sen oikealla nimellä eli tukiruokinta. Allekirjoittaneella on pelkästään hyviä kokemuksia ruokahaluttomien ja heikkokuntoisten marsujen hoidosta tukiruokinnan avulla.
Yllä tukiruokinnasta hyötyjiin on laskettu käytännössä kaikki marsut. Täysin terveetkin yksilöt tarvitsevat tukiruokintaa, sillä niiden tulisi totutella vellin makuun jo etukäteen. Näin homma toimii mahdollisimman mutkattomasti silloin kun apua todella tarvitaan. Sama pätee myös lemmikin hoitajaan: Ellet tämän tekstin luettuasi ole koskaan ruiskuruokkinut marsuasi, aloita harjoittelu viipymättä. Oikein tehtynä puurosta tulee niin maittavaa, että marsu tekee melkein mitä vain pöperöä saadakseen. Ruiskusta syntyy kilpailua porukassa, ja herkku yritetään varastaa kädestä.
Antibioottikuurilla olevat marsut hyötyvät tukiruokinnasta, sillä suun kautta nautittu lääke voi vaikuttaa ruokahalua huonontavasti, ja aiheuttaa löysää pananaa tai ripulia. Pahanmakuisen lääkkeen syöttäminen on helpompaa kun marsua hämää ensin herkkupuurolla, lääkitsee, ja pistää vielä perään reilun annoksen velliä makunystyröitä hellimään.
Ripuloivien marsujen kohdalla tukiruokinta on tarpeen, sillä varsinkin vesiripuli aiheuttaa potilaalle huomattavaa nestehukkaa. Vellin sisältämä sulamaton ravintokuitu on tarpeen, sillä siitä ne marsun papanat rakennetaan. Suoliston normaalin toiminnan ylläpitämiseksi jokaiseen puuroerään voidaan lisätä myös terveen marsun tuore papana. Tämä luontaistuote auttaa suoliston bakteerikantaa palautumaan ennalleen. Huonovointiselle voi tarjota myös Nutrisal-Plus liuosta joko velliin lisättynä ja/tai erillisessä juomapullossa, josta marsu saa nesteyttää itseään omatoimisesti.
Ummetuksesta ja kaasusta kärsivän kohdalla tukivellin taika on jälleen siinä olevassa kuidussa. Monet vatsavaivat ja syömättömyydet saavat alkunsa marsun nautittua liikaa tuoretta. Toinen yleinen syy ovat erilaiset hammasongelmat tai haavauma suussa, jotka saavat lemmikin vähitellen kaihtamaan energiaköyhää ja työlästä heinää. Ruokamassan kulku suolistossa hidastuu, koska seassa ei ole riittävästi tärkeää liukastinainetta. Papanat käyvät pieniksi määrältään ja kooltaan. Tuoreruoan hajottamisprosessissa muodostuu helposti kaasua, mikä kerääntyy kupliksi tehden marsun vatsan pinkeäksi ja kipeäksi, jolloin ruokahalu romahtaa kerralla. Heikkenevän lemmikin ruokkiminen herkkusalaatilla ja kurkulla todennäköisesti vain huonontaa tilannetta. Ruiskulla nesteyttäminen vedellä tai mehulla, pelkän kauraliman tai hedelmäpilttien antaminen ei sekään riitä. Edelleen rohtojen kuten maitohappobakteerien, vanhan kansan parafiiniöljyn ja Disflatylin teho on kyseenalainen, ellei tukivellin teon ja syöttämisen niksit ole hallussa.
Vanhat, alipainoiset ja hammasongelmaiset marsut hyötyvät tukiruokinnasta, ja varsinkin proteiinirikkaasta pikkumarsun kasvupelletistä tehty puuro on helppo välipala. Kuusi vuotta täyttäneillä marsuilla syöminen ja suoliston toiminta hidastuu vähitellen. Kokemusteni mukaan voimissa pysyäkseen seniorit tarvitsevat jatkuvasti kuitupitoisempaa muonaa, ja tuoreiden määrää on hiljalleen vähennettävä. Tyypillinen vanhuuden ruoansulatushäiriö on löysähkö papana, ummetus ja paasto, joka on pidempään jatkuvana hengenvaarallinen. Kuitupitoinen pellettivelli auttaa palauttamaan painon ja ruokahalun.
Tukiruokinnan tarkoitus on auttaa lemmikki pahimman ylitse, antaa aikaa lääkkeiden tehota ja toipumisen alkaa. Tyypillinen hoitojakso kestää parista viikosta kuukauteen, jolloin marsun tila lähtee selvästi paranemaan, tai selviää jokin raskauttava syy ja ongelma, jolloin hoidon jatkaminen ei ole enää mielekästä. Ainesosiltaan yksinkertaisessa tukiravinnossa on käytännössä kaikki mitä marsu tarvitsee. Pelletin kuitu auttaa hampaita kulumaan normaalisti, ja ylläpitää suoliston toimintaa. Kauralima puolestaan nostaa potilaan energiatasoa, ja vesi nesteyttää. Lääkkeitä ja rohtoja annetaan tilanteen ja lääkärin ohjeiden mukaisesti, mutta pohjalla tulisi olla oheinen tukivelli tapauksesta riippumatta. Marsujen tukiruokintaan on olemassa myös kaupallisia jauhemaisia tuotteita (mm. Oxbow Critical Care), ja näistä allekirjoittaneella on jonkin verran kokemuksia. Nämä eivät kuitenkaan ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, eivät ole maistuvia, eivätkä siksi korvaa perinteistä tukiruokintaa.
Laita pelletit ja hiutaleet turpoamaan veteen n. varttitunniksi erillään toisista. Shottilasi tai kahvimitta on tässä erinomainen apuväline. Mittaa pellettiä ja kaurahiutaleita sama määrä, imeytä rehu suunnilleen vastaavaan määrään vettä niin että pelletit peittyvät juuri. Jauha hiutaleet murskaksi jolloin vellistä tulee hienompaa, lisää vettä n. kolme kertaa hiutaleiden määrä, ja anna turvota hetken. Keitä hiutaleista ohut kauralima mikrossa (esim. 500W n. 1min), siirrä 2-3 rkl pieneen jälkiruokakuppiin, ja lusikoi tasaiseksi imeytynyt pellettimössö päälle.
Yritä saada lopputuloksesta mahdollisimman paksua (pelletin osuus noin puolet), ja lisää varovasti kauralimaa niin että saat juuri vedettyä tuotoksen ruiskuun. Ellei hyvää pellettiä ole saatavilla, leikkaa saksilla heinäkimpusta silppua ja lisää. Sekoita annos n. 30-50ml kaikkiaan, ja tarjoile reilusti käden lämpöisenä. Vaihtoehtoisesti voit tarjota pelkkää veteen imeytettyä heinäpellettiä, mutta älä yksin kauralimaa, sillä tässä ei ole riittävästi kuitua.
Murskaa ja sekoita mukaan yksi terveen marsun tuore papana, mikäli potilaalla on ripulia. Lisää joukkoon myös C-vitamiini niin että toipilas saa päivän aikana kaksinkertaisen annoksen normaaliin tasoonsa verrattuna. Valmis tukivelli säilyy huoneen lämmössä hyvänä n. 12 tuntia.
Syötä velliä 5-30ml kerrallaan 2-8 tunnin välein. Mikäli marsu ei syö itse mitään, varaudu ruokkimaan myös kerran pari yöaikaan. Mikäli marsu maistelee heinää omatoimisesti, kokeile herätellä ruokahalua pienellä mutta tiheällä annostuksella esim. 5ml joka toinen tunti. Vie lemmikki takaisin häkkiinsä heti syötön jälkeen, ja pistä pää heinäkasaan jolloin otuksen pitäisi alkaa syödä. Hanki erä parempaa ja pehmeämpää heinää toipilaalle. Kesäaikaan voit kokeilla hajustaa heinän sekoittamalla kasaan ulkoa kerättyjä pitkäkortisia heinälajikkeita, mikäli marsu on ulkoruokintaan totutettu. Punnitse marsu päivittäin aina tiettyyn aikaan, ja pidä tuloksista kirjaa. Näin tiedät miten velli vaikuttaa, ja miten paljon syöttökertoja tarvitaan. Marsu syö normaalisti 6-8% elopainostaan joka päivä, ja painon tulisi pysyä mahdollisimman tasaisena.
Päivitetty 2.9.2011