Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Murmelin Marsula
Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003
Päivitetty 3.4.2010
C-vitamiini edistää mm. kalsiumin ja raudan imeytymistä elimistöön. Sitä tarvitaan myös kollageenin tuotantoon joka vastaa verisuonten, luiden, hampaiden ja limakalvojen lujuudesta. Suurin osa nisäkkäistä pystyy valmistamaan C-vitamiinia synteettisesti elimistössään olevasta sokerista (glukoosi). Ihmiseltä, kädellisiltä, marsuilta ja linnuilta puuttuu tähän tarvittava entsyymi L-gulunolaktonioksidaasi. Tämä tarkoittaa että meidän tulee saada päivittäin tietty määrä C-vitamiinia ruokavaliossamme, tai sairastumme keripukkiin. Se miten paljon ja missä ajassa taas riippuu siitä miten paljon elimistömme pystyy varastoimaan vitamiinia, ja toisaalta miten nopeasti nämä varastot hupenevat.
Ihmisen elimistössä on C-vitamiinivarastoja normaalisti n. 20-50mg painokiloa kohden. Marsun kohdalla vastaavaa tietoa ei ole tullut vastaan, mutta arvelen määrien olevan samaa luokkaa. Ilmeisesti nopeamman aineenvaihduntansa vuoksi marsu ei kuitenkaan pysty pitämään yllä näitä varastoja, ja ne hupenevat noin kymmenkertaisella vauhdilla suhteessa ihmiseen. Pysyäkseen terveenä ihminen tarvitsee keskimäärin yhden milligramman painokiloa kohden C-vitamiinia vuorokaudessa (laskettu vuorokausisuosituksesta 60mg/henkilö), kun taas vastaava marsu tarvitsee n. 10mg/kg. Sairauden, stressin tai raskauden aikana C-vitamiinia tarvitaan luonnollisesti enemmän. Käytännössä täysikasvuisen marsun C-vitamiinin tarve voi siis ainakin hetkellisesti olla samaa luokkaa, kuin mikä on ihmisille suositellun päiväannoksen koko (60mg).
Tutkimusten mukaan puhdistetulla ruokavaliolla marsun elimistön C-vitamiinivarojen hupeneminen kestää n. 9-12 päivää, minkä jälkeen keripukin ensioireet ilmaantuvat, paino alkaa laskea ja ruokahalu heikkenee. Käytännössä kotioloissa puutostilan kehittyminen vie aikaa huomattavasti enemmän (kuukausia) ja tapahtuu huomaamattomammin, sillä lemmikkihän saa pieniä määriä C-vitamiinia aina haukatessaan heinää, tuoretta tai marsulle tarkoitettua rehua. Tieto on silti hyödyllinen. Periaatteessa ei pitäisi olla niin väliksi saako marsu tarvitsemansa päivittäin vai kerta-annoksena viikossa, jotta asia olisi kuitattu.
C-vitamiinin jakelusta kannattaa tehdä jokapäiväinen rutiini. Tällä tavalla pienet lipsahdukset eivät pääse kostautumaan.
fi.wikipedia.org/wiki/C-vitamiini
www.student.oulu.fi/~mirjak/mol/cvit.html
www.medicina.fi/fato/48.pdf
http://www.acbaonline.com/pdf/ACBA%20Husbandry%20Vitamin%20C.pdf
Marsu saa päivittäin pieniä määriä C-vitamiinia eri lähteistä kuten heinästä, rehusta ja tuoreista. Mikäli kaikki osaset ovat huolella valittuja, tuoreita ja laadukkaita, ei terveellä joutomarsulla pitäisi olla puutosta. Käytännössä C-vitamiinin määrä kuitenkin vaihtelee merkittävästi esim. vuodenaikojen mukaan. C-vitamiinia syntyy elävissä kasveissa yhteyttämisen sivutuotteena, ja talvella kotimaamme on lähes kokonaan muualta tuotujen tuotteiden varassa. C-vitamiinipitoisuus laskee varastointi- ja kuljetusmatkojen pidentyessä kaikissa ruoka-aineissa.
Tavallisimmin puutos on lievä ja näkyy erilaisina oireina, jotka harjaantunut silmä voi havaita suorittamalla lemmikille yksinkertaisen terveystarkastuksen. Merkkejä mahdollisesta C-vitamiinin puutoksesta ovat:
Askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini, mikä tarkoittaa että ylimäärä tulee ulos virtsan mukana. Nopeaa yliannostuksen vaaraa ei siksi käytännössä ole. Jatkuva yliannostus kuten puutoskaan ei kuitenkaan ole pidemmän päälle terveellistä, joten käytettävän tuotteen tai lisän oikea annostelu pitäisi selvittää ja laskea suhteessa muuhun ruokintaan. Tarkkaa numerotietoa mahdollisen pidempiaikaisen yliannostuksen haitoista ei ole saatavilla, mutta jonkinlaisena kohtuullisen käytön ylärajana voi pitää n. 200mg/kg vuorokaudessa. Tutkimusten mukaan tällä annoksella ylimääräinen C-vitamiini alkaa varastoitua marsun maksaan *.
C-vitamiinin ja virtsakivien yhteydestä on jaossa hyvin ristiriitaista tietoa. Toisaalla väitetään jotta runsaalla C-vitamiinin annostuksella ja vitsakivillä olisi selkeä yhteys, ja toisaalla on tutkittu ettei näin ole. Oli niin tai näin, ylimääräinen C-vitamiini muuttuu elimistössä oksaalihapoksi, ja siirtyy virtsaan missä samaan aikaan poistuva kalkkiylijäämä voi aiheuttaa kiteytymistä kalsiumoksalaatiksi (marsun virtsakivien esiaste). Mikäli ruokavalio sisältää samalla myös runsaasti kalsiumia (Ca:P suhteeltaan korkea rehu jossa runsaasti D-vitamiinia, ja/tai kalsiumpitoinen tuore kuten persilja tai nokkonen päivittäisessä käytössä, joissa molemmissa runsaasti oksaalihappoa), raskauttavat tekijät vähitellen kasaantuvat. Virtsakivien syntymekanismi on poikkeuksetta monimutkainen juttu, ja aina enemmän kuin yhden tekijän summa. Yhtälöön vaikuttavat mm. ravinnon kalsiumin ja fosforin suhde (Ca:P), ravinnon D-vitamiinin määrä, oksaalihappo, virtsan pH-arvo (normaali pH = 8,5), sekä lemmikin juomatottumukset. Mikäli marsulle syntyy virtsakiviä liiallisen C-vitamiinin käytön seurauksena, sen ravinto, elintavat, perimä ja mahdolliset sairaudet ovat mukana samassa sopassa. Kun tällaiselle yksilölle lähdetään hakemaan ongelmia ennaltaehkäisevää ruokavaliota, voidaan C-vitamiinin oksalaattikuormitus kuitenkin huomioida osana suurempaa kokonaisuutta. Lisätietoa aiheesta löytyy marsulan kalsiumin aineenvaihduntaa ja virtsatieongelmia käsittelevästä artikkelista.
Kun eri lähteistä saadut tiedon muruset, mutu ja omat kokeilut yhdistetään, lopputulos näyttää varsin selkeältä: Kokonaisannos (ruokinta + lisä) tulisi osua viikkotasolla välille 70-1400mg perustuen marsun elimistössä jo olevien C-vitamiinivarastojen hyödyntämiseen, ja mahdollisen puutostilan poistamiseen. Tutkimusten mukaan perusmarsun täytyy saada vähintään 10 milligrammaa painokiloa kohden vuorokaudessa pysyäkseen terveenä, ja raskaana tai sairastelevalla yksilöllä tuo tarve on 20mg/kg tai ylitse. Kasvavien ja marsuvanhuksien voidaan myös katsoa hyötyvän suuremmasta 20mg/kg päivittäisestä annoksesta, mikäli C-vitamiinin lähteenä käytetään synteettisiä valmisteita joissa pieni osa menee automaattisesti hukkaan. Nyrkkisääntönä marsun kuin marsun C-vitamiiniasiat ovat kunnossa silloin, kun päivittäinen annos osuu välille 10-30mg.
Mikäli lähtötilanne on peruspellettiä, heinää ja kourallisen päivässä tuoretta syövä marsu jolla havaitaan puutos (sattunut allekirjoittaneelle useasti), on 10-30mg lisä per marsu per päivä yleensä riittävä määrä poistamaan näkyvät ongelmat parin viikon aikajaksolla. Vastaavasti vaikeammissa tapauksissa tupla-C (30-50mg) muutamana päivänä peräkkäin voi olla tarpeen, mikäli marsun jaksaminen on jostain syystä uhattuna. Tupla-C:ta kannattaa kokeilla myös ensihoitona kun marsulla on iholoisia, -sieniä, köhää, silmä- tai sierainvuotoa. Raskaana olevan marsun tulisi saada tupla-C:tä ainakin pari viikkoa ennen, ja viikko synnytyksen jälkeen. Kaikkein vaikeimmissa tapauksissa kuten takapään halvaantumisissa voi kokeilla 100-200mg päivittäistä annostusta, ja odottaa muutama päivä tilanteen kääntymistä parempaan suuntaan. Keripukista kärsivän marsun tilassa voi odottaa selkeää muutosta aikaisintaan 1-2 vuorokautta vitamiinikuurin aloittamisesta.
* The National Academies Press: Nutrient Requirements of Laboratory Animals s.117 (Linkki)
Tismalleen oikean C-vitamiinimäärän marsullensa mittaamisen ja jakamisen voi tehdä niin helpoksi tai vaikeaksi itse kuin haluaa. Käytännössä edellä esitettyyn 10-30mg marginaaliin osuminen ei ole monimutkainen juttu. Riittää kun ymmärtää mittayksikön merkityksen, ja osaa tarvittaessa käyttää taskulaskinta ja keittiövaakaa. Toisaalta myös riittää jos osaa mitata hankkimansa jauheen tai nesteen muodossa olevaa tuotetta asianmukaisilla välineillä (tilavuusmitat) aineen vahvuutta purkin teksteistä tulkiten. Edelleen ihanteellista annostusta voi hakea myös puhtaasti tarkkailemalla marsujen terveyttä, ihon, karvan ja hampaiden kuntoa, ja tekemällä muutoksia annoksiin löydösten perusteella.
C-vitamiinin jakelutapoja marsuille on suunnilleen yhtä monta kuin on meitä harrastajiakin. Osa mittaa teelusikalla, toiset käyttävät maustemittaa, veitsen kärkeä ja laitetaanhan sitä myös käsin (hyppysellinen). Kuka sitten käyttää puhdasta askorbiinihappoa ja kuka C-rakeita? Kenellä on nestemäistä ANI-C:ta, Keron tai Best Friendin tippoja tai nimetöntä lemmikkiliikkeen ksylitolilla makeutettua valmistetta. Kuka murskaa jauheen ihmisten kulutukseen tarkoitetuista C-vitamiinitableteista? Entäpä poretabletit? Laitetaanko sitä juomaveteen vai tuoreiden päälle? Sitten on vielä heitä jotka eivät käytä erillisiä C-vitamiinituotteita ollenkaan, vaan kuittaavat koko homman tuoreilla ja hyvälaatuisella heinällä. Vähemmästäkin voi mennä pää pyörälle.
Yksi totuus tässä kärrynpyörässä ei kuitenkaan muutu miksikään. Nimittäin marsun päivittäinen annos 10-30mg tulee toteutua riippumatta mitä tapaa tai lähdettä sitten käytetäänkin.
Marsun leipä ja pääruoka eli heinä sisältää runsaasti C-vitamiinia. Sen pitoisuus on korkeimmillaan tuoreena, mutta C-vitamiinia on myös kuivassa heinässä. Ratkaisevaa kuitenkin on se milloin heinä on puitu. Vesiliukoinen C-vitamiini tuhoutuu vähitellen kuivassa heinässä, joten marsun C-vitamiinin tarve voidaan ratkaista pelkällä kuivalla heinällä vain muutama kuukausi sadon korjuusta. Tämän tietäen marketeissa ja lemmikkiliikkeissä myytävän heinän C-vitamiinipitoisuuteen ei voi luottaa, mikäli pussin kyljessä ei ole merkintää milloin ruoka on korjattu.
Kotimaiset ja ulkomaiset vihannekset ja hedelmät sisältävät vaihtelevasti C-vitamiinia. Nyrkkisääntönä mitä vihreämpi eines on kyseessä, sitä enemmän se sisältää C-vitamiinia. Määrää ei kuitenkaan tarvitse arvuutella, sillä sitä varten meillä on elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Sivuston hakukoneella kunkin marketista löytyvän eineksen C-vitamiinipitoisuus selviää, ja on syötettäviksi määriksi laskettavissa keittiövaakaa ja taskulaskinta apuna käyttäen. Käytännössä esim. porkkana ei sisällä riittävästi C-vitamiinia, ja marsu joutuisi syömään sitä niin paljon tyydyttääkseen tarpeensa että sairastuisi (100-300g päivässä). Taas puolestaan persiljassa ja paprikassa on niin paljon C-vitamiinia, että jo pienikin määrä riittää.
Purkissa ja pusseissa myytävät puhdas askorbiinihappo ja sen glukoosilla jatketut sisarukset ovat käytännössä kaikki samaa synteettistä alkuperää. Synteettinen ei ole sama asia kuin kasveissa ja vihanneksissa esiintyvä luonnollinen C-vitamiini, joten annostuksen puolella numeroita pitää hivenen pyöristellä ylöspäin. Kuitenkin jauheena tai tablettina oleva C-vitamiinilisä on se luotettavin tapa annostella, sillä vitamiini on hyvin säilyvässä tilassa. Kunhan sopiva jakotapa ja oikea määrä on selvitetty, voi luottaa siihen että annos tekee tehtävänsä joka kerta.
Teollisesti valmistettu nestemäinen C-vitamiini on käytännössä myös synteettistä alkuperää. Nestemäisessä muodossa oleva vitamiini on kuitenkin herkkä reagoimaan valon ja ilman hapen kanssa, joten vitamiinipitoisuus tuotteessa laskee helposti eivätkä pakkausmerkinnät enää pidä paikkaansa. Mikäli marsulan koko on 10 yksilöä tai enemmän, voi juomaveteen sekoitettava nestemäinen valmiste olla toimiva vaihtoehto. Sen sijaan tätä pienemmillä populaatioilla jauhemainen tai tabletin muotoon puristettu tuote on monessa mielessä parempi juttu. Jauhe kun voidaan syöttää sellaisenaan tuoreen päällä tai liuottaa juomaveteen. Pidempi säilyvyysaika taas puolustaa suurempien pakkauskokojen hankkimista, mikä on kustannustehokasta.
Osassa maamme apteekeissa myydään pienissä paperipusseissa puhdasta askorbiinihappoa tyypillisesti marjojen säilömistä varten. Lisäksi C-vitamiinia löytää lähes puhtaassa muodossaan (n. 80%) myös ihmiskulutukseen tarkoitetuista 500mg tableteista. Lähes kaikki muut valmisteet ja vaihtoehdot ovat käytännössä jatkettu vain murto-osaan alkuperäisestä vahvuudestaan tyypillisesti sokerilla eli glukoosilla. Tähän on syynsä. Puhdas askorbiinihappo on nimensä mukaisesti happo, ja ärsyttää voimakkaasti hengitysteitä sinne joutuessaan esimerkiksi tabletteja murskatessa. Lisäksi puhtaassa muodossaan askorbiinihappo on todella vaikea annosteltava pienelle marsun kokoiselle eläimelle. Yhden millilitran vetoiseen maustemittaan mahtuu puhdasta askorbiinihappoa jauheena noin 700 milligrammaa, määrä joka on n. 35-kertainen marsun päivässä tarvitsemalle. Riippuen marsulan pääluvusta ja farmaseutin taidoista tarkoitukseen kannattaa valita itselle sopivin ja helppokäyttöisin tuote. Myös poretabletit voivat tulla kyseeseen kunhan tuote sisältää pelkkää C-tä.
Mikäli valittu tuote ei ole puhdas askorbiinihappo, pakkauksen kyljestä tulisi etsiä tuotteen laimennussuhde. Tämä ilmoitetaan tyyliin niin ja niin monta millilitraa, teelusikkaa tai grammaa tuotetta on niin ja niin monta milligrammaa askorbiinihappoa. Tämä on käytännössä myös ainoa tieto mitä purkin kyljestä kannattaa tavata ilman tiheää kampaa. Nimittäin pakkauksen sisältämät annosteluohjeet voivat olla marsulle oikein tai sitten eivät. On hyvä osata tarkistaa asia myös itse, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan.
Seuraavassa esitetään laskukaavojen ja esimerkkien avulla muutamien tunnettujen tuotteiden annostelua. Jokaisessa esimerkissä marsun suuhun pyritään saamaan sama 20 milligrammaa C-vitamiinia tuoreen päälle levitettynä:
Seuraavissa kuvissa samainen 20mg eri tuotteita teelusikkaan mitattuna:
Kun lemmikin vointi on uhattuna, marsu on raskauden loppuvaiheessa tai toipilaana, on luotettava päivittäinen C-vitamiinilisä ja jakelutapa yhtä tärkeä juttu kuin potilaalle mahdollisesti syötettävä lääkekuuri. Jotta voidaan varmistua siitä että marsu saa tarvitsemansa niin määrällisesti kuin ajallisestikin, C-vitamiinilisää ei kannata levittää tai sekoittaa mihinkään ruokaan tai juomaan, vaan se tarjoillaan otukselle erikseen ja sellaisenaan.
Ota ruiskuun vettä 0,5 - 1ml ja laske shottilasiin. Mittaa C-vitamiinijauhetta 50mg (esim. Vitabalansin C-rakeet = 1/2 teelusikkaa) lasiin, ja sekoita ruiskun kärjellä. Lisää vettä tarvittaessa muutama tippa kerrallaan niin että jauhe kastuu (kokonaan liukeneminen ei välttämätöntä). Vedä seos ruiskuun samalla koko ajan sekoittaen, ja siitä lemmikin suuhun. Syötä koko satsi kerralla ja uusi toimenpide seuraavana päivänä.
Päivitetty 3.4.2010