Murmelin Marsula

Murmelin Marsula

Marsujen terveyden asialla vuodesta 2003

Tervetuloa sivustolle! Toivottavasti löydät hyviä vinkkejä kaverimme parhaaksi.

Joo täällä on kliffaa!

Marsulassa tapahtuu:

24.1.2017

Pörri on lopettanut imettämisen ja vierottanut poikaset neljän viikon iässä. Hilja (maitotyttö), Sirkka(heinä) ja kuopus Sisu-poika hakevat nyt omaa laumaansa ja paikkaansa marsulassa. Äitinsä hermoille käyvä jo kolme sataa grammaa ylittänyt Sisu laitettiin alustavasti marsulan vanhimman Taavin kaveriksi. Kuusivuotias pappa-marsumme Taavi voi hyötyä saamastaan seurasta ja virikkeestä, mutta on samalla niin helppo ja passiivinen kaveri, ettei näiden kahden välillä tule kahnauksia pitkään aikaan. Myös isänsä Paten kanssa Sisua pitää säännöllisesti majoittaa, etteivät vieraannu ja ala kilpailla naaraiden huomiosta. Kolme urosta voi tarkoittaa loppupeleissä myös kolmea laumaa ja vastaavasti porrastettuja ulkoiluvuoroja, mutta tämä selviää myöhemmin. Tärkeintä on että marsulan asukkaat saavat elää stressitöntä elämää, ruoka maistuu ja vaaka kiittää. Kitinät ja kahnaukset pidetään minimissä asuttamisjärjestystä ja ulkoiluvuoroja tilanteen mukaan muokaten.

Poikueen esikoinen Hilja ei siis koskaan oppinut nisälle, eikä toisaalta Pörrillä olisi maitoa kolmelle riittänytkään. Se ilmeisesti ihan heti alussa valitsi neljän poikueesta kaksi pienintä jotka päästi nisälle. Tämän tempun seurauksena yksi poikanen ehti menehtyä nälkään ennen kuin saimme tukitoimet käyntiin riittävällä tarmolla. Jo kahdenkin kanssa oli väliin ongelmia ja monenlaisia tukitoimia tarvittiin että mamman imetys saattoi jatkua normaalisti. Yhteen väliin Sirkka-tyttö huusi nälkäänsä kaksi päivää kun maitoa ei tullut riittävästi. Tilanne saatiin korjattua kun Pörrin tukiruokintaa lisättiin ja samaa pöperöä tarjottiin myös lasipurkin kannelta häkin pohjalla poikasten ravinnoksi. Nämä huomasivat herkun nopeasti ja kävivät ahnaasti kiinni samalla myös nesteyttäen itsensä.

Marsulan Hilja on kuitenkin ihan oma lukunsa, sillä se ei olisi hengissä ilman korviketta jona menestyksekkäästi toimi Valion täysmaito. Ensimmäinen viikko mentiin suoraan purkista lämmittäen vesihauteessa ja tarjoillen 1-1,5ml kerralla suunnilleen 3-4 tunnin välein. Toisella viikolla maitoon alettiin sekoittaa heraproteiinia (Sportlife Whey100), koska poikasen paino ei alkanut karttua ja se jäi jatkuvasti jälkeen sisaruksista runsaasta 'imetyksestä' huolimatta. Sopivaksi annokseksi vakiintui maustemitallinen (1ml) puoleen shottilasilliseen (20ml) täysmaitoa. Syötetty määrä kasvoi tasaisesti kahdesta kolmeen milliin ja neljännellä viikolla jopa 7ml kerralla. Ruokinnasta huolimatta Hilja on hieman sisariaan lyhyempi ja pönäkämpi ja n. 30g siskoaan Sirkkaa kevyempi. Odotan että se saa toisen kasvupyrähdyksen jossain vaiheessa ja ottaa muut kiinni.

21.1.2017

Maisalla todettiin n. viikko sitten tassunpohjassa tulehdus. Vasemman etujalan anturassa oli tyypillinen ruskea kuiva rupi ja antura oli hieman turvoksissa. Meillä häkkien hygieniassa voi olla toivomisen varaa, mutta Maisalla rasitteena on myös reilu ylipaino, passiivisuus ja helposti känsöittyvät anturat. Marsulla juuri känsät toimivat helppoina pesäpaikkoina pöpöille. Tassunpohjan tulehdus hoidettiin taannoin pois päiväjärjestyksestä myös Taavin kohdalla, joten homma on tuoreessa muistissa ja rutiineissa. Ensin anturan nahka pehmennetään vesikylvyssä n. 30min. Liuotuksen jälkeen haavaa suojaava rupi ja nahka rapsutetaan varovasti pois, haava desinfioidaan (Septidin) ja tassu laastaroidaan. Marsu laitetaan puhtaaseen häkkiin ja katsotaan ettei revi laastaria. Side uusitaan aina tarvittaessa ja vaihdetaan viimeistään joka toinen päivä.

28.12.2016

Keväällä kaksi vuotta täyttävä Pate on käynyt virtsakiven poistossa Oulun Lemmikissä. Oireita on ollut pitkin syksyä ja marsun paino laskusuunnassa. Leikkaus onnistui hienosti, sentin pituinen haava ja neljä tikkiä vatsassa eivät juuri näytä menoa haittaavan. Hoito jatkuu kipulääkityksellä (Loxicom 1,5mg/ml 2 tippaa päivässä), antibiootilla (Ditrim Dublo 0,25ml 2x päivässä) ja tukiruokinnalla jota olen antanut jo hyvän aikaa Paten sairausjaksolla. Paino kävi alimmillaan 960 grammassa (huippupaino terveenä n. 1200g), jota saatiin kurottua takaisin 995 grammaan intensiivisellä tukiruokinnalla juuri ennen leikkausta. Harras toive on että massaa alkaa kertyä jälleen omatoimisesti ja takaisin normaalille tasolle. Sitten alkavat toimenpiteet tosissaan myös erikoisruokavalion löytämiselle, että marsu saadaan sakattomaksi ja oireettomaksi.

Sain reissulta myös muistoksi kiven, jollaista en ole ennen nähnyt ja joka poikkeaa merkittävästi väriltään ja ulkonäöltään marsuilla yleisesti tavattavasta. En pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan onko jokin vialla ruokinnassa joka meillä tutkitusti on virtsatieystävällinen, onko marsun perimässä jotain joka altistaa vaivalle, vai oliko kyseessä bakteeritulehduksen aiheuttama kidekasautuma joka tuli ja meni jättäen jälkeensä tummanharmaan karkeapintaisen haulen. Yksi virtsatietulehdukselle altistava tekijä on Patsu-pojun laahus joka kasvaa ja kaartuu lopulta pyllyn alle. Kastuessaan virtsasta laahus kerää bakteereita ja voi aiheuttaa tulehduksen. Pyllykarvojen trimmaus kynnenleikkuun ohella on rutiini toimenpide Patsun kohdalla.

Aika näyttää miten poju toipuu ja uusiutuuko ongelma. Varmaa on että stiksaan ja tutkin tarvittaessa marsun virtsaa mikroskoopilla ja reagoin ruokinnan puolella mahdollisiin löydöksiin. Marsun ei missään tilanteessa kuulu valittaa eli vinkua ääneen ulostaessaan. Milloin tahansa tällaista käytöstä havaitsee, on asiaan heti reagoitava.

22.12.2016

Pörri on pieniin päin. Joulukuun alussa havaitsin että tuorein tulokkaamme Pörri neiti on ollut pyöristymään päin joten yllätys ei ollut suuren suuri. Terveystarkastuksessa ja punnituksessa totuus paljastui nopeasti. Vatsassa muljahteli ja paino oli hilautunut tytölle normaalista n. 1100:sta yli 1300 gramman. Aloin tunnustella lantiota päivittäin, mutta en havainnut minkäänlaista avautumaa josta arvelin että helposti välipäiville menee tämä synnytys. Poikasluvuksi veikkailin kahta tai kolmea mittaillessa yhden kaverin kalloa vatsanpeitteiden läpi. Iso pötkylä siellä tuntui sormien välissä. Aattoa kohden potkut vatsassa kävivät pehmeämmiksi ja samalla isommiksi osoituksena että tila oli käymässä vähiin. Pörri itse oli koko ajan oma itsenä ja halusi ulkoilemaan ukkonsa Paten kanssa ponkaisten vaivatta marsulan lattialle tehdashäkin ramppia myöten. Täysin tervettä meininkiä siis.

Johtuen tytön nuoresta iästä (hieman yli vuosi) ja vielä tiiviistä olemuksesta en ollut huolissani raskauden ajan komplikaatioista, ja raskausaikana marsun ruokintaa ei olennaisesti muutettu. Tarjolla oli tavallista enemmän kurkkua, kurkun päällä C-vitamiinia ja siinä kaikki. Enemmän olin huolissani ensisynnyttäjyydestä ja Pörrin säikystä luonteesta. Halusin olla paikalla varmistamassa että pienokaiset pääsevät eroon sikiökalvoistaan. Kovin isoksi vatsa kasvoi loppua kohden ja marsua nostaessa oli pidettävä erityinen huoli että kahmaisee marsun alapään aivan äärimmilleen venytetylle kämmenelle ennen kuin ottaa toisella otteen etupäästä ja nostaa lemmikin terveystarkastukseen ja punnitukseen.

Aaton aattoaamuna kello 8:n jälkeen alkoi tapahtua katseilta piilossa mutta onneksi välitöntä apua ei tarvittu. Pörri synnytti neljä pienokaista välillä 83-76 grammaa eli selvästi alakanttiin kaikki. Itse tapahtuma meni hyvin joskin pientä apua tarvittiin napanuorien trimmaamisen kanssa kolmen poikasen osalta. Aatto meni rauhallisesti ja vauvat köllöttelivät mamman vieressä lämpölampun alla. Arvelin että hyvähän tästä tuli, mutta olin väärässä. Jo aaton aaton iltana eli 23. oli merkkejä että poikasista kaksi suurinta ei saanut riittävästi ravintoa. Kolmannen kanssa oltiin rajoilla. Ainoastaan porukan pienin uros oli koko ajan reipas ja syntymäpainossaan ei ollut havaittavaa notkahdusta. Ehkä maitoa ei riittänyt kaikille. Painotarkkailussa kahden suurimman kohdalla oli pudotusta yli kymmenen grammaa vielä kolmannelle päivälle eli todella huolestuttava käänne.

Apua alettiin antamaan toisen päivän päätteeksi uudella korvikekaavalla, jonka olen hiljan hyväksynyt foorumilla käytyjen keskustelujen perusteella ja aikaisempien huonojen kokemusten myötä (kasviperäinen kauramaito). Tukiravinnoksi valittiin Valion lehmän täysmaito, jonka koostumus paperilla on melko lähellä marsun maitoa muun paitsi pienen proteiiniarvon osalta. Keskusteluissa kokeneen kasvattajan kanssa kuulin maitoa myös terästetyn kermalla, joten korvikehoito aloitettiin 3:1 seoksella täysmaitoa ja kuohukermaa jota sattui olemaan jääkaapissa Joulun leipomisia varten. Vuorokautta myöhemmin kävi ilmi ettei valittu seos toiminut ja se aiheutti kahdelle kolmesta autetusta poikasesta selviä vatsavaivoja. Tein päätöksen luopua kermasta ja jatkaa pelkällä maidolla. Syntymäpainoltaan suurimpaan poikaseen muutoksella oli nopea positiivinen vaikutus ja tämä alkoi virkistyä ja jälleen osallistua lauman aktiiviteetteihin neljäntenä eli Joulupäivänä. Syntymäpainoltaan toiseksi suurimmalle suklaan väriselle urokselle apu tuli liian myöhään. Nestehukka, ravinnon puute ja vatsavaivat olivat vieneet voimat, ja poikanen ei pystynyt kunnolla syömään ja nielemään. Väri kynsissä näytti huonolta ja Joulupäivän iltana virtsassa havaittiin verta. Poikanen menehtyi Tapaninpäivänä(5s.).

Viidentenä päivänä vaara oli käytännössä ohi, ja saatoin todeta että jäljellä olevat kolme selviävät. Pahnan pohjimmainen kirjava poika joka synnyttyään ryömi pitkin häkkiä vetäen perässään osittain syötyjä jälkeisiä ja napanuoraa, ei kertaakaan hamunnut vastiketta. Toiseksi pienin musta tyttökin otti avun, vajaan millilitran vain kerran. Esikoinen ja syntyneistä suurin vaalea tyttö puolestaan ei koskaan oppinut imemään, asia jonka tarkistin useaan kertaan ja tavoin mm. asuttamalla äitiä ja poikasta erillään muista. Kokeiltua tuli myös käsin lypsy ja maitotipalla kostuneen nisän ohjaaminen suoraan poikasen suuhun. Ei toiminut tämäkään konsti, joten emä lienee tehdyn valinnan ravintoa hamuavien välillä ja esikoisen selviäminen on täten kokonaan lehmän maidon varassa. Leimaantuessa hoitajaansa pieni tyttö oppi ensimmäisenä käyttämään juomapulloa neljän päivän vanhana ja yhdessä opettelimme myös maistelemaan marsulan rehuja. Heinän kanssa marsunalku on ollut omatoiminen ja paino on noussut suunnilleen viiden gramman päivävauhtia. Vesihauteessa reilun huoneenlämpöiseksi lämmitettyä täysmaitoa menee syöttökerralla keskimäärin 1,2ml kolmen tunnin välein. Yöllä ei ole tarvinnut herätä syöttämään, mutta aamulla marsulan oven aukaistessa vastassa on kimeä nälkäisen vauvamarsun piipitys.

Olen jälleen oppinut paljon uutta marsuvauvoista ja tukihoidosta komplikaatioiden varalta. Ihmettelen miksi asiassa ei ole olemassa selkeitä ohjeita joita seurata. Edes monessa asiassa referenssinä toimiva GL ei ole asian suhteen yksimielinen. Marsuja ja marsupoikueita tulee maailmaan joka päivä, sillä muutoin ei harrastusta olisi olemassa. Luulisi siten että myös tukihoidon kuten maidonvastikkeen antamisessa olisi yksimielisyys saavutettu jo ajat sitten, ettei tarvitsisi rautalankaa vääntää ja oppia erehdyksen ja yrityksen kautta. Omat ohjeeni ja suositukseni tästä eteenpäin tulevat ainakin olemaan selkeät, seikkaperäiset ja hyvin perustellut.

30.11.2016

Kävelin aamulla marsulaan ja katsoin Maisaa jonka siristi toista silmäänsä. Etukulmasta törrötti parin sentin pituinen heinän tähkä, johon oitis tarrasin kiinni. Marsu peruutti ja heinä lähti silmästä. Oli kuitenkin sarveiskalvon tulehdus jo ehtinyt alkuun, joten mietin toimenpiteitä. Onnekseni kääpiöpinserimme Minnin silmähoitojen jäljiltä jääkaapissa löytyi antibioottista Oftan Chlora-geeliä. Tätä laitoin marsun silmään parina päivänä. Jo kolmantena silmä näytti jälleen kirkkaalta, joten se oli parantunut ja hoito voitiin lopettaa.

24.10.2016

Olen jälleen oppinut uutta ja saanut ideoita miten yksinkertaiset toimenpiteet vaikuttavat lemmikin terveyteen ja tasapainoon. Parrasvaloissa on tällä kertaa hiustrimmeri. Meillä sellainen on kuulunut marsulan varustukseen alusta asti, ja syy miksi marsulta karva ajetaan pois trimmerillä liittyy puhtaanapitoon. Pitkäkarvaisten takut ja huopakokkareet saa laitteella kätevästi poistettua. Samoin lähtevät vaivattomasti myös laahukset, jotka taittuvat pyllyn alle, kastuvat pissasta ja edesauttavat virtsatietulehduksen syntyä. Kaksi uuttakin asiaa olen juuri oppinut yhdistämään karvan poistoon, ja nämä saavat minut tarttumaan trimmeriin aikaisempaa enemmän. Tapaus yksi: silsa: Meillä marsujen silsatapaukset kuten olen aikaisemmin todennut, alkoivat n. vuosi sitten ja tuolloin marsuistamme Mokka oli eniten altistunut. Silsa levisi nopeasti kaikkiin marsuihimme, mutta saimme sen hallintaan kiinnittämällä enemmän huomiota häkkien puhtauteen ja pesemällä marsuja Konact-hilseshampoolla (vastaava tuote Nitzoral).

Eläinlääkäristä sain myöhemmin toisen paremman tuotteen nimeltään Imaverol, öljyinen tiiviste joka laimennetaan vedellä, suditaan pensselillä marsun nahkaan ja jätetään sinne. Jo mainittujen konstien lisäksi karvan pois ajo on tehokas sienen leviämisen estäjä sekin. Ensinnäkin voidaan ajatella että silsa asustaa ja infektoi ihon lisäksi paikallisesti myös karvan. Ts. jos hoidat ihoa Imaverolilla ja sieni iholta väistyy, se hyppää kohta takaisin karvasta ihoon joka jäi hoitamatta. Tässä kohtaa marsun pesu voi tulla kyseeseen, mutta vaihtoehtoisesti ajetaan karva kokonaan pois vaikuttavalta ihoalueelta. Silsa eli sieni elää kosteudesta ja sitä vastaan taistellessa iho pitäisi pitää ehdottoman kuivana ja puhtaana. Ajamalla karva pois iho pääsee paremmin hengittämään ja silsan tekemä hilse varisemaan pois sen sijaan että jää marsun nahkassa oleviin hiuspyörteisiin kiinni ja hautumaan.

Meidän uusimman tulokkaan kolmevuotiaan Maisan kanssa silsa on tullut takaisin arkeemme. Sitä käytiin hoitamassa jo tytön edellisessä kodissa Arkadian eläinpihalla Imaverol liuoksella. Noin kuukauden kestänyt käsittely ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta kuin korkeintaan hetkellisesti, joten oli kokeiltava muita konsteja. Oireettomaksi ja siistiksi iho saatiin Conofite tipoilla (Canofite Vet) ja hoitoa tehostettiin ajamalla karva pois. Odotetusti karvattomuus auttoi selkeästi ihon siistinä pysymiseen, mutta toimenpiteellä on toinenkin vaikutus. Maisa selvästi ruokaan menevänä ja ylipainoisena hyötyy lisääntyneestä energian kulutuksesta jota karvattomuus aihettaa. Kyseessä on oiva laihdutuslääke ja aineenvaihdunnan nopeuttaja marsulle.

25.8.2016

Eläinpiha Arkadia ja tapaus Maisa. Oma äitini, isä sisko ja esikouluikäiset tyttäret olivat juuri viettäneet lämpimän kesäpäivän Maksniemen lemmikkipuisto Arkadiassa, jossa oli myös marsuja. Minulle kerrottiin että marsuilla yhdestä oli iho-ongelma, karvaa oli lähtenyt selkäpuolelta ja marsu oli rapsuttanut itsensä ruvelle. Keikkaa pukkaa ajattelin ja muitta mutkitta hain netistä paikan yhteystiedot ja puhelinnumeron. Keskustelua oli avattu jo valmiiksi, joten oli helppoa sopia tapaaminen paikan päälle. Tämä myös siksi että olin juuri kiikuttanut omaa katrastani Simon eläinlääkärin vastaanotolle lois- ja silsalääkityksen uusimiseksi, joka ei ottanut talttuakseen käynnillä Tornion klinikalla ennen vuodenvaihdetta (Stronghold kahdelle). Lääkekaapissa oli siis poikkeuksellisesti aivan tuoreena Imaverol ja Ivomec, jopa ebaysta tilattu sienilääke Conofite (Canofite Vet) ja pakissa tuoreet kokemukset silsan selätyskonsteista. Täydellinen paketti ja täydellinen tilaisuus yhteistyön hieromiseksi eläinpihan kanssa. Vointini vain ei ollut paras mahdollinen, kesäflunssa oli juuri iskenyt ulkomaanreissun päätteeksi, kuumetta oli reippaasti ja hikoilin voimakkaasti. Päätin kuitenkin mennä koska mieleni oli kirkas ja hieman sairaana tiesin keskittyväni asiaan jopa paremmin kuin terveenä.

Eläinpihalla marsut oli asutettu vaneriseen piharakennukseen tai mökkiin, omiin aitauksiinsa muiden jyrsijöiden, chinchillojen, dekujen ja rottien kanssa. Marsujen tilat (4kpl naaraita) olivat lasilla erotettuna lattiatasossa, riittävän isot mutta alkeelliset. Virikkeitä ja suojaa ei juuri ollut, mutta eläimet itse vaikuttivat reippailta ja käsittelyyn oikealla tavalla totutetuilta. Oli helppo alkaa hommiin tekemällä perusteellinen terveystarkastus ja kynnenleikkuu joka sorkalle. Toimenpiteitä seurasivat kiinnostuneena hoidosta vastaavat teinitytöt ja välillä myös maatilan isäntäväki. Aloitin itseään rapsuttelevalle kolmivuotiaalle Maisaksi ristitylle hieman ylipainoiselle naaraalle yhdistelmähoidon Ivomec + Imaverol-kuurin viikoksi, jota valmiiksi pilttipurkkiin tehtyä liuosta ohjeistin marsun selkään päivittäin pullasudilla levittämään.

Kolme muuta nuorempaa sukupolvea edustavaa naarasta nahkaltaan terveitä saivat varoiksi vain Ivomecit korvan taakse. Lupasin palata tarkistamaan marsun tilan viikon päästä. Samalla tuli runsaasti keskustelua eläinpihan arjesta ja menneestä kesästä. Kaiken kaikkiaan olin vakuuttunut näkemästäni. Eläimiä ja lajeja oli iso määrä, mutta kaikkia pyrittiin kohtelemaan lajinmukaisesti, hoitajat olivat innokkaita oppimaan uutta ja perusasiat olivat hoidettu vaikka maatiloille tyypilliseen hieman suurpiirteiseen tapaan. Pihamaalla nappasin kiinni vapaana käyskentelevän lemmikkikanin ja palautin aitaukseensa. Kyseinen Don Juan oli kuulemma mestarikarkaaja ja vastuussa suuresta osasta pihan kanipopulaatiosta. Että sellaista.

Viikon päästä tarkastuskäynnillä havaitsin hoidon purreen, rapsutus ja ruvet olivat poissa mutta iho ei ollut terve ja hilseetön joten hoitoa oli jatkettava ainakin toinen viikko ja uusi käynti. Annoin samalla vinkkejä marsun ravintoon ja tuotteisiin ja näytin mistä nettikaupasta niitä tilata. Kaikkiaan eläinpihan rehumenekki sikojen, hevosten, hanhien ja kanien kanssa oli mittava rahallisestikin, mutta kulunut kesä oli ollut menestys tästä huolimatta, kiitos hyvien kelien ja lukuisten vieraiden. Marsutkin olivat saaneet terraarioon kankaisen marsuputken joka oli ahkerassa käytössä. Käynti oli miellyttävä.

Kolmannella visiitillä keskusteltiin marsun jatkohoidosta, joka ei vieläkään täysin miellyttänyt silmää. Mainitsin samalla myös oman tilanteeni missä kaivattiin naarasmarsua hiljan yllättäen poistuneen Pilven tilalle. Tästä seurasi jo valmiiksi suunniteltu skenaario. Eläinpihan omistaja halusi lahjoittaa tutuksi tulleen marsuneidin minulle. Tämä sopi mainiosti itselle, ei muutoksesta ollut moksiskaan terraarioon jäänyt kolmikkokaan, joka jatkoi heinän mutustelua ja marsuputkessa löhöilyä keskeytyksettä. Näin laumamme kasvoi takaisin neljään eli kahteen pariin missä nuorempi ja sähäkkäämpi Pörri sai seuran ikäisestään Patesta ja reippaaseen ikään ehtinyt rauhallinen Maisa Taavista. Vaihto toisin päin ei olisi toiminut. Nimittäin viriili Pate kävi heti ahdistelemaan mieleltään herkkää Maisaa, kun taas luonteeltaan huomattavasti kipakampi Pörri piti helposti puolia nuorta herraa vastaan. Näin muodostuivat marsulan uudet kaksi laumaa.

Maisan kanssa elo on ollut helppoa. Se on maailman helpoin käsiteltävä, kiltti perusmarsu. Painoa on karttunut pari sataa grammaa mikä ei ole toivottava ja selkänahan silsaongelma on ollut yllättävänkin sitkas vastustaja, mutta tämänkin vaivan kanssa jo vuoden painiskelleena olen päässyt sinuiksi vaikuttimista. Keinot ovat tehostuneet huomattavasti alkuajoista.

3.5.2016

R.I.P Pilvi. En tiedä että marsu voi kuolla ****tukseen mutta mitä Pilvelle lopulta tapahtui ei ole kaukana toteamasta, ja siksi sylettää myös allekirjoittanutta. Pilven kohtalo on ohutsuolitukos, joka yleensä johtuu syömättömäksi kelpaamattoman materiaalin nauttimisesta. Marsulamme on ajat sitten tehty turvalliseksi ja kaikki irtain sulamaton materiaali (muovi, kuidut, narut/langat) on systemaattisesti poistettu marsujen ulottuvilta. Tästä huolimatta Pilvi sai tukoksen aikaiseksi mahdollisesti nauttimalla suuren määrän häkin pohjamateriaalina pidettyä sanomalehtipaperia. En lähettänyt marsua avattavaksi koska tunnistin oireet ja minulla on ollut yksi vastaava tapaus ennenkin. Suolitukoksessa marsun loppu on nopea ja leikkaushoidon tarve välitön, joten näille ei oikein mitään voi.

Varsinainen syy Pilven ahdistukseen: Kutiava iho ja silsa.

4.3.2016

Murmelin marsulan periaatteille täysin poikkeuksellisesti kävin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen lemmikkiliikkeessä ostamassa marsun. Käänne täytti kaikki impulsiivisen heräteostoksen merkit, sillä ainoat kriteerit olivat että sen pitää olla naaras ja että marsu pitää saada tässä ja heti. En mitenkään voinut hyväksyä vaihtoehtoa että juuri seniorilaumasta yksin jäänyt kohta kuusi vuotta täyttävä Taavi alkaisi oireilla ja menettäisi ruokahalunsa. Jo valmiiksi huonosti syövänä ja nirsona tuntemani pojan eduksi oli kuitenkin laskettava että herra oli taloon tullessaan valmiiksi erakko ja että ruohokausi oli juuri alkamassa.

Lähin eläimiä myyvä lemmikkiliike sijaitsi Keminmaassa, ja sinne kurvattuani löysin nopeasti tarvitsemani. Pienessä akvaariossa värjötti parin kuukauden ikäinen pieni marsutyttö, poikueestaan viimeinen ja toinen emä joka hoisi vielä alle luovutusikäisiä vauvoja. Valinta oli siis jo tehty puolestani ja marsun huonoutta ei ollut se, mutta todella ikäviä muistoja kokemus kaikkiaan toi mieleeni aikaisemmilta vuosilta ja kampanjoinnilta lemmikkiliikkeiden olojen parantamiseksi. Eikö mitään ole vieläkään opittu näistä eksoottisista eläimistä? Todella kovakourainen käsittely ja tapa millä marsu piilostaan kouraistiin ja strategiset mitat (hampaat) minulle esiteltiin, ei jättänyt lemmikille mitään mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen. Se oli kiireellä täysin alistettu, pelokas ja apaattinen tuotantoeläin. Lisäksi akvaario sijaitsi aivan väärässä paikassa vyötärön korkeudella ahtaassa hyllyssä, jonka ohitse henkilökunta jatkuvasti lähietäisyydeltä kulki. Lemmikit näin jatkuvasti näkivät vain ohitse vauhdilla meneviä käsiä ja jalkoja. Kauppias vielä tähän päälle ihmetteli että miksi hänen kasvattinsa aina säikähtävät rapinaa ja kahinaa joka syntyy kun häkkiin lisätään heinää. En kehdannut sanoa että meillä ei koskaan käyttäydytä näin ja poistuin liikkeestä vähin äänin marsu pahvilaatikossa. Sain kuitenkin keskustelussa myös arvokkaan vinkin kysellessäni tytön alkuperää ja syntymäpäivää. Yhteistyö eläinpihan kanssa, jonka toiminnoista ja nyt myös marsuista olin jo useammalta taholta kuullut, oli tuonut lähiseudulle yhden vierailemisen arvoisen paikan lisää.

Takaisin kotona tuore tulokas laitettiin samaan häkkiin aina niin rauhallisen Taavin kaveriksi. Tällä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta, Pörri ei kesyyntynyt millään ja sen kanssa piti olla alkuun todella varovainen ettei satunnainen liike tai ääni sitä säikäyttänyt tolaltaan. Aikaa siihen että marsu otti kädestä ensimmäisen kurkkunsa osoituksena yhteisen luottamuksen syntymisestä meni n. kuusi kuukautta. En ikinä ole omistanut yhtä säikkyä marsua mutta hyvällä pidolla, ruoalla ja rapsutuksilla on ihmeitä tekevä vaikutus lopulta paatuneimpaankin tapaukseen. Nykyisin Pörri antaa rapsuttaa, ottaa herkut kädestä ja hurisee kunhan sitä muistaa lähestyä rauhallisesti jutellen ja varoo ettei valaistuksesta lankeava varjo pyyhkäise lemmikin yli.

6.3.2016

Nyt puhaltavat marsulassa uudet tuulet sillä kokonainen lauma on poissa. Tasan kaksi viikkoa Papun sateenkaarisillalle muuton jälkeen oli Mokan vuoro mennä piikille. Kaverin poismenosta seurannut apatia heikensi poikaa tukiruokinnasta huolimatta n. 150g tammikuun tuloksesta ja elämäniloaan ei saatu millään palautettua. Takajalkojen voimat ehtyivät niin että marsu tyytyi makoilemaan lämpölampun alla kurkkua, pellettiä ja heinää maistellen. Ei kuitenkaan kahta ilman kolmatta, sillä myös toinen seniorimammamme Pihla yllätti kaikki esittäen täsmälleen samat oireet kuin Papu. Loppunsa oli nopeampi ja perjantaiaamuna 4.3. Pihla löytyi jäykkänä mutta vielä lämpimänä häkin päädystä Mokka tiiviisti kyljessä kiinni.

Marsujen taivaassa on ollut todella kiireistä ja periaatteeni mukaisesti olen joutunut tarkastelemaan mikä jos mahdollista marsulan ruokinnassa tai olosuhteissa on vialla aiheuttamaan tällaisen murhenäytelmän. Yksi tekijä on Joulun alla puhjennut silsaepisodi, selvä stressin lähde mutta siitä oltiin juuri päästy ja tammikuu -16 oli kaikkinensa hyvää aikaa koko porukalle. Edelleen pakasteesta sulatettu heinäherkku, jota kerran viikossa senioreille tarjoilin, sai osalta vatsat hetkellisesti sekaisin. Ei sekään oikein syntipukiksi kelpaa, joten ensisijainen päätelmä tällaiseen lopputulokseen on lajitoverin kaipuu ja menetyksen ja muutoksen aiheuttama stressi. Seniorikolmikkomme oli erityisen tiivis porukka. Papu, Pihla ja Mokka viettivät vuoden verran samassa häkissä täysin omassa rauhassaan. Vasta loppuvaiheessa porukkaan tuli mukaan Taavi, joka rauhallisena yksilönä nopeasti oppi talon tavoille Mokan pienistä vastalauseista huolimatta.

Marsulan senioriviitta siirtyi juuri kuusi vuotta täyttäneen Taavin harteille. Syntynyttä aukkoa paikkaamaan allekirjoittanut kävi poikkeuksellisesti eläinkaupassa hakemassa pojalle uuden ystävän.

21.2.2016

Yksi on jälleen poissa. Marsulan ikä-ennätyksen haltija ja toistaiseksi meillä pisimpään viihtynyt Papu nukkui pois aamupäivällä juuri kun olin valmistelemassa reissua eläinlääkäriin ja siirtänyt potilaan kuljetusboksiin lähtöä varten. Päivää aikaisemmin lauantaina tyttö ei ollut noussut makuulta murokupille ollenkaan ja illalla kuonon väristä oli pääteltävissä toiminnan vajaus sydämessä. Perjantaina tyttö oli vielä oma itsensä ja söi hyvällä ruokahalulla iltaherkut ja tuhosi tapansa mukaan muiden iltapaloista tomaatit. Papua kaipaamaan jää erityisesti kohta seitsemän ikäinen Mokka, joka on lajikumppanin läheisyyttä erityisesti tarvitseva marsu.

28.8.2015

Enter Pate & Taavi. Elo-syyskuun vaihteessa marsula vastaanotti vahvistuksia kahden yksilön verran. Meille pysyvään kotiin muutti yksin jäänyt viisivuotias yönmusta marsuherra Taavi Turusta ja poikueestaan vaille ottajaa jäänyt riemunkirjava kuusiviikkoinen miehenalku Pate Kokkolasta. Nyt Marsula pulppuaa jälleen energiaa ja tassujen rapinaa kuvioidulla muovimatolla ja pojat ovat ottaneet paikkansa hienolla tavalla. Taavi on luonteeltaan erakkotyyppinen, mutta ei pahnan pohjimmainen käyttäytyen neutraalisti lajitovereita kohtaan. Muistuttaa paljon jo edesmennyttä Sissi-tyttöämme suunnistaen heti tulopäivänään marsumakkarissa omistajan elkein selvittämään reviirinsä rajat. Seuraavana päivänä piha-aitauksestakin karkasi ulos aina kun luukkua raotin kuvia ottaakseni. Parasta kaverissa on kuitenkin se että siirtyi saumattomasti olemassaolevaan laumaamme ikäistensä joukkoon. Pihamaalla neljän seniorin porukka on laiduntanut useita kertoja ja marsulassa jaloitteluvuoron Taavin kanssa jakaa Mokka. Pojille ei tule kahnauksia ja tästä palkkioksi olen jakanut useamman siivilällisen tuoretta pihamaalta. Noin muutoin Taavi on ikäisekseen hyväkuntoinen tasapaksu jötikkä. Häkkiin kun riippumaton alle käden työntää, ei aina tiedä kumpaa päätä rapsuttaa, mutta se ei Taavia haittaa. Marsu on käsikesy ja peloton ja nauttii saamastaan huomiosta ja kontaktista.

Edellisestä pikkumarsusta on jo vuosia ja olen miettinyt pitkään missä vaiheessa olisi hyvä ottaa marsulaan tuoretta verta luovutusikäisestä. Nyt tilaisuus järjestyi aivan itsestään ja vielä pojan muodossa, joita olen marsulaan kaivannut todella monen tyttövoittoisen vuoden jälkeen. Mitä voi tästä kersasta sanoa ennen kuin kasvaa miehen mittoihin? Ainakin on reipas ja valmiiksi käsikesy viitaten hyvään ja huolehtivaan kotiin lähtöpäässä. Kokoa on myös kasvettu järkyttävällä vauhdilla. Nippa nappa kuusiviikkoisena tupaantulotarkastuksessa massaa oli jo 400g eli ei mikään rääpäle. Kaksi viikkoa myöhemmin 600g meni rikki ja lisää on karttunut viiden gramman päivävauhtia. Heti alkuun oli selvää että pojalle pitää näyttää kaapin paikka ja opettaa käyttäytymistä laumassa. Päivänsä Pate onkin viettänyt marsulan isossa häkissä Mokan ja Pihlan kanssa. Alkuun tämä pikkuinen hurjastelija kiikkui selkään ja pökki aivan kaikkea mikä liikkui. Muutaman hampaan ja ruven selkänahkassa myötä oppi kuitenkin nopeasti kunnioittamaan vanhempiaan. Mokka ja Pihla tätä innosta puhkuvaa kakaraa lähinnä sietävät ja onneksi molemmat ovat luonteeltaan pitkäpinnaisia. Pihla joka ei tee pahaa kärpäsellekään, on automaattisesti altavastaajan asemassa koska on naaras. Edukseen massiivinen lähes 1400 grammainen vartalo kuitenkin varmistaa, ettei tyttö jää toiseksi kamppailutilanteessa, eikä siis tule jahdatuksi. Mokka puolestaan on jo valmiiksi eunukki, joten siltä suunnalta temperamenttia ei ole tulossa. Jo kovin hinteläksi käynyt vanhus pärjää kersalle isommilla raameillaan ja on vain tyytyväinen kun rauha laskeutuu häkkiin ja kaikki voivat mutustaa heinää yhdessä.

3.7.2015

Murmelin marsula toivottaa lukijoilleen aurinkoista ja ruohoista kesää. Kaikessa hiljaisuudessa tuorein tulokkaamme Pilvi on täyttänyt kaksi ja Mokka kuusi vuotta. Marsut ovat touhukkaita, varsinkin Pilvi on tullut ulos kuorestaan reippaalla tavalla ja on nykyisin rohkea marsuneiti. Temperamenttisena yksilönä Pilvi on asutettu yksinään, mutta tämä ei tyttöä haittaa, päinvastoin. Vanhusten tyytyessä majailemaan ja makoilemaan häkeissään pilvi tulee ja menee mielensä mukaan, tutkii ympäristöä marsumakkarissa, ei säpsähdä ihmisen lähestymistä, rapsutuksia tai edes kääpiöpinsereitämme Minniä ja Arttua. Välillä nämä ovat napit vastakkain haistelemassa toisiaan lemmikkiaidan lävitse isäntäväen toivoessa, ettei estoton Pilvi saa joku päivä päähänsä sukeltaa aidan lävitse eteisen puolelle.

Mokan painopuolta emme ole hyvästä yrityksestä huolimatta saaneet nousujohteiseksi. Itseasiassa on tullut takkiin ja vaaka liikkuu tällä hetkellä 850-900 gramman lukemissa. Mokka syö hyvin, napsii jopa iltapalat häkkitoverinsa Pihlan suusta ja päivittäin ison kasan vihreää ulkoa, mutta missään se ei näy. Syyt lienevät aineenvaihdunnassa ja vika on mahdollisesti munuaisissa. Vastaavia ongelmia on myös marsulan seniorilla Pavulla, joka ei todennäköisesti sekään enää uutta ruohokautta näe. Nauttikaamme siis tästä kesästä niin kauan kuin sitä riittää.

Marsulan aineisto on pysynyt tutussa kaavassa, mutta kulisseissa on valmisteilla kaksi uutta artikkelia. Toinen jo kauan työn alla ollut käsittelee pitkän iän salaisuutta. Toinen uunituore tulee puolestaan kaveriksi jo tutulle kuvalliselle marsunkäsittelyjutulle aiheenaan käytännön niksit häkin pesuun, ruokintaan, elinympäristön suunnitteluun ja virikkeisiin. Tarkoitus on kertoa miten meillä marsuja pidetään, ja ideoitakin otetaan vastaan. Tarjoan mahdollisimman hyvän kuvan siitä mitä, miten ja miksi asiat tehdään meillä niin kuin ne tehdään. Näin lukijan on entistä helpompi ottaa mallia asioissa jotka liittyvät lemmikin asuttamisen yksityiskohtiin, stressitason hallintaan, oikeaoppiseen ruokintaan, ongelmatilanteiden ennaltaehkäisyyn ja sitä kautta lemmikin terveyteen ja pitkäikäisyyteen.

31.3.2015

R.I.P Leenu 6.5.2008 - 31.3.2015. Marsulan valloittava ja persoonallinen tyttö on poissa. Leenun luottovihanneksiin kuuluva paprika oli jäänyt häkkiin jo viikon ajan. Annoimme tukiruokintaa ja se kelpasikin hyvin. Tuoreimpana oireena marsun hengitys muuttui kuitenkin nopeatahtiseksi ja hengästyneeksi viitaten kipuihin tai mahdollisesti etenevään syöpään keuhkoissa, joten lopetuspäätös oli tehtävä. Jo viime syksynä Leenun takajalkojen lihakset kuihtuivat katabolian seurauksena. Liikkuminen oli hoipertelevaa, mutta marsu oli edelleen pirteä, ruokahalu mainio ja paino pysyi tasaisena. Näillä eväillä jatkoimme loppuun saakka. Tyttöä kaipaamaan jäi häkkitoverinsa Mokka jonka seuraan liittyi pienen äkinän jälkeen erakkomummomme Papu. Tällä hetkellä molempien kohdalla ravinnon laatu ja monipuolisuus on tärkeässä asemassa massan ja virkeyden säilyttämiseksi. Odotamme kuumeisesti alkavaa kevättä ja vihertyvää pihamaata, joka on jo pari viikkoa myöhässä.

1.1.2015

Papu vietti tänään 7-vuotissynttäreitään. Samalla juhlistimme Pihlan 6-vuotispäivää joka oli marraskuussa. Teimme pakastetusta ruohosta, tomaattirenkaista, kurkkuviipaleista, paprikakuutioista ja ruisleipäkrutongeista kakun ja marsulan porukka kerättiin juhla-aterialle häkeistä suurimman pohjalaatikkoon joka vuorattiin kokonaan pehmeällä heinällä. Päivänsankari ei lautasen antimista juuri innostunut ja keskittyi lähinnä emännöimään tapahtumaa ja näyttämään matriarkan paikkaa Leenun ja Mokan huolehtiessa herkkujen piilottamisesta. Syöminkien päätteeksi marsulan nuoriso eli Pilvi nostettiin omaan häkkiin ja seniorit rauhoittuivat yhdessä levolle Papun ympärille pohjalaatikon nurkkaan.

14.10.2014

Marsulan poppoo on saanut pitkään kaivattuja vahvistuksia. Puolitoistavuotias aby-tyttö Pilvi ja viisi vuotta täyttänyt leikattu aby-poika Mokka ovat matkustaneet eläkekotiin junalla Tampereelta saakka. Marsut olivat melko ihmeissään ja hiljaisina uusissa tiloissa ja häkkiin majoitettuna Mokka protestoi tapahtunutta sirkuttamalla ensimmäisenä iltana. Tähän puututtiin heti ja poika siirrettiin toiseen häkkiin lähemmäksi marsulan mammoja ja lämpölamppua. Tämä tuntui kelpaavan. Mokka ei ole käsittelystä moksiskaan mutta Pilvi on kovin kosketusherkkä, säntäilee karkuteille ja pohtii uskaltaisiko ottaa herkkukurkun kädestä. Nyt jo muutaman päivän ajan olemme totuttaneet kaveruksia talon tavoille. Hyvin ovat molemmat tulleet toimeen Pihliksen ja Leenun kanssa ja erakkotyttö Papunkin seura kelpaa Mokalle pienten naputusten kera. Yöksi rauhoitamme marsut omaan häkkiin. Päähuomio kiinnittyy Mokkaan joka oli selvästi alipainoinen (990g) tupaan tulotarkastuksessaan. Olemme kokeilleet missä seurassa ruoka parhaiten maistuisi. Marsulan Leenukin on jälleen toipilaana ja on käynyt kovin ohkaiseksi pyllyn puolelta hoiperrellen liikkuessaan. Yritämme ylläpitää massaa ja vointia tukiruokinnan avulla. Tässä lajissa uudetkin tulokkaat tarvitsevat harjoitusta joten ruisku on jälleen kovalla käytöllä.

5.6.2014

Tänään juhlistetaan Leenun 6-vuotispäivää. Tämä pitovaikeusmarsu tuli meille Keminmaasta tammikuussa 2012. Tyttö mutustelee heinänsä marsulan seniorin Papun kanssa ja viipyy toisinaan samassa häkissä myös tuoreimman tulokkaamme Pihliksen luona. Leenun terveydentila on ikäisekseen hyvä, painopuoli on pysynyt vakaana vajaassa kilossa ja kevään virtsatieongelmat ovat pelletin vaihdoksen myötä takanapäin. Ruohokausi on juuri alkanut ja päivät vierähtävät leppoisasti aitauksessa pihanurmella.

15.3.2014

Paten tulokset saapuivat Evirasta ja selitys tapahtuneelle oli varsin odotettu. Kyseessä on sydämen tamponaatio eli sydänpussi oli täynnä verta ja lääkärin mukaan taustalla pidempiaikainen sydämen toiminnanvajaus. Tämä tarkoittaa ettei marsun hyväksi ollut mitään tehtävissä, mutta myös ettei marsulan olosuhteissa ollut huomauttamista. Ehkä tilansa oli koko ajan nähtävissä siinä miten rauhallisesti käyttäytyvä kaveri Pate meillä kolmen vuoden ikäänsä nähden oli. Jos seuransa oli haluttua teoriat siitä mikä tällaisen sairauden aiheuttaa ovat synkät. Kyse on perinnöllisestä poikkeavuudesta tai puutteesta ruokinnan puolella ja kummassakin huoli terveysasioissa kiteytyy saman asian ympärille.

Olemme lyhyessä ajassa saaneet useita uusia rotuja ja turkkimuunnoksia marsusta. Melko vasta satiinimarsut poistettiin kokonaan virallisten rotujen listalta hauraiden luidensa vuoksi. Meillä on useita pitkäkarvaisia muunnoksia jotka tiedän tarvitsevan erityistä huomiota ravinnon proteiinin suhteen. Kaikki se karva jota peru- tai sheltiemuunnoksessa kasvaa tarvitsee ravintoaineita. Karva rakentuu käytännössä erilaisista proteiiniketjuista jotka kilpailevat kropan lihasten ja elimien kuten sydämen kanssa ravinnossa olevasta proteiinista. Pitkäkarvaiset rodut tarvitsevat proteeinirikkaampaa ravintoa kuin lyhytkarvaiset serkkunsa ja elleivät saa on olemassa vaara että sydänlihas kärsii. Pointtini on että ainakin minusta marsu on aivan riittävän vaativa lemmikki terveenä pidettäväksi ilman tällaisia muunnoksia ulkonäköönsä ja siksi ilmaisen huoleni. Toki laadukkaalla rehulla ja tietämyksellä nämäkin haasteet ovat voitettavissa.

20.2.2014

Näinhän tässä jälleen käy kun selkänsä kääntää niin alkaa tapahtua: R.I.P. Pate. Keskiviikkoiltana iltapalojen jakamisen aikoihin poika oli ollut tapansa mukaan ulkoilemassa ja ottanut päikkärit mökissä makkarin matolla. Tästä häkkiin iltapaloja varten siirryttyään huomasin ettei kaikki ollut kohdallaan. Paten oli selvästi vaikea olla ja se näytti hengästyneeltä. Hengityksessä kuului pientä jaksollisuutta ja sieraimet laajenivat ja supistelivat tahdissa joten nostin pojan korvaani vasten. Keuhkossa kuului selvää raplatusta eli nestettä. Nostin pojan pikkuhäkkiin toisen häkin päälle ja lämpölampun alle. Tarjosin iltapalat ja annostelin samalla 0,5ml Ditrim Duploa pullosta joka oli tullut meille marsun mukana. Näillä eväillä marsula rauhoittui yöksi mutta tiesin jo ettei tämä jäänyt tähän. Aamulla heti herättyäni nopea vilkaisu häkkiin lämpölampun alle varmisti asian ja Pate oli poissa.

Käärin marsun pesurättiin, muovipussiin ja pahvilaatikkoon kyljessään Eviran osoite. Kiikutin postiin 16€ ovelle pakettina ja jään odottamaan lääkärin lausuntoa. Vain pieni hiuskiehkura jäi kaverista muistoksi ja marsulan tytöt ovat jälleen miestä vailla.

9.2.2014

Marsulan kevät sujuu vaihteeksi positiivisella nuotilla ja nasut ovat terveiden kirjoissa. Uusin tulokkaamme kolmevuotias Pate on saanut massaa takaisin, keikuttelee vaakaa tasaisesti 1150g tasolla (-70g tupatarkastuksesta) ja on vilkas ja urheilullinen nuorimies viihtyen häkin ulkopuolella koko päivän. Kesällä kuusi vuotta täyttävä Leenu puolestaan on saanut hieman pyöreyttä takaisin pyllyynsä lukemien ollessa alimmillaan 975g tasolla (+25g). Kuusivuotiaalla Papua voi käyttää tarkkuuspunnuksena (1040g) ja marsulan selvästi ylipainoinen Pihla on saatu pysäytettyä 1300 gramman tasolle rajoittamalla pääsyä mummohäkkiin ja pellettiä n. teelusikalliseen päivässä jonka tyttö nauttii jaloittelualueella.

Liittyen Leenun tilanteeseen jonka paino on ollut pitkään alavireinen tytöllä ollessa selkeitä ongelmia virtsateissään (tikkuverta mitattu Tammikuussa) tein pienen mutta tärkeän muutoksen ravintopuolella. Poistin jakelusta kaikkein proteiini ja kivennäisrikkaimman rehun Altromin 3013 kasvatus (proteiini 23%, kivennäiset 8,5%) ja tällä on ollut selvä vaikutus Leenun terveydentilaan. Pissan kanssa uikuttaminen on jäänyt tauolle, paino on noussut ja tapaus on jälleen vahvistanut näkemystäni siitä miten herkkä marsun kalsiumaineenvaihdunta on, ja miten pienillä asioilla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Jakelussa on edelleen Altron 3123 elatus (proteiini 14%, kivennäiset 7,5%), Supreme Science Selective Guinea Pig (proteiini 16%, kivennäiset 6,5%) ja Bello (proteiini 17,9%, kivennäiset 6,5%). Kuten tiedämme ravinnon proteiinilla on vaikutus urean määrään ja kivennäisillä kalkkisakan määrään virtsassa joten kiinnittämällä huomiota näihin arvoihin kuormitusta marsun virtsateissä voidaan hallita ja terveyttä edistää.

Pihliksen paino-ongelmat ovat luultavimmin henkisellä puolella ja seurausta erakoitumisesta ja käsittelyn puutteesta. En muista että minulla olisi ollut yhtä arkaa marsua sillä tyttö on ollut meillä jo puoli vuotta eikä se vieläkään ota herkkuja kädestä saati nauti rapsuttelusta. Itse asiassa se on ihan kauhuissaan ja huutaa kimeästi kun torppaan sen hellästi häkin laitaa vasten ja annan kokovartalohieronnan. Olenkin päättänyt olla välittämättä äänekkäistä vastalauseista ja totuttaa tytön talon tavoille pientä pakkoa käyttäen. Tietynlaista reipastumista on toki näkyvissä Pihliksen viihtyessä hyvin Paten seurassa häkissä ja lattialla. Mielensä tekee myös kovasti mummojen luokse ja marsun näkee useasti päivystämässä 140 senttisen jättihäkkimme päätyyn rakennetulla korokkeella. Samassa häkissä tyttöporukassa kuuluu usein hampaiden narskutusta Pihlis-Leenu akselilla, mutta tämä ei johda isompiin mittelöihin ja heinää kunnon kourallisen saadessaan marsut rauhoittuvat ruokailemaan ja lepäämään yhdessä. Järjestely on aivan poikkeuksellinen ja ihanteellinen, eikä minun tarvitse kantaa huolta siitä mitkä häkit ovat milloinkin auki tappeluiden varalta. Helppohoitoisempia marsuja saa hakea ja tästä on kiittäminen loppuun asti hiottuja olosuhteita. Kun stressi on kaikin puolin hallinnassa pysyvät sotakirveetkin haudattuna ja näin sen pitää olla.

1.1.2014

Marsulassa juhlitaan Papun kuusivuotissynttäreitä asiaankuuluvasti tomaatti-kurkku-omena-ruohokakun muodossa. Papu ja jo edesmennyt siskonsa Taavi haettiin meille reilun vuoden ikäisinä Oulun Koskelan kaupunginosasta Huhtikuun lopulla 2009. Meille tullessaan Papu ja Taavi olivat hermostuneita ja kosketusherkkiä ja syyksi paljastuivat väiveet. Syöpäläisistä päästiin kuitenkin nopeasti Ivermektiinillä jota lääkekaapissamme oli valmiina. Sen jälkeen tyttöset ovat viettäneet lokoisia päiviä kunnes oli Taavin vuoro siirtyä vihreämmille laitumille.

Papu ei ole ollut allekirjoittaneen suosikkimarsuja koska se ei ole porukan persoonallisin, sosiaalisin tai rohkein. Itseasiassa se on ihan perusmarsu ja ruokaansa tyytyväinen lemmikki varsinaisten vahvuuksien löytyessä muualta. Papun kohdalla vaaka näyttää täsmälleen samoja lukemia kuin meille tullessaan eikä ikä ole tyttöä miksikään muuttanut. Ehkä se liikkuu hieman vähemmän ja nukkuu enemmän kuin nuorempana mutta muutoin eroa ei huomaa.

24.12.2013

Murmelin marsula toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Paten tultua taloon n. kuukausi sitten marsulan poppoon elo on asettunut uomiin uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Pidämme häkit auki päivisin jolloin Pate vaihtaa asuinpaikkaa sujuvasti isossa 140cm häkissä majailevien Papun ja Leenun luota yksin asustavan Pihlan luo. Pihla ja Pate myös ulkoilevat yhdessä lattialla. Yöksi Pate siirtyy takaisin Papun ja Leenun luokse.

Aaton kunniaksi päätimme laittaa kaikki marsut isoon häkkiin jouluruokailua varten ja yllätykseksi minkäänlaisia soraääniä ei tyttöjen taholta kuulunut. Paten läsnäolo on vienyt naarailta nahisteluhalut ja nämä sopivat ruokailemaan ja lepäämäänkin yhdessä.

Marsuista kaksi on liputettu toipilaaksi. Paten painopuoli ei ole tehostetusta tarjoilusta huolimatta normalisoitunut, laskusuunta on jatkunut ja tällä hetkellä ollaan jo -170g tupatarkastuksen tasosta. Myös Leenu on käynyt ohkaisemmaksi entisestä n. 1200 gramman tasostaan ja kaksikkomme painii nyt Pate 1050g sarjassa ja Leenu 950g tienoilla ollen oikeutettu lisäruokintaan joka tarjotaan meillä tukivellin muodossa. Marsut syövät päivässä yhden erän Altron kasvatuspellettiin tehtyä velliä päikseen kerralla. Varsinkin head banger Pate tarvitsee protskunsa pitääkseen tukkansa kuosissa ja ruotonsa massassa. Ilmeisesti ei ole oikein tottunut juomaveteemme koska ei useinkaan viihdy pullolla. Tämä taas aiheuttaa sen ettei kuivamuonakaan oikein maistu.

16.11.2013

Ovikellomme soi juuri kun isäntä oli pihalla koiraa ulkoiluttamassa. Marsulaan saapui autokyydillä Joensuusta kaksivuotias urosmarsu nimeltänsä Pate ja karvoitukseltaan punainen peruaani.

Hunajan mentyä marsulan miehen paikka on ollut auki ja tätä varten julkaisin ilmoituksen marsut netin marsumarketin marsuja halutaan osastolla. Noin kolme viikkoa ilmoituksen jättämisen jälkeen tärppäsi. Pate oli jäänyt ilman kaveria ja omistajat halusivat ajaa marsun välimatkasta huolimatta meille. Ennakko-odotusten mukaisesti Pate tuli toimeen hyvin kaikkien tyttöjen kanssa ja vieläpä niin hyvin ettei pojan menemisiä ole tarvinnut millään tavalla rajoittaa. Ei kuitenkaan niin ettei jotain kupruakin. Nimittäin painonsa on laskenut parissa viikossa tupatarkastuksessa 90 grammaa. Syy voi olla lisääntyneessä aktiivisuudessa, oudoissa pelleteissä tai juomavedessä.

25.9.2013

R.I.P. Hunaja.

Niinhän siinä kävi että juuri kun pääsee sanomasta miten marsulan arki kulkee mukavasti ja tasaisesti alkaa tapahtua. Hunajan sydän antoi periksi yllättäen. Loppunsa marsu kohtasi suorilta jaloilta melko täsmälleen samalla kaavalla kuin kävi meillä Taavin tapauksessa keväällä, emmekä tälläkään kertaa ehtineet lääkärin aikoja edes ajatella. Maanantaina iltapalat olivat jääneet vähemmälle huomiolle, poju hengitti tavallista työläämmin ja painopuoli osoitti n. 60 grammaa olevan kadoksissa. Kun sitten tiistaina tilanne oli muuttumaton ja lähemmässä tarkastelussa pojan naaman väri oli selvästi sinertävän suuntaan, laitoin häkkiin lämpölampun ja kokeilin kuten tapanani on ollut lääkitystä Fortekorilla. Tukiruokintaan ei ollut tarvetta sillä Hani oli selvästi nälkäinen ja ruokahalunsa oli edelleen tallella kun lisäsin kuppiin Altroja. Keskiviikkoaamuna kaikki oli kuitenkin valmista ja marsu löytyi jäykkänä lämpölampun alta.

Marsulan urosten nyt mentyä uusi huoli nousee naaraidemme puolesta Papu etunenässä. Vaikka on näyttöä siitä ettei Papu välttämättä tarvitse vierelleen kumppania, on marsula hiljainen ja kaipaa vipinää kinttuihin. Näin ollen ottaisimme mielellämme eläkekotiin uuden uroksen, leikatun tai leikkaamattoman ja jälkimmäisessä tapauksessa mielellään vähintään kaksivuotiaan kaverin, joka ei ole lisääntymistouhuissa ehtinyt olla mukana.

20.9.2013

Kesä on jälleen nähty ja marsulan puru, heinä ja rehuvarastot täytetty tutuilta toimittajilta. Porukan keski-iän ollessa yli neljän ja osalle toistaiseksi jatkuvan ruohokauden mitä todennäköisemmin viimeisen, tarvitaan oloihin ja ravinnon puolelle tiettyä vakautta ja periksi antamista jotta eläkeläiset viihtyisivät ja pysyisivät terveinä mahdollisimman pitkään. Rehupuolella jatkaa tuttu trio Supremen Science Selective Guinea Pig (Zooplus.com), Altromin 3123 (Petshop.fi) ja Bello (eläinkauppa Taikalintu). Mainituista ensimmäinen on toiminut erinomaisesti ylläpitoravintona marsulan nuorimmille naaraille jo useamman vuoden ajan. Altro puolestaan on varattu erityisesti Hani-pojalle jota se tykkää syödä, ja saadakseen takaisin kipeästi kaivattua massaa tällä hetkellä tasaisesti 35 grammaa ylitse kilon hälytysrajan. Kolmantena Bello on tukemassa isomalla proteiinilla ja energialla. Näitä kaikkia pysyvästi yhdessä asutetut vuoden vaihteessa kuusi vuotta täyttävä Papu ja kuuden ja puolen ikäinen Hani saavat häkissään rajoituksetta.

Porukkakin on kesän aikana vaihtunut. Tapahtumista ensimmäisenä Pihlan muutto marsulaan 20.6. Tämä vähän säikky ja kosketusarka mutta pirteä neljävuotias rusettityttö tuli meille Merilapin ESY:n kontaktien kautta, ja on sopinut hyvin joukkoon varautuneen Leenun mielipiteistä huolimatta. Painonsa on hieman ylävireinen (1300g) ja tätä otetaan huomioon järestämällä ruokinta heinää lukuun ottamatta jaloittelualueella.

Kuluneeseen kesään on mahtunut myös murhetta Kallen taipaleen päättyessä 12.7. piikkiin huonon ruokahalun ja kuolaamisen vuoksi. Tarkkaa syy tai vaiva ei ole tiedossa mutta kipuja ja ongelmaa sisuskaluissaan täytyi olla ruokahalun ajoittaisen pätkimisen vuoksi, ja olihan herralla ikää jo pian seitsemän vuotta.

17.5.2013

Ruohokausi avattu. Tosin ei pihalla paljon vielä vihertävää nöyhtää kummempaa ole. Poikkeuksellisen lämmin päivä ja +18 nurmen pinnassa kuitenkin tarkoittaa että possut pihalle. Kesä on selvästi myöhässä tänä vuonna.

Vanhat konkarit Kalle, Leenu ja Papu muistivat heti mistä asiassa on kyse. Marsulan uusin tulokas Hunaja sen sijaan tyytyi ihmettelemään outoa ympäristöä nokka pystyssä. Nyt kun pakastin on jo syöty tyhjäksi syksyllä pihoilta riivitystä tuoreeltaan pakastetusta vihreästä olisi erinomaisen tärkeää että herra katsoisi mallia kavereistaan, ja alkaisi saamaan lihaa luiden päälle. Sama koskee myös marsulan Kallea, joka on jälleen liputettu toipilaaksi elopainonsa tiputtua lyhyessä ajassa 200g.

11.5.2013

R.I.P. Taavi.

Marsulan ikätytöistä herttaisemman taival on yllättäen päättynyt. Toivuttuaan hienosti vuoden vaihteessa tehdystä leukapaiseen operoinnista Taavi on viettänyt rauhallisia eläkepäiviä yhdessä marsulan uusimman tulokkaan Hunajan kassa. Hieman yli kuukausi takaperin toinen alaetuhammas tulehtui ja putosi pois, eikä uutta kasvanutkaan tilalle. Marsu kuitenkin söi hyvin kolmella, ja painopuoli oli nousujohteinen niin että liputimme tytön jälleen terveiden kirjaan.

Kaksi päivää sitten iltapalat olivat jääneet osin syömättä. Tämä ei vielä aiheuttanut hälytystä, sillä Hunajan tilanteesta johtuen olemme antaneet isoon häkkiin tuoretta normaalia enemmän ja pitkin päivää. Kun sitten jo toiset iltapalat peräjälkeen löytyivät lähes koskematta, tiesin että tyttö on jälleen vaikeuksissa. Lähemmässä tarkastelussa osoittautui, että marsu liikkui lattialla normaalia hitaammin mukaan lukien hengitysliikkeet, jotka olivat taajat mutta eivät varsinaisesti vatkaavat. Sieraimet olivat suurentuneet, kuivuneen eritteen tahrimat ja väri suussa hailakka, mikä tarkoitti ongelmia veren kierrossa. Aamupäivällä tarjottiin kipulääkitystä, ja illan suussa kokeiltiin tukiruokintaa ja lääkitystä Fortekorilla, jota olen tarjonnut aikaisemminkin vastaavissa tapauksissa. Mikään hoito ei kuitenkaan tuonut kaivattua apua, ja Taavi nukkui pois kymmenen aikaan illalla. Ainoa järkevä selitys tapahtuneelle on laajalle ja keuhkoihin levinnyt syöpä.

Marsulan Hunaja koki näin jo kolmannen kerran elämässään kaverin menetyksen, ja tarjosi Taaville lämmintä kylkeä loppuun asti. Herran tilanne on ollut viime viikkoina hyvä, ja painopuoli on kohonnut hetkittäin jopa 1040g tienoille, sama taso kuin meille tulo päivänään. Mitä poika tapahtuneesta ajattelee, jää nähtäväksi, mutta uuden erakoitumisen ja riutumisen ehkäisemiseksi Taavin sisar Papu jatkaa nyt Hunajan häkkitoverina.

22.3.2013

Marsulan vahvistukseksi on saapunut viisivuotias urosmarsu Hunaja (kuva gallerian puolella). Hani-poika oli jäänyt erakoksi kaverin poismenon johdosta jo toistamiseen tapahtuneesta riutuen, joten omistajat katsoivat parhaaksi tuoda kaverin autokyydillä Vaasasta marsulaamme eläkepäiviä viettämään. Mukana tuli myös ruhtinaallinen avustuspaketti erinomaista timoteiheinää, ja purua joka on ollut viime aikoina kortilla. Näistä almuista olemme kiitolliset, ja nyt vahvistetulla puruvarastolla pääsemme reilusti kesään.

Hunajan tapauksessa haasteet ovat olleet mukana alusta asti, sillä tupaantulotarkastuksessaan Hani painoi vain 1040g, ainakin 200g normaalista tasosta kokoiselleen urokselle. Majoituksen järjestyttyä samaan häkkiin Papun seurassa osoittautui, ettei poika oikeastaan syönyt mitään. Mitä nyt saattoi välillä mutustaa heinänkorren tai pari, ja sivuutti iltapalat harmistuneesti naputtamalla. Siispä jo tuloiltanaan marsu laitettiin varmuudeksi tukiruokintaan, ja tätä jatkettiin viikonlopun yli. Paino kuitenkin tippui edelleen alimmillaan 985g tasolle, ja tilanne alkoi näyttää huonolta. Jatkoimme vellitystä isommilla annoksilla, ja lisäsimme vellierään ison annoksen C-vitamiinia. Tiistaina aloitimme myös kipulääkityksen koiran Metacamilla annoksella 3 tippaa vuorokausi. Keskiviikkona iltapalojen aikaan Hani nähtiin maistelemassa kurkkua ja porkkanaa, ja torstain aamupunnitus oli 1005g tasolla tarkoittaen että marsu syö omatoimisesti jonkin verran.

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin tilanne on pysynyt suunnilleen ennallaan aamupainojen jämähdettyä muutaman gramman yli tai ali kilon rajan. Tukiruokinta jatkuu kahdesta kolmeen kertaa vuorokaudessa, ja Hani on ollut todella reipas puurohiiri syöden yleensä koko erän n. 30ml yhdellä istumalla. Pojan kaveri Papu on vaihdettu toistaiseksi Taaviin, joka on jälleen toipilaana hammasongelmien vuoksi. On kätevää laittaa toipilaita samaan häkkiin, sillä näin voi tarjota jatkuvasti uutta ravintoa ilman huolta että toinen rohmuaa kaiken ja mussuttaa itsensä tynnyriksi. Seura on myös kelvannut puolin ja toisin, ja usein pariskunta nukkuu tiiviisti kylki kyljessä. Tässä vaiheessa odotammekin innolla ruohokauden avausta, joka on ihan nurkan takana. Hunaja on jo saanut maistella useampia eriä viime syksynä pussitettua ja pakastettua tuoreruohoa, ja sen menekki lupaa hyvää.

Vuoden vaihteessa viisi vuotta täyttänyt Taavi on toipunut täydellisesti synttäreidensä aattona tehdystä mätäpaiseen poistosta. Nyt kuitenkin pari kuukautta myöhemmin uudet haasteet uhkaavat vointia, ja Taavi on liputettu toipilaaksi. Hieman yli viikko takaperin huomattiin, etteivät iltapalat olleet kelvanneet. Syyksi paljastui paikallinen tulehdus toisen alaetuhampaan ikenessä. Ratkaisuna iltapalat kuutioitiin sopiviksi suupaloiksi, ja marsu söi jälleen normaalisti. Pari päivää sitten hammas putosi suusta pois, ja marsu syö toistaiseksi kolmella kunnes uutta kasvaa tilalle. Ruokahaluun tapahtuma ei ole onneksi vaikuttanut millään tavalla, joten tyydymme seuraamaan tilannetta säännöllisin punnituksin. Hammasongelman lisäksi havaitsimme tytön alaselässä paiseen, joka on ilmestynyt nopeasti. Paikka ja ilmestymistapa muistuttavat kovasti taannoin Sissin kankussa ollutta, ja operoimme sen pois mikäli kasvaa nykyisestä ja alkaa haittaamaan olemista.

1.1.2013

Papu ja Taavi viettävät tänään viisivuotissynttäreitään. Heinäkakku saa kuitenkin odottaa, sillä Taavi toipuu tukiruokinnassa vuoden vaihteessa tehdystä leikkauksesta (alaleuan mätäpesäkkeen poisto ja marsupialisaatio).

Ongelma ja sen hoito on tuttu entuudestaan niin, että voidaan jo puhua jonkinlaisesta epidemiasta. Alaleuan mätäpaise on meillä tällä hetkellä pelätyin kaikista marsun terveydellisistä ongelmista, sillä ennuste on huono ja vaiva iskee marsuun ikään, sukupuoleen ja perimään katsomatta. 28.4.2008 juuri kaksi vuotta täyttävän Viirun tie päättyi leikkauspöydälle. Jättimäinen mätäpaise törrötti poskessa, leikkaus ja poisto-operaatio onnistui, mutta marsua ei kannattanut enää herättää, koska kallon luut olivat pehmenneet luukadon vuoksi. 14.9.2009 avanne tehtiin meille Helsingistä muuttaneelle kolmevuotiaalle Maunolle, joka kärsi niinikään alaleuan mätimisestä toisen alaetuhampaan pudottua suusta. Mauno riutui hiljalleen tulehduksen levitessä (välillä myös oireettomia jaksoja), kunnes poju oli vietävä lopetettavaksi 31.5.2011 puolitoista vuotta ensioireiden ilmestymisestä.

10.3.2012 operoitiin jälleen samasta syystä ja paria kuukautta aikaisemmin purukalustoaan oireillut neljän vuoden ikäinen Ykä. Marsu ei toipunut leikkauksesta, ei syönyt ollenkaan, ja oli vietävä lopetettavaksi kaksi päivää myöhemmin. Tapaus oli yllättävyydessään allekirjoittaneelle kipeä ja itsesyytökset niin kovat, etten ole tohtinut asiasta ennen tätä päivää kirjoittaa.

Taavin kohdalla tuttu pala oli jälleen kurkussa, ja erityisesti siksi että luulin jo ratkaisseeni ongelman poistamalla sen alkulähteen − makrokivennäisaineiden epätasapainon marsujen ruokinnassa. Tällä kertaa aurinko näyttäisi paistaneen risukasan alla, sillä aikaisemmista episodeista poiketen lääkärin mukaan mädällä oli valmis purkuaukko suun sisälle, eikä tulehdus ollut leukaluussa, mikä viittaa heinän pökkäisyn aiheuttamaan tulehdukseen. Tyttö itse pomppasi leikkauspöydältä yhtä reippaasti kuin leikkausveteraanimme Sissi teki aikoinaan, ja alkoi heti syömään joten ennusmerkit ovat siksikin paremmat. Tukiruokinta, kevyt kipulääkitys Metacamilla, ja häkkinsä herkuilla vuoraten kaikki varpaat ja sormet ristissä toivonkin, että nyt alkanut vuosi olisi meille mennyttä valoisampi, ja että menneisyyden haamut voitaisiin viimeinkin haudata.

28.1.2012

Marsulan Ykä (3vee) on ollut vaikeuksissa purukalustonsa kanssa, etuhampaiden leikkuupinta oli melkoisen vinossa, poskihampaiden käyttö ja normaali jauhamisääni hetken kokonaan poissa. Aloitimme tukiruokinnan, kipulääkityksen (Metacam 1,5mg/ml, 4 tippaa vuorokausi) ja myöhemmin myös tupla-C:n ruiskulla suoraan suuhun. Pari päivää hoidon aloittamisen jälkeen marsu alkoi kuolata, leuka haisi eritteelle, ulosteet kävivät löysän puoleiseksi, ja tilanne alkoi näyttää huonolta (alin 1160g, normaali n. 1300g). Tukivelli kuitenkin maistui hyvin ja vapaaehtoisesti n. 10ml syöttökerralla ja 40-50ml päivässä. Kuolaaminen loppui parin päivän jälkeen yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja marsu yritti kovasti saada otetta iltapaloista (kurkku, porkkana).

Ykän etuhampaat ehtivät kasvaa pituutta ja vinoon niin paljon, että epäilin ettei suu mennyt enää kunnolla kiinni. Päätin trimmata toista alahammasta koirien kynsisaksilla pari milliä (kuva), toimenpide jota en normaalisti suosittele marsulle tehtäväksi ilmeisten riskien vuoksi (hammasjuuren vahingoittuminen, tuloksena entistä kipeämpi suu ja heikentynyt ruokahalu). Kuitenkin melko heti tämän jälkeen Ykä sai painoa takaisin 60g, ja tätä kirjoittaessa pahin on ohitse.

Marsulan Kallelle (4vee) sattui melko tasan samanlainen episodi puolisen vuotta sitten (hammashoitoja ei sillä kertaa tarvittu), tapahtuman kesto oli myös n. kaksi viikkoa, jonka jälkeen marsu tervehtyi. Molemmissa tapauksissa epäilen syyksi heinän suuhun tekemää haavaa (leukaluissa ei merkkejä paiseista tai epäsymmetrisyydestä, leukaa tunnustellessa ei aristusta kosketukselle), jonka aiheuttama kipu on saanut marsun puoltamaan suutansa (syö toispuoleisesti), ja joka vähitellen johtaa hammasongelman pahenemiseen ja ruokahalun menetykseen.

5.1.2012

Marsulan vahvistukseksi on saapunut Leenu, kolmevuotias tyttömarsu Keminmaasta. Tämä luonteeltaan jämäkkä mutta toisaalta melko hiljainen hissukka oli aivan kohmelossa pari ensimmäistä päivää, sirkutteli eikä oikein tiennyt mitä oli tapahtunut. Kolmantena päivänä suostui juuri hätäisesti ottamaan herkkupalan kädestä, eikä puhunut mitään. Suunnilleen viikko tästä marsu alkoi rentoutua, ruoka maittaa ja kiinnostus ympäristöä kohtaan lisääntyä. Tässä vaiheessa yritimme tutustuttaa tyttöä marsulan muihin asukkeihin, mutta yksi toisensa jälkeen Leenu kävi päälle, osapuolet naksuttelivat hampaita ja tilanne piti purkaa.

Noin kahden viikon jälkeen Leenu on alkanut vähitellen kuikuilla vienosti iltapalojen perään ja rupsuttaa jaloittelualueella (sehän osaa puhua!). Nyt jo kolmannella viikolla yritimme jälleen yhdistää Leenun ensin Ykän ja sitten Taavin kanssa, ja kas kummaa Leenu on unohtanut aikaisemman asenteensa, eikä ole juuri moksiskaan uroksen lähentelyistä tai toisen tytön seurasta. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että jatkamme yhteismajoitusta Taavin kanssa, ja Leenusta on tuleva marsulan matriarkka edesmenneen Sissin paikalle. Leenu on kertaalleen näyttänyt kaapin paikkaa kaikille, ja ainakaan Taavi ei sen asemaa kyseenalaista tyytyen seuraamaan tilannetta passiivisena. Aika näyttää saammeko hitsattua kemiat yhteen, mutta ainakin tappelut näyttäisivät olevan takanapäin.

28.11.2011

Niinhän siinä kävi että Myrtsin poistuttua keskuudestamme tahtoi Emmakin vihreämmille niityille. Vain pari viikkoa siitä kun veimme Myrtsin kesämökkimultiin, kävi Emman ruokahalu yllättäen huonoksi. Kesällä kuusi vuotta täyttäneen marsumamman vaakakupissa painoi syksyn mittaan vähitellen heikentynyt yleiskunto ja lihaksisto, alkava nivelrappeuma, ja häiritsevä pahkura korvakäytävässä, mutta ruokahalussa ja olemisessa ei ole ollut huomautettavaa tätä ennen. Lämpölampun Emma peri Myrtsiltä samassa häkissä majoittuneena jo ajat sitten, joten järjestelyissä tai ruokinnassa ei ole ollut muutoksia suuntaan tai toiseen.

Järjestimme tukiruokinnan kaksi kertaa päivässä, marsua huomioitiin tavallista enemmän, ja pihalta haettiin ahkeraan taskulampun kanssa kesän viimeisiä vielä huurteisessa maassa sinnitteleviä voikukan lehtiä ja ruohoa. Tilannetta kokeiltiin tasapainottaa myös kipulääkityksellä (2 tippaa 1.5mg/ml Metacam kaksi kertaa päivässä) n. viikon ajan. Marsun ruokailu oli alkuun hidasta myös hieman vatkaavan hengityksen vuoksi, johon kokeiltiin kerta-annos Benatzeprilia ilman positiivista vastetta.

Tilanne palautui hetkeksi normaaliksi, ruoka ja heinä alkoi maittaa ja painokin näytti pitävän, mutta sitten iski uusi paasto ja vesiripuli, joten päätös oli tehtävä. Emma pääsi kesämökille Myrtsin, Sissin ja Railin luokse.

27.10.2011

Harmaapartainen marsumammamme Pikku-Myy on poissa. Mummeli oli keskiviikkoiltana vähän ennen iltapalojen jakelua huonovointisen näköinen, toinen silmä näytti tulehtuneen, mutta kyseessä olikin nestehukka. Marsu oli aloittanut paaston aikaisemmin päivän aikana, näytti vatsavaivaiselta, papanoi reilusti hetken, eivätkä mitkään eteen kannetut herkut kelvanneet (ruokahalu tähän asti moitteeton). Tukiruokintaa annettiin nestetasapainon palauttamiseksi, tästä oli apua ja marsu näytti torstaiaamuna paremmalta, mutta ruokahalu oli edelleen täydellisesti poissa. Ottaen huomioon iän ja yleisen terveyden tilan ainoa oikea ratkaisu oli päästää Myrtsi vihreille niityille Viiru tyttönsä luokse. Kaipaamaan jää marsulan väki ja erityisesti Emma, jota yritämme seuraavaksi sovittaa yhteen Taavin kanssa, jota Papu on viime aikoina aktiivisesti sortanut, ja jonka vuoksi siskokset eivät enää asu yhdessä.

Myrtsin vaiva oli todennäköisesti maksassa, josta merkkinä pingoittunut vatsa kuin marsu olisi raskaana (askitesneste).

11.7.2011

Marsulan heinäsato 2011 on jälleen korjattu (haettu) tutulta pellolta ja tilalliselta Tornion Ruohokarista. Edellinen erä syötiin kirjaimellisesti viimeiseen paaliin ja kortta myöten, ja nyt on jälleen varasto täynnä hyvää vihreää ja tuoksuvaa koko vuoden tarpeiksi. 25 paalin (n 200kg) erä kustansi 60,-. Katso kuva galleriassa.

6.6.2011

Marsulan Emma on täyttänyt kuusi vuotta. Tytön tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta marsu haettiin meille Kemijärveltä Toukokuussa 2006 jo edesmenneen tyttärensä Railin kera, ja täten yhteisiä vuosia meillä on kertynyt jo viisi kappaletta. Noista päivistä tytön olemus ei ole olennaisesti muuttunut, karvan punertava kuvio hieman tummentunut, ja olemus kaventunut n. 100g parhaista päivistään. Emma on oma itsensä, hiljainen ja tyyni häkkimarsu, ja viettää rauhallisia eläkepäiviä pikku-Myyn kanssa väliin jaloitteluvuoroon tai ulkoruokintaan sijoitettuna.

31.5.2011

Mauno, marsulan rehti herrasmies on poissa. Oltuaan painoltaan kevään hitaassa laskussa yleisilmeen käydessä ensin hinteläksi ja sitten luisevaksi (ylin 1050g, alin 900g) ja ruokahalun käytyä huonoksi niin että poju näytti väsyneeltä herkuista ja huomiosta huolimatta, oli päätös tehtävä. Pojan touhuja ja omalaatuista kuikkuääntään jää kaipailemaan erityisesti talon isäntäväki.

Mauno saapui meille junakyydillä Helsingistä saakka toukokuussa 2009. Tämä Helsingin herra oli haasteellinen kaveri aivan alusta lähtien, koska marsulan rehut ja varsinkaan heinä ei sille kelvannut. Etsikkoajan ja n. 100g pudotuksen jälkeen yhteinen sävel kuitenkin löytyi, ja poju alkoi viihtyä ja syödä riittävästi saatuaan omat heinät Faunattaresta (hyvää vihreää ja pehmeää), ja rehun M & M:sta (Supreme Science Selective). Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun ongelmien perimmäinen syy nosti päätään. Mauno kärsi samasta ongelmasta, johon marsulan Viiru-Hiiru menetettiin yllättäen keväällä 2008. Alaleuan mätäpaiseet ja leukaluun haurastuma vaikuttivat niin, että marsun oli haasteellista pureskella työlästä materiaalia kuten karkeaa heinää, ja tämä mahdollisesti koska poskihampaat tai itse leuka antoivat periksi pureskellessa aiheuttaen kipua. Tämä inhottava ongelma on meillä järjestyksessä nyt toinen, ja verraten uusi vitsaus. Ennen Viirua marsulan parikymmenvuotisen historian ajalla ei vastaavaa ole nähty, ja nykyaikaisella huollolla ja ruokinnalla marsujemme hampaat ovat olleet moitteettomassa kunnossa niin että olen jo ottanut asian itsestään selvyytenä. Kun näin ei ollutkaan, on keksittävä jokin teoria ja/tai suunta johon kehittää lemmikkien ylläpitoa vastaavien tapausten ennalta ehkäisemiseksi, mikäli se on yleensä mahdollista.

Onkin viitteitä siitä, että joko perinnöllinen osatekijä (satiinigeenit tiedossa Maunon sukupuussa, Viirun perimästä ei tietoa) ja/tai nykyisten marsunrehujen reilu D3-vitamiinipitoisuus yhdistettynä reiluun jakelumäärään (elatusrehujen kohdalla voi toteutua merkistä riippuen) haurastuttavat marsun luuston leuka ja hampaat etunenässä (luonnollisesti juuri näin, koska kasvavat ja tarvitsevat rakennusaineita lakkaamatta). Aihetta jo laajasti marsulan tuoreimmassa kalsiumin aineenvaihduntaa ja virtsatieongelmia käsittelevässä artikkelissa ja viitteitä siteeraten marsu tulee toimeen ja voi hyvin (virtsatiet) maltillisella määrällä kivennäisaineita, joihin kuuluu myös näiden imeytymisestä vastaava D3-vitamiini. D3:n reilu annostus aivan samoin kuin sen puutoskin voi aiheuttaa luukatoa, ja mikäli tällaiset tapaukset marsulassa yleistyvät, on syytä katsoa ensimmäisenä käytetyn rehun kivennäisainesisältöön ja jakelumääriin.

Meillä on − näin uskon nyt tällaiset tapaukset toistaiseksi nähty, mutta seuraan ja otan edelleen mielenkiinnolla vastaan tarinoita hammasjuurten paiseista tai virtsatieongelmista kärsivistä tapauksista, jotta selviäisi miten suuri vaikutus lemmikin ravinnolla vaivan puhkeamiseen voi olla.

9.3.2011

Faunatar lemmikki- ja tarvikeliike lopetti Kemissä oltuaan toiminnassa vain vajaat kaksi vuotta. Marsulalle tämä merkitsee sitä että joudumme jälleen tilaamaan kaikki rehut verkkokaupoista. Lisäksi menetimme Faunattaressa erinomaisen heinän toimittajan, jota puolikuntoiset yksilöt − tällä hetkellä etupäässä Mauno ovat hyödyntäneet.

Syystä tai toisesta eksoottisten eläinten ja lemmikkitarvikkeiden kauppiailla ei näytä menevän hyvin ainakaan täällä perällä, vaikka monet hyvät ostokset ehdimme tehdä, ja yhteistyökuvioistakin jutella. Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi.

22.2.2011

Marsulan kalenterin mukaan Pikku-Myy on täyttänyt kuusi vuotta. Tarkka syntymäaika ei ole tiedossa, mutta koska leukapielensä osoittaa jo selviä harmaantumisen merkkejä, ei arvio ole ainakaan alakanttiin. Myrtsi haettiin meille 2006 keväällä Tyrnävältä, ja nykyisin mummelimme viettää rauhallisia eläkepäiviä kaksin marsulan Emman kanssa. Terveytensä on toistaiseksi melko hyvä muutoin kuin silmiensä puolesta, jotka taannoin sokeutuivat kaihin ja silmänpainetaudin seurauksena.

Tyttösistä on tuore potretti marsulan galleriassa.

21.2.2011

Marsulan kirjeenvaihdossa näyttää jälleen olleen jonkinlainen katkos, eikä laatikkoon ole tipahdellut viestejä normaaliin tahtiin 10. tammikuuta jälkeen. Asiaa on nyt korjattu, käyttämäni Supercgi-skripti on jälleen toimivaksi testattu, mutta mahdollisesti missattuja viestejä en saa takaisin.

Pahoittelut katkoksesta ja toivon että viimeisen kuukauden aikana marsulaan palautetta lähettäneet lukijat painaisivat sinnikkäästi lähetä nappia uudelleen.

Muoks. Löysinpäs kadonneet roskapostisuodattimeni uumenista. Eipä siis muuta kuin vastauksia rustailemaan, ja jatkossa joudun tekemään muutoksia myös itse palautejärjestelmään. Se on joutunut roskapostirobottien maalitauluksi, enkä kohta erota varsinaisia viestejä kaiken roskan joukosta :-)

9.1.2011

Mauno possumme on joutunut jälleen vaikeuksiin jatkuvasti mätivän alaleukansa kanssa, paino on ollut alavireinen (alin 980g), ruokahalu tiessään, ja possu kipeän näköinen. Aloitimme kipulääkityksen Metacam 3 tippaa (1,5mg/ml koiran versio), ja tukiruokinnan n. 50ml velliä päivässä. Tällä olikin vaikutusta ja nyt kolmisen päivää myöhemmin paino on noussut 60g, possu on jälleen hyvän tuulinen, ja kuikuilee kuullessaan vellikupin ja lusikan kilinää keittiöstä. Jatkamme tukitoimia toistaiseksi, ja tämän hommanhan me osaamme, sillä Mauno on jo pistellyt poskeensa pari Elovena pakettia ja jokusen kilon Altromin kasvatuspellettiä aikaisemmissa tukiruokintaepisodeissaan. Edelleen Faunattaresta hankkimamme pehmeä heinä näyttää olevan se millä pojan vatsa pidetään kunnossa ja papanat miehen mitoissa.

Maunon puurohetki on taltioituna myös youtubessa: video 1/3, video 2/3 ja video 3/3.

Tuorein tulokkaamme Kalle (3vee) on osoittautunut melkoiseksi persoonaksi ja marsulan ilopilleriksi. Meille tullessaan kaveri ei juuri ymmärtänyt häkistä pois tulemisen ja jaloittelun riemuista (asui dunassa), ja nämä asiat piti herralle kädestä pitäen opettaa. Nyt Kallea ei pidättele mikään, ja sille täytyy antaa jopa yövuoro, jotta saa kaiken energiansa purettua. Kurnuttelee lattialla päivät pitkät, ja varastaa itselleen näkkileivät pellettilaarista. Kolistelee tyhjiä kuppeja lattialla, ja ellei palvelua kuulu, aloittaa raivoisan häkin kaltereiden paukutusoperaation. Painonsakin on noussut reippaasti ensimmäisistä päivistään meillä niin että Kalle on nykyään marsulan karmein karju (1350g).

25.12.2010

Murmelin Marsula toivottaa lukijoilleen rauhallista joulua. Päivää juhlistamaan marsulan väki kokoontui yhteiskuvaan, mutta varttitunnin yrityksen, kitinän ja pissan tahrimien turkkien jälkeen oli luovutettava. Koirat eivät mahtuneet istumaan, eivät pysyneet paikallaan, Papu ja Taavi vetivät herneitä nenään palkoineen, ja putputtivat pitkin ja poikin Mauno perässään merkkailen ja kiusaten. Emma stressasi ja sokea Myrtsi meinasi pudota sohvalta useamman kerran. Yllättäen Ykä ja varsinkin Kalle pysyivät rauhallisina, eivätkä alun jälkeen olleet tilanteesta moksiskaan.

16.12.2010

Marsulassa on jälleen suruaika. Suuri persoonamme Sissi on poistunut keskuudestamme, ja talo tuntuu kovin tyhjältä, vaikka heinää mutustelee edelleen seitsemän karvaista ystävää. Tyhjältä vaikka tyttö ei ollut possu äänekkäimmästä päästä, ei suurin tai kaunein. Tyhjältä siksi että Sissi oli ensimmäinen pitovaikeusmarsumme, ja on esimerkillään näyttänyt tietä koko myöhemmälle toiminnallemme. Saimme nauttia seurastaan kuusi pitkää heinän rouskutuksen täyttämää vuotta, murheita ja huoltakin matkalleen mahtui, mutta nimeänsä myöten tämä marsu puski läpi vaikeuksien ja terveydellisten ongelmien kuten pattien ja kasvaimien, joita leikkauksilla poistettiin. Loppunsa tuli viimein eläinlääkärin vastaanotolla, jonne oli mentävä heikentyneen yleiskunnon, itsepäisen virtsatietulehduksen, ja tassujen käytön heikentymisen myötä. Viimeiseen asti ja kirkkain silmin tyttömme piti kiinni arvokkuudestaan, söi heinää ja papanoi makuulta ottaen vastaan hoidon ja rapsutukset omalla tyynellä tavallaan.

Kaipaamaan jää erityisesti talon isäntäväki, mutta Sissi on hyvässä seurassa. Elämänsä miehet Ville, Wiljami ja Wagner ovat varmasti jo ihmetelleet virheiltä niityiltään, jotta mihin se tyttö oikein jäi.

Sissin alkuvaiheista meillä on kertomus marsulan galleriassa täällä.

9.12.2010

Marsulan rehuvarasto on saanut odotetun täydennyksen. Olemme käyttäneet Supremen marsupellettiä hieman yli vuoden, ja voisi sanoa että yksin tämän mainion raksun ansiosta lasileukamme Mauno on edelleen remmissä ja vieläpä lihaksikkaassa kunnossa. Kausi 2010 on ollut negatiivinen rehujen osalta kaikkiaan, ja useiden merkkien kuten Supreme, Oxbow ja Lottie saatavuus on heikentynyt lähialueellamme uusien merkkien (Versele-Laga) vallatessa kauppojen hyllyjä. Itse en tällaisesta kampanjoinnista yhtään pidä, sillä hyvän kerran löytäessään pitää sitä olla saatavilla jatkuvasti sen sijaan että seurataan maahantuojan oikkuja, ja pelataan venäläistä rulettia terveyden tilaltaan haastavien yksilöiden kanssa.

Onneksi on olemassa nettikaupat ja tarvittaessa ulkomaiset toimittajat. Tällä kertaa valinta osui Zooplus.com:iin, jonka tarjontaan keväällä pikaisesti tutustuin. Suomen haarakonttorissa (Zooplus.fi) Supreme oli lopussa, mutta yllättäen Saksan varastossa jopa tarjouksessa 9,59€ pussi. Pistin saman tien (1.12) kahdeksan pussia tilaukseen, jolla kuittasin postikulut (yli 70€ rahtivapaasti), tienasin jonkun alennuskupongin, tilaus lähti matkaan seuraavana päivänä (2.12), ja lunastin sen tänään lähipostista jonne lähetys oli pompannut käytyään jo kertaalleen kotiovella. Todella nopeaa toimintaa sanon minä :-)

30.11.2010

Elokuussa seitsemän vuotta täyttäneen Sissin taival on kääntynyt ehtoopuolelle, ja erilaiset ongelmat ovat vähitellen kasaantuneet niin ettei pidempään jatkaminen ole mielekästä. Tyttö on ollut toistaiseksi suhteellisen hyvän tuulinen, päivästä riippuen, mutta yleiskunnossa ei näy merkkejä paranemisesta, valitettavasti. Loppuvuodesta vähitellen heikentynyt etujalkojen käyttö on johtanut siihen, ettei Sissi pääse kunnolla liikkumaan häkissään, ja kompuroi kyynärpäidensä varassa. Tämä tarkoittaa ettei marsu syö ja varsinkaan nesteytä itseään tarpeeksi, mikä johtaa helposti kuivumiseen ja jo tiedossa olevan virtsakiviongelman pahentumiseen.

Erään harrastajan esimerkin innoittamana olemme kokeilleet Sissillä nivelten aineenvaihduntaa ja nivelvaurioita korjaavaa lisäravinnetta, joka sisältää mm. glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia. Vastaava tuote nimeltään Cartivet on tunnettu mm. koirien nivelongelmien hoidossa. Valitsemamme versio on hevosille suunnattu 'Racing Joint Control' jota saa Agrimarketista. Laskimme marsulle sopivan annoksen n. 50mg per painokilo (1/20 osa 1ml maustemitasta), Sissi on saanut lisäravinnetta noin viikon ajan, mutta toistaiseksi tästä ei ole ollut toivottua apua. Virtsassaan on jatkuvasti näkyvää verta, ja asiaa korjaamaan annoimme lyhyen Ditrim kuurin joka auttoi. Vaan jos jalkojen käyttö ei tästä nopeasti parane, on aika lopussa Sissin osalta.

15.8.2010

Marsulan riveihin tuli yllättäen lisäystä Kallen (3vee) muodossa sukulaisen aloitteesta ja hälyttämänä. Pää käytännössä jo pölkyllä tämä pikkuherra viettää meillä eläkepäivänsä. Painopuolensa hiukan alavireisenä (1118g) mutta yleiskunnoltaan muutoin hyvänä uusin erakkomme opettelee talon tavoille kaikessa rauhassa. Pitää kovasti rapsutuksista mutta ei yhtään käsittelystä. Hieman arka on häkkinsä ulkopuolella ja hiljainen hissukka luonteeltaan (melko tyypillistä erakoille), mutta popkornittelee lupaavasti lattialla jaloitellessaan, ja innostuu kuikuilemaan allekirjoittaneen herkkupiiloja rapsutellessa. Toivottavasti poju tästä reipastuu, sillä on vielä marsu parhaassa iässä.

6.8.2010

Kuun vaihteessa seitsemän vuotta täyttävältä Sissiltä löytyi oikeasta silmästään pieni heinän tähkä, joka oli majaillut siellä jonkin aikaa seuraamuksella että sarveiskalvoon oli syntynyt painauma, ja kehittynyt sarveiskalvon tulehdus. Havaintohetki perjantai-iltapäivä oli ehkä huonoin mahdollinen, mutta jo tunteroisen kuluttua juuri ennen sulkemistaan sain hommattua klinikalta reseptin (otin pikaisesti pari kuvaa Sissin silmästä ja näytin niitä lääkärille marsun jäädessä kotiin), jonka kävin saman tien lähiapteekista lunastamassa. Taitaa olla jonkin sortin nopeusennätys tämäkin, ja kumarrukset Simon suuntaan jonka eläinlääkärit ja klinikka nyt pitävät Merilapin alueella pieneläimistä huolta kun juuri kukaan muu ei välitä tai osaa.

Sissin silmää lääkitään ahkerasti, ja kuvamateriaalia kohteesta on luvassa sivustolle perushoitoartikkelin silmäosastolle.

Kuukauden kuluttua neljä vuotta täyttävän Maunon kohta jo vuoden verran jatkuneet alaleuan hammasongelmat ovat näillä näkymin tulleet jäädäkseen, ja ovat todennäköisesti sen elon pituutta rajoittava tekijä. Alaleuassa on lähes jatkuvasti avanne, marsu tuoksahtaa mädälle, ja toinen alaetuhampaista irtosi taannoin juuriltaan, eikä ole näkynyt takaisin. Tällä hetkellä ja toistaiseksi poika on ollut reipas ja hyvän tuulinen, eikä ole tarvinnut kuin satunnaista boostausta (tukiruokinta) normaaliin päivärutiiniinsa. Homma on toiminut kun heinä ja rehu ovat mahdollisimman pehmeää höttöä meidän lasileualle.

27.5.2010

Murmelin Marsulassa on suruaika.

Reipas ja peloton Nepa-tyttömme (Lilli) on poissa. Kokeilemamme sydänlääkitys Benazepriili oli positiivinen yllätys, tytön aktiivisuustaso muuttui ensin selvästi parempaan suuntaan, mutta sitten vaakakupissa alkoi vähitellen painaa pidempään jatkunut hampaiden huono käyttö, joka johti lopulta poskihampaiden ylikasvuun ja kuolaamiseen. Kävimme 20.5. Oulun Lemmikissä hammasoperaatiossa (*), ja hampaat hiottiin takaisin mittoihinsa, mutta operaatiolla ei ollut toivottua vaikutusta, ja kuolaaminen jatkui. Viimeisen viikon tyttö oli käytännössä kokonaan ruiskuruokinnan varassa, ja painopuoli pysytteli alimmalla tasollaan 750g (-250g). Pissaa ja papanaa tuli vointiin nähden normaalisti, vatsaongelmista tai kaasuilusta ei ollut merkkejä, ja mahdollisia kipuja hoidettiin lääkityksellä. Yritystä tytöllä riitti mm. pehmeisiin ruoka-aineisiin kuten kurkku ja banaani, mutta turhautui ja luovutti nopeasti. Jatkuvasti lisääntyvä kuolaaminen vaikeutti lääkkeiden antamista.

Viimeisessä terveystarkastuksessa eläinlääkäri kuuli sydämessä sivuäänen. Nepsu ei ollut ns. rohisija, keuhkoissa ei ollut nestettä, ja käyttämämme lääkitys auttoi Nepsun kohdalla nimenomaan keuhkoäänien ja liikkeiden normalisoinnissa. GL:n esimerkin mukaan valittu Benatzepriilihydrokloridi 1,25mg kaksi kertaa päivässä pidettiin loppuun saakka.

Nepsu oli tietojeni mukaan n. kolme ja puoli vuotias kuollessaan, ja tuli meille melko tasan vuosi sitten. Kaipaamaan jää erityisesti marsulan Mauno, joka oli tytön häkkitoverina.

(*)

17.5.2010

Maunon poskipaiseongelmat ovat jälleen oireettomassa tilassa seuraavaa episodia odotellessa, possulla on energiaa, ruokahalu on erinomainen, ja painopuoli on hyvässä noususuhdanteessa (1170g), vaikka legot suussa sojottavat sinne ja tänne purentaongelmien vuoksi.

Tällä kertaa pärjäsimme omin avuin puhkaisemalla ja valuttamalla paiseen sisältöä suurella injektioneulalla (TERUMO 1,1x40mm), ja poistamalla paiseen alueen karvoituksen hiustrimmerillä, ettei ulos tuleva mätä pääsisi kuivumaan isoksi kokkareeksi ulostuloaukon suulle muodostaen tulpan. Tähän mennessä mätäpesäke on uusinut kolme kertaa alaleuan oikealla puolella, ja kertaalleen vasemmalla kunkin jakson kestäessä n. kuukauden verran. Tulevaisuus näyttää kärsiikö Mauno näistä lopun ikäänsä, mutta viimeisimmän episodin myötä osaamme ainakin toimia paremmin ja viisaammin, ja luotto valoisampaan tulevaisuuteen herran kohdalla kasvaa. Edelleen pojan luustoa pyritään vahvistamaan D-vitamiinirikkaalla rehulla (Supreme Science Selective Guinea Pig), joka maistuvana ja suhteellisen pehmeänä raksuna on ihanteellista tukiravintoa lasileuka Maunolle.

3.5.2010

Nepan (3vee) vointi on vähitellen kääntynyt mollivoittoiseksi, hengitys hankalammaksi, ja ruokahalu ollut tiessään siten että myös painopuoli on päässyt notkahtamaan 150g normaalista (tällä hetkellä 850g). Aluksi kokeilimme Ditrim kuuria kymmenen päivän ajan, joka pari kuukautta sitten Lemmikissä käydessämme laitettiin varalle, mutta tästä ei ollut juurikaan hyötyä. Vappua edeltäneellä viikolla tyttö oli hyvin väsynyt ja hengästynyt, ei juuri viitsinyt päätä nostaa heinäpediltä, ja vain makasi banskulla lämpölampun alla päivät pitkät. Syöminen oli kaikkiaan hitaan ja vaivalloisen näköistä. Tassunpohjat tuntuivat käsitellessä viileiltä, vaikka marsu vietti kaiken aikansa lämpölampun alla. Tukiruokintaakaan ei omaehtoisesti ottanut, ja tietäen jo huonon ennusteen keuhkokuvan ja oireiden perusteella harkitsin lopettamisen vaihtoehtoa. Viimeisenä oljenkortena aloitin eläinlääkärin suostumuksella Nepsulle sydänlääkityksen Prilben Vet (Fortekor, vaikuttava aine Benatzepriilihydrokloridi) 1,25mg kaksi kertaa päivässä. Neljäsosa 5mg tabletista liotetaan shottilasissa n. puoleen millilitraan vettä, ja ruiskulla marsun suuhun.

Kaksi ja puoli vuorokautta ja viisi annosta lääkityksen aloittamisen jälkeen yllätyin Nepsun ponnahtaessa lattialle jaloittelemaan, mitä se ei ole tehnyt moneen viikkoon. Nyt viisi päivää (10 annosta) lääkityksen aloittamisen jälkeen marsun aktiivisuustaso on parantunut huomattavasti, hengitysliikkeet ovat normalisoituneet, ja Nepsu istuu jo mielellään pellettikupilla, kerjää ja reagoi ympäristöönsä. Painopuoli ei ole vielä lähtenyt nousuun, mutta juuri tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä ja 100% paremmalta kuin viikko sitten.

Peukut ja varpaat pystyyn Nepsun puolesta :-)

12.4.2010

Marsulan palautekanava on hiljentynyt kuun alusta alkaen, mistä päättelin että vieraskirjaan käyttämäni ilmainen Supercgi-skripti ei ole enää toiminnassa, välisenä aikana saapunut palaute on kadonnut bittitaivaalle, ja palvelun tarjoajan into on mahdollisesti loppunut kesken. Tämänpäiväiset yhteyskokeilut vahvistivat ensin epäilyni, mutta sitten keksin tarjota palveluun vaihtoehtoisen spostiosoitteen, ja kas kummaa homma toimii taas! Näin ollen kiitokset pahennuksesta kilahtavat Soneran piikkiin, joka on mitä ilmeisimmin päättänyt lisätä 'muuri.org' nimisen domainin roskapostisuodattimeensa. Ei taida yhden maksavan asiakkaan sana asiassa painaa, mutta onneksi mikään laki tai asetus ei määrää kuinka monta spostiluukkua ihminen voi omistaa.

Pahoittelut katkoksesta ja toivon että viimeisen vajaan parin viikon aikana marsulaan palautetta lähettäneet lukijat painaisivat lähetä nappia uudelleen :-)

1.4.2010

Maunon alaleukaan on jälleen muodostunut viinirypäleen kokoinen mätäpaise, ja herra hukkasi parissa päivässä 100g painostaan (alin 1050g) merkkinä kivuista suussa. Metacam ja tukiruokintahoito on jälleen aloitettu, ja johon potilas toistaiseksi hyvin reagoi. Ei vain ymmärrä miksi nämä ongelmat jatkuvat (paiseetonta kautta oli jo useampi kuukausi), ellei sitten herran leukaluu ole päässyt haurastumaan samalla tavoin kun marsulan edesmenneellä Viirulla merkkinä juurikasvusta. Maunon papereissa ja sukupuussa on useita satiinikantajia, joten on mahdollista että ongelmien alkuperä on perinnöllinen.

27.3.2010

Marsulan artikkeliosasto on saanut kauan kaivatun lisäyksen, joka käsittelee laajasti marsun kalsiumin aineenvaihduntaa ja sen ongelmia (virtsan sakkaaminen, tulehdukset, virtsakivet). Kaivatun siinä mielessä, että allekirjoittaneella on mennyt aineiston kasaamiseen työtunteja enemmän kuin yhdenkään aikaisemman aiheen parissa, kyseessä on toistaiseksi marsulan laajin artikkeli, ja koska mieli halajaa jo kovasti kirjoittelemaan muistakin aiheista :-)

Tästä pääset suoraan aiheeseen.

15.3.2010

Marsulassa on siirrytty takaisin vesijohtoveteen. Keväällä 2006 alkanut vähäkalkkisen pullotetun veden kokeilu, jolla haettiin ratkaisua jo edesmenneen Wagnerin virtsaamisvaivoihin päätettiin, ja marsulan asukit alkoivat jälleen totuttautua kraanaveteemme (kokonaiskovuus dH=10). Se että jatkoimme käytäntöä yli vuoden pojan jo mentyä, johtuu marsulan Sissistä, jolla on ajoittain oireita ja tukkoisuutta, ja joiden taustalle varmistui tutkimuksissa virtsakivi. Muutos suoritettiin asteittain sekoittamalla jääkapissa pidettyyn 10 litran pullontäyttöastiaan kraanavettä seuraten samalla marsulan Maunon tilaa, jonka heinän kulutus on porukan huonoin, ja ripulin mahdollisuus suurin.

7.3.2010

Maunon paino on tällä hetkellä 1120g, (normaali 1200g tai yli, toistaiseksi alin 1020g) ja toipuminen sujuu nyt normaalisti. Alkukankeuksia oli koko ensimmäisen viikon ajan, paino ei lähtenyt nousujohteiseksi kipulääkityksellä jota kokeiltiin, ja papanat kävivät vähiin ja löysiksi. Kipulääkitys vaihdettiin tukiruokintaan 2-3 kertaa päivässä, ja poika rupesi keräämään massaa n. 10g päivävauhtia. Heinän kulutuksesta ja purukaluston käytöstä täytyy kuitenkin olla jatkuvasti huolissaan, koska tämä oli jo toinen vuoden sisään suoritettu hammasoperaatio, ja koska herra tuntuu olevan niin kovin tarkka siitä mitä suuhunsa pistää. Naapurin tytöt ovat niin paljon siistimpi juttu kuin se heinäkasa siinä nenän vieressä, eli onko ruoho tosiaan vihreämpää aidan toisella puolen?

23.2.2010

Jälleen Oulun lemmikissä. Edellisen kerran käytiin vain pari päivää ennen vuoden vaihdetta päättämässä Nella tytön kärsimys vakavan maksasairauden myötä. Tällä kertaa matkan aiheena oli Helsingin Herra Maunon (3vee) purukalusto, koska ruokahalu ja paino olivat jälleen romahtaneet (ei mätäpaisetta poskessa tällä kertaa). Riitta-Liisan tarkastuksessa nähtiin että poskihampaat olivat kasvaneet osin kielen päälle, joten rauhoitus ja poskihampaiden hiominen oli tehtävä. Samalla trimmattiin etuhampaat.

Mukana reissussa olivat myös marsulan Sissi-mummo (6vee) ja rescue-Nepa (3vee). Kun meillä tällä tavalla reissuun lähdetään toiseen kaupunkiin (ajoaika n. 1h 15min), mukaan kannattaa ottaa useampi puolikuntoinen marsu. Näin ei tule hukkareissua, lääkäri saa katsoa kaikki kerralla, ja päättää kuka apua kipeimmin tarvitsee.

Nepalla (entinen nimi Lilli) on ollut tietojeni mukaan menneisyydessään sairastelua, ja meille tullessaan viime vuoden toukokuussa tyttö oli alipainoinen. Nepsun suurimmat ongelmat ovat hengitysteissä, hengitysliikkeet ovat usein normaalia isommat, ja ajoittain pientä rohinaa on kuultavissa ylähengitysteissä. Siispä otimme röntgenin ja siinä näkyi keuhkojen alaosassa utuisuutta, mikä viittaa arpikudokseen, ja tarkoittaa että tytön keuhkojen koko ei ole entisensä, mikä puolestaan tarkoittaa että asiaan pitää kiinnittää huomiota vähintään puhtaalla häkillä ja vedottomalla ympäristöllä. Ab-kuurin mahdollisuudesta keskusteltiin myös, mutta päätin tyytyä tarkkailemaan tilannetta. Nepsun paino ja ruokahalu on erinomainen, ja possu on virkeä ja leikkisä. Ditrim pullo löytyy kaapissa varalla.

Marsulan veteraani Sissi otettiin mukaan virtsatieoireiden vuoksi, joita on ollut ajoittain jo useamman vuoden ajan (stiksiverta, valitusta virtsatessa). Marsulan röngenartikkelissa 2.12.2007 otetuissa kuvissa näkyy mahdollinen kivi. Otimme marsusta röntgenin ja vahvistimme löydöksen ultraamalla. Sissillä on rakossaan noin sormenpään kokoinen löysähkö massa hyytynyttä verta ja kiteitä. Leikkauksen mahdollisuutta mietittiin, mutta päätin jättää toistaiseksi väliin. Sissi on ollut unelmapotilas, se on leikattu Lemmikissä kaikkiaan kolme kertaa (poistettu maitorauhasen syöpäkasvain, poistettu mätäpaise toisessa kankussa, poistettu kohtu, munasarjat ja toinen syöpäkasvain), vaan nyt on tullut ikä vastaan, ja toistaiseksi viimeisestä leikkauksesta toipuminen kesti niin paljon aikaisempaa kauemmin, etten haluaisi enää rasittaa pientä. Ruokavalioonsa huomiota kiinnittämällä Sissi pysyy lähes oireettomana, ja paino on hyvällä tasolla. Stiksi kuitenkin ilmoittaa verta joka kerta.

2010

Marsulan pääsivu on tarkoitus muuttaa blogityyppiseksi. Tämä tarkoittaa että tästä eteenpäin pyrin kirjoittelemaan kuulumisia marsulan arjesta, ja myös kommentoimaan muista pienemmistä tapahtumista ja artikkeleiden edistymisistä mitä milloinkin mieleen tulee. Informaation määrä on tarkoitus pitää maltillisena kaikkinensa, mutta tulevaisuus näyttää miten ruuhkainen etusivusta tulee. Ehkä hyvä ja tavoiteltava postien määrä olisi suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä juttua kertyy tällä hetkellä vieraskirjaan. Siispä hyvää alkanutta kevättä ja ruohokauden odotusta kaikille lukijoille!

26.5.2009 Sivuston päivitys on alkanut kulisseissa. Marsulan kaikki perustietoa sisältävät artikkelit käydään lävitse tiheällä kammalla, ja hoito ja ruokintasuosituksiin tehdään pieniä mutta tärkeitä muutoksia ja lisäyksiä. Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että kirjoitukset noudattavat johdonmukaista linjaa


4.10.2008 Marsulan varusteluettelo on nyt enemmän kuin vain kasa hienoja kuvia. Höysteeksi on lisätty kuvaukset tuotteiden ominaisuuksista ja käyttötarpeesta


15.4.2008 Marsun hoitoon ja tukitoimiin tähtäävä artikkeliosio on saanut tärkeän ja odotetun täydennyksen: Marsun sairaudet ja ensiapu ottaa kantaa, ja esittää runsaasti pohdintoja jo heikkoon kuntoon päässeen lemmikin puolesta


6.2.2008 Marsulan tuoreimmassa painonhallinta-artikkelissa lähtee ne läskit kävelemään ja kinkut trimmataan viimeisen päälle timmiin kuntoon


26.1.2008 C-vitamiiniartikkeli on saanut kakkuunsa kauan odotetun kuorrutuksen (selaa alas esimerkkeihin). Kyseessä allekirjoittaneen tilaisuus saada lainaan tarkkuusvaaka, jolla mitata eri tuotteiden a-happopitoisuudet havainnollisin esimerkein. Siispä yksi ja sama annos (20mg) kutakin tuotetta teelusikkaan ja muiskis!


18.1.2008 Marsulan palautesivulle on lisätty runsaasti aikaisemmin julkaisematonta postia ja vastauksia kiperiin kysymyksiin. Taustalla on idea palvella lukijaa ja jakaa vinkkejä aikaisempaa enemmän myös tiukkaan kudottujen artikkelien ulkopuolella


31.12.2007 Marsulassa säteilee. Otuksistamme on viimeisen vuosikymmenen aikana otettu sen verran Röntgenkuvia, jotta niistä saa helposti kasattua erillisen artikkelin. Pidemmittä puheitta tervetuloa tutustumaan marsulan Röntgenarkistoon


13.10.2007 Eräs marsulan sivustolle tärkeistä aihepiireistä on saanut oman artikkelinsa. Kyseessä on marsun hoitoa käsittelevä juttu, joka kertoo ihan perusasioita kotona suoritettavasta terveystarkastuksesta rasvarauhasen puhdistukseen, ja joka liittyy kiinteästi jo alusta asti marsulan sivustolla roikkuneeseen ylläpitoartikkeliin


3.8.2007 Marsulan rakenne on muuttunut. Päävalikkoa on purettu artikkeliosastolle, ja tarkoituksena on helpottaa ja selkeyttää sivuston selaamista. Lisäksi marsulan galleriaa on täydennetty uusilla avatareilla. Nyt kuvissa on koko marsulan katras kautta aikain. Loput tarinat seuraavat perässä sitten joskus :-)


11.7.2007 Marsulan sivuston kehittämiseen tarvittava palaute on ollut minimaalista, joten hommaa helpottamaan otettiin käyttöön formit ja ihkauusi Palautekanava. Tervetuloa kommentoimaan ja kyselemään!


17.6.2007 Marsulan pahnan pohjimmaiset Pikku-Myy ja Viiru-hiiru lähettävät terveisensä gallerian puolella


16.3.2007 Marsulan gallerian kansiottaminen se vain jatkuu. Tällä kertaa tutustutaan Emmaan ja Railiin!


12.3.2007: Marsulan galleriaa koristaa jälleen uusi tuttavuus: Wiljami!


10.3.2007: Kulisseissa kahisee. Marsulan kulmakivet Mikä on marsu, Ruokinta, ja Hoito sivut on kaikessa hiljaisuudessa päivitetty, ja kaikki materiaali on jälleen kertaalleen tarkistettu. Myöskin artikkeliosaston rakenne on jälleen uudistunut. Nyt kaikista tarinoista löytyy asianmukaiset esittelyt eli introt. Edelleen C-vitamiini, ja vastuukysymyksiä käsittelevät artikkelit ovat läpikäyneet päivityksen, ja asiasisällön määrä on muuttunut tai lisääntynyt. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä marsulan galleriaa koristaa uusi tuttavuus: Sissi! Paljon muutakin pientä kilkettä on ilmestynyt


5.11.2006: Marsulan artikkeliosaston rakenne on uudistunut. Sivulta löytyy kaksi uutta artikkelia mm. marsun ääntelystä ja käyttäytymisestä sekä kätevä lääketaulukko marsulla yleisesti käytettävistä rohdoista annosteluohjeineen


28.10.2006: Murmelin marsulassa täytetään tänään vuosia. Onneksi olkoon 4-vuotias Wagner!. Galleriasta löytyypi pojan esittelyt


18.9.2006: Sivuston ulkoasua on remontoitu lukijapalautteen perusteella. Lisätty on kätevät selausnapit ja ilmoitustaulu jossa marsula kuuluttaa huomionarvoisista asioista. Paljon muutakin kivaa löytyy!


6.6.2006: Marsulan hoito-osasto on avattu. Sivuston perusrakenne on viimein valmis!


23.5.2006: Marsulan ruokinta-asioista kertova osasto on saavuttanut julkaisuasunsa


17.5.2006: Marsulan perusasoista kertova osio on saavuttanut riittävät puitteet julkaisua varten. Myös artikkeliosasto on saanut ensimmäisen aiheensa. Työt jatkuvat ruokinta-, ja hoitoasioiden parissa


6.5.2006: Adoptiomarsut Emma (11kk) ja Raili (2kk) saivat meiltä uuden kodin. Tupa on taas täynnä, joten Marsulan ovet sulkeutuvat joksikin aikaa :-)


2.5.2006: Uusi tulokkaamme Pikku-Myy sai odotettua jälkikasvua. Kaikki meni aivan nappiin riskeistä huolimatta ja niin meillä juhlitaan "Viiru-Hiirun" syntyä (114g). Nätti kuin sika pienenä ja ihan mahdoton jokeltaja :-)


22.4.2006: Adoptiomarsu Pikku-Myy (1v 3kk) sai meiltä uuden kodin. Pari päivää kotiutumisen jälkeen huomasimme sen olevan raskaana!


8.2.2006: Marsulan ovet ovat auki pitovaikeusmarsuille. Tarjolla on hyvä eläkekoti lemmikillesi. Kuljetus voidaan järjestää Kemistä ja lähikunnista. Ota yhteyttä postitse, tai foorumin kautta.


5.12.2005: Artikkeliosasto käynnistetty. Luvassa paljon marsumaista luettavaa!

Kountteri

Murmelin Marsula © 2015 Materiaalin kopioiminen nettiin ilman tekijän lupaa kielletty