Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 5.1.2012
Terve marsu on aktiivinen, syö, papanoi ja reagoi välittömästi ympäristössään tapahtuviin asioihin. Milloin tahansa lemmikin käyttäytymisessä huomaa jotain poikkeavaa, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida ja tilanne arvioida uudelleen. Marsun kohdalla pientäkään aivastusta tai vinkaisua ei käytännössä kannata pitää asiaankuuluvana, ja ohittaa pelkällä olan kohautuksella. Saaliseläimenä ja ongelmaansa viimeiseen asti panttaavana luomakunnan ihmeenä pörröinen ystävämme on tunnettu ja pelätty juuri siitä, että se menehtyy ennen kuin asiaan ehditään puuttua. Eläinlääkäri voi jopa kieltäytyä ottamasta vastaan kipeää marsua toivottomana, ja lemmikkiliike lopettaa myymisen huonojen kokemusten myötä.
Marsua ei saa jättää häkissään kököttäväksi ja ympäristöstään piittaamattomaksi surkimukseksi, ja hoidosta vastaavan tehtävä on puuttua tilanteeseen ettei näin pääse käymään. Mikäli peli kuitenkin heti alun jälkeen menetetään, on lemmikin haltijalla selkeä itsetutkiskelun paikka. Nopea loppu (aika sairauden havaitsemisesta marsun menehtymiseen) yleensä tarkoittaa, ettei marsun tarpeita ole kuunneltu, ja sen antamia pieniä vihjeitä vaivastaan noteerattu päivinä ja viikkoina ennen loppua. Se myös tarkoittaa ettei hoitotoimenpiteitä ole harjoiteltu riittävästi, apua ei ole osattu hakea ajoissa, ja marsulan lääkekaapista puuttuu mahdollisesti tärkeitä rohtoja. Jos vaikka marsu näyttääkin sairastuvan ja menehtyvän nopeasti, se ei yleensä tee sitä varoittamatta. Mikäli useampi lemmikki sairastuu ja päättää päivänsä samalla tavalla, viimeistään silloin pitää katsoa peiliin.
Lemmikin kuolinsyy tulee luotettavasti selvittää. Elleivät omat hoksottimet siihen riitä, apua pyydetään foorumilta ja/tai lähettämällä marsu Eviraan avattavaksi muutaman kympin korvausta vastaan. Paikallinen eläinlääkärikin osaa selvittää mihin marsu kuoli, mikäli tällaista palvelua osaa pyytää välittömästi tapahtuneen jälkeen. Lemmikin saa näin myös haudattavaksi, mikä ei Eviran palvelua käyttäen onnistu. Kuolemansyyn selvittäminen palvelee marsulaan jääviä yksilöitä siinä tapauksessa, että marsun poismenoon on vaikuttanut tapahtumasarja tai puute, joka on yksinkertaisella hoito- tai ruokintarutiinin muutoksella korjattavissa.
Jotta marsun mahdollisuudet selvitä pahimman ylitse tai edes eläinlääkärin vastaanotolle olisi turvattu, ongelman vakavuus selvitetään alustavasti kotona. Marsu punnitaan, ja sille annetaan tukihoitoa tukiruokinnan muodossa, jolla vointia pidetään yllä. Tällä ostetaan aikaa diagnoosin, korjaavien hoitojen ja lääkkeiden antamiselle. Riippumatta siitä mikä lemmikkiä oikeasti vaivaa, muutama maallikon suorittama tarkastus ja päättelytehtävä antaa alustavan epäilyn lähteen. Tästä on apua, sillä loppupeleissä tarvittava tukihoito on yksinkertaista, ja tietyt perusasiat ja toimenpiteet vaivasta riippumatta samat.
Mm. terveystarkastuksen tekemisestä on jo runsaasti materiaalia marsulan perushoito-artikkelissa. Marsun ensiavusta tärkein tukiruokinta on niin ikään käsitelty omana aiheenaan. Marsulan lääkekaappi tekee katsauksen marsulassa useimmin tarvittavien rohtojen maailmaan. Edelleen marsulan C-vitamiini-, kuitu-, paino-, ja virtsatieongelmia käsittelevät artikkelit kuuluvat kiinteänä osana marsun terveyden palauttamiseen ja ylläpitämiseen.
Seuraavaksi läpikäymme luettelomaisesti marsulla yleisimmin tavattavia vaivoja. Aiheiden otsikot ja suorat linkit sivun alussa kuvaavat ongelmia siinä muodossa jossa ne normaalisti havaitaan. Luettelon tarkoitus on nostaa esille vaihtoehdot, jotka kussakin tapauksessa todennäköisimmin ovat vaivan takana. Lisäksi kuvauksessa kerrotaan millaista ensiapua mahdollisesti tarvitaan, millaiset riskit ovat läsnä, ja millaisella aikataululla eläinlääkärin palveluja tulisi hakea.
Eikö marsusi vaivalle löydy järkevää selitystä tai tekstissä on jokin selkeä virhe? Ilmoita siitä meille!
Kun marsu löytyy häkistään tässä kunnossa, on tilanne poikkeuksetta vakava ja ajankohta usein jo myöhäinen hoitotoimenpiteiden aloittamiseksi. Mikäli marsu ei osoita mitään kiinnostusta ympäristöään kohtaan, ei käännä päätään ja nuuski hoitajaansa tai ota herkkupalaansa, asiat ovat todella huonosti ja elo mahdollisesti enää tunneista kiinni. Kyyry asento ja pörhistetty karva tarkoittavat, että marsulla on kipuja, energia- ja/tai nestevajetta. Lemmikki saattaa olla kääntyneenä pää häkin nurkkaa kohden, mikä on varma merkki kivusta. Ruokahalun täydellinen puute, ja pahimmassa tapauksessa ruiskulla suuhun jo laitetun tukiruokinnan nauttimisesta kieltäytyminen tarkoittavat, että marsu voi olla jo kaiken kotona annetun avun ulkopuolella.
Jotta päästään alustavaan diagnoosiin vaivan alkuperästä, hankimme lisätietoa yksinkertaisilla havainnoilla:
Mikäli lemmikki on syönyt jotain sopimatonta kuten keinokuituja tai muovia, on tuloksena tavallisesti ohimenevä ummetus tai ripuli. Mikäli kyse on edellisestä, marsun käytökseen voi liittyä pinnistelyä, eli se saattaa yrittää ulostaa mutta mitään ei kuulu, tai tuotos on vähäistä johtuen kivusta ja jo alkaneesta paastosta. Ripulitapauksessa lopputulos on selvästi epämuodostuneita papanoita, pahanhajuista vetelää ulostetahnaa, tai harmahtavaa limaista eritettä mikäli suolessa ei ole enää normaalia sisältöä. Äänekäs pinnistely voi viitata myös ongelmaan virtsateissä, marsu tuoksuu pissalle, ja vatsanalus voi olla pissan kostuttama. Harvemmin kyse on molemmista yhtä aikaa (virtsatiet vs. papanointi), joten edellämainittujen tunnusmerkkien puuttuessa kokonaan äänekkäästi ulostaessa valittavan potilaan virtsatieongelma oletetaan ensisijaiseksi, ja ensihoito aloitetaan sen mukaisesti.
Marsun hengitysteihin liittyvät ongelmat ovat poikkeuksetta vakavia. Kurkun selvittäminen, kakominen, satunnainen yskäisy tai aivastus ei ole merkki pahasta, mutta toistuvina kertovat hammasongelmista, seisovasta huoneilmasta, homeisesta heinästä tai huonosta yleiskunnosta. Sierainvuoto ja kurnutus marsun hengitysäänessä ovat merkki nesteestä ja ilmakuplista ilmateissä, jotka voivat estää hengitysilman normaalin kierron. Imelä tuoksu marsun hengityksessä kertoo paastosta ja ketoosista, joka on lemmikille kohtalokas. Marsun kuumeilu ja ylilämpö tuntuu korvanlehdissä, joita lemmikki käyttää ruumiinlämmön säätelyyn. Normaalilämpöisen marsun korvat ovat viileät ja huoneenlämpöiset.
Kurkistaminen marsun suuhun voi tuoda alustavan epäilyn syömisongelmiin, mikäli etuhampaissa on selkeä vika, purenta on vinossa, hammas on katkennut tai epämuodostunut. Pieni ruokintatesti herkkupalalla tuoretta tms. voi tuoda esiin ongelmat poskihampaissa, joiden tilaa ei normaalisti näe. Epäonnistuessaan (potilas ei suostu syömään) testi kertoo marsun huonosta tilasta, ja tukiruokinnan välittömästä tarpeesta. Suuhun kurkistaessa huomionarvoista on kielen ja ikenien väri, ja se ettei suusta saisi tulla ylimääräisiä tuoksuja tai eritettä. Normaali ikenien väri on pinkkiin vivahtava hailakka sävy (vertaa toiseen marsuun). Epänormaalia on tumma purppuraan tai siniseen viittaava väri.
Marsun punnitseminen viikoittain terveenä ja päivittäin sairaana ja toipilaana on tärkeä toimenpide, koska ruokahalua on vaikea arvioida silmämääräisesti, ja joka voi lemmikin paastotessa hoitamattomana johtaa kuolemaan alle vuorokaudessa. Keittiövaaka on tärkein yksittäinen työkalu marsun terveydentilan arvioinnissa.
Ruokahaluttoman marsun tilanne on lähes poikkeuksetta vakava, sillä eläimen ruoansulatus ei kestä yli vuorokautta täydellistä paastoa. Tähän sääntöön tekevät poikkeuksen vasta kotiutetut pikkumarsut, jotka voivat kokemattomalle näyttää ruokahaluttomilta, mutta ovat vain 'kipsissä' ympäristön muutoksen vuoksi. Mikäli kyse on tällaisesta marsusta, tutustu ensin marsulan käyttäytymisartikkeliin täällä.
Seuraavaksi tarkastellaan syitä ja seurauksia syömättömyydelle:
Lemmikin ruokahaluttomuuden syiden kartoitus aloitetaan kurkistamalla potilaan suuhun. Mikäli vika näkyy selvästi etuhampaissa, näiden vino leikkauspinta, lohkeaminen, katkeaminen, irtoaminen ja hammaspiikit voivat parantua itsekseen hyvällä kotihoidolla, ruokailumahdollisuuksia lisäämällä ja painoa tarkkailemalla. Mikäli potilaalla on vikaa etuhampaissa, lue myös tämä kappale.
Mikäli marsu yrittää syödä mutta ei siinä onnistu, pureskelu on vaivalloisen näköistä, saattaa poskihampaissa olla vikaa. Mikäli marsu pyörittelee ruokaa suussaan, kuolaa, maiskuttelee tai kakoo syödessään, vika on todennäköisesti poskihampaissa jotka tulisi tarkastaa jyrsijöiden hammasongelmiin erikoistuneen eläinlääkärin toimesta. Tilanne paranee harvemmin odottamalla, koska vaiva estää marsua syömästä normaalisti, ja koska entistä vähemmälle käytölle jääneet työvälineet kasvavat kokoa entistä huonompaan kuntoon.
Mikäli epätavallisesta leukojen liikkeistä ei ole merkkejä, ja etuhampaista ei löydy merkkejä ongelmista, mutta ruokahalu on yksinkertaisesti huono ja syöminen hidasta, marsulla voi olla kipuja jotka painavat sen mieltä ja/tai suuta. Mikäli marsun syömättömyys tai huono ruokahalu on jatkunut pitkään ja paino on tippunut hiljalleen, voi lemmikillä olla C-vitamiinin puutostila tai paise suun alueella.
C-vitamiinin puutos aiheuttaa marsussa tyypillisesti vastustuskyvyn ja yleiskunnon heikkenemistä, kipuja eri puolella ruumista, haluttomuutta liikkua ja vaikeasti yhdistettäviä vaivoja lemmikin suussa (kuolaaminen, tulehtuneet ja verestävät ikenet). Mainitut ongelmat heijastuvat viimekädessä ruokahalun ja painon tippumisena, ja asiaan on syytä puuttua varmuuden vuoksi tupla-C:n avulla. Siinä tapauksessa että syömisongelma on yksin tästä kiinni, potilaan tilassa pitäisi tapahtua käänne parempaan n. kahden vuorokauden kuluttua, ja toipuminen pitäisi olla hyvässä vauhdissa viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Mikäli marsun poskia ja leukalinjoja tunnustellessa ilmenee epäsuhtaisuutta, leuassa on mahdollisesti mätäpaise. Näiden syntymekanismi voi liittyä tulehtuneeseen haavaan suussa, joka on voinut tulla esim. heinän pökkäisystä. Toinen mahdollinen selitys on leuan alueen luukato joko perinnöllisenä (satiinigeeni) tai kivennäisaineiden epäsuhdan seurauksena (katso artikkeli kalsiumin aineenvaihdunnasta). Suun alueen paiseet ovat marsulle hankalia, sillä mätäpesäkkeen syntyminen, elinkaari ja parantuminen on viikkoja kestävä prosessi, ja uhkaa koko ajan potilaan oloa ja ruokahalua. Marsun hoitaminen ja toipuminen vaatii jatkuvaa painon tarkkailua, tukiruokintaa ja mahdollisesti myös kipulääkitystä. Murmelin marsulassa suun alueen paisetapauksia on ollut laskutavasta riippuen kaksi tai kolme, ja kahdessa päädyttiin paiseen operoimiseen leikkauksen avulla. Näissä mätäpesäke poistetaan kokonaan, tai vaihtoehtoisesti potilaan poskeen tehdään avanne ja dreeni, jonka lävitse mätä ja kudosnesteet huuhdellaan pois (Betadine-vesiliuos).
Mikäli lemmikin ruokahalu on hyvä, se näyttää nälkäiseltä ja syö keskittyen, mutta paino tippuu tästä huolimatta, yksi harvinaisempi selitys vaivalle on sydämen vajaatoiminta, johon pitäisi liittyä hengästyneisyyttä, väsyneisyyttä, ja/tai ylimääräisiä ääniä hengityksessä. Edelleen harvinaisessa tapauksessa kyse voi olla diabeteksesta tai munuaisviasta, mikäli tilaan liittyy runsas veden kulutus ja virtsaaminen. Kaikissa tapauksissa marsu tulisi viedä tutkimuksiin, ja ongelman syy selvittää. Riippuen mistä on kyse, lemmikin elämän laatua voidaan mahdollisesti parantaa lääkityksellä ja/tai ruokavalion muutoksella. Lue myös marsulan painoartikkeli siinä tapauksessa että kyseessä on puutos ruokavaliossa tai ympäristössä, jolloin painon kehitys voi muuttua nousujohteiseksi esim. rehupellettiä vaihtamalla.
Mikäli syömättömyys ja painon lasku on alkanut selkeästi tässä ja nyt, on kyseessä luultavimmin ähky tai ummetus ja kipu ja kaasu marsun vatsassa. Tässä tapauksessa lue eteenpäin.
Marsun vatsavaivat ovat poikkeuksetta vakava ongelma, sillä lemmikki ei osaa paastota, ja sen rasva-aineenvaihdunta ei toimi samalla tavalla kuin ihmisen ja muiden ruokansa perässä juoksevien nisäkkäiden. Lisääntymiskyvyltään saaliseläimenä hiireen tai rottaan verratava marsu ei ole kehittynyt selviämään läpi vaikeuksien, ja sairastuessaan se menehtyy nopeasti ja vähin äänin. Ruokahaluton marsu on vajaassa vuorokaudessa vatsakipuinen ja kaasuinen, sillä otuksen suolistossa ei ole lihaksia, jotka vastaavat tavaran etenemistä kierron alusta aivan sen loppuun.
Jotta ruoansulatus toimisi oikein, marsun lävitse pitää mennä kasvien tukiainesta selluloosaa eli ravintokuitua jatkuvana virtana. Paikalleen jämähtänyt ruokamassa alkaa helposti käymään, ja muodostaa kaasukuplia joita marsu ei pysty poistamaan.
Marsu ei osaa röyhtäillä ja piereskely on maltillista. Suoli on pitkä, ja aikuisella yksilöllä mitta on yli kaksi metriä. Kaikki suusta sisään menevä pitää tulla ulos toista kautta. Marsulla ei ole oksentamisrefleksiä, tai se ei toimi samalla tavoin kuin seka- ja liharavintoa syövillä nisäkkäillä. Yökkiminen tarkoittaa että suoli on tukossa tai kiertynyt itsensä ympäri, jolloin mahanesteet tulevat ulos suun kautta. Ripuli tyhjentää pienikokoisen elimistön nopeasti nesteistä, ja negatiivinen energiabalanssi laukaisee ketoosin (merkkinä imelälle tuoksuva hengitys) ja rasvakudoksen hallitsemattoman aineenvaihdunnan. Ketoositila kuormittaa nopeasti lemmikin maksaa ja munuaisia, jotka rasvoittuvat, veri muuttuu happamaksi (veren myrkytys) ja lemmikki menehtyy vajaassa vuorokaudessa.
Ensisijaisesti ripulista (merkkinä haisevat ja epämääräisen muotoiset ulosteet sekä tahriintunut peräpää) kärsivän ensihoidoksi tarjotaan peräpääkylpyjä. Näillä estetään bakteereiden kulkeutuminen virtsateihin, ja ripulitapauksissa erityisen kakkatulpan muodostumisen ja kuivumisen peräaukon suulle, joka voi estää ulostamisen. Ripulista kärsivä marsu on ennen pitkää nestehukkainen, tästä syystä potilasta tulee juottaa (esim. Nutrisal-Plus liuos suun kautta tai infuusioneste ruiskeena nahan alle), ja tukiruokkia 50-100ml per painokilo vuorokaudessa lemmikin tilaa ja painoa seuraten. Ripuloivan marsun punnitseminen 1-2 kertaa päivässä on tärkeää, sillä painon kehitys kertoo minkä verran energiaa ja elinvoimaa potilas menettää, ja millä tahdilla tukiruokintaa tarvitaan tilalle. Potilaan ruokavalio tulee selvittää parin päivän ajalta ennen oireiden alkamista, ja mahdollisesti ongelman aiheuttanut pilaantunut tuore, homeinen heinä, uusi outo ruoka-aine, tai antibioottikuuri poistaa tai vaihtaa toiseen.
Ripuloivan marsun ruokahalu voi ongelmasta huolimatta pysyä hyvänä, ja tällaisissa tapauksissa ensisijainen uhka on kuivuminen. Tarvittaessa marsun nesteytyksen tilan voi tarkastaa nostamalla kevyesti niskanahasta. Mikäli nahka laskeutuu hitaasti, voi marsulla olla nestehukkaa (vertaa tulosta toiseen marsuun). Nesteytyksen tilan voi päätellä myös potilaan silmistä. Normaalit silmät ovat selvästi ulkonevat, kun taas kuivuneen silmät painuvat syvemmälle päähän.
Ummetuksesta tai ähkystä kärsivän potilaan ulkoiset merkit ovat vähäiset pois lukien köyristelevä ja pörröinen olemus ja kaasusta poriseva vatsa (kokeile rummuttaa vatsaa sormella: jos ääni ontto ja kumisee = kaasua). Yksi varma todiste on papanoiden puute. Ensihoidoksi ummetuksesta kärsivä marsu tarvitsee puhtaan häkin, jotta papanan tuloa on helpompi seurata. Marsu tarvitsee myös kuitupitoista ruokaa, ja mahdollisesti taukoa tuoreruoasta, joka suhteessa syötyyn kuivamuonaan saattaa olla ongelman alkuperä. Ummetus voi olla seurausta myös huonontuneesta yleiskunnosta ja ruokahalun puutteesta, joka puolestaan saattaa johtua stressistä tai C-vitamiinin puutoksesta. Koska nämä asiat on helppo korjata (puhdas häkki kuivassa, vähintään +22°C lämpötila tai lämpölamppu käytettävissä, stressitekijöiden vähentäminen, runsaasti hyvää heinää ja tupla-C), niiden lisääminen vatsavaivaisen marsun tukihoitoon on itsestään selvyys.
Ensisijaisesti ummetuksesta kärsivän marsun ensihoidoksi tarvitaan tukiruokintaa, jota pienellä mutta tiheällä annostuksella (2-5ml parin tunnin välein) tarjotaan, ja näin rohkaistaan lemmikkiä syömään itse. Mikäli marsu on kaasuinen, voi vaivoihin tarjota Disflatylia, joka pilkkoo kaasukuplat pienemmiksi ja helpommiksi edetä. Suoliston toiminnan aktivoimiseksi voi tarjota myös makeuttamatonta purkkiananasta, sekä eläinlääkärin määräyksellä Primperan nimistä lihaksia aktivoivaa lääkettä. Vanhan kansan suosima parafiiniöljy (1-2ml) voi kertaluontoisena kuurina auttaa (rypsiöljy ei käy koska ruoansulatus pilkkoo rasvan), mutta sitä ei pidä kokeilla yksinään ja ainoana keinona. Ummetukseen voi tarjota myös liikuntaa, ja marsun vatsaa voi kokeilla hieroa ja painella kevyesti, mikä antaa kaasukuplille mahdollisuuden liikkua eteenpäin.
Virtsatieongelmaisen marsun vaivat ovat yleensä vakavat mutta eivät hengenvaaralliset, mikäli asiaan puututaan ajoissa ja riittävällä tarmolla. Kipujen, veripissaisuuden ja virtsaamisvaikeuksien takana on usein vääränlainen ruokavalio, tai riittämätön hygienia (likainen häkki) josta seurauksena virtsatietulehdus. Jälkimmäinen asia on helppo korjata, mutta edellinen yleensä kaikkea muuta kuin yksinkertainen juttu. Ongelman lähteen selvittäminen on kuitenkin tarpeen, mikäli halutaan välttyä toistuvilta antibioottikuureilta ja virtsakiven leikkausoperaatiolta.
Ensiavuksi virtsaamisvaikeuksista, veripissaisuudesta tai tulehduksesta kärsivä marsu laitetaan pesusoikkoon. Koko marsua ei tarvitse kastella, mutta reilusti lämpimiä kylpyjä annetaan niin, että peräpää pysyy siistinä, ja pissan tuoksu ja pöpöjen osuus mahdollisimman pienenä. Samalla uroksen siitin on puhdistettava, sillä mahdollinen muju elintä suojaavassa pussissa voi vaikeuttaa virtsaamista. Tarvittaessa marsun peräpäästä ajetaan karva pois trimmerillä, mikä helpottaa puhtaanapitoa.
Virtsaansa vikisevä marsu on laitettava kipulääkitykselle. Tämä siksi että marsun olisi helpompi virtsata, mutta myös siksi että kivut eivät veisi lemmikin ruokahalua, mikä nopeasti huonontaa vointia ja ennustetta. Kipuileva marsu tulisi käyttää viipymättä eläinlääkärissä, ja selvittää kivien mahdollisuus röntgenkuvan tai ultraäänen avulla. Pienikokoiset kivet voivat tulla ulos luonnollista kautta, eli marsu saa ne hyvässä lykyssä puristettua pihalle kipulääkityksen voimin. Suurempikokoiset kivet vaativat lähes poikkeuksetta kirurgisen operaation, jonka onnistumiseksi monen asian pitää loksahtaa kohdalleen (katso marsulan röntgen-artikkeli, jossa pari virtsakiviesimerkkiä).
Mikäli alkurytäkästä selvitään, ja ongelman alkuperäksi osoittautuu kiteinen sakka tai kivet virtsateissä, marsun edessä on ruokaremontti. Aiheesta on oma artikkelinsa, ja pähkinän kuoressa marsun ruokavalion kalkin, fosforin ja D-vitamiinin lähteet tulee selvittää. Tämän jälkeen ruoka-aineita ja annosmääriä muuttamalla lähdetään hakemaan sellaista yhdistelmää, joka pitää pissan sakkaamisen mahdollisimman pienenä. Mitä vähemmän pissassa on sakkaa ja näkyviä kiteitä, sitä pienempi on riski tulehdusten ja kiven muodostumiselle.
Lopuksi pieni sananen ja kuvallinen kertomus siitä mitä marsun virtsatieongelmat ja virtsakivet käytännössä merkitsevät lemmikille ja sen haltijalle (postitettu Marsut.net foorumille 18.2.2008). Pääset sivulle klikkaamalla tätä linkkiä. Lisätietoa marsun virtsatieongelmien hallinnasta löytyy marsulan kalsiumin ja fosforin vuorovaikutussuhdetta käsittelevästä artikkelista.
Hengitystietulehdukset ovat ehkä pelätyimmät kaikista marsun sairauksista, sillä sellainen diagnoosi merkitsee hoitamattomana melko varmaa loppua tukehtumalla. Marsun keuhkot ovat lemmikin kokoon nähden pienet, eivätkä ole tarkoitettu pidempiaikaiseen stressiin. Lyhytjalkaisena ja pyöreäruumiisena marsu hengästyy ja väsyy nopeasti. Hengitystietulehdukset ovat marsulle vakava ongelma.
Murmelin Marsulan historiassa on kaksi tulehdustapausta, ja molemmat ehtivät menehtyä ennen kuin hoitotoimenpiteet ehtivät purra. Tosin molemmat kuuluvat aikaan jolloin marsulan valmiudet olivat huonolla tolalla. Nykyisellä tietotasolla, ympäristön toteutuksella, ruokinnalla ja lääkekaapin antimilla ongelmaa ei ole näkynyt. Voidaankin olettaa että hengitystietulehdukset liittyvät johonkin perustavaa laatua olevaan pahennukseen marsulan olosuhteissa, ja puhkeavat heikentyneen yleiskunnon ja stressin myötävaikutuksella. Koska asia näyttäisi olevan näin, sairaus on ennaltaehkäistävissä puhtaalla ja vedottomalla ympäristöllä, laadukkaalla ravinnolla, sekä luotettavalla C-vitamiinin jakelutavalla, joka on erottamaton osa marsun yleiskuntoa ja vastustuskykyä.
Mikäli marsun hengityksessä on kuultavissa jaksollisuutta, vihellystä tai rahinaa, on sillä mahdollisesti hengitystietulehdus ja/tai nestettä keuhkoissa. Kylkien liikkeestä voi päätellä miten paha tilanne on, ja nostamalla marsun korvaansa vasten voi erottaa onko äänen lähde ylähengitysteissä (nuha, köhä) vai keuhkojen alueella (nestettä keuhkoissa).
Ensiapuna hengitysongelmista kärsivä marsu tulee viedä vastaanotolle, sillä kotikonstit eivät yleensä riitä, eikä niiden purevuutta kannata jäädä arvailemaan. Marsu tarvitsee antibiootin, sekä tapauksesta riippuen nesteenpoistolääkityksen, joka auttaa hengittämään normaalisti. Kotona toipilasta tuetaan tukiruokinnalla (varottava kulkeutumasta henkeen mikäli hapenottokyky valmiiksi huono), sekä puhtaalla ja vedottomalla huoneilmalla, johon voi kokeilla eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti höyryhengitystä tai limaa irrottavia tuoksuja. Lämpölamppu on hyvä ja helppo apuväline potilaan voinnin kohentamassa.
Mikäli marsulla on toistuvia ja selittämättömiä hengitystietulehduksia, pitää sydämen kunto tutkia. Sydämen vajaatoiminta joko rytmihäiriön tai laajentuman seurauksena on mahdollisesti hoidettavissa sopivalla lääkityksellä. Esimerkkejä aiheesta löytyy mm. GL:n foorumilta *.
* http://www.guinealynx.info/forums/viewtopic.php?t=25375
Erilaiset iho-ongelmat ovat marsulla yleisiä, ja niiden tartuntaherkkyys ja leviäminen liittyy usein heikentyneeseen yleiskuntoon C-vitamiinin puutteen vuoksi. Murmelin Marsulan historiassa on useita yksittäisiä tapauksia ja kokonainen episodi, jossa sieni-infektioita (merkkinä paakkuina irtoava karva ja ihon pintakerros) ja runsasta hilsehtimistä vastaan taisteltiin erilaisten voiteiden, hilse- ja ulkoloisshampoiden avulla. Marsuja pestiin neljästä viiteen kappaletta kaksi tai kolme kertaa viikossa ja useamman viikon ajan, koska selittämätön kutina, punoittava iho ja hilseily oli päässyt räjähdysmäisesti leviämään. Selkiä ajettiin hiustrimmerillä paljaaksi, ja otuksia piikitettiin Ivomecilla useaan otteeseen. Mikään ei auttanut kuin hetkeksi korkeintaan, kunnes C-vitamiini pelasti tilanteen melkein napista painamalla (marsula siirtyi ensi kertaa päivittäiseen C-vitamiinilisään). Jauhemaista C-vitamiinia oli tuolloin jo purkki keittiön kaapissa, mutta säännöllisestä käytöstä ei ollut kokemusta. Kevät oli jo varsin pitkällä, ja marsut laidunsivat satunnaisesti takapihan nurmella, minkä arveltiin riittävän ja pois sulkevan ylimääräisen tarpeen.
Tapahtumasta on jo runsaasti aikaa, eivätkä sieniongelmat ja rapsutukset ole palanneet. Tämän lisäksi väive-episodeja on marsulassa ollut kolme erillistä, jotka ovat liittyneet joko uusiin tulokkaisiin (Emman ja Railin keissi, Papun ja Taavin salamatkustajat), tai pihamaalta joko kissan, oravan tai vastaavan marsujen reviirillä viihtyvän otuksen tuliaisiin (Augustin tapaus). Pelättyä marsukapia ei ole meillä tavattu, mutta ihottuman ja karvan laikkuina putoamisen aiheuttava rinkulamato (am. ringworm) vaivasi otuksia aikana ennen säännöllisen C-vitamiinilisän käyttöönottoa.
Iho-ongelmat eivät ole marsulle hengenvaarallisia, mutta kiusallisia ja osaltaan lisäävät stressiä ja riskiä sairastua muihin vaivoihin. Marsukapin tapauksessa ongelma voi myös johtaa potilaan kuolemaan shokkiin ja traumaan, joten infektion epäilyn tai havaitsemisen jälkeisiä toimenpiteitä ei ole syytä viivyttää. Oletusarvoisesti kun epäillään ulkolois- tai sienitartuntaa, lemmikki tulisi laittaa tupla-C:lle. Marsua ei kannata kylvettää ennen kuin varmistuu ettei kyseessä ole marsukapi. Tämä loinen asustaa lemmikin ihon sisällä, ja kastellessa vain kaivautuu syvemmälle piiloon aiheuttaen isännälle tuskaa.
Kaikkiin tunnettuihin sisä-, ja ulkoloisiin tehoavat lääkärin määräämät Ivomec (vaikuttava aine Ivermektiini) ja Stronghold (vaikuttava aine Selamektiini), jotka voidaan tapauksesta riippuen joko piikittää, tai levittää ulkoisesti marsun korvien takana sijaitseville paljaille ihoalueille josta aine imeytyy lemmikin elimistöön.
Suomessa markkinoilla reseptillä tai apteekkitavarana löytyy myös kissoille, koirille ja tuotantoeläimille tarkoitettuja karkotteita kuten Frontline Vet (vaikuttavat aineet Fiproniili ja Copolyvidoni), Ectosid (vaikuttava aine Pyretriini), Advocate (vaikuttavat aineet Imidaclopridi ja Moksidektiini) ja Bayvantic (vaikuttavat aineet Imidaclopridi ja Permetriini). Nämä ovat huonompi vaihtoehto joko siksi että ne eivät tehoa, tai siksi että marsulle sopivaa turvallista annostusta ei ole luotettavasti tutkittu.
Suurin osa luetelluista karkotteista 'SH' ja Ivomec mukaan lukien) ovat hyönteismyrkkyjä ja hermomyrkkyjä, ja imeytyvät potilaan elimistöön pois lukien luonnon oma Pyretriini, jota myös RAID-merkkisissä pakkauksissa myydään. Hyönteismyrkyn tehtävä on lamaannuttaa loiseläimen keskushermosto. Liian pieninä pitoisuuksina osa loisista selviää kurimuksesta, ja jatkaa lisääntymistä. Liian suurina pitoisuuksina myrkky lamauttaa marsun keskushermoston, ja lemmikki menehtyy kivuliaalla tavalla.
Mitä tulee ulko- ja sisäloisiin ja niitä tuhoaviin aineisiin, marsu ei voi saada immuniteettiä, eikä lemmikkiä pidä ennaltaehkäisevästi käsitellä mukaan lukien sisälois- eli madotuslääkkeet. Toimenpiteisiin ryhdytään vasta selkeän epäilyn tai vaihtoehtojen pois sulkemisen periaatteella silloin kun lemmikin jaksaminen on uhattuna. Mikäli marsulla on todettu selkeät oireet (voimakas kutina, mahdollisia kaatumakohtauksia), mutta niihin ei ehditty löytää pitävää selitystä, on syytä aloittaa yhdistelmähoito (loishäätö, mahdollinen kortisoni tai iho-oireita vähentävä suihke tai voide, tupla-C, tukiruokinta) viipymättä. Tällä pyritään mahdollisimman laaja-alaisesti pois sulkemaan eri vaihtoehdot, ja toisaalta toivotaan positiivisia tuloksia koska asialla on kiire.
Seuraavassa vinkkejä omatoimiseen karvan ja ihon parantamiseen silloin kun kyseessä on sieniepäily tai kausiluontoinen olosuhteista johtuva ongelma:
Paikallinen karvanlähtö tai nyppiminen ilman kutinaa ja iho-oireita voi johtua myös stressistä, ja ikääntyvillä (4+ vuotta) naarailla hormoniepätasapainosta (munasarjarakkulat), joka voi aiheuttaa karvattomia alueita eri puolille kehoa keskittyen pääasiassa kylkiin ja vatsan alueelle. Nämä aiheuttajat on syytä ottaa huomioon ja tutkituttaa. Stressistä tai kivuista kärsivä marsu voi myös jyrsiä toisen marsun karvaa, joten tämäkin vaihtoehto on syytä ottaa huomioon.
Takajalkojen voimien ehtyminen − vaiva jota kansan kielessä marsuhalvaukseksi kutsutaan, on tyypillisesti huonokuntoisen nuoren aikuisen marsun ongelma. Se ilmenee joko toisen tai molempien takajalkojen heikkoutena, ja viimeisessä vaiheessaan lemmikki ei ota enää painoa takajalkojensa varaan tyytyen raahaamaan ruumistaan etutassujen varassa. Tämä mahdollisesti edelleen marsun muutoin käyttäytyessä normaalisti. Niin lopulliselta kun tilanne haltijan silmissä näyttääkin, syy ei aina johdu siitä että lemmikki olisi oikeasti halvaantunut. Vaivan aiheuttajia on ainakin neljää erilaista, ja vaihtoehtojen myötä myös tarvittava ensiapu ja ennuste muuttuu.
C-vitamiinin puutos ja Keripukki on ehkä yleisin syy marsuhalvaukselle. C-vitamiini vastaa ihon ja limakalvojen kunnosta, ja pidempiaikainen puutos vaikuttaa marsun suhteessa suurempikokoisten takajalkojen niveliin saaden ne kipeytymään. Ongelma voi alkaa toisesta tassusta, ja näkyä ilmaan nosteluna tai taakse ojenteluna lemmikin levätessä. Seuraavassa vaiheessa alkaa näkyä jäykkyyttä, haluttomuutta liikkua, hyppivää kävelyä ja ontumista. Lopulta kävelystä tulee niin kivuliasta, ettei lemmikki halua laittaa painoa tassulle, ja se näyttää halvaantuneen. Mikäli kyse on nuoresta aikuisesta, eikä vaivalle löydy selkää syytä (loukkaantuminen), on C-vitamiinin puutos todennäköisin vaihtoehto. Riippuen minkälaisia C-vitamiinin lähteitä marsun ruokavaliossa on ollut tarjolla, ne ovat saattaneet riittää poikasvaiheen yli, mutta kehon kasvaessa kokoa tilanne on vähitellen muuttunut huonoon suuntaan. Pidempään jatkuvana niveliin voi tulla muutoksia, jotka pysyvästi vaikuttavat lemmikin liikkumiseen (marsulan Wiljamin tapaus), mutta nopealla toiminnalla ja hyvällä hoidolla toipuminen voi olla täydellinen.
Ensiavuksi C-vitamiinin puutoksesta kärsivälle annetaan tukiruokaerässä tai tuoreiden päällä (mikäli ruokahalu edelleen normaali) C-vitamiinijauhetta 100mg ensimmäisen viikon ajan, toinen viikko jatketaan 50mg annoksella, ja kolmannella siirrytään normaaliin 20-25mg päivittäiseen annostukseen. Lisäksi marsu voi hyötyä kipulääkityksestä ensimmäisen viikon tai kahden ajan. Tuona aikana liikkumista tulisi rajoittaa, ja lemmikin puhtaudesta huolehtia tarvittaessa lämpimin peräpääkylvyin. Ruokaa tulee olla tarjolla koko ajan aivan nenän edessä (tee lemmikille heinäpeti). Painon ja ruokahalun pysyessä hyvällä tasolla marsun pitäisi vähitellen alkaa käyttämään jalkojaan.
Ripulista tai ummetuksesta kärsivän marsun elon ollessa jo ehtoopuolella kivut vatsassa vievät voimat takajaloista. Merkkinä tästä sylissä tai häkissä lepäävä lemmikki sätkii takajaloillaan, mutta ei pysty nousemaan jaloilleen tai kävely on horjuvaa. Vastaavia oireita voi aiheuttaa myös virtsaumpisuus ja kivut virtsateissä. Selkeästi vatsavaivaisen ja takapäänsä kontrollin jo menettäneen lemmikin hyväksi ei ole paljoa tehtävissä, mutta yhdistelmähoitoa Disflatyl, tupla-C), kipulääkitys ja tukiruokinta (lue myös tämä kappale) voi kokeilla, mikäli marsu suostuu edelleen syömään ja nielemään annetun avun.
Lihasten ja nivelten rappeutuminen liittyy ikämarsun (6+ vuotta) lihaskunnon heikkenemiseen, mutta voi johtua myös virheellisestä ruokinnasta (esim. ravinnon riittämätön proteiini). Mikäli tilaan liittyy ylenmääräistä juomista ja virtsaamista, voi kyseessä olla proteiinivirtsaisuus (am. wasting disease), joka aiheuttaa välillisesti lihasten hupenemisen ja heikkouden (marsulan Nellin tapaus). Kipu nivelissä voi estää normaalin kävelyn ja ylös nousemisen, mutta ongelmaa voi hallita tiettyyn pisteeseen kipulääkityksellä, mikäli lemmikki reagoi hoitoon. Mahdollinen ravitsemuksellinen puutostila pitää korjata pikkumarsun kasvupelletillä (proteiini 18% tai ylitse).
Mikäli kaikki edellä mainitut vaihtoehdot on tutkittu tai pois suljettu (kyseessä esim. vakava loukkaantuminen), mahdollinen hermostollinen vika ja vamma voi liittyä lemmikin selkärankaan. Mikäli marsu on pudonnut, jäänyt jalan alle tai oven väliin, hermoradat takapäähän voivat olla poikki, tai turvotuksen seurauksena väliaikaisesti poissa pelistä. Mikäli kyse on loukkaantumisesta, ensimmäinen vuorokausi on kriittisin, ja tuona aikana lemmikin liikkuminen pitäisi rajoittaa ehdottomaan minimiin. Mikäli otus selviää tästä, se voi parantua kokonaan tai sitten tunto ei palaa. Mikäli vointi ja ruokahalu pysyvät hyvänä, potilasta tulee hoitaa samalla tavoin kuin C-vitamiinin puutoksesta kärsivää. Mikäli tunto jalkoihin ei parin viikon aikana palaudu, tulee eutanasian mahdollisuutta harkita. Peruste on se että etu tai takapään raajojen käytön menettänyt yksilö ei käytännössä pysty liikkumaan syödäkseen, tai pitääkseen huolta puhtaudestaan riittävästi.
Tapaturman uhriksi joutunut lemmikki on syytä kiikuttaa eläinlääkärin vastaanotolle tarkastettavaksi viimeistään seuraavana päivänä tapahtuman jälkeen. Mikäli marsu on pahoin loukkaantunut, se elon jatkaminen ja pitkittäminen ei ole mielekästä. Henkiin jäädessäänkin otus voi tarvita kipulääkityksen, millä vointia ja ruokahalua pidetään yllä.
Välittömästi tapahtuneen jälkeen marsu tulisi laittaa pieneen tilaan, ja rajoittaa tarpeetonta liikuttamista ja ärsykkeitä. Tällä pelataan aikaa sisäisen verenvuodon tyrehtymiselle, ja estetään murtuneiden tai katkenneiden raajojen ja tukirangan menemästä huonompaan kuntoon. Lemmikin ruoka on tarjottava suoraan nenän eteen. Normaalit tukitoimet painon tarkkailun ja tukiruokinnan suhteen ovat listalla, mikäli tilanne sitä myöhemmin vaatii. Yli puoli metriä pudonneen tai ihmisen tai oven väliin jääneen ensimmäinen vuorokausi tapahtuman jälkeen on kriittisin. Mikäli marsu selviää tästä (ei merkittävää sisäistä verenvuotoa), on toipuminen mahdollista.
Lievemmissä tapauksissa (marsu ontuu tms.) lemmikin haltija voi todeta tapahtuman tunnustelemalla ja vertailemalla raajoja keskenään. Harvemmin marsu loukkaa enemmän kuin yhden tassun täsmälleen samalla tavalla, joten omadiagnoosin tekeminen on helppoa. Mikäli selkeitä muutoksia löytyy, kyseessä on loukkaantuminen. Mikäli muutoksia ei ole havaittavissa ja loukkaantumisesta ei ole todisteita, ontumisen syy voi olla C-vitamiinin puutoksen aiheuttamat kivut raajoissa ja nivelissä.
Onnistuneeseen jälkihoitoon kuuluu että vamman mahdollisesti aiheuttanut puute tai loukkaantumisriskiä lisäävä piirre korjataan uusien havereiden estämiseksi. Murmelin marsulassa oheisen kuvan loukkaantumisen seurauksena kiilan tavoin toimivien luukkujen rakennetta ja alustaa muutettiin siten, ettei tassu pääse lipeämään ja tarttumaan kiinni pienojen väliin häkistä ulos ponkaistessa (katso kuva).
Nenilleen pudonneen marsun tavallisin vamma on katkenneet etuhampaat ja niiden suuhun aiheuttamat haavat ja verenvuoto. Mikäli ensihädästä selvitään, ennuste ja toipuminen on yleensä hyvä. Lemmikki saattaa kuitenkin tapahtuneen seurauksena muuttua käsiteltävyydeltään huonompaan suuntaan. Murmelin marsulassa on tällainen tapaus: Sissi. Mikäli marsun hampaat ovat kärsineet vaurioita tapaturman seurauksena, lue eteenpäin.
Toinen merkittävä mutta ei lemmikille vaarallinen vamma on sormen tai kynnen juuttuminen kiinni häkin ja pohjalaatikon väliin sillä lopputuloksella, että kynsi repeytyy irti. Tällaisessa tilanteessa verenvuodon tyrehdyttäminen on ensisijainen tavoite (kokeile esim. perunajauhoa), mutta haava tyrehtyy myös omia aikojaan marsun suuremmin kärsimättä. Usein on niin että lemmikin haltija on potilasta enemmän paniikissa, ja tarvitsee apua enemmän kuin suojattinsa.
Tassunsa loukannut marsu tulisi eristää puhtaaseen häkkiin, ja välttää turhaa liikkumista ainakin puolen vuorokauden verran, ja kunnes jäljelle jäänyt tynkä ja haava kuivuu ja umpeutuu. Tassua ei ole ensiavun jälkeen syytä puhdistaa tai käsitellä millään kostealla, sillä se pitkittää paranemista ja antaa tulehdukselle mahdollisuuden pesiytyä. Esim. haavapulveria Bacibact) voi kokeilla. Irronneen tilalle voi kasvaa uusi kynsi (katso kuvasarja Wagnerin haverista).
Katkennut tai juuriltaan irronnut hammas ei tapaturmaisena ole marsulle vaarallinen, kunhan vahingosta toipuminen sujuu normaalisti ja potilas on virkeä. Lemmikki voi hyötyä muutaman päivän kipulääkityksestä (eläinlääkäriin), mutta yleensä toipuu omatoimisesti kotihoidossa tukiruokinnalla, ja ruoka-aineet valmiiksi suupaloiksi pilkkomalla.
Muista kuin tapaturmista johtuvat hampaiden katkeamiset tai epäsuhtaisuudet johtuvat yleensä jollain tapaa puutteellisesta ravinnosta. Tällä en tarkoita etteikö ruokaa olisi tarpeeksi, tai että lemmikki kärsisi nälkää, vaan että ruokavalio on virheellinen, tai marsu syö jaossa olevaa ravintoa määrällisesti väärissä suhteissa (ruokakolmio). Kun asia väännetään tällä tavalla, syy hammasongelmiin ei useinkaan ole lemmikissä, vaan ruokinnasta vastaavan kädessä. Edelleen ongelmaan pysyvää ratkaisua etsiessä eläinlääkärin tekemät korjaavat toimenpiteet eivät yleensä auta, ellei pysyviä muutoksia tehdä myös ravinnon jakelupuolella.
Hammasongelmista kärsivän marsun ensiapu on kotihoitoa ja tukihoitoa parhaimmillaan. Koska hammasongelma käytännössä rajoittaa ja hidastaa ruokailua, johon otus normaalisti käyttää suuren osan hereilläoloajastaan, marsu tarvitsee tukiruokintaa, ja ruoka pitää pilkkoa tai raastaa helpommin nautittavaan muotoon. Papanan tuloa ja painon kehitystä tarkkaillaan toistuvin punnituksin. Näillä toimilla pyritään rajaamaan ja pitämään ongelma marsun suussa, ettei hampaiden lisäksi tarvitsisi hoitaa myös ripulia ja vatsakipuja. Mikäli lemmikin ruokahalussa on toivomisen varaa, ja varsinkin lääkärin suorittaman hammasoperaation jälkihoitona, marsu voi olla syytä laittaa muutamaksi päiväksi kipulääkitykselle.
Lisää marsun hampaiden toiminnasta ja ongelmien hoidosta ja ennaltaehkäisystä on kirjoitettu perushoitoartikkelissa.
Tasapaino-ongelmista kärsivän ja päätän vinossa pitävän marsun käytös ja ruokahalu voi vaikuttaa normaalilta pois lukien outo pään asento. Tällainen havainto aiheuttaa helposti väärän turvallisuuden tunteen, ja lemmikin tilannetta ei ymmärretä ottaa vakavasti. Hoitopäätöksen pitkittäminen voi kuitenkin huonontaa ennustetta, ja lisätä toipumiseen tarvittavaa aikaa. Tämä on tuomittavaa, koska syy pään vinossa pitämiselle on useimmiten yksinkertainen ja helposti korjattavissa oleva vaiva. Kyse on todennäköisesti kivusta ja särystä korvakäytävässä (esine tai sieni-infektio kohteessa), ja/tai tulehduksesta sisäkorvassa, johon tarvitaan antibiootteja.
Mikäli kyse on sieni-infektion aiheuttamasta ärsytyksestä korvakäytävässä (korva haisee pahalle ja siellä on ylimääräisiä peitteitä), marsun tulisi reagoida korvan käsittelyyn pitämällä kipeämpää puolta toista alempana, ja kohdetta hierottaessa joko väistää (kipu), tai nojata rapsutusten suuntaan (kutina ja ärsytys). Sisäkorvan ongelmien ollessa kyseessä tällaisesta käytöksestä ei välttämättä ole merkkejä.
Riippumatta kummasta ongelmasta on kyse, yhdistelmähoito ab-kuuri + korvatipat on varman päälle pelaamista ja suositeltavin hoitomuoto heti ongelman havaisemisen jälkeen. Kipulääkitys ja tukiruokinta voi myös olla tarpeen, mikäli vaiva vaikuttaa marsun ruokahaluun.
http://www.guinealynx.com/emergency.html#ear
Marsulla erilaiset haavat ja naarmut ovat tavallisia, ja niiden hoitoon ja aiheuttajiin on syytä perehtyä tarkemmin. Marsun nahka on paksumpi ja sitkeämpi kuin ihmisen, ja haava umpeutuu nopeammin. Marsua ei käytännössä tarvitse laastaroida (pelkkä kohteen puhtaanapito riittää), mutta isommissa halkaisijaltaan yli senttimetrin avohaavoissa voidaan tapauksesta riippuen tarvita tikkejä.
Joskus marsun ihon nopeudesta sulkeutua voi olla jopa haittaa, sillä haava sulkee sisäänsä helposti likaa, ja aiheuttaa myöhemmin mätäpesäkkeen ja paiseen. Sama hätäisyys voi aiheuttaa jo puhjenneen pesäkkeen ennenaikaisen sulkeutumisen ja tilanteen pitkittymisen. Tällaisessa tapauksessa hoitajan tehtäväksi muodostuu haavan auki pitäminen ja huuhtelu Betadine-liuoksella. Joskus mätäpesäkkeeseen voidaan laittaa dreeni, eli pehmeästä muoviletkusta tehty 'viemäriputki', jonka tehtävä on estää haavaa sulkeutumasta, ja johtaa kudosneste ja mätä ulos. Tällaiseen hoitomuotoon liittyy usein ab-kuuri.
Marsun ja haavan hoidon kannalta olennaisin asia on selvittää mistä vamma on peräisin. Mikäli kyseessä on kahden marsun välinen tappelu, saadut haavat vaikka syvätkin paranevat yleensä itsestään parissa päivässä ensihoidon antamisesta. Mikäli vamma on selvästi lemmikin itsensä aiheuttama, haavan puhdistamisen lisäksi pitää selvittää miksi marsu kurittaa itseään. Lievemmissä tapauksissa kyse voi olla stressistä, ulkoloisista tai C-vitamiinin puutoksesta. Syy voi olla myös kipu kohdealueella, jota marsu ryhtyy viime kädessä korjaamaan silpomalla itseään (katso Wagnerin tapaus).
Tikkien tehtävä on estää likaa pääsemästä haavaan, ja mahdollistaa haavan paraneminen normaalilla tavalla. Marsu ei kuitenkaan tätä ymmärrä, ja on mahdollista että päivä tai pari operaation jälkeen lemmikki alkaa nyppiä tikkejä pois omatoimisesti. Välittömästi leikkauksen jälkeen ja ensimmäisen vuorokauden ajan marsu on vielä anestesian aiheuttamassa lääketokkurassa, ja tämä aika menee yleensä rauhallisesti. Vaan jo toisena päivänä lemmikki voi alkaa nyppiä haavaa, koska sitä jomottaa ja kutisee. Syy pistelylle voi olla haavan riittämätön puhtaanapito, tai kipulääkityksen puuttuminen jälkihoidosta. Tapauksesta riippuen jopa kipulääkkeen liian varovainen annostelu näyttäisi olevan suorassa yhteydessä leikkaushaavan kurittamiseen omistajansa toimesta. Marsulan viimeksi vuoden 2007 lopussa suoritetut kaksi leikkausta ja potilasta antoivat toipumisjaksoillaan viitettä tällaisesta käytöksestä.
Toisin kuin kissan tai koiran kohdalla marsulla ei tule käyttää kauluria, sillä lemmikki saattaa ahdistua jos kaulurin saa edes turvallisesti pysymään päässä. Esim. GL:n sivustolla mainitaan erityinen pippurisuihke, jolla lemmikin saa pidettyä irti haavastaan, mutta tuotteen käytöstä ja saatavuudesta Suomessa allekirjoittaneella ei ole tietoa.
Noin viikko operaation jälkeen haava alkaa kuivua kasaan, ja tikit hiljalleen löystyä. Tällöin on edelleen olemassa vaara että marsu repii tikkejä aiheuttaen kohdealueelle vuotoa, mutta tämä ei yleensä aiheuta toimenpiteitä paikallista puhdistusta enempää. Mikäli haava on pitkä ja tikkejä paljon, voi kuivuvaa nahkaa notkistaa kosteusvoiteella. Neulottu kohta tulee kuitenkin tippumaan pois, joten tarve on väliaikainen. Tikit poistetaan tavallisesti n. kaksi viikkoa operaation jälkeen. Meidän potilaiden kanssa odottelin rauhassa kolme viikkoa napsien kynsileikkureilla tikkien solmuja poikki sitä mukaa kun ne ilmestyivät näkyviin. Helpoimmat saatiin pois pinseteillä, ja loput marsu poisti itse, tai ne tippuivat omia aikojaan neljä viikkoa operaation jälkeen.
Leikkauksesta toipuva marsu tulisi asuttaa puhtaassa ja kuivassa häkissä, ja turhaa liikkumista on rajoitettava. Ensimmäinen vuorokausi vietetään pyyhkeiden päällä niin että varsinkin vatsapuolelta tikattu haava pysyy kuivana marsun levätessä. Vaihtoehtona pyyhkeelle alustaksi käy myös pehmeästä heinästä tehty peti. Haavan umpeutumisen ja parantumisen tehostamiseksi lemmikki on syytä laittaa tupla-C:lle ensimmäisen viikon ajaksi, ja tämä varsinkin mikäli C-vitamiinin jakeluun ei ole aikaisemmin käytetty tarkkaa menetelmää, tai on mahdollista että marsu kärsii edes pienestä puutoksesta.
Haava puhdistetaan 1-2 kertaa päivässä esim. 1:5 - 1:20 laimennetulla Betadine liuoksella (vihreä pullo, laimennusaineena lämmin vesi). Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös Betadine pesuainetta (ruskea pullo) kaatamalla muutama tippa suoraan kohdealueelle, odottamalla pieni hetki, ja huuhtelemalla pois toisella antiseptisellä aineella kuten Septidin. Mikäli marsu repii tikkejään tai kyse ei ole leikkauksesta (tapaturma), ja haavan reuna ja pinta on rosoinen ja tihkuu kudosnesteitä, puhdistuksen jälkeen haavaan voi ripotella Bacibact haavapulveria. Kohteeseen osuessaan pulveri tarttuu kiinni, puuroutuu, ja estää haitallisten bakteereiden kasvun. Myös mahdollinen kutina kohteessa vähenee.
http://www.guinealynx.com/postop.html
http://www.guinealynx.com/supplies.html
Ei toivottu ja suunnittelematon raskaus on marsuemän pahin mahdollinen, sillä se tarkoittaa että yksi tai useampi asia on mahdollisesti jo valmiiksi pielessä, ja uhkaa lemmikin terveyttä ja henkeä. Toki kaikki voi mennä hienosti ja putkeen, mutta todennäköisyys ja tilastot kertovat, että omistajan pitää varautua komplikaatioihin ja murhenäytelmiin. Pelkästään istuminen ja odottaminen ei tee mitään rakentavaa siunatussa tilassa olevan hyväksi, ja pienokaisten jo muljahdellessa äidin vatsassa raskauden ennenaikainen päättäminen on käytännössä mahdollisuuksien ulkopuolella.
Ennakoivista toimenpiteistä tärkeimpänä odottavan äidin ruokavalio on syytä tarkistaa ja korjata tarvittaessa. Emän tulisi saada paljon hyvää ja vähärasvaista ruokaa, jossa on riittävästi kalkkia sikiön kehityksen tarpeisiin. Tämä erityisesti mikäli kyse on vahinkoraskaudesta, ja emä on vielä itsekin luustoltaan kehittyvä (ikä 6kk tai alle). Riippuen äidin energiantarpeesta joka on suuri etenkin raskauden viimeisellä kolmanneksella jolloin poikaset jo liikkuvat vatsassa, rehuksi kannattaa valita runsaskalkkinen, D-vitamiini ja proteiinimäärältään reiluhko pikkumarsun kasvupelletti, jota tarjoillaan rajoituksetta sekä emän että myöhemmin myös jälkikasvun tarpeisiin. Vastaavasti paljon fosforia ja magnesiumia sisältäviä rehuja kuten siemensekoituksia tulee välttää, vaikka ne muuten soveltuisivat (hyvä energia ja proteiinin määrä) tarkoitukseen. Sopivasta ravinnosta on kirjoitettu lisää mm. marsulan painoartikkelissa.
Odottavan C-vitamiinilisä on kaksinkertaistettava raskauden ajaksi (tupla-C), ja kuuria voidaan jatkaa n. kolme viikkoa synnytyksen jälkeen ja kunnes imetys on päättynyt. Tuoreita tarjoillaan normaalisti riippuen miten suuren osan päivittäisestä energiasta ne ovat aiemmin muodostaneet, ja millä tavalla äidin vatsa toimii. Raskauden loppuvaiheessa vatsalaukun osuus pienenee, koska sikiöt painavat sisäelimiä. Tästä syystä emä syö hieman vähemmän ja useammin, jolloin kaikki mitä lemmikki suuhunsa pistää on aikaisempaa merkittävämmässä asemassa. Varsinkin kuivaruokaa (hyvälaatuinen heinä + rehu) tulee olla saatavilla rajoituksetta.
Raskaana olevan marsuäidin tulisi saada riittävästi liikuntaa, ja sen aktiivisuuta pitäisi tukea aina synnytykseen saakka. Tarkoituksena on pitää kunto ja pulssi hyvänä, mikä auttaa kuona-aineiden poistumista suurikokoisesta ruumiista. Samasta syystä marsun tulee juoda runsaasti. Eräs hyväksi havaittu konsti on ripustaa häkkiin toinen juomapullo, johon tehdään valmis Nutrisal-Plus liuos tai vastaava kehon energia- ja elektrolyyttitasapainoa ylläpitävä juoma. Tätä voi tarjoilla n. kaksi viikkoa ennen ja viikko synnytyksen jälkeen.
Milloin tahansa raskauden, synnytyksen tai n. kolme viikkoa jatkuvan imetysjakson aikana emä näyttää uupuneelta ja vetelältä käsitellä, asialla on kiire (eläinlääkäriä konsultoitava välittömästi). Kyse voi olla tiineysmyrkytyksestä ja negatiivisesta energiabalanssista, joka tarkoittaa monimutkaisia aineenvaihdunnan muutoksia, ja joista yhdenkään toteutuminen ei ole lemmikille eduksi. Emää ei saa päästä ketoosiin (merkkinä imelälle tuoksuva hengitys), sillä tämä merkitsee lähes tasavarmaa loppua kaikille. Tiineysmyrkytys tai eklampsia (kalkkikramppi) voi iskeä vielä kaksikin viikkoa synnytyksen jälkeen, sillä poikasten imettäminen ja maidontuotanto kysyy edelleen suuria määriä energiaa ja kehon rakennusaineita.
Aivan ensimmäiseksi tulee selvittää johtuuko uupumus elimistöön kertyneistä kuona-aineista, ja siitä ettei marsu ole juonut ja virtsannut tarpeeksi. Mikäli tätä on syytä epäillä, lemmikin tulisi piristyä kun sitä herätellään hieman normaalia rajummin ottein (listalla mm. epämiellyttävät äänet, ja yleensä asiat jolla marsun saa säikähtämään). Mikäli emä jähmettyy ja silmät pullottavat otuksen päästä, on tavoite saavutettu. Tämän jälkeen listalla on nesteyttäminen ja negatiivisen energiabalanssin torjuminen, mihin soveltuu parhaiten glukoosia (Nutrisal-Plus) tai hedelmäsokeria sisältävä valmiste (purkkiananas omassa mehussaan, hunajavesi) tukiruokinnan muodossa. Mikäli marsu on riittävän tajuissaan ottaakseen tukiruokintaa vetämättä sitä henkeen, Nutrisal-plus liuosta tai soseutettua hedelmää / pilttiä voidaan antaa n. 10ml kerrallaan, jonka jälkeen pidetään pieni tauko.
Marsun synnyttäminen on nopea ja huomaamaton tapahtuma silloin kun kaikki menee hyvin. Aika ensimmäisen poikasen tulosta jälkien puhdistamiseen ja jälkeisten syömiseen (tämä on täysin normaalia) on n. puoli tuntia, eikä omistaja välttämättä huomaa tapahtunutta, vaikka istuisi parin metrin päässä telkkarin ääressä. Ellei tämä toteudu ja emä on selkeästi vaikeuksissa ponnistellen ilman näkyvää tulosta (poikasten normaali syntymäväli 5-10 minuuttia), lemmikin haltijan on oltava valmiina tarjoamaan apua, tai haettava sitä muualta välittömästi.
Joskus raskaus päättyy ennenaikaiseen synnytykseen joko emän pienuuden (nuori kasvava äiti) tai komplikaatioiden seurauksena. Marsun normaali syntymäpaino on n. 100g, poikaset syntyvät täysin kehittyneinä, ja emän puhdistuksen jälkeen vain pari tuntia kuivuttuaan pystyvät liikkumaan ja seuraamaan emää ympäristöä tutkien, ja kiinteää ruokaa maistellen. Keskosista pienemmät 70g tai alle ovat vaarassa menehtyä, mikäli emä ei syystä tai toisesta pysty poikasista huolehtimaan, tai maitoa ei tule. Normaalit tai suurikokoiset poikaset (130g tai yli) ovat myös vaarassa menehtyä, mikäli synnytys pitkittyy, tai kyseessä on ensisynnyttäjä joka säikähtää tilannetta, eikä osaa poistaa sikiökalvoa poikasen kuonon edestä. Mikäli marsun synnytystä pääsee seuraamaan läheltä alusta, voi emää auttaa puhdistuksessa, ja pelastaa tilanteen toimimalla ripeästi.
Keskosia tai orvoksi jääneitä voi tukiruokkia ravinnolla, johon tulee yksi osa lehmän täysmaitoa (ei tarvitse olla laktoositonta), ja yksi osa ohutta tukiruokintavelliä joka on siivilöity niin että tuotos kulkee 1ml injektioruiskuun vaivatta. Korvikkeeksi ei tule käyttää kasvipohjaisia maitomaisia tuotteita kuten kaura- tai soijamaitoja, koska nämä sisältävät pitkäketjuisia sokereita, joita poikasen elimistö ei osaa pilkkoa, ja jotka voivat aiheuttaa marsun sokeutumisen**. Mikäli apua tarvitseva on kovin pieni, syöttäessä ruiskun päätä ei ole tarpeen työntää suuhun, vaan suunnataan tippa marsun huulille. Syöttömäärät ovat joka tapauksessa pienet luokkaa 0,5-1,5ml kerrallaan. Vastaavasti isommat jo itsenäisesti liikkuvat yksilöt voivat nauttia ravinnon häkissä lautaselta leipäpalaan imeytettynä. Vastasyntynyt pärjää ravinnotta n. vuorokauden sisäisen rasvakerroksen turvin, eikä ravintoa tule tuputtaa heti alkuun. Syötön jälkeen kuono ja peräpää tulee pyyhkiä kostealla rievulla, mikä auttaa poikasta ulostamaan.
Orvoiksi jääneiden hoidossa riittävä lämpö on tärkeää. Lämpötaloudesta huolehtiminen onnistuu lämpölampun avulla.
* http://www.guinealynx.com/reproduction.html
** Diseases of Domestic Guinea Pigs
Päivitetty 5.1.2012