Kuidun ja veden merkitys ruokinnassa

Oletko koskaan kuullut sanontaa "heinä on marsun leipä"? Ehkä keksin sen juuri. Oli niin tai näin asian ydin on tullut minulle selväksi tavoilla joita en ole aikaisemmin ajatellut ja siksipä aiheesta kirjoittelen. Jos marsun ruokavaliosta karsitaan pois kaikki mitä se ei ehdottomasti tarvitse pysyäkseen hengissä, mitä jää silloin jäljelle? Vastaus on vettä ja heinää. Suurin osa meistä tietää tämän, mutta entäpä jos sanon että marsu voi elää pitkän ja terveen elämän syömällä pelkkää vettä ja heinää?

Kävin taannoin marsufoorumilla mielenkiintoisen keskustelun, jossa eräs harrastaja ihmetteli miten marsut sairastelevat keskuudessamme niin paljon, mutta hänen lemmikkinsä olivat olleet ilmeisen terveitä ikänsä ja esimerkkejä oli kymmeniä pitkältä ajalta. Tästä keskustelusta päällimmäisenä mieleeni jäi joutomarsun käsite. Sen mukaan lemmikkimarsu joka ei tee mitään, siis ei käy näyttelyissä, ole kasvuiässä tai tiineenä voidaan leimata joutomarsuksi, jolle pitäisi periaatteessa riittää ravinnoksi pelkkä heinä ja vesi. Mitä ihmettä?

Marsulla on kokoonsa nähden pitkä suolisto. Aikuisella yksilöllä kokonaismitta on noin kaksi metriä. Ravinnon kulku elimen päästä toiseen voi kestää muutamasta tunnista useisiin päiviin, ja keskimäärin aikaa kuluu noin yksi vuorokausi. Fysiologiansa puolesta marsu on sopeutunut elämään hyvin niukkaenergisellä ravinnolla, ja pärjää vähemmällä kuin esimerkiksi kani. Marsun suolessa elävä mikroeliöstö pystyy muuntamaan osan ravinnossa olevasta kuidusta energiaksi, ja ulosteitaan kierrättämällä marsu pystyy hyödyntämään ravinteet todella tehokkaasti.

Kuten ruokintapuolella on jo todettu, heinästä saatava ravintokuitu on marsun elinehto. Syömällä riittävästi heinää ja korkeakuituista pellettiä marsun vatsa pysyy kunnossa. Kuidun sulamaton osa toimii liukastusaineena, ja kuljettaa ruokamassaa suolessa eteenpäin. Edelleen kuivuessaan paksusuolen jälkeen kuitu muodostaa marsun papanalle tyypillisen rakeisen ulkonäön. Mikäli ruokinnasta poistetaan kuitu tai sen määrä suhteessa muuhun ravintoon laskee, myös materiaalin liike suolessa hidastuu. Tuloksena on ummetusta, kaasun aiheuttamia vatsakipuja, ja normaalia löysempiä ulosteita, jotka menettävät muotonsa ja kerääntyvät klimpeiksi.

Kun marsu lakkaa syömästä ja papanaa ei kuulu, sen vointi heikkenee nopeasti. Lemmikki ei voi paastota pitkään, sillä täydellinen syömättömyys ja verensokerin nopea lasku saattavat vajaassa vuorokaudessa laukaista hengenvaarallisen ketoositilan ja noidankehän, josta ulospääsy on vaikeaa. Käytännössä paastoava marsu on myös vatsakipuinen marsu, sillä vatsassa vaahdoksi muodostuva kaasu on vaikea poistettava kun ruokamassan eteneminen on katkolla. Marsu odottaa jotta huono olo menisi ohitse, mutta käytännössä tilanne menee vain huonompaan suuntaan ja suoliston toiminta lamaantuu.

Kun tilanne voi ajautua huolestuttavaksi näinkin nopeasti, on kotioloissa helppo tehdä klassinen hoitovirhe. Ruokahalutonta lemmikkiä yritetään tukea kaikin mahdollisin keinoin tarjoamalla sille herkkuja kuten kurkkua, salaattia tai ulkoruokintaa - asioita joiden perään otus on terveenä ollessaan äänekkäimmin huutanut. Syötettäessä ummella olevalle marsulle tuoretta se kuitenkin voi entistä huonommin. Nestepitoiset hedelmät ja vihannekset eivät sisällä riittävästi kuitua, ja alkavat käydä marsun vatsassa aiheuttaen lisää kaasua ja kipuja. Varsinkin kaali ja herneet tuottavat helposti suuria määriä kaasua.

Koska marsu ei osaa röyhtäillä ollenkaan, ja piereskely on sidoksissa suolen toiminnan vilkkauteen, on kaasun kerääntyminen vatsaan erittäin ongelmallinen asia, ja suurina määrinä hengenvaarallista. Tyypillinen ummetuksesta ja kaasusta kärsivä marsu on tuskainen, vetäytyy kerälle karva pörröllä, ja hyppii tai sätkii takajaloillaan. Onneksi kaasuongelmiin on olemassa reseptivapaa apteekkirohto Disflatyl. Tyypillisellä annoksella 0,3ml painokiloa kohden kaksi kertaa päivässä kaasusta pullottava vatsa voidaan saada kuriin, ja ruokahalun pitäisi hiljalleen palata edellyttäen että kuitupuoli on korjattu. Vastaava eläinlääkärin määräämä suolen toimintakykyä parantava rohto on nimeltään Primperan voi myös tuoda kaivatun avun. Mikäli marsu ei syö itse tai syö huonosti, on sitä tukiruokittava useita kertoja vuorokaudessa. Mikäli ketoaineet ovat läsnä ja marsun hengitys haisee imelälle, syntynyttä energiavajetta voi korjata myös Nutrisal Plus-liuoksella.

Murmelin marsula tutkii:

Täysikasvuinen marsu on heinän suurkuluttaja, ja sen päivittäinen menekki voi olla yllättävän suuri. Saadakseen asiaan selvyyden allekirjoittanut suoritti yksinkertaisen kokeen: Marsulan heinänkulutusta mitattiin kuukauden ajan ja heinät punnittiin. Kaksi täysikasvuista urosta ja kaksi naarasta popsivat tuona aikana n. 8kg heinää, mikä vuorokausiannokseksi muutettuna merkitsi n. 8% marsujen yhteenlasketusta painosta. Kilon kokoiselle marsulle tämä teki n. 80g - määrä joka vaivoin mahtuu isoon taikinakulhoon. Testissä ei otettu huomioon jalkoihin tallautuvaa olkea, vaan se hyväksyttiin osana kulutusta. Lisäksi päivittäiseen ruokavalioon kuului myös tietty määrä tuoreita ja pellettiä. Vertailun vuoksi marsukirjallisuus ilmoittaa täysikasvuisen marsun syövän päivittäin n. 6% painostaan. Kasvavalla yksilöllä luku on 8%.

Mistä kuitua?

Mikäli heinää ei jostain syystä ole saatavilla tai se on kustannuksiin nähden liian heikkolaatuista, olen kuullut ulkomailla käytetyn muitakin kuidun lähteitä. Vaihtoehtona voi toimia mm. maissin tähkistä, sokeriruokosta tai kuivikemateriaaleista kuten kierrätyspaperipelletistä saatava kuitu. Luonnollisesti yhtälöön pitää laskea myös marsun heinäpelletti, joka riippuen merkistä voi periaatteessa korvata heinän kokonaan (temppu jota koe-eläinlaboratorioissa harrastetaan, ja tunnetuista rehuista merkkinä Altromin edustaa). Suomen oloissa ja maatilojen tuotteilla meidän ei kuitenkaan tarvitse tälle tielle lähteä.

Maisemointitarkoituksessa ylläpidetty pelto tai niitty on sitä mitä marsu tarvitsee. Mikäli oma varastotilanne antaa periksi, kannattaa käydä heinä-elokuussa peräkärryn kera maaseudulla ostamassa 10 kilon pienpaaleja n. kahden Euron kappalehintaan vaikka koko vuoden tarpeiksi. Heinä on silloin varmasti tuoretta ja ravinteet siinä tallella. Hakureissua ei kannata pitkittää talvelle tai kevääseen, eikä missään nimessä ostaa ylivuotista. Sen lisäksi että ravintoaineet pikkuhiljaa kaikkoavat, varsinkin ulkosalla tai vain sateelta suojatuissa tiloissa pidetyn heinän sieni- ja homeitiöiden määrä voi kasvaa nopeasti. Toisaalta täyteen sullotussa ladossa vain ulommaiset paalit kärsivät. Kaivamalla vähän syvemmältä voi edelleen saada marsulle ensiluokkaista ruokaa.

Pystyäkseen jauhamaan kuvatun kaltaisen mahtiannoksen heinää, täysikasvuinen marsu tarvitsee palan painikkeeksi n. 1-3dl nestettä päivittäin. Osa tästä tulee lemmikin nauttimista tuoreista, ja loput otetaan juomapullosta. Marsun nauttima nestemäärä on yksilöllinen. Esimerkkinä tästä marsulassamme otukset majoitetaan tällä hetkellä 2kpl per häkki, ja jokaisessa on 0,6 litran juoma-automaatti. Yhdessä häkissä pullollinen vettä voi kestää 4-5 päivää, kun toisessa se juodaan tyhjiin suunnilleen vuorokaudessa. Pieni marsunpoikanen ei välttämättä käy pullolla ollenkaan, mikäli sille tarjoillaan tuoretta päivittäin.

Marsun ruoansulatuksesta vastaa erityinen bakteerikasvusto, joka hajottaa paksusuolessa ruokamassaa imeytyvään muotoon jatkuvalla prosessilla. Mikäli marsun nauttimassa vedessä johon myös tuoreet lasketaan tapahtuu nopea muutos, voi tuloksena olla ripuli. Muutokseen voi olla syynä muutto toiselle paikkakunnalle, mökki- tai näyttelyreissu (paikkakuntien juomavesien ero), mutta tavallisimmin jokin uusi ja outo tuore-erä johon marsu ei ole tottunut. Tällöin suolistossa elävän bakteerimassan kasvualusta järkkyy, ja toinen huonompi lajike ottaa vallan. Suojellakseen itseään vaurioilta paksusuoli tyhjentää sisältönsä osittain tai kokonaan, mikä näkyy ulospäin löysinä papanoina ja ripulina. Myös suun kautta annettava antibiootti voi järkyttää bakteeriflooran tasapainoa ja aiheuttaa ripulin.

Yleensä löysän papanan hoitoon riittää että ruokinnasta poistetaan epätasapainon aiheuttanut tuore tai antibiootti. Mikäli aiheuttajasta on epätietoisuutta, tai oireet eivät nopeasti häviä, kaikki tuoreet on syytä panna määräajaksi tauolle. Mikäli kyseessä on puhdas ripuli ja uloste on juoksevaa ja pahanhajuista, täytyy silloin huolehtia myös marsun nesteytyksestä. Nutrisal-Plus -liuos täydentää tehokkaasti elimistön tarvitsemia energia- ja kivennäisvarastoja. Mikäli paino tippuu ja ruokahalu on huono, marsu tarvitsee myös tukiruokintaa.

Murmelin marsula tutkii:

Vanhoina “hyvinä” aikoina marsumme olivat usein ripulilla, ja tuolloin kokeilin vaivaan useita erilaisia hoitoja. Pääosa kokeiluista meni täysin metsään, mutta jotain hyvääkin matkan varrelta onkeen tarttui. Ainakin vaivan aiheuttava mekanismi on tullut tutuksi niin, etten enää säikähdä vatsavaivoja marsuillani riippumatta onko kyseessä ruoka-aineen tai antibioottikuurin aiheuttama ongelma. Olen mm. alkukesästä 2006 hoitanut pitkään ab-kuurin vuoksi löysästä papanasta ja ripulista kärsinyttä marsua yksinkertaisella pellettivellillä ja heinäkuurilla ilman lisävalmisteita. Vaikka tilanne näytti väliin varsin huolestuttavalta, marsun jaksaminen ei ollut uhattuna. Ripulointia/löysää papanaa kesti noin kuukauden, minkä jälkeen jatkunut kipuilu ja lääkitys siihen vaikutti edelleen ruokahalua huonontavasti. Kun kipulääkitys viimein päätettiin, marsun ruokahalu ja papana palautuivat normaaleiksi parissa päivässä Disflatylin avulla.

Kokemukseni mukaan tyypillinen ripuliepisodi kestää vuorokaudesta kahteen lähes riippumatta mitä tänä aikana tarjotaan. Tämä siksi että marsun suolisto on pitkä. Ongelman aiheuttajaa ja toisaalta myös ratkaisua hakiessa pitäisi tarkastella mitä edellisen päivän ruokavalioon on kuulunut. Hoitotoimenpiteissä on syytä edetä rauhassa, ja pitäytyä ensisijaisesti juuri kuvatuissa konsteissa, joihin kuuluu säännöllinen punnitus 1-2 kertaa päivässä, tukiruokinta ja vesiripulissa nesteytys. Rohdot ja hoidot näiden lisäksi ovat tervetulleita kunhan perusasiat ovat kunnossa.

Mistä vettä?

Suomessa on erinomainen vesijohtovesi, joka pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta soveltuu marsulle erinomaisesti. Sen sijaan että tartutaan laatuseikkoihin, on tärkeämpää että se laatu mitä onkaan pysyisi mahdollisimman tasaisena. Juomavesiä ei tule vaihtaa sesongin mukaan, vaan lemmikille on pyrittävä järjestämään pysyvä ja harkittu ratkaisu. Kotimaamme pohjavedet ja kunnan vesijohtovedet ovat yleensä laadultaan erinomaisia, mutta sijainnista riippuen vesi voi sisältää marsulle haitallisen suuria määriä kalsiumkarbonaattia eli kalkkikiveä (= kova vesi). Myös osassa väkirehuja kalsiumlisänä käytetty kalkkikivi voi lisätä riskiä virtsatieongelmille (sakkaa virtsassa ja/tai virtsakiviä). Allekirjoittaneen vesijohtovedessä on niin paljon kalkkia, että olen joutunut etsimään vaihtoehtoja markettien pullovesistä, ettei virtsaamisvaikeuksia (hyperkalsiuria) esiintyisi. Samasta syystä tietyt rehumerkit ovat meillä ongelmayksilöillä pannassa. Aihetta paneudutaan tarkemmin marsulan virtsatieongelmia käsittelevässä artikkelissa.

Ajatus joutomarsun ruokavaliosta pelkällä heinällä ja vedellä tuntuu ensi alkuun hurjalta, mutta totuuden siemen siinä on. Jos marsu saisi laiduntaa vapaasti niityllä pullahevosen tapaan, se tuskin tarvitsisi muuta elääkseen. Loppukesästä heinä puidaan ja kuivataan, mutta kaikki hyvät asiat ovat siinä edelleen tallessa. Vain vesi ja C-vitamiini on tuotava erikseen. Syksyllä tilanne on hyvä, mutta jo lopputalvesta heinän ravintoarvot ovat laskeneet niin että ruokintaa on tuettava tuoreilla ja pelletillä. Nämä olisivat kuitenkin edelleen herkkulistalla, eli säännöllistä ja päivittäistä jakelua ei tulisi tehdä. Mitä tällä mahdollisesti voitetaan?

Yksi ensimmäisenä mieleen tulevista asioista on painon hallinta. Suuri osa täysikasvuisista joutomarsuista on melkoisia ahmatteja suhteessa määrään mitä ne liikkuvat ja kuluttavat energiaa. Tämä pätee varsinkin naaraisiin, jotka keskittyvät helposti vain kupunsa täyttämiseen siinä missä urokset mahdollisesti keskittyvät naaraiden perässä juoksenteluun. Syöttämällä päivittäin tuoreita ja rehua marsu lihoo helposti, mikä puolestaan altistaa monenlaisille vaivoille. Ulkoisina haittoina tassunpohjien tulehdukset, fatty-eye ja rasvapatit tulevat noin kolmen vuoden iässä näkyvimpinä mieleen. Sisäisiä haittoja voi vain arvailla. Naarailla ylipaino lisää merkittävästi raskaudenaikaisten komplikaatioiden riskiä. Lihavuus vaikuttaa myös virtsatieongelmien synnyssä: massakas marsu ei liiku tarpeeksi, sen aineenvaihdunta hidastuu ja juominen ja pissaaminen vähenevät. Tämä väkevöittää virtsaa ja aiheuttaa virtsan mukana normaalisti poistuvien kivennäisten kertymistä rakkoon, ja lopulta virtsatien tulehduksen ja virtsakivet.

Toinen iso juttu heinä- ja vesilinjalla on vatsan tasainen toiminta. Mikäli et anna marsullesi lainkaan tuoretta, se ei periaatteessa voi saada ripulia tai ummetusta. Miksi näin? No koska ainoa lähde vedelle on juomapullo, ja ainoa ravinnon lähde on kuiva heinä johon marsun vatsa ja ravinnon hajottamisesta vastaava koneisto on perin juurin tottunut. Kun kuidun määrä on maksimaalinen, ja ruokamassa liikkuu suolessa tehokkaasti, eivät satunnaiset erät tuoreita - vaikkapa raskaanpuoleisia kaalejakaan ehdi muodostamaan kaasua, jolloin ähkyn ja ummetuksen mahdollisuus vähenee.

Kolmas juttu liittyy lemmikin purukaluston kuntoon. Marsun kaikki hampaat kasvavat koko sen elämän ajan, ja ne on alun perin suunniteltu juuri heinäkasvien leikkaamiseen ja hienontamiseen. Mikäli marsun annetaan täyttää vatsansa helpolla ravinnolla kuten pehmeillä hedelmillä, vihanneksilla ja siemenillä, jotka eivät käytännössä juurikaan vaadi purukaluston käyttöä, ovat hammasongelmat todennäköisiä. Marsun poskihampaat voivat kasvaa niin, ettei se saa kunnolla suutansa kiinni jolloin syöminen vaikeutuu. Liian pehmeä ravinto voi vaikuttaa myös hampaiden juuriin (liikakasvu), ja aiheuttaa painetta silmien kyynelkanaviin saaden ne vuotamaan. Syöttämällä karkeaa heinää marsun työkalut pysyvät paremmin kunnossa.