Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Moni meistä miettii miten marsusta näkee onko se lihava, laiha vaiko ihannepainoinen. Lemmikin pyöreä muoto ja kasvinsyöjän suurikokoinen vatsa hämää helposti, ja riippuen otuksen karvapeitteen ulottuvuudesta varsinkin karkea- ja pitkäkarvaisten yksilöiden painoindeksin määrittäminen voi olla hankalaa. Edelleen moni harrastusta vielä aloitteleva saattaa pohtia missä vaiheessa poikasena hankitun marsun painoon tulisi kiinnittää huomiota, ja milloin vaihtaa kasvatuspelletti elatusversioon.
Heti alkuun käy selväksi että vastausta haettaessa pelkkä silmäily ei riitä, lemmikki pitää punnita ja sen rakennetta osata arvioida sormin tunnustelemalla. Kullekin yksilölle sopivin paino riippuu sukupuolesta, tukirangan pituudesta, ja vertailua toisiin marsuihin ei voi tehdä kuin korkeintaan suuntaa-antavasti. Täysi-ikäinen mittasuhteiltaan normaali marsu voi näyttää vaakalla mitä vain väliltä 700 ja 1500 grammaa. Lisäksi paino voi heilahdella perättäisissä mittauksissa 50g tai enemmän, mikä riippuu nautituista ruokaeristä.
Marsun terveellisen painon saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy monta tekijää, joista osa on omistajan ja osa lemmikin tottumusten vallassa. Mitä tulee tottumuksiin, marsut ovat yksilöitä ja pitävät hieman eri asioista. Marsu oppii syömään matkimalla lajitovereitaan, joten ryhmässä ja samanarvoisella ruokavaliolla olevat omaksuvat vähitellen yhtäläiset 'tykkään' ja 'en tykkää' tapansa, mutta eroja on edelleen siinä miten paljon yksilö rohmuaa syödäkseen tarjolla olevasta. Tästä syystä laumassa täsmälleen samalla ruokavaliolla olevista yksilöistä osa voi olla alipainoisia, osa normaalipainoisia ja osa ylipainoisia.
Jos marsujen paino-ongelmia voi mitenkään yleistää, samalla ruokavaliolla olevat naaraat kärsivät uroksia enemmän ylipaino-ongelmista, ja vastavuoroisesti urokset ovat naaraita herkempiä alipainolle. Tämä on seurausta urosten vilkkaammasta elämäntyylistä, missä naaraat tyypillisesti keskittyvät enemmän kupunsa täyttämiseen. Edelleen marsun käyttötarkoitus ja rotu määrää paljolti energiantarpeen. Pitkäkarvaiset (sheltie, coronet), ja karvattomat rodut (skinny, baldwin) tarvitsevat lyhytkarvaisia tuhdimmat eväät, kuten myös runsaasti näyttelyissä käyvät ja usein matkustamisen stressille joutuvat yksilöt. Sairaus tai ympäristön stressitekijä kuten lämpötila vaikuttaa myös merkittävästi energiankulutukseen. Mitä viileämpää marsulassa on, sitä energiapitoisemmat eväät nasuilla pitäisi olla ja päinvastoin.
Painonkehitys määräytyy ruokavalion energiasisällön perusteella suhteutettuna kulutukseen eli perusaineenvaihduntaan, kasvukäyrään, stressitasoon ja liikuntaan. Mikäli ravinnosta saatu energiamäärä ylittää kulutuksen, ylimäärä energiaa kerääntyy kehoon rasvana mutta myös päinvastoin. Kun kulutus ylittää nautitun ravintomäärän energian, keho alkaa polttamaan rasvaa (glukoneogeneesi) mutta viime kädessä myös lihasten proteiinivarastoja (katabolia) saadakseen riittävästi energiaa. Jälkimmäinen tila on ongelmallinen varsinkin ikääntyvillä marsuilla, sillä ruokinnan epäkohdan tai sairastelun vuoksi menetettyä lihasmassaa on hankala saada takaisin hyvälläkään ravinnolla.
Marsulle sopiva massa on melko kiistanalainen aihe, riippuu keneltä asiaa kysyy, tai millaista ihannetta haetaan. Murmelin marsulassa ihanteet ovat ensisijaisesti terveellisen elämän tavoittelussa, ja kehon malli voi poiketa näyttelymarsun mitoista. Vuosien kokemus marsujen hoidossa, ja halu välttää toistuvia terveydellisiä ongelmia ovat tuoneet esiin muutamia nyrkkisääntöjä, joilla marsun painoa ja energian tarvetta nykyään arvioin ja säädän:
Jokaiseen kohtaan sisältyy opetus joko itse opittu tai muualta omaksuttu. Pyrin aktiivisesti hakemaan suojateilleni olotilaa, jossa mahdollisimman moni mainituista kohdista toteutuisi. Kokemusteni mukaan täysikasvuisen marsun paino on sopivimmillaan yhden ja kahden ikävuoden välissä. Tällöin pituuskasvu on päättynyt, lemmikki on elämänsä kunnossa, ja vastaa parikymppistä ihmistä. Mikäli kyseessä ei ole nuorena nälkää nähnyt tai pullamarsuksi syötetty yksilö, tuo paino kannattaa merkata ylös. Marsun pitäisi saada vaakalla sama lukema päiviensä loppuun saakka, ja lukeman perusteella ruokavaliota tulisi jatkossa suunnitella ja säätää.
Marsu on todennäköisesti liian lihava mikäli pelkäät murskaavasi sen kylkiluut, tai lemmikin venäyttävän selkänsä nostaessasi sitä yhdellä kädellä etujalkojen takaa. Ulkoisina ja esteettisinä haittoina kaksoisleuka eli heltta tai leukapussi kutsumanimeltään riippuen, ihonalaiset talipatit ja fatty-eye kielivät ylipainosta. Tassunpohjan tulehdukset voidaan laittaa epäsuorasti ylipainon piikkiin, kuin myös etutassujen anturoiden asentovirheet, ja painopisteen siirtyminen jalkaterän sisäsyrjälle silloin kun yhtälöön ei liity kynsien liikakasvua ja hoidon laiminlyömistä.
Marsu on liian ohuessa kunnossa kun kuljettaessasi sormea lemmikin rankaa pitkin yksittäiset selkänikamat tuntuvat kosketukselle, tai peukalo etusormiotteella selän puolelta rintakehää tunnustellessa voit laskea otuksen kylkiluut. Mikäli marsussa on paljon löysää nahkaa, ja lonkkaluut törröttävät istuma-asennossa, on lemmikki liian laiha.
Tavoitepainoisesta marsusta pitäisi jäädä tiivis ja kiinteä vaikutelma syliin ottaessa ja käsitellessä. Lihaksistoltaan normaalin marsun pitäisi pystyä kannattelemaan painonsa yhden käden otteessa (marsua nostetaan rintakehän alta). Hintelän marsun selkäranka, lantio ja lavat tuntuvat helposti kahden käden nosto-otteessa, kuten myös ylipainoisen pehmeät osat, eli sormien välistä valuva vatsa ja ihon alaiset rasvakertymät. Marsu voi kuitenkin tuntua samanaikaisesti sekä hintelältä että ylipainoiselta. Ts. ranka ja lonkkaluut erottuvat kosketukselle, mutta samaan aikaan roikkuva vatsa ja rasvakertymät haittaavat yleisvaikutelman ollessa löysä ja valuva. Tällaisen yksilön ruokavalio sisältää mahdollisesti liikaa sokereita eli hiilihydraatteja ja toisaalta liian vähän valkuaisaineita eli proteiineja. Myös liikunnan vähäinen määrä altistaa mainittuun lopputulokseen, ja toisaalta kertoo että pelkkään vaakalukemaan tuijottaminen ja siitä kiinnipitäminen ei takaa tervettä lopputulosta.
Ravinnossamme on kolmenlaisia energianlähteitä: proteiinit 4 KCal/g, hiilihydraatit 4 KCal/g ja rasvat 9 KCal/g. Proteiini eli valkuaisaine ja hiilihydraatit eli sokerit ovat energia-arvoltaan samanarvoiset, kun taas rasvan sisältämä energiamäärä on painoonsa nähden yli kaksinkertainen suhteessa ensin mainittuihin. Gramma rasvaa marsun rehussa merkitsee suunnilleen samaa kuin kaksi grammaa proteiinia tai hiilihydraatteja.
Marsun ravitsemuksessa erityistä huomiota pitäisi kiinnittää proteiiniin, ja sitä ei voi säännöstellä yhtä vapaasti kuin kahta muuta. Proteiinia tarvitaan mm. lihasten ja karvan rakennusaineeksi (pitkäkarvaiset rodut erityisesti), ja puhtaasti herbivoorina eli kasvinsyöjänä marsun proteiinin lähteet ovat valmiiksi harvassa. Vastaavasti rasvan ja hiilihydraattien lähteitä on tarjolla runsaasti rehussa, hedelmissä ja vihanneksissa.
Marsun ruokavaliossa ei saisi olla kovin paljoa nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja kuten rypälesokeri, hedelmäsokeri ja sakkaroosi, joita on hedelmissä ja vihanneksissa. Nämä tekevät ravinnosta helposti energiapitoisen. Runsas hiilihydraatti vähentää syötyä määrää, syömiseen kuluvaa aikaa, ja altistaa lemmikin vatsan kaasulle, ummetukselle ja ripulille, koska ulosteen määrä laskee. Vastavuoroisesti täyttävämpi ja työläämpi hiilihydraattien lähde selluloosa, jota kuiva vihreä kasviaines sisältää runsaasti, on kaikin puolin hyväksi. Evoluutio on kehittänyt marsusta energiaköyhällä ravinnolla toimeen tulevan laiduntajan, ja lemmikin tulee syödä päivittäin 6-8% painostaan. Ihmiseen suhteutettuna tämä tarkoittaa 3,6 - 4,8 kilogrammaa ravintoa päivittäin 60kg painoiselle, ja tällä tavalla tarkasteltuna on selvää että marsun ravinnon on oltava selvästi energiaköyhempää kuin ihmisen nauttiman, ja että lisäämällä ruokavalioon kasviperäistä ravintokuitua tämä on mahdollista.
Seuraavassa esitellään marsun ruokakolmio sekä neljä ruokaryhmää tyypillisine ominaisuuksineen:
Näistä tulisi valita marsulle sen elämäntilanteeseen kulloinkin toimivin paletti. Ruokaryhmiä voi valita päivittäiseen jakeluun yhdestä neljään, kunhan pohjalla on aina kuiva heinä. Ruokakolmio puolestaan kertoo missä suhteessa ja määrinä ruokaryhmiä tulisi jakaa niin että vatsa toimisi normaalisti. Se mitä yksittäisiä ruoka-aineita päivittäiseen tai viikoittaiseen jakeluun valitsee, ei ole niin tärkeää kuin missä suhteessa ja määrissä ryhmiä lemmikille tarjoaa.
Tasapainoisen ruokinnan kannalta on tärkeää, että marsu noudattaa valittua ohjelmaa, eikä niin että sen vain halutaan noudattavan. Ruoka-aine, pelletti, heinä tai tuore ei ole hyvä, mikäli marsu ei sitä suostu syömään. Tämä voi johtua huonosta laadusta, tai siitä että ruokaa on tarjolla liikaa, mikä antaa lemmikille mahdollisuuden nirsoilla ja valikoida. Taustalla voi olla myös vanhoja tottumuksia, joihin marsu on kiintynyt niin että se mieluummin kuihtuu ja riutuu kuin opettelee uusille tavoille.
Alle puolen vuoden ikäinen vielä pituuskasvunsa puitteissa oleva marsu ei käytännössä ole ylipainoinen, eikä tällaisen yksilön kohdalla yleensä tarvitse miettiä ruokinnan rajoittamista. Ylipainon todelliset riskit tulevat ajankohtaiseksi 1 - 2 vuoden iässä, ja ennen tätä rajapyykkiä marsu syö lähinnä kasvaakseen täyteen kokoonsa. Liian puutteellinen ravinto tai kuluttava elämä (naarailla esim. jatkuva poikiminen) nuorella iällä voi jättää marsun kitukasvuiseksi.
Ylipaino heijastuu marsun käyttäytymiseen ja olemiseen monin eri tavoin, laskee aktiivisuustasoa ja lämmittää ruumiinrakenteeltaan valmiiksi pyöreää lemmikkiä. Mikäli marsulassa on lämmintä +22°C tai ylitse, ylipainoisen ei tee mieli liikkua ja olla aktiivinen, koska olosta tulee helposti tukala. Tilanne korostuu erityisesti pitkä- ja karkeakarvaisilla roduilla, koska karvapeite toimii myös lämpöeristeenä. Aineenvaihdunnan hidastuessa kuona-aineet kertyvät ja käyvät vähitellen munuaisten päälle. Marsun maksa alkaa hiljalleen rasvoittua, ja saattaa olla elon pituutta rajoittava tekijä. Rasvamaksa joka ihmisillä tunnetaan vyötärölihavien ja alkoholistien vaivana, on marsuilla yleinen energiarikkaasta ruokavaliosta ja ylipainosta johtuva sairaus. Toinen yleinen seuraus passiivisuudesta ovat virtsateiden ongelmat (tulehdukset, virtsakivet), mutta näiden syntymiseen vaikuttavat olennaisesti myös ravinnon sisältämät kivennäisaineet.
Kakkostyypin diabetes on mahdollinen mutta harvinainen lihavien marsujen sairaus. Tällöin haiman tuottama insuliini ei enää riitä kasvaneen kehon tarpeisiin, marsun verensokeri nousee ja aktiivisuustaso laskee. Korkea verensokeri aiheuttaa lisääntynyttä juomisen tarvetta, ja kaihin silmiin. Runsas väriaineiden käyttö rehuissa on lähteistä riippuen yhdistetty kakkostyypin diabeteksen aiheuttajiin, sillä nämä ovat pitkälti puhdasta sokeria, ja nostavat veren sokeria hetkellisesti ja voimakkaasti.
Marsua laihduttaessa ja kiinteyttäessä tulisi edetä hitaasti viikkojen ja kuukausien aikajanalla, ja ruoka-aineet tulisi vähitellen vaihtaa hitaammin sulaviin ja työläämpiin syödä. Entisiä herkkuja ei sovi poistaa kertarysäyksellä, ettei lemmikki vallan masennu. Hyväksi havaittu konsti on pienentää energiapitoisten ruoka-aineiden annokset ensin puoleen, sitten neljäsosaan samalla seuraten painon ja yleiskunnon kehitystä, sekä tarjoten lemmikille aikaisempaa enemmän korvaavaa syömistä heinän muodossa, kuin myös korvaavaa toimintaa sijoittamalla ruokaa eri puolelle häkkiä ja jaloittelualuetta niin että marsu joutuu liikkumaan ruokansa perässä. Muutoksessa pitäisi turvata vähintään 15% kuitua, jotta suoli toimisi normaalisti. Proteiinin määrä tulisi myös pitää n. viidentoista prosentin tasolla varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla. Suunnilleen tämän verran löytyykin lyhytkortisesta lehtevästä heinästä, jonka laatuun kannattaa panostaa. Tapauksesta riippuen marsu voi myös hyötyä pienestä proteiinilisästä, jonka saa helposti pikkumarsun kasvupellettistä (rasva alle 3%, proteiini 18% tai yli). Kun nämä asiat pidetään mielessä, hiilihydraattien ja rasvan lähteitä pienentämällä, eri ruokaryhmiä sekoittamalla ja suhteita vaihtamalla enemmän heinää painottavaksi marsun painoa voidaan laskea.
Yksinkertaista eikö vain? No ei aivan...
Kun marsu ei enää saa hyväksi havaitsemaansa energianlähdettä, se yrittää korvata syntynyttä vajetta seuraavaksi parhaasta vaihtoehdosta. Mikäli rasvaiset herkut ja rehu poistetaan kuviosta ensimmäisenä, mutta ruokavalioon kuuluu edelleen tuoretta, marsu yrittää korvata puutetta syömällä mahdollisimman paljon tuoretta, jossa on hiilihydraatteja. Tuoreissa ei kuitenkaan ole proteiinia jota lihakset tarvitsevat, eikä myöskään riittävästi kuituja. Vinksallaan oleva ruokavalio voikin heijastua vatsavaivoina, yleisesti heikentyneenä ruokahaluna, hammasongelmina, ja pidemmän ajan kuluessa lihasten heikkoutena. Marsua voi ja pitää opettaa terveemmille tavoille, mutta se ei voi tapahtua selkä seinää vasten. Lemmikki ei ymmärrä miksi sitä koetellaan, voi kieltäytyä syömästä, ja ajautua ruokaremontin seurauksena umpikujaan, koska vatsa lakkaa toimimasta. Nämä asiat tulee ottaa huomioon, ja olla valmis tilanteen niin vaatiessa hidastamaan vauhtia, tai osin jopa antamaan periksi.
Kaikki marsut eivät ole tai tule automaattisesti massakkaiksi yksinkertaisesti ravintoa lisäämällä. Ylipainoa on yleensä helpompi hallita karsimalla helppoa energiaa eli hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita, vähentämällä rehuannoksia, laskemalla marsulan lämpötilaa, lisäämällä virikkeitä ja liikunnan mahdollisuuksia. Vaan miten saada lihaa luiden päälle jo ikääntyvän tai vaivaisen lemmikin kohdalla, joka laihtuu ja kuihtuu vaikka mitä laittaisi nenän eteen? Ikääntyvän marsun (3+) massan lisääminen on keskimäärin vaativampi juttu, mutta konstit tähän ovat pääosin edellä mainittujen vastakohtia.
Normaalikuntoinen ja terve joutomarsu kerää helposti massaa hyvällä ruokahalulla ja laadukkaalla heinällä, mikäli ympäristössä ei ole stressiä. Sairaudet, kipu ja C-vitamiinin puutos voivat kuitenkin tilapäisesti lisätä energian kulutusta ja viedä ruokahalua. Mikäli muutos huonompaan on nopea, tapaturma tai haava suussa ja kipu on melko tavallinen selitys. Mikäli painon lasku ja lemmikin olemuksen muutos hintelämmäksi on tapahtunut viikkojen ja kuukausien kuluessa vähitellen, voi syntipukkia etsiä ulkoloisista, olosuhteista johtuvasta stressistä ja hampaiden ongelmista. Marsun sairastelusta on kirjoitettu lisää ensiapuartikkelissa.
Rehupelletin vaihto tai uuden tuominen nykyisen rinnalle on monissa tapauksissa yksinkertainen ja toimiva siirto. Kaikissa muutoksissa pitää kuitenkin muistaa päällekkäisyys ja asteittaisuus, ettei itse vaihdoksesta tulisi ruokahaluun tarpeettomia notkahduksia ja kylkiäisenä vatsavaivoja. Mikäli uusi ja vahvempi pelletti ei käy kaupaksi, on tukiruokinta keino ottaa rehu käyttöön. Mikäli ollaan juuri sairauden tai stressin vuoksi menetetty massaa, tukiruokinta toipilasvaiheessa auttaa painon takaisin saamisessa. Velliä voi tarjoilla reiluhkon annoksen esim. 20 - 40ml 1 - 2 kertaa päivässä muun ruokinnan ohessa muutaman viikon ajan. Joskus tutustuminen uuteen pellettiin tukivellissä rohkaisee marsun maistelemaan rehua myös kupissa, mutta muutos voi viedä aikaa viikkoja tai jopa kuukausia. Odottelu kysyy omistajalta kärsivällisyyttä, mutta painonsa kanssa kamppailevan kanssa vaaka määrää tahdin. Pidempään jatkunut alavire on katkaistava tukiruokinnan avulla, ja ennen kuin marsun olemus ja jaksaminen romahtaa, ja kunnes selviää mahdollinen todellinen syy ongelmien taustalla.
Pelletoidun rehun maistuvuuteen vaikuttavat olennaisesti raaka-aineet, ja pelletin koko ja koostumus (kova vs. pehmeä rakenne). Keskimäärin maistuvuuskokeiluissa marsut pitävät pelletistä, jossa on runsaasti proteiinia (15% tai yli) ja rasvaa (4% tai yli), jonka koko on sopivan pieni suupalaksi (halkaisija 3 - 5mm), ja pehmeän rapea syötäväksi. Runsas rasva (yli 4%) ei kuitenkaan ole pidemmän päälle terveellinen tapa hankkia lisää massaa, ellei rasvaista ruokaa tarvita korvaamaan ympäristöstä aiheutuvaa stressiä (alhainen lämpötila, näyttelyt ja reissaaminen). Proteiinin huomioiminen on kannattavampi siirto, mikäli aikaisemmin ollaan syöty elatusrehua (proteiini alle 15%), tai proteiinin saantiin ei olla kiinnitetty huomiota (marsu ei ole saanut tai ei syö päivittäin merkittäviä määriä rehua).
Murmelin marsulassa toipilaille ja ikämarsuille syötetään pääasiassa kasvatusrehuja, ja kaudella 2010-2011 elatusrehujen käyttö on jäänyt vähemmälle. Tähän vaikuttaa marsulan ikärakenne (asukkaat jo kolmevuotiaita tai ylitse), ja se että rehun annostelua säädetään ja tarkkaillaan jatkuvilla punnituksilla. Kasvatusrehun annostelussa täysi-ikäiselle marsulle tulee olla tarkkana, koska muutos parempaan voi olla raju marsun päästessä pelletin makuun. Usein myös tarjolla olevista merkeistä pitää osata valita vain vähän kivennäisaineita sisältävä (tuhka-arvo alle 8%) pelletti virtsatieongelmien ehkäisemiseksi.
Kun rehupuoli on kunnossa, seuraavassa aallossa tarkastellaan muita ravinnon energian lähteitä. Riippuen mikä on lähtötilanne, hiilihydraatteja tuoreiden markettivihannesten ja hedelmien muodossa voi kokeilla lisätä, mutta ei määrättömästi koska ne eivät sisällä riittävästi kasvien tukiainesta kuitua. Jossain vaiheessa marsun uloste menee löysäksi, jolloin tarkoitus kääntyy itseään vastaan. Onkin mahdollista että lemmikin suorat ja välilliset ongelmat (laihtuminen, lihasten puuttuminen, hammasongelmat) ovat lähtöisin siitä että ravinto on jo valmiiksi liian tuorepainotteinen. Kun marsulle haetaan lisää massaa tuoreilla pelaten, jätöksien määrää ja laatua pitää tarkkailla. Tuoreiden kulutus ei saisi viedä nälkää rehulta ja heinältä, joiden proteiini, kuitu ja rasva painavat vaakakupissa enemmän.
Marsulan lämpötila, kosteus ja ilmanvaihto vaikuttavat lemmikin mielialaan ja aktiivisuuteen, kuten myös ulkoiset ärsykkeet, ja naapurihäkissä ja jaloittelualueella melskaavat lajitoverit. Joskus tervettä kilpailua saa aikaan sijoittamalla samaan häkkiin terveen marsun, joka esimerkillään auttaa pattitilanteessa olevaa kiinnostumaan ruokailusta. Toimenpiteellä voi kuitenkin olla päinvastainen vaikutus, mikäli toisen läsnäolo aiheuttaa stressiä, tai saa toipilaan kiinnittämään huomionsa muualle. Tällöin marsun rauhoittaminen yksinään omaan 'lihotushäkkiin' ja nostaminen syrjään turhilta ärsykkeiltä voi aikaansaada toivotun muutoksen.
Lämpölamppu on tehokas ja yksinkertainen apu huonosti syövän marsun tueksi. Tämä ei lisää toipilaan aktiivisuutta tai ruokahalua, mutta vähentää energian kulutusta jolloin painon lasku tapahtuu hitaammin, ja tukitoimien teho paranee.
Seuraavassa listassa tunnetuimmat kaupalliset rehumerkit on laitettu järjestykseen kokonaisenergiamääränsä mukaan alkaen eniten energiaa sisältävästä tuotteesta. Taulukossa ei ole laskettu hiilihydraattien osuutta tai rehun kokonaisenergiaa, sillä näitä tietoja ei tuotteissa tyypillisesti ilmoiteta. Laskennassa on kuitenkin otettu huomioon kuidun osuus, joka lukuna ilman kertoimia vähennetään tuloksista. Tällä haetaan vastaavuutta sille, että paljon kuitua sisältävien tuotteiden hiilihydraatit ovat hankalammin imeytyvässä muodossa, ja tuotteesta saatava kokonaisenergia vastaavasti pienempi. Rehujen todellinen järjestys saattaa olla toinen kuin mikä on tässä esitetty, mutta suuntaa antavan kuvan listasta saa. Taulukon yläpäähän sijoittuvat selvästi kasvatus-, ja alhaalle elatus/ylläpitorehut:
Laskukaava: (Proteiini (%) x 4) + (Rasva (%) x 9) - Kuitu (%)
* Supreme Science Selective Guinea Pig on marsulan tämänhetkinen referenssikasvatusrehu.
** Altromin 3123 on marsulan tämänhetkinen referenssielatusrehu
Listassa on mukana myös muutama kanin, hevosen, ja lihasikojen rehu, sillä näitä on alan harrastajien käytössä. Merkille pantavaa on, että esim. hevosten rehuissa näkyy keskimäärin suurempi rasvapitoisuus ja pienempi proteiiniarvo. Tämä voi sopia viileässä asutetuille joutomarsuille, jotka tarvitsevat lisäenergiaa rasvojen muodossa. Lihasikojen rehuissa on puolestaan nähtävissä C-vitamiinin puuttuminen (myös osassa hevosten ja kanin rehuja), sekä alhaisempi kuitupitoisuus (sika ei tarvitse), mikä tarkoittaa ettei ruokaa voi käyttää tukivelliä pohjustamaan. Esimerkin sikarehu (luonnollisesti aina 100% kasviperäinen) voi kelvata kasvatukseen, kunhan kylkiäisiksi tarjotaan runsaasti ensiluokkaista heinää, ja C-vitamiinilisästä huolehditaan erikseen. Halpa kilohinta ja suuri pakkauskoko puoltavat rehun käyttöä erityisesti suurikokoisten (10+ yksilöä) marsuloiden ruokinnassa.
Rehun runsas kuitupitoisuus tarkoittaa, että rehun hiilihydraatit ovat työläämmin imeytyvässä muodossa (täyttävämpää). Mikäli tuotteessa on paljon kuitua ja vain vähän rasvaa, voi osa proteiinista päätyä marsun energiaksi sen sijaan että käytettäisiin lihasmassan ja karvan kasvuun kuten pitäisi. Mikäli rehussa on proteiinia vain keskinkertaisesti, voi lopputulos olla liian energiaköyhä marsun massassa pitämiseksi. Vastavuoroisesti mikäli rehun kuituarvo on pieni, kielii se nopeasti imeytyvistä hiilihydraateista, jotka saavat pienemmän proteiiniarvon riittämään paremmin.
Raaka-aineet kuten melassi saattavat aiheuttaa marsun vatsassa kaasun muodostusta, joten uutta rehua ja varsinkin kokonaan toiselle eläinlajille räätälöityä tuotetta kokeillessa täytyy ottaa huomioon monta eri asiaa. Uusien ja eksoottisten rehujen (esimerkin sikarehu) kokeiluun ei kannata ryhtyä omin päin, vaan odottaa rauhassa kokeneempien harrastajien kommentteja.
Tätä artikkelia kirjoittaessa (2007) marsulan painonhallintaprojekti on tukevalla maaperällä. Sissin (ikä 4 vuotta) maitorauhasen leikkauksen myötä tyttö on laihtunut huomattavasti terveellisempiin lukemiin (1060 grammasta 930 grammaan), ja toivottavasti pysyy uusissa mitoissaan helpottuneen olemisen myötä. Edelleen perheen pienin Pikku-Myy (naaras, ikä 2 vuotta) on tukirankansa kokoon nähden normaaleissa lukemissa (700g). Sama pätee marsulan isoihin tyttöihin Emma (naaras, ikä 2 vuotta, 1200g) ja Raili (naaras, ikä vuosi, 980g) ja varauksella myös Wiljamiin (uros, ikä 5 vuotta, 1200g), jonka paino on keikkunut alarajoilla useamman vuoden ajan. Ainoastaan Wagner (uros, ikä 5 vuotta) on sairastelunsa vuoksi ollut kokoonsa nähden liian pienissä lukemissa (1050g - 1150g). Kaverilla on kuitenkin sisua kerätä menettämänsä grammat takaisin oireettomilla jaksoilla, joita viimeisimmän ruokaremontin myötä saavutetut positiiviset tulokset ovat saaneet aikaan enemmän ja enemmän.
Ehkä valtavirrasta poiketen ja juuri Wagnerin ongelmien alkuperästä johtuen marsulan rehupuolen selkärangan muodostaa tällä hetkellä Altromin 3123 elatus. Suurin proteiinin lähteemme on heinä, jonka määrää ja laatua marsun ruokinnassa ja terveydessä ei voi liiaksi korostaa. Hiilihydraatit ovat rajattu varsin merkityksettömään annokseen tuoreiden osalta luokkaa n. puoli kourallista per marsu per päivä. Marsujen rasvan lähde tulee pääosin pelletistä, jota Altron perinteisessä elatusversiossa on vähintäänkin riittävästi kaikille muille paitsi Wiljamille, ja joka karkeakarvaisena (rex) kärsii karvan ja ihon kuivuudesta. Ottaen huomioon pojan ohkaisen ulkomuodon, ei Altron jakelua tarvitse juurikaan säännöstellä. Syntyneeseen lisäjakeluongelmaan sopiva ratkaisu on pieni lihotushäkki, joka vuorataan herkuilla, ja jonne pappa pääsee santsaamaan puolisonsa ikkunashoppaillessa ulkopuolella.
Lähdemateriaali:
Guinea Piglopaedia: A-Z of guinea pig diseases
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ketoosi_(tila)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diabetes
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Rasvamaksa&p_artikkeli=dlk00070
http://www.guinealynx.com/eyes.html#pea
http://www.guinealynx.com/pododermatitis.html
http://members.shaw.ca/patriciasimon/treatment.htm
http://www.osjh.net/marsurav.htm
http://www.marsut.net/pellettimietteet.php
http://www.feedcon.fi/altromin/marsut.php
http://www.oxbowhay.com/link.sp?page=products
http://www.agrimarket.fi/main.cfm?iO=344&iTu=1672
http://www.suomenrehu.com/page.asp?_item_id=484
Päivitetty 10.3.2012